Näistä "kokeilepa alentaa rimaa" -kommentoijista tulee tosi katkera fiilis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Ja haluttiin sitä ei, niin ihmisillä on tietyt tasot. Ei ikipoimamiessinkut mistään taikaiskusta pariudu tuhansien seuraajien ig-keikistelijöiden kanssa, sekä sama tietenkin toisin päin. Jonossa on paljon muitakin ja ihmiset valkkaavat vaihtoehtoja sieltä jonon halutuimmasta päästä. Ulkonäkö on 80 prosenttia ruokaa ja loput muuta epämääräistä lemua.

Lisäksi sukupuolilla ikiliikkuja toimii hivenen eri tavalla. Kun mies läpäisee naisen siivilän, niin koko maailma on auki. Mutta miehillä (laatumiehillä) on naisille kaksi sivilää, toinen on löyhempi sekssiivilä ja toinen tiukempi parisuhdesiivilä. Tavalliset miehilät eivät toki noudata tuota niinkään sillä kysyntää ei ole siivilöintiin asti juurikaan. Mutta se aika toissijaista, koska esim.tinderissä 80% naisista tavoittelee 20% (laatu)miesten joukkiota. Tuon kun joku nero saisi taottua naisten pikkukananpääkupoleihin niin turbulenssi laantuisi lähes tyystin.

Keiden niistä 80% naisista sitten täytyisi uhrautua tavoittelemaan muita kuin varsinaisesti haluamiaan miehiä, sitä 20% porukkaa?

Ei ketään jos ovat tyytyväisiä yksin. Mutta tavoiteltuja miehiä ei riitä kaikille. Ei sitten millään.

No tätähän me naiset ollaan yritetty sanoa, että kukin saa tavoitella ketä haluaa, ja sitten jos ei tärppää, ollaan sinkkuja.

Miksi oeltatte, että nuo naiset eivät tajua asiaa? Kyllähän he itse sen huomaavat aika pian, että haluamansa miehet eivät kiinnostu vastavuoroisesti. Tottakai se on silloin heiltä tietoinen valinta, että jäävät odottamaan ihmettä ja pysyvät mieluummin sinkkuina kuin alkavat etsiä kumppania niiden joukosta, jotka eivät kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää sit yleensä ruikuttaa?

Kaikkiko ruikuttaa? Kyl mä näen ihan kypsiä keskustelunavauksia aiheesta ja silti sinne tulee noita "öhö öhö laske rimaas, kuvittelet saavas Brad Pittin" -kommentteja.

AP

No se on ruikuttamista kun kertoo ettei saa parisuhdetta. Mitä se kellekään kuuluu ja kukaan ei voi auttaa sua tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Ja haluttiin sitä ei, niin ihmisillä on tietyt tasot. Ei ikipoimamiessinkut mistään taikaiskusta pariudu tuhansien seuraajien ig-keikistelijöiden kanssa, sekä sama tietenkin toisin päin. Jonossa on paljon muitakin ja ihmiset valkkaavat vaihtoehtoja sieltä jonon halutuimmasta päästä. Ulkonäkö on 80 prosenttia ruokaa ja loput muuta epämääräistä lemua.

Lisäksi sukupuolilla ikiliikkuja toimii hivenen eri tavalla. Kun mies läpäisee naisen siivilän, niin koko maailma on auki. Mutta miehillä (laatumiehillä) on naisille kaksi sivilää, toinen on löyhempi sekssiivilä ja toinen tiukempi parisuhdesiivilä. Tavalliset miehilät eivät toki noudata tuota niinkään sillä kysyntää ei ole siivilöintiin asti juurikaan. Mutta se aika toissijaista, koska esim.tinderissä 80% naisista tavoittelee 20% (laatu)miesten joukkiota. Tuon kun joku nero saisi taottua naisten pikkukananpääkupoleihin niin turbulenssi laantuisi lähes tyystin.

Keiden niistä 80% naisista sitten täytyisi uhrautua tavoittelemaan muita kuin varsinaisesti haluamiaan miehiä, sitä 20% porukkaa?

Ihan hyvä kysymys! Mutta en minä sitä osaa sanoa. Varmaan ensimmäinen askel parempaan huomiseen on todellisuuden hahmottaminen ja siitä voi sitten jokainen navigoida selkeämmässä kelissä.

Täällä hirmu herkästi jaotellaan ihmiset poteroihin. Itse olen toki mies ja oman osuuteni ahneena possuna kakusta jo ahminut. Nykyään pyrin rauhanvälittäjäksi ja hyvittämään tekoni mystisille korkeammille voimille tai tahoille, mitä nyt ovatkaan.

Hehheh. Pinnalliset ja rahanahneet eivät laske rimaa. On täysin eri asia tinkiä ulkoisista vaatimuksista kuin sisäisistä (joita ei monellakaan ole, eivätkä tunnista objektiivisesti omia ja hyviä puolia). Kyllä te vielä opitte mikä sen parisuhteen idea on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsijä valittaa ettei löydä kiinnostavaa, riman laskeminen on ihan hyvä ajatus. Jos löytyy muttei tartu, voi miettiä omaa tasoa.

Minusta oleellisena vaatimuksena tulisi olla kiinnostaako toinen ihminen ja aikanaan ihastunko toiseen ihmiseen. Kavereiden kohdalla ei tarvitse olla ihastumista, mutta parisuhteessa ihastuminen minustak uuluu asiaan. Miksi siis alkoisin suhteeseen ihmisen kanssa, joka minua ei kiinnosta tai johon en ihastu?

Kiinnostuskokonaisuus muodostuu ihmisen yksityiskohdista ja aina voi miettiä uudelleen mitkä yksityiskohdat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vaan muualta opittuja.

Minulla kiinnostus muodostuu siitä, onko minulla toisen kanssa kemiaa ja molemminpuolista vetovoimaa, ja miten hyvin hänen kanssaan synkkaa ja sovitaanko seksuaalisesti yhteen. Kiinnostukseni ei ole mitään yksityiskohtien ynnäämistä.

Teet sen ynnäämisen vaistomaisesti ja tulos on se mystinen kemia. Pitämällä edes hitusen järkeä mukana pystyt määrittämään yksityiskohdat ja niiden merkityksen.

Kemian tunne yksilöiden välillä johtuu yleensä siitä että kumpikin osaa vastata tiedostamattomalla tasolla toisen traumoihin ja tämä väärin tulkitaan yhteensopivuudeksi. Toinen ilmenemistapa ilmiöstä on " perhoset vatsassa" efekti. Kun Hakee parisuhdetta niin kannattaa tavoitella ihmistä jonka kanssa hermostosi lepää. Sen sijaan että kallistutaan ruokkimaan aivokemiallista epätasapainoa, joka johtaa pahimmillaan toksisiin suhteisiin.

Minulle tuo kemiaksi kutsuttu merkitsee sitä, että kokee toisen seksuaalisesti haluttavaksi. En tosiaan osaa sanoa, mikä kiinnostuksen herättää. Pakko olla jokin alkukantainen hajuun perustuva. Yleensä pidän lihaksikkaista, jykevästi miehistä, jotka eivät ole liian pitkiä. Nyt olen järjettömän ihastunut pitkään ja hoikkaan mieheen, joka ei ole ns. minun tyyppiäni. Mietin pyydänkö treffeille.

Valitettavasti se voi joissain tapauksissa pitää paikkansa, että vaatimukset ovat kohtuuttomia. Minun on mm. annettu ymmärtää, että pitäisi olla hoikempi (mitat oli tuolloin 162/52). Tapailu loppui siihen, minun aloitteestani. Mut on myös dumpattu, koska en hymyillyt tarpeeksi paljon. Joo, en ole jatkuvasti ikenet esillä, mutten mikään ikivakavakaan. Mies olisi myöhemmin halunnut minut takaisin. Silloin kyllä nauroin ihan kunnolla ja kehotin häntä jatkamaan satuprinsessan metsästystä.

Tunnustan myös ihan suoraan, että olisin itsekin halunnut komeamman miehen kuin mihin rahkeeni riittivät. Olen kuitenkin ollut aina hyvin perillä elämän realiteeteista, enkä koskaan tosissani kuvitellut, että minulla olisi saumaa miehiin, jotka ovat silmääni todella hyvännäköisiä. Parisuhteen kuitenkin halusin ja parisuhteen eteen joutuu joustamaan, joskus jopa niistä kumppanille asetetuista (ulkonäkö)vaatimuksista.

Eli jollei kumppania ahkerasta etsimisestä huolimatta tahdo löytyä, on ihan oikeasti syytä mennä itseensä ja pohtia, olisiko vika kuitenkin siinä, ettei itselle kukaan kelpaa. Mitä kauemmin ihminen on sinkkuna sitä nirsommaksi hän mahdollisen kumppanin suhteen tulee. Kun tietää pärjäävänsä hyvin yksinkin, miksi rinnalle haluaisikaan ketään muuta kuin hra/nti Täydellisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Ja haluttiin sitä ei, niin ihmisillä on tietyt tasot. Ei ikipoimamiessinkut mistään taikaiskusta pariudu tuhansien seuraajien ig-keikistelijöiden kanssa, sekä sama tietenkin toisin päin. Jonossa on paljon muitakin ja ihmiset valkkaavat vaihtoehtoja sieltä jonon halutuimmasta päästä. Ulkonäkö on 80 prosenttia ruokaa ja loput muuta epämääräistä lemua.

Lisäksi sukupuolilla ikiliikkuja toimii hivenen eri tavalla. Kun mies läpäisee naisen siivilän, niin koko maailma on auki. Mutta miehillä (laatumiehillä) on naisille kaksi sivilää, toinen on löyhempi sekssiivilä ja toinen tiukempi parisuhdesiivilä. Tavalliset miehilät eivät toki noudata tuota niinkään sillä kysyntää ei ole siivilöintiin asti juurikaan. Mutta se aika toissijaista, koska esim.tinderissä 80% naisista tavoittelee 20% (laatu)miesten joukkiota. Tuon kun joku nero saisi taottua naisten pikkukananpääkupoleihin niin turbulenssi laantuisi lähes tyystin.

Keiden niistä 80% naisista sitten täytyisi uhrautua tavoittelemaan muita kuin varsinaisesti haluamiaan miehiä, sitä 20% porukkaa?

Ei ketään jos ovat tyytyväisiä yksin. Mutta tavoiteltuja miehiä ei riitä kaikille. Ei sitten millään.

No tätähän me naiset ollaan yritetty sanoa, että kukin saa tavoitella ketä haluaa, ja sitten jos ei tärppää, ollaan sinkkuja.

Miksi oeltatte, että nuo naiset eivät tajua asiaa? Kyllähän he itse sen huomaavat aika pian, että haluamansa miehet eivät kiinnostu vastavuoroisesti. Tottakai se on silloin heiltä tietoinen valinta, että jäävät odottamaan ihmettä ja pysyvät mieluummin sinkkuina kuin alkavat etsiä kumppania niiden joukosta, jotka eivät kiinnosta.

Siis sehän on jatkuvaa se valitus, että miesten pitäisi kiinnostua tavisnaisista eikä tavoitella jotain top 1 % naisia.

Miehiä haukutaan yleensä pinnallisiksi tässä yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettitreffailu ja muu ympärillä sikittävä virtuaalitodellisuus virittää ihmisen dopamiinisysteemiä siten ettei tavallinen ihminen tavallisen tavallisessa tapaamisessa säväytä enää juuri mitenkään. Eli pään sisällä rimaa on nostettu turhan ylös eikä reaalimaailma siihen kykene vastaamaan.

Ja haluttiin sitä ei, niin ihmisillä on tietyt tasot. Ei ikipoimamiessinkut mistään taikaiskusta pariudu tuhansien seuraajien ig-keikistelijöiden kanssa, sekä sama tietenkin toisin päin. Jonossa on paljon muitakin ja ihmiset valkkaavat vaihtoehtoja sieltä jonon halutuimmasta päästä. Ulkonäkö on 80 prosenttia ruokaa ja loput muuta epämääräistä lemua.

Lisäksi sukupuolilla ikiliikkuja toimii hivenen eri tavalla. Kun mies läpäisee naisen siivilän, niin koko maailma on auki. Mutta miehillä (laatumiehillä) on naisille kaksi sivilää, toinen on löyhempi sekssiivilä ja toinen tiukempi parisuhdesiivilä. Tavalliset miehilät eivät toki noudata tuota niinkään sillä kysyntää ei ole siivilöintiin asti juurikaan. Mutta se aika toissijaista, koska esim.tinderissä 80% naisista tavoittelee 20% (laatu)miesten joukkiota. Tuon kun joku nero saisi taottua naisten pikkukananpääkupoleihin niin turbulenssi laantuisi lähes tyystin.

Keiden niistä 80% naisista sitten täytyisi uhrautua tavoittelemaan muita kuin varsinaisesti haluamiaan miehiä, sitä 20% porukkaa?

Ei ketään jos ovat tyytyväisiä yksin. Mutta tavoiteltuja miehiä ei riitä kaikille. Ei sitten millään.

No tätähän me naiset ollaan yritetty sanoa, että kukin saa tavoitella ketä haluaa, ja sitten jos ei tärppää, ollaan sinkkuja.

Miksi oeltatte, että nuo naiset eivät tajua asiaa? Kyllähän he itse sen huomaavat aika pian, että haluamansa miehet eivät kiinnostu vastavuoroisesti. Tottakai se on silloin heiltä tietoinen valinta, että jäävät odottamaan ihmettä ja pysyvät mieluummin sinkkuina kuin alkavat etsiä kumppania niiden joukosta, jotka eivät kiinnosta.

Siis sehän on jatkuvaa se valitus, että miesten pitäisi kiinnostua tavisnaisista eikä tavoitella jotain top 1 % naisia.

Miehiä haukutaan yleensä pinnallisiksi tässä yhteydessä.

Naisia on niin paljon, kuten miehiäkin, että aina joukkoon mahtuu niitä, jotka tuollaisesta valittavat. Yhtä lailla moni sitten ei valita.

Ei ainakaan itseäni häiritse se, jos joillekin miehille ei kelpaa kuin top 1% naiset enkä satu itse heihin kuulumaan. Ihan vapaasti saa minun puolestani kukin tavoitella ihan mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

No se on ruikuttamista kun kertoo ettei saa parisuhdetta. Mitä se kellekään kuuluu ja kukaan ei voi auttaa sua tällä palstalla.

Minusta tuo ei ole ruikuttamista vaan toimiva keskustelunaihe. Ihmiset voivat jakaa sinkkukokemuksiaan ja keskustella aiheesta. En hae nettieskusteluista apua tai koita muuttaa ihmisten mielipiteitä. Minulle keskustelut ovat ajanvietettä ja viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti se voi joissain tapauksissa pitää paikkansa, että vaatimukset ovat kohtuuttomia. Minun on mm. annettu ymmärtää, että pitäisi olla hoikempi (mitat oli tuolloin 162/52). Tapailu loppui siihen, minun aloitteestani. Mut on myös dumpattu, koska en hymyillyt tarpeeksi paljon. Joo, en ole jatkuvasti ikenet esillä, mutten mikään ikivakavakaan. Mies olisi myöhemmin halunnut minut takaisin. Silloin kyllä nauroin ihan kunnolla ja kehotin häntä jatkamaan satuprinsessan metsästystä.

Tunnustan myös ihan suoraan, että olisin itsekin halunnut komeamman miehen kuin mihin rahkeeni riittivät. Olen kuitenkin ollut aina hyvin perillä elämän realiteeteista, enkä koskaan tosissani kuvitellut, että minulla olisi saumaa miehiin, jotka ovat silmääni todella hyvännäköisiä. Parisuhteen kuitenkin halusin ja parisuhteen eteen joutuu joustamaan, joskus jopa niistä kumppanille asetetuista (ulkonäkö)vaatimuksista.

Eli jollei kumppania ahkerasta etsimisestä huolimatta tahdo löytyä, on ihan oikeasti syytä mennä itseensä ja pohtia, olisiko vika kuitenkin siinä, ettei itselle kukaan kelpaa. Mitä kauemmin ihminen on sinkkuna sitä nirsommaksi hän mahdollisen kumppanin suhteen tulee. Kun tietää pärjäävänsä hyvin yksinkin, miksi rinnalle haluaisikaan ketään muuta kuin hra/nti Täydellisen.

Sä olet harvinaisen fiksu nainen. T: mies joka ei missään nimessä halua parisuhteeseen. Jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on ruikuttamista kun kertoo ettei saa parisuhdetta. Mitä se kellekään kuuluu ja kukaan ei voi auttaa sua tällä palstalla.

Minusta tuo ei ole ruikuttamista vaan toimiva keskustelunaihe. Ihmiset voivat jakaa sinkkukokemuksiaan ja keskustella aiheesta. En hae nettieskusteluista apua tai koita muuttaa ihmisten mielipiteitä. Minulle keskustelut ovat ajanvietettä ja viihdettä.

Musta tää ruikuttamisesta valittaminen on vain yksi koulukiusaamisen jatke. Potkitaan maassa makaavia vailla mitään häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että tyypillinen kommentti on "älä tavoittele jotain ig-typyjä..." Se on se eka ajatus. "Et todellakaan ole kuumien naisten tasolla ja olet lisäksi pinnallinen paska."

Naurahdin :D

No juu itse en kommentoi näihin mitään, mutta kulmat kyllä nousee erikoisille vaatimuksille vaikkapa tietynlaisesta musiikkimausta tai pituusvaatimuksista. Itse 15v onnellisesti naimisissa enkä enää kunnolla edes huomaa vaikka olisi minkä näköinen, kun katson häntä sisimpään. Näen hänet ihmisenä, rakkauden, yhteisen historian ja meidän välisen universumin.

Vaikka hän palaisi tunnistamattomaksi, rakastaisin häntä yhä vain.

Vaatimus?

Livenä oikean ihmisen suusta kuultua: En edes katso alle 180 sentistä miestä. Miesten keskipituus Suomessa 177cm

Minun työkaveri sanoi joskus noin. Sitten hän ihastui, rakastui ja meni naimisiin miehen kanssa, joka on saman pituinen kuin nainen eli noin 170 cm. Oikein onnellisia tuntuvat olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti se voi joissain tapauksissa pitää paikkansa, että vaatimukset ovat kohtuuttomia. Minun on mm. annettu ymmärtää, että pitäisi olla hoikempi (mitat oli tuolloin 162/52). Tapailu loppui siihen, minun aloitteestani. Mut on myös dumpattu, koska en hymyillyt tarpeeksi paljon. Joo, en ole jatkuvasti ikenet esillä, mutten mikään ikivakavakaan. Mies olisi myöhemmin halunnut minut takaisin. Silloin kyllä nauroin ihan kunnolla ja kehotin häntä jatkamaan satuprinsessan metsästystä.

Tunnustan myös ihan suoraan, että olisin itsekin halunnut komeamman miehen kuin mihin rahkeeni riittivät. Olen kuitenkin ollut aina hyvin perillä elämän realiteeteista, enkä koskaan tosissani kuvitellut, että minulla olisi saumaa miehiin, jotka ovat silmääni todella hyvännäköisiä. Parisuhteen kuitenkin halusin ja parisuhteen eteen joutuu joustamaan, joskus jopa niistä kumppanille asetetuista (ulkonäkö)vaatimuksista.

Eli jollei kumppania ahkerasta etsimisestä huolimatta tahdo löytyä, on ihan oikeasti syytä mennä itseensä ja pohtia, olisiko vika kuitenkin siinä, ettei itselle kukaan kelpaa. Mitä kauemmin ihminen on sinkkuna sitä nirsommaksi hän mahdollisen kumppanin suhteen tulee. Kun tietää pärjäävänsä hyvin yksinkin, miksi rinnalle haluaisikaan ketään muuta kuin hra/nti Täydellisen.

Sä olet harvinaisen fiksu nainen. T: mies joka ei missään nimessä halua parisuhteeseen. Jatkakaa.

Eikö täällä suomessa saa edes kehua fiksuksi?

Aloittaja ei kerro yhtään millaista kumppania etsii joten vaikea sanoa tuosta laudahduksesta mitään. Minusta jokaisella on oikeus etsiä juuri sellaista kumppania kuin haluaa. Mutta jos oma "vaatimuslista" kumppanille on tosi pitkä niin silloin on ymmärrettävää, että jotkut ehdottavat joistain asioista joustamista. Kuitenkaan joustaa ei ole pakko.

Jos kerta toisensa jälkeen käy niin, että ne eivät kiinnostu, joista itse kiinnostuu, voi tarkastella kaiken varalta myös omia reaktioita. Kenenkään kanssa ei pidä olla väkisin. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mutta joskus ihastumisen kaltaiset tunteet voivat aiheutua myös turvattomasta kiintymyssuhteesta tai "traumasta". Eli joku oma trauma tai uskomus aiheuttaa sen, että ihastuu ihmisiin, jotka käyttäytyvät torjuvasti tai välinpitämättömästi itseä kohtaan. Kun taas ne kiinnostuneet ehdokkaat ovat "ihan kivoja, mutta...". Näin ei tietysti ole kaikissa tapauksissa, mutta kannattaa sekin ottaa huomioon. Itse tunnen ihmisen, joka kovasti tahtoisi suhteen, mutta kiinnostus tuntuu voimistuvan hänellä aina, jos kohde on jotenkin torjuva. Muussa tapauksessa kiinnostusta ei oikein synny. Terapian avulla tuollaisen voisi kuitenkin ehkä korjata.

Joskus myös oma sitoutumiskammo voi aiheuttaa sen, että kiinnostuu vain saavuttamattomasta. Torjuvista henkilöistä on turvallista kiinnostua, koska ei oikeasti tarvitse heittäytyä mihinkään.

Olisi siis hyvä minusta yrittää ottaa selvää, johtuuko huono parisuhdeonni, jostain omasta sisäisestä ongelmasta. Niihin voi vaikuttaa. Muuten en kehoita ketään "laskemaan rimaa".

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ei kerro yhtään millaista kumppania etsii joten vaikea sanoa tuosta laudahduksesta mitään. Minusta jokaisella on oikeus etsiä juuri sellaista kumppania kuin haluaa. Mutta jos oma "vaatimuslista" kumppanille on tosi pitkä niin silloin on ymmärrettävää, että jotkut ehdottavat joistain asioista joustamista. Kuitenkaan joustaa ei ole pakko.

Jos kerta toisensa jälkeen käy niin, että ne eivät kiinnostu, joista itse kiinnostuu, voi tarkastella kaiken varalta myös omia reaktioita. Kenenkään kanssa ei pidä olla väkisin. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mutta joskus ihastumisen kaltaiset tunteet voivat aiheutua myös turvattomasta kiintymyssuhteesta tai "traumasta". Eli joku oma trauma tai uskomus aiheuttaa sen, että ihastuu ihmisiin, jotka käyttäytyvät torjuvasti tai välinpitämättömästi itseä kohtaan. Kun taas ne kiinnostuneet ehdokkaat ovat "ihan kivoja, mutta...". Näin ei tietysti ole kaikissa tapauksissa, mutta kannattaa sekin ottaa huomioon. Itse tunnen ihmisen, joka kovasti tahtoisi suhteen, mutta kiinnostus tuntuu voimistuvan hänellä aina, jos kohde on jotenkin torjuva. Muussa tapauksessa kiinnostusta ei oikein synny. Terapian avulla tuollaisen voisi kuitenkin ehkä korjata.

Joskus myös oma sitoutumiskammo voi aiheuttaa sen, että kiinnostuu vain saavuttamattomasta. Torjuvista henkilöistä on turvallista kiinnostua, koska ei oikeasti tarvitse heittäytyä mihinkään.

Olisi siis hyvä minusta yrittää ottaa selvää, johtuuko huono parisuhdeonni, jostain omasta sisäisestä ongelmasta. Niihin voi vaikuttaa. Muuten en kehoita ketään "laskemaan rimaa".

Näinkin usein voi olla. Mutta toisaalta jokaista epäonnistujaa vääriin henkilöihin ihastujaa ei kannata niputtaa tähän. Etenkin jos harvoin ihastuu, käy helposti niin, että ei saakaan vastakaikua - eihän sitä tiedä millainen mies/naismaku sillä vastapuolella on, tai millainen elämäntilanne, eli haluaako hän edes suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ei kerro yhtään millaista kumppania etsii joten vaikea sanoa tuosta laudahduksesta mitään. Minusta jokaisella on oikeus etsiä juuri sellaista kumppania kuin haluaa. Mutta jos oma "vaatimuslista" kumppanille on tosi pitkä niin silloin on ymmärrettävää, että jotkut ehdottavat joistain asioista joustamista. Kuitenkaan joustaa ei ole pakko.

Jos kerta toisensa jälkeen käy niin, että ne eivät kiinnostu, joista itse kiinnostuu, voi tarkastella kaiken varalta myös omia reaktioita. Kenenkään kanssa ei pidä olla väkisin. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mutta joskus ihastumisen kaltaiset tunteet voivat aiheutua myös turvattomasta kiintymyssuhteesta tai "traumasta". Eli joku oma trauma tai uskomus aiheuttaa sen, että ihastuu ihmisiin, jotka käyttäytyvät torjuvasti tai välinpitämättömästi itseä kohtaan. Kun taas ne kiinnostuneet ehdokkaat ovat "ihan kivoja, mutta...". Näin ei tietysti ole kaikissa tapauksissa, mutta kannattaa sekin ottaa huomioon. Itse tunnen ihmisen, joka kovasti tahtoisi suhteen, mutta kiinnostus tuntuu voimistuvan hänellä aina, jos kohde on jotenkin torjuva. Muussa tapauksessa kiinnostusta ei oikein synny. Terapian avulla tuollaisen voisi kuitenkin ehkä korjata.

Joskus myös oma sitoutumiskammo voi aiheuttaa sen, että kiinnostuu vain saavuttamattomasta. Torjuvista henkilöistä on turvallista kiinnostua, koska ei oikeasti tarvitse heittäytyä mihinkään.

Olisi siis hyvä minusta yrittää ottaa selvää, johtuuko huono parisuhdeonni, jostain omasta sisäisestä ongelmasta. Niihin voi vaikuttaa. Muuten en kehoita ketään "laskemaan rimaa".

Näinkin usein voi olla. Mutta toisaalta jokaista epäonnistujaa vääriin henkilöihin ihastujaa ei kannata niputtaa tähän. Etenkin jos harvoin ihastuu, käy helposti niin, että ei saakaan vastakaikua - eihän sitä tiedä millainen mies/naismaku sillä vastapuolella on, tai millainen elämäntilanne, eli haluaako hän edes suhdetta. 

Siksi sanoinkin, että voi tutkiskella saattaisiko epäonni johtua tästä. Kaikilla näin ei tietenkään ole. En missään kohtaa tekstiäni niputtanut kaikkia tuohon kategoriaan. Toin vaan esille, että sekin on mahdollista.

Omia kriteerejäni ovat, olen nainen, hetero: Pituus 165 cm tai yli, olen itse 164 cm. Ulkonäkö sellainen, että miellyttää minun silmääni, ei bodari, tatuointeja tai liikaa ulkonäköön huomiota kiinnittävä ihminen. Hiukset saavat olla lyhyet tai pitkät, mutta mieluummin ei kalju. Olemus ja vaatetus ok ja eri tilanteeseen sopiva.

Huumorintaju sarkastinen, nopea tilannetaju, joskus ihan tasoa Kummeli tms. Ei alapäävitsejä pelkän alapäävitsin kerronnan takia, pitää olla jotain jujua. Tosikko ei saa olla.

Älykäs siihen malliin, että keskustelu on sujuvaa ja kumpikin ymmärtää mistä puhutaan. Myös voi olla jotain erityisalueita joista on kiinnostunut. Myös pystyy hoitamaan sosiaaliset tilanteen sujuvasti.

Talous keskiverto riittää, koulutuksella ei väliä kunhan yleissivistys on hyvä ja keskustelutaitoinen ja miehen kanssa voi lähteä ulos kotiovesta pelkäämättä mokaamista tai nolostumista.

Mielellään edes hiukan käsistään kätevä. Tämä ei ole pakollista, pieni boheemiuskin on toisaalta kiinnostavaa. Plussaa musikaalisuudesta tms.

Mieluummin jalat hiukan irti maasta kuin liian tiukasti kiinni, ei siis jämähtänyt.

Niin, ja mieluummin iltavirkku ja aamuntorkku. Ei ainakaan saa herättää minua liian aikaisin vapaapäivinä ja lomilla.

Minusta nämä ovat kohtuullisia toiveita, tietysti jostain voi joustaa, mutta kemia ja mutkattomuus yhdessäolossa on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää sit yleensä ruikuttaa?

Onko kaikki keskustelu ruikuttamista? Moni sinkku sukupuolesta riippumatta lienee todennut, miten vaikea on vanhemmalla iällä enää tutustua ihmisiin. Moni on huomannut miten vaikea on molemminpuolisen kiinnostuksen syntyminen. Itsellä 75-80% treffeistä ollut sellaisia ettei kumpaakaan kiinnosta toiset treffit. Fiilis on kuin olisit käynyt jonkun työkaverin kanssa kahvilla. 

Ruikutathan sinä nytkin.

Tai sitten sä olet vaan varustettu kiusaajan mielenlaadulla. Koskaan käyny mielessä?

Fiilis on kuin olisit käynyt jonkun työkaverin kanssa kahvilla.

Minkä minä sun fiiliksillesi voin. Sulla on asenne, että toiset ihmiset on kuin karkkeja karkkikaupan hyllyllä ja sinä poimit mieleisesi. Koko treffimaailma on yksi suuri lihatiski.

Tämä kehotus "alentaa rimaa" ja siitä pöyristyminen kuvaa kyllä aikaamme hyvin, kun jostain syystä se aina luetaan niin, että kehotetaan ottamaan kumppaniksi se ensimmäinen ilmoittautuja. Että aivan kuin vaihtoehdot ois rima tai ei rimaa ollenkaan.