Näistä "kokeilepa alentaa rimaa" -kommentoijista tulee tosi katkera fiilis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvon ihmiset. Haluaisin kuulla että mitä muuta riman laskeminen on kuin sitä, että tyydyt johonkin kulissisuhteeseen? Näyttäkää mulle yksikin ihminen, joka on tietoisesti päättänyt ihastua ihmiseen x ja on onnistunut siinä? Minä olen ainakin yrittänyt ja ei siinä kuin tuhlaa toisen aikaa.

Kun lukee näitä joiden mielestä pitää laskea rimaa niin tulee mieleen, että heillä ei ehkä ole kauheasti kokemusta ihmissuhteista.

AP

Sanottu vähintään sata kertaa: toosat kiinni. Jos päivät menevät valikoituja, muokattuja, epärealistisia kehoja ja kasvoja ruuduilta tuijotellessa, niin eivät livenä ihmiset näytä enää oikein miltään. Ei se realismi ja kypsyys muutenkaan pahaa tee, millään elämänalueella. Näillä keinoilla se rima alkaa asettua ihan itsestään, sivutuotteena. Näiden jälkeen mietitään vasta muita keinoja. Ei kenenkään pidä väkisin ihastua kehenkään, tietenkään.

Sit pitäis lopettaa hollywood-leffoejnkin kattelu, kun siellä on paljon viehättävämpiä miehiä ja naisia kuin mitä tulee kadulla vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että tyypillinen kommentti on "älä tavoittele jotain ig-typyjä..." Se on se eka ajatus. "Et todellakaan ole kuumien naisten tasolla ja olet lisäksi pinnallinen paska."

Naurahdin :D

No juu itse en kommentoi näihin mitään, mutta kulmat kyllä nousee erikoisille vaatimuksille vaikkapa tietynlaisesta musiikkimausta tai pituusvaatimuksista. Itse 15v onnellisesti naimisissa enkä enää kunnolla edes huomaa vaikka olisi minkä näköinen, kun katson häntä sisimpään. Näen hänet ihmisenä, rakkauden, yhteisen historian ja meidän välisen universumin.

Vaikka hän palaisi tunnistamattomaksi, rakastaisin häntä yhä vain.

Vaatimus?

Livenä oikean ihmisen suusta kuultua: En edes katso alle 180 sentistä miestä. Miesten keskipituus Suomessa 177cm

No mitä se sinun pyllyäsi kutittaa?

T: N 178 cm

Sinunkaan pyllyäsi ei varmaan kutita, jos mies sanoo haluavansa hoikan naisen vailla mielenterveysongelmia. Vaan tällä palstalla se sitten kuitenkin tuntuukin kutittavan naisten perceitä. 

Ei minua kiinnosta yhtään, millaista naista tämän palstan miehet hakevat. Se, mikä ärsyttää on, että pitää sitten haukkua niitä muita naisia, jotka eivät niihin omiin kriteereihin sovi. En käsitä sellaista.

Ja vieläpä ensin haukkua ja siihen päälle vaatia muuttumaan, jotta pääsisi olemaan tarjolla näille kultakimpalemiehille :D

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki puolisoni on olleet työttömiä päihdeongelmaisia, on rikostaustaa ja mielenterveysongelmia ja ovat lyhyitä ( minua lyhyempiä) ja lihaviakin sekä kaikki minua vanhempia, jotkut deitit on olleet parikymmentä vuottakin vanhempia. Ja sitten joku sanoo, että laske tasoa. Siis minne? Negrofilian puolelle? Eläimiin? 

Näinkö siellä Porvoossa tänään?

Kumma kun aina nämä ovat niin vastoin tosielämän kokemuksia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvon ihmiset. Haluaisin kuulla että mitä muuta riman laskeminen on kuin sitä, että tyydyt johonkin kulissisuhteeseen? Näyttäkää mulle yksikin ihminen, joka on tietoisesti päättänyt ihastua ihmiseen x ja on onnistunut siinä? Minä olen ainakin yrittänyt ja ei siinä kuin tuhlaa toisen aikaa.

Kun lukee näitä joiden mielestä pitää laskea rimaa niin tulee mieleen, että heillä ei ehkä ole kauheasti kokemusta ihmissuhteista.

AP

Riman laskeminen voi tarkoittaa myös sitä, että menet treffeille henkilön kanssa, josta et olettanut voivasi kiinnostua ja kiinnostutkin. Minulla on ainakin mieli muuttunut, kun tutustunut paremmin. Eli annat mahdollisuuden ja jos sitten toteat että ei tule mitään niin siirryt eteenpäin.

No hyvä jos toi joillekin toimii. Itelleni ei, vaan ei-sytyttävä ihminen on aina vielä pahempi pettymys livenä. Aina jos olen ihastunut olen ollu sillai "vautsi" jo etukäteen. Poislukien kerran kun toisella oli todella huono kuva missä näytti tympeältä. Tosin ihan paska ja toksinen suhde siitä tuli, joten ehkä olisi pitänyt uskoa intuitiota heti siinäkin.

AP

Ai sulle pelkkä ulkonäkö on se mikä merkkaa. Wau.

Sittenhän sä voit ottaa jonkun pinnallisen taviksen ja maksaa hänelle kauneusleikkauksia. Sillä tavalla saat juuri sellaisen kuin haluatkin.

Olen eri, mutta miksi ajattelet, että tuo liittyi pelkkään ulkonäköön? Ainakin itselläni se voisi liittyä siihen, mitä toinen on kertonut itsestään - jos tämä vaikuttaa samanhenkiseltä, tulee myös sellainen wau-fiilis. Tai jos toisen kanssa kirjoittelu sujuu hyvin, odottaa tietysti, että keskustelukin sujuisi. Sitten voikin käydä niin, että keskustelu onkin väkinäistä, eikä lopulta samanhenkisyyttäkään ole. Mutta toki ulkonäkökin on tällaisissa ihmissuhteissa merkittävä asia - eikä vain ulkonäkö, vaan koko olemus, ja se löytyyko fyysistä kemiaa. Siihen kemiaan vaikuttaa muukin kuin ulkonäkö, kommunikointi, dynamiikka, ilmeet, eleet, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsijä valittaa ettei löydä kiinnostavaa, riman laskeminen on ihan hyvä ajatus. Jos löytyy muttei tartu, voi miettiä omaa tasoa.

Minusta oleellisena vaatimuksena tulisi olla kiinnostaako toinen ihminen ja aikanaan ihastunko toiseen ihmiseen. Kavereiden kohdalla ei tarvitse olla ihastumista, mutta parisuhteessa ihastuminen minustak uuluu asiaan. Miksi siis alkoisin suhteeseen ihmisen kanssa, joka minua ei kiinnosta tai johon en ihastu?

Kiinnostuskokonaisuus muodostuu ihmisen yksityiskohdista ja aina voi miettiä uudelleen mitkä yksityiskohdat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vaan muualta opittuja.

Minulla kiinnostus muodostuu siitä, onko minulla toisen kanssa kemiaa ja molemminpuolista vetovoimaa, ja miten hyvin hänen kanssaan synkkaa ja sovitaanko seksuaalisesti yhteen. Kiinnostukseni ei ole mitään yksityiskohtien ynnäämistä.

Teet sen ynnäämisen vaistomaisesti ja tulos on se mystinen kemia. Pitämällä edes hitusen järkeä mukana pystyt määrittämään yksityiskohdat ja niiden merkityksen.

Kemian tunne yksilöiden välillä johtuu yleensä siitä että kumpikin osaa vastata tiedostamattomalla tasolla toisen traumoihin ja tämä väärin tulkitaan yhteensopivuudeksi. Toinen ilmenemistapa ilmiöstä on " perhoset vatsassa" efekti. Kun Hakee parisuhdetta niin kannattaa tavoitella ihmistä jonka kanssa hermostosi lepää. Sen sijaan että kallistutaan ruokkimaan aivokemiallista epätasapainoa, joka johtaa pahimmillaan toksisiin suhteisiin.

Tarkoittanet siis, että ihminen, jolla ei ole traumoja, ei tunne kemiaa ja vetovoimaa toista ihmistä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki puolisoni on olleet työttömiä päihdeongelmaisia, on rikostaustaa ja mielenterveysongelmia ja ovat lyhyitä ( minua lyhyempiä) ja lihaviakin sekä kaikki minua vanhempia, jotkut deitit on olleet parikymmentä vuottakin vanhempia. Ja sitten joku sanoo, että laske tasoa. Siis minne? Negrofilian puolelle? Eläimiin? 

Näinkö siellä Porvoossa tänään?

Kumma kun aina nämä ovat niin vastoin tosielämän kokemuksia :D

Nämä on minun elämäni kokemuksia ja tietysti kaikkien niiden myös jotka on olleet parisuhteessa näiden ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki puolisoni on olleet työttömiä päihdeongelmaisia, on rikostaustaa ja mielenterveysongelmia ja ovat lyhyitä ( minua lyhyempiä) ja lihaviakin sekä kaikki minua vanhempia, jotkut deitit on olleet parikymmentä vuottakin vanhempia. Ja sitten joku sanoo, että laske tasoa. Siis minne? Negrofilian puolelle? Eläimiin? 

Näinkö siellä Porvoossa tänään?

Kumma kun aina nämä ovat niin vastoin tosielämän kokemuksia :D

Nämä on minun elämäni kokemuksia ja tietysti kaikkien niiden myös jotka on olleet parisuhteessa näiden ihmisten kanssa. 

Kerropa sitten että minkälainen nainen itse olet?

Pituus/paino? Ikä? oletko normaaliälyinen? mt-ongelmia? Päihdeongelmia? Onko mitään kehityshäiriöitä kasvoissa/kropassa?

Ei vain mene yksiin tuollainen sepustus, jotain erittäin poikkeavaa vikaa sinussa ainakin olisi jos miehesi ovat olleet tuollaisia, etkä muuta saa.

Naisilla on aivan liian helppoa suomen parisuhdemarkkinoilla

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta yhtään, millaista naista tämän palstan miehet hakevat. Se, mikä ärsyttää on, että pitää sitten haukkua niitä muita naisia, jotka eivät niihin omiin kriteereihin sovi. En käsitä sellaista.

Koetko, että kaikki miehet palstalla haukkuvat naisia? Minusta yleistät nyt vahvasti ja leimaat suurta joukkoa fiksustikin käyttäytyviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvon ihmiset. Haluaisin kuulla että mitä muuta riman laskeminen on kuin sitä, että tyydyt johonkin kulissisuhteeseen? Näyttäkää mulle yksikin ihminen, joka on tietoisesti päättänyt ihastua ihmiseen x ja on onnistunut siinä? Minä olen ainakin yrittänyt ja ei siinä kuin tuhlaa toisen aikaa.

Kun lukee näitä joiden mielestä pitää laskea rimaa niin tulee mieleen, että heillä ei ehkä ole kauheasti kokemusta ihmissuhteista.

AP

Riman laskeminen voi tarkoittaa myös sitä, että menet treffeille henkilön kanssa, josta et olettanut voivasi kiinnostua ja kiinnostutkin. Minulla on ainakin mieli muuttunut, kun tutustunut paremmin. Eli annat mahdollisuuden ja jos sitten toteat että ei tule mitään niin siirryt eteenpäin.

Joku syy pitää kuitenkin olla siinä, miksi menee treffeille juuri jonkun tietyn epäkiinnostavaksi oletetun kanssa. Miksi siis kaikista tuhansista miehistä/naisista juuri hän? Koska kaikille ei kuitenkaan voi antaa mahdollisuutta, täytyy silti jollain kriteereillä valikoida se, kenen kohdalla näin tehdään.

Silloinhan valinta on selkeä, jos toinen tuntuu kiinnostavalta. Siinä on syy mennä treffeille. Mutta kuinka valikoida epäkiinnostavien joukosta treffikumppani?

No jos olet perushissukka mies, niin ei tule sitä ongelmaa deittikumppanien valikoinnista, vaan silloin otetaan mitä saadaan kiinnosti tai ei :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että tyypillinen kommentti on "älä tavoittele jotain ig-typyjä..." Se on se eka ajatus. "Et todellakaan ole kuumien naisten tasolla ja olet lisäksi pinnallinen paska."

Naurahdin :D

No juu itse en kommentoi näihin mitään, mutta kulmat kyllä nousee erikoisille vaatimuksille vaikkapa tietynlaisesta musiikkimausta tai pituusvaatimuksista. Itse 15v onnellisesti naimisissa enkä enää kunnolla edes huomaa vaikka olisi minkä näköinen, kun katson häntä sisimpään. Näen hänet ihmisenä, rakkauden, yhteisen historian ja meidän välisen universumin.

Vaikka hän palaisi tunnistamattomaksi, rakastaisin häntä yhä vain.

Vaatimus?

Livenä oikean ihmisen suusta kuultua: En edes katso alle 180 sentistä miestä. Miesten keskipituus Suomessa 177cm

No mitä se sinun pyllyäsi kutittaa?

T: N 178 cm

Sinunkaan pyllyäsi ei varmaan kutita, jos mies sanoo haluavansa hoikan naisen vailla mielenterveysongelmia. Vaan tällä palstalla se sitten kuitenkin tuntuukin kutittavan naisten perceitä. 

Ei minua kiinnosta yhtään, millaista naista tämän palstan miehet hakevat. Se, mikä ärsyttää on, että pitää sitten haukkua niitä muita naisia, jotka eivät niihin omiin kriteereihin sovi. En käsitä sellaista.

Ja vieläpä ensin haukkua ja siihen päälle vaatia muuttumaan, jotta pääsisi olemaan tarjolla näille kultakimpalemiehille :D

Jahas, joku esiintyy minuna. Whatever. Jatkakaa.

T. 4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsijä valittaa ettei löydä kiinnostavaa, riman laskeminen on ihan hyvä ajatus. Jos löytyy muttei tartu, voi miettiä omaa tasoa.

Minusta oleellisena vaatimuksena tulisi olla kiinnostaako toinen ihminen ja aikanaan ihastunko toiseen ihmiseen. Kavereiden kohdalla ei tarvitse olla ihastumista, mutta parisuhteessa ihastuminen minustak uuluu asiaan. Miksi siis alkoisin suhteeseen ihmisen kanssa, joka minua ei kiinnosta tai johon en ihastu?

Kiinnostuskokonaisuus muodostuu ihmisen yksityiskohdista ja aina voi miettiä uudelleen mitkä yksityiskohdat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vaan muualta opittuja.

Minulla kiinnostus muodostuu siitä, onko minulla toisen kanssa kemiaa ja molemminpuolista vetovoimaa, ja miten hyvin hänen kanssaan synkkaa ja sovitaanko seksuaalisesti yhteen. Kiinnostukseni ei ole mitään yksityiskohtien ynnäämistä.

Teet sen ynnäämisen vaistomaisesti ja tulos on se mystinen kemia. Pitämällä edes hitusen järkeä mukana pystyt määrittämään yksityiskohdat ja niiden merkityksen.

Kemian tunne yksilöiden välillä johtuu yleensä siitä että kumpikin osaa vastata tiedostamattomalla tasolla toisen traumoihin ja tämä väärin tulkitaan yhteensopivuudeksi. Toinen ilmenemistapa ilmiöstä on " perhoset vatsassa" efekti. Kun Hakee parisuhdetta niin kannattaa tavoitella ihmistä jonka kanssa hermostosi lepää. Sen sijaan että kallistutaan ruokkimaan aivokemiallista epätasapainoa, joka johtaa pahimmillaan toksisiin suhteisiin.

Ymmärrän, mitä ajat takaa, mutta millä perusteella sinusta vetovoima ja halu toista kohtaan on toksista? Itselleni tuo kemia tarkoittaa nimenomaan sitä, että toisen kanssa on hyvä ja luonteva olla - persoonat sopivat yhteen, jne - mutta myös sitä, että tunnetaan fyysistä ja seksuaalista vetovoimaa toisiamme kohtaan, ja että tälläKIN osastolla synkkaa hyvin ja seksuaalinen kanssakäyminen tuntuu luontevalta ja toimivalta.

Tajuan, että tarkoitat viestilläsi jotain on-off- tai vuoristoratasuhteita, mutta ei kaikille perhoset vatsassa -tunne sitä tarkoita. Nimenomaan niille, joilla on kyky terveeseen ihmissuhteeseen, se perhoset vatsassa -tunne on lähtökohtaisesti positiivinen asia eikä mikään toksisen suhteen alkusysäys. Kannattaa muistaa, että kaikki eivät hae epäterveitä suhdekuvioita. Ja myös turvallisen kiintymyssuhteen ihmiset kykenevät ihastumaan ja rakastumaan - eivät nämä ole mitään toksisia tuntemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsijä valittaa ettei löydä kiinnostavaa, riman laskeminen on ihan hyvä ajatus. Jos löytyy muttei tartu, voi miettiä omaa tasoa.

Minusta oleellisena vaatimuksena tulisi olla kiinnostaako toinen ihminen ja aikanaan ihastunko toiseen ihmiseen. Kavereiden kohdalla ei tarvitse olla ihastumista, mutta parisuhteessa ihastuminen minustak uuluu asiaan. Miksi siis alkoisin suhteeseen ihmisen kanssa, joka minua ei kiinnosta tai johon en ihastu?

Kiinnostuskokonaisuus muodostuu ihmisen yksityiskohdista ja aina voi miettiä uudelleen mitkä yksityiskohdat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vaan muualta opittuja.

Minulla kiinnostus muodostuu siitä, onko minulla toisen kanssa kemiaa ja molemminpuolista vetovoimaa, ja miten hyvin hänen kanssaan synkkaa ja sovitaanko seksuaalisesti yhteen. Kiinnostukseni ei ole mitään yksityiskohtien ynnäämistä.

Teet sen ynnäämisen vaistomaisesti ja tulos on se mystinen kemia. Pitämällä edes hitusen järkeä mukana pystyt määrittämään yksityiskohdat ja niiden merkityksen.

Kemian tunne yksilöiden välillä johtuu yleensä siitä että kumpikin osaa vastata tiedostamattomalla tasolla toisen traumoihin ja tämä väärin tulkitaan yhteensopivuudeksi. Toinen ilmenemistapa ilmiöstä on " perhoset vatsassa" efekti. Kun Hakee parisuhdetta niin kannattaa tavoitella ihmistä jonka kanssa hermostosi lepää. Sen sijaan että kallistutaan ruokkimaan aivokemiallista epätasapainoa, joka johtaa pahimmillaan toksisiin suhteisiin.

Tarkoittanet siis, että ihminen, jolla ei ole traumoja, ei tunne kemiaa ja vetovoimaa toista ihmistä kohtaan?

Kaikilla ihmisillä on traumoja. Tässä maailmassa ei ole ainuttakaan traumatisoitumatonta ihmistä. Amerikkalainen elokuvateollisuus ja tietysti kirjallisuus on saanut meidät uskomaan toksisia elämisen malleja rakkaudeksi, mutta ne ei ole kenellekään hyväksi. Täytyy muistaa että näitä rakkausnovelleja ja elokuvia tekee mielenterveysongelmaiset ja traumatisoituneet ihmiset jotka kauppaavat omaa näkemystään totuutena tai suodattavat itseään näihin tuotoksiin.  Ehkä asian voisi ajatella näin, että kummallakin on omat traumansa, mutta kannattaa valita ihminen jolla ei ole ruokaa sinun traumoillesi, eikä sinulla hänen traumoilleen. Tällainen suhde saattaa olla jopa hyvinkin korjaava kokemus kun kummallakin on etäisyys toisen kipupisteisiin, mutta ymmärrys kivusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos et halua neuvoja, niin älä ruikuta.

Ei kenelläkään ole velvollisuutta pariutua kanssasi.

Jos kovasti haluat saada puolison, eikä nykyisillä kriteereillä onnistu, niin sitten niille kriteereille kannattaa tehdä jotain. 

Niin tai miten ois vaikka se, että yrittää nostaa omaa tasoaan? Huomattavasti kannustavampi ajatus kuin se, että "ei susta mihinkään ole".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvon ihmiset. Haluaisin kuulla että mitä muuta riman laskeminen on kuin sitä, että tyydyt johonkin kulissisuhteeseen? Näyttäkää mulle yksikin ihminen, joka on tietoisesti päättänyt ihastua ihmiseen x ja on onnistunut siinä? Minä olen ainakin yrittänyt ja ei siinä kuin tuhlaa toisen aikaa.

Kun lukee näitä joiden mielestä pitää laskea rimaa niin tulee mieleen, että heillä ei ehkä ole kauheasti kokemusta ihmissuhteista.

AP

Riman laskeminen voi tarkoittaa myös sitä, että menet treffeille henkilön kanssa, josta et olettanut voivasi kiinnostua ja kiinnostutkin. Minulla on ainakin mieli muuttunut, kun tutustunut paremmin. Eli annat mahdollisuuden ja jos sitten toteat että ei tule mitään niin siirryt eteenpäin.

No hyvä jos toi joillekin toimii. Itelleni ei, vaan ei-sytyttävä ihminen on aina vielä pahempi pettymys livenä. Aina jos olen ihastunut olen ollu sillai "vautsi" jo etukäteen. Poislukien kerran kun toisella oli todella huono kuva missä näytti tympeältä. Tosin ihan paska ja toksinen suhde siitä tuli, joten ehkä olisi pitänyt uskoa intuitiota heti siinäkin.

AP

Ai sulle pelkkä ulkonäkö on se mikä merkkaa. Wau.

Sittenhän sä voit ottaa jonkun pinnallisen taviksen ja maksaa hänelle kauneusleikkauksia. Sillä tavalla saat juuri sellaisen kuin haluatkin.

A) en edes puhunut ulkonäöstä mitään. Kyllä sitä kiinnostusta voi syntyä ihan toisen jutuistakin.

B) ulkonäkö merkkaa = vain ulkonäkö merkkaa? Millä planeetalla näin on? Mitä nyt olen seurannut niin about kaikille ihmisille ulkonäkö merkkaa, mutten kyllä tunne ketään jolle luonnekin ei olisi ratkaisevan tärkeä asia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsijä valittaa ettei löydä kiinnostavaa, riman laskeminen on ihan hyvä ajatus. Jos löytyy muttei tartu, voi miettiä omaa tasoa.

Minusta oleellisena vaatimuksena tulisi olla kiinnostaako toinen ihminen ja aikanaan ihastunko toiseen ihmiseen. Kavereiden kohdalla ei tarvitse olla ihastumista, mutta parisuhteessa ihastuminen minustak uuluu asiaan. Miksi siis alkoisin suhteeseen ihmisen kanssa, joka minua ei kiinnosta tai johon en ihastu?

Kiinnostuskokonaisuus muodostuu ihmisen yksityiskohdista ja aina voi miettiä uudelleen mitkä yksityiskohdat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vaan muualta opittuja.

Minulla kiinnostus muodostuu siitä, onko minulla toisen kanssa kemiaa ja molemminpuolista vetovoimaa, ja miten hyvin hänen kanssaan synkkaa ja sovitaanko seksuaalisesti yhteen. Kiinnostukseni ei ole mitään yksityiskohtien ynnäämistä.

Teet sen ynnäämisen vaistomaisesti ja tulos on se mystinen kemia. Pitämällä edes hitusen järkeä mukana pystyt määrittämään yksityiskohdat ja niiden merkityksen.

Kemian tunne yksilöiden välillä johtuu yleensä siitä että kumpikin osaa vastata tiedostamattomalla tasolla toisen traumoihin ja tämä väärin tulkitaan yhteensopivuudeksi. Toinen ilmenemistapa ilmiöstä on " perhoset vatsassa" efekti. Kun Hakee parisuhdetta niin kannattaa tavoitella ihmistä jonka kanssa hermostosi lepää. Sen sijaan että kallistutaan ruokkimaan aivokemiallista epätasapainoa, joka johtaa pahimmillaan toksisiin suhteisiin.

Tarkoittanet siis, että ihminen, jolla ei ole traumoja, ei tunne kemiaa ja vetovoimaa toista ihmistä kohtaan?

Kaikilla ihmisillä on traumoja. Tässä maailmassa ei ole ainuttakaan traumatisoitumatonta ihmistä. Amerikkalainen elokuvateollisuus ja tietysti kirjallisuus on saanut meidät uskomaan toksisia elämisen malleja rakkaudeksi, mutta ne ei ole kenellekään hyväksi. Täytyy muistaa että näitä rakkausnovelleja ja elokuvia tekee mielenterveysongelmaiset ja traumatisoituneet ihmiset jotka kauppaavat omaa näkemystään totuutena tai suodattavat itseään näihin tuotoksiin.  Ehkä asian voisi ajatella näin, että kummallakin on omat traumansa, mutta kannattaa valita ihminen jolla ei ole ruokaa sinun traumoillesi, eikä sinulla hänen traumoilleen. Tällainen suhde saattaa olla jopa hyvinkin korjaava kokemus kun kummallakin on etäisyys toisen kipupisteisiin, mutta ymmärrys kivusta.

Mistä elokuvista ja novelleista puhut? Ja millaiset toksiset mallit siis ovat nyt niitä, jotka valheellisesti uskotaan rakkaudeksi? Olisi kiva kun konkretisoisit vähän. Itse katson paljon elokuvia laidasta laitaan (enemmän tosin eurooppalaisia kuin amerikkalaisia) ja luen paljon etenkin kotimaista nykykirjallisuutta, mutta silti on pakko pyytää sinulta nyt tarkennusta, koska ainakin itse olen nähnyt ja lukenut hyvin monentyyppistä.

Ja kerro konkreettisesti, millainen nyt on se haitallinen ja toksinen suhde, jota sinun käsityksesi mukaan ihmiset luulevat rakkaudeksi? En siis väitä, etteikö tällaista olisi, ja itsellänikin on mielessäni muutama epäterve suhdetyyppi, mutta miksi kuvittelet, että kaikilla, jotka ihastuvat tai tuntevat seksuaalista vetoa, on kyse tällaisesta toksisesta ja vääristyneestä suhteesta?

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Ja haluttiin sitä ei, niin ihmisillä on tietyt tasot. Ei ikipoimamiessinkut mistään taikaiskusta pariudu tuhansien seuraajien ig-keikistelijöiden kanssa, sekä sama tietenkin toisin päin. Jonossa on paljon muitakin ja ihmiset valkkaavat vaihtoehtoja sieltä jonon halutuimmasta päästä. Ulkonäkö on 80 prosenttia ruokaa ja loput muuta epämääräistä lemua.

Lisäksi sukupuolilla ikiliikkuja toimii hivenen eri tavalla. Kun mies läpäisee naisen siivilän, niin koko maailma on auki. Mutta miehillä (laatumiehillä) on naisille kaksi sivilää, toinen on löyhempi sekssiivilä ja toinen tiukempi parisuhdesiivilä. Tavalliset miehilät eivät toki noudata tuota niinkään sillä kysyntää ei ole siivilöintiin asti juurikaan. Mutta se aika toissijaista, koska esim.tinderissä 80% naisista tavoittelee 20% (laatu)miesten joukkiota. Tuon kun joku nero saisi taottua naisten pikkukananpääkupoleihin niin turbulenssi laantuisi lähes tyystin.

Vierailija kirjoitti:

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Taitaa ne reaalimaailman kohtaamiset jäädä monella yhä harvempaan. Itse ole töissä tekemässä töitä, en hakemassa parisuhdetta. Vapaalla en ikinä lähesty ketää treffimielellä. 

Vierailija kirjoitti:

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Ja haluttiin sitä ei, niin ihmisillä on tietyt tasot. Ei ikipoimamiessinkut mistään taikaiskusta pariudu tuhansien seuraajien ig-keikistelijöiden kanssa, sekä sama tietenkin toisin päin. Jonossa on paljon muitakin ja ihmiset valkkaavat vaihtoehtoja sieltä jonon halutuimmasta päästä. Ulkonäkö on 80 prosenttia ruokaa ja loput muuta epämääräistä lemua.

Lisäksi sukupuolilla ikiliikkuja toimii hivenen eri tavalla. Kun mies läpäisee naisen siivilän, niin koko maailma on auki. Mutta miehillä (laatumiehillä) on naisille kaksi sivilää, toinen on löyhempi sekssiivilä ja toinen tiukempi parisuhdesiivilä. Tavalliset miehilät eivät toki noudata tuota niinkään sillä kysyntää ei ole siivilöintiin asti juurikaan. Mutta se aika toissijaista, koska esim.tinderissä 80% naisista tavoittelee 20% (laatu)miesten joukkiota. Tuon kun joku nero saisi taottua naisten pikkukananpääkupoleihin niin turbulenssi laantuisi lähes tyystin.

Keiden niistä 80% naisista sitten täytyisi uhrautua tavoittelemaan muita kuin varsinaisesti haluamiaan miehiä, sitä 20% porukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Ja haluttiin sitä ei, niin ihmisillä on tietyt tasot. Ei ikipoimamiessinkut mistään taikaiskusta pariudu tuhansien seuraajien ig-keikistelijöiden kanssa, sekä sama tietenkin toisin päin. Jonossa on paljon muitakin ja ihmiset valkkaavat vaihtoehtoja sieltä jonon halutuimmasta päästä. Ulkonäkö on 80 prosenttia ruokaa ja loput muuta epämääräistä lemua.

Lisäksi sukupuolilla ikiliikkuja toimii hivenen eri tavalla. Kun mies läpäisee naisen siivilän, niin koko maailma on auki. Mutta miehillä (laatumiehillä) on naisille kaksi sivilää, toinen on löyhempi sekssiivilä ja toinen tiukempi parisuhdesiivilä. Tavalliset miehilät eivät toki noudata tuota niinkään sillä kysyntää ei ole siivilöintiin asti juurikaan. Mutta se aika toissijaista, koska esim.tinderissä 80% naisista tavoittelee 20% (laatu)miesten joukkiota. Tuon kun joku nero saisi taottua naisten pikkukananpääkupoleihin niin turbulenssi laantuisi lähes tyystin.

Keiden niistä 80% naisista sitten täytyisi uhrautua tavoittelemaan muita kuin varsinaisesti haluamiaan miehiä, sitä 20% porukkaa?

Ei ketään jos ovat tyytyväisiä yksin. Mutta tavoiteltuja miehiä ei riitä kaikille. Ei sitten millään.

Nimenomaan minä haen suhdetta jossa hermosto lepää. Mutta silloin usein ihastun ihmiseen jonka kanssa on luontevaa, juttelu on sujuvaa, voi olla oma itseni ja myös se toinen, olemme silti kiinnostuneita toistemme persoonasta ja elämästä, olemme samalla aaltopituudella jne. Silloin kuvaan tulee myös melko nopeasti se yhteinen kemia.

Yhdessä samassa suhdepaketissa siis hermosto lepää, on keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja kemiaa.