Lue keskustelun säännöt.
Yläkouluun tulevat eivät enää välttämättä osaa kuukausia, viikonpäiviä tai muita normaaleja käsitteitä
24.11.2022 |
Tämän jutun kommenteissa kauhisteltiin, miten joku ei osaa kuukausia suomeksi. Ja miten sen olisi pitänyt olla hälyyttävää. Nykyään jokaisessa yläkoulun aloittavassa ryhmässä on lukuisia oppilaita, joille suuri osa normaaleista käsitteistä on hämäriä. Oppimiskyky on romahtanut ihan kotimaisista aineksista tehdyillä lapsilla.
Voit vanhempana parantaa lapsesi oppimisen edellytyksiä monella tavalla. Helpoin tapa on puhua asioista ja siitä mitä näette. Vaikkapa maantiedon oppimista auttaa aika paljon jo se, että lapsesi tietää mitä joki, puro tai niemi tarkoittaa!
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Mun kuudesluokkalaiselle esim. kuukaudet on suomeksi vaikeita, osaa kyllä enkuksi ne ja vaikka mitä muutakin ;) Aina kun löydän uuden puutoksen pidän kyllä sulkeisia. Aina jaksaa ihmetyttää, miten voi olla oppinut enkkua niin paljon paremmin, ja miten voi olla tietämättä suomeksi ihan keskeisiä käsitteitä, täysin suomenkielisiä kun ollaan... Pelaa liikaa tietenkin, siitä on oppinut. Harrastaa kyllä muutakin.
opettajaperhe
Meillä on ihan sama tilanne!
Mulla on kolme lasta, joista vanhimmat kahden vuoden ikäerolla ja nuorimpaan sitten 7 vuotta. Eli nuorin on käynyt peruskoulua ihan eri tyylillä mitä kaksi vanhempaa. Kaikille on luettu paljon, mutta vain vanhin on oikea lukutoukka, ei kuitenkaan mikään huippu koulussa ja varsinkin kielet olivat vaikeita. Keskimmäinen taas on saanut aina tosi hyviä numeroita, mutta lukuaineet olleet aina niitä inhokkeja. Nuorin on nyt 7-luokalla ja tosiaan tuntuu että puhuu ja kirjoittaa englantia huomattavasti paremmin kuin suomea. Ja esim. kuukaudet suomeksi ovat välillä hukassa. Keskiarvo kuitenkin siinä 8 päällä.
Ihmettelin kun tuntui, että koko ala-aste oli ihan pelkkää leikkiä. Kokeita oli tosi vähän ja enemmän tehtiin jotain ryhmätöitä. Ainoat ns. perinteiset kokeet olivat matikasta, enkusta ja äidinkielestä. Äidinkieli oli tosi vaikeaa ja kävi paljon siitä myös tukiopetuksessa, mutta jotenkin se ei vaan mene perille.
Kavereiden kanssa kun juttelee, puolet juttelusta on englantia ja vielä hyvällä ääntämyksellä.
Tämä mun nuorin saattaa olla yksi niistä, joka ei oikeasti peruskoulun jälkeen osaa kunnolla suomeksi kaikkia käsitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kodeista tämä kaikki on lähtöisin.
Monilla lapsilla on erittäin virikeköyhä ympäristö, ei ole harrastuksia, ei kehittäviä leluja tai pelejä, ei perheen kanssa yhteistä tekemistä.
Olen itsekin todella nuori mutta muutos huonompaan suuntaan on tapahtunut älylaitteiden yleistymisen myötä.
Olen syntynyt -02, asuin maalla ja aina otettiin mukaan vuodenaikojen mukaan erilaisiin töihin, oltiin mukana puutöissä, mummolassa nostettiin perunaa ja poimittiin mansikat ja muut marjat, syksyllä käytiin sienestämässä ja marjassa.
Ruokia laitettiin sesonkien mukaan ja siinä hiljalleen oppi pienestä pitäen hahmottamaan aikaakin hyvin, osasi aina odottaa milloin on taas mummolassa talkoot ja milloin lähdetään mustikkaretkelle ja leivotaan piirakat pakkaseen.
Tietysti oli myös koneet ja tabletit mutta ei siihen aikaan vielä ollut samalla tavalla pelejä tai videoita kuin nykyään, mummolassa sai olla koneella tunnin kerrallaan ja mummolassa oltiin yökylässä kerran kuukaudessa, päiväkyläilyissä ei konetta saanut käyttää.
Kotona ruutuaikaa oli pari tuntia päivässä mutta harvemmin jaksoi niin kauan pelata, yleensä käytiin lenkillä ja talvella luisteltiin tai oltiin pulkkamäessä, kavereiden kanssa käytiin uimahallissa ja syömässä ulkona, shoppailtiin, leikittiin nukeilla ja tehtiin itse nukkekotiin kalusteita ja kustomoitiin nukkeja itse.
Kotona luettiin pienenä joka ilta iltasatu, isompana käytiin pari kertaa kuukaudessa kirjastossa ja kirjastoauto kävi koululla kerran viikossa.
Luettiin hirveän paljon lehtiä, oli Demiä ja Koululaista, Lucky Lukea ja mangaa.
Harva lapsi lukee enää edes lehtiä tai sarjakuvia saati sitten oikeita kirjoja.
Kotona oli ne aiemmin mainitut kalenterit ihan konkreettisesti seinällä nähtävillä ja omat kalenterit koulussa, joihin merkattiin kokeet ja muut tärkeät tapahtumat puhelimen särkymisen varalta eikä Wilman käyttö ollut vielä niin suurta kuin nykyään.
Harrastuksia oli syrjäseudullakin, nuorisotyöntekijä kävi vetämässä ilmaista liikuntakerhoa kerran viikossa ja seurakunnalla oli tyttökerho, koulun salia vuokrasi kyläyhdistys ja siellä sai kavereiden kanssa käydä pelaamassa jalkapalloa kerran viikossa.
Talli oli lähellä ja kaikki luokan tytöt harrastivat ratsastusta.
Nykyään harrastukset ovat myös netissä, discordissa ja peleissä, harva poistuu omasta huoneestaan enää omatoimisesti muualle kuin kouluun.
Nykyään ei enää siis tehdä ihan tavallisia juttuja yhdessä kuten ennen, ei ihme ettei mitään enää opitakaan.
Monilla ei ole mitään mummolaa. Lisäksi korona päätti harrastukset. Avioerot ovat yleistyneet, yksinhuoltajilla menee voimat elannon hankkimiseen. Töitä löytyy eniten kaupungeista, suku kaukana tai ei ole kiinnostunut, Ihmiset ovat itsekkäitä. Siinä jo syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on kotihoidossa kouluun asti äidin ollessa kotona?
Kotihoidosta tulevat luokan priimukset.
Tilastollisesti katsoen kotihoidetuilla on keskimäärin hieman huonompi myöhempi koulumenestys kuin päiväkodissa olleilla. Mutta varmasti on monenlaisia perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aloituksen linkin artikkeliin... lapsen vaikeudet huomattiin kotona vasta kun etäkoulu alkoi.
Jos sitä etäkoulua ei olisi ollut, milloin olisi huomattu? Olen yhtä kysymysmerkkiä. Miten erillään vanhemmat ja lapsi ovat arkea viettäneet, etteivät ole huomanneet?
Tiedän että vanhempia syyllistetään aina ja vaikka mitä, mutta meillä tuntuu olevan liiaksi vallalla käsitys, että koululainen 7-vuotiaasta eteenpäin kyllä pärjää itse. Etäohjataan puhelimella jos tarvitsee.
Ei se niin ole.
Vanhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä pidempään osapäivää, esim koko ala-asteen ajan, mutta työelämä taitaa olla aika joustamaton.
Lapsen pahoinvointi tai siihen puuttuminen lähtee kotoa.
Vanhempien pitää olla paikalla kun tarvitaan. Tarvitaan asennemuutosta. Tällä hetkellä on ihanne, tavoite, että lapsi pärjää koululaisena yksin. Lähtee yksin kouluun, tulee yksin kotiin. Tähän tarvitaan oikeasti asennemuutosta, sen ei kuuluisi olla joku tavoiteltava normi.
Älypuhelin aiheuttaa koko ongelman. Vanhemmat roikkuu puhelimen kanssa koko ajan. Lapsille ei enää lueta, vanhemmat eivät itse lue edes uutisia.
Miten tuollaisissa perheissä lapsi oppii yhtään mitään?
Ja tällainen perhe on nykyään normi ei poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on kotihoidossa kouluun asti äidin ollessa kotona?
Kotihoidosta tulevat luokan priimukset.
Tilastollisesti katsoen kotihoidetuilla on keskimäärin hieman huonompi myöhempi koulumenestys kuin päiväkodissa olleilla. Mutta varmasti on monenlaisia perheitä.
Tilanne muuttuu välittömästi, kun otetaan huomioon perheen sosioekonominen asema. Silloin vanhempien koulutustausta ennustaa koulumenestystä paljon paremmin kuin lapsuuden hoitomuoto eli koulutettujen vanhempien kotihoidetut lapset menestyvät koulussa huomattavasti paremmin kuin muiden vertailuryhmien lapset. Ja vastaavasti kouluttamattomien vanhempien lapset menestyivät huonosti, vaikka heillä olisi päiväkotitausta. Jos vielä tarkastellaan asiaa äidinkielen pohjalta, nähdään heti, mistä tilastoihin saadaan tieto kotihoidon ja huonon koulumenestyksen välillä.
Peruskoulun päättävistä noin 10% ei osaa lukea millään kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Inkluusio tuli kyllä mieleen. Ihan vain jos mietin omaa lasta ja niiden kavereita. Ne pitäisi laittaa jonnekin luolaan eristykseen, että eivät oppisi viikonpäiviä, kuukausia jne. Normaaleja lapsia.
Uutisointi on nykyään (vai onko ollut aina) niin sensaatiohakuista.
Meillä on yhä enemmän sellaisia ihan normaaleja lapsia, jotka ovat eläneet digiluolassaan koko lapsuuden. He eivät osaa juuri mitään ns. normaaliin elämään kuuluvaa. Jokaisessa luokassa on näitä oppilaita jo. Eikä kyse siis ole mistään erityisoppilaista.
Kyllä. Tämä on todella surullista. Toiset todella panostaa lapsiin, heidän harrastuksiinsa, lapsilla on ruutuajat, heidän kanssaan käydään säännöllisesti kirjastossa, uimahallissa, retkillä, heillä on pienenä kehittäviä leluja, askartelutarvikkeita jne. Kun taas toisilla on se pelkkä Ipad. 4-vuotiaalla ei ole enää leluja, koska hän ei tykkää leikkiä. 4-vuotiaan annetaan siis itse valita onko pädillä vai leikkiikö. Lapset tosiaan istutetaan tuntikausiksi ruudun ääreen esim viikonloppuisin. Ihan tosi, pieni lapsi saattaa istua pädin äärellä esim 5-6 tuntia, ehkä syö välissä, tosin silloinkin pädi on todennäköisesti edessä. Nämä lapset, jotka ovat aina saaneet päättää mitä tekevät ovat nyt koulussa.
Näille lapsille varhaiskasvatus on parempi vaihtoehto, vaikka vanhempi olisi kotona. Niin hullua kun se onkin. Kuitenkin saattaa olla kyseessä periaatteessa ihan "normaali" perhe. Lapselle on vaan annettu valta päättää kaikesta.
Kymmenen vuotta sitten jo amk:sta tulleet eivät osanneet aakkostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on kotihoidossa kouluun asti äidin ollessa kotona?
Kotihoidosta tulevat luokan priimukset.
Tilastollisesti katsoen kotihoidetuilla on keskimäärin hieman huonompi myöhempi koulumenestys kuin päiväkodissa olleilla. Mutta varmasti on monenlaisia perheitä.
Tilanne muuttuu välittömästi, kun otetaan huomioon perheen sosioekonominen asema. Silloin vanhempien koulutustausta ennustaa koulumenestystä paljon paremmin kuin lapsuuden hoitomuoto eli koulutettujen vanhempien kotihoidetut lapset menestyvät koulussa huomattavasti paremmin kuin muiden vertailuryhmien lapset. Ja vastaavasti kouluttamattomien vanhempien lapset menestyivät huonosti, vaikka heillä olisi päiväkotitausta. Jos vielä tarkastellaan asiaa äidinkielen pohjalta, nähdään heti, mistä tilastoihin saadaan tieto kotihoidon ja huonon koulumenestyksen välillä.
Peruskoulun päättävistä noin 10% ei osaa lukea millään kielellä.
Onko tosiaan noin, että jos perheen sosioekonominen asema huomioidaan, niin asia onkin ihan toisinpäin? Hassua, että tuota seikkaa ei niissä jutuissa, joita olen lukenut, ole mainittu ollenkaan. On vain sanottu, että päiväkodin suht varhainen aloittaminen ennakoi parempaa koulumenestystä.
Olen monesti miettinyt tätä, kun jotkut ovat avoimesti ihmetelleet sitä, että olen hoitanut yli 3-vuotiaita lapsiani kotona. "Milloin hän menee päiväkotiin?" Ihan kuin heillä olisi huoli lapsista. Välillä olen jopa miettinyt, että onko tässä tosiaan jotain mitä en ymmärrä ja olenko tehnyt väärän valinnan?
Nyt vanhimmat lapseni ovat jo isompia koululaisia ja aina olleet luokkansa parhaita, vaikka hoidettu 5-6-vuotiaiksi kotona. Pienestä asti ollut harrastuksia ja monenlaista tekemistä. Väitän että vielä monipuolisemmin kuin päiväkodissa. Kaverisuhteet myös kunnossa.
Asiat mitä jo mielestäni ekaluokkalaisten pitäiai osata ulkoa: oma osoite sekä jomman kumman vanhemman puhelinnumero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli yksi syy siihen miksi muutettiin Englantiin ja laitettiin lapsi täällä yksityiskouluun (valtion koulut ovat yhtä viidakkoa). Meille sivistys ja oppineisuus on hyvin tärkeää, samoin sosiaaliset taidot, mukaan lukien käytöstavat ja muiden huomioon ottaminen. Suomalaisessa koulussa näitä ei valitettavasti opi. En oppinut minäkään aikoinaan, ja siitä ollaan menty vain pahempaan suuntaan. Ja ei, emme painosta lastamme lääkäriksi tai juristiksi, vaan ollaan ihan tavallisia ihmisiä. Suomen kouluissa kärsivät tavalliset kaikkein eniten, ja seuraavaksi eniten lahjakkaat ja tukea tarvitsevat.
Tervetuloa lukioon kielten tunneille. Enää ei voi olettaa oppilaiden tietävän yhtään mitään, joten adjektiiveista puhuttaessa on käytävä ensin läpi, mikä adjektiivi ylipäätään on. Huolestuttavan monessa kurssipalautteessa lukee, että tajusi vasta tällä lukiokurssilla ihan perusasioita alkaen sanojen taivutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, perskeko!
Vierailija kirjoitti:
Suomeen on tullut uusi normaali, jonka mukaan osa suomalaisista ei osaa kirjoittaa tai lukea.
30 vuotta sitten tätä ei olisi missään nimessä hyväksytty, nyt täysin ymmärrettävää.
Tärkeintä on, että kaikki suorittavat toisen asteen tutkinnon. Ihan pian ollaan tilanteessa, jossa korkeakoulutukseen pyrkiviltä ei voida edellyttää otsikossa mainittuja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin erityisoppilas ja opin nuo ala-asteella myös englanniksi. Mihin tämä maailma on menossa?
Vierailija kirjoitti:
Ja yhtä matkaa mennään mitä tulee suomenkielen taitoon. Ainakin Helsingissä näkyy olevan niin että nuoremman väestön puheesta on ,kirjaimellisesti, puolet englanninkieltä. En tosin tiedä, että koskeeko nyt ihan jokaista, mutta sen verran olen katsellut youtubesta tällaisia videoita, ja näitten videoiden kommenttiosastoidenkin perusteella siltä ainakin näyttää. Ja kyllä tässä on perua ihan senkin puolesta, kun ihan esim. kaverin kanssa juttelee, eikä olla kummatkaan edes läheltäkään PK-seutua, mutta silti säännöllisesti kuulee miten on korvattu sellaiset sanat, joille ainakin minä tiedän ihan käypät suomenkieliset vastineet, enkä tarkoita mitään anglismeja, tai muuten vaan suoria käännöksiä, vaan ihan käsitteitä meidän kielessämme. Esimerkkinä vaikka, crashata= eli kaatua, tietokoneesta, tai muusta. Ja TikTokissakin keskustellaan suomalaisten tekemien, suomenkielellä tehtyjen videoiden kommenteissä pääsääntöisesti englanninkielellä, mikä itseä hätkähdytti todella paljon. Ja tiedän että nämä keskustelijat olivat suomalaisia, koska näissä sisällöissä ei ollut mitään englanninkielistä käännöstä, ja kommenteissa puhuttiin näiden videoiden sisällöistä. Että tietämättömyys ei ole ainoa nykypolvien ominaisuus, vaan hyvää vauhtia on ihan oikeasti kasvamassa sukupolvi, joka ei puhu mitään muuta kuin internetenglannin, ja suomenkielen sekoitusta, ja uskallan väittää että isolle osalle, ei oikeasti riitä sanavarasto yhdenkään vaikeamman suomenkielisen kirjan, saatikka minkäänlaisen englanninkielisen kirjallisuuden lukemiseen. Ja vaikka riittäisikin sanavarasto lukemaan vaikka mitä tahansa romaaneja englanniksi, niin ei englannin pitäisi viedä ,yhtäkään asiaa, suomenkieleltä, tai kielestä. On kyllä äärimmäisen surullista että englanninvaltaan, ja tähän uuskolonialismiin, tällä kertaa vaan omasta hölmöydestä, ja halusta heittää niinkin kaunis, ja ikiaikainen kieli kuin suomi romukoppaan, ei ole puututtu missään, vaan päinvastoin. Kaupassakin on ,kotimaisten valmistajien, tuotteista kaikki isolla kirjasimella, ja ,yksi, ainut sana suomeksi alla. Oikeasti, kunhan vanhemmat sukupolvet kuolevat pois, niin mitähän on jäljellä. Ja ihan omasta tahdosta. Kyllä on surullinen tämä kehityskulku, eikä vaan tämän osalta, vaan nyky-yhteiskunnan muutenkin. Ja vaikka saattaa kuulostaa rankaltakin yleistykseltä, niin toimitan vaan omista, säännöllisesti tavatuista havainnoistani.
Ylläoleva vuodatus ei ole kyllä mikään malliesitys suomen kielestä. Suomen kielessä päälausetta ei aloiteta "ja" sanalla eikä pilkkuja heitä joka väliin satunnaisesti. Lisäksi noin pitkä teksti olisi syytä jakaa selkeisiin kappaleisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallitus kannustaa holtittomuuteen juuri velanotolla.
Ei ole mitään rajoja.
Mitä tekemistä aloituksella on hallituksen kanssa, siis sillä, että oppilaat eivät osaa esimerkiksi kuukausia?
Kirjoittaja kuuluu ihmisryhmään, minkä mielestä hallitus ja varsinkin pääministeri on syyllinen, jos vaikka nenänpäästä tippuu räkä.
Jos syypäänä ei ole Suomen hallitus, niin sitten se syyllinen on varmaankin EU ja Amerikan Yhdysvallat? Aina sopivia haukkumisen kohteita tietyille piireille.
Tämä inkluusio pitäisi lopettaa ja palauttaa entisajan tarkkailuluokat. Tätä vastaan on kuitenkin opetusministeri Li Anderson (vasemmistoliitto), koska hänen mukaansa se lisää eriarvoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Persut on sellaisia, osaamattomia moukkia, eihän ne osaa kirjoittaakaan kuin hädin tuskin. Olen huomannut kotikaupunki faceryhmissä. Hirveää tekstiä, niistä ei kukaan ymmärrä yhtään mitään. Ja se kirjoitusvirheitäni määrä on aivan tajuton.
Tsihihi. Taitavatkin olla demareita. Omilla akateemisilla persututuillani tuskin on aikaa viettää jossain faceryhmissä.
No huhhuh...