Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Vierailija kirjoitti:

On tää touhu nykyään ihan perseestä. Kaikki tavarat pitää ostaa vuosi etukäteen että saa jouluksi. Tytöille tilasin Apple 14 kännykät ja nyt onkin epävarmaa ehtiikö ne perille. Jouduin hommaamaan varalahjat ja sama juttu niiden kanssa. Luvattu toimitusaika ei pidä alkuunkaan. Täytyy hakea varavara lahjat sitten joulun alla kaupasta.

Viestisi ei liity millään tavalla aiheeseen, mutta hyvä että tulit ilmiantamaan itsesi Apple-tuotteiden ostajana. Tämä ketju antaa jo olettaa, että heitä ei ole olemassa koska kenelläkään ei ole varaa Applen tuotteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vähän ikävää niitä lapsia kohtaan, että annetaan toivoa kohtuuttomia - annetaan ikään kuin ymmärtää, että kyllä löytyy joku rikas hyväntekijä joka haluaa ostaa kalliita lahjoja juuri sinulle. Ja sitten taas uusi pettymys lapselle kun, kas kummaa, ei taaskaan löytynyt. Itse keräys on minusta ihan hieno ajatus, mutta ehkä perheitä voisi vähän paremmin ohjeistaa niitten toiveitten suhteen, tai jopa laittaa jonkun hintarajan jos ei pelkkä ohjeistus toimi.

Kuinka usein sinä olet ostanut lahjan joulupuu-keräykseen? Minä olen ostanut joka ikinen vuosi niin kauan kuin muistan. Koskaan en ole nähnyt siellä kallista toivetta. Kallein lahja, johon itse olen törmännyt, oli legopaketti. Ostin sellaisen muistaakseni noin 29,90 euroa. Ja se on ollut ylivoimaisesti kallein toive, jonka olen nähnyt. Ennen ei ollut muuta kuin ikä ja sukupuoli. Minusta on vain hyvä, kun nykyisin on myös toive esim. kosmetiikasta, sukkia, palapeli, askartelutarvikkeita jne.

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

Kyllä olet lievästi sanottuna vieraantunut normaalista elämästä, jos kuvittelet että tavallisissa perheissä "kaikki muutkin lapset" toivovat joululahjaksi iphoneja.

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Entisenä köyhän perheen lapsena voin sanoa, että yksikään lapsi ja nuori ei iloitse siitä että saa lahjaksi vaikka saippua tai kuukautissiteitä. Sellaiset "lahjat" voi antaa tavallisena arkipäivänä, silloin ne tuottavat iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

No ei kenenkään tarvitse unelmoida iphonesta. Tai saa toki unelmoida, mutta siinä kohtaa pitää vanhemman kyllä selittää muutama tosiasia. Ei kukaan osta tuollaista ventovieraalle, ja sitten ei ehkä saa mitään kohtuullistakaan. Sidepaketin ja iphonen välissä on aika paljon vaihtoehtoja.

Kyseessä ei ole se, että lapsi oikeasti kuvittelee saavansa sen. Se iPhonen toivominen on kuin joulupukille kirjeen kirjoitus. Lapsi on saanut luvan puhaltaa toiveen keijupölynä ilmaan. Kokea taikaa. Se lapsi on toivonut muutakin, paljon vaatimattomampaa.

Sitten nuo toiveet voikin nakata roskakoriin suoraan. Ihmettelen kyllä lapsen vanhempia, jotka eivät yhtään rajoita tuollaisia toiveita.

Ja jos lapsi on sidepaketti-iässä, se ei kyllä ajattele mitään keijupölyjä vaan tietää että joku tuntematon sen lahjan maksaa palkastaan.

Tiedättekö, näiden lahjojen ostaminen on meille tuntemattomille ihan vapaaehtoista. Kukaan ei vaadi sinua käyttämään palkkaasi jonkun tuntemattoman lapsen lahjaan joten lahjatoiveista kiukkuamiselle ja katkeroitumiselle on aika vähän syitä.

Minä olen itse vähävarainen matalapalkkatyöläinen ja olen osallistunut näihin keräyksiin, sellaisella lahjalla joka minulla on varaa ostaa (siellä on hyvin halpojakin lahjatoiveita). Koska _haluan_. Joku hyvätuloinen taas voi ostaa sen kalliin lahjatoiveen, jos _haluaa_. Te, joita köyhien lasten lahjatoiveet suututtavat, voitte kiertää nämä keräykset kaukaa, niihin ei ole pakko osallistua. Hyväntekeväisyyteen ei kannata osallistua jos se on sitä, että pitkin hampain tekee jotain minkä kokee isoksi uhraukseksi josta sen hyväntekeväisyyden kohteen pitäisi olla hirmuisen nöyrä ja kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Näissä pitäisi olla ohje että max kympin lahja.

Tuo on aivan väärä ajatus. Jos minulla ei ole enää pieniä lapsia, minä mielestäni saan ihan vapaasti ostaa jollekin tarvitsevalle lapselle kunnon joululahjan. Se ei ole sinulta pois, eikä sinulla ole oikeutta määritellä, että köyhälle lapselle pitää riittää kympin lahja. Käytän joka vuosi vähintään 20 euroa hyväntekeväisyyslahjaan. Yleensä 30 euroa, joskus enemmänkin. Lahjan pitää olla sellainen, että siitä tulee hyvä mieli.

Onko tämä se keräys, jossa paketit jätetään kauppakeskuksessa johonkin konttiin tai säkkiin kuusen viereen? Istuin joskus kahvilassa ja ihmettelin, mitä junnut touhuavat puun lähellä. Sieltähän ne onki paketteja itselleen ja menivät sivummalle avaamaan. Toivottavasti nykyään on lukitut keräysastiat, ovatpa lahjat sitten edullisia tai kalliita.

Meillä töissä on ollut vuosia jo näitä joululahja keräyksiä vähävaraisille perheille.

Ja uutena ilmiönä on tullut aikuisten pahansuopaisuus ja kateus, johon syyllistyvät keski-ikäiset ja hiukan nuoremmat naiset.

Tullaan varta vasten liikkeeseen uteliaisuudesta ja valkataan mitä toiveita on jätetty ja sitten kovaan ääneen arvostellaan ja haukutaan lahjatoiveet ja naureskellaan, eikä tarkoitus ole edes lahjoittaa mitään, vaan kulutetaan aikaa ja haukutaan lahjatoiveiden antajat. Puistattavaa ala-arvoista ja rumaa kielenkäyttöä.

Pahimmille suun soittajille ja haukkujille on jouduttu soittamaan vartijat paikalle ja tyypit poistamaan liikkeestä häiritsemästä muita asiakkaita. Meno on joskus ollut kuin villissä lännessä, ei edes alkeellisempia käytöstapoja ja kielenkäyttöä. Ehkä tulevaisuudessa pitäisi olla poliisipartio turvaamassa keräysrauha.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ketju.

Tajuatteko että muutaman vuoden ikäisenä väkivaltaisilta juoppovanhemmilta huostaan otettu lapsi (kyllä, 12-15-vuotiaskin on lapsi) joka kärsii mielenterveysongelmista haluaa saada edes unelmoida.

Voi teitä, jotka käytte joulupuukeräyksessä hakemassa itsellenne aneita ja hyvän omantunnon viemällä sampoopullon tai muuta mitä köyhä mielestänne tarvitsee.

Ei se lapsi tai nuori oikeasti odota saavansa iPhonea. Hän ei odota saavansa yhtään mitään, kuten hän ei ole tähänkään saakka elämässään saanut, paitsi turpaan. Hän odottaa, että saisi edes unelmoida sellaisesta. Ja hän on iloinen siitä että saa lahjan.

Mitäpä jos edes jouluna hellittäisitte oman ylemmyydentuntonne pauloista ja olisitte vaikka 5 minuuttia arvostelematta toisia.

Pata kattilaa soimaa,vai miten se meni. Sinäkö ostat sen hyvän omantunnon sitten niillä kalliilla lahjoilla?sekö on sitten jotenkin ylevämpää?Aika ikävää arvostella shampoo ja muita hygieniatarvikkeita "köyhien lahjaksi".

Jokainen ostaa sen minkä katsoo sopivaksi,mutta kaikenlaiset ökytoiveet saavat aikaan sen,että entistä harvemmalla on mahdollisuus auttaa yhtään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

No ei kenenkään tarvitse unelmoida iphonesta. Tai saa toki unelmoida, mutta siinä kohtaa pitää vanhemman kyllä selittää muutama tosiasia. Ei kukaan osta tuollaista ventovieraalle, ja sitten ei ehkä saa mitään kohtuullistakaan. Sidepaketin ja iphonen välissä on aika paljon vaihtoehtoja.

Kyseessä ei ole se, että lapsi oikeasti kuvittelee saavansa sen. Se iPhonen toivominen on kuin joulupukille kirjeen kirjoitus. Lapsi on saanut luvan puhaltaa toiveen keijupölynä ilmaan. Kokea taikaa. Se lapsi on toivonut muutakin, paljon vaatimattomampaa.

Sitten nuo toiveet voikin nakata roskakoriin suoraan. Ihmettelen kyllä lapsen vanhempia, jotka eivät yhtään rajoita tuollaisia toiveita.

Ja jos lapsi on sidepaketti-iässä, se ei kyllä ajattele mitään keijupölyjä vaan tietää että joku tuntematon sen lahjan maksaa palkastaan.

Tiedättekö, näiden lahjojen ostaminen on meille tuntemattomille ihan vapaaehtoista. Kukaan ei vaadi sinua käyttämään palkkaasi jonkun tuntemattoman lapsen lahjaan joten lahjatoiveista kiukkuamiselle ja katkeroitumiselle on aika vähän syitä.

Minä olen itse vähävarainen matalapalkkatyöläinen ja olen osallistunut näihin keräyksiin, sellaisella lahjalla joka minulla on varaa ostaa (siellä on hyvin halpojakin lahjatoiveita). Koska _haluan_. Joku hyvätuloinen taas voi ostaa sen kalliin lahjatoiveen, jos _haluaa_. Te, joita köyhien lasten lahjatoiveet suututtavat, voitte kiertää nämä keräykset kaukaa, niihin ei ole pakko osallistua. Hyväntekeväisyyteen ei kannata osallistua jos se on sitä, että pitkin hampain tekee jotain minkä kokee isoksi uhraukseksi josta sen hyväntekeväisyyden kohteen pitäisi olla hirmuisen nöyrä ja kiitollinen.

Juuri näin! Hyväntekeväisyys on itsessään lahja, siis lahjan antajalle. Äitini sanoi aina, että hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan. Olen itse elänyt myös köyhyydessä. Jokainen lapsi on joululahjansa ansainnut, oli se sitten uusia sukkia, tossut, Lego-paketti, kirja tai vaikka liukuri. Siitä ilmaisesta lahjasta ei tarvitse ketään kiittää, ei nöyristellä eikä tuntea huonommuutta. Lahjan antaja on palkkionsa saanut ja se palkkio on hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän lapsi ei saisi toivoa samaa mitä rikkaan lapsi? Tottakai jokainen lapsi saa toivoa mitä ikinä haluaa, se on eri asia mitä sitten saa. En voi käsittää aikuisia kenen mielestä köyhän täytyy toivos vain köyhien juttuja. Kamalaa eriarvoistamista, hävetkää. Köyhä saa unelmoida ja toivia ihan tasan mitä haluaa. Jos toisten auttaminen on sinusta niin vastenmielistä niin hittoako osallistut lainkaan. Varmaan mainitsit tuon ostamasu tunnin myös sosiaalisessa mediassa omaa paremmuuttasi korostaen?

Kuka on väittänyt,että köyhän pitäisi toivoa "köyhien juttuja"?Mitä ne edes ovat?Miksi ei voisi ohjata lasta toivomaan "normituloisten" lasten toiveita?Miksi laittaa sellaisia toiveita,jotka todennäköisesti jäävät saamatta,kun kuitenkin olisi mahdollisuus saada jotain muuta mieluista?

Ihmisten mielestä tonnin puhelin tai muut överikalliit lahjatoiveet eivät ole kohtuullisia joululahjakeräyksessä,jonka idea kaiketi on,että jokainen lapsi saisi edes yhden lahjan.

Koska normituloisten lapsien ei tarvitse odottaa jouluun saadakseen asioita, Kun heidän puhelin menee rikki, seuraavana päivänä mennään kauppaan ostamaan uusi. Kun lukio alkaa se tietokone on hankittu. Kun uusin pleikkari ilmestyy se on jo tilauksessa.

Kun köyhän perheen lapsi lukee, että uusin pleikkari on tulossa, hän ei voi kun korkeintaan haaveilla sen varaamisesta. Ehkä kolme vuotta myöhemmin hän vieläkin haaveilee siitä. Kun hänelle annetaan mahdollisuus pyytää lahjaa, hän pyytää tietenkin sitä. Muista se on ehkä kallis tai jopa turha, mutta ei se ole turha sille lapselle. Vaikka itse en pelaa, enkä ostaisi sellaista koskaan itselleni, ymmärrän kyllä mitä se jossain poikaporukoissa tarkoittaa kun kaikilla muilla on, mutta itsellä ei.

Tietenkin köyhätkin ymmärtävät mikä on haluttu ja siisti puhelin. Minkä merkitset lenkkarit on muotia. He haluavat usein tavaraa ja mielellään merkkitavaraa, koska onhan siitä paljon enemmän iloa pidemmän päälle kuin yhdestä kerrasta elokuvissa käynnistä.

Normituloisen lapselle kaivetaan jostain joku vanha toimiva puhelin käyttöön, jos käytössä oleva hajoaa. Sen jälkeen katsellaan rauhassa, mistä löytyisi uusi sopiva puhelin hyvässä tarjouksessa tai ostetaan käytettynä.

Lukioon ei tarvitse enää ostella läppäreitä, ne saa koulusta nykyään käyttöön, samaten kirjat. Läppärin myötä useimmat kirjat saa sähköisessä muodossa.

Uutta pleikkaria ei tosiaankaan laiteta tilaukseen, uusi hankitaan siinä vaiheessa, kun hinnat ovat tippuneet, jos sittenkään.

Meillä lapset ovat pistäneet aina mukavuuden muodin edelle. Lenkkarit ostaan sellaiset, mitkä ovat hyvät jalkaan. Ikävä kyllä kenkien kanssa on ollut aina niin, että sopiva lesti löytyy yleensä kalleimmasta mallista. Kun lapset olivat pienempiä, jaksoin vielä kierrellä heidän kanssa etsimässä tarjoksista ja aleista kenkiä ja hyvillä onnella niitä löytyikin, mutta vähän isompana on ostettu se ensimmäinen, mikä on ollut hyvä jalkaan. Isojalkainen tytär on saanut evästykseksi ostaa mieleisensä kengät heti, jos sellaiset jostain löytää. Niitä ei nimittäin enää seuraavalla kerralla ole kaupassa jäljellä, kun isot koot häviävät samantien. Netistä on aika turha tilailla, kun sopivalestisen löytäminen on ihan arpapeliä.

Höpsis, lukioon tarvitaan edelleen omat kirjat ja läppärit, jos on syntynyt v. 2004 tai sitä ennen. Ja niistä kirjoistakin on tullut arvottomia, kun ei voi myydä.

Maksuton lukio koskee vain v. 2005 tai sen jälkeen syntyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ketju.

Tajuatteko että muutaman vuoden ikäisenä väkivaltaisilta juoppovanhemmilta huostaan otettu lapsi (kyllä, 12-15-vuotiaskin on lapsi) joka kärsii mielenterveysongelmista haluaa saada edes unelmoida.

Voi teitä, jotka käytte joulupuukeräyksessä hakemassa itsellenne aneita ja hyvän omantunnon viemällä sampoopullon tai muuta mitä köyhä mielestänne tarvitsee.

Ei se lapsi tai nuori oikeasti odota saavansa iPhonea. Hän ei odota saavansa yhtään mitään, kuten hän ei ole tähänkään saakka elämässään saanut, paitsi turpaan. Hän odottaa, että saisi edes unelmoida sellaisesta. Ja hän on iloinen siitä että saa lahjan.

Mitäpä jos edes jouluna hellittäisitte oman ylemmyydentuntonne pauloista ja olisitte vaikka 5 minuuttia arvostelematta toisia.

Totta kai aina saa unelmoida, mutta onko se sitten se paras opetus sille mielenterveysongelmaiselle lapselle että edes se viimeinen oljenkorsi ei koskaan toteudu? Vai olisiko parempi jos häntä opastettaisiin toivomaan tuollaisesta keräyksestä jotain vähän realistisempaa, joka sitten paremmin voisi jopa toteutua ja hänkin huomaisi että joskus ne toiveet tosiaan käy toteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Entisenä köyhän perheen lapsena voin sanoa, että yksikään lapsi ja nuori ei iloitse siitä että saa lahjaksi vaikka saippua tai kuukautissiteitä. Sellaiset "lahjat" voi antaa tavallisena arkipäivänä, silloin ne tuottavat iloa. 

Aika ikävää,ne vähävaraisten perheiden nuoret,joita itse tiedän,ovat kyllä olleet iloisia siitä,että ovat saaneet esim.four seasonin shampoita yms.

Sinä et ehkä usko,mutta jos ei ole varaa kuukautissiteisiin,vaan joutuu vessapaperia käyttämään siteiden korvikkeena normaalisti,siteet osana muita hygieniatarvikkeita,voi olla mieluids lahja,vaikka sen saisi jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä pitäisi olla ohje että max kympin lahja.

Tuo on aivan väärä ajatus. Jos minulla ei ole enää pieniä lapsia, minä mielestäni saan ihan vapaasti ostaa jollekin tarvitsevalle lapselle kunnon joululahjan. Se ei ole sinulta pois, eikä sinulla ole oikeutta määritellä, että köyhälle lapselle pitää riittää kympin lahja. Käytän joka vuosi vähintään 20 euroa hyväntekeväisyyslahjaan. Yleensä 30 euroa, joskus enemmänkin. Lahjan pitää olla sellainen, että siitä tulee hyvä mieli.

Tuosta 20 tai 30 eurosta on vielä aika pitkä matka iPhoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Entisenä köyhän perheen lapsena voin sanoa, että yksikään lapsi ja nuori ei iloitse siitä että saa lahjaksi vaikka saippua tai kuukautissiteitä. Sellaiset "lahjat" voi antaa tavallisena arkipäivänä, silloin ne tuottavat iloa. 

En kuukautissiteitä ole toiveissa ikinä nähnyt, mutta kyllä kosmetiikkatuotteet on siellä joka vuosi! Mietipä itse teini-ikäistä, jolle ei kotona ole varaa ostaa shampoota tai deodoranttia. Olen toteuttanut tänä vuonna 14-vuotiaan pojan toiveen, jossa oli toivottu hygieniatuotteita. Ostin shampoon, suihkugeelin ja laadukkaan deodorantin ja niille kosmetiikkapussin. En usko, että toive olisi ollut lahjapuussa, jos se ei olisi ollut vilpitön ja aito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä pitäisi olla ohje että max kympin lahja.

Tuo on aivan väärä ajatus. Jos minulla ei ole enää pieniä lapsia, minä mielestäni saan ihan vapaasti ostaa jollekin tarvitsevalle lapselle kunnon joululahjan. Se ei ole sinulta pois, eikä sinulla ole oikeutta määritellä, että köyhälle lapselle pitää riittää kympin lahja. Käytän joka vuosi vähintään 20 euroa hyväntekeväisyyslahjaan. Yleensä 30 euroa, joskus enemmänkin. Lahjan pitää olla sellainen, että siitä tulee hyvä mieli.

Tuosta 20 tai 30 eurosta on vielä aika pitkä matka iPhoneen.

Mitä sitten? Kommenttini oli tarkoitettu henkilölle, jonka mielestä toive saisi olla max. kympin arvoinen. Kympillä ei saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä pitäisi olla ohje että max kympin lahja.

Tuo on aivan väärä ajatus. Jos minulla ei ole enää pieniä lapsia, minä mielestäni saan ihan vapaasti ostaa jollekin tarvitsevalle lapselle kunnon joululahjan. Se ei ole sinulta pois, eikä sinulla ole oikeutta määritellä, että köyhälle lapselle pitää riittää kympin lahja. Käytän joka vuosi vähintään 20 euroa hyväntekeväisyyslahjaan. Yleensä 30 euroa, joskus enemmänkin. Lahjan pitää olla sellainen, että siitä tulee hyvä mieli.

Tuosta 20 tai 30 eurosta on vielä aika pitkä matka iPhoneen.

Mitä sitten? Kommenttini oli tarkoitettu henkilölle, jonka mielestä toive saisi olla max. kympin arvoinen. Kympillä ei saa mitään.

Ajatus ehkä oli lähinnä se että jonkinlainen katto toiveen hinnalle olisi hyvä olla olemassa, se toki on asia erikseen olisiko sen parasta olla 10, 20 tai 50 euroa.

Ainahan sitä toivoa saa, siitähän tässä on kyse vaikkei aina saakaan toivomaansa. Unelmista. Ja kun on kyse Joulupuusta, niin joku varakas mysteeritonttu saattaa jopa sen toteuttaakin, you never know. Sitä ei keneltäkään vaadita tai oteta joltain jotain pois.

En ymmärrä miten tästäkin voi vetää herneen nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä pitäisi olla ohje että max kympin lahja.

Tuo on aivan väärä ajatus. Jos minulla ei ole enää pieniä lapsia, minä mielestäni saan ihan vapaasti ostaa jollekin tarvitsevalle lapselle kunnon joululahjan. Se ei ole sinulta pois, eikä sinulla ole oikeutta määritellä, että köyhälle lapselle pitää riittää kympin lahja. Käytän joka vuosi vähintään 20 euroa hyväntekeväisyyslahjaan. Yleensä 30 euroa, joskus enemmänkin. Lahjan pitää olla sellainen, että siitä tulee hyvä mieli.

Tuosta 20 tai 30 eurosta on vielä aika pitkä matka iPhoneen.

Meitä on paljon varakkaita lapsettomia, yrittäjiä ja työnantajan edustajia, jotka haluavat ja siihen on myös oikeus toteuttaa nuo kalliimmat lahjatoiveet.

Meidän yritys joka vuosi lahjoittaa keräykseen esim satoja kännyköitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä on ollut vuosia jo näitä joululahja keräyksiä vähävaraisille perheille.

Ja uutena ilmiönä on tullut aikuisten pahansuopaisuus ja kateus, johon syyllistyvät keski-ikäiset ja hiukan nuoremmat naiset.

Tullaan varta vasten liikkeeseen uteliaisuudesta ja valkataan mitä toiveita on jätetty ja sitten kovaan ääneen arvostellaan ja haukutaan lahjatoiveet ja naureskellaan, eikä tarkoitus ole edes lahjoittaa mitään, vaan kulutetaan aikaa ja haukutaan lahjatoiveiden antajat. Puistattavaa ala-arvoista ja rumaa kielenkäyttöä.

Pahimmille suun soittajille ja haukkujille on jouduttu soittamaan vartijat paikalle ja tyypit poistamaan liikkeestä häiritsemästä muita asiakkaita. Meno on joskus ollut kuin villissä lännessä, ei edes alkeellisempia käytöstapoja ja kielenkäyttöä. Ehkä tulevaisuudessa pitäisi olla poliisipartio turvaamassa keräysrauha.

Tämä ei ole vielä pahin. On myös tehty feikkipaketteja. Eikä ajatella, että se voi olla nuoren ainoa lahja. Ei ehkä ihan ainoa, mutta jos edessä on kolme pakettia. Yhdestä tulee ne sukat, toisesta suohkussippua ja kolmas vaikuttaa siltä toivepaketilta ja onkin täynnä painavaa roskaa.

Jotkut ihmiset osaavat olla tosi ilkeitä.