Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suurin osa ei enää usko nykypäivinä Jumalaan?
27.11.2022 |
Minusta on ainakin ihan itsestäänselvyys että Jumala on todellinen enkä tarvitse siihen mitään uskontoja (en edusta mitään lahkoa tai uskontoa.) Se vain tuntuu yhtä todelta kuin hengittäminen tai oma olemassaolo.
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vääryydet, pahuus ja huono-osaisuus senkun leviää, missä viipyy -väitetysti- oikeudenmukaisen jumalan teot, joka korjaisi kaiken tämän paskan? Eipä ole näkynyt!
Jeesuksen ristinkuolema.
Tuo ei ole korjaus vaan pikemminkin jonkinlainen perustelu sille, miksi ei korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Raamattu on sekalaisten miesten omasta päästään kokoama fiktiivinen kirjoituskokoelma.
Sorry, mutta olet väärässä. Esim. Uusi testamentti on puhtaana historiallisena dokumenttina erittäin luotettava. Tämä voidaan todentaa monella tapaa, mutta myös vastaavan ajan ei-kristillisestä tai antikristillisestä historiankirjoituksesta. Väitteelläsi ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista totuuspohjaa. Se on puhdas mielipide ja tässä tapauksessa selkeästi väärä mielipide.
Eihän ole. Mistä ihmeestä olet saanut tietosi? Jostain pamfletista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kyllä todella armoton uskonto tällä yhdellä kommentoijalla: Siis ihminen ei huomaa "vastata kutsuun", joka tulee oikein 2 - 3 kertaa elämässä, ja niinpä sitten on ikuisesti kidutettu helvetissä siitä syystä. "Missasit kutsun, et jaksanut uskoa yliluonnolliseen, sori siitä."
Käsitit väärin. Ihminen kyllä huomaa sen kutsun. Synnintunto on niin voimakas ja ikävä kokemus. Siinä vihaa koko elettyä elämää, koska ymmärtää, että kaikki mitä on tehnyt, on ollut turhaa. Tällainen kokemus ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Siksi Jumalan edessä ei voi kukaan selitellä, että en minä huomannut, kun kutsuit.
Ilmeisesti tuon voi kokea tajuamatta tietoisesti kokevansa noita asioita. En ole koskaan tietoisesti ymmärtänyt Jumalan kutsuvan minua, en todellakaan ole koskaan tietoisesti vihannut koko elettyä elämää saati tietoisesti ymmärtänyt, että kaikki on ollut turhaa.
Tai sitten yksikään noista Jumalan kutsuista ei ole ensimmäiseen 44 ikävuoteen mahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kyllä todella armoton uskonto tällä yhdellä kommentoijalla: Siis ihminen ei huomaa "vastata kutsuun", joka tulee oikein 2 - 3 kertaa elämässä, ja niinpä sitten on ikuisesti kidutettu helvetissä siitä syystä. "Missasit kutsun, et jaksanut uskoa yliluonnolliseen, sori siitä."
Mutta onneksi hän itse kokee tulleensa pelastetuksi. Hän on siis jumalansa silmissä parempi ihminen kuin muut. Lämmittää hänen mieltänsä se.
En ole parempi kuin muut. Usko perustuu yksin Jumalan armoon ja Jeesukseen. Hän teki kaiken työn ristillä meidän puolestamme antamalla henkensä, jotta me, jotka häneen uskomme, saisimme elää. Tämä lahja on annettu jokaiselle ihmisille ja joka sen vastaanottaa, saa ikuisen elämän. Yhtä hyvin sinäkin voit sen vastaanottaa. Se ei maksa yhtään mitään, eikä edellytä sinulta mitään tekoja. Muutoksen pitää ainoastaan olla aitoa, eli armoa ei saa käyttää väärin. Jos joku on ennen uskoontuloaan ollut varas, niin uskoontulon jälkeen hänen pitää tienata elantonsa rehellisesti. Näin hän toimii hyvänä esimerkkinä myös muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kyllä todella armoton uskonto tällä yhdellä kommentoijalla: Siis ihminen ei huomaa "vastata kutsuun", joka tulee oikein 2 - 3 kertaa elämässä, ja niinpä sitten on ikuisesti kidutettu helvetissä siitä syystä. "Missasit kutsun, et jaksanut uskoa yliluonnolliseen, sori siitä."
Käsitit väärin. Ihminen kyllä huomaa sen kutsun. Synnintunto on niin voimakas ja ikävä kokemus. Siinä vihaa koko elettyä elämää, koska ymmärtää, että kaikki mitä on tehnyt, on ollut turhaa. Tällainen kokemus ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Siksi Jumalan edessä ei voi kukaan selitellä, että en minä huomannut, kun kutsuit.
Ilmeisesti tuon voi kokea tajuamatta tietoisesti kokevansa noita asioita. En ole koskaan tietoisesti ymmärtänyt Jumalan kutsuvan minua, en todellakaan ole koskaan tietoisesti vihannut koko elet
Eikö omatuntosi ole kolkuttanut missään kohtaa elämäsi aikana? Et ole koskaan tehnyt väärin ketään läheistäsi kohtaan missään tilanteessa? Mikäli näin, niin olet elänyt kyllä todella hyvin. Itse en voi sanoa samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No leikitään nyt hetki että Jumala on olemassa. Entä sitten? Naapurin Seppokin on olemassa eikä vaikuta mitenkään elämääni. Vähän niin kuin jumalakaan ei vaikuta. Miksi Sepolle pitäisi antaa huomiota tai aikaa, vaikka Seppo ei liity mitenkään minuun? Miksi jumalalle pitäisi sitten antaa huomiota tai aikaa? Tosin toisin kuin jumala, Seppo tervehtii vastaantullessa ja välillä pidetään toisillemme ovia auki. Jumala ei tee sitäkään. Seppo ei muuten vaadi minulta mitään. Joten olentona se on himpun kehittyneempi kuin jumala.
Tämä oli oivaltavasti kerrottu! Saa uskovaiset vaikuttamaan yksinkertaisilta ja tyhmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Raamattu on sekalaisten miesten omasta päästään kokoama fiktiivinen kirjoituskokoelma.
Sorry, mutta olet väärässä. Esim. Uusi testamentti on puhtaana historiallisena dokumenttina erittäin luotettava. Tämä voidaan todentaa monella tapaa, mutta myös vastaavan ajan ei-kristillisestä tai antikristillisestä historiankirjoituksesta. Väitteelläsi ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista totuuspohjaa. Se on puhdas mielipide ja tässä tapauksessa selkeästi väärä mielipide.
Kerrotko, mitkä historialliset ei-kristilliset lähteet korroboroivat vaikkapa nyt evankeliumien väitteitä Jeesuksen elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totesin jo 6-vuotiaana Lapsen Raamattua lukiessani (kyllä, opin 5-vuotiaana lukemaan), että ei ole mahdollista, että joku herää kuolleista, eli aivan huuhaata koko uskonto.
Nyt 23-vuotiaana mielipide ei ole muuttunut, vaikka olenkin ollut joskus useamman vuoden isosena ja jopa apuopettajana riparilla. Kun eivät enää ottaneet töihin, erosin kirkosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kyllä todella armoton uskonto tällä yhdellä kommentoijalla: Siis ihminen ei huomaa "vastata kutsuun", joka tulee oikein 2 - 3 kertaa elämässä, ja niinpä sitten on ikuisesti kidutettu helvetissä siitä syystä. "Missasit kutsun, et jaksanut uskoa yliluonnolliseen, sori siitä."
Käsitit väärin. Ihminen kyllä huomaa sen kutsun. Synnintunto on niin voimakas ja ikävä kokemus. Siinä vihaa koko elettyä elämää, koska ymmärtää, että kaikki mitä on tehnyt, on ollut turhaa. Tällainen kokemus ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Siksi Jumalan edessä ei voi kukaan selitellä, että en minä huomannut, kun kutsuit.
Ilmeisesti tuon voi kokea tajuamatta tietoisesti kokevansa noita asioita. En ole koskaan tietoisesti ymmärtänyt Jumalan kutsuvan minua, en to
"Eikö omatuntosi ole kolkuttanut missään kohtaa elämäsi aikana? Et ole koskaan tehnyt väärin ketään läheistäsi kohtaan missään tilanteessa? Mikäli näin, niin olet elänyt kyllä todella hyvin. Itse en voi sanoa samaa."
Siis hetkinen: Ensin puhutaan jostain 2 - 3 kertaa elämässä tulevasta jumalan kutsusta, jonka pitäisi näkyä voimakkaana synnintuntona, ja nyt yhtäkkiä otat takapakkia ja puhutkin siitä, että eikö ikinä "omatunto ole kolkuttanut"? Siis kumpi se nyt sitten on: Voimakas synnintunto, jonka jokaisen ihmisen pitäisi ymmärtää jumalan yliluonnolliseksi kutsuksi. Vai sittenkin vain ihan normaali käsitys siitä, että oho, teinpä tuossa asiassa väärin, pitääkin varmaan pyytää kaverilta anteeksi? Jälkimmäistä ei todellakaan kukaan normaalijärkinen pidä minään jumalallisena kutsuna vaan normaalina ajatteluna arkipäiväisessä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No leikitään nyt hetki että Jumala on olemassa. Entä sitten? Naapurin Seppokin on olemassa eikä vaikuta mitenkään elämääni. Vähän niin kuin jumalakaan ei vaikuta. Miksi Sepolle pitäisi antaa huomiota tai aikaa, vaikka Seppo ei liity mitenkään minuun? Miksi jumalalle pitäisi sitten antaa huomiota tai aikaa? Tosin toisin kuin jumala, Seppo tervehtii vastaantullessa ja välillä pidetään toisillemme ovia auki. Jumala ei tee sitäkään. Seppo ei muuten vaadi minulta mitään. Joten olentona se on himpun kehittyneempi kuin jumala.
Tämä oli oivaltavasti kerrottu! Saa uskovaiset vaikuttamaan yksinkertaisilta ja tyhmiltä.
Miksi ylipäätään haluat saada jonkun näyttämään yksinkertaiselta ja tyhmältä? Itse en näin uskovaisena halua, että ketään näyttäisi tyhmältä ja yksinkertaiselta. Uskon, että ateistiltakin voi oppia jotain ja kunnioitan myös heitä ihmisinä, vaikka olisimmekin eri mieltä. Toimin tässä, kuten haluaisin itselleni tehtävän. En halua, että ketään nolaisi minua, joten siksi en itsekään pyri nolaamaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen: Ensin puhutaan jostain 2 - 3 kertaa elämässä tulevasta jumalan kutsusta, jonka pitäisi näkyä voimakkaana synnintuntona, ja nyt yhtäkkiä otat takapakkia ja puhutkin siitä, että eikö ikinä "omatunto ole kolkuttanut"?
Otin tuon omantunnon esille, koska se linkittyy suoraan synnintuntoon. Monet ihmisethän väittää, etteivät koe milloinkaan tehneensä mitään väärää. Sinä kuitenkin vaikutat myöntävän jossakin määrin, ettei ole aina mennyt ihan putkeen. Se on jo ihan hyvä lähtökohta, vaikkei tosin riittävä. Omantunnon kolkutus voi kyllä johtaa voimakkaasempaan synnintuntoon. Siinä on kyse siitä, että huomaa toimineensa perustavanlaatuisesti väärin koko elämänsä aikana. Kulissit ikään kuin romahtaa. Synnin mittarina toimii kymmenen käskyä. Moni kompastuu jo ensimmäisen käskyn kohdalla. Sitten kun huomaa nämä kompastumiset, niin ymmärtääkin, että on rikkonut kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan. Ja koska Jumala on oikeudenmukainen, täytyy hänen tuomita rikkomukset. Ainoa keino välttää tämä, on uskoa Jeesuksen sovitustyöhön ristillä. Se ei maksa ihmisille mitään, mutta ihmisen pitää olla valmis ottamaan se vastaan mielessään. Mikäli ihminen torjuu tämän, ei hänelle ole mitään pelastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kun vaikkapa kristinusko perustuu raamattuun ja kyseinen perusdokumentti vilisemällä vilisee virheitä ja sisäisiä ristiriitaisuuksia.
Aikana jolloin raamattu oli kirjoitetu latinaksi ja niitä ei riittänyt joka kaupunkiin tieto kyseisen teoksen puutteista ja heikkouksista ei luonnollisesti levinnyt laajojen kansanosien tietoisuuteen.
Mainitse yksi esimerkki tällaisesta virheestä tai sisäisestä ristiriidasta. Mikäli et mainitse, niin kommenttisi koostuu pelkistä tyhjistä toteamuksista.
Sinähän se väität raamatun olevan totta. Todista väitteesi.
En ole sama henkilö ja koko Raamatun todistaminen oikeaksi on kyllä mahdollista, mutta niin pitkää viestiä en jaksa kirjoittaa. Sanon nopeasti kaksi asiaa, jotka ovat puhtaita historiallisia faktoja.
Ekaksi Uuden testamentin pääkohdat voidaan vahvistaa vastaavan ajan muusta ja ei-kristillisestä historiankirjoituksesta. Tätä asiaa ei pysty kiertämään millään.
Toiseksi Apostolien teot, joka on mielestäni historiallisena dokumenttina kaikkein luotettavin Raamatun kirja, sisältää yli 100 sellaista historiallista faktaa, jota sen kirjoittaja eli Luukas ei ole voinut tietää ellei hän ole ollut mukana Paavalin kanssa lähetysmatkoilla. Toinen vaihtoehto olisi, että hän olisi haastatellut mukana olleita henkilöitä, mutta on paljon luontevampaa uskoa, että Luukas on ollut mukana kuten väittääkin ja kirjannut lääkärinä asiat tarkasti ylös. Nämä faktat liittyvät mm. eri alueiden/maiden paikalliseen maantieteeseen, kulttuuriin, politiikkaan jne. ja jopa satama-altaiden syvyyteen ja ne kaikki voidaan vahvistaa ei-kristillisestä historiankirjoituksesta. Ja koska Luukkaalla ei ole ollut käytössä nykyaikaisia karttoja tai nettiä, niin nämä asiat on pakko perustua aitoihin havaintoihin ja niitä ei ole voitu keksiä. On järjetöntä olettaa, että Luukas olisi kirjannut em. asiat tarkasti ylös, mutta lisännyt sinne väliin sitten valheita. Hänellä ei ole ollut tällaiseen minkäänlaista motiivia. Päinvastoin, motiivi on ollut kirjata tapahtumat tarkasti ylös, kuten ne ovat tapahtuneetkin.
Tästä seuraa pari asiaa. Luukas on kirjoittanut evankeliuminsa vastaavalla tarkkuudella kuin Apostolien teot, joten ei ole mitään järjellistä syytä olettaa, että se olisi keksittyä varsinkin kun se sisältää myös historiallisia faktoja. Edelleen Matteuksen & Markuksen evankeliumit ovat hyvin yhtenevät Luukkaan vastaavan kanssa. Johanneksen evankeliumi sisältää puolestaan sekin yli 80 historiallista faktaa ja on osittain yhtenevä muiden evankeliumin kanssa, joten ainoa rationaalinen johtopäätös on se, että myös Johanneksen evankeliumi perustuu historiallisiin tapahtumiin.
Enempää en jaksa kirjoittaa, vaikka annettavaa olisi.
Mitä enemmän näitä herätyskristillisten juttuja olen elämäni aikana ja nyt tälläkin palstalla seuraillut, niin olen tullut siihen tulokseen, että se voimakas uskonnollisuus vaatii ihan omanlaisensa persoonallisuuden.
Jos olet ihan synnynnäiseltä perustemperamentitasi tasainen, rauhallinen ja harkitseva ihminen eikä elämäsi ole jatkuvaa draamaa suuntaan tai toiseen, niin todennäköisesti sinua ei tulla ikinä näkemään jossain herätyskokouksessa tai torilla megafonin kanssa julistamassa jumalasta, taivaasta ja helvetistä.
Ihmisellä täytyy olla perustasoltaan jonkinlainen levoton ääripersoonallisuus, että hän alkaisi yhtäkkiä piehtaroida jossain voimakkaissa synnintunnoissa, puhua kielillä, kuvitella ihmeparantumisia yms. levotonta. Tai sitten psykoosissa.
Kaikki tällaiset ääripersoonallisuudet eivät toki ajaudu nimenomaan näiden kristinuskon suuntausten pariin, mutta todennäköisyys siihen on tietenkin Suomessa suurempi kuin sellaisessa maassa, jossa on jokin muu valtauskonto. Todennäköisesti ihan samanlaisia uskonnollisia elämyksiä niissä muissakin maissa omien uskontojensa parissa saavat saman persoonallisuustyypin ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon keijukansaan, haudanväkeen ja Suomen muinaisiin jumaliin. Mihin tarvitsisin kristinuskon Jumalaa, kun jätti minut aikoinaan pulaan. Tämä oma kansani minut pelasti. Olen ikuisesti siitä kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen: Ensin puhutaan jostain 2 - 3 kertaa elämässä tulevasta jumalan kutsusta, jonka pitäisi näkyä voimakkaana synnintuntona, ja nyt yhtäkkiä otat takapakkia ja puhutkin siitä, että eikö ikinä "omatunto ole kolkuttanut"?
Otin tuon omantunnon esille, koska se linkittyy suoraan synnintuntoon. Monet ihmisethän väittää, etteivät koe milloinkaan tehneensä mitään väärää. Sinä kuitenkin vaikutat myöntävän jossakin määrin, ettei ole aina mennyt ihan putkeen. Se on jo ihan hyvä lähtökohta, vaikkei tosin riittävä. Omantunnon kolkutus voi kyllä johtaa voimakkaasempaan synnintuntoon. Siinä on kyse siitä, että huomaa toimineensa perustavanlaatuisesti väärin koko elämänsä aikana. Kulissit ikään kuin romahtaa. Synnin mittarina toimii kymmenen käskyä. Moni kompastuu jo ensimmäisen käskyn kohdalla. Sitten kun huomaa nämä kompastumiset, niin ymmärtääkin, e
Eli yrität nyt jotenkin psyykata ja voimistaa normaalin ihmisen normaalia kykyä erottaa oikea ja väärä toisistaan niin, että alkaisin mielessäni suurennella asioita, kuvitella olevani kauhean paha ja syntinen ja näin ollen sitten olisit luonut minulle sen "jumalan kutsun", johon minun pitäisi mielestäsi vastata tai jos jätän vastaamatta, niin joutua helvettiin? Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän näitä herätyskristillisten juttuja olen elämäni aikana ja nyt tälläkin palstalla seuraillut, niin olen tullut siihen tulokseen, että se voimakas uskonnollisuus vaatii ihan omanlaisensa persoonallisuuden.
Jos olet ihan synnynnäiseltä perustemperamentitasi tasainen, rauhallinen ja harkitseva ihminen eikä elämäsi ole jatkuvaa draamaa suuntaan tai toiseen, niin todennäköisesti sinua ei tulla ikinä näkemään jossain herätyskokouksessa tai torilla megafonin kanssa julistamassa jumalasta, taivaasta ja helvetistä.
Ihmisellä täytyy olla perustasoltaan jonkinlainen levoton ääripersoonallisuus, että hän alkaisi yhtäkkiä piehtaroida jossain voimakkaissa synnintunnoissa, puhua kielillä, kuvitella ihmeparantumisia yms. levotonta. Tai sitten psykoosissa.
Kaikki tällaiset ääripersoonallisuudet eivät toki ajaudu nimenomaan näiden kristinuskon suuntausten pariin, mutta todennäköisyys siihen on tietenkin Suomessa su
Tämä oli kyllä aika hauska kommentti lukea näin uskovaisena. Itse olin juurikin se tasaisen rauhallinen hissukka, joka oli peruskoulussakin aika näkymätön. Vapaa-aika meni lähinnä tietokonepelejä pelatessa. Mistään yliluonnollisesta en koskaan tykännyt, enkä piitannut. Silti minusta tuli aikuisiällä juurikin se uskovainen, joka kannattaa kaikkia armolahjoja seurakunnan kokouksissa ja suoraa yhteyttä Jumalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen: Ensin puhutaan jostain 2 - 3 kertaa elämässä tulevasta jumalan kutsusta, jonka pitäisi näkyä voimakkaana synnintuntona, ja nyt yhtäkkiä otat takapakkia ja puhutkin siitä, että eikö ikinä "omatunto ole kolkuttanut"?
Otin tuon omantunnon esille, koska se linkittyy suoraan synnintuntoon. Monet ihmisethän väittää, etteivät koe milloinkaan tehneensä mitään väärää. Sinä kuitenkin vaikutat myöntävän jossakin määrin, ettei ole aina mennyt ihan putkeen. Se on jo ihan hyvä lähtökohta, vaikkei tosin riittävä. Omantunnon kolkutus voi kyllä johtaa voimakkaasempaan synnintuntoon. Siinä on kyse siitä, että huomaa toimineensa perustavanlaatuisesti väärin koko elämänsä aikana. Kulissit ikään kuin romahtaa. Synnin mittarina toimii kymmenen käskyä. Moni kompastuu jo ensimmäisen käskyn kohdalla. Sitten kun
Ps: Normaalit ihmiset kyllä myöntävät silloin tällöin tekevänsä asioita väärin. Se, että väität, että "moni" väittäisi jotain muuta, on vain olkiukko, jolla yrität vahvistaa omaa sanomaasi. Meillä on ihan käsitys oikeasta ja väärästä, mutta emme vain lähde siitä sitten laukalle kuvittelemaan itseämme paholaisesta seuraaviksi, jos joskus menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Eli yrität nyt jotenkin psyykata ja voimistaa normaalin ihmisen normaalia kykyä erottaa oikea ja väärä toisistaan niin, että alkaisin mielessäni suurennella asioita, kuvitella olevani kauhean paha ja syntinen ja näin ollen sitten olisit luonut minulle sen "jumalan kutsun", johon minun pitäisi mielestäsi vastata tai jos jätän vastaamatta, niin joutua helvettiin? Ei kiitos.
En tuosta psyykkaamisesta tiedä. Kerroin vain, miten olen asian itse kokenut. Joko siihen uskoo tai sitten ei.
Mikä ihmeen "synnintunto"?
Itse olen armeija-aikana, urheiluseuratoiminnassa sekä työelämässä myöhemmin monesti palkittu ihminen ja omaan mielikuvitukseeni ei mahdu, mitä syntiä muka olen tehnyt, miksi pitäisi "nöyrtyä" ja "katua" jotain sellaista, mistä itsellä ei ole harmainta aavistusta. Onko "synninteko" edes mahdollista tavalliselle kansalaiselle?
Tuskinpa vaan.
Nyt tuntuu sille, ettei tässä raamattu-uskonto-casessa jokin oikein täsmää kohdallani.
Alue: Aihe vapaa
En tosiaan tullut uskoon mistään ojanpohjalta konkurssin keskeltä. Oma elämäntilanteeni oli silloin hyvä. Olin unelmaduunissani, opinnot oli sujuneet todella hyvin ja asuin hienossa kämpässä. Maallisesti kaikki oli hyvin, mutta toki minulla oli jatkuva tyhjyyden tunne sisällä. Kaipasin jatkuvasti vastausta siihen, miksi olen täällä maan päällä ja miksi minulle tulee usein kaikkien menestystenkin jälkeen sellainen täysin ontto olo. Kaikenlaista filosofiaa tuli luettua, mutta ne ei auttaneet lainkaan. Sitten päätin vaan jossain kohtaa lukea Raamattua, koska tiesin, että moni on saanut siitä apua. Sen johdosta tulin aika lailla samantien uskoon.