Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?
Tilanne nyt siis se, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluan. Lähinnä mietin lapsen kannalta, missä iässä alkaa tulla tarve enenevissä määrin muiden lasten kanssa touhuamiseen? Kuinka pitkään riittää mun seura ja satunnaiset kontaktit muihin lapsiin jne? Vauva on nyt 8 kk ikäinen.
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
5-6 vuotta = ei koskaan?
Rehellisesti kuolinvuoteella et tule miettimään, että voi vitsi enpä tehnyt tarpeeksi töitä, mutta sitä voit katua että et koskaan luonut hyvää suhdetta lapsiisi.
Aika kummalliselta kuulostaa, jos lapsiinsa ei voi töissä käymisen ohella suhdetta muodostaa ja päiväkoti on se suhteen olennainen katkaisija.
Kukaan tuskin miettii että olisinpa tehnyt enemmän töitä, mutta aika moni teistä tulee kyllä miettimään, miksi uhrasi täysin oman elämänsä toisten takia.
Tuskin noin syyllistävää kommenttia kenellekään työssä käyvälle isälle kirjottaisit. 5-6 vuotta ei ole mikään pieni tauko työelämässä ja vaikuttaa naisen talouteen aika hurjasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minkään.
Meidän lapsi kävi 8 kk ajan päiväkodissa 2 v. 10 kk iästä lähtien. Muutos negatiiviseen oli valtava. Lapsi oli päiväkotipäivien jälkeen valtavan väsynyt ja vetäytyvä. Hän oli jatkuvasti sairaana. Aamut olivat kamalia, kun lapsi ei halunnut mennä päiväkotiin. Aiemmin yleisesti hyväntuulisesta ja levollisesta lapsesta tuli apea ja lyhytpinnainen. Puistoissa hän alkoi arastella vieraita lapsia, vaikka aikaisemmin oli leikkinyt kenen kanssa vain.Päiväkodin mielestä siellä sujui hienosti.
Otimme lapsen pois päiväkodista ja järjestimme arjen uusiksi. Aloin tehdä töitä osa-aikaisesti ja mies teki etänä niin paljon kuin pystyi. Lapsi kävi 2 aamupäivää seurakunnan kerhossa ja kerran viikossa lastentanssissa. Kerran viikossa meillä kävi hoitaja kotona ja parina päivänä lapsi oli isovanhempien kanssa.
Lapsi palautui hiljalleen entiselleen. 6-vuotiaana meni eskariin, mutta ei silloinkaan halunnut jäädä päiväkotiin iltapäivähoitoon, joten kulki itse matkat koulutaksilla reippaasti. Nyt on jo koululainen, ja pärjää tosi hyvin. On sosiaalinen ja paljon kavereita ja saa hyviä numeroita.
Päiväkoteja on erilaisia ja lapsia on erilaisia. Varmaankin monet lapset voivat ihan hyvin tuossa päiväkodissa. Meidän lapselle se ei kuitenkaan ainakaan siinä ikävaiheessa sopinut.
Kiitos tästä viestistä. Noinkin voi tosiaan käydä. Liian vähän siitä edelleen puhutaan, miten raskas paikka päiväkoti voi pienelle olla. Pitkät päivät, vaihtuvat hoitajat, muut lapset ja se hälinä. Melkoista rasitetta pienille kehittyville aivoille, ei ole ihme jos alkaa oirehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
EIköhän tämän pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia. Miten se voisi olla muuten? Päiväkodissa meidänkin lapsille opetetaan paljon asioita mm. tieteestä ja käyvät retkillä eri paikoissa. Eihän kotona oleminen vastaa mitenkään hyvää päiväkotia.
Lapsille ei opeteta paljon asioita "tieteestä" edes koulussa. Ihan oikeasti. Itse toista ylipoistotutkintoa, tällä kertaa matemaattis-luonnontieteellisessä opiskelevana tiedenörttinä ja kutosluokkalaisen äitinä tiedän. Päiväkodissa lapset yritetään pitää hengissä ja koulussa rämmitään koko ajan helpottuvista opetussuunnitelmista vähimmäisvaatimukset läpi.
Jos lapselle haluaa tiedekasvatusta, niin sitä on kyllä saatavilla, mutta sen järjestäminen jää vanhempien aktiivisuuden varaan.
Päiväkodissa olemisesta on lapselle hyötyä silloin, kun kotiolot ovat syystä tai toisesta huonot.
Ikävää, että teillä on sattunut noin huono koulu. Omat tiedenörttilapseni ovat saaneet hyvää opetusta päiväkodista saakka, vaikka toki tiedonhaluinen lapsi oppiikin paljon ensisijaisesti itsenäisesti kirjoista.
Ikinä ei ole tullut sellaista tunnetta, että koulu olisi rämmintää tai päiväkoti selviytymistä.
Ei se varmaan rämminnältä tunnukaan, jos oma lapsi on niiden hitaampien joukossa.
Tai sitten jos opettaja on hyvä eriyttämään ylöspäin, kuten meidän opettajamme ovat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
5-6 vuotta = ei koskaan?
Rehellisesti kuolinvuoteella et tule miettimään, että voi vitsi enpä tehnyt tarpeeksi töitä, mutta sitä voit katua että et koskaan luonut hyvää suhdetta lapsiisi.
Mitenkäs sinun lastesi isä? Katuuko hän kuolinvuoteella, ettei luonut hyvää suhdetta lapsiinsa?
Hämmästyttää kommenteissa se, että Helsingin seudun tilanne nousee esille. Totta on, että kriisi alkoi sieltä, mutta on tänä päivänä valtakunnallinen. Pirkanmaa sekä Keski-Suomi on kriisissä. Lappi myös. Olen työskennellyt eri päiväkodeissa 20 vuotta ympäri Suomea. Kollegoita tuttavina monista paikoista ja ihan joka paikassa on huonoja päiväkoteja. Ala on pilattu! Lapsiaines on myös muuttunut radikaalisti nepsyoireiden ja kulttuurien vuoksi. Kädet ei vaan riitä. Aloittajalle myös vinkki, valitse ehdottomasti kunnallinen yksityisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vakaopettaja kirjoitti:
Hämmästyttää kommenteissa se, että Helsingin seudun tilanne nousee esille. Totta on, että kriisi alkoi sieltä, mutta on tänä päivänä valtakunnallinen. Pirkanmaa sekä Keski-Suomi on kriisissä. Lappi myös. Olen työskennellyt eri päiväkodeissa 20 vuotta ympäri Suomea. Kollegoita tuttavina monista paikoista ja ihan joka paikassa on huonoja päiväkoteja. Ala on pilattu! Lapsiaines on myös muuttunut radikaalisti nepsyoireiden ja kulttuurien vuoksi. Kädet ei vaan riitä. Aloittajalle myös vinkki, valitse ehdottomasti kunnallinen yksityisen sijaan.
Miksi lapsiaines on muuttunut?
Niin, miksiköhän? Aiheeseen juuri nyt en jaksa kaivaa liitteitä tai tutkimuksia, mutta sanon omien kokemuksieni mukaan seuraavaa. Kiire ja suorittaminen näkyy perheiden arjessa, liikaa harrastuksia ja liian vähän rauhallista aikaa perheen kesken. Liikaa ehkä vanhemmilla vaatimuksia työelämässä. Älylaitteiden vääränlainen käyttö liian varhain. Myös vanhempian aika älylaitteilla on lapsilta pois. Pelottavat mediajulkaisut lasten silmille, Youtube, iltapäivälehdet jn. Perheiden sisäiset arvot. Materialismi. Nepsylasten määrän räjähtänyt kasvu. On aivan tavallista, että erityistä tukea tarvitsi ryhmässä useampi lapsi. 10 vuotta sitten ehkä muutama koko päiväkodissa. On paljon myös puhumattomia lapsia. Aikuisten kunnioittaminen, kyllä, päiväkodissakin lapsi voi haistattaa vitut täysin pelkäämättä. Monikulttuurisuus tuo paljon haasteita, ei ole yhteistä kieltä esim. Valitettavasti myös ruumillinen kuritus on kotona joillain kulttuurisidonnainen asia, siinä ei kovasi meidän hyvä pedagogiikka auta. Ei ole aikaa kohdata lasta yksilöinä päiväkodissa. Ennen vanhemmat myös saivat kotiin tukea, nykyään ratkaisu on laittaa päiväkotiin oppimaan. Päiväkodissa on kaksi aikuista ryhmässä iltapäivällä ja lapsia 21, se on karu totuus. Siinä muuttuu myös se tärkein eli lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan päiväkotiin, ainoastaan perhepäivähoitoon tarvittaessa, siellä turvallista ja sama ihminen koko ajan läsnä.
vakaope kirjoitti:
Niin, miksiköhän? Aiheeseen juuri nyt en jaksa kaivaa liitteitä tai tutkimuksia, mutta sanon omien kokemuksieni mukaan seuraavaa. Kiire ja suorittaminen näkyy perheiden arjessa, liikaa harrastuksia ja liian vähän rauhallista aikaa perheen kesken. Liikaa ehkä vanhemmilla vaatimuksia työelämässä. Älylaitteiden vääränlainen käyttö liian varhain. Myös vanhempian aika älylaitteilla on lapsilta pois. Pelottavat mediajulkaisut lasten silmille, Youtube, iltapäivälehdet jn. Perheiden sisäiset arvot. Materialismi. Nepsylasten määrän räjähtänyt kasvu. On aivan tavallista, että erityistä tukea tarvitsi ryhmässä useampi lapsi. 10 vuotta sitten ehkä muutama koko päiväkodissa. On paljon myös puhumattomia lapsia. Aikuisten kunnioittaminen, kyllä, päiväkodissakin lapsi voi haistattaa vitut täysin pelkäämättä. Monikulttuurisuus tuo paljon haasteita, ei ole yhteistä kieltä esim. Valitettavasti myös ruumillinen kuritus on kotona joillain kulttuurisidonnainen asia, siinä ei kovasi meidän hyvä pedagogiikka auta. Ei ole aikaa kohdata lasta yksilöinä päiväkodissa. Ennen vanhemmat myös saivat kotiin tukea, nykyään ratkaisu on laittaa päiväkotiin oppimaan. Päiväkodissa on kaksi aikuista ryhmässä iltapäivällä ja lapsia 21, se on karu totuus. Siinä muuttuu myös se tärkein eli lapsi.
Tosiaan päiväkodissa 2 aikuista ja 21 lasta iltapäivisin ja silti mammat pitää pieniä esikoisiaan pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka olisivat itse kotona ja teeskentelevät että se on lasten etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
5-6 vuotta = ei koskaan?
Rehellisesti kuolinvuoteella et tule miettimään, että voi vitsi enpä tehnyt tarpeeksi töitä, mutta sitä voit katua että et koskaan luonut hyvää suhdetta lapsiisi.
Mitenkäs sinun lastesi isä? Katuuko hän kuolinvuoteella, ettei luonut hyvää suhdetta lapsiinsa?
Alapeukuttajat voisivat vastata. Koskeeko tämä kuolinvuoteella katuminen tai ylipäätään päivähoitoon liittyvät päätökset ainoastaan äitejä? Onko isillä mitään vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
vakaope kirjoitti:
Niin, miksiköhän? Aiheeseen juuri nyt en jaksa kaivaa liitteitä tai tutkimuksia, mutta sanon omien kokemuksieni mukaan seuraavaa. Kiire ja suorittaminen näkyy perheiden arjessa, liikaa harrastuksia ja liian vähän rauhallista aikaa perheen kesken. Liikaa ehkä vanhemmilla vaatimuksia työelämässä. Älylaitteiden vääränlainen käyttö liian varhain. Myös vanhempian aika älylaitteilla on lapsilta pois. Pelottavat mediajulkaisut lasten silmille, Youtube, iltapäivälehdet jn. Perheiden sisäiset arvot. Materialismi. Nepsylasten määrän räjähtänyt kasvu. On aivan tavallista, että erityistä tukea tarvitsi ryhmässä useampi lapsi. 10 vuotta sitten ehkä muutama koko päiväkodissa. On paljon myös puhumattomia lapsia. Aikuisten kunnioittaminen, kyllä, päiväkodissakin lapsi voi haistattaa vitut täysin pelkäämättä. Monikulttuurisuus tuo paljon haasteita, ei ole yhteistä kieltä esim. Valitettavasti myös ruumillinen kuritus on kotona joillain kulttuurisidonnainen asia, siinä ei kovasi meidän hyvä pedagogiikka auta. Ei ole aikaa kohdata lasta yksilöinä päiväkodissa. Ennen vanhemmat myös saivat kotiin tukea, nykyään ratkaisu on laittaa päiväkotiin oppimaan. Päiväkodissa on kaksi aikuista ryhmässä iltapäivällä ja lapsia 21, se on karu totuus. Siinä muuttuu myös se tärkein eli lapsi.
Tosiaan päiväkodissa 2 aikuista ja 21 lasta iltapäivisin ja silti mammat pitää pieniä esikoisiaan pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka olisivat itse kotona ja teeskentelevät että se on lasten etu.
Itse olen elänyt tätä päivähoitorumbaa työssäkäyvän äidin roolissa vuodesta 2015, ja enemmän itseäni hämmästyttää, miten siellä päiväkodeissa ei iltapäivisin ole ketään leikkikavereita. Kun pääsen puoli viiden maissa hakemaan lapseni, potkii hän palloa kahdestaan hoitajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-4v, ja jos voi vaikuttaa hoitopäivän pituuteen, niin 6 h päivässä riittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
5-6 vuotta = ei koskaan?
Rehellisesti kuolinvuoteella et tule miettimään, että voi vitsi enpä tehnyt tarpeeksi töitä, mutta sitä voit katua että et koskaan luonut hyvää suhdetta lapsiisi.
Mitenkäs sinun lastesi isä? Katuuko hän kuolinvuoteella, ettei luonut hyvää suhdetta lapsiinsa?
Alapeukuttajat voisivat vastata. Koskeeko tämä kuolinvuoteella katuminen tai ylipäätään päivähoitoon liittyvät päätökset ainoastaan äitejä? Onko isillä mitään vastuuta?
Tosi monet isät katuvatkin vanhempana sitä että työ oli heille tärkeämpää kuin lapset. Tiedän ihan omasta lähipiiristäni tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vakaope kirjoitti:
Niin, miksiköhän? Aiheeseen juuri nyt en jaksa kaivaa liitteitä tai tutkimuksia, mutta sanon omien kokemuksieni mukaan seuraavaa. Kiire ja suorittaminen näkyy perheiden arjessa, liikaa harrastuksia ja liian vähän rauhallista aikaa perheen kesken. Liikaa ehkä vanhemmilla vaatimuksia työelämässä. Älylaitteiden vääränlainen käyttö liian varhain. Myös vanhempian aika älylaitteilla on lapsilta pois. Pelottavat mediajulkaisut lasten silmille, Youtube, iltapäivälehdet jn. Perheiden sisäiset arvot. Materialismi. Nepsylasten määrän räjähtänyt kasvu. On aivan tavallista, että erityistä tukea tarvitsi ryhmässä useampi lapsi. 10 vuotta sitten ehkä muutama koko päiväkodissa. On paljon myös puhumattomia lapsia. Aikuisten kunnioittaminen, kyllä, päiväkodissakin lapsi voi haistattaa vitut täysin pelkäämättä. Monikulttuurisuus tuo paljon haasteita, ei ole yhteistä kieltä esim. Valitettavasti myös ruumillinen kuritus on kotona joillain kulttuurisidonnainen asia, siinä ei kovasi meidän hyvä pedagogiikka auta. Ei ole aikaa kohdata lasta yksilöinä päiväkodissa. Ennen vanhemmat myös saivat kotiin tukea, nykyään ratkaisu on laittaa päiväkotiin oppimaan. Päiväkodissa on kaksi aikuista ryhmässä iltapäivällä ja lapsia 21, se on karu totuus. Siinä muuttuu myös se tärkein eli lapsi.
Tosiaan päiväkodissa 2 aikuista ja 21 lasta iltapäivisin ja silti mammat pitää pieniä esikoisiaan pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka olisivat itse kotona ja teeskentelevät että se on lasten etu.
Itse olen elänyt tätä päivähoitorumbaa työssäkäyvän äidin roolissa vuodesta 2015, ja enemmän itseäni hämmästyttää, miten siellä päiväkodeissa ei iltapäivisin ole ketään leikkikavereita. Kun pääsen puoli viiden maissa hakemaan lapseni, potkii hän palloa kahdestaan hoitajan kanssa.
Ok, et taida asua pk-seudulla.
Alle vuodem ikäisenä. Kehittyy paremmin muiden seurassa
Päiväkodeissa leviää tauteja. Hygieniataso rimanalitus
Meillä esikoinen meni 1,5 vuotiaana päiväkotiinja toinen vähän yli vuoden ikäisenä. Riippuu kuitenkin vanhempien elämäntilanteesta. Olisihan hyvä että lapsi osaisi jo kävellä edes vähän ja ihanne tapauksessa lasta voisi pitää kotona 3 vuotiaaksi, mutta kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Pitäisi olla varmaan hyvä ura takana ja tietää, että sen jälkeenkin pääsee vielä takaisin töihin tai on joku joka elättää mielellään. Itsellä työnhaku ja vakituisen työpaikan saaminen ja vaihtaminen ym. ei ole ollut helppoa.
Itse olin kotona kouluikäiseksi, mitä nyt kävin päiväkerhossa 4-5 vuotiaana ja eskarissa . Jälkeenpäin kadehdin niitä jotka kävi päiväkodeissa pienestä lähtien. Missään iltapäivähoidoissa en ikinä ollut. Oli yksinäistä ja tylsää kotona odotella että isommat sisarukset tulee koulusta tai kaverit päiväkodeista tms kotiin. Nykyään on toki erilaiset ajat kun on virikkeitä ja televisiotarjontaa paljon enemmän kuin omassa lapsuudessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
5-6 vuotta = ei koskaan?
Rehellisesti kuolinvuoteella et tule miettimään, että voi vitsi enpä tehnyt tarpeeksi töitä, mutta sitä voit katua että et koskaan luonut hyvää suhdetta lapsiisi.
Mitenkäs sinun lastesi isä? Katuuko hän kuolinvuoteella, ettei luonut hyvää suhdetta lapsiinsa?
Alapeukuttajat voisivat vastata. Koskeeko tämä kuolinvuoteella katuminen tai ylipäätään päivähoitoon liittyvät päätökset ainoastaan äitejä? Onko isillä mitään vastuuta?
Tosi monet isät katuvatkin vanhempana sitä että työ oli heille tärkeämpää kuin lapset. Tiedän ihan omasta lähipiiristäni tämän.
Miksi sitten tässä keskustelussa syyllistetään vain äitejä, jotka useimmiten ovat olleet ainakin vuoden vauvan kanssa kotona?
Vanhemman kanssa olin kotona 3 vuotta. Toki käytiin muskarit, srk-kerhot yms., että pääsi näkemään ja leikkimään muiden lasten kanssa. Meni sitten yksityiseen päiväkotiin, jossa oli pienemmät ryhmät. Nuorempi oli 1,5v. On aivan eriluontoinen. Huomasin jo vuoden ikäisenä, että äidin seura ei pelkästään riitä. On myös yksityisessä päiväkodissa nyt, ja teen lyhyempää päivää, jotta lapsen päivät olisi inhimillisemmät. Myös itse töissä huomaan olevani paljon tehokkaampi vähemmillä tunneilla.