Lue keskustelun säännöt.
Vaikea masennus 11-vuotiaasta asti - onko mitään toivoa parantua?
13.11.2022 |
Onko kenelläkään täällä kokemusta hyvin pitkäaikaisesta masennuksesta parantumisesta? Itse olen nyt 30-vuotias, joten pari vuosikymmentä jo menty näin. Koko ajan olen pyrkinyt pääsemään kiinni normaaliin elämään, mutta en ole kertaakaan elämässäni kyennyt suoriutumaan pitkäkestoisesti kokoaikatyöstä tai kokoaikaisesta opiskelusta. Pätkittäin aina onnistuu, mutta romahdus tulee sitten vielä rajummin. Kohta taas vuosi mennyt pääosin sairaslomalla, välissä vain lyhyt työpätkä ja muutamia yliopistokursseja.
Vuosien aikana olen parhaani mukaan pyrkinyt aina kohti tasapainoisempaa elämää ja tosissani yrittänyt pärjätä. Olen mm. lopettanut alkoholin käytön kokonaan useampi vuosi sitten, en polta, syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti. Näin jo useampi vuosi, ja toki elämäntapamuutoksilla olo on huomattavasti tasaantunut ja nukun paremmin huonompinakin jaksoina, mutta masennus on ja pysyy vaikeana.
Tällä hetkellä odotan yhteydenottoa erikoissairaanhoidosta, missä tarkoitus on keskustella sähkö/magneettihoidon aloituksesta. Koko homma kuitenkin epäilyttää. Tunnen monia, jotka ovat sähköstä saaneet apua, mutta myös heitä joilla on pitkäaikaisia muistiongelmia noista hoitojaksoista. Kärsin muistiongelmista jo valmiiksi ja suvussa on paljon dementiaa, joten... Kaiketi tässä koitan miettiä, jospa olisi vielä jotain muuta mitä voisin kokeilla.
Mutta onko tällaisesta enää yleensäkään mahdollista nousta? Suvussa on paljon tätä syvää vaikeaa masennusta, sekä muita vaikeita mielenterveyden ongelmia. Toisaalta rajastaan nämä ongelmat ovat yhdistyneet erikoislahjakkuuteen, mikä luo paljon odotuksia ulkopuolelta, mutta myös sisäsyntyistä motivaatiota pyrkiä eteenpäin haastavammissa hommissa. Mutta entä jos valitsisin täysin erilaisen elämän? Lopettaisin yliopiston kesken, en edes yrittäisi pärjätä kokoaikatyössä, vaan ennemminkin etsisin jonkin mahdollisimman helpon työn, jossa voisin tehdä töitä osa-aikaisesti? Toki joutuisin edelleen turvautumaan tukiin, mutta ehkä se loisi edes jonkinlaisen mahdollisuuden päästä kiinni jotenkin normaalimpaan elämään?
Tällä hetkellä ajatukset ovat jokseenkin hajallaan. Tuntuu että kadotin pointtini heti ensimmäisessä kappaleessa, mutta ehkä se löytyy uudestaan vastaustenne kautta. Ensisijaisesti olisin kiinnostunut otsikon kysymyksestä; onko tällaisestä toivoakaan parantua? Onko teillä omakohtaista kokemusta, tai tunnetteko jonkun joka olisi?
Kommentit (82)
On mahdollista. Itse olin myös masentunut pienestä asti. Toki se diagnosoitiin vasta aikuisiällä. Tai psykiatrin kommentti oli että olet varmaan ollut masentunut aina, kun en muista juuri mitään lapsuudestani tai mistään oikeastaan mitä on tapahtunut. Kumminkin, 37 vuotiaana psykoterapia ja sen jälkeen muita vaihtoehtoisia hoitoja ja tässä sitä ollaan. Masennuksesta parantuneena. Sähköhoidosta ei kokemusta, mutta itse kävin ulkomailla psykendeeliavusteisissa hoidoissa ja vaikka mitä sanotaan niistä niin mulle ne toi sen kaikista tärkeimmän avun.
Ps. Masentuneisuus vaikuttaa myös tuohon muistihommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amazon Audible trialista ilmaiseksi äänikirjoina depression ja i use to be miserable as fuck. Peru ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälin kun lopettaa niin menee jo paremmin 👍
Ja sieltä taas yksi tietämätön mäntti.
Masennus on sellainen asia minkä ihminen tekee itselleen. Kuten aloittaja masentunut etsii sääliä ja rypee itsesäälissä. Mielestään masentuu lisää kun ei saa sääliä tarpeeksi. Masentuneita yhdistää laiskuus, velttous, ja mainitsinko laiskuus.
Sellaista todellista sairautta kuin masennus ei ole edes olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sellainen asia minkä ihminen tekee itselleen. Kuten aloittaja masentunut etsii sääliä ja rypee itsesäälissä. Mielestään masentuu lisää kun ei saa sääliä tarpeeksi. Masentuneita yhdistää laiskuus, velttous, ja mainitsinko laiskuus.
Sellaista todellista sairautta kuin masennus ei ole edes olemassa.
Siinä on taas joku ummistanut silmänsä oikein tahallaan vaikka maailma on tietoa pullollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälin kun lopettaa niin menee jo paremmin 👍
Ja sieltä taas yksi tietämätön mäntti.
On hän osittain oikeassa. Suuri syy masennukseen on nämä uhritarinat mitä kirjoitetaan pään sisällä itsestään, koska ei haluta ottaa vastuuta elämästään. Lapsena on tietysti puolustuskyvytön, mutta 18 ikävuoden jälkeen me pääosin satutamme ja traumatisoimme itse itseämme valinnoillamme ja teoillamme. Se ei poista pahantekijöiden vastuuta teoistaan, mutta meidän vastuullamme on lopettaa tilanne kun näemme mitä on tapahtumassa eikä jäädä siihen.
Kuulostaa ehkä vähän vaikealta, mutta yritä löytää itsellesi joku tarkoitus. Joku jossa oot hyvä ja josta tykkäät. Ja sit yritä jotenki lisätä se sun päivittäiseen elämään ja ehkä tehdä siitä ura? Tai osa-aikainen työ. Esim. Jos tykkäät kokata, yritä stempata ittes kokkaamaan joka päiväni ainaki kerran. Ja muista, aina *ei* voi olla hyvä päivä. Jos tykkäät musiikista ni käytä sitä vaikka tsemppaamaan ittees. JA OLE YLPEÄ ITTESTÄS KU TEET JOTAIN MUUTA KU ESIM. VAAN MAKAAT JA SYÖT!!!! Ole ylpeä jos Meet suihkuun. Oo ylpeä jos käyt kaupassa. Oo ylpeä jos siivot. Ja puhu ihmisille!
P.S Ootko kokeillu terapiaa?? :))
Onnea <333
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on laiskojen ihmisten keksitty sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälin kun lopettaa niin menee jo paremmin 👍
Ja sieltä taas yksi tietämätön mäntti.
On hän osittain oikeassa. Suuri syy masennukseen on nämä uhritarinat mitä kirjoitetaan pään sisällä itsestään, koska ei haluta ottaa vastuuta elämästään. Lapsena on tietysti puolustuskyvytön, mutta 18 ikävuoden jälkeen me pääosin satutamme ja traumatisoimme itse itseämme valinnoillamme ja teoillamme. Se ei poista pahantekijöiden vastuuta teoistaan, mutta meidän vastuullamme on lopettaa tilanne kun näemme mitä on tapahtumassa eikä jäädä siihen.
Ikään kuin masennus poistuisi kun lopettaa valitsemasta huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että hoito ei ehkä ole ollut aivan riittävää...
Se työkö se on sen parantumisen merkki? Ja hyvän elämän? Se on toki taloudellisesti tärkeää ja yleinen normi, mutta määrittääkö se ihmisen kokonaan? Voisiko elämä olla ihan hyvää vaikka ei töihin koskaan pääsekään? Onko tilanteesi sellainen että voisit olla sairaslomalla pidempään? Koita löytää elämääsi jotain mielenkiinnon kohteita, harrastuksia, sisältöä.. Ja suunnittele toki työelämä sellaiseksi että jaksat. Oli se sitten mitä vain. Ymmärrän sen paineen ja stressin mitä tulee kun pitäisi olla sitä työtä, kaikkien muiden mielestä. Mutta ne kaikki muut ei joudu elämään sinun elämääsi vaan sinun pitää. Siksi sinun kannattaa pyrkiä tekemään elämästä siedettävää juuri sinulle.
Terveisin se joka maksaa mieluusti veroja siitä että sellaiset saa taloudellista tukea jotka sitä tarvii. Masennus on sairaus joka ei mene hoitamatta ohi. Toisilla ei mene koskaan mutta elämästä voi silti tehdä mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on laiskojen ihmisten keksitty sairaus.
Empatiakyvyttömyyteenpä ei ole olemassa hoitoa laisinkaan. Vinkkinä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälin kun lopettaa niin menee jo paremmin 👍
Ja sieltä taas yksi tietämätön mäntti.
On hän osittain oikeassa. Suuri syy masennukseen on nämä uhritarinat mitä kirjoitetaan pään sisällä itsestään, koska ei haluta ottaa vastuuta elämästään. Lapsena on tietysti puolustuskyvytön, mutta 18 ikävuoden jälkeen me pääosin satutamme ja traumatisoimme itse itseämme valinnoillamme ja teoillamme. Se ei poista pahantekijöiden vastuuta teoistaan, mutta meidän vastuullamme on lopettaa tilanne kun näemme mitä on tapahtumassa eikä jäädä siihen.
Ikään kuin masennus poistuisi kun lopettaa valitsemasta huonosti.
Sellaista asiaa kuin masennus ei ole oikeasti olemassa. On olemassa itsesääliä ja laiskuutta jolle on keksitty ihan oma nimi ja dg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut voi ottaa liiankin paljon vastuuta itsestä ja muista ja kaatua taakkansa alle. Miksi se että kertoo että on huono olla on uhritarina? Lauseenahan tuo on neutraali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälin kun lopettaa niin menee jo paremmin 👍
Ja sieltä taas yksi tietämätön mäntti.
On hän osittain oikeassa. Suuri syy masennukseen on nämä uhritarinat mitä kirjoitetaan pään sisällä itsestään, koska ei haluta ottaa vastuuta elämästään. Lapsena on tietysti puolustuskyvytön, mutta 18 ikävuoden jälkeen me pääosin satutamme ja traumatisoimme itse itseämme valinnoillamme ja teoillamme. Se ei poista pahantekijöiden vastuuta teoistaan, mutta meidän vastuullamme on lopettaa tilanne kun näemme mitä on tapahtumassa eikä jäädä siihen.
Ikään kuin masennus poistuisi kun lopettaa valitsemasta huonosti.
Sellaista asiaa kuin masennus ei ole oikeasti olemassa. On olemassa itsesääliä ja laiskuutta jolle on keksitty ihan oma nimi ja dg.
Vain sinun ahdasmielisessä pääkopassasi. Tsiisus, ei ihme että osa masentuu kun pitää elää tuollaisten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
*lääkitty
Masentunut kyllä jaksaa kirjoitella siitä että on niin paha olla. Masentuneet on masentuneita silloin kun pitäisi tehdä jotakin.
Kuitenkin on kiva käydä baareissa ja pitää hauskaa, mutta masennus iskee heti jos pitäisi hakea töitä tai mennä kouluun.
Melkoisen laiskuuden merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälin kun lopettaa niin menee jo paremmin 👍
Ja sieltä taas yksi tietämätön mäntti.
On hän osittain oikeassa. Suuri syy masennukseen on nämä uhritarinat mitä kirjoitetaan pään sisällä itsestään, koska ei haluta ottaa vastuuta elämästään. Lapsena on tietysti puolustuskyvytön, mutta 18 ikävuoden jälkeen me pääosin satutamme ja traumatisoimme itse itseämme valinnoillamme ja teoillamme. Se ei poista pahantekijöiden vastuuta teoistaan, mutta meidän vastuullamme on lopettaa tilanne kun näemme mitä on tapahtumassa eikä jäädä siihen.
Ikään kuin masennus poistuisi kun lopettaa valitsemasta huonosti.
Aivot ei ole muuta kuin ihmisen sisällä oleva tietokone jonka voi koodata uusiksi. Se alkaa suorittaa uusia kytkentöjä kun tarpeeksi monta kertaa jokin tilanne toistuu. Itse päätät toistatko huonoja vai hyviä asioita. Huonot valinnat ei ikinä johda hyvään elämään eikä huono elämä johda hyvinvointiin
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
Tämä tuli minullekkin mieleen.
On mahdollista. Minulla loppui lähempänä neljääkymppiä masennus eikä sen jälkeen ole takaisin tullut. Eikä se toipuminen ala jos välttelet henkisen työn tekemistä ja kipujen kohtaamista. Mikään porkkanan pureminen ja lenkkeily ei tuo toipumista, vaikka hyviä asioita onkin. Kun rohkeasti sukellat syvään päätyyn niin merkittävä toipuminen alkaa yllättävän nopeasti, ei tarvitse odotella montaa kuukauttakaan.