Lue keskustelun säännöt.
Hesarin kriitikko murskasi Hanna Brotheruksen kirjan kritiikissään
04.11.2022 |
Muistelin, että se ensimmäinen sai kehuja? Tämä sai kyllä murskakritiikin. Varmaan ikävälle tuntuu Hannasta, mutta tällaista se on. Ehkä kritiikille on aihetta.
Kommentit (116)
en ole lukenut noita kirjoja enkä arvosteluja, mutta varsinkin kaunon kohdalla nämä ovat aika subjektiivisia asioita, kuka tykkää mistäkin
en välttämättä anna kritiikeille paljoa painoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
>>>Juu en todellakaan näe kuviota. Määrällisesti suurin osa lukemastani kirjallisuuskritiikistä on varmaakin mieskriitikon mieskirjailijasta kirjoittamaa (koska olen niitä jo vuosikymmeniä lukenut), mutta alfauros/pullukka-asetelmaa en muista panneeni kertaakaan merkille.
Huokaus. Se olikin esimerkki. Että jos olisi joku yleisesti komeana pidetty, joku vaikka Tommi Korpela ja kirjoittaisi kokemuksistaan miehenÄ. Ja kriitikkona kymmenen vuotta nuorempi ei-klassisin-määritelmin komea kriitikko kommentoisi, ettei hän tunnista mitään tästä mieheyden kuvaamisesta. Niin mikä tulisi osittain mieleen? Se, ettei kriitikko ole elänyt tunnetun, komean, itseään vanhemman miehen kokemusmaailmaa siksi, että vaan ei ole elänyt.
Siitä tässä keississä on vähän kysymys.
Ei ole vaikea ymmärtää.
Kukaan, objektiivisinkaan superälyksä kriitikko ei päöse pakoon omaa kokemustaan ulkomaailman kohdatessaan. Jokainen kirjoittaa omasta kokemuksestaan käsin kaiken paitsi ehkä tiukan tieteellisen tekstin. Silloin tulisi ymmärtää, ettei nosta omaa kokemustaan toisen kokmeusta merkittävämmäksi.
Silloinhan kukaan meistä ei tunnistaisi eri ikäisen ja eri näköisen ihmisen kokemusta mieheydestään tai naiseudestaan. Eri sukupuolisen ihmisen kokemusmaailman käsittäminen olisi vielä mahdottomampaa. Eli koko kirjallisuus olisi mahdottomuus - paitsi jos lukisimme vain sellaisen kirjailijan teoksia joka on saman ikäinen, näköinen, värinen ja saman kokemusmaailman muovaama. Ei kai meistä kukaan tähän usko?
Kriitikkohan on ennen muuta lukija. Valistunut, opiskellut, kokenut toki, mutta samalla tavalla hän lähestyy kirjallisuutta lukijana kuin kuka tahansa meistä. Ei se oman kokemusmaailman ylittäminen hänelle sen mahdottomampaa ole kuin tavalliselle pulliasilukijalle päin vastoin.
Täällä on nyt jollakulla mennyt pahasti ihon alle tuo Hesarin kritiikki. Nuo pitkät kommentit, joissa ihmetellään vieraannuttamisen merkitystä, kehutaan Brotheruksen ulkonäköä (ja omaakin) ja paheksutaan äitiyskokemuksen "vähättelyä", ovat yhden ja saman kirjoittajan näppäimistöltä. Samat maneerit, kirjoitusvirheet ja samaa jankutusta kappaletolkulla.
Autofiktion kritisoiminen on vaikeaa, koska jos kritisoi muutakin kuin lausetta tai sanataiteellista tasoa, niin pakostakin kritisoi jotain henkilökohtaista. Tämä on erityisen selvää sellaisen autofiktion kohdalla, joka on kirjoitettu sillon kuin kirjoittaja vielä elää tilannetta, ajan tuomaa etäisyyttä ei ole.
Minusta kriitikko yrittää tässä asemoida itseään suhteessa tekstiin, ei lytätä Brotheruksen kokemusta tai naiseutta. Tulee kuva että Brotheruksen tekstin arvo on siinä samaistuuko lukija tekstiin vai ei. Yli-Kangas ei samaistu, on sekin info lukijalle. Ehkä joku samaistuu.
Itse en edes lukisi kritiikkejä, jos olisin kirjoittanut kirjan. Minua ei kiinnosta niin paljon, mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
>>>Juu en todellakaan näe kuviota. Määrällisesti suurin osa lukemastani kirjallisuuskritiikistä on varmaakin mieskriitikon mieskirjailijasta kirjoittamaa (koska olen niitä jo vuosikymmeniä lukenut), mutta alfauros/pullukka-asetelmaa en muista panneeni kertaakaan merkille.
Huokaus. Se olikin esimerkki. Että jos olisi joku yleisesti komeana pidetty, joku vaikka Tommi Korpela ja kirjoittaisi kokemuksistaan miehenÄ. Ja kriitikkona kymmenen vuotta nuorempi ei-klassisin-määritelmin komea kriitikko kommentoisi, ettei hän tunnista mitään tästä mieheyden kuvaamisesta. Niin mikä tulisi osittain mieleen? Se, ettei kriitikko ole elänyt tunnetun, komean, itseään vanhemman miehen kokemusmaailmaa siksi, että vaan ei ole elänyt.
Siitä tässä keississä on vähän kysymys.
Ei ole vaikea ymmärtää.
Kukaan, objektiivisinkaan superälyksä kriitikko ei päöse pakoon omaa kokemustaan ulkomaailman kohdatessaan. Jokainen kirjoittaa omasta kokemuksestaan käsin kaiken paitsi ehkä tiukan tieteellisen tekstin. Silloin tulisi ymmärtää, ettei nosta omaa kokemustaan toisen kokmeusta merkittävämmäksi.
Pidetäänkö Tommi Korpelaa komeana?
Vierailija kirjoitti:
Autofiktion kritisoiminen on vaikeaa, koska jos kritisoi muutakin kuin lausetta tai sanataiteellista tasoa, niin pakostakin kritisoi jotain henkilökohtaista. Tämä on erityisen selvää sellaisen autofiktion kohdalla, joka on kirjoitettu sillon kuin kirjoittaja vielä elää tilannetta, ajan tuomaa etäisyyttä ei ole.
Minusta kriitikko yrittää tässä asemoida itseään suhteessa tekstiin, ei lytätä Brotheruksen kokemusta tai naiseutta. Tulee kuva että Brotheruksen tekstin arvo on siinä samaistuuko lukija tekstiin vai ei. Yli-Kangas ei samaistu, on sekin info lukijalle. Ehkä joku samaistuu.
Samaa mieltä, toi oli aika suoraan luettavissa kritiikistä. Tuo on myös varaus (disclaimer): kritiikki luettaessa tulee pitää mielessä, että se on sellaisen henkilön kirjoittama, joka ei pysty samaistumaan kirjan tekstiin, ja saattaa siten olla turhankin kielteinen. Kirjalla saattaa silti olla annettavaa sellaiselle lukijalle, joka pystyy samaistumaan. Tosin kirjallisia arvoja sillä ei silti välttämättä ole. Näin tulkitsin tuon kritiikin kohdan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä "kirjailija" ole enemminkin tanssitaiteilija kuin kirjailija? Ei kaikki ole lahjakkaita kaikilla aloilla. Siinä voisi olla kustantajallakin mietinnän paikka. Kannattaako kustantaa julkisuuden henkilön autofiktioksi naamioitu aforismikokoelma? Tai kannattaahan se, jos menee kaupaksi. Mutta ei sillä kirjallisuuden kanssa ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.
Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.
Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.
Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.
Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.
Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.
Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.
Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.
Hetkinen hetkinen. Mitä ihmeen tekemistä kriitikon ulkonäöllä on hänen kirjoittamansa kritiikin kanssa? Tekisitkö tämmöisiä oletuksia jos kyseessä olisi mieskirjailija ja mieskriitikko?
Ei Hesarin kritiikit ole mitään ylästelaisten kateuskiusantekoa. Kriitikolla on jokin tietty teoreettinen viitekehys josta hän lähtee, ja jota hän ainakin tässä tapauksessa on pyrkinyt hieman avaamaan. Ei siinä kenenkään pärstäkerroin merkitse mitään.Silloin se olisi varmasti ihan puhdasta naisvihaa 😅 Huvittaa myös tämä (pätevän) kriitikon ulkonäön vetäminen tähän. Kertoo - no niin- aivan.
Kriitikko kertoo, että eri ikäisen ja eri näköisen naisen kokemus on vääränlainen, koska on hänelle outo. Kriitikko perusteli nimenomaan omalla kokemuksellaan tätä. Jolloin hän kirjoittaa eri sukupolveen kuuluvan ja ihan eri näköisen naisen kokemuksesta, emme myöskään tiedä onko hänen kokemuksensa esim cis-heteron vai jokin muu. Joka tapauksessa se on hyvin erilainen kuin Brotheruksen ja silti hän ei kokenut mitään estettä nostaa omaa kokemustaan merkittävämmäksi ja oikeaksi.
Olen itse samanlainen syntymäkaunis nainen kuin Brotherus ja voin kertoa, että osaamiseni ja älykkyyteni on jatkuvasti kyseenalaistettu nimenomaan naisten taholta. Mitä ylipainoisempi nainen, sen varmemmin. Itse olen suhtaututnut kohteliaasti kaikkiin uusiin tuttavuuksiin, kaiken sukupuolisiin, kokoisiin, näköisiin ja taustaisiin. Samaa ei voi valitettavasti sanoa takaisin päin, Suomessa siis.
Moni tuntuu ajattelevan, että synytmässä saamani keho tai kasvon luusto tai paksut hiukset ovat jotain, johon olen voinut vaikuttaa tai että toisten vastaavien ominaisuuksien laatu olisi mun valittavissa. Mistä tiedän? Todella usein tämä sanallistetaan suoraan päin naamaa, vihaisena, etenkin humalassa. Ei ole jäänyt epäselväksi minulle eikä ystävilleni tai miehelleni, kun tätä saa kuulla, jos iltaisin missään liikkuu ja toisinaan päivisinkin.
Tuli mieleen tässä kun Brotherusta yhdessä tässä kaikki haukkuvat.
Tiedän jo, te alapeukutatte. Sen sijaan, että lukisitte, mitä kirjoitan. Ja ajattelisitte, että oikeasti on näin. Että se nainen, jolle taas pikkujouluiltanasi huudat "euoikeutettu hu..ra" "v..un kultalusikkahuo..a" tai "mene hel..iin säärtes ja kutries kanssa", ei ole tehnyt sulle yhtään mitään mutta toisaatla, et onnistu pilaamaan mun ja ystäväpiirini iltaa kuitenkaan, omasi ehkä.
Onko tämä ihan tosissaan? 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä "kirjailija" ole enemminkin tanssitaiteilija kuin kirjailija? Ei kaikki ole lahjakkaita kaikilla aloilla. Siinä voisi olla kustantajallakin mietinnän paikka. Kannattaako kustantaa julkisuuden henkilön autofiktioksi naamioitu aforismikokoelma? Tai kannattaahan se, jos menee kaupaksi. Mutta ei sillä kirjallisuuden kanssa ole mitään tekemistä.
Kirjallisuusala on ollut suurissa taloudellisissa vaikeuksissa jo pitkään, eikä ekirjat paranna tilannetta. Mielestäni ei ole aihetta moralisoida sitä, että julkaistaan myyviä kirjoja, oli ne sitten vaikka pastankeittokirjoja tai julkkiksen tajunnanvirtaa. Nämä paremmin myyvät kirjat mahdollistaa sen, että meillä ylipäätään on kustantamoja, ja sitä kautta sitä (ah ja voih) Oikeaa Hienoa Kirjallisuutta, jota nyt täällä niin sydänverellä sanotaan kaivattavan, mutta joka myy surkeasti.
Vierailija kirjoitti:
Luin kritiikin, ja tuumin että Brotheruksen kirja voisi hyvinkin puhutella minua. Kriitikko toteaa mm. "KOSKA SANATAITEELLE olennainen vieraannuttamisen taso puuttuu, keskushenkilö ei ole kiinnostava vaan kiusallinen."
Itseäni "sanataide" ei ole koskaan erityisemmin puhutellut, saati sitten tarkoituksellinen vieraannuttaminen.
Kriitikko haaveilee myös seuraavasti: "Tulisipa jokin kummallinen käänne tai putkahtaisi ajatus, joka on erikoinen, mielikuvituksellinen, fantastinen. Ryhtyisipä vaikka hahmo seinäpaperissa ryömiskelemään, heräisivätpä pistetyt perhoset henkiin, laskeutuisipa narujen varassa edes deus ex machina."
Minua tällaiset käänteet pääosin tympäisevät, jos genre ei erikseen siihen suuntaan ole kallellaan. Sinänsä kritiikki oli onnistunut, että se herätti ajatuksia. Kävi kuitenkin mielessä myös, onko kirjailijan tehtävä täyttää kriitikon odotuksia vai kertoa tarina omalla tavallaan ja äänellään.
No okei, kuulosti siltä banaalilta masennuspornolta jota suomalainen kirjallisuus yleensä on. Silti arvostelija on mielestäni myös väärässä. Jos arvostelija pitää vain postmodernista kirjallisuudesta, ja arvostelee kaikki kirjat siitä näkökulmasta, on hän väärässä ammatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kritiikin, ja tuumin että Brotheruksen kirja voisi hyvinkin puhutella minua. Kriitikko toteaa mm. "KOSKA SANATAITEELLE olennainen vieraannuttamisen taso puuttuu, keskushenkilö ei ole kiinnostava vaan kiusallinen."
Itseäni "sanataide" ei ole koskaan erityisemmin puhutellut, saati sitten tarkoituksellinen vieraannuttaminen.
Kriitikko haaveilee myös seuraavasti: "Tulisipa jokin kummallinen käänne tai putkahtaisi ajatus, joka on erikoinen, mielikuvituksellinen, fantastinen. Ryhtyisipä vaikka hahmo seinäpaperissa ryömiskelemään, heräisivätpä pistetyt perhoset henkiin, laskeutuisipa narujen varassa edes deus ex machina."
Minua tällaiset käänteet pääosin tympäisevät, jos genre ei erikseen siihen suuntaan ole kallellaan. Sinänsä kritiikki oli onnistunut, että se herätti ajatuksia. Kävi kuitenkin mielessä myös, onko kirjailijan tehtävä täyttää kriitikon odotuksia vai kertoa tarina omalla tavallaan ja äänellään.
No okei, kuulosti siltä banaalilta masennuspornolta jota suomalainen kirjallisuus yleensä on. Silti arvostelija on mielestäni myös väärässä. Jos arvostelija pitää vain postmodernista kirjallisuudesta, ja arvostelee kaikki kirjat siitä näkökulmasta, on hän väärässä ammatissa.
Missä kohtaa kävi ilmi, että kriitikko pitää vain postmodernista kirjallisuudesta? En huomannut että hän olisi sanonut niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kritiikin, ja tuumin että Brotheruksen kirja voisi hyvinkin puhutella minua. Kriitikko toteaa mm. "KOSKA SANATAITEELLE olennainen vieraannuttamisen taso puuttuu, keskushenkilö ei ole kiinnostava vaan kiusallinen."
Itseäni "sanataide" ei ole koskaan erityisemmin puhutellut, saati sitten tarkoituksellinen vieraannuttaminen.
Kriitikko haaveilee myös seuraavasti: "Tulisipa jokin kummallinen käänne tai putkahtaisi ajatus, joka on erikoinen, mielikuvituksellinen, fantastinen. Ryhtyisipä vaikka hahmo seinäpaperissa ryömiskelemään, heräisivätpä pistetyt perhoset henkiin, laskeutuisipa narujen varassa edes deus ex machina."
Minua tällaiset käänteet pääosin tympäisevät, jos genre ei erikseen siihen suuntaan ole kallellaan. Sinänsä kritiikki oli onnistunut, että se herätti ajatuksia. Kävi kuitenkin mielessä myös, onko kirjailijan tehtävä täyttää kriitikon odotuksia vai kertoa tarina omalla tavallaan ja äänellään.
No okei, kuulosti siltä banaalilta masennuspornolta jota suomalainen kirjallisuus yleensä on. Silti arvostelija on mielestäni myös väärässä. Jos arvostelija pitää vain postmodernista kirjallisuudesta, ja arvostelee kaikki kirjat siitä näkökulmasta, on hän väärässä ammatissa.
Missä kohtaa kävi ilmi, että kriitikko pitää vain postmodernista kirjallisuudesta? En huomannut että hän olisi sanonut niin.
No ainakin maagista realismia peräänkuulutettiin kovasti. Henk. koht. inhoan maagisen realismin tuputtamista, jos kohta puolivillaisia kärsimyspornokirjojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks Hesari ei kirjoita Kata Kärkkäisen vaimikäseon ns romaaneista. Palstatädit kyllä palvoo sitä pillunnuolijaa.
Brotherus on kultalusikkahuara.
>>>Juu en todellakaan näe kuviota. Määrällisesti suurin osa lukemastani kirjallisuuskritiikistä on varmaakin mieskriitikon mieskirjailijasta kirjoittamaa (koska olen niitä jo vuosikymmeniä lukenut), mutta alfauros/pullukka-asetelmaa en muista panneeni kertaakaan merkille.
Huokaus. Se olikin esimerkki. Että jos olisi joku yleisesti komeana pidetty, joku vaikka Tommi Korpela ja kirjoittaisi kokemuksistaan miehenÄ. Ja kriitikkona kymmenen vuotta nuorempi ei-klassisin-määritelmin komea kriitikko kommentoisi, ettei hän tunnista mitään tästä mieheyden kuvaamisesta. Niin mikä tulisi osittain mieleen? Se, ettei kriitikko ole elänyt tunnetun, komean, itseään vanhemman miehen kokemusmaailmaa siksi, että vaan ei ole elänyt.
Siitä tässä keississä on vähän kysymys.
Ei ole vaikea ymmärtää.
Kukaan, objektiivisinkaan superälyksä kriitikko ei päöse pakoon omaa kokemustaan ulkomaailman kohdatessaan. Jokainen kirjoittaa omasta kokemuksestaan käsin kaiken paitsi ehkä tiukan tieteellisen tekstin. Silloin tulisi ymmärtää, ettei nosta omaa kokemustaan toisen kokmeusta merkittävämmäksi.