Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Katselin oman kuntani Jouluapua-ryhmää, ja monessa viestissä luki "kissoille muistamista". En tiedä miksi, mutta tämä oli mielestäni ärsyttävää. Ei ne eläimet tajua joulusta mitään, ja mielestäni niille ei pitäisi tuntemattomilta muutenkaan ruinata mitään "muistamisia".

Vierailija kirjoitti:

Katselin oman kuntani Jouluapua-ryhmää, ja monessa viestissä luki "kissoille muistamista". En tiedä miksi, mutta tämä oli mielestäni ärsyttävää. Ei ne eläimet tajua joulusta mitään, ja mielestäni niille ei pitäisi tuntemattomilta muutenkaan ruinata mitään "muistamisia".

Jos ei ole varaa ruokkia niitä lemmikkejään niin sitten sellaisia ei pidä ottaa. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?

Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?

Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.

Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.

Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.

Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.

Hivenen oon kyllä eri mieltä,että normituloisen perheen lapsetkaan saa uusia puhelimia,pleikkareita,merkkivaatteita jne. heti tuosta noin vaan.Aika monen lapsen "uusi" puhelin on käytetty,merkkivaatteet kirpparilta jne.Joulupuu keräys ei ole mikään "toivo mitä ikinä keksit toivoa" keräys.

Niinpä. Tämä on monella jotenkin hämärtynyt, kuvitellaan että "normaalituloiset" voi ostaa mitä vaan, saati että lapsille ostettaisiin kaikki mitä ne haluaa vaikka rahaa olisikin. Keskituloiset laskee tarkkaan mihin rahat riittää, ostaa käytettyä ja keskihintaisia. Ja sellaisia on lasten toiveetkin.

Jos kerran kaikki keskituloiset ostavat puhelimensa käytettyinä, niin mistä ne käytetyt puhelimet tulevat?

Kuka sanoi että kaikki keskituloiset ostaa kaikki puhelimensa käytettynä? Ei kukaan. Osamaksullahan köyhempikin voi ostaa hyperkalliin puhelimen jos haluaa, ja olla sitten pulassa niitten laskujen kanssa, mutta nyt oli kyse siitä mitä keskituloiset ostaa lapsilleen.

Täällä moni puolustaa sitä, että köyhäkin saa toivoa mitä haluaa jne. Joo, toki saa, vaan onko parempi toivoa mahdottomia ja sitten pettyä, vaiko toivoa kohtuudella ja ilahtua? Vrt. harvalla tässä taloustilanteessa on mahdollisuutta ostaa tuntemattomalle jouluksi uusin iPhone tai oma hevonen, mutta sellainen reilun satasen kännykkä tai ratsastustunti onkin jo realistinen pyyntö.

Kyllä aikuiset voisivat vähän soveltaa noita toiveita. Aina sanotaan että älä sitten osta, nämä on tarkoitettu varakkaille toteutettaviksi, vaan kuinka paljon niitä varakkaita oikein tässä maassa enää on jäljellä..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ketju.

Tajuatteko että muutaman vuoden ikäisenä väkivaltaisilta juoppovanhemmilta huostaan otettu lapsi (kyllä, 12-15-vuotiaskin on lapsi) joka kärsii mielenterveysongelmista haluaa saada edes unelmoida.

Voi teitä, jotka käytte joulupuukeräyksessä hakemassa itsellenne aneita ja hyvän omantunnon viemällä sampoopullon tai muuta mitä köyhä mielestänne tarvitsee.

Ei se lapsi tai nuori oikeasti odota saavansa iPhonea. Hän ei odota saavansa yhtään mitään, kuten hän ei ole tähänkään saakka elämässään saanut, paitsi turpaan. Hän odottaa, että saisi edes unelmoida sellaisesta. Ja hän on iloinen siitä että saa lahjan.

Mitäpä jos edes jouluna hellittäisitte oman ylemmyydentuntonne pauloista ja olisitte vaikka 5 minuuttia arvostelematta toisia.

Totta kai aina saa unelmoida, mutta onko se sitten se paras opetus sille mielenterveysongelmaiselle lapselle että edes se viimeinen oljenkorsi ei koskaan toteudu? Vai olisiko parempi jos häntä opastettaisiin toivomaan tuollaisesta keräyksestä jotain vähän realistisempaa, joka sitten paremmin voisi jopa toteutua ja hänkin huomaisi että joskus ne toiveet tosiaan käy toteen? 

No onpa nyt vedetty mielenterveysongelmaisetkin toivomaan niitä iPhoneja. Ei tästä tarvitse nyhtää yhtään enempää draamaa. Köyhät lapset toivovat mitä toivovat ja lahjoja toteutetaan vapaaehtoisena keräyksenä. Elämään kuuluu pettymyksiä, mutta joskus saattaa myös tulla arvaamattomia onnenkantamoisia. Niin kauan kuin keräykset eivät aseta rajoja toiveille ei ole mielestäni meidän tuntemattomien syytä vouhkata netissä siitä, että joku sitten toivoo vähän överimpää lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Entisenä köyhän perheen lapsena voin sanoa, että yksikään lapsi ja nuori ei iloitse siitä että saa lahjaksi vaikka saippua tai kuukautissiteitä. Sellaiset "lahjat" voi antaa tavallisena arkipäivänä, silloin ne tuottavat iloa. 

Aika ikävää,ne vähävaraisten perheiden nuoret,joita itse tiedän,ovat kyllä olleet iloisia siitä,että ovat saaneet esim.four seasonin shampoita yms.

Sinä et ehkä usko,mutta jos ei ole varaa kuukautissiteisiin,vaan joutuu vessapaperia käyttämään siteiden korvikkeena normaalisti,siteet osana muita hygieniatarvikkeita,voi olla mieluids lahja,vaikka sen saisi jouluna.

Kuukautisköyhyys on kyllä ihan todellinen asia, mutta soisin että se ratkaistaisiin ihan muilla keinoin kuin vapaaehtoisella joululahjakeräyksellä. Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus pyytää muitakin lahjoja kuin täysiä välttämättömyyksiä, joita pitää saada vuoden ympäri.

Minulle tulee vähän surku niitten lasten puolesta jotka kirjoittaa toiveeksi uusin iPhone tms. Kun onhan se ihan selvää ettei se toive toteudu, ja taas saa pettyä. Voi kun joku opastaisi, että kalleinta mallia ei kannata toivoa, on parempi todennäköisyys että toive toteutuu jos se on kohtuuhintainen. Ja puhelimen lisäksi kannattaa toivoa myös jotain selvästi edullisempaa että saa edes jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä on ollut vuosia jo näitä joululahja keräyksiä vähävaraisille perheille.

Ja uutena ilmiönä on tullut aikuisten pahansuopaisuus ja kateus, johon syyllistyvät keski-ikäiset ja hiukan nuoremmat naiset.

Tullaan varta vasten liikkeeseen uteliaisuudesta ja valkataan mitä toiveita on jätetty ja sitten kovaan ääneen arvostellaan ja haukutaan lahjatoiveet ja naureskellaan, eikä tarkoitus ole edes lahjoittaa mitään, vaan kulutetaan aikaa ja haukutaan lahjatoiveiden antajat. Puistattavaa ala-arvoista ja rumaa kielenkäyttöä.

Pahimmille suun soittajille ja haukkujille on jouduttu soittamaan vartijat paikalle ja tyypit poistamaan liikkeestä häiritsemästä muita asiakkaita. Meno on joskus ollut kuin villissä lännessä, ei edes alkeellisempia käytöstapoja ja kielenkäyttöä. Ehkä tulevaisuudessa pitäisi olla poliisipartio turvaamassa keräysrauha.

Tämä ei ole vielä pahin. On myös tehty feikkipaketteja. Eikä ajatella, että se voi olla nuoren ainoa lahja. Ei ehkä ihan ainoa, mutta jos edessä on kolme pakettia. Yhdestä tulee ne sukat, toisesta suohkussippua ja kolmas vaikuttaa siltä toivepaketilta ja onkin täynnä painavaa roskaa.

Jotkut ihmiset osaavat olla tosi ilkeitä.

Kauhea ajatus tuollainen huijaus. Siksi olisi hyvä, että joku tarkistaisi lahjat ja varmistaisin myös, ettei siellä ole mitään lapsille sopimatonta. Kuka noista hulluista nykyään tietää.

Vierailija kirjoitti:

Katselin oman kuntani Jouluapua-ryhmää, ja monessa viestissä luki "kissoille muistamista". En tiedä miksi, mutta tämä oli mielestäni ärsyttävää. Ei ne eläimet tajua joulusta mitään, ja mielestäni niille ei pitäisi tuntemattomilta muutenkaan ruinata mitään "muistamisia".

Niin, en todellakaan ymmärrä miksi eläimille pitäisi erikseen hommata jotain muistamista. Ei niitä kiinnosta. Eläinten inhimillistäminen ärsyttää, toki ne on rakkaita perheenjäseniä, mutta silti ne on eläimiä joitten tarpeet ja toiveet ovat erilaisia kuin ihmisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä on ollut vuosia jo näitä joululahja keräyksiä vähävaraisille perheille.

Ja uutena ilmiönä on tullut aikuisten pahansuopaisuus ja kateus, johon syyllistyvät keski-ikäiset ja hiukan nuoremmat naiset.

Tullaan varta vasten liikkeeseen uteliaisuudesta ja valkataan mitä toiveita on jätetty ja sitten kovaan ääneen arvostellaan ja haukutaan lahjatoiveet ja naureskellaan, eikä tarkoitus ole edes lahjoittaa mitään, vaan kulutetaan aikaa ja haukutaan lahjatoiveiden antajat. Puistattavaa ala-arvoista ja rumaa kielenkäyttöä.

Pahimmille suun soittajille ja haukkujille on jouduttu soittamaan vartijat paikalle ja tyypit poistamaan liikkeestä häiritsemästä muita asiakkaita. Meno on joskus ollut kuin villissä lännessä, ei edes alkeellisempia käytöstapoja ja kielenkäyttöä. Ehkä tulevaisuudessa pitäisi olla poliisipartio turvaamassa keräysrauha.

Tämä ei ole vielä pahin. On myös tehty feikkipaketteja. Eikä ajatella, että se voi olla nuoren ainoa lahja. Ei ehkä ihan ainoa, mutta jos edessä on kolme pakettia. Yhdestä tulee ne sukat, toisesta suohkussippua ja kolmas vaikuttaa siltä toivepaketilta ja onkin täynnä painavaa roskaa.

Jotkut ihmiset osaavat olla tosi ilkeitä.

Aivan sairasta porukkaa. Jossain lehtiartikkelissa taisi joku joulupukki joskus sanoa, että jakaa näitä lahjoja perheisiin ja pukillakin on siinä tekemistä, kun lahjasta paljastuu käytetyt alushousut ja koko perhe menee ihan lukkoon järkytyksestä. Minusta paras olisi, kun lahja toiveet täytettäisiin ja lahjat tuotaisiin paketoimattomina Joulupuun henkilökunnalle, joka sitten paketoisi saadut tavarat ja laittaisi sopiville vastaanottajille. Paljon työtä, mutta olisi sen arvoista jos sillä estettäisiin feikkipaketit ja tietynlaisen ihmisroskan osallistuminen tähän antamisen juhlaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuminen saa selvästi ihmiset kiihtymään.

Yleinen asenne näyttää olevan Köyhät kyykkyyn, ette saa edes haaveilla mistään.

Mistä moinen katkeruus?

Onko mielestänne tärkeää, että köyhät pysyvät köyhinä ja helpolla ei saa saada mitään?

Perisuomalainen kateus nostaa päätään. En usko, että kukaan näistä moittijoista ja lannistajista itse on menestynyt tai tyytyväinen elämäänsä. Asenteenne kertovat muuta.

Köyhistä oloista on moni lahjakas nuori ponnistanut pitkälle. Ehkäpä juuri sen lahjaksi saadun käytetyn kännykän innoittamana alkanut uskoa mahdollisuuksiinsa.

Kaikesta huolimatta joulumieltä kaikille.

Ei, tärkeää ei ole, että köyhät pysyvät köyhinä vaan se, että köyhät tekevät aktiivisesti itse töitä tilanteensa parantamiseksi.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että köyhistä oloista on moni lahjakas ponnistanut pitkälle. Mutta ei niin, että jostain mystiseltä taholta on annettu ilmaiseksi jotakin luksusta. Pikemminkin niin, että lahjakasta on kannustettu arkipäivässä ja tarjottu se, mikä on aivan pakollista, mutta ei mitään ylimääräistä. Työnteko - alaikäisen osalta koulunkäynti - on se paikka, missä ahkeruus mitataan (joillakin harvoilla ehkä harrastus, jossa tähdätään ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla koulu), ja kuten edellä joku fiksusti totesi, mielellään tuetaan sellaista nuorta ihmistä, joka osoittaa halua parantaa omaa asemaansa.

Köyhän perheen lapseksi syntyminen ei ole mikään deterministinen loukku, josta ei pääse pois. Tästä ajatuksesta - jota kaikenlainen hyväntekeväisyys vain ruokkii - pitää päästä pois. Ei ole mitään mieltä köyhien perheiden lasten uhriutua. Suomalainen yhteiskunta on vielä toistaiseksi sellainen, että omalla ahkeruudella pystyy nostamaan itsensä esimerkiksi lapsuudenperheen köyhästä tilanteesta pois. Se on se viesti, jota pitäisi viedä eteenpäin. Ei se, että esitetään "kuu taivaalta"-tyyppisiä pyyntöjä. Jumalaa saa rukoilla, jos siltä tuntuu, tottakai.

Kyllä se itseasiassa voi olla. Köyhän perheen lapsella ei ole resursseja toteuttaa itseään toisin kuin rikkaan perheen lapsella. Köyhässä perheessä vanhemmat voivat olla niin näköalattomia ja turtuneita omaan tilaansa, etteivät osaa kannustaa lasta tai näe rahallista panostusta lapsen harrastuksiin riittävän arvokkaana, koska se on sitten jostain muusta pois. Lasta voidaan jopa rohkaista pysymään "lestissään" koska vanhemmat pitävät epätodennäköisenä, että hän voisi menestyä ja he haluavat suojella lasta pettymyksiltä ja isoilta riskeiltä, mitä korkealle kurottamisesta seuraa. Jos vanhemmilla on vähän koulutusta, suuremmalla todennäköisyydellä myös jälkikasvu ei panosta koulutukseen tai pidä sitä itsessään arvokkaana, vaan halutaan nopeasti joku ammatti ja töihin. On ihan tutkittu, että köyhissä perheissä joissa on matala sosioekonominen asema lasta nimenomaan ohjataan vain työskentelemään ahkerasti, noudattamaan käskyjä ja toivomaan, että sillä saa itsensä elätettyä. Vastaavasti rikkaat korostavat itsenäisyyttä ja luottamusta omiin valintoihin. Kyllä tuo muodostaa kierteen, mitä on vaikea rikkoa vaikka se ei mahdotonta olekaan.

Tää on ainakin omalla kohdallani totta. Kävin amiksen ja jo amiksen aikana heti tunnollisesti töihin. Koskaan äitini ei edes kannustanut lukioon ja mulla ei ollut edes käsitystä siitä, että voisin ilmaiseksi tai tuilla jatko-opiskella. Muistan, että joskus äitini puhui, että lukioon kirjat maksavatkin niin paljon. Sekin varmaan lannisti edes hakemaan lukioon ja en ymmärtänyt sitäkään, että mahdollisesti jostain ne kirjat olisin hankkinut, jos äitini ei olisi pystynyt niitä kustantamaan. En edes tajunnut, että mullaKIN olisi ollut mahdollisuus hakeutua muille paikkakunnille opiskelemaan. Oli vain rikkaiden lapsille se mahdollisuus.

Sama kokemus itsellä.

Vasta n. 30-vuotiaana ensimmäisen kerran elämässäni tajusin että olen oikeasti ihan yhtä arvokas kuin muutkin ja että minäkin voisin opiskella muutakin kuin ammattikoulututkinnon. Sitä jotenkin oli kokenut olevansa aina se muita huonompi jolla ei ole edes mahdollisuuksia eikä kannata edes haaveilla mistään ammattikoulua korkeammasta koulusta.

Kannan vieläkin tietynlaista arvottomuuden taakkaa ja ihan helvetisti pitänyt tehdä töitä että olen aikuisena uskaltanut edes haaveilla mistään ja vielä kovemmin töitä että niitä haaveita olen edes uskaltanut tavoitella.

Täällä nyt tunnutaan kuvittelevan että se köyhyys karaisee ja niistä köyhistä oloista hakeutuu sisuuntuneita nuoria opiskelemaan yliopistoihin.

Höpö höpö, osa meistä tuolloin köyhistä meni yliopistoon parilymppisenä, ilman ainoatakaan i-phonea tai vastaavaa. Lapsuutta on vaan niin kävetä käyttää tekosyynä kaikkeen omaan aikaansaamattomuuteen ja tyhmyyteenkin.

No hieno juttu että sinä menit. Minä löysin potentiaalini myöhemmin.

Mutta eipä se köyhyys näköjään parempaa ihmistä tee kenestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Katselin oman kuntani Jouluapua-ryhmää, ja monessa viestissä luki "kissoille muistamista". En tiedä miksi, mutta tämä oli mielestäni ärsyttävää. Ei ne eläimet tajua joulusta mitään, ja mielestäni niille ei pitäisi tuntemattomilta muutenkaan ruinata mitään "muistamisia".

Ei eläimet tajuakaan mitään juhlapäivistä, mutta sille omistajalle se lemmikki voi olla tärkeä perheenjäsen ja omistaja saa enemmän iloa siitä, että voisi jollain tavalla hemmotella lemmikkiä, kuin että saisi itse jonkun lahjan. Antaahan tuntemattomat eläinruokakeräyksiinkin rahaa ja tuo niihin lemmikinruokaa, ei tuo nyt minusta niin erikoista ole.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee vähän surku niitten lasten puolesta jotka kirjoittaa toiveeksi uusin iPhone tms. Kun onhan se ihan selvää ettei se toive toteudu, ja taas saa pettyä. Voi kun joku opastaisi, että kalleinta mallia ei kannata toivoa, on parempi todennäköisyys että toive toteutuu jos se on kohtuuhintainen. Ja puhelimen lisäksi kannattaa toivoa myös jotain selvästi edullisempaa että saa edes jotain.

Vähän sivusta, mutta uusi iPhone ei välttämättä tarkoita uusin malli kyseisestä puhelimesta. Voi olla että mikä vaan iPhone kelpaa, kunhan ei ole käytetty. Aika monet yritykset esim. lahjoittavat puhelimia ja vähän kalliimpia lahjoja näihin keräyksiin, joten ei ole täysin mahdotonta että tuollainen toive voisi toteutua.

Vierailija kirjoitti:

On aivan älytöntä.

Meillä ei ollut rahasta varsinaisesti pulaa, mutta lahjatoiveiden piti olla silti aika vaatimattomia. Saman linjan olen pitänyt omien lasten kanssa.

En todellakaan ostaisi omallekaan lapselle joululahjaksi iPhonea, saati ventovieraalle.

Mikset ostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?

Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?

Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.

Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.

Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.

Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.

Hivenen oon kyllä eri mieltä,että normituloisen perheen lapsetkaan saa uusia puhelimia,pleikkareita,merkkivaatteita jne. heti tuosta noin vaan.Aika monen lapsen "uusi" puhelin on käytetty,merkkivaatteet kirpparilta jne.Joulupuu keräys ei ole mikään "toivo mitä ikinä keksit toivoa" keräys.

Kun normituloisen ja raha-asiansa hoitaneen lapsi aloittaa lukion, voit olla varma, että jo ensimmäisenä päivänä hänellä on tietokone, ei vasta jouluna tai syntymäpäivänä. Se saatetaan sitten ehkä sanoa hänelle, että tämä on sitten synttäri tai joululahja tms.

Kun normituloisen perheen lapsi on kaveripiirissä ainoa, jolla ei ole pleikkaria hänellekin se lopulta ostetaan, jos lapsi sitä kovasti haluaa. Ja se nyt on ihan selvää, että yhdenkään normituloisen lapsi ei ilman kännykkää liiku, ellei vanhemmilla ole jotain ei- kännykkä periaatetta.

Eivät he nyt tuosta noin vaan saa, mutta hyvin perusteltuna he ne saavat. Köyhän lapset eivät saa millään perusteluilla, koska sitä rahaa ei vaan ole siellä tilillä.

Eivät ne merkkituotteet siellä kirpparillakaan ilmaisia ole. Mutta et kai sinä nyt odota, että joku kirjoittaa toivovansa jotain merkkihupparia kirpparilta? Mutta voihan se olla, että se nuori joka sitä hupparia toivoi olisi onnellinen jopa siitä kirpparin merkkivaatteesta? Kunhan saisi sen merkkivaatteet ylipäätään.

Mitä puhelimiin tulee, niin tietenkin se isän tai äidin vanha iPhone työkännykkä kelpaa. Näille köyhille ei vaan kukaan kierrätä sitä vanhaa 500€ työkännykkää. Vaan heidän on tyydyttävä halvimpaan uutena ostettuun puhelimeen. Joka koskaan ei ole ollut hieno tai kallis. Ei edes kaksi vuotta sitten.

Mistä me tiedämme mikä se keräys oikeasti on oltava? Maailman mahtuu jopa miljardöörejä, Suomessakin on monimiljonäärejä. Heillä olisi ihan helposti varaa toteuttaa ihan kaikki toiveet siitä puusta niille muutamalle kymmenelle todella köyhälle valitulle lapselle.

On aivan selvää, ettei siellä puussa ole normitulosten lasten toiveita ja jos on, niin toivon, että näiden vanhemmat palauttavat ne lahjat, jotta ne menevät oikeisiin kohteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Katselin oman kuntani Jouluapua-ryhmää, ja monessa viestissä luki "kissoille muistamista". En tiedä miksi, mutta tämä oli mielestäni ärsyttävää. Ei ne eläimet tajua joulusta mitään, ja mielestäni niille ei pitäisi tuntemattomilta muutenkaan ruinata mitään "muistamisia".

Ehkä siinä kuitenkin ilahdutetaan sitä kissan omistajaa. Minusta ihan ok. Tai vaikka jos joku toivoisi ruokaa linnuille annettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Katselin oman kuntani Jouluapua-ryhmää, ja monessa viestissä luki "kissoille muistamista". En tiedä miksi, mutta tämä oli mielestäni ärsyttävää. Ei ne eläimet tajua joulusta mitään, ja mielestäni niille ei pitäisi tuntemattomilta muutenkaan ruinata mitään "muistamisia".

Ruinata muistamista? Ehkä sinun kannattaa lopettaa noiden ryhmien seuraaminen, jos jonkun toive aiheuttaa noin paljon ärsytystä?

Mikä teitä vaivaa?

On väärin toivoa pleikkaria, iPhone, kissalle lelua ja merkkivaatetta. Pitää osata toivoa oikein, sillä tavalla kun tavisperheiden lapset osaa. Henkkamaukkaa ja oppoa. Pelikonsolin voi unohtaa, pelikortit vaan, niinkuin normituloisten lapset saavat jouluna.

Saako toivoa kinkkua vai pitääkö tyytyä porkkanalaatikkoon? Entä voiko toivoa villasukkia vai pitääkö kelvata keinokuituiset, koska ovat halvemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

No ei kenenkään tarvitse unelmoida iphonesta. Tai saa toki unelmoida, mutta siinä kohtaa pitää vanhemman kyllä selittää muutama tosiasia. Ei kukaan osta tuollaista ventovieraalle, ja sitten ei ehkä saa mitään kohtuullistakaan. Sidepaketin ja iphonen välissä on aika paljon vaihtoehtoja.

Kyseessä ei ole se, että lapsi oikeasti kuvittelee saavansa sen. Se iPhonen toivominen on kuin joulupukille kirjeen kirjoitus. Lapsi on saanut luvan puhaltaa toiveen keijupölynä ilmaan. Kokea taikaa. Se lapsi on toivonut muutakin, paljon vaatimattomampaa.

Sitten nuo toiveet voikin nakata roskakoriin suoraan. Ihmettelen kyllä lapsen vanhempia, jotka eivät yhtään rajoita tuollaisia toiveita.

Ja jos lapsi on sidepaketti-iässä, se ei kyllä ajattele mitään keijupölyjä vaan tietää että joku tuntematon sen lahjan maksaa palkastaan.

Se "sidepaketti-ikäinen" voi olla 12-13v lapsi! Taitaa olla se tyypillisin ikä, kun kuukautiset tytöillä alkaa. Ja vielä se 14-15-vuotiaskin voi uskoa siihen "keijuölyyn", tai ainakin tapahtumiin kuin elokuvissa, että joku ökyrikas huomaa köyhän lapsen toiveen. Ja voiko lasta syyttää siitä, että vanhemmat eivät ole opettaneet elämän realiteetteja? Kyllähän he nekin oppii lopulta kantapään kautta, mutta haaveilla aina saa ja ehkä pitääkin. Etenkin kun on vielä lapsi.

Kannattaako noille lapsille ostaa kalliita merkkivaatteita ja -asusteita, kun ne katujengiläiset tulee kuitenkin ja ryöstää ne? Kun poliisi ei välitä ottaa niitä katujengiläisiä kiinni ettei aleta puhua r a zzz i smi zz ta : /

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan älytöntä.

Meillä ei ollut rahasta varsinaisesti pulaa, mutta lahjatoiveiden piti olla silti aika vaatimattomia. Saman linjan olen pitänyt omien lasten kanssa.

En todellakaan ostaisi omallekaan lapselle joululahjaksi iPhonea, saati ventovieraalle.

Mikset ostaisi?

Koska se on turhake, ja rahan voi käyttää paljon paremminkin, eikä kukaan oikeasti tarvitse sellaista. Enkä ikinä opettaisi lapselleni kerjäämään tuollaista, tai kerjäämistä muutenkaan. Jos haluaa jotakin tarpeetonta, se pitää ansaita itse.