Miksi ihmiset ei enää pariudu?

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jaa kotityötkö se nyt on se ykkösjuttu miks ihmiset ei pariudu :D Itselle olis tullu jotain ihan muuta mieleen mut kai se sit on se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa parisuhde painottuu enemmän kokemuksiin kuin arkeen eli pari voi vaihtua ja/tai nähdään kun huvittaa. Siksi useampi vaihtoehto, jos yhtä ei satu huvittamaan samaan aikaan. Voi jopa olla erikseen seksiparit, seurusteluparit ja perheparit. Lapset eivät tarvitse vanhempien jatkuvaa läsnäoloa. Pitkin historiaa toista vanhempaa tai kumpaakin sijaistaa joku muu. Joillakin on vain vahvempi perhevietti, mutta ei välttämättä omaa lasta jostain syystä. Epätasapainoa pitäisi jakaa siis tasapainoisempaa suuntaan ja hyväksyä pitkä perinteet jaetusta lastenhoidosta eikä uuvuttaa ihmisiä pärjäämään omillaan. Se ei ole luonnollista ja yksi syy, miksi yhä useampi ei halua lapsia tai edes parisuhdetta.

Minä ainakin haluaisin, että nykyisistä parisuhdemalleista luovuttaisiin totaalisesti. 

Olen pitkässä avioliitossa, johon olen kypsynyt totaalisesti ainakin tunnetasolla. Päivittäinen arkielämä toki sujuu, koska sitä on ehditty harjoitella jo riittävän monta vuotta. 

Ajattelin jossakin vaiheessa, että en koskaan enää voisi tuntea rakkautta, mutta sitten työyhteisöön tuli niin upea nainen, että tunteeni tulivat kuoren alta yhtä vahvoina kuin viimeksi ollessani lukiolaispoika viime vuosituhannen lopulla. Tuo nainen oli - ja on - vain aivan täydellinen. Omanikäiseni, kahden lapsen äiti, asuu vieläpä melko lähellä. Myös hän oli kiinnostunut minusta, ja on omalla tahollaan varattu.

Tämä ei elämäntilanteistamme johtuen johtanut mihinkään muuhun kuin täyttämättömään kaipuuseen, ja siihen, että menetin viimeisetkin romanttisen rakkauden ja halun rippeet vaimooni. Joo, rakastan häntä, mutta samalla tavalla, kuin siskoani. Nyt tuo toinen Nainen on ollut mielessäni koko tämän vuoden, ja en voi muuta kuin kiroilla sitä, miksi ihmiset joutuvat sitoutumaan yhteen ihmiseen niin totaalisesti. Joskus ajattelen, miten upeaa olisi, jos me molemmat olisimme tahoillamme avoimessa suhteessa, voisimme jakaa kipunoivat hetket yhdessä, ja palata koteihimme elämään turvallista arkea puolison kanssa.

Miksette eroa ja mene yhteen? Ei ole iso homma nykyään, netistä vain papereiden tulostus ja allekirjoitus. Vai odotatko, että vaimosi ottaa eron?

Ei se eroaminen ja yhteen meno olisi kovinkaan yksinkertainen juttu, molemmilla on perhe, ja jopa uusperhe. Ei vaihtaminen ole niin helppoa, vaikka haluakin olisi.. jätimme molemmat siis tietoisesti homman tähän.

Niin, eli toisin sanoen puhe parisuhdemalleista luopumisesta on täyttä fuulaa ja odotat vain, että vaimosi kyllästyy ja hakee sinusta eroa, jotta sinä voit näyttäytyä hyveellisenä ja uskollisena puolisona, jolle ero tulee  täytenä yllätyksenä. Se tavallinen tarina. 

No itse asiassa en panisi hanttiin, jos vaimo alkaisi puhua erosta.

Toivottavasti edes hän löytää selkärankansa jossain vaiheessa.

Toivot siis perheiden hajoamista? Kiinnostavaa. 

Perhe-elämä voi olla sinänsä oikein hyvää ja elämisen arvoista, vaikka puolisoiden välillä ei olisi mitään erityisiä romanttisia tunteita, tai seksielämää. Miten sitä voisi edes olla vuodesta toiseen? No, pettääkään ei saa, joten moni varmaan pistää silmät kiinni ja ajattelee jotakuta toista. Mutta itsestä ei oikein ole siihen.

No ei ole kuvailemasi mitään elämää. Mikä persoonallisuushäiriö takaa sellaisen kuvitelman että noin pitäisi kenenkään käyttää ainut elämänsä mitä on saanut? Ei ole tervettä eikä hyväksi kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies = keskimääräinen suomalainen mies. Käy töissä, osaa jonkinlaiset käytöstavat ja edes pikkuisen sosiaalisuutta. Osaa käydä kaupassa ja suihkussa, osallistuu hiukan kotitöihin. Kohtelee muita ihmisiä, lapsia ja eläimiä hyvin. On yleensä parisuhteessa.

Turha täällä kenenkään inistä, ettei tavismies kelpaa, sillä tavismiehillä on yleensä nainen.

"Osallistuu hieman kotitöihin" ei ole tavis, se on kusipää. Nykynaiset ei ryhdy enää äidiksi miehelle.

Joutuuhan nainen yksin asuessaan siivoamaan oman asuntonsa. Ei nainen kovin paljon enemmän joudu siivoamaan vaikka mies on mukana kuvioissa. Onko kysymys vain valtapelistä?

Kun nainen asuu yksin , se asunto ei sotkeudukaan vaan pysyy siistänä. Toisin on jos asuntoon on otettu mies sotkemaan. Ne tykkää levittää tavaransa ympäriinsä, likapyykit lattialle ja elää kuin porsaat liassaan.

Pakko se naisenkin on joskus imuroida asunnossaan ja tiskata astiat. Vai pysyykö naisen asunto ikuisesti niin siistinä, ettei koskaan tarvitse imuroida?

Ei tarvitse imuroida kun on vähän tavaraa esillä ja pyyhkäisee nihkeällä mikrokuitumopilla lattiat silloin tällöin.

Miksi pariutuisivat? Miehet ja naiset ovat onneksi ymmärtäneet, että yksin asuminen on parasta mitä voi olla. 

Järkevät ihmiset hoitavat itselleen fwb tyylisen "suhteen". Se riittää aika monelle.  

Mitäs minä sanoin. Hysteerisiä. Ei voi luottaa moisten käsiin mitään tärkeää tässä maailmassa.

Oletko ajatellut jos alkaisit vaikka voin kirnuajaksi? Se voisi olla sinulle sopivaa hommaa. Ei liian mieltä järkyttävää ja tarpeeksi mekaanista ja kevyttä selkeästi vähempi mieliselle yksilölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa parisuhde painottuu enemmän kokemuksiin kuin arkeen eli pari voi vaihtua ja/tai nähdään kun huvittaa. Siksi useampi vaihtoehto, jos yhtä ei satu huvittamaan samaan aikaan. Voi jopa olla erikseen seksiparit, seurusteluparit ja perheparit. Lapset eivät tarvitse vanhempien jatkuvaa läsnäoloa. Pitkin historiaa toista vanhempaa tai kumpaakin sijaistaa joku muu. Joillakin on vain vahvempi perhevietti, mutta ei välttämättä omaa lasta jostain syystä. Epätasapainoa pitäisi jakaa siis tasapainoisempaa suuntaan ja hyväksyä pitkä perinteet jaetusta lastenhoidosta eikä uuvuttaa ihmisiä pärjäämään omillaan. Se ei ole luonnollista ja yksi syy, miksi yhä useampi ei halua lapsia tai edes parisuhdetta.

Minä ainakin haluaisin, että nykyisistä parisuhdemalleista luovuttaisiin totaalisesti. 

Olen pitkässä avioliitossa, johon olen kypsynyt totaalisesti ainakin tunnetasolla. Päivittäinen arkielämä toki sujuu, koska sitä on ehditty harjoitella jo riittävän monta vuotta. 

Ajattelin jossakin vaiheessa, että en koskaan enää voisi tuntea rakkautta, mutta sitten työyhteisöön tuli niin upea nainen, että tunteeni tulivat kuoren alta yhtä vahvoina kuin viimeksi ollessani lukiolaispoika viime vuosituhannen lopulla. Tuo nainen oli - ja on - vain aivan täydellinen. Omanikäiseni, kahden lapsen äiti, asuu vieläpä melko lähellä. Myös hän oli kiinnostunut minusta, ja on omalla tahollaan varattu.

Tämä ei elämäntilanteistamme johtuen johtanut mihinkään muuhun kuin täyttämättömään kaipuuseen, ja siihen, että menetin viimeisetkin romanttisen rakkauden ja halun rippeet vaimooni. Joo, rakastan häntä, mutta samalla tavalla, kuin siskoani. Nyt tuo toinen Nainen on ollut mielessäni koko tämän vuoden, ja en voi muuta kuin kiroilla sitä, miksi ihmiset joutuvat sitoutumaan yhteen ihmiseen niin totaalisesti. Joskus ajattelen, miten upeaa olisi, jos me molemmat olisimme tahoillamme avoimessa suhteessa, voisimme jakaa kipunoivat hetket yhdessä, ja palata koteihimme elämään turvallista arkea puolison kanssa.

Jännä, että aikuinen mies voi tällaisessa asiassa niin tietämätön. Totta kai koet tunteen paloa ja elokuvamaista rakkautta ihmiseen, JONKA KANSSA ET ELÄ ARKEA. Minulla oli vastaava kokemus, pitkä liitto johon olin totaalisen kyllästynyt, kaksi lasta, asuntolaina ja arki. Ja työpaikalla tismalleen samassa elämäntilanteessa oleva mies, jonka kanssa koimme fyysistä vetovoimaa. Tuntui että universumi oli tuon miehen minulle tarkoittanut ja eläisimme maagista rakkaustarinaamme yhdessä. Emme kuitenkaan sortuneet pettämään, koska halusimme kumpikin olla uskollisia kumppaneillemme. Noh, meni pari vuotta, erosimme molemmat tahoillamme ihan muista syistä, ja osuimme samaan illanviettoon. Ilta päättyi, noh, miten nyt arvata saatta, ja tiedätkö mitä: taika oli poissa. Yritimme vielä myöhemmin toisen kerran, vesiselvänä, ja lopputulos sama. Ei kerta kaikkiaan mitään. Taika ja jännitys oli poissa. Ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa, ja nyt varmasti kumpikin miettii että mitä helvettiä oikein siinä näin. Jos selaisin meidän sen aikaisia viestiä täynnä himoa ja kaipuuta, voisin hetken miettiä että keskusteleeko tässä nyt oikeasti samat ihmiset.

Voithan toki erota vaimostasi ja mennä yhteen tämän toisen kanssa, mutta lupaan että jonkin tason pettymystä on luvassa. Ihan 100% varmasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä kuvailit ei kyllä ratkea millään avoimen suhteen logiikalla. Olet menettänyt syyn olla oman vaimosi ja perheesi kanssa ja himoitset jotain aivan muuta. Ole mies ja eroa. Nyt vain satutat päivä päivältä vaimosi ja lapsia sen takia ettei sulla ole selkärankaa ja todennäköisesti vielä pelkäät että et kelpaa tälle uudellekkaan ja jäät tyhjän päälle. Yksin kylmään ja pimeään ilman ilmaista ruokahuoltoa, lämmintä kotia ja kaikkea muuta kodinhoitopalvelua. Eikö niin?

Miksi minun pitäisi erota? En minä satuta ketään. Ei se, että en halua yhtyä vaimooni, ole mitään satuttamista. Oletko ihan terve??

Sitä paitsi mistään ruokahuollosta tai kodinhoidosta ei ole kyse, koska teen itse suurimman osan meillä syötävästä ruoasta, osaan pitää kodin siistinä ja kaikin puolin elämäni kunnossa. Enkä jäisi asunnottomaksikaan, jos ero tulisi. 

En halua erota, koska en halua enää kokea sitä rumbaa. Enkä halua muuttaa kodistani pois. Enkä halua luopua yhteisestä kesämökistä. Enkä lemmikeistäkään.

Sanoit haluavasi luopua koko monogaamisen suhteen ajatuksesta. Ja sitten pysyt suhteessa lemmikkien takia. Lol.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies = keskimääräinen suomalainen mies. Käy töissä, osaa jonkinlaiset käytöstavat ja edes pikkuisen sosiaalisuutta. Osaa käydä kaupassa ja suihkussa, osallistuu hiukan kotitöihin. Kohtelee muita ihmisiä, lapsia ja eläimiä hyvin. On yleensä parisuhteessa.

Turha täällä kenenkään inistä, ettei tavismies kelpaa, sillä tavismiehillä on yleensä nainen.

"Osallistuu hieman kotitöihin" ei ole tavis, se on kusipää. Nykynaiset ei ryhdy enää äidiksi miehelle.

Joutuuhan nainen yksin asuessaan siivoamaan oman asuntonsa. Ei nainen kovin paljon enemmän joudu siivoamaan vaikka mies on mukana kuvioissa. Onko kysymys vain valtapelistä?

Kun nainen asuu yksin , se asunto ei sotkeudukaan vaan pysyy siistänä. Toisin on jos asuntoon on otettu mies sotkemaan. Ne tykkää levittää tavaransa ympäriinsä, likapyykit lattialle ja elää kuin porsaat liassaan.

Pakko se naisenkin on joskus imuroida asunnossaan ja tiskata astiat. Vai pysyykö naisen asunto ikuisesti niin siistinä, ettei koskaan tarvitse imuroida?

Ei tarvitse imuroida kun on vähän tavaraa esillä ja pyyhkäisee nihkeällä mikrokuitumopilla lattiat silloin tällöin.

Itseläkin oli tämmönen tavote joskus ja nyt kämppä täynnä krääsää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jos ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen? Jaksaa vain syödä töiden jälkeen ja mennä päikkärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jos ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen? Jaksaa vain syödä töiden jälkeen ja mennä päikkärille.

Kai siitä toivottavasti jossain vaiheessa sitten heräilee. Siinä ne omat sotkut edelleen odottelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismies = keskimääräinen suomalainen mies. Käy töissä, osaa jonkinlaiset käytöstavat ja edes pikkuisen sosiaalisuutta. Osaa käydä kaupassa ja suihkussa, osallistuu hiukan kotitöihin. Kohtelee muita ihmisiä, lapsia ja eläimiä hyvin. On yleensä parisuhteessa.

Turha täällä kenenkään inistä, ettei tavismies kelpaa, sillä tavismiehillä on yleensä nainen.

"Osallistuu hieman kotitöihin" ei ole tavis, se on kusipää. Nykynaiset ei ryhdy enää äidiksi miehelle.

Joutuuhan nainen yksin asuessaan siivoamaan oman asuntonsa. Ei nainen kovin paljon enemmän joudu siivoamaan vaikka mies on mukana kuvioissa. Onko kysymys vain valtapelistä?

Kun nainen asuu yksin , se asunto ei sotkeudukaan vaan pysyy siistänä. Toisin on jos asuntoon on otettu mies sotkemaan. Ne tykkää levittää tavaransa ympäriinsä, likapyykit lattialle ja elää kuin porsaat liassaan.

Pakko se naisenkin on joskus imuroida asunnossaan ja tiskata astiat. Vai pysyykö naisen asunto ikuisesti niin siistinä, ettei koskaan tarvitse imuroida?

Niin täytyy mutta siivottavaa ja tiskattavaa on huomattavasti harvemmin ja vähemmän kuin miehen kanssa asuessa . Miehellähän asia on päinvastoin.

Miehille on kyllä turha yrittää tällaista järjen asiaa selvittää ja selittää. Aivot valahtaa kivespusseihin heti kun puberteetti alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa kotityötkö se nyt on se ykkösjuttu miks ihmiset ei pariudu :D Itselle olis tullu jotain ihan muuta mieleen mut kai se sit on se

Ihmiset väittelee kotitöiden tekemisestä ja on sitä mieltä, että ne ovat suurin syy pariutumattomuuteen, koska niihin on aina helppoa ja yksinkertaista vedota. 

Oikeista syistä puhumista väistellään.

Itse miehenä jotenkin ajattelen, että vaikka myös naisten asennoitumisessa voi olla vikaa, niin ehkä isompi ilmiö taitaa pariutumattomuudessa olla loppujen lopuksi se, että miehillä ei ole halua parisuhteeseen, tai ainakaan sellaiseen parisuhteeseen, jossa pitäisi kantaa vastuuta. 

Luulisin, että pariutumis/perheenperustamisikäisissä miehissä on 50/50 -jakauma, eli puolet miehistä pystyy kantamaan vastuuta jokaisella elämänalueella, ja haluaa parisuhteeseen.

Nämä miehet myös pääsevät parisuhteeseen. Heistä tulee niitä lasten omistautuvia isiä, ja ihan kelpo puolisoita.

Sitten se toinen puolikas ei kanna vastuuta. Ei koulutuksesta, ei työllistymisestä, ei  parisuhde-elämästä. Tai sitten kantaa vastuuta vain osittain, eli saattaa olla koulutus ja työpaikkakin, mutta ei osaa ottaa vastuullista roolia parisuhdetta etsiessä. Ei ehkä halua/viitsi/uskalla sitoutua. Ei varsinkaan perheellistyä.

Vähän tässä roolissa olevia miehiä taisi olla Ensitreffit Alttarilla -ohjelmassa. Paperilla ihan hyviä miehiä, mutta eivät vain oikein halua nähdä vaivaa tai vastuuta tunteiden kehittymiseksi parisuhteeseen asti. Ehkä seksi kelpaisi, mutta ei ota vastuuta siitä, että voisi edes yrittää rakastua naiseen.

Tai jos nainen ei ole miehen mielestä riittävän ihastunut/rakastunut/halukas, mies ei halua nähdä vaivaa naisen viettelemiseksi tai sytyttämiseksi, ja jättää koko homman kesken.

Itse tunnistan ainakin viimeiseksi mainitussa asiassa itseni. En ole lähtenyt mihinkään, jos nainen ei ole ehdottanut. Myös omassa parisuhteessani olen siinä roolissa, että intiimiä kanssakäymistä ei olisi, jos vaimo ei olisi aloittellinen.

Ehkä naiset kaipaavat miehiltä sellaista aloitteellisuutta, johon liittyy aito vastuunkanto. Eli ei mitään halpaa pelailua, vaan aidon kiinnostuksen, rakkauden, ja myös seksuaalisen halun tuomista esiin avoimesti, eikä pelkkää "emmätiiäemmäjaksa" -käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa parisuhde painottuu enemmän kokemuksiin kuin arkeen eli pari voi vaihtua ja/tai nähdään kun huvittaa. Siksi useampi vaihtoehto, jos yhtä ei satu huvittamaan samaan aikaan. Voi jopa olla erikseen seksiparit, seurusteluparit ja perheparit. Lapset eivät tarvitse vanhempien jatkuvaa läsnäoloa. Pitkin historiaa toista vanhempaa tai kumpaakin sijaistaa joku muu. Joillakin on vain vahvempi perhevietti, mutta ei välttämättä omaa lasta jostain syystä. Epätasapainoa pitäisi jakaa siis tasapainoisempaa suuntaan ja hyväksyä pitkä perinteet jaetusta lastenhoidosta eikä uuvuttaa ihmisiä pärjäämään omillaan. Se ei ole luonnollista ja yksi syy, miksi yhä useampi ei halua lapsia tai edes parisuhdetta.

Minä ainakin haluaisin, että nykyisistä parisuhdemalleista luovuttaisiin totaalisesti. 

Olen pitkässä avioliitossa, johon olen kypsynyt totaalisesti ainakin tunnetasolla. Päivittäinen arkielämä toki sujuu, koska sitä on ehditty harjoitella jo riittävän monta vuotta. 

Ajattelin jossakin vaiheessa, että en koskaan enää voisi tuntea rakkautta, mutta sitten työyhteisöön tuli niin upea nainen, että tunteeni tulivat kuoren alta yhtä vahvoina kuin viimeksi ollessani lukiolaispoika viime vuosituhannen lopulla. Tuo nainen oli - ja on - vain aivan täydellinen. Omanikäiseni, kahden lapsen äiti, asuu vieläpä melko lähellä. Myös hän oli kiinnostunut minusta, ja on omalla tahollaan varattu.

Tämä ei elämäntilanteistamme johtuen johtanut mihinkään muuhun kuin täyttämättömään kaipuuseen, ja siihen, että menetin viimeisetkin romanttisen rakkauden ja halun rippeet vaimooni. Joo, rakastan häntä, mutta samalla tavalla, kuin siskoani. Nyt tuo toinen Nainen on ollut mielessäni koko tämän vuoden, ja en voi muuta kuin kiroilla sitä, miksi ihmiset joutuvat sitoutumaan yhteen ihmiseen niin totaalisesti. Joskus ajattelen, miten upeaa olisi, jos me molemmat olisimme tahoillamme avoimessa suhteessa, voisimme jakaa kipunoivat hetket yhdessä, ja palata koteihimme elämään turvallista arkea puolison kanssa.

Jännä, että aikuinen mies voi tällaisessa asiassa niin tietämätön. Totta kai koet tunteen paloa ja elokuvamaista rakkautta ihmiseen, JONKA KANSSA ET ELÄ ARKEA. Minulla oli vastaava kokemus, pitkä liitto johon olin totaalisen kyllästynyt, kaksi lasta, asuntolaina ja arki. Ja työpaikalla tismalleen samassa elämäntilanteessa oleva mies, jonka kanssa koimme fyysistä vetovoimaa. Tuntui että universumi oli tuon miehen minulle tarkoittanut ja eläisimme maagista rakkaustarinaamme yhdessä. Emme kuitenkaan sortuneet pettämään, koska halusimme kumpikin olla uskollisia kumppaneillemme. Noh, meni pari vuotta, erosimme molemmat tahoillamme ihan muista syistä, ja osuimme samaan illanviettoon. Ilta päättyi, noh, miten nyt arvata saatta, ja tiedätkö mitä: taika oli poissa. Yritimme vielä myöhemmin toisen kerran, vesiselvänä, ja lopputulos sama. Ei kerta kaikkiaan mitään. Taika ja jännitys oli poissa. Ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa, ja nyt varmasti kumpikin miettii että mitä helvettiä oikein siinä näin. Jos selaisin meidän sen aikaisia viestiä täynnä himoa ja kaipuuta, voisin hetken miettiä että keskusteleeko tässä nyt oikeasti samat ihmiset.

Voithan toki erota vaimostasi ja mennä yhteen tämän toisen kanssa, mutta lupaan että jonkin tason pettymystä on luvassa. Ihan 100% varmasti. 

Olen eri, mutta älä yleistä omaa kokemustasi muihin. Ei kaikilla ihmisillä ole samanlaista kielletyn hedelmän himoa ja jotkut ovat parempia tunnistamaan tunteitaan ja motiivejaan kuin toiset. Minä olen joskus ollut vahvasti ihastunut varattuna ja/tai varattuun, ja aivan jokaisella kerralla nämä ihmiset on kiinnostaneet sinkkuina vähintään yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne ihmiset pariutuvat edelleen. Eroavat myös edelleen. Ei tässä asiassa ole mikään muuttunut.

eroaminen on ainakin muuttunut. yh mammoja on veronmaksajien elätettävänä satojatuhansia nykyään

Naisissa sinkkuja on enemmän hyvätuloisissa. Heidän ei rahan takia tarvi pysyä huonoissa suhteissa, oli lapsia tai ei. Johtajanaisissa on paljon sinkkuja, joilla on lapset jo tehtynä. Maksavat varmasti enemmän veroja kuin joku syrjäytynyt palstamies.

Syy tähän on, että toisin kuin miehet, naiset eivät yleensä ota vähemmän tienaava kumppanikseen. Naiset ovat rahan perässä, ja miehen rahat ovat naisen rahoja. Naisen rahat eivät ole miehen rahoja.

Miesten ei kannata pariutua itseään pienituloisemman naisen kanssa. Ei ne naiset väkisin miehiä raahaa naimisiin.

No juuri tämä! Olen aina sanonut, että miesten tulisi olla paljon valikoivampia naisten suhteen. Ei kannata naida alaspäin vaan miettiä mikä tekee elämästä oikeasti parempaa.

Joo, mies joutuu valitsemaan kumpi on pienempi paha. Naisellinen nainen, johon kuluu paljon rahaa vai femistinainen, joka ei vie rahoja, mutta vaatii pilkun tarkasti kotitöiden jakautumista tasan. Mies joutuu miettimään kumpi kyrsii enemmän rahojen kuluminen naiseen vai olla pakotettuna kotitöihin.

Niin kauan kuin mies saa olla määrittelemässä kotitöiden määrää, asia ei ole ongelma. Kotitöistä selviää 15 minuutissa jos haluaa.

Kumpikin pesee omat pyykkinsä, hankkii ruuat ja valmistaa ne sekä siivoaa omat jäljet. Tuossa on hyvä jako.

Sopiiko sellainen järjestely missä nainen siivoaa oman osansa, mutta mies jättää siivoamatta? Puolet asunnosta on siistinä ja puolet sotkussa?

Miksi sopisi? Kukin siivoaa omat jälkensä. Jos pudottaa jotain lattialle nostaa sen oikeaan paikkaan. Jos sotkee jotain, pyyhkii sen. Jos vessanpönttöön tulee rantu niin heiluttaa harjaa. Jne. Reilu peli.    

Jos ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen? Jaksaa vain syödä töiden jälkeen ja mennä päikkärille.

Kai siitä toivottavasti jossain vaiheessa sitten heräilee. Siinä ne omat sotkut edelleen odottelee.

Vasta viikonloppuna jaksaa tehdä kotitöitä. Viikolla illat kuluu nukkuessa ja lepäillessä.

Olen sinkkuna onnellisempi kuin asuessani naisen kanssa yhdessä. Ja niin kauan kuin naisille on Ok, että tapaillaan kun se sopii molemmille, en keksi yhtään järkevää syytä muuttaa yhteen. En todellakaan yhtään järkevää syytä.

Parisuhde on varmin tapa pilata suhde.

Hypergamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa parisuhde painottuu enemmän kokemuksiin kuin arkeen eli pari voi vaihtua ja/tai nähdään kun huvittaa. Siksi useampi vaihtoehto, jos yhtä ei satu huvittamaan samaan aikaan. Voi jopa olla erikseen seksiparit, seurusteluparit ja perheparit. Lapset eivät tarvitse vanhempien jatkuvaa läsnäoloa. Pitkin historiaa toista vanhempaa tai kumpaakin sijaistaa joku muu. Joillakin on vain vahvempi perhevietti, mutta ei välttämättä omaa lasta jostain syystä. Epätasapainoa pitäisi jakaa siis tasapainoisempaa suuntaan ja hyväksyä pitkä perinteet jaetusta lastenhoidosta eikä uuvuttaa ihmisiä pärjäämään omillaan. Se ei ole luonnollista ja yksi syy, miksi yhä useampi ei halua lapsia tai edes parisuhdetta.

Minä ainakin haluaisin, että nykyisistä parisuhdemalleista luovuttaisiin totaalisesti. 

Olen pitkässä avioliitossa, johon olen kypsynyt totaalisesti ainakin tunnetasolla. Päivittäinen arkielämä toki sujuu, koska sitä on ehditty harjoitella jo riittävän monta vuotta. 

Ajattelin jossakin vaiheessa, että en koskaan enää voisi tuntea rakkautta, mutta sitten työyhteisöön tuli niin upea nainen, että tunteeni tulivat kuoren alta yhtä vahvoina kuin viimeksi ollessani lukiolaispoika viime vuosituhannen lopulla. Tuo nainen oli - ja on - vain aivan täydellinen. Omanikäiseni, kahden lapsen äiti, asuu vieläpä melko lähellä. Myös hän oli kiinnostunut minusta, ja on omalla tahollaan varattu.

Tämä ei elämäntilanteistamme johtuen johtanut mihinkään muuhun kuin täyttämättömään kaipuuseen, ja siihen, että menetin viimeisetkin romanttisen rakkauden ja halun rippeet vaimooni. Joo, rakastan häntä, mutta samalla tavalla, kuin siskoani. Nyt tuo toinen Nainen on ollut mielessäni koko tämän vuoden, ja en voi muuta kuin kiroilla sitä, miksi ihmiset joutuvat sitoutumaan yhteen ihmiseen niin totaalisesti. Joskus ajattelen, miten upeaa olisi, jos me molemmat olisimme tahoillamme avoimessa suhteessa, voisimme jakaa kipunoivat hetket yhdessä, ja palata koteihimme elämään turvallista arkea puolison kanssa.

Miksette eroa ja mene yhteen? Ei ole iso homma nykyään, netistä vain papereiden tulostus ja allekirjoitus. Vai odotatko, että vaimosi ottaa eron?

Ei se eroaminen ja yhteen meno olisi kovinkaan yksinkertainen juttu, molemmilla on perhe, ja jopa uusperhe. Ei vaihtaminen ole niin helppoa, vaikka haluakin olisi.. jätimme molemmat siis tietoisesti homman tähän.

Niin, eli toisin sanoen puhe parisuhdemalleista luopumisesta on täyttä fuulaa ja odotat vain, että vaimosi kyllästyy ja hakee sinusta eroa, jotta sinä voit näyttäytyä hyveellisenä ja uskollisena puolisona, jolle ero tulee  täytenä yllätyksenä. Se tavallinen tarina. 

No itse asiassa en panisi hanttiin, jos vaimo alkaisi puhua erosta.

Hyi mikä vässykkä ja mieslapsonen, se erokin pitää jättää vaimon tehtäväksi.