Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Jollekin on ihan sama montako kumppania on ollut, joku keräilee mahdollisimman monta ja joku taas haluaa mahdollisimman vähän kumppaneita.

Itse taiteilen tämän kolmion kanssa:

- hyvää seksiä

- suhteessa paljon seksiä

- kumppaneita minimaalinen määrä, mielellään vain yksi

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka ei oke frigidi vaan korkealibidoinen ja panostan seksiin. Rima vaan on korkealla, koska haluaisin harrastaa seksiä vain loppuelämään tähtäävässä suhteessa. Eli ehdottomasti tutustuminen ensin. Ja ton yhden seksiloukkaantujan suhteen jo tämä lyhyt viestien lukeminen riittää hahmottamaan, ettei sovita yhteen seksuaalisesti eikä henkisesti.

Se on hyvä, että haluaisi seksiä vain loppuelämään tähtäävässä suhteessa. Samaan toki pyrin itsekin. Mun pointti oli se, että sen fyysisen toiminnan pitäisi jollain tavalla edetä yhtä jalkaa sen sanallisen tutustumisen kanssa. Tämä voi olla huono rinnastus, mutta jos vertaisi tilannetta vaikkapa siihen, että pari yrittää opetella tanssimaan yhdessä: lopputulos olisi tuskin kovin hyvä, jos ensin puhuttaisiin 100 tuntia teoriaa aiheesta ja vasta sen jälkeen alettaisiin harjoitella käytännössä. Eikö parasta olisi, että ensin katsottaisiin nopeasti, että on yhteinen käsitys askelista, ja sitten alettaisiin ottaa ensimmäisiä askelia jo alussa? Kyllä se keskustelukin kuuluu asiaan, mutta jos se jää siihen ilman, että tulee jo melko aluksi suudelmia, halauksia, hyväilyjä yms., niin eihän siinä keskustelussa ole mitään mieltä. Kyllä fyysinen tutustuminen kuuluu asiaan alusta alkaen, ei se ole mikään erillinen "jälkitoimi", johon siirrytään vasta sadan tunnin teoriatutustumisen jälkeen.

Itselle tärkeintä seksissä on jonkinlainen leikkisyys ja tunneturvallisuus. Välillä kiihkeää ja vähän rajua, välillä raukeaa ja hidasta. Välillä leikkisää roolien vaihtelua, välillä jotain muuta. Tärkeintä on se luontevuus. Tietty se harmittaa, jos luontevat keskustelut eivät johda luontevaan fyysisyyteen. Turhauttavaa ompi se. t. se sama "seksiloukkaantuja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sekin riippuu ihmisestä, pitääkö tätä hyvänä vai huonona asiana. Jos lähtökohtaisesti pitää hyvänä asiana ettei orastavassa suhteessa ollut seksiä, on todennäköisesti väärä kumppani minulle.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaton kiintymyssuhde ja/tai traumoja taustalla. Olin itse nuorempana samanlainen kunnes käsittelin ongelmani ja rakastuinkin pian tasaiseen ja turvalliseen normaaliin mieheen, joka näytti selvästi, että on kiinnostunut minusta. Ei tarvinnut enää korjata sitä jotakin mikä oli rikki sillä, että saisi minut torjuvan ihmisen rakkauden. Terve ihminen ei kiinnostu eikä jää roikkumaan ihmiseen, jolta ei saa vastavuoroisesti rakkautta.

Minäkin olin nuorena tällainen, kunnes löysin pitkäaikaisen parisuhteen. Sen kariuduttua taannuin kuitenkin takaisin. Nyt en meinaa päästä takaisin jaloilleni edes terapiassa.

Onkin tosi tärkeää käydä ne asiat läpi ja jatkaa työstämistä läpi elämän ettei jossain vaiheessa ota takapakkia. Koko elämän mittainen työ.

Minä haluaisin vaan päästä irti koko rakkauden kaipuusta. Tulla sellaiseksi itsenäiseksi onnelliseksi ihmiseksi, joka ei tarvitse kumppania mihinkään. Oppia hyväksymään, ettei rakkaus ole minua varten. Minua ei vaan ole rakennettu siihen. Elämä voi silti olla täynnä muita ilon ja onnen lähteitä, kun vaan pystyisi luovuttamaan rakkauden perään haikailusta. En vaan osaa.

Rakkauden ja parisuhteen kaipuu on useimmille meistä sisäsyntyistä ja on ihmisen täysin luonnollinen tarve. Ehkä se aiheuttaa tuskaa, jos sen pyrkii aktiivisesti kieltämään. En tiedä auttaisiko sellainen, että hyväksyy sen tarpeen ja sitten hyväksyy sen, että se ei välttämättä koskaan toteudu. Ehkä ei kannata sulkea itseltään pois rakkauden mahdollisuutta, vaikka hyväksyisi sen, että se ei koskaan toteudu. Hyväksyy sen, että nyt tuntuu paskalta kun ei ole parisuhdetta ja toisena päivänä taas elämä tuntuu tosi kivalta ja mielekkäältä.

Kun rakkauden tarpeet kieltää, niin silloin jää turvalliseen tilanteeseen ulkoisesti, mutta itse tilanne ei muutu. Esimerkiksi erakko, joka välttelee ihmisiä on hyvin voimakkaasti omien puolustusmekanismiensa ohjaama ja ne hallitsevat häntä eli pidättelevät, mikä vie valtavasti energiaa. Pelko hallitsee. 

Sitten on tietysti jotkut persoonallisuushäiriöt, jolloin puolustusmekanismit ovat sementoituneet luonteeseen ja ovat pysyviä, jolloin rakkauden ja yhteyden kaipuuta muihin ei lainkaan ole, ei edes tiedostamattomalla tasolla. Vainoahdistus on sementoitunut objektisuhteisiin pysyvästi. Lievemmissä tapauksissa päästään työskentelyn avulla depressiiviseen positioon, jolloin objektisuhteita päästään vähitellen käsittelemään realiteeteista käsin. 

En minä halua kieltää tai taistella vastaan. Minä haluan aidosti vapautua siitä. En vaan näe sitä enää mahdollisena. Tai joo, mahdollisena kyllä, mutta sen verran epätodennäköisenä että koen sen odottelun ja haikailun elämän tuhlaamisena. Olisin ehjempi, jos lakkaisin ripustamasta onneni johonkin saavuttamattomaan unelmaan rakkaudesta.

Terve ihminen rakastaa ja tekee työtä, mutta rakkaudella ei tuossa tarkoiteta romanttista rakkautta, vaan rakkautta ylipäätään, kykyä rakastaa. Rakkaus ei siis ole mitään sellaista, jonka saa toisilta ihmisiltä, se on asian ydin.

Kyllä minä rakastan. Lapsia, ystäviä, vanhempiani. Kyse oli siitä, että haluaisin vapaaksi romanttisen ja seksuaalisen rakkauden kaipuusta. Tai jos se rakkaus nyt on tässä sanana sellainen johon helposti takerrutaan, niin haluaisin irti siitä kaipuusta jonka jahtaaminen jatkuvasti minua satuttaa. Oli se sitten mitä tahansa. Se nyt oikeastaan on ehkä samantekevää minkä nimen sille kukin haluaa antaa, minä haluaisin vain vapautua siitä.

Käytit sattumoisin sanaa, jota olen aina käyttänyt naisista, joilla on tätä ongelmaa. He ovat jahtaajia eli siinä on jotain pakonomaista. Sen sijaan että yrität vapautua siitä kannattaisi ehkä yrittää tehdä sitä tietoisemmin.

Siis yrittää tehdä tietoisemmin mitä? Jahtaamista, luopumista, "oikean" rakkauden etsimistä?

Jahtaamista. Eli kirjoita mitä teet, mitä ajattelet vaikka muistiin. Silloin on helpompi nähdä mitä tapahtuu jälkikäteen ja huomata, kun se alkaa toistua seuraavalla kerralla. Sinuna kiinnittäisin huomiota erityisesti alkuvaiheeseen miten tulkitset miehen käytöstä. Kirjoita vaikkapa "mitä mies teki" "minun tulkintani". 

Se mitä yrittää vastustaa aktiivisesti vie enemmän energiaa kuin se, että vain antaa tapahtua. Voit hyväksyä sen itsessäsi, että sinulla on taipumus rakastua alhaisella kynnyksellä, onhan siinä hyviäkin puolia. Sinun ei silti tarvitse tehdä mitään eli poistaa tilanteen aiheuttamaa kutkutusta toiminnalla: sellaisella toiminnalla, minkä vähitellen huomaat kaavaksi. 

Jos nyt siitä edes on kyse. Ilmeisesti puhut vain yhdestä tapauksesta kun et saanut vastarakkautta. Ei siitä vielä kaavaa muodostu, kun aloituksessa oli kyse elämän mittaisesta kaavasta.

Kyllä kyseessä on jossain määrin kaava, mutta se oli pitkän parisuhteen vuoksi tauolla. Kuitenkin ikävuodet 17-30 meni aika lailla samaa kaavaa toistaen. Hakeudun suhteisiin, joissa tulen satutetuksi. Jotka on tavalla tai toisella mahdottomia. Joskus miehet on varattuja, useimmiten ei. En usko että kyse on minulla kilpailusta tai edes kielletyn tai saavuttamattoman himosta. Vaan jostain itsetuhon muodosta. Osa minusta kerjää verta nenästään. Tunnistaa loistomahdollisuuden rysäyttää täysillä päin seinää ja painaa kaasun pohjaan. Jee, nyt on oiva tilaisuus saada huolella turpiin, kyllä kiitos!

Nämä minun kohteenihan ei ikinä ole sellaisia, joilta ei saa mitään vastakaikua. Vaan juuri niitä kyllä-ei-vaarinhousut -arpojia. Tykkää, ei tykkää, tykkää, ähäkutti enpäs tykkääkään. Ainakaan tarpeeksi. Annan tikkarin ja otan sen pois -tyyppejä.

Tai sitten minä mokaan ne itse. Ehkä se kiinnostus onkin alunperin molemminpuolista. Mutta hulluus alkaa paistaa naamarin takaa kun vähän lähemmin tutustuu, ja taas näkyy yhdestä miehestä pelkät perävalot. Ja minä itken sikiönä suihkun lattialla ja hoen että minä en ole mitään.

Uskon, että tiedät itse parhaiten minkätyyppistä tuo kohdallasi on. Tässä ei niinkään ole kyse suhteen ja ihmisten ulkoisista puitteista, ulkonäöstä, statuksesta, vaan henkilön sisäisestä problematiikasta, joka heijastuu suhteisiin. Siis niihinkin suhteisiin, joissa vastapuolella ei tosiasiassa ole vetoa samantyyppiseen asetelmaan, jolloin suhde päättyy. 

Tuosta tykkään - enpäs tykkäkään -kuviosta sanoisin yleisen elämänkokemuksen perusteella, että oikea vaihtoehto on "en tykkää". Mitä näitä olen seurannut, niin kyse on joko siitä, että halutaan helposti seksiä (mies) ja puhutaan mukavia tai sitten siitä, että nainen tai mies itse on taipuvainen toiveajatteluun, jolloin kyseessä on projektio. Esimerkiksi, kun itse ollaan ihastuneita, tulkitaan kaikki mitä toinen tekee ihastukseksi olipa se sitten mitä tahansa. Oharit on kiirettä, välttely sitoutumishaluttomuutta jne. Aina löytyy selityksiä. 

Se tulkintakehikko missä omaa tapaansa olla suhteessa ja ajatella sitä on ihan helkkarin tärkeä meille jokaiselle. Juuri kukaan ei kuitenkaan selvitä sitä, vaan jäädään pintatasolle miettimään kumppanin ominaisuuksia, "oikeutta" tunteeseen x tai y (ikään kuin sitä varten pitäisi perustaa oikeusistuin saako tuntea jotain tunnetta vai ei) ja loppujen lopuksi jos tulee lapsia, koko tämä kehikko siirtyy heihin.

Kiintymyssuhdemallissa (siinä turvallisessakin) on kyse hyvin dynaamisesta ilmiöstä, taipumuksesta reagoida ja lisäksi vielä persoonallisuudenpiirteistä, jotka ovat pysyviä. Impulsiivisuus, tasaisuus, rytmi (nopea vai hidas), kaiken tuollaisen vaikutus siihen miten ollaan kontaktissa toiseen vaikuttaa myös lapsuudenperheen mallien ja arvostusten lisäksi. Kun tulee tietoiseksi noista asioista, olen ainakin itse kokenut sen hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös hyvin vaikeasti muutettavissa olevaksi asioiksi. Olen saanut selville, että minun miestyyppini muistuttaa hyvin pitkälle tiettyjä henkilöitä lapsuudessani. En osaa kuvitella, että pystyisin kiinnostumaan seksuaalisesti muunlaisista. Vaikka kuinka olisi ulkoisesti samantyyppinen, ei silti. Tietyt asiat on vain oltava, että kiinnostus syntyy. Juuret asioille ovat pitkät.

Tuosta tykkään - en tykkää olet varmaan pitkälti oikeassa. Pääasiassa se on ei ja kaikki muu on omien toiveiden heijastamista. Tosin on niitäkin tapauksia, että vasta jälkikäteen olen tajunnut kuvittelleeni ehkä enemmänkin sen "ei tykkää" puolen. Olen nimittäin taipuvainen heijastamaan niihin tulkintoihin paitsi toiveitani, myös pelkojani. Näen herkästi pieniä torjuntoja sielläkin missä niitä ei ole.

Ehkä tasaisen jahkailun sijaan tyypillistä suhdekehitystä kuvaa sellainen laskeva trendi. Se alkaa hullaantumisella, joka on tyypillisesti ainakin jossain määrin molemminpuolista. Ainakin pienen hetken. Mutta se kääntyy epävarmuudeksi ja empimiseksi joka lopulta kallistuu torjuntaan. Viestit harvenee ja lyhenee, kunnes loppuu kokonaan. Humaantunut katse muuttuu kylmyydeksi. Minä näen sen jo kaukaa mutten osaa tehdä mitään sen pysäyttämiseksi. Osa minusta ajattelee, että se on väistämätön seuraus siitä että päästän jonkun lähelle. Se joku näkee minun sisälleni ja huomaa, ettei kaikkien kovien kuorten alla olekaan kultaa. Ja siitä alkaa se väistämätön etääntyminen.

Kirjoitat hyvin. Tuo loppu kuvastaa mielestäni tavanomaisia ihmissuhteita eikä sitä, ettet ole kultaa tai että sinun sisällesi olisi nähty. Koska normaalistikin (ennen kun tuntee jonkun ihmisen paremmin) kuuluu prosessiin projektioita ja introjektioita. Siis oletuksia. Eli kyseessä ei ole välttämättä mitään patologista, vaan tutustumisen prosessi voi johtaa jomman kumman ymmärrykseen siitä, että me emme sovikaan yhteen. Toki se on hylkääminen, jos itse olisi tahtonut jatkaa, mutta ei se sinun arvoasi vie. Ehkä sinuun sijoitettiin jotain omaa, joka pois vedettiin, jolloin todennäköisesti säästyit paljolta. 

Jos tekisit johtopäätöksiä itse aikaisemmin, olisit itse hylkäämässä muita. Jomman kummanhan se on aina tehtävä, jos suhde päättyy.

No joo, tavallaan. Ja sitten tavallaan kyllä ajattelen, että jotain vikaahan siinä sisällössä on oltava jos se systemaattisesti kaikki karkottaa. Että on itsepetosta tukeutua sellaiseen ajatteluun, että kaikki ei vaan sovi kaikille jne. Jostain syystä jotkut kuitenkin sopivat useimmille niille ihmisille, joiden kanssa tuntuu alustavasti natsaavan yhteen, ja jotkut ei tunnu sopivan oikein kenellekään vaan juttu tyssää säännönmukaisesti siinä muutaman kuukauden kohdalla.

Kuinka monta miestä se "kaikki" on? Luulen, että jokainen mies ja tilanne oli kuitenkin hiukan erilainen, vain sinun mielen näyttämösi on sama. (Se onkin suomennettu mielen näyttämö, ei sisäinen näyttämö, McDougallin käsite siis.)

Mielen näyttämö panee muut tiettyyn rooliin, vaikka nämä kokisivat olevansa roolissa, johon eivät mahdu tai sovi eli kaikki mitä ajattelet ja pelkäät ilmenee tavalla tai toisella vuorovaikutuksessa. Pelot saavat aikaan takertumista, itseriittoisuus työntää kauemmas, esimerkiksi,  minkä lisäksi houkutellaan toinen itselle sopivaan dynamiikkaan.

Myös se toinen osapuoli tekee samaa oman käsikirjoituksensa mukaisesti. Siksi voin varmuudella sanoa, että kyse ei ole siitä, ettet sinä ollutkaan kultaa tai joku näki sisääsi. Jos hän olisi tehnyt niin, olisitte suhteessa, koska olisi syntynyt erittäin syvä kontakti. Se ei missään tapauksessa synny siitä, että toinen koetaan täydelliseksi, vaan siitä, että hänen puutteensa tekevät hänestä oikean. Siis omaan dynamiikkaan ja näyttämöllepanoon sopivan henkilön, jolloin seksuaalinen ja intiimi kontakti, kipinä syntyy. Tulee tunne, että olen tuntenut tämän henkilön kauan tai että hän vastaa kaikkiin tarpeisiini: jopa niihin, josta en itse ole tietoinen. Eli rakastuu.

No en minä nyt näe niinkään, että toisen sisälle näkeminen väistämättä johtaisi rakastumiseen ja suhteeseen. Se on toki sille välttämätön edellytys - avautumatta ei pysty saamaan sellaista kontaktia joka johtaisi rakastumiseen. Mutta ei se mitään takaa. Sitten kun molemmat on toistensa edessä avoimia, vasta alkaa se todellinen tutustuminen, sen tunnustelu onko tämä ihminen sellainen josta minä voisin ajatella itselleni vastakappaletta. Ja jostain syystä minulla se vastapuolen vastaus tähän kysymykseen on aina "ei". En minä varmaan ajattelekaan, että pitäisi olla täydellinen. Mutta pitäisi olla joku sellainen pala jota minulla ei ole. Joku mistä minä en edes tiedä mikä se on. Tavallaan minusta tuntuu, että jos rakastuminen on kahden ihmisen sisäisten palasten loksahtamista paikoilleen, niin minun palaseni on sellainen ettei se sovi kenenkään muun palan kanssa yhteen. Tai sopii jotenkin yhteen suuntaan. Minä voin kokea, että tuon ihmisen kanssa kaikki on kohdallaan, mutta se toinen ihminen ei tunne samaa.

Minä myös koen, että sellaisia ihmisiä on todella vähän (=ei  juuri ketään), jonka kanssa olen sopinut yhteen. Ajattelen, että se on tervettä, etten ole kovin tarvitseva enkä rakastu helposti, vaan minua voisi kuvailla jopa hieman skeptiseksi ja epäileväksi sen suhteen, että onko tuo nyt kuitenkaan sopiva. 

En tiedä meneekö tämä kohdallasi aivan metsään, mutta äsken kirjoitin luottamuksesta, että se pohjautuu käytäntöön eikä psyykeen ja tässä on vähän sama asia. Jos on paljon tarpeita, jotka on täyttymättömiä, niin se tuottaa eräänlaista dramaattista heittäytymistä, joka ikään kuin heittäytymään tarvitsevuuteen ja luottamukseen hyvin lyhyen tuntemisen perusteella. 

Annan esimerkin. Jotkut pitävät suhteen tulevaisuudelle hyvänä sitä, että tuntee ihmisen etukäteen muuta kautta. Totta kai siinä selviää pääasiat millainen toinen on historiansa valossa, mutta en ikinä ajattelisi, että tuo tuttu välttämättä olisi mitenkään sopiva, vaikka olisi ulkoisestikin kiinnostava. Mm. sen takia, ettei yhtään tiedä millainen hän intiimissä kanssakäymisessä on (en tarkoita vain seksiä). Jos oikein hyvin tuntee, tietää hänet arkisena henkilönä, mutta ei sittenkään seksimakua, kosketusta tai vaikka sitä miten hän ääntelee saadessaan tai miltä hänen peniksensä näyttää. Yksikin sellainen, josta en pidä romuttaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka ei oke frigidi vaan korkealibidoinen ja panostan seksiin. Rima vaan on korkealla, koska haluaisin harrastaa seksiä vain loppuelämään tähtäävässä suhteessa. Eli ehdottomasti tutustuminen ensin. Ja ton yhden seksiloukkaantujan suhteen jo tämä lyhyt viestien lukeminen riittää hahmottamaan, ettei sovita yhteen seksuaalisesti eikä henkisesti.

 

Se on hyvä, että haluaisi seksiä vain loppuelämään tähtäävässä suhteessa. Samaan toki pyrin itsekin. Mun pointti oli se, että sen fyysisen toiminnan pitäisi jollain tavalla edetä yhtä jalkaa sen sanallisen tutustumisen kanssa. Tämä voi olla huono rinnastus, mutta jos vertaisi tilannetta vaikkapa siihen, että pari yrittää opetella tanssimaan yhdessä: lopputulos olisi tuskin kovin hyvä, jos ensin puhuttaisiin 100 tuntia teoriaa aiheesta ja vasta sen jälkeen alettaisiin harjoitella käytännössä. Eikö parasta olisi, että ensin katsottaisiin nopeasti, että on yhteinen käsitys askelista, ja sitten alettaisiin ottaa ensimmäisiä askelia jo alussa? Kyllä se keskustelukin kuuluu asiaan, mutta jos se jää siihen ilman, että tulee jo melko aluksi suudelmia, halauksia, hyväilyjä yms., niin eihän siinä keskustelussa ole mitään mieltä. Kyllä fyysinen tutustuminen kuuluu asiaan alusta alkaen, ei se ole mikään erillinen "jälkitoimi", johon siirrytään vasta sadan tunnin teoriatutustumisen jälkeen.

Itselle tärkeintä seksissä on jonkinlainen leikkisyys ja tunneturvallisuus. Välillä kiihkeää ja vähän rajua, välillä raukeaa ja hidasta. Välillä leikkisää roolien vaihtelua, välillä jotain muuta. Tärkeintä on se luontevuus. Tietty se harmittaa, jos luontevat keskustelut eivät johda luontevaan fyysisyyteen. Turhauttavaa ompi se. t. se sama "seksiloukkaantuja"

Hyvä vertaus tuo tanssiminen. Seksi on todella fyysistä eikä sitä voi rakentaa sanojen varaan. Myös visuaalisuus puolin ja toisin on ratkaisevaa eikä siitä voi tietää syvällisten keskustelujen kautta, vaikka nekin sytyttävät, jos sytyttävät. Se on kuitenkin vasta alku.

Vierailija kirjoitti:

On paljon merkkejä, joista aivan vieraskin ihminen voi päätellä millainen kumppani toisesta tulee. Jos ihmisellä on esimerkiksi paljon suhteita, joissa hän on aina ollut uhrina eli esittää sellaista, niin voidaan päätellä, että ennen pitkää minäkin joudun samaan, sisäistä näyttämöä kuvaavaan roiston rooliin. 

Tuo kolahti! Olen varmaan törmännyt tuollaisiinkin naisiin: vaikka en ole tehnyt jotakuta kohtaan mitään väärää, minulle on käsikirjoitettu hänen mielensä sisäisessä tarinassa se sama roiston rooli, jollaisia hänen aiemmin tapailemansa miehet ovat olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka ei oke frigidi vaan korkealibidoinen ja panostan seksiin. Rima vaan on korkealla, koska haluaisin harrastaa seksiä vain loppuelämään tähtäävässä suhteessa. Eli ehdottomasti tutustuminen ensin. Ja ton yhden seksiloukkaantujan suhteen jo tämä lyhyt viestien lukeminen riittää hahmottamaan, ettei sovita yhteen seksuaalisesti eikä henkisesti.

 

Se on hyvä, että haluaisi seksiä vain loppuelämään tähtäävässä suhteessa. Samaan toki pyrin itsekin. Mun pointti oli se, että sen fyysisen toiminnan pitäisi jollain tavalla edetä yhtä jalkaa sen sanallisen tutustumisen kanssa. Tämä voi olla huono rinnastus, mutta jos vertaisi tilannetta vaikkapa siihen, että pari yrittää opetella tanssimaan yhdessä: lopputulos olisi tuskin kovin hyvä, jos ensin puhuttaisiin 100 tuntia teoriaa aiheesta ja vasta sen jälkeen alettaisiin harjoitella käytännössä. Eikö parasta olisi, että ensin katsottaisiin nopeasti, että on yhteinen käsitys askelista, ja sitten alettaisiin ottaa ensimmäisiä askelia jo alussa? Kyllä se keskustelukin kuuluu asiaan, mutta jos se jää siihen ilman, että tulee jo melko aluksi suudelmia, halauksia, hyväilyjä yms., niin eihän siinä keskustelussa ole mitään mieltä. Kyllä fyysinen tutustuminen kuuluu asiaan alusta alkaen, ei se ole mikään erillinen "jälkitoimi", johon siirrytään vasta sadan tunnin teoriatutustumisen jälkeen.

Itselle tärkeintä seksissä on jonkinlainen leikkisyys ja tunneturvallisuus. Välillä kiihkeää ja vähän rajua, välillä raukeaa ja hidasta. Välillä leikkisää roolien vaihtelua, välillä jotain muuta. Tärkeintä on se luontevuus. Tietty se harmittaa, jos luontevat keskustelut eivät johda luontevaan fyysisyyteen. Turhauttavaa ompi se. t. se sama "seksiloukkaantuja"

Fyysinen tutustuminen on ok, kunhan se ei tarkoita, että se tapahtuu yhdynnässä. Tein itse ihan perustavaa laatua olevan virheen hitaassa etenemisessä ja katsotaan, jos seuraava kerta tulee, että osaanko toimia fiksummin.

Vierailija kirjoitti:

Halusin älykkään miehen, joka arvostaa hyvää keskustelua, huumoria ja vuorovaikutusta. Mies, joka pitää keskustelua vain lätinänä, ajanhukkana ja välinearvona, vain teeskentelee keskustelemista ja vuorovaikutusta. Naiset kyllä yleensä aistivat tällaisen epäaitouden, josta ei välity rehellinen läsnäolo, toisen kunnioittaminen ja asioiden jakaminen. Teennäisyys harvoin vetää ketään puoleensa tai herättää myönteisiä tunteita. Silloin ei muutenkaan herää mitään haluja, vaan päinvastoin.

Oletko kiinnostunut keskustelemaan asioista, joista mies on kiinnostunut tai pitääkö miehen olla vain kiinnostunut sinun asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Sama asia se on naisilla. Tuskin nainen haluaa epämiellyttävää seksiä. Ei sitä mieskään halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Aivan, tutustuminen voi johtaa aina siihen, ettei jatkoa seuraa. Oli seksiä tai ei. Sellainen epävarmuus kuuluu ihmissuhteisiin, vaikka olisi menty naimisiinkin. 

Olen taipuvainen näkemään tuon viivästämisen pelkopohjaisena toimintana. Onko aiheellista pelätä ja mistä syystä, ei pelkäämistä tarvitse lopettaa, jos tuottaa hyötyjä (varovaisuutta). Kuten sanoin, niin omalla kohdalla ei ole ollut syytä olla luottamatta intuitioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Olen aivan samaa mieltä. En tarvitse siihen kovin paljon keskustelua että tiedän onko mies seksuaalisesti kiinnostava vai eikö ole, pystyn jopa tässä iässä luettelemaan ensikontaktissa tarvittavat asiat, vaikka ne alun perin ovat olleet täysin intuitiivisia "rakkautta ensi silmäyksellä" -tyyppisiä. Tänä päivänä tiedän ne, kiitos psykoterapian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Onko itsehillintä seksissä täysin mennyt käsite? Totta kai voi olla halu repiä ne vaatteet pois, mutta ei ihmiset toteuta aina kaikkia halujaan välittömästi, ennen kuin se on turvallista.

Harrastamattomasta seksistä ei seuraa mitään. Harrastetusta voi seurata raskaus, tauti, särkynyt sydän, hyväksikäytetyksi tuleminen, trauma, väkivaltakokemus, esineellistetyksi tuleminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Sama asia se on naisilla. Tuskin nainen haluaa epämiellyttävää seksiä. Ei sitä mieskään halua.

En ole mies, mutta luulen, että miehelle on aina plussaa, että hän saa seksiä naiselta, jopa silloin kun se on epämiellyttävää, se on kuitenkin uudenlainen nainen ja kokemus sekä todiste siitä, että minua halutaan. Miehelle sellainen kokemus on harvinaisempi kuin naiselle sukupuoliroolien takia.

Kukaan ei halua epämiellyttävää seksiä, mutta monille noita kokemuksia kertyy. Muistan esimerkiksi joskus hyvin nuorena sain ensisuudelman pojalta, johon olin vähän ihastunut, olin ehkä 11 ja tuo poika kaatoi minut lumihankeen ja halasi, minkä yhteydessä hän painoi huulensa huulilleni. Ja se suudelma oli märkä, mikä haihdutti jokaisen ihastumisen väreen siitä pojasta. Samalla tavalla voi joku lässähtää väärästä kosketuksesta, joka on kuin kouraisu tai lepsu ja pehmeä. Tuollaisia asioita ei voi keskustelemalla selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Olen aivan samaa mieltä. En tarvitse siihen kovin paljon keskustelua että tiedän onko mies seksuaalisesti kiinnostava vai eikö ole, pystyn jopa tässä iässä luettelemaan ensikontaktissa tarvittavat asiat, vaikka ne alun perin ovat olleet täysin intuitiivisia "rakkautta ensi silmäyksellä" -tyyppisiä. Tänä päivänä tiedän ne, kiitos psykoterapian. 

Siitä huolimatta, että haluat miestä, voi olla ettei hän ole seksuaalisesti tyydyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Onko itsehillintä seksissä täysin mennyt käsite? Totta kai voi olla halu repiä ne vaatteet pois, mutta ei ihmiset toteuta aina kaikkia halujaan välittömästi, ennen kuin se on turvallista.

Harrastamattomasta seksistä ei seuraa mitään. Harrastetusta voi seurata raskaus, tauti, särkynyt sydän, hyväksikäytetyksi tuleminen, trauma, väkivaltakokemus, esineellistetyksi tuleminen jne.

Juu, tiedän kyllä, ja itsehillintä ei ole vieras käsite. En tarkoittanut, että heti pitäisi mennä sen tunteen mukana ja toteuttaa. Tarkoitin nyt tilannetta, jossa yritetään rakentaa suhdetta ihmisen kanssa, josta ei ole koskaan edes tullut tuollaista tunnetta. Ei ole herättänyt mitään seksuaalista, mutta on ollut ns. paperilla hyvä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Olen aivan samaa mieltä. En tarvitse siihen kovin paljon keskustelua että tiedän onko mies seksuaalisesti kiinnostava vai eikö ole, pystyn jopa tässä iässä luettelemaan ensikontaktissa tarvittavat asiat, vaikka ne alun perin ovat olleet täysin intuitiivisia "rakkautta ensi silmäyksellä" -tyyppisiä. Tänä päivänä tiedän ne, kiitos psykoterapian. 

Siitä huolimatta, että haluat miestä, voi olla ettei hän ole seksuaalisesti tyydyttävä.

Voi käydä myös niin, että minä tuotan hänelle pettymyksen. Rakkauteen ja seksiin kuuluu aina riski, eikä meistä kukaan selviä kuivin jaloin elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan missään tapauksessa haluaisi, että minut koeajettaisiin seksin kautta. Olisi todella kauheaa ja traumaattista joutua hylätyksi sen takia, että olisi miehen mielestä jotenkin huono tai epäkiinnostava seksissä, siis kaikkein paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan. Pystytkö yhtään ajattelemaan asiaa naisen kannalta tästä näkökulmasta, siis sinä mies, joka kirjoitit tästä asiasta?

Ei kyse ole mistään "koeajosta", vaan siitä, että on loukkaavaa ja turhauttavaa, että naiset kelpuuttavat vain loputtomiin "keskusteluihin" mutta eivät muuhun. Jos mies on kiinnostunut niistä keskusteluista ja tapaamisista ja nainen on monin tavoin kehunut häntä, niin kyllä se on turhauttavaa. Jos tuntikausien keskustelut eivät johda mihinkään, se on lähinnä ajanhukkaa.

Asia olisi eri, jos ne naiset olisivat olleet jotenkin nihkeitä, keskustelu ei olisi sujunut eikä olisi ollut luontevaa tavata jne. Lisäksi on sitten vielä niin, että joskus sellainen nainen on sitten kuitenkin mennyt sänkyyn jonkun toisen äijän kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut mitään pitkiä keskusteluja tai tutustumisia. Sellainen tilanne tuntuu kaksinverroin loukkaavalta: naisella on kaksoisstandardit. Sanoo haluavansa edetä hitaasti ja keskustella, mutta sitten kuitenkin menee sänkyyn jonkun toisen kanssa ihan vain siksi, että sattui huvittamaan tai riittävän komea mies sattui kohdalle. Tuollaisen jälkeen kaikki puhe siitä, että "haluan edetä hitaasti ja tutustua kunnolla" on täyttä soopaa. Kun nainen kuitenkin voi mennä nopeasti sänkyyn, niin jos hän ei halua sitä minun kanssani, hyvistä keskusteluista huolimatta, niin siinä tulee huijattu olo. Siksi oletan, että seksipuolen pitää edetä yhtä nopeasti kuin niiden keskustelujenkin. Muuten jutusta puuttuu jotain olennaista.

Se, ettei seksi välttämättä ole alusta asti hyvää, on itsestään selvyys. Eihän sitä heti voi automaattisesti tietää, mistä toinen pitää. Se paranee ajan myötä. Siksi se pitääkin aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta suhde pääsee kasvamaan ja kehittymään aina vain paremmaksi mahdollisimman pian. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, se pettymys odottaa vain siellä satojen tuntien keskustelujen päässä kuitenkin. Parempi pyrkiä ottamaan selvää siitäkin puolesta mahdollisimman pian. Jos taas huomaa keskusteluista, ettei toinen kiinnosta seksuaalisesti, on parasta olla asian suhteen rehellinen mahdollisimman pian sen sijaan että pitää miestä seksittömällä keskusteluseura-friend zonella.

Entä jos kyseessä on nainen, joka ei mene kenenkään kassa nopeasti sänkyyn?

Niin, onhan niitä estoisia ja ihan frigidejäkin naisia. Sitä toivoo, ettei sellaiseen ehtisi itse ihastua, vaan asia selviäisi mahdollisimman pian. Nykyään moni on hukassa itsensä kanssa, häpeää vartaloaan ja kaikkea. Ainahan sitä kaikenlaisia ihmisiä on maailmassa.

Täällä seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen, nautinnonhaluinen nainen. Rakkaussuhteessa ei ole tavatonta että vapaapäivistäni valtaosa kuluu seksiä harrastaessa. Minua on kuitenkin eräs mies syyttänyt frigidiksi ja estoiseksi, vain siksi että seksuaalisuuteni oli erilaista kuin hänellä.

En halua harrastaa seksiä ennen kuin tunnen toisen hyvin, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että seksi on minulle paljon muutakin kuin fyysinen toimitus. Siihen kuuluu mm. kielipelit, enkä nyt tarkoita pelkästään fyysistä kieltä! Minun täytyy ensin oppia tietämään, mistä juuri tämä kyseinen mies syttyy, millaiset sanat ja konseptit herättävät hänessä häpeää, mielihyvää, pelkoa, uteliaisuutta, euforiaa, naurua jne. jne., jotta voin toteuttaa seksuaalisuuttani hänen kanssaan merkityksellisellä tavalla. Jos persoonallisuuksien kohtaaminen rajataan seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, tulos on minun näkökulmastani parhaimmillaankin melko mitätöntä akrobaattista suorittamista. Ei siksi että olisin jotenkin estoinen, vaan siksi että haluan paljon enemmän!

Arvaa mitä? Jos minulta kysytään, niin ne joille seksi on pelkkää hydrauliikkaa ovat niitä frigidejä ja estoisia. Tuo on minulle merkki siitä, että ihminen ei uskalla avata itseään toiselle henkisesti. Siksi en harrasta seksiä ennen kuin olemme kunnolla tutustuneet ja ihastuneet - se kun on kätevä tapa rajata nämä frigidit yksilöt pois kilpakosijoiden joukosta.

Eihän kukaan ole rajannut seksuaalista kanssakäymistä persoonallisuuksien kohtaamisen ulkopuolelle, en ainakaan huomannut. Joku toinen jo huomauttikin, ettemme (me toisen koulukunnan naiset) splittaa erilleen noita lainkaan. Kaikki liittyy yhteen - olen aivan samalla kannalla. 

Tosiasiassa ei taida olla hetkeä, jolloin voisit tietää mikä on oikea määrä tietoa toisesta, että seksiä voi harrastaa. Toiseen tutustumisen taustalla voi olla pelkopohjaista ajattelua, hylkäämisen pelkoa, monenlaista, mihin ei vaikuta se kuinka hyvin toinen pitää tuntea ennen seksin harrastamista. Siitä huolimatta koeajo voi mennä pieleen, vaikka sitä olisi odotettu pitempään eli se ei ole tae mistään. Ihmissuhteet ovat sillä tavalla epävarmoja, kun toista ei vielä tunne kovin hyvin. Ellei sitten odota seksin harrastamisessa vuosia. Seksi on osa tutustumista joka tapauksessa, vaikka sitä viivyttäisi.

Siinä on aina se mahdollisuus, että sitä sänkyynmenemistä ei tule,kun viivyttää ja tajuaa, ettei siitä tulisi mitään.

Sivusta kommetoin; paljon parempi niin kuin että tulisi kiusallisia kokemuksia ihmisen kanssa, joka ei sitten sytytäkään sängyssä yhtään. Olen joskus itsekin lähtenyt tuolle linjalle että tutustutaan ja katsellaan ennen seksiä vähän aikaa tulisiko henkisen puolen kautta tarvittavaa vetoa toiseen, mutta ei sitä tule. Ja jos menee sänkyyn kokeilemaan syntyykö vetoa sitä kautta, se on täysi katastrofi. Tällaisista kokemuksista oppii että jos ei tee mieli repiä vaatteita pois toisen päältä jo ensihetkestä, juttua on ihan turha jatkaa pidemmälle.

Onko itsehillintä seksissä täysin mennyt käsite? Totta kai voi olla halu repiä ne vaatteet pois, mutta ei ihmiset toteuta aina kaikkia halujaan välittömästi, ennen kuin se on turvallista.

Harrastamattomasta seksistä ei seuraa mitään. Harrastetusta voi seurata raskaus, tauti, särkynyt sydän, hyväksikäytetyksi tuleminen, trauma, väkivaltakokemus, esineellistetyksi tuleminen jne.

Juu, tiedän kyllä, ja itsehillintä ei ole vieras käsite. En tarkoittanut, että heti pitäisi mennä sen tunteen mukana ja toteuttaa. Tarkoitin nyt tilannetta, jossa yritetään rakentaa suhdetta ihmisen kanssa, josta ei ole koskaan edes tullut tuollaista tunnetta. Ei ole herättänyt mitään seksuaalista, mutta on ollut ns. paperilla hyvä valinta.

Ok. Sellasessa tilanteessa en ole ollut. Mutta olen ollut tilanteissa, jossa en mene sänkyyn kovin nopeasti, vaikka mieli ja keho huutaa jo toisen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaton kiintymyssuhde ja/tai traumoja taustalla. Olin itse nuorempana samanlainen kunnes käsittelin ongelmani ja rakastuinkin pian tasaiseen ja turvalliseen normaaliin mieheen, joka näytti selvästi, että on kiinnostunut minusta. Ei tarvinnut enää korjata sitä jotakin mikä oli rikki sillä, että saisi minut torjuvan ihmisen rakkauden. Terve ihminen ei kiinnostu eikä jää roikkumaan ihmiseen, jolta ei saa vastavuoroisesti rakkautta.

Minäkin olin nuorena tällainen, kunnes löysin pitkäaikaisen parisuhteen. Sen kariuduttua taannuin kuitenkin takaisin. Nyt en meinaa päästä takaisin jaloilleni edes terapiassa.

Onkin tosi tärkeää käydä ne asiat läpi ja jatkaa työstämistä läpi elämän ettei jossain vaiheessa ota takapakkia. Koko elämän mittainen työ.

Minä haluaisin vaan päästä irti koko rakkauden kaipuusta. Tulla sellaiseksi itsenäiseksi onnelliseksi ihmiseksi, joka ei tarvitse kumppania mihinkään. Oppia hyväksymään, ettei rakkaus ole minua varten. Minua ei vaan ole rakennettu siihen. Elämä voi silti olla täynnä muita ilon ja onnen lähteitä, kun vaan pystyisi luovuttamaan rakkauden perään haikailusta. En vaan osaa.

Rakkauden ja parisuhteen kaipuu on useimmille meistä sisäsyntyistä ja on ihmisen täysin luonnollinen tarve. Ehkä se aiheuttaa tuskaa, jos sen pyrkii aktiivisesti kieltämään. En tiedä auttaisiko sellainen, että hyväksyy sen tarpeen ja sitten hyväksyy sen, että se ei välttämättä koskaan toteudu. Ehkä ei kannata sulkea itseltään pois rakkauden mahdollisuutta, vaikka hyväksyisi sen, että se ei koskaan toteudu. Hyväksyy sen, että nyt tuntuu paskalta kun ei ole parisuhdetta ja toisena päivänä taas elämä tuntuu tosi kivalta ja mielekkäältä.

Kun rakkauden tarpeet kieltää, niin silloin jää turvalliseen tilanteeseen ulkoisesti, mutta itse tilanne ei muutu. Esimerkiksi erakko, joka välttelee ihmisiä on hyvin voimakkaasti omien puolustusmekanismiensa ohjaama ja ne hallitsevat häntä eli pidättelevät, mikä vie valtavasti energiaa. Pelko hallitsee. 

Sitten on tietysti jotkut persoonallisuushäiriöt, jolloin puolustusmekanismit ovat sementoituneet luonteeseen ja ovat pysyviä, jolloin rakkauden ja yhteyden kaipuuta muihin ei lainkaan ole, ei edes tiedostamattomalla tasolla. Vainoahdistus on sementoitunut objektisuhteisiin pysyvästi. Lievemmissä tapauksissa päästään työskentelyn avulla depressiiviseen positioon, jolloin objektisuhteita päästään vähitellen käsittelemään realiteeteista käsin. 

En minä halua kieltää tai taistella vastaan. Minä haluan aidosti vapautua siitä. En vaan näe sitä enää mahdollisena. Tai joo, mahdollisena kyllä, mutta sen verran epätodennäköisenä että koen sen odottelun ja haikailun elämän tuhlaamisena. Olisin ehjempi, jos lakkaisin ripustamasta onneni johonkin saavuttamattomaan unelmaan rakkaudesta.

Terve ihminen rakastaa ja tekee työtä, mutta rakkaudella ei tuossa tarkoiteta romanttista rakkautta, vaan rakkautta ylipäätään, kykyä rakastaa. Rakkaus ei siis ole mitään sellaista, jonka saa toisilta ihmisiltä, se on asian ydin.

Kyllä minä rakastan. Lapsia, ystäviä, vanhempiani. Kyse oli siitä, että haluaisin vapaaksi romanttisen ja seksuaalisen rakkauden kaipuusta. Tai jos se rakkaus nyt on tässä sanana sellainen johon helposti takerrutaan, niin haluaisin irti siitä kaipuusta jonka jahtaaminen jatkuvasti minua satuttaa. Oli se sitten mitä tahansa. Se nyt oikeastaan on ehkä samantekevää minkä nimen sille kukin haluaa antaa, minä haluaisin vain vapautua siitä.

Käytit sattumoisin sanaa, jota olen aina käyttänyt naisista, joilla on tätä ongelmaa. He ovat jahtaajia eli siinä on jotain pakonomaista. Sen sijaan että yrität vapautua siitä kannattaisi ehkä yrittää tehdä sitä tietoisemmin.

Siis yrittää tehdä tietoisemmin mitä? Jahtaamista, luopumista, "oikean" rakkauden etsimistä?

Jahtaamista. Eli kirjoita mitä teet, mitä ajattelet vaikka muistiin. Silloin on helpompi nähdä mitä tapahtuu jälkikäteen ja huomata, kun se alkaa toistua seuraavalla kerralla. Sinuna kiinnittäisin huomiota erityisesti alkuvaiheeseen miten tulkitset miehen käytöstä. Kirjoita vaikkapa "mitä mies teki" "minun tulkintani". 

Se mitä yrittää vastustaa aktiivisesti vie enemmän energiaa kuin se, että vain antaa tapahtua. Voit hyväksyä sen itsessäsi, että sinulla on taipumus rakastua alhaisella kynnyksellä, onhan siinä hyviäkin puolia. Sinun ei silti tarvitse tehdä mitään eli poistaa tilanteen aiheuttamaa kutkutusta toiminnalla: sellaisella toiminnalla, minkä vähitellen huomaat kaavaksi. 

Jos nyt siitä edes on kyse. Ilmeisesti puhut vain yhdestä tapauksesta kun et saanut vastarakkautta. Ei siitä vielä kaavaa muodostu, kun aloituksessa oli kyse elämän mittaisesta kaavasta.

Kyllä kyseessä on jossain määrin kaava, mutta se oli pitkän parisuhteen vuoksi tauolla. Kuitenkin ikävuodet 17-30 meni aika lailla samaa kaavaa toistaen. Hakeudun suhteisiin, joissa tulen satutetuksi. Jotka on tavalla tai toisella mahdottomia. Joskus miehet on varattuja, useimmiten ei. En usko että kyse on minulla kilpailusta tai edes kielletyn tai saavuttamattoman himosta. Vaan jostain itsetuhon muodosta. Osa minusta kerjää verta nenästään. Tunnistaa loistomahdollisuuden rysäyttää täysillä päin seinää ja painaa kaasun pohjaan. Jee, nyt on oiva tilaisuus saada huolella turpiin, kyllä kiitos!

Nämä minun kohteenihan ei ikinä ole sellaisia, joilta ei saa mitään vastakaikua. Vaan juuri niitä kyllä-ei-vaarinhousut -arpojia. Tykkää, ei tykkää, tykkää, ähäkutti enpäs tykkääkään. Ainakaan tarpeeksi. Annan tikkarin ja otan sen pois -tyyppejä.

Tai sitten minä mokaan ne itse. Ehkä se kiinnostus onkin alunperin molemminpuolista. Mutta hulluus alkaa paistaa naamarin takaa kun vähän lähemmin tutustuu, ja taas näkyy yhdestä miehestä pelkät perävalot. Ja minä itken sikiönä suihkun lattialla ja hoen että minä en ole mitään.

Uskon, että tiedät itse parhaiten minkätyyppistä tuo kohdallasi on. Tässä ei niinkään ole kyse suhteen ja ihmisten ulkoisista puitteista, ulkonäöstä, statuksesta, vaan henkilön sisäisestä problematiikasta, joka heijastuu suhteisiin. Siis niihinkin suhteisiin, joissa vastapuolella ei tosiasiassa ole vetoa samantyyppiseen asetelmaan, jolloin suhde päättyy. 

Tuosta tykkään - enpäs tykkäkään -kuviosta sanoisin yleisen elämänkokemuksen perusteella, että oikea vaihtoehto on "en tykkää". Mitä näitä olen seurannut, niin kyse on joko siitä, että halutaan helposti seksiä (mies) ja puhutaan mukavia tai sitten siitä, että nainen tai mies itse on taipuvainen toiveajatteluun, jolloin kyseessä on projektio. Esimerkiksi, kun itse ollaan ihastuneita, tulkitaan kaikki mitä toinen tekee ihastukseksi olipa se sitten mitä tahansa. Oharit on kiirettä, välttely sitoutumishaluttomuutta jne. Aina löytyy selityksiä. 

Se tulkintakehikko missä omaa tapaansa olla suhteessa ja ajatella sitä on ihan helkkarin tärkeä meille jokaiselle. Juuri kukaan ei kuitenkaan selvitä sitä, vaan jäädään pintatasolle miettimään kumppanin ominaisuuksia, "oikeutta" tunteeseen x tai y (ikään kuin sitä varten pitäisi perustaa oikeusistuin saako tuntea jotain tunnetta vai ei) ja loppujen lopuksi jos tulee lapsia, koko tämä kehikko siirtyy heihin.

Kiintymyssuhdemallissa (siinä turvallisessakin) on kyse hyvin dynaamisesta ilmiöstä, taipumuksesta reagoida ja lisäksi vielä persoonallisuudenpiirteistä, jotka ovat pysyviä. Impulsiivisuus, tasaisuus, rytmi (nopea vai hidas), kaiken tuollaisen vaikutus siihen miten ollaan kontaktissa toiseen vaikuttaa myös lapsuudenperheen mallien ja arvostusten lisäksi. Kun tulee tietoiseksi noista asioista, olen ainakin itse kokenut sen hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös hyvin vaikeasti muutettavissa olevaksi asioiksi. Olen saanut selville, että minun miestyyppini muistuttaa hyvin pitkälle tiettyjä henkilöitä lapsuudessani. En osaa kuvitella, että pystyisin kiinnostumaan seksuaalisesti muunlaisista. Vaikka kuinka olisi ulkoisesti samantyyppinen, ei silti. Tietyt asiat on vain oltava, että kiinnostus syntyy. Juuret asioille ovat pitkät.

Tuosta tykkään - en tykkää olet varmaan pitkälti oikeassa. Pääasiassa se on ei ja kaikki muu on omien toiveiden heijastamista. Tosin on niitäkin tapauksia, että vasta jälkikäteen olen tajunnut kuvittelleeni ehkä enemmänkin sen "ei tykkää" puolen. Olen nimittäin taipuvainen heijastamaan niihin tulkintoihin paitsi toiveitani, myös pelkojani. Näen herkästi pieniä torjuntoja sielläkin missä niitä ei ole.

Ehkä tasaisen jahkailun sijaan tyypillistä suhdekehitystä kuvaa sellainen laskeva trendi. Se alkaa hullaantumisella, joka on tyypillisesti ainakin jossain määrin molemminpuolista. Ainakin pienen hetken. Mutta se kääntyy epävarmuudeksi ja empimiseksi joka lopulta kallistuu torjuntaan. Viestit harvenee ja lyhenee, kunnes loppuu kokonaan. Humaantunut katse muuttuu kylmyydeksi. Minä näen sen jo kaukaa mutten osaa tehdä mitään sen pysäyttämiseksi. Osa minusta ajattelee, että se on väistämätön seuraus siitä että päästän jonkun lähelle. Se joku näkee minun sisälleni ja huomaa, ettei kaikkien kovien kuorten alla olekaan kultaa. Ja siitä alkaa se väistämätön etääntyminen.

Kirjoitat hyvin. Tuo loppu kuvastaa mielestäni tavanomaisia ihmissuhteita eikä sitä, ettet ole kultaa tai että sinun sisällesi olisi nähty. Koska normaalistikin (ennen kun tuntee jonkun ihmisen paremmin) kuuluu prosessiin projektioita ja introjektioita. Siis oletuksia. Eli kyseessä ei ole välttämättä mitään patologista, vaan tutustumisen prosessi voi johtaa jomman kumman ymmärrykseen siitä, että me emme sovikaan yhteen. Toki se on hylkääminen, jos itse olisi tahtonut jatkaa, mutta ei se sinun arvoasi vie. Ehkä sinuun sijoitettiin jotain omaa, joka pois vedettiin, jolloin todennäköisesti säästyit paljolta. 

Jos tekisit johtopäätöksiä itse aikaisemmin, olisit itse hylkäämässä muita. Jomman kummanhan se on aina tehtävä, jos suhde päättyy.

No joo, tavallaan. Ja sitten tavallaan kyllä ajattelen, että jotain vikaahan siinä sisällössä on oltava jos se systemaattisesti kaikki karkottaa. Että on itsepetosta tukeutua sellaiseen ajatteluun, että kaikki ei vaan sovi kaikille jne. Jostain syystä jotkut kuitenkin sopivat useimmille niille ihmisille, joiden kanssa tuntuu alustavasti natsaavan yhteen, ja jotkut ei tunnu sopivan oikein kenellekään vaan juttu tyssää säännönmukaisesti siinä muutaman kuukauden kohdalla.

Kuinka monta miestä se "kaikki" on? Luulen, että jokainen mies ja tilanne oli kuitenkin hiukan erilainen, vain sinun mielen näyttämösi on sama. (Se onkin suomennettu mielen näyttämö, ei sisäinen näyttämö, McDougallin käsite siis.)

Mielen näyttämö panee muut tiettyyn rooliin, vaikka nämä kokisivat olevansa roolissa, johon eivät mahdu tai sovi eli kaikki mitä ajattelet ja pelkäät ilmenee tavalla tai toisella vuorovaikutuksessa. Pelot saavat aikaan takertumista, itseriittoisuus työntää kauemmas, esimerkiksi,  minkä lisäksi houkutellaan toinen itselle sopivaan dynamiikkaan.

Myös se toinen osapuoli tekee samaa oman käsikirjoituksensa mukaisesti. Siksi voin varmuudella sanoa, että kyse ei ole siitä, ettet sinä ollutkaan kultaa tai joku näki sisääsi. Jos hän olisi tehnyt niin, olisitte suhteessa, koska olisi syntynyt erittäin syvä kontakti. Se ei missään tapauksessa synny siitä, että toinen koetaan täydelliseksi, vaan siitä, että hänen puutteensa tekevät hänestä oikean. Siis omaan dynamiikkaan ja näyttämöllepanoon sopivan henkilön, jolloin seksuaalinen ja intiimi kontakti, kipinä syntyy. Tulee tunne, että olen tuntenut tämän henkilön kauan tai että hän vastaa kaikkiin tarpeisiini: jopa niihin, josta en itse ole tietoinen. Eli rakastuu.

Pohdin tätä asiaa vielä. Alun hurahdus tapahtuu aina jossain sellaisessa ihme kuplassa, johon on helppo ajautua mukaan. Hurahtanut minä on hauska, iloinen, elämä janoinen, seksikäs ja intohimoinen. Ja sitten tulee se käänne. Se joku pieni takaisku, joka horjuttaa. Sen jälkeen en enää ole iloinen ja hauska. Vaan olen pelokas, takertuva ja ahdistunut. Mutta tässä vaiheessa tapahtuu jotain muutakin. Minä sulkeudun. Eli itseasiassa se, joka tulee torjutuksi ei ole se avoin minä, vaan se minä joka on jo vetänyt suojamuurin päälle ja vetäytynyt poteroon piiloon odottamaan pakkeja.

Varmaan osa minusta ajattelee, että minusta pidettäisiin enemmän, jos osaisin olla pidempään se alkuminä. Se huoleton, iloinen ja ihana. Jos saisin pidettyä siitä minusta pidempään kiinni, minuun ehdittäisiin kunnolla rakastua eikä edes epävarmuuden ja pelon ilmaantuminen enää tappaisi sitä. Minun panikointiani jaksettaisiin ymmärtää ja minua rakastettaisiin siitä huolimatta. Vaikka eihän se varmaan niinkään mene. Ei se alkuminä ole totta. Ainakaan koko totuus. Ei sen varaan voi perustaa mitään kestävää.