Miksi haluan aina miestä joka ei halua minua

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Joskus, yleensä ei. Viimeisin oli. Ja tuli esiin useita piirteitä, miksi suhde tuskin toimisi. Vaikea kuvitella, että tapahtuneen jälkeen pystyisin edes luottamaan kyseiseen ihmiseen. Eiköhän se minuakin olisi pettänyt. Mutta nämä asiat ovat ajatuksia, järkeä, ja jostain syystä minulla se järki ei tunnu kommunikoivan ollenkaan tunteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Joskus, yleensä ei. Viimeisin oli. Ja tuli esiin useita piirteitä, miksi suhde tuskin toimisi. Vaikea kuvitella, että tapahtuneen jälkeen pystyisin edes luottamaan kyseiseen ihmiseen. Eiköhän se minuakin olisi pettänyt. Mutta nämä asiat ovat ajatuksia, järkeä, ja jostain syystä minulla se järki ei tunnu kommunikoivan ollenkaan tunteiden kanssa.

On kyllä jännää luettavaa nämä, kun joidenkin mieli toimii niin eri tavalla. Minulla katkeaisi kaikki ihastumisen tunteet ja halut kuin veitsellä leikaten, jos saisin tietää henkilön pettäneen aiemmassa suhteessa.

Kerran olin ihastunut avoimessa suhteessa olevaan mieheen, jolle kerroin että en halua parisuhteeseen koska olen monogaminen. Hän kovin laveasti kuvaili polyamorian hienoutta ja kuinka vahva heidän parisuhteensa on, jne. Muutaman viikon kuluttua hän oli sitten jättänyt tuon poly-kumppaninsa, koska halusi suhteeseen minun kanssani. En suostunut vaikka olin ollut todella vahvasti ihastunut häneen, koska koen noin heikon integriteetin tosi epäilyttävänä. Ihastuksen tunteetkin kuolivat tämän jälkeen melko nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Joskus, yleensä ei. Viimeisin oli. Ja tuli esiin useita piirteitä, miksi suhde tuskin toimisi. Vaikea kuvitella, että tapahtuneen jälkeen pystyisin edes luottamaan kyseiseen ihmiseen. Eiköhän se minuakin olisi pettänyt. Mutta nämä asiat ovat ajatuksia, järkeä, ja jostain syystä minulla se järki ei tunnu kommunikoivan ollenkaan tunteiden kanssa.

On kyllä jännää luettavaa nämä, kun joidenkin mieli toimii niin eri tavalla. Minulla katkeaisi kaikki ihastumisen tunteet ja halut kuin veitsellä leikaten, jos saisin tietää henkilön pettäneen aiemmassa suhteessa.

Kerran olin ihastunut avoimessa suhteessa olevaan mieheen, jolle kerroin että en halua parisuhteeseen koska olen monogaminen. Hän kovin laveasti kuvaili polyamorian hienoutta ja kuinka vahva heidän parisuhteensa on, jne. Muutaman viikon kuluttua hän oli sitten jättänyt tuon poly-kumppaninsa, koska halusi suhteeseen minun kanssani. En suostunut vaikka olin ollut todella vahvasti ihastunut häneen, koska koen noin heikon integriteetin tosi epäilyttävänä. Ihastuksen tunteetkin kuolivat tämän jälkeen melko nopeasti.

Ovat vähän uskovaisen tyyppistä porukkaa nuo polyt, kaikki on niin mahtavaa ja ihanaa. Käännyttämismeininki viimeistään vieroittaa noista porukoista ja taitavat ollakin pitkälti omissa vaihtoehtoporukoissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Joskus, yleensä ei. Viimeisin oli. Ja tuli esiin useita piirteitä, miksi suhde tuskin toimisi. Vaikea kuvitella, että tapahtuneen jälkeen pystyisin edes luottamaan kyseiseen ihmiseen. Eiköhän se minuakin olisi pettänyt. Mutta nämä asiat ovat ajatuksia, järkeä, ja jostain syystä minulla se järki ei tunnu kommunikoivan ollenkaan tunteiden kanssa.

On kyllä jännää luettavaa nämä, kun joidenkin mieli toimii niin eri tavalla. Minulla katkeaisi kaikki ihastumisen tunteet ja halut kuin veitsellä leikaten, jos saisin tietää henkilön pettäneen aiemmassa suhteessa.

Kerran olin ihastunut avoimessa suhteessa olevaan mieheen, jolle kerroin että en halua parisuhteeseen koska olen monogaminen. Hän kovin laveasti kuvaili polyamorian hienoutta ja kuinka vahva heidän parisuhteensa on, jne. Muutaman viikon kuluttua hän oli sitten jättänyt tuon poly-kumppaninsa, koska halusi suhteeseen minun kanssani. En suostunut vaikka olin ollut todella vahvasti ihastunut häneen, koska koen noin heikon integriteetin tosi epäilyttävänä. Ihastuksen tunteetkin kuolivat tämän jälkeen melko nopeasti.

Ihmettelin tätä kyllä itsekin. Olen oikeastaan aika mustasukkainen ja uskollisuus on minulle parisuhteessa tärkeä arvo - mikä toki kuulostaa tekopyhältä tässä yhteydessä - joten olen hyvin kummissani siitä ettei tuo edes laimentanut tunteita. Pisti ajattelemaan, että ehkä tämä on rakastumisen sijaan jotain ihan muuta. Jotain millä ei lopulta ole juuri tekemistä kyseisen henkilön kanssa. Joku pala vinksallaan omassa päässäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Joskus, yleensä ei. Viimeisin oli. Ja tuli esiin useita piirteitä, miksi suhde tuskin toimisi. Vaikea kuvitella, että tapahtuneen jälkeen pystyisin edes luottamaan kyseiseen ihmiseen. Eiköhän se minuakin olisi pettänyt. Mutta nämä asiat ovat ajatuksia, järkeä, ja jostain syystä minulla se järki ei tunnu kommunikoivan ollenkaan tunteiden kanssa.

On kyllä jännää luettavaa nämä, kun joidenkin mieli toimii niin eri tavalla. Minulla katkeaisi kaikki ihastumisen tunteet ja halut kuin veitsellä leikaten, jos saisin tietää henkilön pettäneen aiemmassa suhteessa.

Kerran olin ihastunut avoimessa suhteessa olevaan mieheen, jolle kerroin että en halua parisuhteeseen koska olen monogaminen. Hän kovin laveasti kuvaili polyamorian hienoutta ja kuinka vahva heidän parisuhteensa on, jne. Muutaman viikon kuluttua hän oli sitten jättänyt tuon poly-kumppaninsa, koska halusi suhteeseen minun kanssani. En suostunut vaikka olin ollut todella vahvasti ihastunut häneen, koska koen noin heikon integriteetin tosi epäilyttävänä. Ihastuksen tunteetkin kuolivat tämän jälkeen melko nopeasti.

Ihmettelin tätä kyllä itsekin. Olen oikeastaan aika mustasukkainen ja uskollisuus on minulle parisuhteessa tärkeä arvo - mikä toki kuulostaa tekopyhältä tässä yhteydessä - joten olen hyvin kummissani siitä ettei tuo edes laimentanut tunteita. Pisti ajattelemaan, että ehkä tämä on rakastumisen sijaan jotain ihan muuta. Jotain millä ei lopulta ole juuri tekemistä kyseisen henkilön kanssa. Joku pala vinksallaan omassa päässäni.

Ap

Hupsis, laitoin vahingossa Ap kun keskustelen monessa ketjussa samaan aikaan. En siis ole tämän ketjun Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Joskus, yleensä ei. Viimeisin oli. Ja tuli esiin useita piirteitä, miksi suhde tuskin toimisi. Vaikea kuvitella, että tapahtuneen jälkeen pystyisin edes luottamaan kyseiseen ihmiseen. Eiköhän se minuakin olisi pettänyt. Mutta nämä asiat ovat ajatuksia, järkeä, ja jostain syystä minulla se järki ei tunnu kommunikoivan ollenkaan tunteiden kanssa.

On kyllä jännää luettavaa nämä, kun joidenkin mieli toimii niin eri tavalla. Minulla katkeaisi kaikki ihastumisen tunteet ja halut kuin veitsellä leikaten, jos saisin tietää henkilön pettäneen aiemmassa suhteessa.

Kerran olin ihastunut avoimessa suhteessa olevaan mieheen, jolle kerroin että en halua parisuhteeseen koska olen monogaminen. Hän kovin laveasti kuvaili polyamorian hienoutta ja kuinka vahva heidän parisuhteensa on, jne. Muutaman viikon kuluttua hän oli sitten jättänyt tuon poly-kumppaninsa, koska halusi suhteeseen minun kanssani. En suostunut vaikka olin ollut todella vahvasti ihastunut häneen, koska koen noin heikon integriteetin tosi epäilyttävänä. Ihastuksen tunteetkin kuolivat tämän jälkeen melko nopeasti.

Ihmettelin tätä kyllä itsekin. Olen oikeastaan aika mustasukkainen ja uskollisuus on minulle parisuhteessa tärkeä arvo - mikä toki kuulostaa tekopyhältä tässä yhteydessä - joten olen hyvin kummissani siitä ettei tuo edes laimentanut tunteita. Pisti ajattelemaan, että ehkä tämä on rakastumisen sijaan jotain ihan muuta. Jotain millä ei lopulta ole juuri tekemistä kyseisen henkilön kanssa. Joku pala vinksallaan omassa päässäni.

Jotkut ihastuvat saavuttamattomaan (epäsopiva on omalla tavallaan saavuttamaton, kuten myös se henkilö joka ei ole sinusta kiinnostunut), koska alitajuisesti suhteeseen päätyminen koetaan pelottavaksi tai vaaralliseksi. Se voi liittyä mm. turvattomuuden kokemuksiin lapsuudessa, joissa itselle tärkeä ja läheinen ihminen onkin toiminut vahingoittavasti.

Niin kauan kuin olet tällä tavoin onnettomasti ihastunut, et ole ainakaan aloittamassa parisuhdetta, eli alitajuntasi saattaa olla tilanteeseen hyvin tyytyväinen koska olethan silloin turvassa parisuhteeseen liittyvältä oletetulta vaaralta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki suhteet on alkaneet niin etten ole halunnut yhtään ketään...Miehet tulee juttelemaan ja joku niistä sitten vaan valikoituu syystä jota itse en tiedosta. Kuulostaa vieraalta tuollainen tietyn ihmisen "haluaminen".  Asiat vaan menee oikeaan suuntaan jos on mennäkseen. Yrität varmaan liikaa?

En ole Ap mutta keskustellut aiheesta tässä ketjussa. En tiedä mihin viittaat yrittämisellä. En minä ainakaan yritä haluta vääriä ihmisiä, minä en yritä haluta yhtään ketään. Se halu ja kaipuu vaan syttyy väärään kohteeseen ilman lupaa.

Eri vastaaja tässä.

Minulla yksipuoliseen ihastumiseen auttaa se, että tutustun ihastumisen kohteeseen paremmin. Kun toista ei tunne vielä hyvin, hänessä voi ihastua sellaisiinkin ominaisuuksiin joita hänellä ei todellisuudessa edes ole. Itse olen ollut kolme kertaa yksipuolisesti ihastunut, ja jokaisella kerralla tunteet ovat laimenneet kun olen tajunnut paremmin, minkälainen ihminen se toinen oikeasti on. Kaikissa näissä miehissä on ollut myös harvinaisen hyviä, mieleisiäni piirteitä - täysin mönkään en siis ole mennyt tulkinnoissani heistä. Mutta lisäksi on ajan kanssa paljastunut yksi tai useampi sellainen piirre joka on minulle niin iso turn-off, että tunteet laimenivat automaattisesti sellaiselle "kiva kaveri mutta ei missään nimessä enempää" -tasolle.

Valitettavasti minä ihastun yksipuolisesti lähinnä ennestään tuttuihin miehiin. Yleensä tiedän jo aika hyvin hyvät ja huonot puolet. Ja joskus henkilöistä on paljastunut ihastuksen aikana lisää huonoja puolia, jopa sellaisia joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla täysiä deal breakereita, mutta tunteet ei ole laimenneet mihinkään. Hirmu ärsyttävää. Ainut mikä auttaa on selkeät pakit ja niiden aiheuttama häpeä ja siihen päälle riittävästi aikaa. Yleensä. Nyt jostain syystä sekään ei meinaa toimia.

Onko ne varattuja? 

Et kumminkaan tiedä millainen se mies on kotona arjessa ja seksissä. 

Itse olen samanlainen kuin tuo edeltävä, että melko nopeasti tulee joku sellainen piirre esille, että sen jälkeen ei voi ajatellakaan, että voisi olla muuta kuin ystävä. Jotkut pienet kommentit vaikka, jotka osoittavat, ettei olla samalla arvopohjalla sitten kuitenkaan.

Joskus, yleensä ei. Viimeisin oli. Ja tuli esiin useita piirteitä, miksi suhde tuskin toimisi. Vaikea kuvitella, että tapahtuneen jälkeen pystyisin edes luottamaan kyseiseen ihmiseen. Eiköhän se minuakin olisi pettänyt. Mutta nämä asiat ovat ajatuksia, järkeä, ja jostain syystä minulla se järki ei tunnu kommunikoivan ollenkaan tunteiden kanssa.

On kyllä jännää luettavaa nämä, kun joidenkin mieli toimii niin eri tavalla. Minulla katkeaisi kaikki ihastumisen tunteet ja halut kuin veitsellä leikaten, jos saisin tietää henkilön pettäneen aiemmassa suhteessa.

Kerran olin ihastunut avoimessa suhteessa olevaan mieheen, jolle kerroin että en halua parisuhteeseen koska olen monogaminen. Hän kovin laveasti kuvaili polyamorian hienoutta ja kuinka vahva heidän parisuhteensa on, jne. Muutaman viikon kuluttua hän oli sitten jättänyt tuon poly-kumppaninsa, koska halusi suhteeseen minun kanssani. En suostunut vaikka olin ollut todella vahvasti ihastunut häneen, koska koen noin heikon integriteetin tosi epäilyttävänä. Ihastuksen tunteetkin kuolivat tämän jälkeen melko nopeasti.

Ihmettelin tätä kyllä itsekin. Olen oikeastaan aika mustasukkainen ja uskollisuus on minulle parisuhteessa tärkeä arvo - mikä toki kuulostaa tekopyhältä tässä yhteydessä - joten olen hyvin kummissani siitä ettei tuo edes laimentanut tunteita. Pisti ajattelemaan, että ehkä tämä on rakastumisen sijaan jotain ihan muuta. Jotain millä ei lopulta ole juuri tekemistä kyseisen henkilön kanssa. Joku pala vinksallaan omassa päässäni.

Jotkut ihastuvat saavuttamattomaan (epäsopiva on omalla tavallaan saavuttamaton, kuten myös se henkilö joka ei ole sinusta kiinnostunut), koska alitajuisesti suhteeseen päätyminen koetaan pelottavaksi tai vaaralliseksi. Se voi liittyä mm. turvattomuuden kokemuksiin lapsuudessa, joissa itselle tärkeä ja läheinen ihminen onkin toiminut vahingoittavasti.

Niin kauan kuin olet tällä tavoin onnettomasti ihastunut, et ole ainakaan aloittamassa parisuhdetta, eli alitajuntasi saattaa olla tilanteeseen hyvin tyytyväinen koska olethan silloin turvassa parisuhteeseen liittyvältä oletetulta vaaralta.

Vastaavia juttuja olen itsekin pohtinut. Että mieleni tarvitsee tätä tunnetta johonkin, sillä on joku funktio ja joku tarve mihin se vastaa. Sekä se ihastuminen itsessään, että se torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tuska. Osa minusta nimenomaan hakee sitä kipua. Ja minun pitäisi päästä jotenkin kiinni siihen perimmäiseen tarpeeseen johon tämä vastaa, että pystyisin päästämään irti. En pelkästään tästä tapauksesta, vaan ylipäänsä tästä epätoivoisten, jopa itsetuhoisten ihastusten ja suhteiden kierteestä.