Miksi suurin osa ei enää usko nykypäivinä Jumalaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kyllä todella armoton uskonto tällä yhdellä kommentoijalla: Siis ihminen ei huomaa "vastata kutsuun", joka tulee oikein 2 - 3 kertaa elämässä, ja niinpä sitten on ikuisesti kidutettu helvetissä siitä syystä. "Missasit kutsun, et jaksanut uskoa yliluonnolliseen, sori siitä."

Käsitit väärin. Ihminen kyllä huomaa sen kutsun. Synnintunto on niin voimakas ja ikävä kokemus. Siinä vihaa koko elettyä elämää, koska ymmärtää, että kaikki mitä on tehnyt, on ollut turhaa. Tällainen kokemus ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Siksi Jumalan edessä ei voi kukaan selitellä, että en minä huomannut, kun kutsuit.

Ilmeisesti tuon voi kokea tajuamatta tietoisesti kokevansa noita asioita. En ole koskaan tietoisesti ymmärtänyt Jumalan kutsuvan minua, en to

Eikö omatuntosi ole kolkuttanut missään kohtaa elämäsi aikana? Et ole koskaan tehnyt väärin ketään läheistäsi kohtaan missään tilanteessa? Mikäli näin, niin olet elänyt kyllä todella hyvin. Itse en voi sanoa samaa.

Eihän tuossa sanottu, että joskus omatunto soimaa, vaan että "vihaa koko elettyä elämää, koska ymmärtää, että kaikki mitä on tehnyt on ollut turhaa".

Vierailija kirjoitti:

Ps: Normaalit ihmiset kyllä myöntävät silloin tällöin tekevänsä asioita väärin. Se, että väität, että "moni" väittäisi jotain muuta, on vain olkiukko, jolla yrität vahvistaa omaa sanomaasi. Meillä on ihan käsitys oikeasta ja väärästä, mutta emme vain lähde siitä sitten laukalle kuvittelemaan itseämme paholaisesta seuraaviksi, jos joskus menee pieleen.

Ei minulla ole mitään henkilökohtaista motiivia vahvistaa sanomaani täällä. Itse asiassa tällä palstalla kirjoittelu vain haittaa henkilökohtaista elämääni, varsinkin vielä näin vapaapäivänä. Koen kuitenkin tärkeämmäksi noudattaa Jeesuksen tahtoa evankeliumin levittämisessä ja siksi kerron siitä täällä.

Jumala on täysin ihmisen toimesta keksitty asia. Koskaan ei ole yhtäkään todistetta yhdestäkään jumalasta esitetty. Ihmisiä ei voi enää pelotella saduilla kuten ennen vanhaan.

Jos Jumala olisi, se ei sallisi ihmisten muuttumista mustiksi eikä homoilua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen "synnintunto"?

 

Itse olen armeija-aikana, urheiluseuratoiminnassa sekä työelämässä myöhemmin monesti palkittu ihminen ja omaan mielikuvitukseeni ei mahdu, mitä syntiä muka olen tehnyt, miksi pitäisi "nöyrtyä" ja "katua" jotain sellaista, mistä itsellä ei ole harmainta aavistusta. Onko "synninteko" edes mahdollista tavalliselle kansalaiselle?

 

Tuskinpa vaan.

 

Nyt tuntuu sille, ettei tässä raamattu-uskonto-casessa jokin oikein täsmää kohdallani.

Synti määritellään kymmenen käskyn kautta. Suurin osa kompastuu jo ensimmäisen käskyyn, eli minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia. Itse olen ainakin palvonut elämässäni kaikkea muuta kuin Raamatun Jumalaa, muun muassa rahaa. Sitten tullaan myös moraaliseen osuuteen, eli älä varasta, älä tee huorin ja älä himoitse. Jos on kerrankin ottanut elämässään jotain toisen omaa kysymättä siihen lupaa, on silloin jo varastanut. Jeesuksen mukaan, jos on katsonut toista ihmistä joskus himoiten, on jo silloin tehnyt mielessään huorin. Esimerkiksi aikuisviihteen katsominen täyttää tämän määritelmän. Itse olen rikkonut kaikki kymmenen käskyä elämäni aikana ja täten olisin ehdottomasti tuomion alainen ilman uskoa Jeesukseen.

"Tämä oli kyllä aika hauska kommentti lukea näin uskovaisena. Itse olin juurikin se tasaisen rauhallinen hissukka, joka oli peruskoulussakin aika näkymätön. Vapaa-aika meni lähinnä tietokonepelejä pelatessa. Mistään yliluonnollisesta en koskaan tykännyt, enkä piitannut. Silti minusta tuli aikuisiällä juurikin  se uskovainen, joka kannattaa kaikkia armolahjoja seurakunnan kokouksissa ja suoraa yhteyttä Jumalaan."

Johonkin psykologiseen tarpeeseen sinä nyt kuitenkin tarvitsit niitä seurakunnan kokouksia ja muita. Ilmeisestikin olet kokenut elämässäsi jonkinlaista erityistä yksinäisyyttä ja turvattomuutta, jota kuvitelmat armolahjoista ja suorasta Jumala-yhteydestä sitten lievittävät.

Olin minäkin hiljainen hissukka, joka lähinnä lueskeli kirjoja koulussa, kirjoitti ällän uskonnosta ja luki sen Raamatunkin jo teini-iässä pariin kertaan läpi.

Minua kuitenkin suojeli jo silloin liialliselta uskonnollisuudelta se, että en ole ikinä pitänyt liian tiiviistä yhteisöistä. Minun persoonallisuuteni on sellainen, että minusta tuntuisi suorastaan piinalliselta käydä jossain uskonnollishenkisissä kokouksissa. 

Kirkosta erosin vasta muutama vuosi sitten, mutta todellakaan en kaipaa mitään sen tarjoamaa enkä varsinkaan vielä jotain tiiviimpääkin uskonnollista yhteisöä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole sama henkilö ja koko Raamatun todistaminen oikeaksi on kyllä mahdollista, mutta niin pitkää viestiä en jaksa kirjoittaa. Sanon nopeasti kaksi asiaa, jotka ovat puhtaita historiallisia faktoja.

Ekaksi Uuden testamentin pääkohdat voidaan vahvistaa vastaavan ajan muusta ja ei-kristillisestä historiankirjoituksesta. Tätä asiaa ei pysty kiertämään millään.

Viestisi loppuosastakin voisi olla kiinnostavaa keskustella, mutta ensin on pakko kysyä tästä. Eli:

1) Mitkä ovat UT:n pääkohdat?

2) Miktä ovat ne ei-kristilliset lähteet, jotka vahvistavat nämä pääkohdat?

lepso papit ja piispat ihmeissään kuka tulevaisuudessa maksaa sampailun, homostelun ja tanko tanssit kirkossa. nämä raamattua rikkovat on erotettava kirkosta. yrittävät vallata koko intituution. pahalta näyttää mutta sitten valtio ja kunnat lopettaa kirkollis verojen keräyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen "synnintunto"?

 

Itse olen armeija-aikana, urheiluseuratoiminnassa sekä työelämässä myöhemmin monesti palkittu ihminen ja omaan mielikuvitukseeni ei mahdu, mitä syntiä muka olen tehnyt, miksi pitäisi "nöyrtyä" ja "katua" jotain sellaista, mistä itsellä ei ole harmainta aavistusta. Onko "synninteko" edes mahdollista tavalliselle kansalaiselle?

 

Tuskinpa vaan.

 

Nyt tuntuu sille, ettei tässä raamattu-uskonto-casessa jokin oikein täsmää kohdallani.

Synti määritellään kymmenen käskyn kautta. Suurin osa kompastuu jo ensimmäisen käskyyn, eli minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia. Itse olen ainakin palvonut elämässäni kaikkea muuta kuin Raamatun Jumalaa, muun muassa rahaa. Sitten tullaan myös moraaliseen osuuteen, eli älä varasta, älä tee huorin ja älä himoitse. J

Ja tämä on taas tätä ääritunteellista ylidramatisointia. Normaali, harkitseva ihminen ajattelee oikeasta ja väärästä ilman tällaisia väitteitä "rahan palvomisesta" tms. kohkaamista. Voi esimerkiksi ihan vain maltillisesti todeta, että "hups, olenpa nyt vähän liikaa tuota tilinauhaani tuijotellut. Pitäisi varmaan vähän löysätä, vaikka lahjoittaa Amnestylle ja siirtyä osa-aikatöihin." Ei tarvitse alkaa silmät pullistuen miettiä, onko raha nyt minulle jumala ja pitäisikö sittenkin palvoa "oikeaa" jumalaa... Sama juttu nämä "huorin tekemiset" ja muut ylidramatisoinnit.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä oli kyllä aika hauska kommentti lukea näin uskovaisena. Itse olin juurikin se tasaisen rauhallinen hissukka, joka oli peruskoulussakin aika näkymätön. Vapaa-aika meni lähinnä tietokonepelejä pelatessa. Mistään yliluonnollisesta en koskaan tykännyt, enkä piitannut. Silti minusta tuli aikuisiällä juurikin  se uskovainen, joka kannattaa kaikkia armolahjoja seurakunnan kokouksissa ja suoraa yhteyttä Jumalaan."

 

Johonkin psykologiseen tarpeeseen sinä nyt kuitenkin tarvitsit niitä seurakunnan kokouksia ja muita. Ilmeisestikin olet kokenut elämässäsi jonkinlaista erityistä yksinäisyyttä ja turvattomuutta, jota kuvitelmat armolahjoista ja suorasta Jumala-yhteydestä sitten lievittävät.

Olin minäkin hiljainen hissukka, joka lähinnä lueskeli kirjoja koulussa, kirjoitti ällän uskonnosta ja luki sen Raamatunkin jo teini-iässä pariin kertaan läpi.

Minua kuitenkin suojeli jo silloin liialliselta uskonnolli

Minäkään en ole koskaan pitänyt mistään yhteisöstä, koska olen jäänyt aina ulkopuolelle. Peruskoulussa, armeijassa ja yliopistossa olin aina se ulkopuolinen. En päässyt mihinkään porukkaan kunnolla mukaan. Samalla kuitenkin pärjäsin hyvin kaikessa ja siksi minulle avautuikin kaikki ovet helposti eri paikkoihin. Kuitenkin nyt aikuisiällä olen käynyt seurakunnassa viikottain ja ollut mukana monissa palvelutehtävissä siellä.

Itseasiassa suurin osa palvoo joko toisen kuvitelmaa Jumalasta tai omia kuvitelmiaan.  Mutta mennään Jeesukseen . Hän on se juutalaisten kuningas joka ristiin naulittiin.  Syyttömänä synnitön.  Kun me kuolevat ihmiset teemme syntiä vaikka emme tahdo. Jeesus on kuva Jumalan luonnosta. Luojana toki jumalien Jumala kuin kuninkaiden kuningas. Mutta että Luoja ottaa ihmisen hahmon ja sovittaa ihmisen itsensä kanssa näin ihmiseksi ihmisten joukkoon tullen on suuri lahja rakkaus. Eihän kuoleva ihminen Luojaansa suurempi ole. Jeesus nousi kuolleista mutta jätti ihmisille lohdutuksen. Lunastaja elää eikä koskaan enää kuole. Kristityt käyttää " Jumala " sanan sijasta sanaa LUOJA.  Hän on meidät luonut. Lunastanut vapaaksi vanhan liiton kirouksista.  Siksi syntyi yksi uusi kansa kuin usko kuin liitto. Lupaukset on jo lunastettu.  Olitpa missä tahansa uskonnossa tai epäusko saa sinäkin saat kyllä uskoa. Luojalla on kyllä tilaa sinullekin myös uudessa liitossa. Kuten Jeesus kutsuu katso häneen. Usko ainoastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin psykologinen tarve sinullakin on kuitenkin ollut siinä "kutsuun vastaamisessasi" taustalla. On sitten ollut yksinäisyys, masennus tai jokin turvallisuuden etsiminen tiukoista rajoista, jotka taas monista muista tuntuvat ajatuksenakin ahdistavilta.

Minulla on joitakin sukulaisia, jotka kääntyivät vanhoillislestadiolaisiksi keski-iässä, kun (onneksi) olivat jo kykenemättömiä tekemään lisää lapsia. Se heidän kääntymisensä tapahtui selvästikin näin ulkopuolelta katsottuna siksi, että he samaan aikaan luopuivat maataloudesta eli jäivät elämäntyöstään tyhjän päälle. Yhdeltä kuoli hänen hyvin uskovainen äitinsä. Paria käytiin kotona painostamassa oikein joukolla "synnintuntoon". 

Nämä ihmiset ovat sen jälkeen olleet ehdottomia lestadiolaisia eli jo useita vuosikymmeniä. Nyt vanhuksina saavat kyseisestä yhteisöstä itselleen tekemistä, vaikka toki ovatkin sitten jyrk

En tosiaan tullut uskoon mistään ojanpohjalta konkurssin keskeltä. Oma elämäntilanteeni oli silloin hyvä. Olin unelmaduunissani, opinnot oli sujuneet todella hyvin ja asuin hienossa kämpässä. Maallisesti kaikki oli hyvin, mutta toki minulla oli jatkuva tyhjyyden tunne sisällä. Kaipasin jatkuvasti vastausta siihen, miksi olen täällä maan päällä ja miksi minulle tulee usein kaikkien menestystenkin jälkeen sellainen täysin ontto olo. Kaikenlaista filosofiaa tuli luettua, mutta ne ei auttaneet lainkaan. Sitten päätin vaan jossain kohtaa lukea Raamattua, koska tiesin, että moni on saanut siitä apua. Sen johdosta tulin aika lailla samantien uskoon.

Miksi juuri kristinuskon raamattuun? Miten päädyit, että juuri se on oikea uskonto sinulle? Kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä uskoo johonkin muuhun. Ovatko he väärässä ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen "synnintunto"?

 

Itse olen armeija-aikana, urheiluseuratoiminnassa sekä työelämässä myöhemmin monesti palkittu ihminen ja omaan mielikuvitukseeni ei mahdu, mitä syntiä muka olen tehnyt, miksi pitäisi "nöyrtyä" ja "katua" jotain sellaista, mistä itsellä ei ole harmainta aavistusta. Onko "synninteko" edes mahdollista tavalliselle kansalaiselle?

 

Tuskinpa vaan.

 

Nyt tuntuu sille, ettei tässä raamattu-uskonto-casessa jokin oikein täsmää kohdallani.

Synti määritellään kymmenen käskyn kautta. Suurin osa kompastuu jo ensimmäisen käskyyn, eli minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia. Itse olen ainakin palvonut elämässäni kaikkea muuta kuin Raamatun Jumalaa, muun muassa rahaa. Sitten tullaan myös moraaliseen osuuteen, eli

 

Jos jokainen arkipäivä pyörii seuraavan tilipussin miettimisessä ja siinä miten, voisi tienata enemmän, niin silloin kyse on rahan palvomisesta. Itse ainakin halusin nuorempana rikastua ja käytin oikeastaan kaiken vapaa-aikani erilaisten bisnesideoiden miettimiseen. Elin toki normaalia arkeakin siinä samalla, mutta taustalla oli jatkuvasti ajatus rikastumisesta. Nyt nämä kaikki on toki taaksejäänyttä, kun on tullut uskoon. Tällä hetkellä riittää se, että saa leipää pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kyllä todella armoton uskonto tällä yhdellä kommentoijalla: Siis ihminen ei huomaa "vastata kutsuun", joka tulee oikein 2 - 3 kertaa elämässä, ja niinpä sitten on ikuisesti kidutettu helvetissä siitä syystä. "Missasit kutsun, et jaksanut uskoa yliluonnolliseen, sori siitä."

Käsitit väärin. Ihminen kyllä huomaa sen kutsun. Synnintunto on niin voimakas ja ikävä kokemus. Siinä vihaa koko elettyä elämää, koska ymmärtää, että kaikki mitä on tehnyt, on ollut turhaa. Tällainen kokemus ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Siksi Jumalan edessä ei voi kukaan selitellä, että en minä huomannut, kun kutsuit.

Kuulehan kun se synnintunto on teidän uskovaisten konsepti. Jos sellainen tulee, niin se synnin käsite on jo iskostettu lapsuudessa. Samoin kuin jumalan käsite. Luuletko, että Pohjois-Sentinelin asukkailla on jokin kristinuskoon kuuluva synnintunto? Sinun uskosi mukaan muuten joutuvat koko porukka helvettiin. Hyvin järjestetty piileskelevältä jumalaltasi.

"Minäkään en ole koskaan pitänyt mistään yhteisöstä, koska olen jäänyt aina ulkopuolelle. Peruskoulussa, armeijassa ja yliopistossa olin aina se ulkopuolinen. En päässyt mihinkään porukkaan kunnolla mukaan. Samalla kuitenkin pärjäsin hyvin kaikessa ja siksi minulle avautuikin kaikki ovet helposti eri paikkoihin. Kuitenkin nyt aikuisiällä olen käynyt seurakunnassa viikottain ja ollut mukana monissa palvelutehtävissä siellä."

Tuo että "et päässyt mukaan" kertoo siitä, että kuitenkin olisit halunnut ja siksi sitten olet nyt tyytyväisenä okko ajan jossain seurakuntajutuissa mukana.

Minulla ei ole vastaavanlaiselle minkäänlaista halua eikä tarvetta. Ei edes sellaisissa asioissa, joita oikeasti pidän tärkeinä. Esimerkiksi kuulun lähinnä kannatuksen vuoksi erääseen poliittiseen puolueeseen, mutta en toimi siinä aktiivisesti edes paikallistasolla. Kannatan sen ajatuksia ja ihan varmaan niillä voi olla kivaa keskenään, mutta minulla ei olisi, jos joutuisi sinne johonkin "palvelutehtäviin".

Uskonnollisiin yhteisöihin en siis mene toimimaan siksi, koska ensinnäkään en kannata niiden ajatuksia ja toiseksi en kaipaa niistä myöskään sosiaalista puolta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri kristinuskon raamattuun? Miten päädyit, että juuri se on oikea uskonto sinulle? Kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä uskoo johonkin muuhun. Ovatko he väärässä ja miksi?

Varmaan ne hedelmät vetosi. Kun katsoo muiden uskontojen maita, on niissä oikeastaan käynnissä joko jatkuva sotiminen tai joku muunlainen valtava kriisi. Siksi en ole kiinnostunut mistään hindulaisuudesta tai islamista. Buddhalaisuus taas vaikutti tekopyhältä. Munkitkin selaavat jotain älypuhelimia päivät pitkät, vaikka sääntöjen mukaan pitäisi elää ilman. Kristityt maat taas pärjäävät kaikilla mittareilla parhaiten. Toki vaikuttaa varmasti se kulttuurinen perintökin. Suomessa on kristilliset perinteet vielä aika vahvasti läsnä, niin helpointa oli tietysti lähteä tutkimaan Raamattua.

Suurin osa ihmisistä uskoo jumalaan

Sikailu ei kuulu kirkkoihin vaan vapaa aikaan. Kun mennään kuulemaan ei syytöksiä ei tuomioita vaan ilosanomaa pojan Jeesuksen hyvyydestä niin siellä käyttäydytään kutakuinkin kunnolla . Siellä kuunnellaan sitä hyvää uutista että lupaukset on täytetty sielun rauha on tullut lunastus on tehty .  Siihen ei liity mitenkään sikailu rapakossa vaan kiitollinen mieli.  Rapakossa sikailu liittyy vanhaan liittoon ja maallisen lihan himoihin . Evankeliumi taas liittyy uuteen vapauden lakiin mikä poisti tuomiot. Sovituksen äärellä ikäänkuin . Eli pitää erottaa maalliset evankeliumin hyvyydestä. Joku luulee että syntinen tarkoittaa sikarypee rapakossa mutta syntinen tarkoittaa ihan koko ihmiskuntaa . Ihmisten himoja ilkeyttä kuin heikkouksia koko olemusta.  Sen seurauksista kärsii koko ihmiskunta. Siksi on turha kivitella toisia kun itsekin on.  Kaikki viha siis pois evankeliumia kuullessa . Voi hillitä itsensä. Arki elämässä sitten . Muuta.  Rohkeimmat voi avata uuden testamentin mutta parasta on kuunnella sitä. Tai lukea ääneen itselleen. Ja tapahtui niinä päivinä ____paras tarina. Heavenly Father WHO IS on heaven.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kyllä todella armoton uskonto tällä yhdellä kommentoijalla: Siis ihminen ei huomaa "vastata kutsuun", joka tulee oikein 2 - 3 kertaa elämässä, ja niinpä sitten on ikuisesti kidutettu helvetissä siitä syystä. "Missasit kutsun, et jaksanut uskoa yliluonnolliseen, sori siitä."

Käsitit väärin. Ihminen kyllä huomaa sen kutsun. Synnintunto on niin voimakas ja ikävä kokemus. Siinä vihaa koko elettyä elämää, koska ymmärtää, että kaikki mitä on tehnyt, on ollut turhaa. Tällainen kokemus ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Siksi Jumalan edessä ei voi kukaan selitellä, että en minä huomannut, kun kutsuit.

Kuulehan kun se synnintunto on teidän uskovaisten konsepti. Jos sellainen tulee, niin se synnin käsite on jo iskostettu lapsuudessa. Samoin kuin jumalan käsite. Luuletko, että Pohjois-Sentine

Ei ole ainakaan itseen iskostettu lapsuudessa. Oma perheeni ei ollut uskovainen ja kasvatukseni oli muutenkin hyvin vapaata. Sain mennä ja tulla, miten itse halusin. Aikuisena vasta ymmärsin, mitä synti on.

"Jos jokainen arkipäivä pyörii seuraavan tilipussin miettimisessä ja siinä miten, voisi tienata enemmän, niin silloin kyse on rahan palvomisesta. Itse ainakin halusin nuorempana rikastua ja käytin oikeastaan kaiken vapaa-aikani erilaisten bisnesideoiden miettimiseen. Elin toki normaalia arkeakin siinä samalla, mutta taustalla oli jatkuvasti ajatus rikastumisesta. Nyt nämä kaikki on toki taaksejäänyttä, kun on tullut uskoon. Tällä hetkellä riittää se, että saa leipää pöytään."

Tuntematta taloudellista tilannettasi sanon vain, että joko sinulla on tosiaan ollut jokin kummallinen ja varsin poikkeava, psykologinen pakkomielle rahasta, jonka nyt olet korvannut yhden uskonnon jumalalla, tai sitten tämä sinun "rahan palvomisesi" on ollut ihan ymmärrettävä reaktio, jos olet ollut taloudellisesti siihen aikaan tiukilla. Köyhille ihmisille on tärkeää miettiä, miten rahansa käyttävät ja miten voisivat tienata enemmän. Se ei ole ahneutta eikä palvomista vaan täysin normaalia.

Minä en "palvo" yhtään mitään. On luonnollisestikin asioita, joita pidän elämässäni tärkeämpinä kuin toisia, mutta en elä elämääni äärilaidoilla "palvomalla" jotain asioita, olemalla ihan kauhean paha, kärsimällä mistään riippuvuuksista tai toteuttamalla elämässäni mitään muitakaan äärimmäisiä väitteitä. Lähinnä nämä herätyskristillisten tietyt puheenparret vain huvittavat ja myös se, että he vilpittömästi kuvittelevat muiden ihmisten kokevan maailman heidän tavallaan voimakkaan mustavalkoisena, täynnä kaikenlaisia ääritilanteita ja niihin liittyviä henkisiä kuohuntoja.