Lue keskustelun säännöt.
Vaikea masennus 11-vuotiaasta asti - onko mitään toivoa parantua?
13.11.2022 |
Onko kenelläkään täällä kokemusta hyvin pitkäaikaisesta masennuksesta parantumisesta? Itse olen nyt 30-vuotias, joten pari vuosikymmentä jo menty näin. Koko ajan olen pyrkinyt pääsemään kiinni normaaliin elämään, mutta en ole kertaakaan elämässäni kyennyt suoriutumaan pitkäkestoisesti kokoaikatyöstä tai kokoaikaisesta opiskelusta. Pätkittäin aina onnistuu, mutta romahdus tulee sitten vielä rajummin. Kohta taas vuosi mennyt pääosin sairaslomalla, välissä vain lyhyt työpätkä ja muutamia yliopistokursseja.
Vuosien aikana olen parhaani mukaan pyrkinyt aina kohti tasapainoisempaa elämää ja tosissani yrittänyt pärjätä. Olen mm. lopettanut alkoholin käytön kokonaan useampi vuosi sitten, en polta, syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti. Näin jo useampi vuosi, ja toki elämäntapamuutoksilla olo on huomattavasti tasaantunut ja nukun paremmin huonompinakin jaksoina, mutta masennus on ja pysyy vaikeana.
Tällä hetkellä odotan yhteydenottoa erikoissairaanhoidosta, missä tarkoitus on keskustella sähkö/magneettihoidon aloituksesta. Koko homma kuitenkin epäilyttää. Tunnen monia, jotka ovat sähköstä saaneet apua, mutta myös heitä joilla on pitkäaikaisia muistiongelmia noista hoitojaksoista. Kärsin muistiongelmista jo valmiiksi ja suvussa on paljon dementiaa, joten... Kaiketi tässä koitan miettiä, jospa olisi vielä jotain muuta mitä voisin kokeilla.
Mutta onko tällaisesta enää yleensäkään mahdollista nousta? Suvussa on paljon tätä syvää vaikeaa masennusta, sekä muita vaikeita mielenterveyden ongelmia. Toisaalta rajastaan nämä ongelmat ovat yhdistyneet erikoislahjakkuuteen, mikä luo paljon odotuksia ulkopuolelta, mutta myös sisäsyntyistä motivaatiota pyrkiä eteenpäin haastavammissa hommissa. Mutta entä jos valitsisin täysin erilaisen elämän? Lopettaisin yliopiston kesken, en edes yrittäisi pärjätä kokoaikatyössä, vaan ennemminkin etsisin jonkin mahdollisimman helpon työn, jossa voisin tehdä töitä osa-aikaisesti? Toki joutuisin edelleen turvautumaan tukiin, mutta ehkä se loisi edes jonkinlaisen mahdollisuuden päästä kiinni jotenkin normaalimpaan elämään?
Tällä hetkellä ajatukset ovat jokseenkin hajallaan. Tuntuu että kadotin pointtini heti ensimmäisessä kappaleessa, mutta ehkä se löytyy uudestaan vastaustenne kautta. Ensisijaisesti olisin kiinnostunut otsikon kysymyksestä; onko tällaisestä toivoakaan parantua? Onko teillä omakohtaista kokemusta, tai tunnetteko jonkun joka olisi?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
On mietitty, mutta tutkimuksia ei aloitettu. Pystyn keskittymään ajoittain erinomaisesti, joten keskittymisongelmat vaikuttavat johtuvan nimenomaan masennuksesta, eikä toisin päin. Parempana kautena keskittymisongelmat vähenevät.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesäälin kun lopettaa niin menee jo paremmin 👍
Ja sieltä taas yksi tietämätön mäntti.
On hän osittain oikeassa. Suuri syy masennukseen on nämä uhritarinat mitä kirjoitetaan pään sisällä itsestään, koska ei haluta ottaa vastuuta elämästään. Lapsena on tietysti puolustuskyvytön, mutta 18 ikävuoden jälkeen me pääosin satutamme ja traumatisoimme itse itseämme valinnoillamme ja teoillamme. Se ei poista pahantekijöiden vastuuta teoistaan, mutta meidän vastuullamme on lopettaa tilanne kun näemme mitä on tapahtumassa eikä jäädä siihen.
Ikään kuin masennus poistuisi kun lopettaa valitsemasta huonosti.
Aivot ei ole muuta kuin ihmisen sisällä oleva tietokone jonka voi koodata uusiksi. Se alkaa suorittaa uusia kytkentöjä kun tarpeeksi monta kertaa jokin tilanne toistuu. Itse päätät toistatko huonoja vai hyviä asioita. Huonot valinnat ei ikinä johda hyvään elämään eikä huono elämä johda hyvinvointiin
Aivot eivät ole kone.
Aivoihin jää muistijälkiä ja joskus nämä muistot voivat olla hyvinkin raskaita.
Masennuksesta toipuminen onkin tätä uudelleen oppimista ja siedättämistä. Muistot eivät silti tuhoudu koskaan, ellei saa muistisairautta. En kyseenalaistaisi silti sitäkään, etteikö masennuksesta olisi jäänyt aivoihin jonkinlaisia jälkiä vaikka muistot olisivatkin kuolleet.Aivot on kone. Muistot ei tietenkään tuhoudu, mutta ei lähdetä rakentamaan heikkoutta vaan resilienssiä. Siksi aivot koodataan uusiksi. Toisekseen ihminen ei muista tapahtumia niin kuin ne oli. Siihen aivot ei kykene. Ihminen kykenee muistamaan vain sen kerran kun viimeksi ajatteli kyseistä asiaa. Tässä on vaarana että trauman tuodaan jotain sellaista tunnetta mitä se ei edes alunperin sisältänyt ja henkilö traumatisoi itse itsensä, koska omaa nyt monimutkaisempaa ymmärrystä ongelmaa kohtaan pohdittuaan sitä useasti. Mitä enemmän ihmisellä on hyviä kokemuksia sitä enemmän sillä on resilienssiä kestä ikäviä kokemuksia ja siksi positiivista vahvistamista tulisi käyttää. Siksi aivoja vahvistetaan ei suinkaan keskitytä vahvistamaan aivojen traumakytkentöjä ja pahentamaan tilaa. Tarkoitus on olla toimintakykyinen ja tyytyväinen nykyiseen olotilaan ei velloa jossain mitä ei enää ole, eikä sen kuulu vaikuttaa mitenkään tähän päivään.
Blaablaa.
Arvelinkin että sieltä joku besserwisseri osallistuisi.
Minun tarkoitukseni ei ollut alkaa välttelemään.
Jos haluan tietoa, etsin sitä asiasivuilta ja kirjoista, kiitos vain.
Se on hienoa että olet ottanut elämän työksesi uskotella olevasi muiden yläpuolella.
Lähtekäämme kaikki nyt ohjelmoimaan koneitamme uudelleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
On mietitty, mutta tutkimuksia ei aloitettu. Pystyn keskittymään ajoittain erinomaisesti, joten keskittymisongelmat vaikuttavat johtuvan nimenomaan masennuksesta, eikä toisin päin. Parempana kautena keskittymisongelmat vähenevät.
-ap
Onko niin että pystyt keskittymään silloin kun on jotain kivaa. Ja sitten olet taas masentunut kun pitäisi tehdä jotakin mikä ei ole niin kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia tässä ketjussa.
Näitä kommentteja kirjoittelevat tarvitsisivat itse kipeästi hoitoa mutta eivät hoidontarvettaan tunnista, saati tunnusta. Sama tämän palstan ulkopuolella. Yksikään esim. masennusta ja masentuneita vähättelevä ei ole koskaan vaikuttanut itse terveeltä ihmiseltä. Päinvastoin: taustalta on aina paljastunut mm. ylenpalttista päihteiden käyttöä, henkisesti lapsen tasolle juuttumista, tarvetta alistaa muita ja pönkittää itseä ihan joka tilanteessa, vainoharhaisuutta ja ihmisten motiivien tulkitsemista aina omaan itseen liittyviksi jne. Suomen tragedia on se, että he, jotka ovat kaikkein pahiten sekaisin, eivät hakeudu hoitoon ja ovat sen verran toimintakykyisiä, että osaavat naamioida rikkinäisen mielensä näennäisen pärjäävän ihmisen nahkoihin. Pahan olon syytäminen muiden niskaan on pitkälti normalisoitua täällä. Siitä on aika päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus vaan mielentila.
Moni selittää olevansa masentunut vaikka on vain laiska.
Ja kuka haluaa olla masentunut? Sinä? Oletko kateellinen vai miten uskot tuollaista paskaa itsekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut kyllä jaksaa kirjoitella siitä että on niin paha olla. Masentuneet on masentuneita silloin kun pitäisi tehdä jotakin.
Kuitenkin on kiva käydä baareissa ja pitää hauskaa, mutta masennus iskee heti jos pitäisi hakea töitä tai mennä kouluun.Melkoisen laiskuuden merkki.
Itse en käy baareissa enkä pidä hauskaa. Kaikki energia menee siihen kun yritän päästä kiinni työelämään tai edetä opiskeluissa. Se, että jaksaisin käydä baareissa tai pitää hauskaa, olisi askel parempaan. Sellaisiakin kausia on ollut.
-ap
Nuo ainakinnsopisivat hyvin ADHDn kanssa:
- Pitkäaikainen masennus
- en ole kertaakaan elämässäni kyennyt suoriutumaan pitkäkestoisesti kokoaikatyöstä tai kokoaikaisesta opiskelusta. Kohta taas vuosi mennyt pääosin sairaslomalla, välissä vain lyhyt työpätkä ja muutamia yliopistokursseja.
- Kärsin muistiongelmista
- Suvussa on paljon tätä syvää vaikeaa masennusta, sekä muita vaikeita mielenterveyden ongelmia.
- erikoislahjakkuuteen
- Tuntuu että kadotin pointtini heti ensimmäisessä kappaleessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
Siis tämä juuri!! Meillä perheessä on adhd tapaus, tyttö, ja kuulostaa ihan samalta miten AP kuvaili tilannettaan tekstissä. Naisten/tyttöjen adhd oireet eroavat usein miesten/poikien oireista eli hyperaktiivisuus puuttuu. Keskittymiskyvyn ongelmia, ongelmia suoritua peruselämästä, masennusta, tunteet saattavat mennä todellista vuoristorataa. Monilla voi myös olla aistiyliherkkyyksiä (valo, melu jne), muttei kaikilla.
Tuota aistiyliherkkyyttä mulla kyllä on, ja lisäksi kinesteettinen syntestesia. Itsekin tunnen tapauksen, jossa näille oireille löytyi selitykseksi ADHD, ja itsekin olin hetken toiveikas... :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kommentointia tässä ketjussa.
Näitä kommentteja kirjoittelevat tarvitsisivat itse kipeästi hoitoa mutta eivät hoidontarvettaan tunnista, saati tunnusta. Sama tämän palstan ulkopuolella. Yksikään esim. masennusta ja masentuneita vähättelevä ei ole koskaan vaikuttanut itse terveeltä ihmiseltä. Päinvastoin: taustalta on aina paljastunut mm. ylenpalttista päihteiden käyttöä, henkisesti lapsen tasolle juuttumista, tarvetta alistaa muita ja pönkittää itseä ihan joka tilanteessa, vainoharhaisuutta ja ihmisten motiivien tulkitsemista aina omaan itseen liittyviksi jne. Suomen tragedia on se, että he, jotka ovat kaikkein pahiten sekaisin, eivät hakeudu hoitoon ja ovat sen verran toimintakykyisiä, että osaavat naamioida rikkinäisen mielensä näennäisen pärjäävän ihmisen nahkoihin. Pahan olon syytäminen muiden niskaan on pitkälti normalisoitua täällä. Siitä on aika päästä eroon.
Tämä on niin totta.
Olen jutellut tällaisten ihmisten kanssa livenä jotka pitävät masennusta heikkouden ja luovuttamisen merkkinä. Ovat itse heitä, jotka eivät ole koskaan saaneet näyttää aitoja tunteitaan tai olla herkkiä. Kasvaneet tunnekylmissä kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
On mietitty, mutta tutkimuksia ei aloitettu. Pystyn keskittymään ajoittain erinomaisesti, joten keskittymisongelmat vaikuttavat johtuvan nimenomaan masennuksesta, eikä toisin päin. Parempana kautena keskittymisongelmat vähenevät.
-ap
ADHD:t pystyvät keskittymään oikein hyvin asioihin jotka ovat mielenkiintoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
On mietitty, mutta tutkimuksia ei aloitettu. Pystyn keskittymään ajoittain erinomaisesti, joten keskittymisongelmat vaikuttavat johtuvan nimenomaan masennuksesta, eikä toisin päin. Parempana kautena keskittymisongelmat vähenevät.
-ap
Onko niin että pystyt keskittymään silloin kun on jotain kivaa. Ja sitten olet taas masentunut kun pitäisi tehdä jotakin mikä ei ole niin kivaa?
Pystyn keskittymään myös niihin ei-kivoihin juttuihin. Huonoina kausina en pysty keskittymään edes niihin kivoihin. Masennukseni vaihtelee ainoastaan vaikeasta masennuksesta psykoottiseen masennukseen (ilman psykoottisia oireita).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut kyllä jaksaa kirjoitella siitä että on niin paha olla. Masentuneet on masentuneita silloin kun pitäisi tehdä jotakin.
Kuitenkin on kiva käydä baareissa ja pitää hauskaa, mutta masennus iskee heti jos pitäisi hakea töitä tai mennä kouluun.Melkoisen laiskuuden merkki.
Itse en käy baareissa enkä pidä hauskaa. Kaikki energia menee siihen kun yritän päästä kiinni työelämään tai edetä opiskeluissa. Se, että jaksaisin käydä baareissa tai pitää hauskaa, olisi askel parempaan. Sellaisiakin kausia on ollut.
-ap
Sama. Itse en myöskään jaksa hankkia uusia ihmissuhteita enkä juurikaan pitää yllä niitä vanhoja. Henkisesti terve ihminen ei koskaan voi tietää, miten paljon se monelta masennusta sairastavalta voi vaatia ja kuinka turhalta sekin voi tuntua jatkuvassa harmaudessa, ankeudessa ja jopa totaalisessa surussa. Välistä jo herääminen aamuisin on yhtä tuskaa ja vaikka suihkussa käyminen tuntua liian vaativalta.
Ja masennusta olen sairastanut teini-iän alusta lähtien, eli jo yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ainakinnsopisivat hyvin ADHDn kanssa:
- Pitkäaikainen masennus
- en ole kertaakaan elämässäni kyennyt suoriutumaan pitkäkestoisesti kokoaikatyöstä tai kokoaikaisesta opiskelusta. Kohta taas vuosi mennyt pääosin sairaslomalla, välissä vain lyhyt työpätkä ja muutamia yliopistokursseja.
- Kärsin muistiongelmista
- Suvussa on paljon tätä syvää vaikeaa masennusta, sekä muita vaikeita mielenterveyden ongelmia.
- erikoislahjakkuuteen
- Tuntuu että kadotin pointtini heti ensimmäisessä kappaleessa jne.
Täytyy myöntää, että olet oikeassa. Näin listattuna tosiaan vaikuttaa siltä. Ehkä täytyy ottaa asia uudestaan esiin kuitenkin, kun varsinaisia tutkimuksia asiasta ei silloin aiemmin aloitettu!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täällä muitakin masentuneita, mutta ketäpä se kiinnostaa. Yrität keskustella jonkun kanssa niin ei vastata tai sanotaan, etten saa viesteistä ilmoituksia. Sama viesti, eli lopeta se spämmääminen ja koska olet masentunut, sinusta kuulemma pitää pysyä kaukana koska oma hyvinvointi kärsii. Niinpä sitten valvot yösi ja mietit juttuja tippa silmäkulmassa yksin, koska kuulut jo paariakastiin jota paremman väen pitää vältellä ettei vain oma hyvinvointi ole vaarassa. Ihan sama oletko masentunut, kuoletko vaikka sänkyysi tai mitä vain. Sinua ei kaivata missään, ei kutsuta mihinkään koska pilaat tunnelman välittömästi. Kun et vain osaa olla ihmisten kanssa. Miten helvetissä sitä voi edes yrittää tulla osaksi yhteisöä ja nostaa sitä omaa hyvinvointia, jos ei enää kelpaa mihinkään eikä kellekään, hyvä jos edes töihin? Koska eihän työntekijä saa olla masentunut, pitää olla vitaalinen, hymyilevä ja pirun tuottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta koskaan tutkittu ADHD:n mahdollisuutta? Monia on lukittu väärin masennuksen vuoksi, vaikka oikeastin onkin ADHD.
On mietitty, mutta tutkimuksia ei aloitettu. Pystyn keskittymään ajoittain erinomaisesti, joten keskittymisongelmat vaikuttavat johtuvan nimenomaan masennuksesta, eikä toisin päin. Parempana kautena keskittymisongelmat vähenevät.
-ap
ADHD:t pystyvät keskittymään oikein hyvin asioihin jotka ovat mielenkiintoisia.
Tässä enemmän asiaa miettiessä niin vaikka pystynkin keskittymään niihin ei-kivoihinkin juttuihin, niin sitä kyllä edeltää aika paljon itsemotivointia ja tarvitsen sopivan ympäristön. Joten voi olla, että tätä olisi tosiaan aiheellista tutkia tarkemmin.
-ap
Ja jos ei ole elämässä mitään, ei siis mitään, ei sitä niin vain koodata aivoja uusiksi että onpa minulla mukavaa. Ei ihmisellä ole mukavaa yhteisön ulkopuolella, ihminen on sosiaalinen olento joka masentuu jatkuvasta vähättelystä ja torjunnasta. Se masentaa, ja paradoksaalisesti noidankehä vain syvenee. Kun torjutaan, eristäytyy ja sitten torjutaan vielä enemmän koska sinähän olet masentunut.
Ja ihan turha sanoa että mene nyt hoitoon, rahalla saa hoitoa mutta ei masentuneella ole aina rahaa, ei ole vain potkua hakeutua hienoihin virkoihin ja pienellä palkalla ei viitsi ostaa itselleen hyvinvointia ja lääkitystä. Voi olla sankaritarinoita, mutta tavallinen köyhä masentunut masentuu yksin kotonaan eikä kukaan tiedä siitä yhtään mitään.
Ap, oletko saanut psykoterapiaa? Jos opiskelet vielä, mielestäni kannattaa yrittää saada opinnot vietyä loppuun. Itse olen myös sairastanut vuosikymmeniä vaikeaa masennusta, johon olen sairastunut joskus lapsena mutta jota ei ole huomattu eikä hoidettu ajoissa. Usein masennusta sairastavilla on oireita, joiden takia saatetaan epäillä jotain neurologista ongelmaa, mutta ainakaan minulta ei mitään sellaista löytynyt neuropsykiatrisissa tutkimuksissa. Sähköhoidosta minulla ei ole kokemusta.
Oman kokemukseni mukaan tärkeintä on, että yrittää huolehtia ravitsemustilasta, saada nukuttua edes unta tukevien lääkkeiden avulla, liikkua ja varsinkin ulkoilla luonnossa, välttää alkoholia, hakea aktiivisesti apua ja yrittää olla eristäytymättä kokonaan. Ei pidä syyllistää ja ruoskia itseään, jos ei pysty kaikkeen, mihin haluaisi pystyä. Masennus on ihan yhtä vakava sairaus kuin jokin vakava fyysinen sairaus, ja siihen sairastuminen ei ole omaa syytä. Itse olen saanut apua myös uskostani Kristukseen.
Tähän ketjuun on tullut joitakin todella ilkeitä ja käsittämättömiä kommentteja. Hävettää niiden ihmisten puolesta, jotka ovat kirjoittaneet ne.
Tutki ensin onko masennuksesi oikeasti masennusta vai jotain esim traumatisoitumista. Mitä sinulle on tapahtunut lapsena? Trauma aiheuttaa hermoston epätasapainotilaa jossa saatat kokoajan olla ylivirittynyt ja jumiudut flight or fight tilaan. Sitten saaatat olla myös alivireä joka muistuttaa masennusta. Kannattaa lukea aiheesta. Paraneminen lähtee autonomisen hermoston tasapainottamisesta niin että se ei käy kokoajan kierroksilla ja turvallisuuden kokemuksen oppimisesta. Myös krooninen stressi ja kynttilän jatkuva polttaminen molemmista päistä voi sotkea hermostoa pitäen kehoa kroonisessa ylivireydessä. Sitten voi tulla romahduksia kun tämä jatkuu pitkään.
Tapa hoitaa kehoa tällöin on parasympaattisen hermoston "lepohermoston" ja vagushermon aktivointi rauhoittamalla kehoa esimerkiksi säännöllisillä rentoutusharjoituksilla, vaikkapa joogalla, kävelyllä, syvähengittelyllä, meditaatiolla, kaikenlaisella stressinpurulla. Jos keho on kierroksilla stressistä, kuormittava liikunta voi vetää enemmän ylikierroksille joissain tapauksissa. Psykofyysinen fysioterapiakin on hyvä jos semmoiseen pääsee jos potee tällaisia oireita. Kannattaa tsekata veriarvot. suomalaisilla voi olla puutetta folaatista kannattaa kokeilla lisätä sitä ruokavalioon ravinnosta, saada valoa esim kirkasvalohoito talvella, syödä d vitamiinia talvella.
Olen itse seurannut somessa Holistic Psychologist - kanavaa jossa psykologi puhuu traumojen ja lapsuuden kokemusten vaikutuksesta psyykeeseen. Ihan mielenkiintoinen kanava.
Jos olet syönyt jatkuvasti masennuslääkkeitä eräät tutkijat epäilee niiden mahdollisesti myös pahentavan masennusoireita pitkällä aikavälillä sekä mahdollisesti joskus tekevän masennuksen enemmän hoitoresistentiksi. Tästä ei puhuta vaikka syytä olisi. Mitä nämä lääkkeet oikeasti tekee ihmisille pitemmällä aikavälillä? https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325
Väittäisin että monella voi olla myös hankaluuksia
opinnoissa esim niiden aikataulutuksessa niin että myös lepoa jää kalenteriin. Esim viivyttely voi tehdä opinnot tosi raskaiksi tai kova perfektionismi. Joillakin voi olla että he ei koskaan opi elämänhallintaa lapsena ja pääsee esim tosi helpolla koulusta. Mutta vanhempana ei voi enää päöstä läpi yhtä helpolla esim yliopistossa. Opintopsykologit voi auttaa ja opiskelutekniikkakurssit.
Oletko vaativa itseäsi kohtaan? Perfektionisti?
Suorituskeskeinen? Koet häpeää, huono itsetunto? Teet asioita vain koska sinulta jotain odotetaan vaikka et oikeasti ole onnellinen siitä mitä teet ? Kaikki tällaiset voi edesauttaa sitä että elämä tuntuu raskaalta. Terapia voi auttaa selvittämään näitä mutta niihin voi olla hankala päästä käsiksi.
Kannattaa selvittää ne arvot mitä itse ja yhteiskunta on päähäsi laittanut mitkä ei lisää hyvinvointiasi.
Minun mielestäni asian voi myös hahmottaa niin että me joka päivä rakennamme aivojamme uusiksi valinnoilla. Elintavoilla, terapialla jne. Uusia hermoyhteyksiä syntyy. Ei kannata vaipua toivottomuuteen ettetkö löytäisi vielä paikkaasi maailmassa.
Masennus ei ole sairaus vaan mielentila.
Moni selittää olevansa masentunut vaikka on vain laiska.