Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.

Kuinkahan moni on tehnyt aivan samoin pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä, mutta ei ole siitä huolimatta pärjännyt huonomman onnen vuoksi? Luultavasti aika moni, mutta sinä ja kaltaisesi ette halua sitä myöntää. On kiva ja jopa luonnollista väittää omaa menestystä omaksi ansioksi, vaikka tuurilla on siinä ollut iso osuus. Kukapa haluaisi myöntää, että kaikesta ahkeruudesta ja lahjakkuudesta huolimatta menestyksen on lopulta tuonut onnekkuus. Lopulta jopa ahkeruus ja lahjakkuus ovat onnekkaita sattumia, sillä molempiin tarvitaan sekä hyvät geenit että turvallinen koti. 

Ahkeruudella ja pitkäjänteisyydellä voi parantaa mahdollisuuksia menestyä, mutta eivät ne takaa lopulta yhtään mitään. Kahdesta aivan yhtä ahkerasta, lahjakkaasta ja taitavasta ihmisestä toinen sattui olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja sen takia hän menestyy.

Kuvitellaanpa vaikkapa tilanne, jossa kaksi aivan yhtä hyvää hakijaa etsii ensimmäistä työpaikkaansa. Tarjolla on kaksi työpaikkaa, joista toisessa luvataan aluksi määräaikainen 3 kk työsopimus ja luvataan jatkoa, jos firma saa neuvoteltua ison sopimuksen uuden asiakkaan kanssa. Toinen firma lupaa aluksi 12 kk määräaikaisen pestin ja jos tulokset ovat hyviä, pysyvän työpaikan. Kumpikin firmoista vaikuttaa hyvältä ja vakaalta firmalta, joissa on mahdollisuus menestyä. Kumman valitset?

Veikkaan, että useimmat valitsisivat 12 kk pestin ja varmalta kuulostavan jatkon. Oikeasti parempi valinta olisi ollut 3 kk pestiä tarjonnut firma, koska se sai tilauksen ja laajeni nopeasti. 12 kk sopimusta tarjonnut firma taas joutui vaikeuksiin ja irtisanoi väkeä. Kumpikaan firma ei kertonut hakijoille oleellisimpia tietoja, koska ne olivat työtä haettaessa liikesalaisuuksia.

Tuuri voi näkyä myös siinä, että kahdesta aivan yhtä etevästä ihmisestä toinen sairastuu vakavasti ja menettää sen takia hyvän työtarjouksen. Tai ehkä perheenjäsen kuolee onnettomuudessa ja siitä seuraavien järjestelyiden ja muiden omaisten auttamisen takia työkaveri lähtee palaveriin, joka johtaa siihen, että parin vuoden päästä työkaverille tarjotaan hyvää pestiä. Ehkä se ahkera, lahjakas ja pitkäjänteinen yksilö sattuikin syntymään alkoholistiperheeseen tai jopa intialaiseen slummissa asuvaan perheeseen, eikä koskaan saa tilaisuutta käyttää kykyjään.

Jokaista menestynyttä yksilöä kohti on kymmeniä tai jopa satoja vähintään yhtä kyvykkäitä, ahkeria ja pitkäjänteisiä ihmisiä, jotka ovat silkan sattuman vuoksi hävinneet yhdelle kaltaisistaan. Lahjakkuus ja ahkeruus parantavat mahdollisuuksia onnekkaisiin sattumiin, mutta ne eivät takaa hyvää onnea.

Kuvitellaan näin: Se henkilö, joka otti sen 12 kuukauden pestin huomaan 3 kuukauden työskentelyn jälkeen, että firma ei tunnu vakavaraiselta ja työ ei muutenkaan ole oikein sitä mitä luvattiin. Hän voi joko a) jäädä silti firmaan, koska se on suht varma työpaikka tai b) myöntää itselleen, että teki väärän valinnan ja alkaa hakemaan uusia työpaikkoja.  Samaten se alkoholiperheeseen syntynyt henkilö voi ajatella, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä elämässä, koska vanhemmat olivat alkoholisteja tai sitten hän voi ajatella niin, että hän on nähnyt minkälaista tuhoa alkoholi tekee ja hän tekee kaikkensa ettei ainakaan aio päätyä samanlaiseen elämään kuin mitä vanhempansa elivät.

Ajatellaanpa näin, että se 3 kk pesti oli se, jossa oli mahdollisuus päästä asemaan, josta ura sai poikkeuksellisen hyvän alun. Se 12 kk pestin valinnut saattoi huomata, että on parasta vaihtaa työpaikkaa. Hän löytääkin hyvän työpaikan, mutta mikään niistä ei tarjoa samaa mahdollisuutta päästä mukaan mihinkään vastaavaan kuin mihin se 3 kk pestin valinnut pääsi.

Oikeasti tilanne ei edes olisi noin yksinkertainen, vaan paljon monimutkaisempi. 3 kk pesti johtaa paikkaan firmassa, jossa on töissä pari muuta ihmistä, joihin pestin saanut ehtii tutustua. Firma saa ison tilauksen, joka johtaa siihen, että kolmikko saa luotua hyviä suhteita sopiville tahoille. Jollain kahvitauolla kolmikko keksii idean ja päättää perustaa oman firman. Ja lopulta tuloksena on on miljardiliikevaihdolla pyörivä menestysyritys.  12 kk pestin valinnut keksii myös hyviä ideoita, mutta hänen työpaikallaan puurretaan tasaisesti ja tehdään hyvää tulosta. Siellä ei kuitenkana ole niitä paria tyyppiä, joiden kanssa voisi perustaa oman firman, vaikka saisikin hyvän idean, jota työantaja ei voi omia. 12 kk pestin valinneella menee ihan hyvin, mutta ei erinomaisesti. Hänen ideoitaan ei hyödynnetä, koska työnantajaa ei kiinnosta, eikä rahoittajia löydy yksin ideansa kanssa puurtavalle.

Jos työantaja on sellainen, joka ei tue myös sen työntekijän urakehitystä ja ideoita niin tuo ei ole sellainen firma johon kannattaa jäädä. Ja jos niitä hyviä tyyppejä ei löydä sieltä omalta työpaikalta niin sitten pitää etsiä niitä hyviä tyyppejä muualta. Tai sitten aloittaa yksin pienemmässä mittaskaalassa. AINA on olemassa muita vaihtoehtoja, eri asia on sitten tietysti tarttuuko niihin vaihtoehtoihin. Jos alkaa ajatella että menestykseen pääsee vain yhtä tiettyä kautta niin silloin ei tule menestymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä olen tavallaan aloittanut tyhjästä, eli muuttanut omilleni maalta kaupunkiin ilman taloudellista apua tai henkistä tukea keneltäkään. 

Olen kuitenkin menestynyt, eli minulla on ollut aina töitä ja olen saanut palkallani hankittua oman asunnon jne. Nykyään olen todella hyvässä ammatissa. 

On varmaan käynyt monesti tuurikin, eli olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä enemmän tämä kaikki on vaatinut kovaa työntekoa, nöyrää asennetta, opiskelua ja sitä, etten ole ylenkatsonut ketään, vaan yrittänyt aina kohdella kaikkia hyvin ja ystävällisesti. Riitoja olen aina välttänyt ja mieluiten poistunut takavasemmalle, jos en ole ollut toivottu henkilö.

Varmaan joku sanoisi, että olen ollut lapanen ja työrukkanen.

Minulle se asenne on tuonut menestystä ja hyvinvointia.

Asenne ei kuitenkaan ole pelkkä valinta. Ihminen saa luonteensa aika pitkälle geeneistä ja joidenkin on paljon helpompi olla reippaita, yrittelijäitä ja sinnikkäitä kuin toisten. Esim. ihan vain ujous voi asettaa ihmisen elämään monenlaisia esteitä ja hidasteita.

Ujokin oppii käyttäytymään niin ettei ujoutta edes huomaa, jos on motivaatiota harjoitella.

Mutta aina on helpompi syyttää kaikkia muita, vaikka menestyneillä ei kaikilla suinkaan ole ollut hyviä lähtökohtia. Muuten voisikin tulla mieleen, että valtaosan vääristä päätöksistä onkin tehnyt ihan itse .

Niin kauan kun vika on muissa, ei toivoa ole, koska muita ei voi muuttaa. Kehitystä tapahtuu vasta kun unohtaa tuurit ja muiden lähtökohdat.

Sinä et sitten tiedä, mitä ujous on. Ei kyse ole mistään valinnasta, vaan ominaisuudesta, jonka kanssa voi opetella elämään, mutta oikeasti hyvin ujosta ihmisestä ei juuri koskaan tule edes kovalla harjoittelulla sellaista ihmistä, joka rohkeasti heittäytyy juttusille tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikki ujouden voittamiseksi tehtävä työ on myös poissa jostain muusta. Se aika, jonka ujo käyttää sopeutumiseen ja ujoutta vastaan toimimiseen, on muilla käytettävissä vaikkapa uusien sosiaalisten suhteiden luomiseen. Ujolle ihmisille vieraiden ihmisten seurassa oleminen on rasittavaa ja stressaavaa, kun taas jollekin toiselle sama tilanne on rentouttava ja miellyttävä.

Mitäpä jos itse opettelisit olemaan vaikkapa matemaattisesti lahjakas, erinomainen kuvanveistäjä tai vaikkapa huippuluokan pikajuoksija. Valitse sellainen tavoite, jossa et ole luontaisesti hyvä. Kerro sitten, kuinka hyvin onnistuit. Väitteesi on melkein verrattavissa siihen, että sanot vaikkapa aivovammapotilaalle, että kunhan riittävän kovasti yrität, aivovamma katoaa.

Monia asioita voi opetella, mutta luontaisilta kyvyiltään keskinkertaisesta ei koskaan tule todellista huippua edes kovalla työllä.

Jos joka päivä harjoittelisin tuntikausia juoksemista, matematiikkaa tai kuvanveistoa niin todennäköisesti olisin ennen pitkää erittäin hyvä niissä. En ehkä maailman paras, mutta huomattavasti parempi kuin keskivertohenkilö. Itsellä tosin  ei ole intohimoa noihin asioihin niin en halua uhrata aikaa tuollaiseen.

Kyllä siihen harjoitteluun täytyy olka joku motivoiva tekijä. Ei kukaan huvikseen hakkaa päätänsä seinään asioita opetellessaan. Ihminen tuppaa välttämään sitä mikä on itselle vaikeaa ja epämiellyttävää. Nuokaan asiat ei poista sitä faktaa, että oppimiskyvyssä on eroja. Jollekkin eteenpäin pääseminen edes rimaa hipoen voi olla tuskasen työn tulos.

Työtön 46 kirjoitti:

Tuurilla voitin 30000 euroa kenosta. Ja voitin myös 5000 euroa. Toisaalta sitten ei ole tuuria että saisin työpaikan. On huonoa tuuria mutta myös hyvää tuuria ollut.

Sinä kuitenkin osallistuit Kenoon, eli otit jonkinsortin askeleita että voisit mahdollisesti myös voittaa . Ne, jotka eivät osallistuneet ollenkaan eivät ainakaan voineet voittaa.

KauttaTeutateksen kirjoitti:

Tunnen naisia jotka luulevat olevansa kiinnostavia miesten silmissä koska omaavat jonkun "lämpimän auran" ja / tai persoonaan liittyvän positiivisen piirteen.

Totuus on se että voittivat geenilotossa ja ovat olleet jo teiniajoista lähtien konventionaalisen kauniita ilman mitään efforttia. Jopa meikittä ovat todella kauniita, ja omaavat usein täydellisen _luonnostaan_ laihan kehotyypin (pitkät raajat jne...) höystettynä täydellisen näköisillä rinnoilla tms. Eivät oikein ymmärrä kuinka paljon evolutionaariset voimat suosivat heitä.

https://www.glamourmagazine.co.uk/article/pretty-privilege

Kyllä sen tajuaa. Saa ympärilleen ulkonäkökeskeisiä pörrääjiä. Jää yksin, jos tulee ulkonäköön vaikuttavaa vaivaa. Hyvännäköisiä pidetään myös helposti kaikkien omaisuutena. Tulee tympeää ehdottelua ja epätoivottua koskettelua. Tulee juoruja reittäpitkin etenemisestä. Tulee naisena muiden naisten kateutta ja pelkoa, että vie heitä miehen jne.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elämässään menestyneet korostavat oman toiminnan merkitystä ja epäonnistuneet korostavat tuurin vaikutusta?

Se on juuri näin. Ihmisillä on luontainen taipumus laittaa onnistumiset oman erinomaisuuden piikkiin ja epäonnistumiset tilanteen tai muiden ihmisten syyksi. Defenssiä parhaimmillaan.

Ja sitten unohtuu nämä huonon tuurin ilmenemät, kuten se, että joku on syntynyt kehitysvammaiseksi, sokeaksi tai kuuroksi, joku on saanut geenilotossa jonkin invalidisoivan sairauden tai jäänyt kadulla rattijuopon yliajamaksi. Siihen se menestys loppuu, kun verisuoni katkeaa päästä yöllä.

Sen takia, että itsellä synnnynäinen sydänvika ja neurologinen sairaus, johon en pysty itse vaikuttamaan. Neurologinen sairaus rajaa asioita paljon elämästä pois. Pitäiskö tästä tuurista ilota? Olla ilonen, että tää tuuri osu just mulle!

Olen miettinyt. On ollut paljon hyvää tuuria. Huonoakin tuuria on ollut. Sitten olen tehnyt hyviä ja huonoja valintoja.

Usein sanotaan että urheilussa tuurinkin on ansaittua. Jossain määrin se pätee elämässäkin. Olen tehnyt hyviä valintoja jotka ovat myötävaikuttaneet hyvää tuuria. Päinvastaisiakin esimerkkejä toki elämästäni löytyy.

Ex-puolisoni moitti usein huonoa tuuria kun hänelle tapahtui jotain. Hän laittoi kännykän takataskuunsa ja lähti pyöräilemään - puhelin putosi katuun ja näyttö halkesi. Hän ajoi liukkaalla kelillä lumisateessa ylinopeutta ja suistui tieltä. Hän hukkasi lompakkonsa. Onnettomien sattumusten listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle ja aina syynä oli huono tuuri. Minulle vastaavia onnettomuuksia ei ole sattunut, mutta kieltäydyn uskomasta että se johtuisi hyvästä tuurista.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on niin pelottava ajatus. Tuntuu paljon paremmalta ajatella että oma menestys johtuu siitä että on niin fiksu. Ja jonkun muun epäonni siitä että se oli tyypin omaa syytä ja typeryyttä. Ei tunnu kivalta ajatella että itselle voisi käydä samoin.

Tämä. Mulla on uran ja taloudellisen menestymisen suhteen mennyt lähes täydellisesti; teininä elin köyhyysrajan alapuolella ja lukiossa dyykkasin ruokani.

Menestykseni on ollut 1/3 hyvää onnea, 1/3 kovaa työtä, 1/3 lahjakkuutta.

(Oon tätä ilmausta käyttänyt täällä aiemminkin.)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen harjoitteluun täytyy olka joku motivoiva tekijä.

Harjoittelu ei auta, jos ei ole lahjakkaita. Olin lupaava juniorijalkapalloilija, mutta nopeusominaisuudet eivät riittäneet, vaikka sain niiden kehittämiseksi yksilöllistä valmennusta ja olin äärimmäisen motivoitunut. Epäonnisen geeniloton vuoksi minusta ei tullut huippua. Muita lahjoja oli, mutta ei riittävästi nopeutta.

Lukiossa valitsin pitkän matematiikan, koska tahdoin lääkäriksi. Ajattelin, että kyllä siitä kovalla työllä selviän. No, työtä tein, mutta en selvinnyt. Hyvä että selvisin edes lyhyestä.

Maratonin pystyy juoksemaan teoriassa alle kahteen ja puoleen tuntiin hyvin pieni osa ihmisistä. 2,5 tuntia ei ole mikään huippuaika vaan kaukana siitä, mutta silti hyvin pienellä osalla ihmisistä on geneettiset edellytykset yltää edes tuohon aikaan.

Onhan esimerkiksi lääkikseen tai teatterikorkeaan hakijoita, sellaisia, jotka yrittävät jopa yli viisi kertaa, mutta ovet vain eivät aukea. Eivät aukea, koska lahjakkuus ei riitä.

Se on paljolti geeneistä kiinni millainen persoonallisuus sinusta tulee ja miten elämä loppujen lopuksi menee.

Kyllä oikeasti joillain ihmisillä vaan on parempi tuuri kaikenlaisten sattumien kanssa kuin toisilla. Tiedä sitten miten tämän avaisi suomenkielellä jos ei ole kokenut itse sitä. Olen vain huomannut että joillain on huono onni ja kaikessa käy vaan huono mäihä, ja toisille sattuu asioita enemmän, jotka auttavat eteenpäin tai tuovat mukavia juttuja elämään.

Tottakai omilla valinnoilla, päätöksillä ja teoilla on myös suuri merkitys miten elämässä etenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on niin pelottava ajatus. Tuntuu paljon paremmalta ajatella että oma menestys johtuu siitä että on niin fiksu. Ja jonkun muun epäonni siitä että se oli tyypin omaa syytä ja typeryyttä. Ei tunnu kivalta ajatella että itselle voisi käydä samoin.

Tämä. Mulla on uran ja taloudellisen menestymisen suhteen mennyt lähes täydellisesti; teininä elin köyhyysrajan alapuolella ja lukiossa dyykkasin ruokani.

Menestykseni on ollut 1/3 hyvää onnea, 1/3 kovaa työtä, 1/3 lahjakkuutta.

(Oon tätä ilmausta käyttänyt täällä aiemminkin.)

Joillakin se todella on 3/3. Esimerkiksi saa työpaikan isukin firmasta, vaikka ei mitenkään välkky ole, eikä tarvitse juuri mitään koulujakaan käydä, kunhan muodollisesti vain menee läpi. Itselläni on lahjakkuutta, mutta opin käyttämään sitä vasta myöhemmin. Ihan tulee mieleen yksi tuotantopäällikkö, amispohjalta ja suoraan isukin firmaan. Oli omana pomona joskus ja hyvin raskas tyyppi, kun osaamattomuutensa peitti huutamiseen. Yleensä kohdalle on sattunut ihan ok esimiehiä, tämä oli huonoin ja joka kantilta. Hänen toinen veli oli samassa firmassa eri tehtävissä, mutta osaavampi ja sentään saanut alan koulut käytyä. 

On muuten ihan tutkittu juttu, että esim. pitkät ihmiset saavat helpommin töitä kuin lyhyet, tai ulkonäöltään miellyttävämmät paremmin. Ulkonäköä voi tiettyyn pisteeseen asti korjata, mutta ei kovin pitkälle ilman kirurgisia toimenpiteitä. 

Vaikka kuinka olisi käynyt kouluja ja tehnyt töitä ja olisi älykäs, niin jos tulee valituksi johonkin hommaan, on siinä tuuria. Siinä sen verran tuuria, ettei hakemaan sattunut joku, joka olisi ollut työnantajan mielestä vieläkin parempi. Yrityksen saa menestymään kovalla työllä, mutta silti tarvitaan tuuria siihen, tilaako/ostaako asiakas juuri sinulta - on niitä tapauksia, että vakioasiakas löytää paremman toimijan, eikä se ole mitenkään harvinaista. Itsekin olen vaihtanut joitakin vakiopaikkoja, esim. pitkäaikainen kampaaja joskus tämän ollessa lomalla kokeilin toista ja havaitsin paremmaksi. Ei sen kummempaa. Ilman tuuria ei oikeasti voi saavuttaa yhtään mitään. 

Peksu75 kirjoitti:

Koska suurin osa tapahtumista on omista teoista kiinni.

Luusereiden lemmikkilause "kaikki on sattumanvaraista".

Helppo ulkoistaa oma saamattomuus/osaamattomuus vaan universaaliin "kukaan ei ole vastuussa mistään" pelleilyyn.

Teet oman tulevaisuutesi, niin yksinkertaista se on.    Vaikka kivempi olisikin aina ulkoistaa vastuu sille kuuluisalle "jollekin muulle".

Ei ole noin. Lähtökohdat ei ole samat jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka olisi käynyt kouluja ja tehnyt töitä ja olisi älykäs, niin jos tulee valituksi johonkin hommaan, on siinä tuuria. Siinä sen verran tuuria, ettei hakemaan sattunut joku, joka olisi ollut työnantajan mielestä vieläkin parempi. Yrityksen saa menestymään kovalla työllä, mutta silti tarvitaan tuuria siihen, tilaako/ostaako asiakas juuri sinulta - on niitä tapauksia, että vakioasiakas löytää paremman toimijan, eikä se ole mitenkään harvinaista. Itsekin olen vaihtanut joitakin vakiopaikkoja, esim. pitkäaikainen kampaaja joskus tämän ollessa lomalla kokeilin toista ja havaitsin paremmaksi. Ei sen kummempaa. Ilman tuuria ei oikeasti voi saavuttaa yhtään mitään. 

Mitä tuuria siinä on, että asiakas löytää paremman toimijan? Silloinhan se tarkoittaa sitä, että sinä et ole tehnyt tarpeeksi työtä että juuri sinä olisit se parempi toimija. Ja jos os olet paras mahdollinen kampaaja, et tosin tietenkään yritä saada asiakkaaksesi niitä, joilla ei ole varaa sinun palveluuksisi vaan tähtäät erilaista asiakaskuntaa, jotka haluavat maksaa enemmän rahaa laadukkaasta lopputuloksesta. Todella ammattitaitoisen ihmisen ei tarvitse ikinä lähteä hintakilpailuun asiakkaiden suhteen vaan ne asiakkaat jonottavat sinun palveluihisi hinnoistasi huolimatta. 

Näille epäonnen sotureille: Onko nyt varma, ettei mikään näistä onnettomista sattumuksista ole johtunut osaksikaan siitä, että ihminen itse on sössinyt tilanteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka olisi käynyt kouluja ja tehnyt töitä ja olisi älykäs, niin jos tulee valituksi johonkin hommaan, on siinä tuuria. Siinä sen verran tuuria, ettei hakemaan sattunut joku, joka olisi ollut työnantajan mielestä vieläkin parempi. Yrityksen saa menestymään kovalla työllä, mutta silti tarvitaan tuuria siihen, tilaako/ostaako asiakas juuri sinulta - on niitä tapauksia, että vakioasiakas löytää paremman toimijan, eikä se ole mitenkään harvinaista. Itsekin olen vaihtanut joitakin vakiopaikkoja, esim. pitkäaikainen kampaaja joskus tämän ollessa lomalla kokeilin toista ja havaitsin paremmaksi. Ei sen kummempaa. Ilman tuuria ei oikeasti voi saavuttaa yhtään mitään. 

Mitä tuuria siinä on, että asiakas löytää paremman toimijan? Silloinhan se tarkoittaa sitä, että sinä et ole tehnyt tarpeeksi työtä että juuri sinä olisit se parempi toimija. Ja jos os olet paras mahdollinen kampaaja, et tosin tietenkään yritä saada asiakkaaksesi niitä, joilla ei ole varaa sinun palveluuksisi vaan tähtäät erilaista asiakaskuntaa, jotka haluavat maksaa enemmän rahaa laadukkaasta lopputuloksesta. Todella ammattitaitoisen ihmisen ei tarvitse ikinä lähteä hintakilpailuun asiakkaiden suhteen vaan ne asiakkaat jonottavat sinun palveluihisi hinnoistasi huolimatta. 

Kun luulee olevansa alansa huippu, voi joku tulla markkinoille vielä paremmin ja sitten on uudistuttava, jos haluaa olla vielä parempi. Kahdesta samantasoisesta valitaan se halvempi. Eikä aina valita parasta, siksi näitä valtavia järjestelmävirheitä esimerkiksi on. Suunnittelijat eivät myönnä virheitään, eli luulevat osaavansa. Mutta joku muu olisi tehnyt kalliimmalla paremman, mutta lopulta maksetaan enemmän kun maksetaan virheistä. Se on huonoa tuuria, että asiakas valitsee hinnan perusteella, eikä osaa katsoa muita. Asiat eivät vaan ole mustavalkoisia. Onko se ihmisten omaa syytä että palkanmaksujärjestelmä ei takavuosina luotettavalla kuntatoimijalla toimi? Minusta minulla on hyvää tuuria, kun en enää ole julkisella sektorilla, mikä ei todellakaan enää ole hyvä paikka. Hyvää tuuria, että olen onnistunut pääsemään muualle.

Kukaan ei koskaan ole missään niin hyvä, vaikka itse niin kuvitteleekin, etteikö jostain voisi löytyä joku, joka tekee vielä paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Kyllä Toven lahjat olisi huomattu siellä maitotilallakin ja pääseehän sieltäkin isommille areenoille,voihan sieltä lähettää postissa kuvia jne.

Vierailija kirjoitti:

Peksu75 kirjoitti:

Koska suurin osa tapahtumista on omista teoista kiinni.

Luusereiden lemmikkilause "kaikki on sattumanvaraista".

Helppo ulkoistaa oma saamattomuus/osaamattomuus vaan universaaliin "kukaan ei ole vastuussa mistään" pelleilyyn.

Teet oman tulevaisuutesi, niin yksinkertaista se on.    Vaikka kivempi olisikin aina ulkoistaa vastuu sille kuuluisalle "jollekin muulle".

Ei ole noin. Lähtökohdat ei ole samat jokaisella.

Juuri näin. Kultalusikka suussa syntyneen on helppo julistaa että se on vain itsestä kiinni miten menestyy. Ei se ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Kyllä Toven lahjat olisi huomattu siellä maitotilallakin ja pääseehän sieltäkin isommille areenoille,voihan sieltä lähettää postissa kuvia jne.

Jos ei ole varaa postimerkkeihin, piirtämis- tai maalaustarvikkeisiin?