Aion lopettaa kaiken hyväntekeväisyyden ja auttamisen
Itse asiassa olen lopettanut rahan antamisen hyväntekeväisyyteen jo vuosia sitten. Laitoin aikoinaan mm. Hyvä Joulumieli -keräykseen, Kirkon Ulkomaanavulle, Joulupuu-keräykseen, ostin aineettomia lahjoja jne jne. Lisäksi autoin paikallisessa FB-ryhmässä vähävaraisia mm. viemällä ruokakasseja ovelle ja ostamalla lapsille heidän toivomiaan joululahjoja. Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että mikään ei tuon auttamisen kautta ikinä muutu, ei yksilön eikä yhteisöjen osalta.
Itse asiassa vastikkeeton apu taitaa vaan passivoida ihmisiä ja totuttaa heidät siihen, että aina jostain saa ilmaiseksi tavaraa ym. Ainoa auttamiskeino, jonka nykyään "hyväksyn" on laina. Eli avunsaaja velvoitetaan maksamaan saamansa avustus takaisin heti kun siihen kykenee.
Olen kuullut myös Hyvä Joulumieli -lahjakorttien jakajalta suoraan, että osa lahjakorteista menee ihan tavallisille perheille, kun vähävaraisia ei "riitä" (tämä hieman pienemmältä paikkakunnalta kuultua).
Afrikkaan ja muihin kehityskohteisiin rahan syytäminen on täysin edesvastuutonta. Murto-osa rahasta menee lopulta perille, eikä sellaista toivomaamme kehitystä ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan.
Tähän sitten päälle kaikki ystävien ja perheenjäsenten auttaminen (en ole mitenkään erityisen varakas, tarkoitan ihan sellaista auttamista minkä itse olen kokenut normaalina ihmissuhteisiin kuuluvana ystävällisyytenä). Olen mm. antanut ilmaiseksi paljon tavaraa ja vaatetta. Jossain vaiheessa tajusin, että edes oma siskoni ei toimi minua kohtaan samalla tavalla. Eli kun minä tarjoan heidän perheelle jotain tavaraa tai vaatetta, jota en itse tarvitse, niin hän vastaavasti myy aina kaiken kirpparilla - ei siis ikinä tarjoa minulle mitään.
Olen kokenut itse auttajana jääväni "paitsioon", eli todella harvoin kukaan muistaa minua millään ystävällisellä eleellä. Ottajia riittää, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Eräskin ystäväni, jota autoin ja tuin monin eri tavoin vuosien ajan on nyt työllistynyt ja alkanut vaurastumaan. No yllätys yllätys, en hänestä enää juuri kuule!
Kommentit (148)
SPR:n kautta en lahjoita enää mitään. Avustuksista 150 000 € menee ylimmän pomon palkkaan. Loput jaetaan tarvitsijoille, jos jotakin jää. Jonkun 80 000€ palkan vielä ymmärtäisin, mutta tuota nykyistä summaa en. Kirkon ulkomaanavun kautta jeesaan.
Ukrainalaisia autoin, en muuta. Enkä auta jatkossakaan. Maksan veroni ja se saa riittää. Sitten voin auttaa kun nämä "köyhät" perheet tajuavat rajoittaa lapsimääräänsä, hoitavat sairautensa ja tekevät jotain "masennukselleen". Pentutehtailijoita en tue.
Yksinäistä pienituloista voisin auttaa mutta eipä taida olla sellaisia keräyksiä.
En ole ikinä auttanut siksi, että olettaisin vastapalveluksia automaattisesti. Tietenkin jos tulisi yilanne ja kysyisin joskus apua eikä sitä tulisi missään muodossa, niin sitten unohtaisin avunannon.
Vierailija kirjoitti:
Parhaillaan Nelosella Helsinki Missio rahankerjuulla joulukonsertin yhteydessä. Yksinäisille tukihenkilöitä. Miten yksinäisyys yhteiskunnallisena ongelmana poistuu jos yksinäisille järjestetään maksullista seuraa? Ja mikäli nämä tukihenkilöt ovat vapaaehtoisia, mihin rahaa tarvitaan?
No sen toiminnan organisointiin. Vastaa puheluihin (aika pitkiin), kun joku kaipaa sitä tukihenkilöä. Vastaa puheluun (pitkiin), kun joku haluaa tukihenkilöksi. Haastattelee ja karsii kylähullut auttajista. Yhdistää apua tarvitsevan ja auttajan. Kuuntelee kummankin huolet, jos tapaaminen ei ole mennyt putkeen. Hoitaa tarvittavan hallinnon eli pitää kirjaa käynneistä, hoitaa henkilörekisteri velvoitteet, maksaa ja tiliöi kulukuitit, tekee osaltaan toimintakertomuksen ja suunnitelman, markkinoi toimintaa eri kanavissa jne.
Kaikkea tuota usein ilman työaikaa ja iltaisin/viikonloppuisin ja palkkana joku 2500€/kk kokonaisuudessaan.
"Afrikkaan ja muihin kehityskohteisiin rahan syytäminen on täysin edesvastuutonta. Murto-osa rahasta menee lopulta perille, eikä sellaista toivomaamme kehitystä ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan."
Sinne ei mikään apu eikä raha riitä. Se on loputon kaivo jonne on kannettu rahaa vuosikymmeniä. Vasta oli juttua kuinka hätä lisääntyy ja väkimäärä vain kasvaa kokoajan. Kaikki kehitysapu pitäisi jakaa kortsuina.
Itse annan/lahjoitan siten, että en odota vastapalvelusta tai hyötyä antamisesta. Lahjan saaja saa tehdä antamallani tavaroilla/vaatteilla mitä haluaa, vaikka myydä Torissa.
Nykyisin autan erästä sukulaisperhettä taloudellisesti. Meitäkin on aikanaan autettu lasten ollessa pieniä. Hyvä kiertää.
Mulla olisi yksi ehdotus yksinäisyyden vähentämiseen: jos sairaaloissa ja hoitolaitoksissa hoitajat olisivat aidosti läsnä potilaille eivätkä puhuisi paskaa työntekijöiden tiloissa eristäen itsensä hoidettavista.