Yläkouluun tulevat eivät enää välttämättä osaa kuukausia, viikonpäiviä tai muita normaaleja käsitteitä

Tuli mieleen kun minua ihmetytti, että kun noin 9-10v ollessani luokallani ollut poika ei tiennyt omaa syntymäaikaansa kun opettaja kysyi sitä. 

Ai yläkouluun tulevat? Ei oo moni sieltä lähteväkään, moni ei edes lukea kuin auttavasti tavaten.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen on tullut uusi normaali, jonka mukaan osa suomalaisista ei osaa kirjoittaa tai lukea.

30 vuotta sitten tätä ei olisi missään nimessä hyväksytty, nyt täysin ymmärrettävää.

Juu: asioita pitääkin ymmärtää, mutta kun syy on löytynyt, pitää tarttua toimenpiteisiin, jotta kielteinen kehitys katkaistaan ja saadaan asiaan parannus. Suomesta on kadonnut energisyys elintason myötä. Meistä on tullut laiskoja puuttumaan mihinkään oikeasti kielteiseen. Päivi Räsästä kyllä vainotaan kaikein keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen kun minua ihmetytti, että kun noin 9-10v ollessani luokallani ollut poika ei tiennyt omaa syntymäaikaansa kun opettaja kysyi sitä. 

Mitä se opettaja sitä tivaa, sehän näkyy lapsen tiedoissa. Jos sitä nyt johonkin tarvitaan.

Lähinnä lienee kyse siitä, etteivät vanhemmat enää kasvata, vaan kaikki lykätään yhteiskunnalle.

Vastuun välttelyä. hankitaan lapsia kuin lemmikkejä, ilman sitoumusta.

 

Toki myös ihmiskunnan devoluutiolla on osansa asiassa. Mitä pienemmät piirit, sitä suppeampi geenivaranto.

Minulla on seiskaluokalla oppilas, joka ei osaa kirjoittaa ollenkaan kynällä (ei edes omaa nimeään). Puolet luokasta ei osaa tavuttaa ja tosiaan kuukaudet on myös monelle hankalia. Oman syntymäpäiväkuukauden sentään osaavat kaikki. En edes aloita oikeinkirjoituksesta ja luetun ymmärtämisestä 95% koulustamme on vieläpä ihan suomalaisia.

Terkuin yläasteen aineenopettaja

Vierailija kirjoitti:

Tämä inkluusio pitäisi lopettaa ja palauttaa entisajan tarkkailuluokat. Tätä vastaan on kuitenkin opetusministeri Li Anderson (vasemmistoliitto), koska hänen mukaansa se lisää eriarvoisuutta.

Ainakin kultaisella 1980-luvulla oli vielä tarkkailuluokat ja niiden ansiosta tarkisten opettajat pääsivät täydelle työeläkkeelle mukavassa 55 vuoden iässä. Kaipa se oli palkkio siitä että keskittyi opettamaan niitä vaikeampia tapauksia eikä vain kivoja kympin oppilaita.

On hölmöä että tavallisen luokanopettajan tai aineenopettajan aika tunnilla menee muutaman ongelmatapauksen kanssa ja samalla suurin osa oppilaista jätetään vähemmälle huomiolle seuraamaan tilannetta sivusta. Ne parhaat oppilaat tekevät tehtävät omaan tahtiinsa ja heille jää sitten ylimääräistä luppoaikaa tunnilla. Peruskoulun yläasteella eli yläkoulussa koko ikäluokka on viimeisen kerran samaan aikaan samassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hitossa vanhemmat ei huomaa tämmösiä kotona? Kyllähän nyt normaalissa kanssakäymisessä tulee esille kuukaudet, viikonpäivät, juhlapyhät ja muut ihan säännöllisesti. Meillä ainakin on lapsille ollut aika selvää aina, että esim. heinäkuussa on vanhemmilla lomaa, lokakuussa on syysloma, tammikuu on kylmä kuukausi, maaliskuussa on talviloma ja pääsiäinen on maalis- tai huhtikuussa, kesäkuussa juhlitaan juhannusta ja vappu on toukokuun ensimmäinen päivä jne jne. Eikä ihmiset siis keskustele lastensa kanssa vai mikä ihme tässä on? Eihän se nyt pelkästään koulun tehtävä ole lapsia opettaa ja kasvattaa. Aika ohueksi jäisi osaaminen, jos se koulun varassa olisi. Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan sillä, että ei koulussa nyt voi ja pidäkään kaikkea opettaa mitä ihminen elämässään tarttee.

Osassa perheistä ei ole sellaista normaalia kanssakäymistä, jossa näitä asioita tulisi esille. Enkä nyt puhu narkkariperheistä. Osa lapsista elää vapaa-aikansa lähes 100% virtuaalimaailmassa, kun vanhempi ei osaa heitä rajata. Jos lapsi pelaa tai muuten näpyttelee puhelintaan koko illan, niin missä välissä ajattelit perheen puhuvan.

Minulla on tällainen lapsi ja hänen kanssaan on mahdoton puhua koska hän ei sano mitään takaisin. Ollaan menossa nepsy tutkimuksiin. Verkossa kyllä puhuu muille pelaajille paljonkin, mutta kasvotusten perheensä kanssa ei juurikaan kommunikoi. Hän käyttää muutamaa sanaa ja siinä se. Ikinä ei tule vastausta kun toivotan hyvää yötä tai hyvää koulupäivää, mene turvallisesti jne tai kun kysyn onko nälkä tarvitseeko ruokaa, onko sinulla huolia, haluatko jutella? Onko tämä ok, sanoisitko mielipiteesi?  Kuin seinälle puhuisi. Useinmiten vain puhun hänelle ja hän ei sano mitään. Puheen tuotto on koulun mukaan heikkoa ja kirjallinen ilmaisu on mielestäni 7 vuotiaan tasoa, en saa edes selvää hänen kirjoituksistaan. Aina ei auta se vaikka perhe miten yrittäisi kun toinen on kuin kivimuuri.

Anteeksi nyt, mutta miksi sinun lapsesi edelleen saa viettää aikaa netissä pelaillen? Väitän, että se on teidän ongelman alku ja juuri alunperinkin ja te näköjään vieläkin tuette tätä? Joskus vanhemman tehtävä on vain heittää lapsi syvään päätyyn, kyllä se siitä oppii kommunikoimaan kasvokkainkin, kun muita vaihtoehtoja ei jää. Tuollainen nepsy-diagnoosien taakse pakoilu ei yksinkertaisesti voi olla aina ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen on edes mahdollista? Eikö vanhemmat yhtään juttele lasten kanssa ja vietä aikaa heidän kanssaan tai suunnittele lomilla tekemistä yhdessä lasten kanssa? Eikö lapsille lueta enää ollenkaan iltasatuja? Eikö ole minkään näköistä arkirutiinia jonka avulla ajantaju hahmottuu? Luulisi että ihan joka ikinen lapsi osaa laskea päiviä siihen millon on taas joulu/ millon pääsee lintsille/ millon tapahtuu mitä ikinää kivaa nyt odottavatkaan innolla. Muistan kun isä opetti mulle kellon joskus kun olin jotain 4-6 -vuotias. Kertoi että tulee neljältä hakemaan mut tarhasta ja näytti miten viisarit silloin on. Oli hirveän hyödyllinen taito jo silloin, koska karattiin kaverin kanssa aina sieltä tarhasta ja mentiin kaverin kotiin leikkimäään. Tultiin joka päivä sitten hyvissä ajoin ennen neljää takasin tarhan pihalle odottamaan vanhempia. 

Eivät juttele, eivätkä tee lastensa kanssa mitään. Tavallisilta lapsilta jäävät perustaidot oppimatta.

Kuinkahan moni näistäkään ongelmatapauksesta on oikeasti sellaisia, joiden äidinkieli on suomi? Ja mitä erilaisiin diagnooseihin tulee, niin heitä on toki ollut ennenkin, ja tulee aina joku prosentti olemaan, mutta nyt kun heille ei tarjota omia pienryhmiä, hidastavat tietysti ns. tavallisten lasten oppimista, kun ovat tavallisissa ryhmissä. Kuulemani mukaan näiden lasten vanhemmatkaan eivät toivo, että lapsensa olisivat liian suurissa tavallisissa ryhmissä, vaan toivovat erityisryhmiä. Kaikki toivovat. On vain kustannussäästöä muka tasa-arvon nimissä, ettei niitä tarjota.

Mulla on lapsia ja näin ollen tunnen paljon lapsiperheitä, mutta kyllä he kaikki ohjaavat lapsiaan, viettävät heidän kanssaan aikaa, osallistuvat kiusaamistapausten selvittelyyn jne. Näin ne tavalliset tekee. Nuo ei ole meikäläisiä, keillä on noita ongelmia.

Kyllä nämä ongelmat koskettavat ihan yhtä lailla mainitsemiasi meikäläisiä. Kuten jo aiemmin toiset ovat kommentoineet, ovat nämä perustaidot heikentyneet ihan suomalaistaustaisilla lapsilla ja nuorilla. Työskentelen yläkoulussa ja näen tätä todellisuutta päivittäin. Perustiedot ovat hatarat, esimerkiksi monet seiskaluokkalaiset eivät tiedä, kuinka monta metriä on kilometri.

Kahdeksasluokkalaiset eivät tienneet kuinka monta milliä on metrissä. Osa ei osannut laskea, vaikka muistutin sentissä olevan kymmenen milliä.

Mulla on ystävä joka luuli vielä 5-kymppisenäkin että viikko vaihtuu sunnuntaina.

Vierailija kirjoitti:

Eihän jotkut opi kieltäkään vaikka osa oppii ruotsinkielen koulussa (jos vähän viitsii opiskella)

Totta. On henkilöitä, jotka eivät koskaan opi kirjoittamaan. Esimerkiksi yhdyssanat ja lauseen päättäminen pisteeseen tuottavat ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä Suomessa on jo kotiopetus voimassa. Koululuokissa oppiminen on jo mahdotonta, joten vanhemmat on joutunut ottamaan vastuun opettamisesta.

Meillä tämä käytännössä tarkoittaa, että käydään lasten kanssa yhdessä lävitse koulukirjat ja varmistan että lapsemme oppivat kaikki asiat. Koulun opetuksen varaan en uskalla laskea enää mitään.

Ei olisi ikinä uskonut että tähän mennään.

Eikö tuo nyt pitäisi olla ihan normaalia olla kiinnostunut oman lapsensa koulunkäynnistä? Siis ihan sen lapsenkin kautta eikä pelkästään kysymällä opettajilta, että miten menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hitossa vanhemmat ei huomaa tämmösiä kotona? Kyllähän nyt normaalissa kanssakäymisessä tulee esille kuukaudet, viikonpäivät, juhlapyhät ja muut ihan säännöllisesti. Meillä ainakin on lapsille ollut aika selvää aina, että esim. heinäkuussa on vanhemmilla lomaa, lokakuussa on syysloma, tammikuu on kylmä kuukausi, maaliskuussa on talviloma ja pääsiäinen on maalis- tai huhtikuussa, kesäkuussa juhlitaan juhannusta ja vappu on toukokuun ensimmäinen päivä jne jne. Eikä ihmiset siis keskustele lastensa kanssa vai mikä ihme tässä on? Eihän se nyt pelkästään koulun tehtävä ole lapsia opettaa ja kasvattaa. Aika ohueksi jäisi osaaminen, jos se koulun varassa olisi. Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan sillä, että ei koulussa nyt voi ja pidäkään kaikkea opettaa mitä ihminen elämässään tarttee.

Osassa perheistä ei ole sellaista normaalia kanssakäymistä, jossa näitä asioita tulisi esille. Enkä nyt puhu narkkariperheistä. Osa lapsista elää vapaa-aikansa lähes 100% virtuaalimaailmassa, kun vanhempi ei osaa heitä rajata. Jos lapsi pelaa tai muuten näpyttelee puhelintaan koko illan, niin missä välissä ajattelit perheen puhuvan.

Minulla on tällainen lapsi ja hänen kanssaan on mahdoton puhua koska hän ei sano mitään takaisin. Ollaan menossa nepsy tutkimuksiin. Verkossa kyllä puhuu muille pelaajille paljonkin, mutta kasvotusten perheensä kanssa ei juurikaan kommunikoi. Hän käyttää muutamaa sanaa ja siinä se. Ikinä ei tule vastausta kun toivotan hyvää yötä tai hyvää koulupäivää, mene turvallisesti jne tai kun kysyn onko nälkä tarvitseeko ruokaa, onko sinulla huolia, haluatko jutella? Onko tämä ok, sanoisitko mielipiteesi?  Kuin seinälle puhuisi. Useinmiten vain puhun hänelle ja hän ei sano mitään. Puheen tuotto on koulun mukaan heikkoa ja kirjallinen ilmaisu on mielestäni 7 vuotiaan tasoa, en saa edes selvää hänen kirjoituksistaan. Aina ei auta se vaikka perhe miten yrittäisi kun toinen on kuin kivimuuri.

Anteeksi nyt, mutta miksi sinun lapsesi edelleen saa viettää aikaa netissä pelaillen? Väitän, että se on teidän ongelman alku ja juuri alunperinkin ja te näköjään vieläkin tuette tätä? Joskus vanhemman tehtävä on vain heittää lapsi syvään päätyyn, kyllä se siitä oppii kommunikoimaan kasvokkainkin, kun muita vaihtoehtoja ei jää. Tuollainen nepsy-diagnoosien taakse pakoilu ei yksinkertaisesti voi olla aina ratkaisu.

Eikö hänen poikansa ollut jo peruskoulun käynytkin, ketjuun ainakin vastasi näin, jos oli sama henkilö? Silloin poika olisi lähes täysi-ikäinen jo, luultavasti saanut syrjäytyä ihan rauhassa ja nyt vasta herätään. Miksi tosiaan sitä konetta ei takavarikoitu jo lapsena, miksei poikaa ole pakotettu ulos huoneestaan ja puhumaan kotona?

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmiskunta on menossa? Jos entistä enemmän on niitä, jotka ei ymmärrä lukemaansa, ei tiedä historiaa, eivät osaa yleistietoa, niin miten käy? Jos ei ole ymmärrystä erottaa vaikka valeuutista oikeasta uutisesta, ei osaa arvioida tiedon luotettavuutta (koska yleissivistystä ei ole) on alttiimpi uskomaan valheita ja joutumaan aivopestyksi. Ei ihme että demokratia on uhattuna.

Ei ihmiskunnalla ole tässä asiassa ongelmaa. Useissa maissa vielä satsataan oppimiseen ja kehitysmaissa pikkuhiljaa kehitytään eteenpäin. Ongelma on ehkä enimmäkseen länsimaissa, joissa asiat on lähteneet laukalle ja tämähän tulee vaikuttamaan suoraan esimerkiksi Suomen kilpailukykyyn ja talouteen heikentävästi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä joka luuli vielä 5-kymppisenäkin että viikko vaihtuu sunnuntaina.

Niinhän se pääasiassa ulkomailla vaihtuukin.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on näiden oppimisvaikeuksien taustalla jos ne kerta lisääntyvät. Saammeko ympäristöstä tai ruuasta jotain sellaista, mikä aiheuttaa ongelmia?

Oma lapseni ei välttämättä osaa kuukausia tai kelloa yläkouluun mennessä. Oppimisvaikeudet ja kehitykselliset haasteet eivät meillä ainakaan johdu kasvatuksesta tai siitä, että taitoja ei ole harjoiteltu.

Lähinnä mietityttää ympäristön myrkyt ja kemikaalit niin elintarvikkeista, hengitettävästä ilmasta, päällä pidettävistä vaatteista jne ,

Vierailija kirjoitti:

Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?

Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea. 

Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä. 

Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.

Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä. 

Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan. 

Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.

No juurihan älyssä ja etenkin siinä OPPIMISESSA on ongelmia, kun ei mitään OPI.

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksasluokkalaiset eivät tienneet kuinka monta milliä on metrissä. Osa ei osannut laskea, vaikka muistutin sentissä olevan kymmenen milliä.

Metrissä ei ole mitään millejä, ne ovat millimetrejä.

Idioluutio tavoitti Suomen.