Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?
Tilanne nyt siis se, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluan. Lähinnä mietin lapsen kannalta, missä iässä alkaa tulla tarve enenevissä määrin muiden lasten kanssa touhuamiseen? Kuinka pitkään riittää mun seura ja satunnaiset kontaktit muihin lapsiin jne? Vauva on nyt 8 kk ikäinen.
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kotona kouluikäiseksi, mitä nyt kävin päiväkerhossa 4-5 vuotiaana ja eskarissa . Jälkeenpäin kadehdin niitä jotka kävi päiväkodeissa pienestä lähtien. Missään iltapäivähoidoissa en ikinä ollut. Oli yksinäistä ja tylsää kotona odotella että isommat sisarukset tulee koulusta tai kaverit päiväkodeista tms kotiin. Nykyään on toki erilaiset ajat kun on virikkeitä ja televisiotarjontaa paljon enemmän kuin omassa lapsuudessani.
Tylsyys on terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaisin, että haarukassa 2,5v - 4v on hyvä aloittaa päivähoito vähän lapsen luonteesta ja päivien pituudesta riippuen.
3-vuotias on mielestäni hyvä ikä mennä hoitoon esim 6 tunniksi/päivä.
Jos ei ole pakko niin ei täyspitkää päivää
ollenkaan. Esim klo 9-15 on hyvä aika olla hoidossa. Aamiainen kotona koska tarhassa on aamiainen klo 8. Sitten ulkoilua ja ruokailu,
päiväinet ja välipala. Tässä vaiheessa voi
lapsen hakea pois. Jos lapsen joutuu viemäään tarhaan esim. klo 8, hakemaan pois
n. klo 17, niin kotonaolo jää vähäiseksi ennen nukkumaanmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kotona kouluikäiseksi, mitä nyt kävin päiväkerhossa 4-5 vuotiaana ja eskarissa . Jälkeenpäin kadehdin niitä jotka kävi päiväkodeissa pienestä lähtien. Missään iltapäivähoidoissa en ikinä ollut. Oli yksinäistä ja tylsää kotona odotella että isommat sisarukset tulee koulusta tai kaverit päiväkodeista tms kotiin. Nykyään on toki erilaiset ajat kun on virikkeitä ja televisiotarjontaa paljon enemmän kuin omassa lapsuudessani.
Tylsyys on terveellistä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/04/tylsisty-niin-muutut-luovemmak…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vakaope kirjoitti:
Niin, miksiköhän? Aiheeseen juuri nyt en jaksa kaivaa liitteitä tai tutkimuksia, mutta sanon omien kokemuksieni mukaan seuraavaa. Kiire ja suorittaminen näkyy perheiden arjessa, liikaa harrastuksia ja liian vähän rauhallista aikaa perheen kesken. Liikaa ehkä vanhemmilla vaatimuksia työelämässä. Älylaitteiden vääränlainen käyttö liian varhain. Myös vanhempian aika älylaitteilla on lapsilta pois. Pelottavat mediajulkaisut lasten silmille, Youtube, iltapäivälehdet jn. Perheiden sisäiset arvot. Materialismi. Nepsylasten määrän räjähtänyt kasvu. On aivan tavallista, että erityistä tukea tarvitsi ryhmässä useampi lapsi. 10 vuotta sitten ehkä muutama koko päiväkodissa. On paljon myös puhumattomia lapsia. Aikuisten kunnioittaminen, kyllä, päiväkodissakin lapsi voi haistattaa vitut täysin pelkäämättä. Monikulttuurisuus tuo paljon haasteita, ei ole yhteistä kieltä esim. Valitettavasti myös ruumillinen kuritus on kotona joillain kulttuurisidonnainen asia, siinä ei kovasi meidän hyvä pedagogiikka auta. Ei ole aikaa kohdata lasta yksilöinä päiväkodissa. Ennen vanhemmat myös saivat kotiin tukea, nykyään ratkaisu on laittaa päiväkotiin oppimaan. Päiväkodissa on kaksi aikuista ryhmässä iltapäivällä ja lapsia 21, se on karu totuus. Siinä muuttuu myös se tärkein eli lapsi.
Tosiaan päiväkodissa 2 aikuista ja 21 lasta iltapäivisin ja silti mammat pitää pieniä esikoisiaan pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka olisivat itse kotona ja teeskentelevät että se on lasten etu.
Itse olen elänyt tätä päivähoitorumbaa työssäkäyvän äidin roolissa vuodesta 2015, ja enemmän itseäni hämmästyttää, miten siellä päiväkodeissa ei iltapäivisin ole ketään leikkikavereita. Kun pääsen puoli viiden maissa hakemaan lapseni, potkii hän palloa kahdestaan hoitajan kanssa.
Jep sama! Puoli viideltä jos hakee niin eipä siellä enää ole kuin pari lasta jos sitäkään. Neljältä lapsia siellä vielä on, mutta moni lähtee jo kolmen maissa. Lapseni ovat olleet useammassa eri päiväkodissa ja kaikissa sama juttu. Ja aamulla jos vie puoli kahdeksaksi niin tyhjää on. Ja esim silloin heinäkuussa hoidossa on ihan murto-osa lapsista ja 2/3 alueen päiväkodeista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 4-vuotiaana. Sen ikäinen alkaa jo oikeasti nauttia kavereitten seurasta ja muodostaa kaverisuhteita. Ainakin oma kokemus ilmaisista kerhoista on tosi huono, siellä lapset ja aikuiset vaihtui eikä lapsi oikein tutustunut keneenkään kunnolla, hankalaa oli aina sinne meneminen. Himpun alle 5v meni päiväkotiin ja heti alkoi kavereita löytyä ja lapsi viihtyi huippuhyvin. Olis kannattanut suosiolla laittaa päiväkotiin jo vähän aiemmin lyhyttä päivää ja jättää nuo kerhot välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vakaope kirjoitti:
Niin, miksiköhän? Aiheeseen juuri nyt en jaksa kaivaa liitteitä tai tutkimuksia, mutta sanon omien kokemuksieni mukaan seuraavaa. Kiire ja suorittaminen näkyy perheiden arjessa, liikaa harrastuksia ja liian vähän rauhallista aikaa perheen kesken. Liikaa ehkä vanhemmilla vaatimuksia työelämässä. Älylaitteiden vääränlainen käyttö liian varhain. Myös vanhempian aika älylaitteilla on lapsilta pois. Pelottavat mediajulkaisut lasten silmille, Youtube, iltapäivälehdet jn. Perheiden sisäiset arvot. Materialismi. Nepsylasten määrän räjähtänyt kasvu. On aivan tavallista, että erityistä tukea tarvitsi ryhmässä useampi lapsi. 10 vuotta sitten ehkä muutama koko päiväkodissa. On paljon myös puhumattomia lapsia. Aikuisten kunnioittaminen, kyllä, päiväkodissakin lapsi voi haistattaa vitut täysin pelkäämättä. Monikulttuurisuus tuo paljon haasteita, ei ole yhteistä kieltä esim. Valitettavasti myös ruumillinen kuritus on kotona joillain kulttuurisidonnainen asia, siinä ei kovasi meidän hyvä pedagogiikka auta. Ei ole aikaa kohdata lasta yksilöinä päiväkodissa. Ennen vanhemmat myös saivat kotiin tukea, nykyään ratkaisu on laittaa päiväkotiin oppimaan. Päiväkodissa on kaksi aikuista ryhmässä iltapäivällä ja lapsia 21, se on karu totuus. Siinä muuttuu myös se tärkein eli lapsi.
Tosiaan päiväkodissa 2 aikuista ja 21 lasta iltapäivisin ja silti mammat pitää pieniä esikoisiaan pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka olisivat itse kotona ja teeskentelevät että se on lasten etu.
Itse olen elänyt tätä päivähoitorumbaa työssäkäyvän äidin roolissa vuodesta 2015, ja enemmän itseäni hämmästyttää, miten siellä päiväkodeissa ei iltapäivisin ole ketään leikkikavereita. Kun pääsen puoli viiden maissa hakemaan lapseni, potkii hän palloa kahdestaan hoitajan kanssa.
Jep sama! Puoli viideltä jos hakee niin eipä siellä enää ole kuin pari lasta jos sitäkään. Neljältä lapsia siellä vielä on, mutta moni lähtee jo kolmen maissa. Lapseni ovat olleet useammassa eri päiväkodissa ja kaikissa sama juttu. Ja aamulla jos vie puoli kahdeksaksi niin tyhjää on. Ja esim silloin heinäkuussa hoidossa on ihan murto-osa lapsista ja 2/3 alueen päiväkodeista kiinni.
Miksi pitäisi heinäkuussa olla hoidossa, jos vanhemmat lomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
5-6 vuotta = ei koskaan?
Rehellisesti kuolinvuoteella et tule miettimään, että voi vitsi enpä tehnyt tarpeeksi töitä, mutta sitä voit katua että et koskaan luonut hyvää suhdetta lapsiisi.
Aika kummalliselta kuulostaa, jos lapsiinsa ei voi töissä käymisen ohella suhdetta muodostaa ja päiväkoti on se suhteen olennainen katkaisija.
Kukaan tuskin miettii että olisinpa tehnyt enemmän töitä, mutta aika moni teistä tulee kyllä miettimään, miksi uhrasi täysin oman elämänsä toisten takia.
Tuskin noin syyllistävää kommenttia kenellekään työssä käyvälle isälle kirjottaisit. 5-6 vuotta ei ole mikään pieni tauko työelämässä ja vaikuttaa naisen talouteen aika hurjasti.
tuskin kuolinvuoteella ajattelee että olisi pitänyt tehdä enenmän töitä vaan sitä ertä olisinpa ollut kotona pitempään lasten kanssa kun vaan vuoden.
Noin 16-vuotiaana. Siinä iässä on jo oppinut kellon käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
EIköhän tämän pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia. Miten se voisi olla muuten? Päiväkodissa meidänkin lapsille opetetaan paljon asioita mm. tieteestä ja käyvät retkillä eri paikoissa. Eihän kotona oleminen vastaa mitenkään hyvää päiväkotia.
Lapsille ei opeteta paljon asioita "tieteestä" edes koulussa. Ihan oikeasti. Itse toista ylipoistotutkintoa, tällä kertaa matemaattis-luonnontieteellisessä opiskelevana tiedenörttinä ja kutosluokkalaisen äitinä tiedän. Päiväkodissa lapset yritetään pitää hengissä ja koulussa rämmitään koko ajan helpottuvista opetussuunnitelmista vähimmäisvaatimukset läpi.
Jos lapselle haluaa tiedekasvatusta, niin sitä on kyllä saatavilla, mutta sen järjestäminen jää vanhempien aktiivisuuden varaan.
Päiväkodissa olemisesta on lapselle hyötyä silloin, kun kotiolot ovat syystä tai toisesta huonot.
päiväkodissa opitaan olemaan ryhmässä, leikkimään toisten kanssa, on askartelua, retkiä jne. En tykännyt askarrella kotona. Laitoin lapseni päiväkotiin 3, 6 v ., puolipvä.
4v päiväkoriin. Sitä ennen vaikka vuoden hyvällä pph:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4v päiväkoriin. Sitä ennen vaikka vuoden hyvällä pph:lla.
Siis ei koriin kuitenkaan :D
5-vuotiaana. Silloin stressinsietokyky on kehittynyt paremmaksi. Johonkin tosi pieneen ryhmään voisi laittaa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vienyt kumpaakaan lasta ikinä. Paras ratkasuni koskaan.
Eivät olleet eskarissakaan.
Hyvin ovat pärjänneet, kouluttautuneet, ovat äärimmäisen sosiaalisia, avoimia ja heittäytymiskykyisiä vahvalla itsetunnolla.En usko, että kyse on pelkästään kasvatuksessa, vaan pitkäkti, ettei ole pienestä lähtien kiusattuna.
Kuka niitä lapsia hoiti? Jos sinä niin onnea, näkyy sitten aikanaan eläkkeessäsi
Oletko koskaan laskenut miten vähäinen merkitys sillä eläkkeeseen oikeasti on? Muutaman vuoden poissaolo on keskituloiselle noin 50 euroa eläkkeestä pois. Ei se ihan valtava raha ole. Sen voi kompensoida vaikka säästämällä tuloistaan eläkepäiviä varten.
Entäpä se kun joku aloittaa työelämän vasta 25-vuotiaana, joku 30-vuotiaana. Joku taas meni töihin jo 18 vuotiaana. Natisetko näillekin, että siinäpä näet eläkkeessäsi kun noin myöhään opiskelit!!1! Erot siellä työuran aloituksessa on helposti yli kymmenen vuotta. Mutta lasten kanssako ei voi olla muutamaa vuotta kotona? Jos palaa työelämään vaikka 40-vuotiaana, siinä on enemmän kuin 25 vuotta aikaa vielä olla töissä.
Arvojärjestys on oikeasti joillain ihan p*****lään. Töistä ei voi luopua edes pikkulapsiajaksi.
Jos raha on noin tärkeää, niin silloin ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan. Eihän ne tee muuta kuin kuluttaa sitä rakasta rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vienyt kumpaakaan lasta ikinä. Paras ratkasuni koskaan.
Eivät olleet eskarissakaan.
Hyvin ovat pärjänneet, kouluttautuneet, ovat äärimmäisen sosiaalisia, avoimia ja heittäytymiskykyisiä vahvalla itsetunnolla.En usko, että kyse on pelkästään kasvatuksessa, vaan pitkäkti, ettei ole pienestä lähtien kiusattuna.
Kuka niitä lapsia hoiti? Jos sinä niin onnea, näkyy sitten aikanaan eläkkeessäsi
Oletko koskaan laskenut miten vähäinen merkitys sillä eläkkeeseen oikeasti on? Muutaman vuoden poissaolo on keskituloiselle noin 50 euroa eläkkeestä pois. Ei se ihan valtava raha ole. Sen voi kompensoida vaikka säästämällä tuloistaan eläkepäiviä varten.
Entäpä se kun joku aloittaa työelämän vasta 25-vuotiaana, joku 30-vuotiaana. Joku taas meni töihin jo 18 vuotiaana. Natisetko näillekin, että siinäpä näet eläkkeessäsi kun noin myöhään opiskelit!!1! Erot siellä työuran aloituksessa on helposti yli kymmenen vuotta. Mutta lasten kanssako ei voi olla muutamaa vuotta kotona? Jos palaa työelämään vaikka 40-vuotiaana, siinä on enemmän kuin 25 vuotta aikaa vielä olla töissä.
Arvojärjestys on oikeasti joillain ihan p*****lään. Töistä ei voi luopua edes pikkulapsiajaksi.
Jos raha on noin tärkeää, niin silloin ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan. Eihän ne tee muuta kuin kuluttaa sitä rakasta rahaa.
Hyvin todettu, 100% samaa mieltä. Tunnen erään joka opiskelee edelleen 30-vuotiaana amk-tasolla ja työkokemus koostuu lähinnä kesätöistä. Eipä ole tullut mieleen paasata eläkkeestä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias on mielestäni hyvä ikä mennä hoitoon esim 6 tunniksi/päivä.
Jos ei ole pakko niin ei täyspitkää päivää
ollenkaan. Esim klo 9-15 on hyvä aika olla hoidossa. Aamiainen kotona koska tarhassa on aamiainen klo 8. Sitten ulkoilua ja ruokailu,
päiväinet ja välipala. Tässä vaiheessa voi
lapsen hakea pois. Jos lapsen joutuu viemäään tarhaan esim. klo 8, hakemaan pois
n. klo 17, niin kotonaolo jää vähäiseksi ennen nukkumaanmenoa.
Samaa mieltä, täyspitkää päivää ei koskaan jos ei ole pakko! Miksi ihmiset ajattelee että lapsen pitää olla vähintään 8 tuntia päivässä päiväkodissa vaikka itse olisivat kotona?? Eihän koululaisillakaan ole niin pitkät päivät, ja heillä vielä 3 kuukautta lomaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vienyt kumpaakaan lasta ikinä. Paras ratkasuni koskaan.
Eivät olleet eskarissakaan.
Hyvin ovat pärjänneet, kouluttautuneet, ovat äärimmäisen sosiaalisia, avoimia ja heittäytymiskykyisiä vahvalla itsetunnolla.En usko, että kyse on pelkästään kasvatuksessa, vaan pitkäkti, ettei ole pienestä lähtien kiusattuna.
Kuka niitä lapsia hoiti? Jos sinä niin onnea, näkyy sitten aikanaan eläkkeessäsi
Oletko koskaan laskenut miten vähäinen merkitys sillä eläkkeeseen oikeasti on? Muutaman vuoden poissaolo on keskituloiselle noin 50 euroa eläkkeestä pois. Ei se ihan valtava raha ole. Sen voi kompensoida vaikka säästämällä tuloistaan eläkepäiviä varten.
Entäpä se kun joku aloittaa työelämän vasta 25-vuotiaana, joku 30-vuotiaana. Joku taas meni töihin jo 18 vuotiaana. Natisetko näillekin, että siinäpä näet eläkkeessäsi kun noin myöhään opiskelit!!1! Erot siellä työuran aloituksessa on helposti yli kymmenen vuotta. Mutta lasten kanssako ei voi olla muutamaa vuotta kotona? Jos palaa työelämään vaikka 40-vuotiaana, siinä on enemmän kuin 25 vuotta aikaa vielä olla töissä.
Arvojärjestys on oikeasti joillain ihan p*****lään. Töistä ei voi luopua edes pikkulapsiajaksi.
Jos raha on noin tärkeää, niin silloin ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan. Eihän ne tee muuta kuin kuluttaa sitä rakasta rahaa.
Itsekkäät, materialistiset arvot vallitsevat. Pihalta löytyy uusi hieno auto, viikon etelänmatkalle on päästävä vähintään kerran vuodessa, lapsilla on oltava uusimmat ulkohaalarit jne. Ja sitten ne raukat on säilössä 1-vuotiaasta lähtien 8-10 tunnin päiviä laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vakaope kirjoitti:
Niin, miksiköhän? Aiheeseen juuri nyt en jaksa kaivaa liitteitä tai tutkimuksia, mutta sanon omien kokemuksieni mukaan seuraavaa. Kiire ja suorittaminen näkyy perheiden arjessa, liikaa harrastuksia ja liian vähän rauhallista aikaa perheen kesken. Liikaa ehkä vanhemmilla vaatimuksia työelämässä. Älylaitteiden vääränlainen käyttö liian varhain. Myös vanhempian aika älylaitteilla on lapsilta pois. Pelottavat mediajulkaisut lasten silmille, Youtube, iltapäivälehdet jn. Perheiden sisäiset arvot. Materialismi. Nepsylasten määrän räjähtänyt kasvu. On aivan tavallista, että erityistä tukea tarvitsi ryhmässä useampi lapsi. 10 vuotta sitten ehkä muutama koko päiväkodissa. On paljon myös puhumattomia lapsia. Aikuisten kunnioittaminen, kyllä, päiväkodissakin lapsi voi haistattaa vitut täysin pelkäämättä. Monikulttuurisuus tuo paljon haasteita, ei ole yhteistä kieltä esim. Valitettavasti myös ruumillinen kuritus on kotona joillain kulttuurisidonnainen asia, siinä ei kovasi meidän hyvä pedagogiikka auta. Ei ole aikaa kohdata lasta yksilöinä päiväkodissa. Ennen vanhemmat myös saivat kotiin tukea, nykyään ratkaisu on laittaa päiväkotiin oppimaan. Päiväkodissa on kaksi aikuista ryhmässä iltapäivällä ja lapsia 21, se on karu totuus. Siinä muuttuu myös se tärkein eli lapsi.
Tosiaan päiväkodissa 2 aikuista ja 21 lasta iltapäivisin ja silti mammat pitää pieniä esikoisiaan pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka olisivat itse kotona ja teeskentelevät että se on lasten etu.
Itse olen elänyt tätä päivähoitorumbaa työssäkäyvän äidin roolissa vuodesta 2015, ja enemmän itseäni hämmästyttää, miten siellä päiväkodeissa ei iltapäivisin ole ketään leikkikavereita. Kun pääsen puoli viiden maissa hakemaan lapseni, potkii hän palloa kahdestaan hoitajan kanssa.
Jep sama! Puoli viideltä jos hakee niin eipä siellä enää ole kuin pari lasta jos sitäkään. Neljältä lapsia siellä vielä on, mutta moni lähtee jo kolmen maissa. Lapseni ovat olleet useammassa eri päiväkodissa ja kaikissa sama juttu. Ja aamulla jos vie puoli kahdeksaksi niin tyhjää on. Ja esim silloin heinäkuussa hoidossa on ihan murto-osa lapsista ja 2/3 alueen päiväkodeista kiinni.
Miksi pitäisi heinäkuussa olla hoidossa, jos vanhemmat lomalla?
Kovasti yritetään väittää, että vanhemmat tuo lapset hoitoon lomallakin... Eikä kaikki vanhemmat ole heinäkuussa lomalla. Siellä päiväkodissa on heinäkuussa ne, joitten vanhemmilla on loma joskus muulloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vienyt kumpaakaan lasta ikinä. Paras ratkasuni koskaan.
Eivät olleet eskarissakaan.
Hyvin ovat pärjänneet, kouluttautuneet, ovat äärimmäisen sosiaalisia, avoimia ja heittäytymiskykyisiä vahvalla itsetunnolla.En usko, että kyse on pelkästään kasvatuksessa, vaan pitkäkti, ettei ole pienestä lähtien kiusattuna.
Kuka niitä lapsia hoiti? Jos sinä niin onnea, näkyy sitten aikanaan eläkkeessäsi
Oletko koskaan laskenut miten vähäinen merkitys sillä eläkkeeseen oikeasti on? Muutaman vuoden poissaolo on keskituloiselle noin 50 euroa eläkkeestä pois. Ei se ihan valtava raha ole. Sen voi kompensoida vaikka säästämällä tuloistaan eläkepäiviä varten.
Entäpä se kun joku aloittaa työelämän vasta 25-vuotiaana, joku 30-vuotiaana. Joku taas meni töihin jo 18 vuotiaana. Natisetko näillekin, että siinäpä näet eläkkeessäsi kun noin myöhään opiskelit!!1! Erot siellä työuran aloituksessa on helposti yli kymmenen vuotta. Mutta lasten kanssako ei voi olla muutamaa vuotta kotona? Jos palaa työelämään vaikka 40-vuotiaana, siinä on enemmän kuin 25 vuotta aikaa vielä olla töissä.
Arvojärjestys on oikeasti joillain ihan p*****lään. Töistä ei voi luopua edes pikkulapsiajaksi.
Jos raha on noin tärkeää, niin silloin ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan. Eihän ne tee muuta kuin kuluttaa sitä rakasta rahaa.
Ja se on tietenkin äiti, jonka pitää olla pois töistä eikö niin?
Miten kehittyy laumassa samanikäisiä, joilla kaikilla samanlaiset taidot?