Lue keskustelun säännöt.
Hesarin kriitikko murskasi Hanna Brotheruksen kirjan kritiikissään
04.11.2022 |
Muistelin, että se ensimmäinen sai kehuja? Tämä sai kyllä murskakritiikin. Varmaan ikävälle tuntuu Hannasta, mutta tällaista se on. Ehkä kritiikille on aihetta.
Kommentit (116)
No ei tämä mikään jättipotti ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut mua jäi kiinnostamaan, mitä tarkoitti se "sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso"?
Oon siis ihan hyvinkin kirjallisuutta ja sen tutkimusta tunteva korkeakoulutettu tyyppi, mut en saanu tosta kii. Eli kysyn sillai ihan oikeesti, et mihin toi teidän mielestä viittasi.
Sama.
Kiinnostais muakin, mikä sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso, koska en tiedä.
Ehkä tarkoitettiin etäännyttämisen taso? Että tekijä pystyy ottamaan etäisyyttä itseensä ja tekemään siitä tilanteestaan todella kaunokirjallisuutta eikä itsekeskeistä omassa napanöyhdässä rypemistä luullen, että se riittää lukijoille, koska ne nyt vaan on niin tyhmiä. Ei vaikuttaisi tämänkään keskustelun perusteella kuitenkaan olevan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Riittää, että olen ja levitän oman elämäni muistipelin kortit pöytään”
”Naisellinen nautinto kumpuaa pistojen tuottaman kivun ja
kauneuden ristiriidasta”-Lensi kahvit suusta näppikselle.
Minusta tuo on ihan nykyaikainen, moderni aforismi.
Ne Botox- ym. pidtokset naamaan koskee, mutta nautinto tulee siitä, kun on sen jälkeen kauniimman tai ainakin freesimmän näköinen.
Ei kai nyt yhden lauseen vuoksi voi kirjaa taklata.
Kirja pitää lukea ensin itse, vasta sitten voi muodostaa kirjasta oman mielipiteensä.Brotheruksrn eka kirja sai hyvät arvostelut ja oli suosittu.
Jos hakee kauneutta pistoksista on alistunut aika patriarkaattisille kauneuskäsityksille. Kuinka kirjailija voi pitää itseän feministinä jos arvostaa tällaista hyväksynnän hakemista?
Erittäin hyvä pointti. Piikkien hakemisessa ei ole kyse minkäänlaisesta voimaantumisesta vaan itsensä ja oman elämäntilanteensa ja kehonsa häpeämisestä ja väkivaltaisesta peittelystä.
Voisiko nuo pistokset nähdä yhtenä 'muokkaamisketjun' asteena? Meikitön=>meikattu=>trimmaus=>pistokset=>kirurgia. Suurin osa naisista kertoo, että meikkaavat omaksi ilokseen. Onko muussakin ehostuksessa/muokkaamisessa kyse samasta asiasta. Tämä kommenttini meni kyllä 'off topic' eli kirjallisuusarvion ulkopuolelle. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Riittää, että olen ja levitän oman elämäni muistipelin kortit pöytään”
”Naisellinen nautinto kumpuaa pistojen tuottaman kivun ja
kauneuden ristiriidasta”-Lensi kahvit suusta näppikselle.
Minusta tuo on ihan nykyaikainen, moderni aforismi.
Ne Botox- ym. pidtokset naamaan koskee, mutta nautinto tulee siitä, kun on sen jälkeen kauniimman tai ainakin freesimmän näköinen.
Ei kai nyt yhden lauseen vuoksi voi kirjaa taklata.
Kirja pitää lukea ensin itse, vasta sitten voi muodostaa kirjasta oman mielipiteensä.Brotheruksrn eka kirja sai hyvät arvostelut ja oli suosittu.
Jos hakee kauneutta pistoksista on alistunut aika patriarkaattisille kauneuskäsityksille. Kuinka kirjailija voi pitää itseän feministinä jos arvostaa tällaista hyväksynnän hakemista?
Erittäin hyvä pointti. Piikkien hakemisessa ei ole kyse minkäänlaisesta voimaantumisesta vaan itsensä ja oman elämäntilanteensa ja kehonsa häpeämisestä ja väkivaltaisesta peittelystä.
Voisiko nuo pistokset nähdä yhtenä 'muokkaamisketjun' asteena? Meikitön=>meikattu=>trimmaus=>pistokset=>kirurgia. Suurin osa naisista kertoo, että meikkaavat omaksi ilokseen. Onko muussakin ehostuksessa/muokkaamisessa kyse samasta asiasta. Tämä kommenttini meni kyllä 'off topic' eli kirjallisuusarvion ulkopuolelle. Sori siitä.
No joo, toki tavallaan, mutta on ihan eri asua meikata kuin tehdä fyysistä väkivaltaa keholleen, tehdä itsestään jotakin muuta kuin on.
Eikä tuo ole mikään ketju, joka kaikkia ihmisiä
kohtaa. Muistathan, että myös meikkaamattomat miehet teettävät leikkauksua ja ottavat pistoksia ja että moni leikkauttaa suoraan esim nenänsä. Eli tuollainen sikahana ei koske kaikkia eikä etene aina noin.
Pistoksia en haluaisi enkä
Edes uskaltaisi. Kukasn ei lopulta tiedä, mitä ne keholle tai neurologialle tekevöt ajan kanssa kunkin ihmisen kehissa. Voi ilmentyä sivuvaikutuksia pitkän ajan kuluttua. Mitä jos tuhoaa vaikka niveliä tai jotain kudosnestettä
Paljon käytettynä pitkällä ajalla? (Hatusta vedin tuon esimerkiksi, en tiedä mitään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut mua jäi kiinnostamaan, mitä tarkoitti se "sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso"?
Oon siis ihan hyvinkin kirjallisuutta ja sen tutkimusta tunteva korkeakoulutettu tyyppi, mut en saanu tosta kii. Eli kysyn sillai ihan oikeesti, et mihin toi teidän mielestä viittasi.
Sama.
Kiinnostais muakin, mikä sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso, koska en tiedä.
Ehkä tarkoitettiin etäännyttämisen taso? Että tekijä pystyy ottamaan etäisyyttä itseensä ja tekemään siitä tilanteestaan todella kaunokirjallisuutta eikä itsekeskeistä omassa napanöyhdässä rypemistä luullen, että se riittää lukijoille, koska ne nyt vaan on niin tyhmiä. Ei vaikuttaisi tämänkään keskustelun perusteella kuitenkaan olevan...
No tää mullekin tuli mieleen, mutta kun termi "vieraannuttaa" on ihan eri luonteinen, hyvin tahallinen, haittaava, toiminnallinen janykyidin myös spesifisti tarkoittaa lapsen tarkoituksellists vieraannuttamista etävanhemmasta, niin tuon sanan valinta kriitikolta kyllä ontuu melkoisesri, jos yritti puhua etäännyttämisestä.
Kritiikissä ongelma myös Brotheruksen äitiys- ja naiskojemuksen suht tyly kritisoiminen ilman selitystä.
Äitiyskokemusta on paha kenenkään kohdalla dissata, se on ihmiselle sitä mitä se on ja ulkopuolinen haukkumassa sitä kuulostaa, no, epävakaalta ulkopuoliselta. Se, että kriitikkokokee nuo asiat toisin, ei kerro taas muusta kuin hänen henkkoht kokemuksistaan ja antipatioistaan erihenkisiä kohtaan.
BNrotherus on oikeutettu kirjoittamaan äitiydestä ja naiseudesta, hän on niissä yhtä kokenut, ellei kokeneempikin kuin tanssitaiteilijana. Voi olla, että kokisin hänen kokemuksensa yhtä vieraina (äitinä ja cis-naisena) kuin kriitikko koki, mutta kritiikkiei onnistu perustelemaan tuota dissaamista, muut dissaamiset onnistyu.
Oon sitä mieltä, että kritiikin pitääsaada ollahyvin kriittinen, mutta olihan tää vähän henkilöön käypä. Ja toi vieraannuttamisen taso. En eläissäni ole ajatellut, että kirjailijan ehdoin tahdoin pitäisi vieraannuttaa. Etäänyttäminrn on aivan eri asia eikä sekään ole ikäänkuin pääasia, on vain suht automaattinen tyylikeino, ikäänkuin tietynlaisen siveltimen käyttäminen tietyssä
Kohtaa maalausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiakirjallisuutta. En tuomitse, kirjassa voi monelle olla samastumuspintaa, mutta kirjailjaksi isolla kirjaimella en kyllä Brotherusta kutsuisi.
Kliseistä itseanalyysia ja epäonnistunutta tajunnanvirtaa naiseudesta. Aika pitkäveteistä ja narsistista. Näitä on liikaa.
Minä koin tämän myös näin - kliseisenä ja liian yrittämällä yritettynä itseterapiointikirkallisuutena.
Hänen saavutuksensa on niin vaatimaton, etten IKINÄ ottaisi hänen sukunimeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, vieraannuttaa ja etäännyttää ovat ihan eri asiat. Kumpikaan ei ole ainakaan romaanikirjailijan velvollisuus.
Eli jos joku kirjallisuudentutkimuksen asiantuntija on kuullut vieraannuttamisesta tekstin ominaisuutena, avaisiko mitä tarkkaan ottaen sillä on tässä kritiikissä haettu?
Ymmärtääkseni Brotheruksen kirja ei myöskään ole romaani, varsinaista sanataidetta. Onko näin? Eikö se ole omaa päiväkirjatyyppiatä pohdiskelua. Ei ole Broheruksen syy, että nykyisin jopa WSOY myy julkkisten tajunnanvirtaa kovissa kansissa.
Vierailija kirjoitti:
Hänen saavutuksensa on niin vaatimaton, etten IKINÄ ottaisi hänen sukunimeään.
Kenen? Mistä sinä nyt puhut?
Erikoinen ajatus myös, että jonkun sukunimi otettaisiin henkilön saavutusten epävaatimattomuuden vuoksi! Jos nyt avioitumisesta puhutaan, miksipä muuten toisen nimeä otetaan, eikö se toisen nimi oteta rakkaudesta eikä cv:n perusteella?
Siis yäk sellaiselle ihmiselle, joka ottaisi miehensä tai vaimonsa nimen ajatellen, että "no ku noi sen saavutukset on niin näyttävät, emmä muuten". Hyyyiiii mikä tyyppi kelaisi noin.
Jotkut vaan haluu saman nimen puolisonsa kanssa, jotkut ei, haluavat edetä oman nimensä kanssa kuten häihinkin asti. Thats that. Kuulen tällaisen ällön laskelmoivuuden perusteena ekaa kertaa elämässäni ja se sattuu mun aivoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut mua jäi kiinnostamaan, mitä tarkoitti se "sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso"?
Oon siis ihan hyvinkin kirjallisuutta ja sen tutkimusta tunteva korkeakoulutettu tyyppi, mut en saanu tosta kii. Eli kysyn sillai ihan oikeesti, et mihin toi teidän mielestä viittasi.
Sama.
Kiinnostais muakin, mikä sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso, koska en tiedä.
Ehkä tarkoitettiin etäännyttämisen taso? Että tekijä pystyy ottamaan etäisyyttä itseensä ja tekemään siitä tilanteestaan todella kaunokirjallisuutta eikä itsekeskeistä omassa napanöyhdässä rypemistä luullen, että se riittää lukijoille, koska ne nyt vaan on niin tyhmiä. Ei vaikuttaisi tämänkään keskustelun perusteella kuitenkaan olevan...
No tää mullekin tuli mieleen, mutta kun termi "vieraannuttaa" on ihan eri luonteinen, hyvin tahallinen, haittaava, toiminnallinen janykyidin myös spesifisti tarkoittaa lapsen tarkoituksellists vieraannuttamista etävanhemmasta, niin tuon sanan valinta kriitikolta kyllä ontuu melkoisesri, jos yritti puhua etäännyttämisestä.
Kritiikissä ongelma myös Brotheruksen äitiys- ja naiskojemuksen suht tyly kritisoiminen ilman selitystä.
Äitiyskokemusta on paha kenenkään kohdalla dissata, se on ihmiselle sitä mitä se on ja ulkopuolinen haukkumassa sitä kuulostaa, no, epävakaalta ulkopuoliselta. Se, että kriitikkokokee nuo asiat toisin, ei kerro taas muusta kuin hänen henkkoht kokemuksistaan ja antipatioistaan erihenkisiä kohtaan.
BNrotherus on oikeutettu kirjoittamaan äitiydestä ja naiseudesta, hän on niissä yhtä kokenut, ellei kokeneempikin kuin tanssitaiteilijana. Voi olla, että kokisin hänen kokemuksensa yhtä vieraina (äitinä ja cis-naisena) kuin kriitikko koki, mutta kritiikkiei onnistu perustelemaan tuota dissaamista, muut dissaamiset onnistyu.
Oon sitä mieltä, että kritiikin pitääsaada ollahyvin kriittinen, mutta olihan tää vähän henkilöön käypä. Ja toi vieraannuttamisen taso. En eläissäni ole ajatellut, että kirjailijan ehdoin tahdoin pitäisi vieraannuttaa. Etäänyttäminrn on aivan eri asia eikä sekään ole ikäänkuin pääasia, on vain suht automaattinen tyylikeino, ikäänkuin tietynlaisen siveltimen käyttäminen tietyssä
Kohtaa maalausta.
Myös mua hämäs toi, että toisen ajatukset omasta äitiydestään ja naiseudestaan leimataan epäkelvoiksi perustelematta. Oli vaan, että kriitikko itse paremoana ihmisenä on niinku parempi erittelemään omia kokemuksiaan, vaikka nekin on vain omiaan. Jos taas oli muita perusteita, olisin halunnu kuulla.
Chances are, että kokisin samoin kuin kriitikko (noi Brotheruksen aforsimit kertoo tosi alhaisesta itsekritiikistä ja jonkinlaisesta ehkö hullaantumisesta omasta sielukkuudesta, joka ammattikirjoittajalle näyttytyy pelkästään lapsellisena), mutta toi tylytys ihmisen henkilökohtaisimmista ajatuksista ilman perustelua, se oli vähän liikaa.
Ja ei, en koe myöskään kirjailijan velvollisuudeksi VIERAANNUTTAA ketään, siis johtaa harhaan, työntää etäälle. Toi on jörjetön aivopieru muuten näpsäkältä kriitikolta.
Kriitikko heittää hiukan turhan kevyesti kehiin kirjallisuudentutkimuksellisen käsitteen vieraannuttaminen. Ei sillä ole mitään tekemistä eronneiden parien tai muiden sanan arkikäytön merkitysten kanssa.
Tuossa määritelmä Tieteen termipankista:
kognitiivinen vieraannuttaminen
Määritelmä systemaattinen arkikokemuksesta poikkeavan tarinamaailman luominen
Selite
Erityisesti tieteisfiktion genrelle tyypillinen tapa luoda tarinamaailma, joka poikkeaa ainakin yhdellä merkittävällä tavalla kirjoittajan ja lukijan empiirisesti kokemasta todellisuudesta. Termin kehittäjän Darko Suvinin (1979) mukaan kognitiivista vieraannuttamista määrittää sen systemaattinen, koko tarinamaailman johdonmukaisesti läpäisevä luonne. Tämä systemaattisuus erottaa kognitiivisen vieraannuttamisen sen perustana olevasta vieraannuttaminen-termistä (ven. , saks. Verfremdungseffekt).
Fantastisen kirjallisuuden tutkimuksessa on vahvasti kritisoitu ajatusta, että kognitiivinen vieraannuttaminen olisi riittävä tekijä erottamaan tieteisfiktiota sen lähigenreistä. Kriittisten äänten kuten Roger Luckhurstin ja Brian McHalen mukaan Suvinin teoria ei riitä selittämään tieteisfiktion populaareja ja tutun tunnistamiseen perustuvia aspekteja, kuten tyyppihahmojen ja kaavajuonten käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kriitikko heittää hiukan turhan kevyesti kehiin kirjallisuudentutkimuksellisen käsitteen vieraannuttaminen. Ei sillä ole mitään tekemistä eronneiden parien tai muiden sanan arkikäytön merkitysten kanssa.
Tuossa määritelmä Tieteen termipankista:
kognitiivinen vieraannuttaminen
Määritelmä systemaattinen arkikokemuksesta poikkeavan tarinamaailman luominen
Selite
Erityisesti tieteisfiktion genrelle tyypillinen tapa luoda tarinamaailma, joka poikkeaa ainakin yhdellä merkittävällä tavalla kirjoittajan ja lukijan empiirisesti kokemasta todellisuudesta. Termin kehittäjän Darko Suvinin (1979) mukaan kognitiivista vieraannuttamista määrittää sen systemaattinen, koko tarinamaailman johdonmukaisesti läpäisevä luonne. Tämä systemaattisuus erottaa kognitiivisen vieraannuttamisen sen perustana olevasta vieraannuttaminen-termistä (ven. , saks. Verfremdungseffekt).
Fantastisen kirjallisuuden tutkimuksessa on vahvasti kritisoitu ajatusta, että kognitiivinen vieraannuttaminen olisi riittävä tekijä erottamaan tieteisfiktiota sen lähigenreistä. Kriittisten äänten kuten Roger Luckhurstin ja Brian McHalen mukaan Suvinin teoria ei riitä selittämään tieteisfiktion populaareja ja tutun tunnistamiseen perustuvia aspekteja, kuten tyyppihahmojen ja kaavajuonten käyttöä.
Hei kiitos tästä.
Eli kritiikki ontuu. Kriitikko ei puhu kognitiivisesta vieraanntuttamisesta, vaan vierannuttamisesta, kaksi ihan eri asiaa. On aistittavissa, että viittaa johonkin kirjallisuudentutkimuksen termiin, muttei kuitenkaan kunnolla viittaa.
Ensinnäkin Hesarin lukijalle termi on todennäköisimmin tuttu arjesta, jossa sillä viitataan ehkä eniten noihin lasten vieraannuttamisiin, se on ihan vakiintunut termi siinä asiassa, niissä oikeuskeisseissä. Kaikki lukijat kun eivät ole kirjallisuudentutkijoita, se on varmaan selvää kaikille.
Toisekseen Brotherus ei kirjoita fiktiota tuossa kirjassa, eikä erityisesti tieteisfiktiota. Miksi ihmeessä hänen pitöisi siis noudattaa jonkun lapsellisen scifin koodistoa? Sitähän kriitikko tuossa hekumoi monen rivin verran, että pitäisi olla niitä absurdeja yllättäviä "joku otus tulee jostain" -tasoja, jotka yleensä kaikille paitsi scifi-faneille on vaivannuttavia ja tekstistä, heh, vieraannuttavia, syitä jättää kirja sikseen.
Ja edelleen toi täälläkin mainittu toisen äitiyskokemuksen repiminen ja haukkuminen. Öö, millä oikeuksilla? Kirja kertoo Hanna Brotheruksen äitiydestä, sen herättämistä tuntemuksista hänen elämässään. Miten niitä voi sanoa huonoiksi ja vääriksi? Ei mitenkään. Ne ovat mitä ovat.
Uskon kriitikkoa siinä, että noloja aforismejä ja samaa mieltä, että miksi WSOY lähtee tällaiseen. Mutta kritiikistä paistaa kovin myös se, että kriitikko itse olisi mielellään WSOYn kirjailija (en tiedä onko, tuntematon suuruus minulle) ja kun ei saa olla, niin ainakin tuon julkkiksen minä nyt dissaan tässä.
Jos kriitikko kirjoittaa "sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso" tarkoittaessaan "scifi-kirjallisuudelle ominainen koginitiivisen vieraannuttamisen taso", niin kriitikko on ihan metsässä ja kirjoittaa mitä sattuu.
Millainen pölvästi odottaa scifin sääntöjen pätevän päiväkirjatyyppiseen omaelämäkerralliseen pohdintateokseen?
Scifi on marginaalinen kirjallisuudenlaji ja syystä, se nyt vaan ei ole koskaan suurta yleisöä jaksanut suuremmin kiinnostaa. Scifin lainalaisuuksien puuttuminen absoluuttisesti toisen genren kirjasta ei ole minkäänlainen puute tai virhe kirjailjalta, mutta sellaisen vaatiminen on suuri, perustavanlaatuisen nolo virhe kriitikolta.
Onko etsimällä etsinyt jotakin perustelua vai onko niin scifi-päissään, että soveltaa scifin sääntöjä kaikkeen, mikä on aloittelijan kömpelö virhe. Ei klassista musiikkiakaan arvostella hiphopin koodein eikä suomenkielistä runoutta arvostella ruotsin kielioppisääntöjen perusteella! Eikä taitoluisteluesitystä arvostella siitä, että mäkihypyn säännöstö ei toteutunut suorituksessa.
Kömpelöä, Maaria Ylikangas, kömpelöä ja ylimielistä.
Ja ei, en tunne Broetherusta eikä hänen kirjansa kiinnosta. Mutta kritiikin on oltava perusteltua ja asiallista. Pidä Maaria oma äitiyskokemuksesi ja naiskokemuksesi omanasi ja anna toisten elää omissa kehoissaan ja perheissään, sinulla ei ole mitään valtuuksia haukkua toisia vain koska itseäsi turhauttaa jokin. Ja opettele ne kriitiikin alkeet, kitoooos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.
Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.
Yritin lukea, mutta on pakko yhtyä tuohon kriitikkoon.
Jonkinlaista itsekritiikkiäkin olisi hyvä kirjoittajan (tai kenen tahansa) omata. Mutta ehkä houkuttelee liikaa kun tietää että julkkisstatuksella tällaista puolivillaista joka tapauksessa helposti julkaistaan. Mutta ei pidä itkeä sitten kun kritiikki osuu kipeästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.
Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.
Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.
Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.
Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.
Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.
Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.
Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Yritin lukea, mutta on pakko yhtyä tuohon kriitikkoon.
Jonkinlaista itsekritiikkiäkin olisi hyvä kirjoittajan (tai kenen tahansa) omata. Mutta ehkä houkuttelee liikaa kun tietää että julkkisstatuksella tällaista puolivillaista joka tapauksessa helposti julkaistaan. Mutta ei pidä itkeä sitten kun kritiikki osuu kipeästi.
OnkoHanna N "itkenyt sitten" tätä kritiikkiä jossakin? Ei ainakaan minun tietääkseni.
Sama.
Kiinnostais muakin, mikä sanataiteelle ominainen vieraannuttamisen taso, koska en tiedä.