Lue keskustelun säännöt.
Aion lopettaa kaiken hyväntekeväisyyden ja auttamisen
22.11.2022 |
Itse asiassa olen lopettanut rahan antamisen hyväntekeväisyyteen jo vuosia sitten. Laitoin aikoinaan mm. Hyvä Joulumieli -keräykseen, Kirkon Ulkomaanavulle, Joulupuu-keräykseen, ostin aineettomia lahjoja jne jne. Lisäksi autoin paikallisessa FB-ryhmässä vähävaraisia mm. viemällä ruokakasseja ovelle ja ostamalla lapsille heidän toivomiaan joululahjoja. Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että mikään ei tuon auttamisen kautta ikinä muutu, ei yksilön eikä yhteisöjen osalta.
Itse asiassa vastikkeeton apu taitaa vaan passivoida ihmisiä ja totuttaa heidät siihen, että aina jostain saa ilmaiseksi tavaraa ym. Ainoa auttamiskeino, jonka nykyään "hyväksyn" on laina. Eli avunsaaja velvoitetaan maksamaan saamansa avustus takaisin heti kun siihen kykenee.
Olen kuullut myös Hyvä Joulumieli -lahjakorttien jakajalta suoraan, että osa lahjakorteista menee ihan tavallisille perheille, kun vähävaraisia ei "riitä" (tämä hieman pienemmältä paikkakunnalta kuultua).
Afrikkaan ja muihin kehityskohteisiin rahan syytäminen on täysin edesvastuutonta. Murto-osa rahasta menee lopulta perille, eikä sellaista toivomaamme kehitystä ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan.
Tähän sitten päälle kaikki ystävien ja perheenjäsenten auttaminen (en ole mitenkään erityisen varakas, tarkoitan ihan sellaista auttamista minkä itse olen kokenut normaalina ihmissuhteisiin kuuluvana ystävällisyytenä). Olen mm. antanut ilmaiseksi paljon tavaraa ja vaatetta. Jossain vaiheessa tajusin, että edes oma siskoni ei toimi minua kohtaan samalla tavalla. Eli kun minä tarjoan heidän perheelle jotain tavaraa tai vaatetta, jota en itse tarvitse, niin hän vastaavasti myy aina kaiken kirpparilla - ei siis ikinä tarjoa minulle mitään.
Olen kokenut itse auttajana jääväni "paitsioon", eli todella harvoin kukaan muistaa minua millään ystävällisellä eleellä. Ottajia riittää, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Eräskin ystäväni, jota autoin ja tuin monin eri tavoin vuosien ajan on nyt työllistynyt ja alkanut vaurastumaan. No yllätys yllätys, en hänestä enää juuri kuule!
Kommentit (148)
Silloin kun lapset oli pieniä, saatiin toimeentulotukea ja elettiin köyhyysrajalla niin ei kertaakaan tarjottu eikä hakiessa saanut näitä avustuksia. Sitten kun oli enää yksi lapsi kotona, rahastoissa rahaa ja ei oltu tukea tarvittu vuosiin niin tulee tekstiviesti sosiaalitoimesta että haluatteko lahjakortin. En ottanut vaan käskin antaa tarvitsevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ollut väärät motiivit avun antamiseesi. Nyt korjaat ne lähemmäs todellista minääsi. Hyvä niin.
Itse olen tehnyt saman päätöksen jo jokin aika sitten. Suosittelen lämpimästi kaikille, ihanan vapauttavaa kun voi keskittyä vain omiin tarpeisiin. Vaikka hieman vaikeaahan se aluksi oli, kun on niin aivopesty siihen että aina ja kaikkia pitää auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ollut väärät motiivit avun antamiseesi. Nyt korjaat ne lähemmäs todellista minääsi. Hyvä niin.
Mitkä väärät motiivit?
Jos siis olen olettanut, että esimerkiksi läheisissä suhteissa (perheen sisällä) avustaminen olisi vastavuoroista? Tai että en halua antaa rahojani tavalliselle perheelle jouluna?
Pitkä sepustus siitä, että lakkaat tekemästä jotain sellaista mitä kukaan ei ole vaatinut sinun tekevän. Muutenkin outoa auttaa vapaaehtoisesti odottaen saavansa siitä jotain, kyse on hyväntekeväisyydestä, ei vaihtokaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vuosia sitten todennut, että hyväntekeväisyyteen annan vain verta verenluovutuksen muodossa. Toki Veripalvelun toimintaan on männävuosina liittynyt kaikenlaista talousskandaalia, mutta sentään lahjoitettu "tuote" päätyy varmasti vain oikeasti apua tarvitsevalle.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä sepustus siitä, että lakkaat tekemästä jotain sellaista mitä kukaan ei ole vaatinut sinun tekevän. Muutenkin outoa auttaa vapaaehtoisesti odottaen saavansa siitä jotain, kyse on hyväntekeväisyydestä, ei vaihtokaupasta.
Taas yksi väärinymmärtäjä linjoilla.
Kuten kerroin, olen antanut paljon rahaa erilaisiin keräyksiin ym. Ainoa, mitä siitä haluaisin itselleni, on tieto että avustuksilla on jotain merkitystä. Minun kokemukseni mukaan niillä ei ole. Totta kai osa menee tarvitseville, mutta siinä vaiheessa kun ruokakaupan lahjakortteja aletaan jakaa työssäkäyville perheille, niin minun kiinnostus "auttamiseen" kyllä loppuu.
Ja kyllä, odotan että esim. tuo mainitsemani ystävä laittaisi edes joulukortin kaiken sen jälkeen mitä yhdessä on koettu. Mutta näköjään kun alkaa itse pärjäämään hyvin, niin ei ole enää tarvetta "ystävyydelle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vuosia sitten todennut, että hyväntekeväisyyteen annan vain verta verenluovutuksen muodossa. Toki Veripalvelun toimintaan on männävuosina liittynyt kaikenlaista talousskandaalia, mutta sentään lahjoitettu "tuote" päätyy varmasti vain oikeasti apua tarvitsevalle.
SPR ainakin tekee valtavaa bisnestä luovutetulla verellä. Eli siitä on hyvätekeväisyys kaukana heidän osaltaan.
Niin. Minä käyn jakamassa ruokaa ja muuta anonyymia. Noin pääsääntöisesti auttamisen tulee olla _pyyteetöntä_, eihän se muutoin edes auttamista ole. Olen aina inhonnut niitä yrittäjiä, jotka auttavat vain siksi, että oma naama tai firma saa siitä mukavaa mainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Afrikkaan ja muihin kehityskohteisiin rahan syytäminen on täysin edesvastuutonta. Murto-osa rahasta menee lopulta perille, eikä sellaista toivomaamme kehitystä ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan."
Tämän voisin kuitenkin oikaista, koska se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Suurin osa Suomen pitkäaikaisista kehitysyhteistyökumppaneista Afrikassa on noussut keskituloisiksi maiksi niin, että niille ei enää voi antaa kehitysapua. Siksi Suomi on suunnannut apunsa muualle, erityisesti 'hauraisiin valtioihin'.
Minä en ole mikään Hyväntekijä! En ole! En ole!
Minäminäminäminäminäminäminäminäminä!
T: Pyrkyri Vaasasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eräänä vuotena sosiaalipuolen asiakas. Sieltä tuli ilmoitus joulukuun alussa, että olisi lahjoja lapsille, tule hakemaan. Ihmettelin, koska en ollut mitään pyytänyt. No juu, aivan järjetön määrä kestokasseja täynnä paketteja...mutta kun omat lapseni ovat autisteja, suurin osa tavaroista meni ihan hukkaan kohdallamme. Annoin tottakai niitä sitten eteenpäin parhaani mukaan, mutta harmitti tämä miten asia oli organisoitu. Jos sossu olisi kysynyt, onko meillä edes tarvetta lahjoille ja jos niin millaisille, kaikelta tältä olisi vältytty. Lahjakortti ruokakauppaan olisi ollut mieluisa, mutta ymmärrän ettei niitä kaikille riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ollut väärät motiivit avun antamiseesi. Nyt korjaat ne lähemmäs todellista minääsi. Hyvä niin.
Mitkä väärät motiivit?
Jos siis olen olettanut, että esimerkiksi läheisissä suhteissa (perheen sisällä) avustaminen olisi vastavuoroista? Tai että en halua antaa rahojani tavalliselle perheelle jouluna?
Niin. auttamisessa ei ole kyse vastavuoroisuudesta, vaan siitä, että auttaa, että toisella olisi jokin paremmin. eli auttaa halusta auttaa, ei siksi, että olisi muka varaa velkoa itselle apua. Se ei ole apua, vaan vastikkeellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä sepustus siitä, että lakkaat tekemästä jotain sellaista mitä kukaan ei ole vaatinut sinun tekevän. Muutenkin outoa auttaa vapaaehtoisesti odottaen saavansa siitä jotain, kyse on hyväntekeväisyydestä, ei vaihtokaupasta.
Taas yksi väärinymmärtäjä linjoilla.
Kuten kerroin, olen antanut paljon rahaa erilaisiin keräyksiin ym. Ainoa, mitä siitä haluaisin itselleni, on tieto että avustuksilla on jotain merkitystä. Minun kokemukseni mukaan niillä ei ole. Totta kai osa menee tarvitseville, mutta siinä vaiheessa kun ruokakaupan lahjakortteja aletaan jakaa työssäkäyville perheille, niin minun kiinnostus "auttamiseen" kyllä loppuu.
Ja kyllä, odotan että esim. tuo mainitsemani ystävä laittaisi edes joulukortin kaiken sen jälkeen mitä yhdessä on koettu. Mutta näköjään kun alkaa itse pärjäämään hyvin, niin ei ole enää tarvetta "ystävyydelle".
Nuo järjestöt toimivat pienillä resursseilla ja usein myös vapaaehtoisvoimin. Olisi kohtuutonta alkaa vaatimaan, heidän yksillöllisesti avaavan jokaiselle lahjoittajalle juuri heidän lahjansa merkitystä kohteelle. Lisäksi on hassu ajatus, että työssäkäyvillä perheillä ei voisi olla vaikeuksia.
Mitä taas tulee ystävien ja sukulaisten auttamiseen, sinun on kerrottava heille jo ennen auttamista, että apusi on jollain tapaa vastikkeellista.
Kuten aiemmin kirjoitin, kukaan ei ole velvoittanut sinua tähän auttamiseen. On kovin lyhytnäköistä alkaa haukkumaan auttamistyötä sen perusteella, että on valinnut kohteet huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olin eräänä vuotena sosiaalipuolen asiakas. Sieltä tuli ilmoitus joulukuun alussa, että olisi lahjoja lapsille, tule hakemaan. Ihmettelin, koska en ollut mitään pyytänyt. No juu, aivan järjetön määrä kestokasseja täynnä paketteja...mutta kun omat lapseni ovat autisteja, suurin osa tavaroista meni ihan hukkaan kohdallamme. Annoin tottakai niitä sitten eteenpäin parhaani mukaan, mutta harmitti tämä miten asia oli organisoitu. Jos sossu olisi kysynyt, onko meillä edes tarvetta lahjoille ja jos niin millaisille, kaikelta tältä olisi vältytty. Lahjakortti ruokakauppaan olisi ollut mieluisa, mutta ymmärrän ettei niitä kaikille riitä.
Kyllähän siinä auttamishalut hyytyy monelta, kun tarpeeksi tällaisia tarinoita kuulee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä sepustus siitä, että lakkaat tekemästä jotain sellaista mitä kukaan ei ole vaatinut sinun tekevän. Muutenkin outoa auttaa vapaaehtoisesti odottaen saavansa siitä jotain, kyse on hyväntekeväisyydestä, ei vaihtokaupasta.
Taas yksi väärinymmärtäjä linjoilla.
Kuten kerroin, olen antanut paljon rahaa erilaisiin keräyksiin ym. Ainoa, mitä siitä haluaisin itselleni, on tieto että avustuksilla on jotain merkitystä. Minun kokemukseni mukaan niillä ei ole. Totta kai osa menee tarvitseville, mutta siinä vaiheessa kun ruokakaupan lahjakortteja aletaan jakaa työssäkäyville perheille, niin minun kiinnostus "auttamiseen" kyllä loppuu.
Ja kyllä, odotan että esim. tuo mainitsemani ystävä laittaisi edes joulukortin kaiken sen jälkeen mitä yhdessä on koettu. Mutta näköjään kun alkaa itse pärjäämään hyvin, niin ei ole enää tarvetta "ystävyydelle".
Nuo järjestöt toimivat pienillä resursseilla ja usein myös vapaaehtoisvoimin. Olisi kohtuutonta alkaa vaatimaan, heidän yksillöllisesti avaavan jokaiselle lahjoittajalle juuri heidän lahjansa merkitystä kohteelle. Lisäksi on hassu ajatus, että työssäkäyvillä perheillä ei voisi olla vaikeuksia.
Mitä taas tulee ystävien ja sukulaisten auttamiseen, sinun on kerrottava heille jo ennen auttamista, että apusi on jollain tapaa vastikkeellista.
Kuten aiemmin kirjoitin, kukaan ei ole velvoittanut sinua tähän auttamiseen. On kovin lyhytnäköistä alkaa haukkumaan auttamistyötä sen perusteella, että on valinnut kohteet huonosti.
Itse asiassa monet avustusjärjestöt ovat varsin varakkaita ja hyväpalkkaisia työntekijöitä on liikaakin.
Minä olen valinnut hyväntekeväisyyskohteeksi paikallisen löytöeläinkodin. Tiedän, kuka ne raksut ja purkkiruoat syö ja kuka pissii hiekkaan.
Jos keräys tuottaa liikaa ruokaa/tarvikkeita, osa menee naapurikaupungin löytöeläinkodille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ollut väärät motiivit avun antamiseesi. Nyt korjaat ne lähemmäs todellista minääsi. Hyvä niin.
Mitkä väärät motiivit?
Jos siis olen olettanut, että esimerkiksi läheisissä suhteissa (perheen sisällä) avustaminen olisi vastavuoroista? Tai että en halua antaa rahojani tavalliselle perheelle jouluna?
Niin. auttamisessa ei ole kyse vastavuoroisuudesta, vaan siitä, että auttaa, että toisella olisi jokin paremmin. eli auttaa halusta auttaa, ei siksi, että olisi muka varaa velkoa itselle apua. Se ei ole apua, vaan vastikkeellisuutta.
Tämä on juuri ollut se alkuperäinen syyni auttaa: tehdä hyvää, tehdä maailmasta parempi paikka, auttaa toista ihmistä hädässä. Kyynisyys on kasvanut pikku hiljaa sen myötä, kun olen nähnyt miten paljon avustuksista menee vääriin osoitteisiin ja ne oikeat avuntarvitsijat jäävän usein ilman.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen valinnut hyväntekeväisyyskohteeksi paikallisen löytöeläinkodin. Tiedän, kuka ne raksut ja purkkiruoat syö ja kuka pissii hiekkaan.
Jos keräys tuottaa liikaa ruokaa/tarvikkeita, osa menee naapurikaupungin löytöeläinkodille.
Tähän voisin itsekin lähteä :-)
Eihän tuosta kiitosta saa. Siksi anonyymi avustaminen sopii suomalaisille. Kiusallista pyytää apua, mutta myös auttaminen. Nykyaikana tavalliset ihmiset tarvitsevat apua.