Lue keskustelun säännöt.
Hesarin kriitikko murskasi Hanna Brotheruksen kirjan kritiikissään
04.11.2022 |
Muistelin, että se ensimmäinen sai kehuja? Tämä sai kyllä murskakritiikin. Varmaan ikävälle tuntuu Hannasta, mutta tällaista se on. Ehkä kritiikille on aihetta.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I see a pattern näissä feministien kirjoissa kun Petterssoninkin kirja on kopioitu.
Eikö sulle ole opetettu, että kaksi havaintopistettä ei muodosta minkäänlaista patternia ;)
Eihän tuo Brotherus edes ole mikään äänekäs feministi, jos on feministi ollenkaan.
Jep. Lisäksi veikkaan että hyvinkin suuri osa naiskirjailijoista on feministejä, joten kaksi esimerkkiä ei todellakaan kerro yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo kirjan nimi on klisee: Henkeni edestä. Olisiko kirja julkaistu, jos sen olisi kirjoittanut ei-julkisuuden henkilö, Hesarin kriitikkokin kyseenalaistaa kustantajan motivaation. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia keskustelut kustannustoimittajan ja HB:n välillä ovat olleet. Kuinka paljon kustannustoimittaja pystyy muokkaamaan tai saa muokata julkkiksen tekstiä? Kustannustoimittajalla on kuitenkin asiantuntemusta ja koulutusta kirjojen kirjoittamiseen.
Tuo on hyvä kysymys. Jos joku tavallinen pulliainen olisi kirjoittanut tuon kirjan, tuskin olisi noin turhalle kirjalle löytynyt halukasta kustantajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I see a pattern näissä feministien kirjoissa kun Petterssoninkin kirja on kopioitu.
Eikö sulle ole opetettu, että kaksi havaintopistettä ei muodosta minkäänlaista patternia ;)
Eihän tuo Brotherus edes ole mikään äänekäs feministi, jos on feministi ollenkaan.
Niin. Eikö sitä just arvioitu eksistentiaalista naiseutta ja sukupuolittuneisuutta korostavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I see a pattern näissä feministien kirjoissa kun Petterssoninkin kirja on kopioitu.
Eikö sulle ole opetettu, että kaksi havaintopistettä ei muodosta minkäänlaista patternia ;)
Eihän tuo Brotherus edes ole mikään äänekäs feministi, jos on feministi ollenkaan.
Niin. Eikö sitä just arvioitu eksistentiaalista naiseutta ja sukupuolittuneisuutta korostavaksi.
ahaa, tämäkö kriitikkoa kaihersi... liian hetero, liian perinteisen naisellinen? No nyt aukes. jos sama soopa olisi esitetty niin, että se olisikin ollut trans-identiteetillä, kriitikko ei olisi lytännyt.
Mistähän vääntää seuraavan kirjan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni täällä on lukenut Brotheruksen molemmat ja Kuustosen elämäkerran? Veikkaan että n.15% vastaajista. Hassua louskuttaa kirjasta jota ei lukenut sivuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Riittää, että olen ja levitän oman elämäni muistipelin kortit pöytään”
”Naisellinen nautinto kumpuaa pistojen tuottaman kivun ja
kauneuden ristiriidasta”-Lensi kahvit suusta näppikselle.
Minusta tuo on ihan nykyaikainen, moderni aforismi.
Ne Botox- ym. pidtokset naamaan koskee, mutta nautinto tulee siitä, kun on sen jälkeen kauniimman tai ainakin freesimmän näköinen.
Ei kai nyt yhden lauseen vuoksi voi kirjaa taklata.
Kirja pitää lukea ensin itse, vasta sitten voi muodostaa kirjasta oman mielipiteensä.Brotheruksrn eka kirja sai hyvät arvostelut ja oli suosittu.
Jos hakee kauneutta pistoksista on alistunut aika patriarkaattisille kauneuskäsityksille. Kuinka kirjailija voi pitää itseän feministinä jos arvostaa tällaista hyväksynnän hakemista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nautin arvostelua lukiessani suuresti. Pitkästä aikaa oikea vanhan ajan kirjallisuuskritiikki, jollaisia oli ehkä joskus 80-90-luvuilla, eikä mitään kädenlämpöistä somehymistelyä.
Sama täällä, oikein hykertelin lukiessani kritiikkiä. En pidä tämän tyyppisiä tekstejä edes kirjallisuutena enkä rehellisesti sanottuna jaksa arvostaa ihmisiä, jotka näistä teksteistä pitävät.
Brotheruksen kirjan kritiikki vertautuu mielenkiintoisesti muutama päivä sitten Hesarissa arvioituun Marja Kyllösen Vainajaiset-teoksen kritiikkiin. Se oli niin hienosti ja ylistävästi kirjoitettu arvio, että kävin tänään ostamassa kirjan ja olen aivan lumoutunut. Siinä vasta on sanataidetta!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni täällä on lukenut Brotheruksen molemmat ja Kuustosen elämäkerran? Veikkaan että n.15% vastaajista. Hassua louskuttaa kirjasta jota ei lukenut sivuakaan.
Kritiikistä puhumiseen riittää aiheena olevan kritiikin lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ällöttää nää "minä olen nsistenlehtityrlly > minä kirjoitan kirjan". Ehkä eniten ärsyttää että kustantajat on lähtebeet tähän.
Haluan lukea kunnollisten kirjoittajien kirjoja, romaaneja, runoja, esseitö, tietokirjoja, sarjakuvaa, mitä vain.
Noi kritiikissäesiintyneet lauseet on aivan kamalaa kuraa, jotka olis jopa teiniltä tosi ankeat. Miten ihmisellä ja kustsnnustoimittajalla ei ole mitään itsekritiikkiä ja anmattitaitoa?
Voimaabtumiset sinänsä aina positiivista, mutta miks sen pitää koostua oksettavista, pinnallisista kliseistä? Ketä se palvelee?
Voisko oikeat kirjailijat saada huomiota medioissa kuten tää Rouva Julkkis. Mua voi kiinnostaa hänen näkemyksensä tanssitaiteesta, ei kyl mistään muusta.
Ärsyttää kun joku inisee, että miksi pitää olla sanataidetta. No sanataide on se mitä kaunokirjallisuus vain on, ihan kuten maalaus on kuvataidetta ja näytelmä näyttämötaidetta.
En tajua, mistä on siinnyt tää, että kuka vain voi olla kirjailija kunhan naama on nöhty jossain pask ohjelmassa. Eihän se naamajulkisuus pätevöitä lääkäriksikään. Miksi se pätevöittäisi kirjailijaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kritiikki oli aika kova, mutta kääntöpuolena se, että äärimmäisen harva Suomessa julkaistava kirja ylipäätään kritisoidaan Hesarissa. Eli se jo sinänsä on meriitti, että pääsee Hesarin sivuille, ja varmasti auttaa kirjan myyntiä. Moni kirjailija kadehtii tuota näkyvyyttä.
Rouva Julkkutyrkky mahtaa kiukutella kotona nyt kliseiden virratessa. Syyttäiskö kateelliseksi kriitikkoa ja meitä nyt? Musta olis hirveetä ola joku elämäänsä toisille tyrkyttävä akka, jonka avioliitto eletään julkisuudessa miehen kabssa, jonka koko elämä perustuu komealle ulkonäölle ja siitä kumpuavalle julkisuudelke, ei hän nyt muuten mitenkään kovin kummoinen osaaja ole.
Itse asiassa toi kaupattu avioliitto on aina tökkinyt, mut hyvä jos ovat onnellisia. Sinakin kovadti hymyilevät.
Olis tehnyt lapset vanhempana ni ei tarttis itkeä
Nyt niiden lähtemistä
Itellä suht pienet lapset vielä viiskymppisenä (alakoulu), en tunnista mitään noista löpinöistä enkä ikinä hae piikkejä, joten toivon ettei tätä yleistetä lasjemmin keski-ikäisten naisten maailmaksi. Kuulostaa Rouva-maailmalta. Olen itsekin naimisissa, muttei musta tuu ikinä tollaista rouva-akkaa, joka hekumoi omaa ihme nauseuttaan vanhanaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Riittää, että olen ja levitän oman elämäni muistipelin kortit pöytään”
”Naisellinen nautinto kumpuaa pistojen tuottaman kivun ja
kauneuden ristiriidasta”-Lensi kahvit suusta näppikselle.
Minusta tuo on ihan nykyaikainen, moderni aforismi.
Ne Botox- ym. pidtokset naamaan koskee, mutta nautinto tulee siitä, kun on sen jälkeen kauniimman tai ainakin freesimmän näköinen.
Ei kai nyt yhden lauseen vuoksi voi kirjaa taklata.
Kirja pitää lukea ensin itse, vasta sitten voi muodostaa kirjasta oman mielipiteensä.Brotheruksrn eka kirja sai hyvät arvostelut ja oli suosittu.
Jos hakee kauneutta pistoksista on alistunut aika patriarkaattisille kauneuskäsityksille. Kuinka kirjailija voi pitää itseän feministinä jos arvostaa tällaista hyväksynnän hakemista?
Erittäin hyvä pointti. Piikkien hakemisessa ei ole kyse minkäänlaisesta voimaantumisesta vaan itsensä ja oman elämäntilanteensa ja kehonsa häpeämisestä ja väkivaltaisesta peittelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Riittää, että olen ja levitän oman elämäni muistipelin kortit pöytään”
”Naisellinen nautinto kumpuaa pistojen tuottaman kivun ja
kauneuden ristiriidasta”-Lensi kahvit suusta näppikselle.
Minusta tuo on ihan nykyaikainen, moderni aforismi.
Ne Botox- ym. pidtokset naamaan koskee, mutta nautinto tulee siitä, kun on sen jälkeen kauniimman tai ainakin freesimmän näköinen.
Ei kai nyt yhden lauseen vuoksi voi kirjaa taklata.
Kirja pitää lukea ensin itse, vasta sitten voi muodostaa kirjasta oman mielipiteensä.Brotheruksrn eka kirja sai hyvät arvostelut ja oli suosittu.
Ei varmaan yhden lauseen vuoksi, mutta jos kirja on pelkkää aforismit aforismit perään, niin en ihmettele.
Itse luin ensimmäisen kirjan ja se alkoi minusta hyvin, mutta kun kielikuvat vaan lisääntyi ja lisääntyi, niin olin jo vähällä jättää kirjan kesken. Samasta asiasta monta erilaista kuvailua, kauniistikin kyllä, mutta liikaa. Aivan liikaa. Itse asia jäi niiden taakse. Minun mielestäni.
Kiitos edellisille, autoitte ymmärtämään hesarin kriitikon äimistyttävää "ymmärtämättömyyttä".
Nainen on naiselle susi.
Mut mua jäi kiinnostamaan, mitä tarkoitti se "sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso"?
Oon siis ihan hyvinkin kirjallisuutta ja sen tutkimusta tunteva korkeakoulutettu tyyppi, mut en saanu tosta kii. Eli kysyn sillai ihan oikeesti, et mihin toi teidän mielestä viittasi.
Itse lukijana inhoon jos yhtäkkiä tulee joku fantasiaelementti muuten realistiseen romaaniin. Diggaan realistisista ja dit diggaan eri elementtejä "sotkevista", rajoja ylittävistä, metaforisista, mutten ehkä noiden sekoituksista.
Mut sitäkö se tarkoitti, että tavallaan tekstiin tulee joku absurdi taso? Joku tyyliin käveleekin ulko-ovesta suoraan taivaaseen? En tiiä sopiiko sellainen just omaelämänkerralliseen ja ei kai se ole kaunokirjallisen teoksen vaatimus?
Lisäksi kun kritiikki niin lyttäsi kirjoittahan naiseus&äitiys-tyyliä, siitä olisin halunnut näytteen tai selostuksen. Onhan äitiys naiseutta kuitenkin kukkeimmillaan, ainakin siis odotus, synntys ja imetys. Joo en oo lukenu kirjaa mutta kritiikki olis hyötynyt näistä tiedoista.
Ehkä Hannan olisi jo korkea aika satsata terapiaan, jotta ei tarvitsisi kirjoittaa enää kolmatta itseterapointikirjaa. Tämä autofiktio (lue = oman elämän paljastelu ja ongelmissa märehtiminen) alkaa jo riittää. Vinkki: jos on pakko kirjoittaa, niin pöytälaatikko on jatkossa oikea paikka näille.
Vierailija kirjoitti:
Terapiakirjallisuutta. En tuomitse, kirjassa voi monelle olla samastumuspintaa, mutta kirjailjaksi isolla kirjaimella en kyllä Brotherusta kutsuisi.
Kliseistä itseanalyysia ja epäonnistunutta tajunnanvirtaa naiseudesta. Aika pitkäveteistä ja narsistista. Näitä on liikaa.
Samoin. On ollut usein pikalainana tyrkyllä, mut ei kiinnosta pätkääkään. t. kirjaston suurkuluttaja