Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?
Tilanne nyt siis se, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluan. Lähinnä mietin lapsen kannalta, missä iässä alkaa tulla tarve enenevissä määrin muiden lasten kanssa touhuamiseen? Kuinka pitkään riittää mun seura ja satunnaiset kontaktit muihin lapsiin jne? Vauva on nyt 8 kk ikäinen.
Kommentit (412)
Ei minkään.
Meidän lapsi kävi 8 kk ajan päiväkodissa 2 v. 10 kk iästä lähtien. Muutos negatiiviseen oli valtava. Lapsi oli päiväkotipäivien jälkeen valtavan väsynyt ja vetäytyvä. Hän oli jatkuvasti sairaana. Aamut olivat kamalia, kun lapsi ei halunnut mennä päiväkotiin. Aiemmin yleisesti hyväntuulisesta ja levollisesta lapsesta tuli apea ja lyhytpinnainen. Puistoissa hän alkoi arastella vieraita lapsia, vaikka aikaisemmin oli leikkinyt kenen kanssa vain.
Päiväkodin mielestä siellä sujui hienosti.
Otimme lapsen pois päiväkodista ja järjestimme arjen uusiksi. Aloin tehdä töitä osa-aikaisesti ja mies teki etänä niin paljon kuin pystyi. Lapsi kävi 2 aamupäivää seurakunnan kerhossa ja kerran viikossa lastentanssissa. Kerran viikossa meillä kävi hoitaja kotona ja parina päivänä lapsi oli isovanhempien kanssa.
Lapsi palautui hiljalleen entiselleen. 6-vuotiaana meni eskariin, mutta ei silloinkaan halunnut jäädä päiväkotiin iltapäivähoitoon, joten kulki itse matkat koulutaksilla reippaasti. Nyt on jo koululainen, ja pärjää tosi hyvin. On sosiaalinen ja paljon kavereita ja saa hyviä numeroita.
Päiväkoteja on erilaisia ja lapsia on erilaisia. Varmaankin monet lapset voivat ihan hyvin tuossa päiväkodissa. Meidän lapselle se ei kuitenkaan ainakaan siinä ikävaiheessa sopinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laittaisin viisivuotiaan, jos oikeasti voisin valita. Kaikki lapset mennyt vuotiaana ongelmitta, mutta ei niitä lapsia sinne päivähoitoon viedä niiden itsensä takia, vaan siksi, että pääsin töihin. Meillä ollut hyvä varhaiskasvatus jo aivan pienillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
EIköhän tämän pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia. Miten se voisi olla muuten? Päiväkodissa meidänkin lapsille opetetaan paljon asioita mm. tieteestä ja käyvät retkillä eri paikoissa. Eihän kotona oleminen vastaa mitenkään hyvää päiväkotia.
Lapsille ei opeteta paljon asioita "tieteestä" edes koulussa. Ihan oikeasti. Itse toista ylipoistotutkintoa, tällä kertaa matemaattis-luonnontieteellisessä opiskelevana tiedenörttinä ja kutosluokkalaisen äitinä tiedän. Päiväkodissa lapset yritetään pitää hengissä ja koulussa rämmitään koko ajan helpottuvista opetussuunnitelmista vähimmäisvaatimukset läpi.
Jos lapselle haluaa tiedekasvatusta, niin sitä on kyllä saatavilla, mutta sen järjestäminen jää vanhempien aktiivisuuden varaan.
Päiväkodissa olemisesta on lapselle hyötyä silloin, kun kotiolot ovat syystä tai toisesta huonot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
EIköhän tämän pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia. Miten se voisi olla muuten? Päiväkodissa meidänkin lapsille opetetaan paljon asioita mm. tieteestä ja käyvät retkillä eri paikoissa. Eihän kotona oleminen vastaa mitenkään hyvää päiväkotia.
Lapsille ei opeteta paljon asioita "tieteestä" edes koulussa. Ihan oikeasti. Itse toista ylipoistotutkintoa, tällä kertaa matemaattis-luonnontieteellisessä opiskelevana tiedenörttinä ja kutosluokkalaisen äitinä tiedän. Päiväkodissa lapset yritetään pitää hengissä ja koulussa rämmitään koko ajan helpottuvista opetussuunnitelmista vähimmäisvaatimukset läpi.
Jos lapselle haluaa tiedekasvatusta, niin sitä on kyllä saatavilla, mutta sen järjestäminen jää vanhempien aktiivisuuden varaan.
Päiväkodissa olemisesta on lapselle hyötyä silloin, kun kotiolot ovat syystä tai toisesta huonot.
Ikävää, että teillä on sattunut noin huono koulu. Omat tiedenörttilapseni ovat saaneet hyvää opetusta päiväkodista saakka, vaikka toki tiedonhaluinen lapsi oppiikin paljon ensisijaisesti itsenäisesti kirjoista.
Ikinä ei ole tullut sellaista tunnetta, että koulu olisi rämmintää tai päiväkoti selviytymistä.
Vierailija kirjoitti:
AmmattilainenTietää kirjoitti:
Tutkimusten mukaan lapsi hyötyy sosialisoimisesta jo alkaen 12 kk iästä. En odottaisi, että lapsi on joku 3-4v; helposti tulee epäsosiaalinen ja persoonahäiriöitä jos ei ole altistettu sosiaaliselle vuorovaikutukselle kuin vanhempiinsa..
Voi pyhä yksinkertaisuus... kyllä ne kotihoidossa olevat lapset saa myös muitakin sosiaalisia kontakteja kuin vanhempansa :D on kuulemma muskarit, perhekahvilat, harrastukset, urheiluseurojen taaperoliikkarit, kerhot yms olemassa, sen lisäksi esim sukulaiset ja ystäväperheet itseasiassa esimerkiksi 3-vuotiaaksi kotihoidetut lapset ovat jo siihen ikään mennessä ehtineet nähdä ja kokea elämää monin verroin enemmän, kuin päiväkodissa 1v iästä asti joka arkipäivä 9-10h möllöttäneet ikätoverinsa.
Riippuu ihan tilanteesta, muskari kerran viikossa 45 min, ei siinä ehdi edes muistamaan muiden lasten nimiä. 1-2 -vuotiaille ei ole oikein harrastuksia, Helsingissä on nyt leikkipuistot olleet kiinni, ja korona aikaan ei ollut MML:n perhekahviloita, en kyllä niissäkään ehtinyt tutustua kehenkään, ei ole sukulaisia, eikä kavereita joilla olisi juuri sillä hetkellä ollut pieni lapsi kotona. Yksinäisyys oli koko ajan läsnä, kun olin lapsen kansss kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
EIköhän tämän pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia. Miten se voisi olla muuten? Päiväkodissa meidänkin lapsille opetetaan paljon asioita mm. tieteestä ja käyvät retkillä eri paikoissa. Eihän kotona oleminen vastaa mitenkään hyvää päiväkotia.
Lapsille ei opeteta paljon asioita "tieteestä" edes koulussa. Ihan oikeasti. Itse toista ylipoistotutkintoa, tällä kertaa matemaattis-luonnontieteellisessä opiskelevana tiedenörttinä ja kutosluokkalaisen äitinä tiedän. Päiväkodissa lapset yritetään pitää hengissä ja koulussa rämmitään koko ajan helpottuvista opetussuunnitelmista vähimmäisvaatimukset läpi.
Jos lapselle haluaa tiedekasvatusta, niin sitä on kyllä saatavilla, mutta sen järjestäminen jää vanhempien aktiivisuuden varaan.
Päiväkodissa olemisesta on lapselle hyötyä silloin, kun kotiolot ovat syystä tai toisesta huonot.
Ikävää, että teillä on sattunut noin huono koulu. Omat tiedenörttilapseni ovat saaneet hyvää opetusta päiväkodista saakka, vaikka toki tiedonhaluinen lapsi oppiikin paljon ensisijaisesti itsenäisesti kirjoista.
Ikinä ei ole tullut sellaista tunnetta, että koulu olisi rämmintää tai päiväkoti selviytymistä.
Ei se varmaan rämminnältä tunnukaan, jos oma lapsi on niiden hitaampien joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä oma kaksivuotias kaipasi ikäistensä seuraa, ja leikkivät yhdessä päiväkodissa. Omat menneet siinä puolitoistavuotiaina hoitoon.
En itse jaksa leikkiä niin paljon kuin lapsi vaatisi, mielummin toisten lasten kanssa arkisin. Varmaan joku alapeukuttaa ja kertoo kyllä vanhemman velvollisuus on vetää automatolla 10h päivässä brum brum ensimmäiset 5 vuotta putkeen. Ei sitä ennen vanhaan lasten kanssa oltu edes näin paljon, vaan lapset olivat keskenään..
Miksi et opeta lasta itsenäiseksi? Miksi lapsi pitää opettaa siihen että saa ulkopuolelta 24/7 virikettä? 2v ei todellakaan tarvi joka päivä ja joka hetki leikkiseuraa, eikä vaihtoehto ole se että vanhempi nonstop leikkii lapsen kanssa.
Miksi pitää lapsi kotihoidossa, jos sen tarkoitus on vain opettaa lapsi itsenäiseksi? Kyllä lapsen kanssa tulee leikkiä, ei tuon ikäinen leiki yksin kuin lyhyitä hetkiä loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että 3-4-vuotiaana. Silloin on jo kypsempi leikkimään yhdessä toisten lasten kanssa. 1-vuotias ei tarvitse leikkiseuraa vaan hoivaa. 2-vuotiaskin väsyy vielä päiväkodin arjessa ja hälyssä ja leikki on enimmäkseen vierekkäin leikkimistä, ei yhdessä. 3-4-vuotias keksii jo hyviä mielikuvitusleikkejä ja nauttii toisten lasten seurasta tyypillisesti. En väheksy ketjun arvioita, jos joku lapsi on ollut ujo ja kykenemätön luomaan kaverisuhteita, koska lapset ovat persoonia. Kuitenkin fakta on se, että jokaisella lapsella on päiväkodissa leikkikavereita ja niitä vaihdellaan. Tehdään leikkiryhmiä. Jos joku jää ulkona yksin, hänet käy aikuinen viemässä sopivaan porukkaan mukaan.
Toki kavereita voi olla myös kotona hoidettavalla lapsella: naapureita, sukulaisia, sisaruksia. Meidän 3-vuotias oli todella yksinäinen, mutta siitä hän reipastui 4-vuotiaana, kun meni osa-aikahoitoon ja aloitti myös liikuntaleikkikoulun. Kotona oltiin paljon urheiltu aina, joten hän oli taitava kiipeämään, kova juoksemaan, pyöräilemään. Hän osasi myös luistella ja hiihtää ja laskettelemaankin alkoi opetella hyvin pienenä, samana talvena kun alkukeväästä täytti 4 v. Kyllä hän tykkäsi saatuaan kavereita päiväkodissa, ja muistan kun oli kuukauden kesäloma ja joka päivä kyseli, milloin taas pääsee päikkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AmmattilainenTietää kirjoitti:
Tutkimusten mukaan lapsi hyötyy sosialisoimisesta jo alkaen 12 kk iästä. En odottaisi, että lapsi on joku 3-4v; helposti tulee epäsosiaalinen ja persoonahäiriöitä jos ei ole altistettu sosiaaliselle vuorovaikutukselle kuin vanhempiinsa..
Voi pyhä yksinkertaisuus... kyllä ne kotihoidossa olevat lapset saa myös muitakin sosiaalisia kontakteja kuin vanhempansa :D on kuulemma muskarit, perhekahvilat, harrastukset, urheiluseurojen taaperoliikkarit, kerhot yms olemassa, sen lisäksi esim sukulaiset ja ystäväperheet itseasiassa esimerkiksi 3-vuotiaaksi kotihoidetut lapset ovat jo siihen ikään mennessä ehtineet nähdä ja kokea elämää monin verroin enemmän, kuin päiväkodissa 1v iästä asti joka arkipäivä 9-10h möllöttäneet ikätoverinsa.
Riippuu ihan tilanteesta, muskari kerran viikossa 45 min, ei siinä ehdi edes muistamaan muiden lasten nimiä. 1-2 -vuotiaille ei ole oikein harrastuksia, Helsingissä on nyt leikkipuistot olleet kiinni, ja korona aikaan ei ollut MML:n perhekahviloita, en kyllä niissäkään ehtinyt tutustua kehenkään, ei ole sukulaisia, eikä kavereita joilla olisi juuri sillä hetkellä ollut pieni lapsi kotona. Yksinäisyys oli koko ajan läsnä, kun olin lapsen kansss kotona.
1-2-vuotiaille harrastuksia?! Luinko oikein? 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005670708.html
Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotona hoidetut – ”Päivähoito antaa valmiuksia, joilla helpompi pärjätä”
EIköhän tämän pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia. Miten se voisi olla muuten? Päiväkodissa meidänkin lapsille opetetaan paljon asioita mm. tieteestä ja käyvät retkillä eri paikoissa. Eihän kotona oleminen vastaa mitenkään hyvää päiväkotia.
No voi jösses. Tein omien lasteni kanssa tosi usein metsäretkiä, niillä syötiin puolukoita, katseltiin ja tunnistettiin kasveja, sieniä ja etanoita, ihmeteltiin vuodenkiertoa, auringon ja kuun asentoa (kyllä, kuu näkyy joskus päivälläkin.) muurahaisia, lintuja mitä eläimiä nähtiinkään ja miten ne elämäänsä elää. Mikä on puun elämänkaari? Tai perhosen? Tai mihin muuttolinnut lentää ja miksi?
Ja ihan samalla tavalla opastan (muiden) lapsia taas kun olen työelämässä, päiväkodissa, vaka-hoitajana.
Että semmoista "tiedettä". Ja semmosia retkiä. Kyllä niihin pystyy ihan tavallinen vanhempi vaikka pelkällä peruskoulupohjalla, ei pienet lapset niin korkealentoista tiedettä kaipaa. Paljon kysyvien viskari-eskareiden kanssa voi joskus joutua katsomaan googlesta, mitenkäs joku planettojen asento olikaan, mutta pienten kanssa... Ei oo rakettitiedettä.
Luottakaa vanhemmat nyt itseenne edes sen verran, kyllä te osaatte lapsenne kasvattaa. Varhaiskasvatus ei ole joku ihmeellinen graalin malja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä oma kaksivuotias kaipasi ikäistensä seuraa, ja leikkivät yhdessä päiväkodissa. Omat menneet siinä puolitoistavuotiaina hoitoon.
En itse jaksa leikkiä niin paljon kuin lapsi vaatisi, mielummin toisten lasten kanssa arkisin. Varmaan joku alapeukuttaa ja kertoo kyllä vanhemman velvollisuus on vetää automatolla 10h päivässä brum brum ensimmäiset 5 vuotta putkeen. Ei sitä ennen vanhaan lasten kanssa oltu edes näin paljon, vaan lapset olivat keskenään..
Miksi et opeta lasta itsenäiseksi? Miksi lapsi pitää opettaa siihen että saa ulkopuolelta 24/7 virikettä? 2v ei todellakaan tarvi joka päivä ja joka hetki leikkiseuraa, eikä vaihtoehto ole se että vanhempi nonstop leikkii lapsen kanssa.
Miksi pitää lapsi kotihoidossa, jos sen tarkoitus on vain opettaa lapsi itsenäiseksi? Kyllä lapsen kanssa tulee leikkiä, ei tuon ikäinen leiki yksin kuin lyhyitä hetkiä loppujen lopuksi.
Tottakai voi välillä leikkiä, mutta ei todellakaan tarvi jatkuvasti (kuten monet tekevät ja sitten valittavat kun eivät ylläri jaksa ja olisi muutakin tekemistä).
Pienikin lapsi keksii kyllä itse tekemistä, jos ei kokoajan joku ole siinä vieressä hyysäämässä ja ulkoapäin tule jatkuva nonstop viriketulva, joka hyvin yleistä
jo pienestä pitäen. Sitten vielä päälle ihmetellään miksi lapset on levottomia ja kaikki normaali tekeminen on ihan mälsääääää ja tylsäääää, kun odotetaan vaan että se vanhempi on on joku 24/7 ohjelmatoimisto ja seisoo vaikka päällään jotta lapsella ei ole tylsää. Kun ei sen tarvi olla sellaista. Silti suurin osa vanhemmista opettaa ihan itse lapsensa sellaisiksi.
Sääli, kun lapsilla on potentiaalia itsellään vaikka minkälaiseen kekseliäisyyteen ja luovuuteen, jos sille vaan annetaan mahdollisuus, eikä aina tarjota valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin n. 3,5 v ainokaiseni, poika. Kävimme seurakunnan kerhossa ja nyt jos silloin olisi olut Oodi niin siellä,. Kaihoten katsoin iltapvllä sinnepäin missä lastenosasto että voi niitä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että 3-4-vuotiaana. Silloin on jo kypsempi leikkimään yhdessä toisten lasten kanssa. 1-vuotias ei tarvitse leikkiseuraa vaan hoivaa. 2-vuotiaskin väsyy vielä päiväkodin arjessa ja hälyssä ja leikki on enimmäkseen vierekkäin leikkimistä, ei yhdessä. 3-4-vuotias keksii jo hyviä mielikuvitusleikkejä ja nauttii toisten lasten seurasta tyypillisesti. En väheksy ketjun arvioita, jos joku lapsi on ollut ujo ja kykenemätön luomaan kaverisuhteita, koska lapset ovat persoonia. Kuitenkin fakta on se, että jokaisella lapsella on päiväkodissa leikkikavereita ja niitä vaihdellaan. Tehdään leikkiryhmiä. Jos joku jää ulkona yksin, hänet käy aikuinen viemässä sopivaan porukkaan mukaan.
Toki kavereita voi olla myös kotona hoidettavalla lapsella: naapureita, sukulaisia, sisaruksia. Meidän 3-vuotias oli todella yksinäinen, mutta siitä hän reipastui 4-vuotiaana, kun meni osa-aikahoitoon ja aloitti myös liikuntaleikkikoulun. Kotona oltiin paljon urheiltu aina, joten hän oli taitava kiipeämään, kova juoksemaan, pyöräilemään. Hän osasi myös luistella ja hiihtää ja laskettelemaankin alkoi opetella hyvin pienenä, samana talvena kun alkukeväästä täytti 4 v. Kyllä hän tykkäsi saatuaan kavereita päiväkodissa, ja muistan kun oli kuukauden kesäloma ja joka päivä kyseli, milloin taas pääsee päikkyyn.
Mahtoi olla ankea kesäloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 v voi laittaa, ja palata töihin osarina ja pitää lasta kokoaikaisesti siellä. Saa vähän aikaa itelleen samalla
Vierailija kirjoitti:
1 v voi laittaa, ja palata töihin osarina ja pitää lasta kokoaikaisesti siellä. Saa vähän aikaa itelleen samalla
Tömä mamma varmasti ihan tosissaan?
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
Toimeentulotuella ja lapsilisällä mahdollistan tämän
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
5-6 vuotta = ei koskaan?
Rehellisesti kuolinvuoteella et tule miettimään, että voi vitsi enpä tehnyt tarpeeksi töitä, mutta sitä voit katua että et koskaan luonut hyvää suhdetta lapsiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti täällä 99% keskustelijoista on jotain superkotiäitejä, jotka eivät koskaan palaa työelämään ja lapset on hamaan tappiin asti kotihoidossa?
Toimeentulotuella ja lapsilisällä mahdollistan tämän
Niin. Päiväkoti se lapset pilaa eikä vanhemmat, jotka opettavat jo vaippaikäisistä lähtien, että oma elämä maksetaan jonkun toisen työllä.
Sepä se, kun osa vanhemmista on näin yksinkertaisia ja avuttomia. Ehkä heidän lapsille tuo 9-10h päiväkodissa on as good as it gets.