Lue keskustelun säännöt.
Mietin, miksi minun yh-äitinä pitää kantaa häpeää.
13.11.2022 |
Tämäkin palsta on täynnä kommentteja, joissa kerrotaan, että yh-äitinä en kelpaa kenellekään, ja että olen yhteiskunnan varoilla elävä kuluerä.
Miksi kukaan ei kuitenkaan puhu näistä asioista:
- kasvatan lapseni yksin, ja hyvin kasvatankin. Todella kannan vastuun äitiydestäni.
- Se, miksi minusta tuli yh-äiti, ei ollut edes oma päätökseni; mies halusi uuteen parisuhteeseen toisen kanssa. Minulle jäi automaattisesti vastuu lapsista.
- Yh-äitinä ollessani olen hankkinut itselleni akateemisen koulutuksen a tällä hetkellä aloittelemassa työeämää
Olisi kohtuullista, että myös mies kantaisi vastuun siitä, että perheemme hajosi.
Kysyn vielä: miksi vastuuta kantava ihminen nähdään tässä yhteiskunnassa niin negatiivisessa valossa?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Minusta o hauskaa, että tällä palstalla on miehiä, jotka valittavat, etteivät löydä naista. Samaan aikaan haukutaan yh-äitejä.
Olisiko kuitenkin niin, että niitä naisia kyllä on tarjolla, mutta miehille kelpaa vain nuori, lapseton nainen?
Eipä monelle naisellekaan, edes yh-äidille, kelpaa mies,jolla myös on omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta o hauskaa, että tällä palstalla on miehiä, jotka valittavat, etteivät löydä naista. Samaan aikaan haukutaan yh-äitejä.
Olisiko kuitenkin niin, että niitä naisia kyllä on tarjolla, mutta miehille kelpaa vain nuori, lapseton nainen?
Kun muistelen oman parisuhteeni alkuaikoja, niin yhteiselon aloittaminen oli hankalaa, vaikka meitä oli vain kaksi. Kun mukana on kolme tai enempi, niin menee vielä hankalammaksi. Se vaatii jo paljon enemmän sopeutumista. Voin hyvin kuvitella, että jos toinen on lapseton, niin voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Tämä on nyt kääntynyt keskusteluksi siitä, kelpaako yh-äiti kumppaniksi miehille. Alkuperäinen pointti oli siinä, miksi sen pitäisi hävetä joka hoitaa lapset, eikä sen, joka on paennut vastuutaan.
Onneksi tämä vastuunpakoilu tuntuu ainakin omassa tuttavapiirissäni olevan mennyttä maailmaa. Tiedän monia ikäisiäni, jotka eivät ole olleet tekemisissä isiensä kanssa, mutta ikäiseni eronneet vanhemmat ovat pääosin onnistuneet jakamaan vastuun lapsista melko tasaisesti.
Tiedän jopa pari tapausta, joissa lapsilla on oma koti, jossa vanhemmat vuorottelevat. Tämän tavan soisi yleistyvän. Ero ei ole ollut lasten päätös, joten on väärin laittaa lapset reissaamaan kahden kodin väliä.
Mitä väliä sillä toisaalta on, mitä muut sinusta ajattelee? Suurin osa ihmisistä valitettavasti on a) tyhmiä, b) ilkeitä c) molempia. Ei kannata uhrata ajatustakaan sille, mitä muut louskuttaa. Et voi sille mitään ja sen pohtiminen aiheuttaa pahaa mieltä, ei mitään muuta. Lopetat sen ja elämä muuttuu paljon paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa välittää. Kolmen lapsen työtön sairas yh äiti ihan sama mitä muut ajattelee. Mutta jos lapseni pitävät minua hyvänä ja rakastavana äitinä niin tulen siitä maailman onnellisemmaksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt kääntynyt keskusteluksi siitä, kelpaako yh-äiti kumppaniksi miehille. Alkuperäinen pointti oli siinä, miksi sen pitäisi hävetä joka hoitaa lapset, eikä sen, joka on paennut vastuutaan.
Onneksi tämä vastuunpakoilu tuntuu ainakin omassa tuttavapiirissäni olevan mennyttä maailmaa. Tiedän monia ikäisiäni, jotka eivät ole olleet tekemisissä isiensä kanssa, mutta ikäiseni eronneet vanhemmat ovat pääosin onnistuneet jakamaan vastuun lapsista melko tasaisesti.
Tiedän jopa pari tapausta, joissa lapsilla on oma koti, jossa vanhemmat vuorottelevat. Tämän tavan soisi yleistyvän. Ero ei ole ollut lasten päätös, joten on väärin laittaa lapset reissaamaan kahden kodin väliä.
Toisaalta ero usein johtuu siitä, etteivät vanhemmat syystä tai toisesta pysty elämään perhe-elämää keskenään ja huolehtimaan yhteisestä huushollista. Tässä mallissa niitä yhteisiä huusholleja olisi yhden sijasta kaksi, koska hyvin harvalla on varaa kolmen asunnon kuluihin. Ainakin meidän erossa ongelmat olisi näin toimien vain lisääntyneet. Toki ymmärrän pointin, eikä se kodin vaihtaminen tietenkään lapsille mukavaa ole. Silti monissa ydinperheissä vietetään aikaa kakkosasunnoilla ja mökeillä säännöllisesti, eikä kukaan surkuttele että voi kun kauheaa. Ja kahden kodin mallissa ne molemmat kodit on todennäköisesti enemmän kodinomaisia ja kodilta tuntuvia kuin se kesämökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kohdannut halveksuntaa kuin täällä palstalla ja äitini piti jotenkin huonoina yksinhuoltajia. Itse olen kolmen lapsen yh. Hain itse eroa ja eron jälkeen elämä on ollut hyvää.
Missä on lasteni isä? Ei pahemmin ole ollut lasten elämässä mukana. Elatus aina minimin mukaan, ja nyt kela maksaa, kun isältä jäi neljän kuukauden maksut maksamatta. Ei muista merkkipäiviä, ei kysy tarviiko lapset mitään. Kaksi lapsista on jo täysikäisiä, ja olen yksin maksanut autokoulut, koulukirjat, harrastukset ym. Isä ei ole maksanut mitään ylimääräistä lasten täyttäessä 18v. Tuskin ovat lapseni isäänsä tänään muistaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt kääntynyt keskusteluksi siitä, kelpaako yh-äiti kumppaniksi miehille. Alkuperäinen pointti oli siinä, miksi sen pitäisi hävetä joka hoitaa lapset, eikä sen, joka on paennut vastuutaan.
Onneksi tämä vastuunpakoilu tuntuu ainakin omassa tuttavapiirissäni olevan mennyttä maailmaa. Tiedän monia ikäisiäni, jotka eivät ole olleet tekemisissä isiensä kanssa, mutta ikäiseni eronneet vanhemmat ovat pääosin onnistuneet jakamaan vastuun lapsista melko tasaisesti.
Tiedän jopa pari tapausta, joissa lapsilla on oma koti, jossa vanhemmat vuorottelevat. Tämän tavan soisi yleistyvän. Ero ei ole ollut lasten päätös, joten on väärin laittaa lapset reissaamaan kahden kodin väliä.
Toisaalta ero usein johtuu siitä, etteivät vanhemmat syystä tai toisesta pysty elämään perhe-elämää keskenään ja huolehtimaan yhteisestä huushollista. Tässä mallissa niitä yhteisiä huusholleja olisi yhden sijasta kaksi, koska hyvin harvalla on varaa kolmen asunnon kuluihin. Ainakin meidän erossa ongelmat olisi näin toimien vain lisääntyneet. Toki ymmärrän pointin, eikä se kodin vaihtaminen tietenkään lapsille mukavaa ole. Silti monissa ydinperheissä vietetään aikaa kakkosasunnoilla ja mökeillä säännöllisesti, eikä kukaan surkuttele että voi kun kauheaa. Ja kahden kodin mallissa ne molemmat kodit on todennäköisesti enemmän kodinomaisia ja kodilta tuntuvia kuin se kesämökki.
Kesämökki on huono vertaus, koska sinne mennään yhdessä lomalle. Ei niin, että lapset joutuvat väkisin pakkaamaan ja menemään toiseen kotiin viikoksi vaikka ei huvittaisi, koska niin on sovittu. Ne kolmannet kodit ovat ihan kodinomaisia, koska vanhemmat asuvat niissä itsekin vuorotellen. Mun tietämissäni tapauksissa ne vanhempien omat kodit ovat karumpia kuin se, jossa lapset asuvat. Jotkut vanhemmat kaikesta huolimatta osaavat asettaa lastensa edun itsensä edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nostat kaiken maailman tukia olet siinä mielessä kuluerä. Jos teet liian monta lasta varoihisi nähden ties kuin monelle miehelle niin että veronmaksajat elättää teitä en arvosta sinua. Jos sen sijaan käyt töissä ja olet alunperin mitoittanut lasten määrän niin että pystyt ne itse elättämään vaikka yksin (sama olisi miehen kohdalla) niin ei mitään valittamista.
Jos sinun esivanhempasi olisivat mitoittaneet lapsensa niin, mitä pystyy yksin elättämään, ei olisi syntynyt yhtään lasta etkä sinä olisi siinä aukomassa päätäsi.
Niin, en tiedä minne asti viittaat, ehkä saivat toimeentulotukea jo keskiajalla. Sitäpaitsi typerää verrata nykyaikaa sellaiseen aikaan kun ehkäisyä ei ollut tai oli huonosti saatavilla joko tosiasiassa tai moraalinen ilmapiiri heikensi mahdollisuuksia sitä käyttää. Nykyään jokainen voi valita lapsilukunsa vastuullisesti.
Sitäpaitsi, minua ei yhtään haittaisi vaikka esivanhempani olisivat lisääntyneet vähemmän. Ei tämä elämä nyt niin erinomaisen hieno asia ole.
Kuinkahan usein tukia nostavan yyhoon lapsista koskaan edes tulee sellaisia veronmaksajia jotka eivät opi sitä elämän mallia että nostellaan vaan tukia ja pakoillaan töitä pamahtamalla paksuksi aina sopivin väliajoin. Köyhyys ja asenteet periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, kyllä se lapsensa hylännyt mies on häpeän ansainnut.
Mistä tidät että mies on lapsensa hylännyt? Eihän se että tulee ero tarkoita sitä että hylkää lapsensa. Ei edes se että lapset asuvat toisen vanhempansa luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, kyllä se lapsensa hylännyt mies on häpeän ansainnut.
Mistä tidät että mies on lapsensa hylännyt? Eihän se että tulee ero tarkoita sitä että hylkää lapsensa. Ei edes se että lapset asuvat toisen vanhempansa luona.
No jos puhutaan yh-äidistä, niin silloin isä on nimenomaan poissa kuvioista. Hylännyt, kuollut tai sitten häntä ei ole koskaan ollutkaan, jos äiti on hankkinut lapsen yksin. Yh-äiti ei ole sama asia kuin eronnut äiti, eli jos lapsen isä on mukana yhteishuoltajuudessa, niin äiti ei ole yh.
Tämä tuntuu olevan monelle sitten vaikeaa käsittää, puhutaan vaan kaikista eronneistä äideistä yh-äiteinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistumisen ei tarvitse johtaa häpeään. Mutta jotain vikaa sinussa tietysti on.
Olen itse yhteishuoltaja.
Mutta palstoilta tehnyt sen havainnon, että ero lapsiperheessä saadaan AINA naisen syytä.
-Jos ero on naisen aloitteesta, on nainen rikkonut perheen
- Jos ero on miehen aloitteesta, on nainen käyttäytynyt niin kamalasti, ettei miehelle kerta kaikkiaan ole jäänyt muuta vaihtoehtoa
🙄
Ap. Tuo häpeä on omien korviesi välissä. Tärkeintä on, että olet hyvä äiti ja kasvattaja. Olet myös opiskellut. Sinun ei tarvitse hävetä.
Tärkeää on myös se, että sinulla on hyvä itsetunto.
Arvaas kun on yh ja lähihoitaja ammatiltaan :D
Aika harva mies todella nauttii tilanteesta jossa pitäisi olla tekemisissä toisen miehen lapsen kanssa, ei hän saa siitä itselleen oikein mitään. On ymmärrettävää että yh-äidit eivät ole kovassa huudossa parinvalinnassa. Ette ole mitään uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva mies todella nauttii tilanteesta jossa pitäisi olla tekemisissä toisen miehen lapsen kanssa, ei hän saa siitä itselleen oikein mitään. On ymmärrettävää että yh-äidit eivät ole kovassa huudossa parinvalinnassa. Ette ole mitään uhreja.
Kertoohan se omasta asenteesta jotain, että näkee ne lapset aivan ensisijaisesti toisen miehen lapsina, eikä sen rakastamansa naisen lapsina.
Itse en välittäisi saada enää yhtään todella mustasukkaista miestä elämääni, joten hyvä jos lapsen takia minut karttavat.
En minä ainakaan häpeä! Lasten isän olisi syytä hävetä, kun ei maksa edes elareita eikä huolehdi lastensa asioista, joskus kerran kuukaudessa vaivautuu näkemään. Ja tiedoksi, en ole yhteiskunnan elätti, pelkän lapsilisän saan, ei muita tukia.
T. Kolmen lapsen äiti
Ei siinä olekaan mitään hävettävää, jos ilman omaa syytään jää yksinhuoltajaksi. Yksinhuoltajuuden huono maine on niitten naisten ansiota, jotka tekevät lapsia tarkoituksella yksin ja tukirahojen toivossa. Näillä usein on monta lasta, joilla kaikilla eri isä. Ikävästi sitten monet ovat siinä luulossa, että kaikki yksinhuoltajat tekevät samoin.