Miksi ihmiset ei enää pariudu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Tuo vaihe kestää maksimissaan muutaman viikon ennen kuin nainen kyllästyy ja lähtee. Sopii kokeilla, jos tarkoituksena on päästä vaimosta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies = keskimääräinen suomalainen mies. Käy töissä, osaa jonkinlaiset käytöstavat ja edes pikkuisen sosiaalisuutta. Osaa käydä kaupassa ja suihkussa, osallistuu hiukan kotitöihin. Kohtelee muita ihmisiä, lapsia ja eläimiä hyvin. On yleensä parisuhteessa.

Turha täällä kenenkään inistä, ettei tavismies kelpaa, sillä tavismiehillä on yleensä nainen.

"Osallistuu hieman kotitöihin" ei ole tavis, se on kusipää. Nykynaiset ei ryhdy enää äidiksi miehelle.

Joutuuhan nainen yksin asuessaan siivoamaan oman asuntonsa. Ei nainen kovin paljon enemmän joudu siivoamaan vaikka mies on mukana kuvioissa. Onko kysymys vain valtapelistä?

Kun nainen asuu yksin , se asunto ei sotkeudukaan vaan pysyy siistänä. Toisin on jos asuntoon on otettu mies sotkemaan. Ne tykkää levittää tavaransa ympäriinsä, likapyykit lattialle ja elää kuin porsaat liassaan.

Pakko se naisenkin on joskus imuroida asunnossaan ja tiskata astiat. Vai pysyykö naisen asunto ikuisesti niin siistinä, ettei koskaan tarvitse imuroida?

Niin täytyy mutta siivottavaa ja tiskattavaa on huomattavasti harvemmin ja vähemmän kuin miehen kanssa asuessa . Miehellähän asia on päinvastoin.

Eli nainen siis yksin asuessaan siivoaa iloisena omat jälkensä, mutta kun mies on kuvioissa, muuttuu siivoaminen heti valtataisteluksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jos ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen? Jaksaa vain syödä töiden jälkeen ja mennä päikkärille.

Kai siitä toivottavasti jossain vaiheessa sitten heräilee. Siinä ne omat sotkut edelleen odottelee.

Vasta viikonloppuna jaksaa tehdä kotitöitä. Viikolla illat kuluu nukkuessa ja lepäillessä.

Joko olet obeesi, masentunut tai erittäin huono yleiskunto. Ei ole normaalia nukkua kaikkea aikaa jota ei ole töissä.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ihmisiä on harvassa. Tämä on oma syyni, onneksi niitäkin toisinaan löytyy. :)

Hyvän voi kukin määrittää kuin määrittää.

Tämä on minulla se syy, ja se huono/kelvoton olen minä itse.

Av:lla on juuri ketju siitä missä vaiheessa tajusi lapsuudenperheen olleen epäterve, itselleni ihan älyttömän hyvää vertaistukea ja valaisi todella paljon sitä, miksi en ole koskaan seurustellut vaikka olen sitä halunnutkin. Ei mulla riitä paukut siihen ja ei mulla olisi mitään muuta annettavaa kuin kasapäin traumoja. Edes mä itse en halua sellaista, joten voin paljon paremmin kun en edes tavoittele sitä - monestakin syystä. En tavoittele kuuta taivaalta ja en aseta itseäni muottiin mihin en sovi.

Ap, miksi se on sinulle niin tärkeää että kaikkien elämä menisi tietyn kaavan mukaan, ennalta määrätysti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Sanoit haluavasi luopua koko monogaamisen suhteen ajatuksesta. Ja sitten pysyt suhteessa lemmikkien takia. Lol.   

Niin.

Koska suoraan sanoen haluaisin elää arkea vaimoni ja lasteni ja lemmikkieni kanssa, mutta haluaisin myös suhteen naapurin/työpaikan ihanan naisen kanssa.

Miksi? Koska olen rakastunut häneen, haluan häntä, ja olen ymmärtänyt, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan. En olisi kiinnostunut, jos vetovoima ei olisi molemminpuolista. Käsittääkseni tämä on tavattoman yleistä, joten se joka on synnitön, alkakoon kivittämään minua.

Ja sitä paitsi, vaikka koko ajatus olisi tuomittu epäonnistumaan - rakkaus ei olisikaan sellaista kuin kuvittelin, emme saisikaan juttua toimimaan, kaikki latistuisi, elämä vaikeutuisi jne. haluan silti edes nauttia tästä tunteesta, joka minulla on. Sellaisen herääminen on jo itsessään parasta, mitä minulle on muutamaan vuoteen sattunut. Ja oikeastaan, kun tarkkaan muistelen, myös nuoruudessani parasta ja puhtainta rakkautta taisi olla se, että olin etärakastunut sellaiseen tyttöön/naiseen, jota en voinut saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteista ja perhe-elämästä puhutaan myös yleensä aika rumasti ja negatiivisesti. Media ja sosiaalisen median kirjoitukset vaikuttavat ihmisiin, ainakin alitajuntaisesti. On olemassa todella huonoja parisuhteita ja ikäviä perhetilanteita, mutta itselleni parisuhde ja perhe on elämän suola. Ei ura ole yhtään niin tärkeää, eikä sen tarvitse olla. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Kunnianhimoa voi olla myös muualla kuin palkkatyössä.

Taaperon isänä voin omalta osaltani sanoa, että kyllä perhe-elämä toistaiseksi on ollut pelkkää paskaapaskaapaskaa. Myöskään minulle ura ei ole tärkeää. Ei se silti tarkoita että perhe-elämä tulisi sen myötä mielekkäämmäksi. 

Ikävä kuulla. Erityisesti taaperosi kannalta.

Tästä syystä kaikkien ei pitäisikään lisääntyä vaan ainoastaan niiden, joilla henkiset ja aineelliset resurssit riittää.

Todellakin. Jos pienen lapsen isyys on ihmiselle paskaapaskaapaskaa, niin kannattaa katsoa peiliin aika hemmetin pitkään.

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuttu isyydestä, vaan perhe-elämästä. Olen itsekin isä, ja täytyy todeta, että esikoisen syntymän jälkeen seurannut 2 vuoden täydellinen seksittömyys koetteli uskoa perheemme yhteiseen tulevaisuuteen. Isyys itsessään oli ja on ok.

Tässähän se tulee selkeästi esiin, miksei kannata pariutua ja varsinkaan lisääntyä. Kannat urasi, toimeentulosi ja terveyteesi kustannuksella lasta 9kk, Riskeerat henkesi ja revit alapääsi synnytyksessä ja tissisi imetyksellä ja hormonit toimii jälkeläisen ruokkimisen ja hoivan suuntaan ja mitä tekee mies? Itkee kun ei saa seksiä. VMP

Tämä. Niin tämä. Kunpa miehet tajuaisivat mikä homma lapsen kantaminen ja synnyttäminen ja vauvaiän hoiva on. Mutta ei. Ajatukset on omassa kikulissa.

Kyllä jokainen aikuinen tämän tietää. En sitten tiedä, tapailetteko yleisesti ottaen nuoria miehiä vai kehittymättömiä, sillä tämän edellä mainitun raskaus aiheen kyllä jokainen aikuinen mies tiedostaa...

Ja siksi ne vonkaa pillua ja murjottaa kun sitä ei saa, kun vaimolta on se jokin aika sitten kivuliaasti repeytynyt ja kursittu kasaan? Mies on keskimäärin kolmikymppinen tullessaan isäksi ekan kerran. Emme todella puhu teinipojista. Ja monilla, monilla äideillä on näitä kokemuksia kivuliaaseen seksiin painostamisesta. Kun miehellä seisoo, niin tuntuu myös järki seisovan. Pyydän anteeksi jos olen tyly. Mutta et voi arvata miten paljon nyo tilanteet ketuttavat.

Sitten kun 30-vuotias mies on varttunut 40-vuotiaaksi, naiset valittavat, kun miestä ei enää kiinnosta, ja kehtaakin vielä istua vessanpöntöllä, vedellä hanskaan ja katsella samalla alastomia kiinteäkroppaisia naisia...

Niin monella miehellä edes ikääntyminen ei lisää aikuisen ymmärryskykyä niin että tajuaisi mikä lahja nainen on ja edes yrittäisi olla tämän arvoinen kumppani.

Ps. Mikä näky: pallomahamiestissi nysä kädessä tietsikalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkuna onnellisempi kuin asuessani naisen kanssa yhdessä. Ja niin kauan kuin naisille on Ok, että tapaillaan kun se sopii molemmille, en keksi yhtään järkevää syytä muuttaa yhteen. En todellakaan yhtään järkevää syytä.

Parisuhde on varmin tapa pilata suhde.

Samassa asunnossa asuttaessa saa seksiä heti kun alkaa panettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies = keskimääräinen suomalainen mies. Käy töissä, osaa jonkinlaiset käytöstavat ja edes pikkuisen sosiaalisuutta. Osaa käydä kaupassa ja suihkussa, osallistuu hiukan kotitöihin. Kohtelee muita ihmisiä, lapsia ja eläimiä hyvin. On yleensä parisuhteessa.

Turha täällä kenenkään inistä, ettei tavismies kelpaa, sillä tavismiehillä on yleensä nainen.

"Osallistuu hieman kotitöihin" ei ole tavis, se on kusipää. Nykynaiset ei ryhdy enää äidiksi miehelle.

Joutuuhan nainen yksin asuessaan siivoamaan oman asuntonsa. Ei nainen kovin paljon enemmän joudu siivoamaan vaikka mies on mukana kuvioissa. Onko kysymys vain valtapelistä?

Kun nainen asuu yksin , se asunto ei sotkeudukaan vaan pysyy siistänä. Toisin on jos asuntoon on otettu mies sotkemaan. Ne tykkää levittää tavaransa ympäriinsä, likapyykit lattialle ja elää kuin porsaat liassaan.

Pakko se naisenkin on joskus imuroida asunnossaan ja tiskata astiat. Vai pysyykö naisen asunto ikuisesti niin siistinä, ettei koskaan tarvitse imuroida?

Niin täytyy mutta siivottavaa ja tiskattavaa on huomattavasti harvemmin ja vähemmän kuin miehen kanssa asuessa . Miehellähän asia on päinvastoin.

Eli nainen siis yksin asuessaan siivoaa iloisena omat jälkensä, mutta kun mies on kuvioissa, muuttuu siivoaminen heti valtataisteluksi?

Ei tule mitään valtataistelua, kun kotityöt puolitetaan. Siivotakin voi yhdessä, niin siitä selviää puolella siitä ajasta, mitä yksin menee. Voithan sinä kokeilla, että siivoat kaiken yksin etkä valita, jos nainen väliaikoina lähinnä sotkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteista ja perhe-elämästä puhutaan myös yleensä aika rumasti ja negatiivisesti. Media ja sosiaalisen median kirjoitukset vaikuttavat ihmisiin, ainakin alitajuntaisesti. On olemassa todella huonoja parisuhteita ja ikäviä perhetilanteita, mutta itselleni parisuhde ja perhe on elämän suola. Ei ura ole yhtään niin tärkeää, eikä sen tarvitse olla. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Kunnianhimoa voi olla myös muualla kuin palkkatyössä.

Taaperon isänä voin omalta osaltani sanoa, että kyllä perhe-elämä toistaiseksi on ollut pelkkää paskaapaskaapaskaa. Myöskään minulle ura ei ole tärkeää. Ei se silti tarkoita että perhe-elämä tulisi sen myötä mielekkäämmäksi. 

Ikävä kuulla. Erityisesti taaperosi kannalta.

Tästä syystä kaikkien ei pitäisikään lisääntyä vaan ainoastaan niiden, joilla henkiset ja aineelliset resurssit riittää.

Todellakin. Jos pienen lapsen isyys on ihmiselle paskaapaskaapaskaa, niin kannattaa katsoa peiliin aika hemmetin pitkään.

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuttu isyydestä, vaan perhe-elämästä. Olen itsekin isä, ja täytyy todeta, että esikoisen syntymän jälkeen seurannut 2 vuoden täydellinen seksittömyys koetteli uskoa perheemme yhteiseen tulevaisuuteen. Isyys itsessään oli ja on ok.

Tässähän se tulee selkeästi esiin, miksei kannata pariutua ja varsinkaan lisääntyä. Kannat urasi, toimeentulosi ja terveyteesi kustannuksella lasta 9kk, Riskeerat henkesi ja revit alapääsi synnytyksessä ja tissisi imetyksellä ja hormonit toimii jälkeläisen ruokkimisen ja hoivan suuntaan ja mitä tekee mies? Itkee kun ei saa seksiä. VMP

Tämä. Niin tämä. Kunpa miehet tajuaisivat mikä homma lapsen kantaminen ja synnyttäminen ja vauvaiän hoiva on. Mutta ei. Ajatukset on omassa kikulissa.

Kyllä jokainen aikuinen tämän tietää. En sitten tiedä, tapailetteko yleisesti ottaen nuoria miehiä vai kehittymättömiä, sillä tämän edellä mainitun raskaus aiheen kyllä jokainen aikuinen mies tiedostaa...

Ja siksi ne vonkaa pillua ja murjottaa kun sitä ei saa, kun vaimolta on se jokin aika sitten kivuliaasti repeytynyt ja kursittu kasaan? Mies on keskimäärin kolmikymppinen tullessaan isäksi ekan kerran. Emme todella puhu teinipojista. Ja monilla, monilla äideillä on näitä kokemuksia kivuliaaseen seksiin painostamisesta. Kun miehellä seisoo, niin tuntuu myös järki seisovan. Pyydän anteeksi jos olen tyly. Mutta et voi arvata miten paljon nyo tilanteet ketuttavat.

Sitten kun 30-vuotias mies on varttunut 40-vuotiaaksi, naiset valittavat, kun miestä ei enää kiinnosta, ja kehtaakin vielä istua vessanpöntöllä, vedellä hanskaan ja katsella samalla alastomia kiinteäkroppaisia naisia...

Niin monella miehellä edes ikääntyminen ei lisää aikuisen ymmärryskykyä niin että tajuaisi mikä lahja nainen on ja edes yrittäisi olla tämän arvoinen kumppani.

Ps. Mikä näky: pallomahamiestissi nysä kädessä tietsikalla.

No eikös se ole paras mahdollinen näky, noin niin kuin naisten kannalta. Mies tulee täysin tyytyväiseksi omin käsin, eikä vaivaa vaimoaan millään niin turhalla asialla kuin seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jos ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen? Jaksaa vain syödä töiden jälkeen ja mennä päikkärille.

Kai siitä toivottavasti jossain vaiheessa sitten heräilee. Siinä ne omat sotkut edelleen odottelee.

Vasta viikonloppuna jaksaa tehdä kotitöitä. Viikolla illat kuluu nukkuessa ja lepäillessä.

Joko olet obeesi, masentunut tai erittäin huono yleiskunto. Ei ole normaalia nukkua kaikkea aikaa jota ei ole töissä.

Siinä käy noin jos illanvirkku pakotetaan heräämään aikaisin. Päivällä ja iltapäivällä väsyttää, mutta illalla ja yöaikaan on virkeä kuin kissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Sanoit haluavasi luopua koko monogaamisen suhteen ajatuksesta. Ja sitten pysyt suhteessa lemmikkien takia. Lol.   

Niin.

Koska suoraan sanoen haluaisin elää arkea vaimoni ja lasteni ja lemmikkieni kanssa, mutta haluaisin myös suhteen naapurin/työpaikan ihanan naisen kanssa.

Miksi? Koska olen rakastunut häneen, haluan häntä, ja olen ymmärtänyt, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan. En olisi kiinnostunut, jos vetovoima ei olisi molemminpuolista. Käsittääkseni tämä on tavattoman yleistä, joten se joka on synnitön, alkakoon kivittämään minua.

Ja sitä paitsi, vaikka koko ajatus olisi tuomittu epäonnistumaan - rakkaus ei olisikaan sellaista kuin kuvittelin, emme saisikaan juttua toimimaan, kaikki latistuisi, elämä vaikeutuisi jne. haluan silti edes nauttia tästä tunteesta, joka minulla on. Sellaisen herääminen on jo itsessään parasta, mitä minulle on muutamaan vuoteen sattunut. Ja oikeastaan, kun tarkkaan muistelen, myös nuoruudessani parasta ja puhtainta rakkautta taisi olla se, että olin etärakastunut sellaiseen tyttöön/naiseen, jota en voinut saada.

Oletko kertonut tuosta toiveesta vaimollesi? Eihän hän voi tehdä mitään asian eteen, jos hän ei asiasta tiedä. Voihan tuo olla vaimollesi syy hakea eroa, sitähän sitä itse toivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Sanoit haluavasi luopua koko monogaamisen suhteen ajatuksesta. Ja sitten pysyt suhteessa lemmikkien takia. Lol.   

Niin.

Koska suoraan sanoen haluaisin elää arkea vaimoni ja lasteni ja lemmikkieni kanssa, mutta haluaisin myös suhteen naapurin/työpaikan ihanan naisen kanssa.

Miksi? Koska olen rakastunut häneen, haluan häntä, ja olen ymmärtänyt, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan. En olisi kiinnostunut, jos vetovoima ei olisi molemminpuolista. Käsittääkseni tämä on tavattoman yleistä, joten se joka on synnitön, alkakoon kivittämään minua.

Ja sitä paitsi, vaikka koko ajatus olisi tuomittu epäonnistumaan - rakkaus ei olisikaan sellaista kuin kuvittelin, emme saisikaan juttua toimimaan, kaikki latistuisi, elämä vaikeutuisi jne. haluan silti edes nauttia tästä tunteesta, joka minulla on. Sellaisen herääminen on jo itsessään parasta, mitä minulle on muutamaan vuoteen sattunut. Ja oikeastaan, kun tarkkaan muistelen, myös nuoruudessani parasta ja puhtainta rakkautta taisi olla se, että olin etärakastunut sellaiseen tyttöön/naiseen, jota en voinut saada.

Hei, olen nainen ja ymmärrän täysin ajatuksesi tuosta tunteesta nauttimisesta. Minullakin ollut jotain samatapaisia mietteitä, että vaikka se ei kestäisikään, niin tämä tunne on jo itsessään jotain arvokasta ja aika paljon olisin tämän eteen valmis uhraamaan.

Sikäli tosin eri tilanne, että todella minä jätin puolisoni. Valitettavasti toinen osapuoli päätti kuitenkin jäädä vanhaan suhteeseensa. Ei silti kaduta. Kerran täällä vain eletään ja itselleen pitää olla rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa kotityötkö se nyt on se ykkösjuttu miks ihmiset ei pariudu :D Itselle olis tullu jotain ihan muuta mieleen mut kai se sit on se

Ihmiset väittelee kotitöiden tekemisestä ja on sitä mieltä, että ne ovat suurin syy pariutumattomuuteen, koska niihin on aina helppoa ja yksinkertaista vedota. 

Oikeista syistä puhumista väistellään.

Itse miehenä jotenkin ajattelen, että vaikka myös naisten asennoitumisessa voi olla vikaa, niin ehkä isompi ilmiö taitaa pariutumattomuudessa olla loppujen lopuksi se, että miehillä ei ole halua parisuhteeseen, tai ainakaan sellaiseen parisuhteeseen, jossa pitäisi kantaa vastuuta. 

Luulisin, että pariutumis/perheenperustamisikäisissä miehissä on 50/50 -jakauma, eli puolet miehistä pystyy kantamaan vastuuta jokaisella elämänalueella, ja haluaa parisuhteeseen.

Nämä miehet myös pääsevät parisuhteeseen. Heistä tulee niitä lasten omistautuvia isiä, ja ihan kelpo puolisoita.

Sitten se toinen puolikas ei kanna vastuuta. Ei koulutuksesta, ei työllistymisestä, ei  parisuhde-elämästä. Tai sitten kantaa vastuuta vain osittain, eli saattaa olla koulutus ja työpaikkakin, mutta ei osaa ottaa vastuullista roolia parisuhdetta etsiessä. Ei ehkä halua/viitsi/uskalla sitoutua. Ei varsinkaan perheellistyä.

Vähän tässä roolissa olevia miehiä taisi olla Ensitreffit Alttarilla -ohjelmassa. Paperilla ihan hyviä miehiä, mutta eivät vain oikein halua nähdä vaivaa tai vastuuta tunteiden kehittymiseksi parisuhteeseen asti. Ehkä seksi kelpaisi, mutta ei ota vastuuta siitä, että voisi edes yrittää rakastua naiseen.

Tai jos nainen ei ole miehen mielestä riittävän ihastunut/rakastunut/halukas, mies ei halua nähdä vaivaa naisen viettelemiseksi tai sytyttämiseksi, ja jättää koko homman kesken.

Itse tunnistan ainakin viimeiseksi mainitussa asiassa itseni. En ole lähtenyt mihinkään, jos nainen ei ole ehdottanut. Myös omassa parisuhteessani olen siinä roolissa, että intiimiä kanssakäymistä ei olisi, jos vaimo ei olisi aloittellinen.

Ehkä naiset kaipaavat miehiltä sellaista aloitteellisuutta, johon liittyy aito vastuunkanto. Eli ei mitään halpaa pelailua, vaan aidon kiinnostuksen, rakkauden, ja myös seksuaalisen halun tuomista esiin avoimesti, eikä pelkkää "emmätiiäemmäjaksa" -käytöstä.

We have a Winner. Sä tajuut tän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies = keskimääräinen suomalainen mies. Käy töissä, osaa jonkinlaiset käytöstavat ja edes pikkuisen sosiaalisuutta. Osaa käydä kaupassa ja suihkussa, osallistuu hiukan kotitöihin. Kohtelee muita ihmisiä, lapsia ja eläimiä hyvin. On yleensä parisuhteessa.

Turha täällä kenenkään inistä, ettei tavismies kelpaa, sillä tavismiehillä on yleensä nainen.

"Osallistuu hieman kotitöihin" ei ole tavis, se on kusipää. Nykynaiset ei ryhdy enää äidiksi miehelle.

Joutuuhan nainen yksin asuessaan siivoamaan oman asuntonsa. Ei nainen kovin paljon enemmän joudu siivoamaan vaikka mies on mukana kuvioissa. Onko kysymys vain valtapelistä?

Loisimisesta on kyse, jos mies on kuin lapsi jota pitää hoitaa kuin lasta, saa unohtaa seksielämän. Kun lapsi ei ole seksuaalisesti kiinnostava.

Kysymys on vain naisen sairaasta valtapelistä kun kynän ja vihkon kanssa kirjataan ylös, että kaikki menee parisuhteessa pilkun tarkasti tasan 50/50.

Minustakin on ihan epistä että puoliso kirjaa tekemisiä ja vaatii osallistumaan pyykkäämiseen, siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Sairasta valtapeliä!

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Sanoit haluavasi luopua koko monogaamisen suhteen ajatuksesta. Ja sitten pysyt suhteessa lemmikkien takia. Lol.   

Niin.

Koska suoraan sanoen haluaisin elää arkea vaimoni ja lasteni ja lemmikkieni kanssa, mutta haluaisin myös suhteen naapurin/työpaikan ihanan naisen kanssa.

Miksi? Koska olen rakastunut häneen, haluan häntä, ja olen ymmärtänyt, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan. En olisi kiinnostunut, jos vetovoima ei olisi molemminpuolista. Käsittääkseni tämä on tavattoman yleistä, joten se joka on synnitön, alkakoon kivittämään minua.

Ja sitä paitsi, vaikka koko ajatus olisi tuomittu epäonnistumaan - rakkaus ei olisikaan sellaista kuin kuvittelin, emme saisikaan juttua toimimaan, kaikki latistuisi, elämä vaikeutuisi jne. haluan silti edes nauttia tästä tunteesta, joka minulla on. Sellaisen herääminen on jo itsessään parasta, mitä minulle on muutamaan vuoteen sattunut. Ja oikeastaan, kun tarkkaan muistelen, myös nuoruudessani parasta ja puhtainta rakkautta taisi olla se, että olin etärakastunut sellaiseen tyttöön/naiseen, jota en voinut saada.

Oletko kertonut tuosta toiveesta vaimollesi? Eihän hän voi tehdä mitään asian eteen, jos hän ei asiasta tiedä. Voihan tuo olla vaimollesi syy hakea eroa, sitähän sitä itse toivot.

En tarkoita, että toivoisin, mutta en varsinaisesti pistäisi hanttiin, jos hakisi eroa. Olisin ehkä eron jälkeen onnellisempi, mutta en mitenkään jaksaisi sitä prosessia.

En tosiaan hirveästi ole tässä viimeisen vuoden-parin aikana häntä nähnyt romanttis-seksuaalisessa mielessä tunteideni kohteena, mutta ei tässä yhteiselämässä sinänsä mitään isompaa huonoa vaihetta ole myöskään ollut. Ei hän ole huono ihminen. Pidän hänestä. Enkä aktiivisesti haluaisi laittaa elämääni enää kokonaan remonttiin. Jokainen joka on eronnut, tietää, millaista se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jos ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen? Jaksaa vain syödä töiden jälkeen ja mennä päikkärille.

Kai siitä toivottavasti jossain vaiheessa sitten heräilee. Siinä ne omat sotkut edelleen odottelee.

Vasta viikonloppuna jaksaa tehdä kotitöitä. Viikolla illat kuluu nukkuessa ja lepäillessä.

No siihen nukkumiseen ei kumppania tarvinne. Nuku sinä viikot ja siivoile minkä jaksat kämpässäsi viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Sanoit haluavasi luopua koko monogaamisen suhteen ajatuksesta. Ja sitten pysyt suhteessa lemmikkien takia. Lol.   

Niin.

Koska suoraan sanoen haluaisin elää arkea vaimoni ja lasteni ja lemmikkieni kanssa, mutta haluaisin myös suhteen naapurin/työpaikan ihanan naisen kanssa.

Miksi? Koska olen rakastunut häneen, haluan häntä, ja olen ymmärtänyt, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan. En olisi kiinnostunut, jos vetovoima ei olisi molemminpuolista. Käsittääkseni tämä on tavattoman yleistä, joten se joka on synnitön, alkakoon kivittämään minua.

Ja sitä paitsi, vaikka koko ajatus olisi tuomittu epäonnistumaan - rakkaus ei olisikaan sellaista kuin kuvittelin, emme saisikaan juttua toimimaan, kaikki latistuisi, elämä vaikeutuisi jne. haluan silti edes nauttia tästä tunteesta, joka minulla on. Sellaisen herääminen on jo itsessään parasta, mitä minulle on muutamaan vuoteen sattunut. Ja oikeastaan, kun tarkkaan muistelen, myös nuoruudessani parasta ja puhtainta rakkautta taisi olla se, että olin etärakastunut sellaiseen tyttöön/naiseen, jota en voinut saada.

Oletko kertonut tuosta toiveesta vaimollesi? Eihän hän voi tehdä mitään asian eteen, jos hän ei asiasta tiedä. Voihan tuo olla vaimollesi syy hakea eroa, sitähän sitä itse toivot.

En tarkoita, että toivoisin, mutta en varsinaisesti pistäisi hanttiin, jos hakisi eroa. Olisin ehkä eron jälkeen onnellisempi, mutta en mitenkään jaksaisi sitä prosessia.

En tosiaan hirveästi ole tässä viimeisen vuoden-parin aikana häntä nähnyt romanttis-seksuaalisessa mielessä tunteideni kohteena, mutta ei tässä yhteiselämässä sinänsä mitään isompaa huonoa vaihetta ole myöskään ollut. Ei hän ole huono ihminen. Pidän hänestä. Enkä aktiivisesti haluaisi laittaa elämääni enää kokonaan remonttiin. Jokainen joka on eronnut, tietää, millaista se on. 

Olen eri, mutta onhan se niinkin että erohaluttomasta kumppanista on myös huomattavasti raskaampaa erota kuin sellaisesta joka itse(kin) haluaa erota. Ei siis ole lainkaan sama asia jättääkö itse vai tuleeko jätetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jos ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen? Jaksaa vain syödä töiden jälkeen ja mennä päikkärille.

Kai siitä toivottavasti jossain vaiheessa sitten heräilee. Siinä ne omat sotkut edelleen odottelee.

Vasta viikonloppuna jaksaa tehdä kotitöitä. Viikolla illat kuluu nukkuessa ja lepäillessä.

Joko olet obeesi, masentunut tai erittäin huono yleiskunto. Ei ole normaalia nukkua kaikkea aikaa jota ei ole töissä.

Siinä käy noin jos illanvirkku pakotetaan heräämään aikaisin. Päivällä ja iltapäivällä väsyttää, mutta illalla ja yöaikaan on virkeä kuin kissa.

No sitten illalla tai yöaikaan pyyhkii ja siivoaa ne sotkunsa. Niin minä iltavirkkuna teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Sanoit haluavasi luopua koko monogaamisen suhteen ajatuksesta. Ja sitten pysyt suhteessa lemmikkien takia. Lol.   

Niin.

Koska suoraan sanoen haluaisin elää arkea vaimoni ja lasteni ja lemmikkieni kanssa, mutta haluaisin myös suhteen naapurin/työpaikan ihanan naisen kanssa.

Miksi? Koska olen rakastunut häneen, haluan häntä, ja olen ymmärtänyt, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan. En olisi kiinnostunut, jos vetovoima ei olisi molemminpuolista. Käsittääkseni tämä on tavattoman yleistä, joten se joka on synnitön, alkakoon kivittämään minua.

Ja sitä paitsi, vaikka koko ajatus olisi tuomittu epäonnistumaan - rakkaus ei olisikaan sellaista kuin kuvittelin, emme saisikaan juttua toimimaan, kaikki latistuisi, elämä vaikeutuisi jne. haluan silti edes nauttia tästä tunteesta, joka minulla on. Sellaisen herääminen on jo itsessään parasta, mitä minulle on muutamaan vuoteen sattunut. Ja oikeastaan, kun tarkkaan muistelen, myös nuoruudessani parasta ja puhtainta rakkautta taisi olla se, että olin etärakastunut sellaiseen tyttöön/naiseen, jota en voinut saada.

Oletko kertonut tuosta toiveesta vaimollesi? Eihän hän voi tehdä mitään asian eteen, jos hän ei asiasta tiedä. Voihan tuo olla vaimollesi syy hakea eroa, sitähän sitä itse toivot.

En tarkoita, että toivoisin, mutta en varsinaisesti pistäisi hanttiin, jos hakisi eroa. Olisin ehkä eron jälkeen onnellisempi, mutta en mitenkään jaksaisi sitä prosessia.

En tosiaan hirveästi ole tässä viimeisen vuoden-parin aikana häntä nähnyt romanttis-seksuaalisessa mielessä tunteideni kohteena, mutta ei tässä yhteiselämässä sinänsä mitään isompaa huonoa vaihetta ole myöskään ollut. Ei hän ole huono ihminen. Pidän hänestä. Enkä aktiivisesti haluaisi laittaa elämääni enää kokonaan remonttiin. Jokainen joka on eronnut, tietää, millaista se on. 

Eiköhän vaimosi ole samassa kelkassa. Nyt vaan kilvoittelette siitä, kumpi jaksaa feikata pidempään. Veikkaan sinua ja tulet saamaan eroisän marttyyrikruunun vielä päähäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkuna onnellisempi kuin asuessani naisen kanssa yhdessä. Ja niin kauan kuin naisille on Ok, että tapaillaan kun se sopii molemmille, en keksi yhtään järkevää syytä muuttaa yhteen. En todellakaan yhtään järkevää syytä.

Parisuhde on varmin tapa pilata suhde.

Samassa asunnossa asuttaessa saa seksiä heti kun alkaa panettaa.

Päivän paras vitsi. Olen aina saanut eniten seksiä suhteen alussa, asumistilanne ei ole seksiä mitenkään rajoittanut.