Hesarin kriitikko murskasi Hanna Brotheruksen kirjan kritiikissään

Minulla on vain yksi elämä. Mutta enhän olekaan Hanna B.

Niin, hyvä että joku muukin näkee tässä ketjussa sen, mikä mulle tulee ekana mieleen.

Kritiikki ja kritiikin hehkutus teilaavat harvinaisen kaunista naista. Ei oikeutta kirjoittaa naiseudesta at8 äitiydestä, outo on kokemus.

Uskon kriitikolla olevan ammattitaitoa, mutta hänkin on ihminen. On selvää, että kuvankaunis Brotherus on elänyt erilaisen naiseuden suoran himon ja vihan kohteena. Sen on ollut pakko vaikuttaa häneen. Tlikangas on tavallisen näköinen, tuskin kokenut laajaa jumalointia tai vihaa kaduilla, turuilla and toreilla, kuten Brotherus ihan pakosta nuorempana ja nytkin on,

Ja käsi sydämellä, palstamam,at, te olette onnellisia, koska kaunista naista, jolla vielä kaunis, rakastava mieskin, kerrankin lyödään kuin vierasta sikaa. Sitä te täällä peukutatte ja alapeukutatte jokaista kirjoitusta, jossa puolustetaan hänen oikeuttaan kokea naiseutensa ja äitiytensä kuten kokee. Kuinka kukaan voi alapekututtaa sellaista?

Joo, kirjan aforismit ovat kamalia ja naurettavia. Sitä ei kiistä kukaan.

Mutta B ei ole kirjoittanut romaania, siksi on turha analysoida sitä romaanina ja B:n kirjoittaessa omasta naiseudestan kukaan ei voi kritisoida muita kuin lauseita ja kielioppia ja kenties sitä, miksi sellaista nyt julkaistaan, mutta kokemuksen aitous on vain hänen itsensä arvioitvissa.

Suomi on kauniille naiselle julma paikka. Ja Hanna B on kaunis.

Who Brotherus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.

Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.

Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.

Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.

Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.

Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.

Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.

Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.

Hetkinen hetkinen. Mitä ihmeen tekemistä kriitikon ulkonäöllä on hänen kirjoittamansa kritiikin kanssa? Tekisitkö tämmöisiä oletuksia jos kyseessä olisi mieskirjailija ja mieskriitikko?

Ei Hesarin kritiikit ole mitään ylästelaisten kateuskiusantekoa. Kriitikolla on jokin tietty teoreettinen viitekehys josta hän lähtee, ja jota hän ainakin tässä tapauksessa on pyrkinyt hieman avaamaan. Ei siinä kenenkään pärstäkerroin merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.

Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.

Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.

Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.

Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.

Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.

Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.

Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.

Hetkinen hetkinen. Mitä ihmeen tekemistä kriitikon ulkonäöllä on hänen kirjoittamansa kritiikin kanssa? Tekisitkö tämmöisiä oletuksia jos kyseessä olisi mieskirjailija ja mieskriitikko?

Ei Hesarin kritiikit ole mitään ylästelaisten kateuskiusantekoa. Kriitikolla on jokin tietty teoreettinen viitekehys josta hän lähtee, ja jota hän ainakin tässä tapauksessa on pyrkinyt hieman avaamaan. Ei siinä kenenkään pärstäkerroin merkitse mitään.

Silloin se olisi varmasti ihan puhdasta naisvihaa 😅 Huvittaa myös tämä (pätevän) kriitikon ulkonäön vetäminen tähän. Kertoo - no niin- aivan.

Niin ne on kriitikoiden omia mielipiteiitä. Kaikilla ei ole sama maku kuin heillä eli toiisten mielestä se kirja on hyvä. Sama pätee leffojen ja kaikkien asioiden suhteen. Olen nähnyt monia leffoja mitkä ovat saaneet huonot arvostelut mutta itse olen niistä pitänyt ja päinvastoin eli olen nähnyt leffoja mitkä ovat saaneet hyvät arvostelut mutta itse en tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.

Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.

Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.

Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.

Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.

Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.

Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.

Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.

Hetkinen hetkinen. Mitä ihmeen tekemistä kriitikon ulkonäöllä on hänen kirjoittamansa kritiikin kanssa? Tekisitkö tämmöisiä oletuksia jos kyseessä olisi mieskirjailija ja mieskriitikko?

Ei Hesarin kritiikit ole mitään ylästelaisten kateuskiusantekoa. Kriitikolla on jokin tietty teoreettinen viitekehys josta hän lähtee, ja jota hän ainakin tässä tapauksessa on pyrkinyt hieman avaamaan. Ei siinä kenenkään pärstäkerroin merkitse mitään.

Tekisin minä ainakin todella samat oletukset mieskirjoittajan ja kriitikon tapauksessa. Joku alfauros kirjoittaisi kokemuksistaan vanhenevana miehenä ja kymmenen vuotta nuorempi pullukka kirjoittaisi, että ihan vierasta hänelle. Etkö näe kuviota?

En ole lukenut kirjaa, vain tuon kritiikin. Mutta kun siinä nimenomaan arvostellaan kirjoittajan naiskokemuksta perustellen, että on itselle vierasta. ja tuo perustelu on sitten yhtäkkiä validi syy arvostella toista, vaikka tuo kriitikon kokemus on ihan yhtä subjektiivinen miksikään perusteluksi. Tismalleen yhtä subjektiivinen kuin kirjailijan, joka puolestaan avoimesti kirjoittaa subjektiivisesta kokemuksestaan.

Naiseus on myös seksuaalisuutta. Brotheruksen tapauksessa heteroseksuaalisuutta avioliitostaan päätellen. Niin kyllä se kauneus vaan vaikuttaa, herregud miten se vaikuttaakaan. Sitten tulee ihan eri näköinen kirjoittaja, joka kokee asiakseen haukkua ja sanoa, että ei ole tuollaista kokemusta olemassa. Niin, ei hänelle ehkä. Muutenkaan kahdelle ihmiselle ei ole samanlaista kokemusta, mutta kun puhutaan myös ulkomuodosta, tietynlainen objektiivisuus tulisi kriitikollakin olla oman sanasn arvoa miettiessä. Hän ei tunne Brotheruksen sukupolven kokemusta eikä hänen näköisensä naisen kokemusta ja perusteli omalla kokemuksellaan, että outoa on.

Tästä on kyse. Ei mistään muusta.

ei huolta kirjastojen korruptoitunut yhteis hankinta elin tilaa niitä 10000kpl  sitten ne pakko jaetaan joka kuntaan ja me maksetaan. KYLLÄ KULTTUURI OSAA 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I see a pattern näissä feministien kirjoissa kun Petterssoninkin kirja on kopioitu. 

Eikö sulle ole opetettu, että kaksi havaintopistettä ei muodosta minkäänlaista patternia ;)

Eihän tuo Brotherus edes ole mikään äänekäs feministi, jos on feministi ollenkaan.

Sitä samaa voimaantumispaskaa se on. 

Suustas sitä voimaantumispaskaa valuu.

Vierailija kirjoitti:

Niin, hyvä että joku muukin näkee tässä ketjussa sen, mikä mulle tulee ekana mieleen.

Kritiikki ja kritiikin hehkutus teilaavat harvinaisen kaunista naista. Ei oikeutta kirjoittaa naiseudesta at8 äitiydestä, outo on kokemus.

Uskon kriitikolla olevan ammattitaitoa, mutta hänkin on ihminen. On selvää, että kuvankaunis Brotherus on elänyt erilaisen naiseuden suoran himon ja vihan kohteena. Sen on ollut pakko vaikuttaa häneen. Tlikangas on tavallisen näköinen, tuskin kokenut laajaa jumalointia tai vihaa kaduilla, turuilla and toreilla, kuten Brotherus ihan pakosta nuorempana ja nytkin on,

Ja käsi sydämellä, palstamam,at, te olette onnellisia, koska kaunista naista, jolla vielä kaunis, rakastava mieskin, kerrankin lyödään kuin vierasta sikaa. Sitä te täällä peukutatte ja alapeukutatte jokaista kirjoitusta, jossa puolustetaan hänen oikeuttaan kokea naiseutensa ja äitiytensä kuten kokee. Kuinka kukaan voi alapekututtaa sellaista?

Joo, kirjan aforismit ovat kamalia ja naurettavia. Sitä ei kiistä kukaan.

Mutta B ei ole kirjoittanut romaania, siksi on turha analysoida sitä romaanina ja B:n kirjoittaessa omasta naiseudestan kukaan ei voi kritisoida muita kuin lauseita ja kielioppia ja kenties sitä, miksi sellaista nyt julkaistaan, mutta kokemuksen aitous on vain hänen itsensä arvioitvissa.

Suomi on kauniille naiselle julma paikka. Ja Hanna B on kaunis.

Siis ihanko aikuisten oikeasti koet että kaikki naisten välinen vuorovaikutus on ulkonäköjen vertailua? Ja että naisen kauneus on niin arvokas ominaisuus että se voittaa vaakakupissa jopa tekeleen kirjallisen laadun? Ymmärtäisin pointtisi jos kirja olisi ollut kelvollinen, ja kriitikko "kateellisena" yrittänyt sen lytätä, mutta käsittääkseni (en ole kirjaa lukenut ja tuskin luenkaan) kritiikkiin todellakin on ollut aihetta.

Se, onko kirja romaani vai ei, on hiukan monimutkainen kirjallisuusteoreettinen kysymys, mutta ainakin Helsingin kaupunginkirjastossa sen luokitus on 1.4 eli suomenkielinen kertomakirjallisuus. Elämäkerrat ja päiväkirjat ovat sitten jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.

Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.

Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.

Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.

Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.

Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.

Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.

Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.

Hetkinen hetkinen. Mitä ihmeen tekemistä kriitikon ulkonäöllä on hänen kirjoittamansa kritiikin kanssa? Tekisitkö tämmöisiä oletuksia jos kyseessä olisi mieskirjailija ja mieskriitikko?

Ei Hesarin kritiikit ole mitään ylästelaisten kateuskiusantekoa. Kriitikolla on jokin tietty teoreettinen viitekehys josta hän lähtee, ja jota hän ainakin tässä tapauksessa on pyrkinyt hieman avaamaan. Ei siinä kenenkään pärstäkerroin merkitse mitään.

Silloin se olisi varmasti ihan puhdasta naisvihaa 😅 Huvittaa myös tämä (pätevän) kriitikon ulkonäön vetäminen tähän. Kertoo - no niin- aivan.

Kriitikko kertoo, että eri ikäisen ja eri näköisen naisen kokemus on vääränlainen, koska on hänelle outo. Kriitikko perusteli nimenomaan omalla kokemuksellaan tätä. Jolloin hän kirjoittaa eri sukupolveen kuuluvan ja ihan eri näköisen naisen kokemuksesta, emme myöskään tiedä onko hänen kokemuksensa esim cis-heteron vai jokin muu. Joka tapauksessa se on hyvin erilainen kuin Brotheruksen ja silti hän ei kokenut mitään estettä nostaa omaa kokemustaan merkittävämmäksi ja oikeaksi.

Olen itse samanlainen syntymäkaunis nainen kuin Brotherus ja voin kertoa, että osaamiseni ja älykkyyteni on jatkuvasti kyseenalaistettu nimenomaan naisten taholta. Mitä ylipainoisempi nainen, sen varmemmin. Itse olen suhtaututnut kohteliaasti kaikkiin uusiin tuttavuuksiin, kaiken sukupuolisiin, kokoisiin, näköisiin ja taustaisiin. Samaa ei voi valitettavasti sanoa takaisin päin, Suomessa siis.

Moni tuntuu ajattelevan, että synytmässä saamani keho tai kasvon luusto tai paksut hiukset ovat jotain, johon olen voinut vaikuttaa tai että toisten vastaavien ominaisuuksien laatu olisi mun valittavissa. Mistä tiedän? Todella usein tämä sanallistetaan suoraan päin naamaa, vihaisena, etenkin humalassa. Ei ole jäänyt epäselväksi minulle eikä ystävilleni tai miehelleni, kun tätä saa kuulla, jos iltaisin missään liikkuu ja toisinaan päivisinkin.

Tuli mieleen tässä kun Brotherusta yhdessä tässä kaikki haukkuvat.

Tiedän jo, te alapeukutatte. Sen sijaan, että lukisitte, mitä kirjoitan. Ja ajattelisitte, että oikeasti on näin. Että se nainen, jolle taas pikkujouluiltanasi huudat "euoikeutettu hu..ra" "v..un kultalusikkahuo..a" tai "mene hel..iin säärtes ja kutries kanssa", ei ole tehnyt sulle yhtään mitään mutta toisaatla, et onnistu pilaamaan mun ja ystäväpiirini iltaa kuitenkaan, omasi ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, hyvä että joku muukin näkee tässä ketjussa sen, mikä mulle tulee ekana mieleen.

Kritiikki ja kritiikin hehkutus teilaavat harvinaisen kaunista naista. Ei oikeutta kirjoittaa naiseudesta at8 äitiydestä, outo on kokemus.

Uskon kriitikolla olevan ammattitaitoa, mutta hänkin on ihminen. On selvää, että kuvankaunis Brotherus on elänyt erilaisen naiseuden suoran himon ja vihan kohteena. Sen on ollut pakko vaikuttaa häneen. Tlikangas on tavallisen näköinen, tuskin kokenut laajaa jumalointia tai vihaa kaduilla, turuilla and toreilla, kuten Brotherus ihan pakosta nuorempana ja nytkin on,

Ja käsi sydämellä, palstamam,at, te olette onnellisia, koska kaunista naista, jolla vielä kaunis, rakastava mieskin, kerrankin lyödään kuin vierasta sikaa. Sitä te täällä peukutatte ja alapeukutatte jokaista kirjoitusta, jossa puolustetaan hänen oikeuttaan kokea naiseutensa ja äitiytensä kuten kokee. Kuinka kukaan voi alapekututtaa sellaista?

Joo, kirjan aforismit ovat kamalia ja naurettavia. Sitä ei kiistä kukaan.

Mutta B ei ole kirjoittanut romaania, siksi on turha analysoida sitä romaanina ja B:n kirjoittaessa omasta naiseudestan kukaan ei voi kritisoida muita kuin lauseita ja kielioppia ja kenties sitä, miksi sellaista nyt julkaistaan, mutta kokemuksen aitous on vain hänen itsensä arvioitvissa.

Suomi on kauniille naiselle julma paikka. Ja Hanna B on kaunis.

Siis ihanko aikuisten oikeasti koet että kaikki naisten välinen vuorovaikutus on ulkonäköjen vertailua? Ja että naisen kauneus on niin arvokas ominaisuus että se voittaa vaakakupissa jopa tekeleen kirjallisen laadun? Ymmärtäisin pointtisi jos kirja olisi ollut kelvollinen, ja kriitikko "kateellisena" yrittänyt sen lytätä, mutta käsittääkseni (en ole kirjaa lukenut ja tuskin luenkaan) kritiikkiin todellakin on ollut aihetta.

Se, onko kirja romaani vai ei, on hiukan monimutkainen kirjallisuusteoreettinen kysymys, mutta ainakin Helsingin kaupunginkirjastossa sen luokitus on 1.4 eli suomenkielinen kertomakirjallisuus. Elämäkerrat ja päiväkirjat ovat sitten jotain muuta.

Sun tulkinnat on sun omia. Ei kirjoittaja sanonut noin. Eikä myöskään väittänyt kirjaa jotenkin tosi hyväksi.

Voi olla sitä mieltä, että kritiikki on muuten hyvä, mutta ihan perusteltua on väittää, että kritiikki ontuu noissa muutamissa kohdissa ja että Brotherus on kaunis ja että se provosoi ihmisiä. Kuten sinuakin. Kommentoit tuohtuneena väitteitä, jollaisia ei kuitenkaan ollenkaan oltu esitetty.

Ulkonäkö vaikuttaa. Se on ihan selvää. Ihan varmasti se on yksi tiedostamaton motiivi monilla jonkinlaiseen vahingoniloon Hb:n kirjan flopatessa.

On myös lapsellista väittää, että ulkonäkö ei nyt ollenkasn olisi osa naiseus-kokemusta tai siis kenenkään identiteettikokemusta. On se mukana siinä kokemuksessa. Että miten itse koet ja miten muut kokevat ulkoisen kuoresi.

This said, kirja voi edelleen olla huono. Ja silti kriitikon tapa lytätä toisen kokemus itsestään ja äitiydestään on tarpeeton ja julma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.

Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.

Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.

Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.

Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.

Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.

Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.

Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.

Hetkinen hetkinen. Mitä ihmeen tekemistä kriitikon ulkonäöllä on hänen kirjoittamansa kritiikin kanssa? Tekisitkö tämmöisiä oletuksia jos kyseessä olisi mieskirjailija ja mieskriitikko?

Ei Hesarin kritiikit ole mitään ylästelaisten kateuskiusantekoa. Kriitikolla on jokin tietty teoreettinen viitekehys josta hän lähtee, ja jota hän ainakin tässä tapauksessa on pyrkinyt hieman avaamaan. Ei siinä kenenkään pärstäkerroin merkitse mitään.

Tekisin minä ainakin todella samat oletukset mieskirjoittajan ja kriitikon tapauksessa. Joku alfauros kirjoittaisi kokemuksistaan vanhenevana miehenä ja kymmenen vuotta nuorempi pullukka kirjoittaisi, että ihan vierasta hänelle. Etkö näe kuviota?

En ole lukenut kirjaa, vain tuon kritiikin. Mutta kun siinä nimenomaan arvostellaan kirjoittajan naiskokemuksta perustellen, että on itselle vierasta. ja tuo perustelu on sitten yhtäkkiä validi syy arvostella toista, vaikka tuo kriitikon kokemus on ihan yhtä subjektiivinen miksikään perusteluksi. Tismalleen yhtä subjektiivinen kuin kirjailijan, joka puolestaan avoimesti kirjoittaa subjektiivisesta kokemuksestaan.

Naiseus on myös seksuaalisuutta. Brotheruksen tapauksessa heteroseksuaalisuutta avioliitostaan päätellen. Niin kyllä se kauneus vaan vaikuttaa, herregud miten se vaikuttaakaan. Sitten tulee ihan eri näköinen kirjoittaja, joka kokee asiakseen haukkua ja sanoa, että ei ole tuollaista kokemusta olemassa. Niin, ei hänelle ehkä. Muutenkaan kahdelle ihmiselle ei ole samanlaista kokemusta, mutta kun puhutaan myös ulkomuodosta, tietynlainen objektiivisuus tulisi kriitikollakin olla oman sanasn arvoa miettiessä. Hän ei tunne Brotheruksen sukupolven kokemusta eikä hänen näköisensä naisen kokemusta ja perusteli omalla kokemuksellaan, että outoa on.

Tästä on kyse. Ei mistään muusta.

Juu en todellakaan näe kuviota. Määrällisesti suurin osa lukemastani kirjallisuuskritiikistä on varmaakin mieskriitikon mieskirjailijasta kirjoittamaa (koska olen niitä jo vuosikymmeniä lukenut), mutta alfauros/pullukka-asetelmaa en muista panneeni kertaakaan merkille.

Nyt on ehkä turha tuhlata virtuaalista mustetta tähän seikkaan, kun en ole kyseistä teosta lukenut, mutta pakko vain huomauttaa että ymmärrän tuon kriitikon käsittelemän naiskokemuksen hieman toisin. En siis ajattele yksittäisen naisen henkilökohtaista kokemusta naiseudestaan (missä toki hänen käsityksensä omasta ulkonäöstään ja seksuaalisuudestaan on merkittävä, niin kuin viittaat) vaan naiserityistä kokemusta, siis maailman havainnointia sukupuolittuneena, omasta sukupuolesta käsin. Se on jo lähtökohtaisestikin vähän ongelmallinen näkökulma ja erityisesti tässä teoksessa kyseessä on ilmeisesti oman elämänkaaren näkeminen vahvan äitimyytin läpi. Vierastan itsekin äitiyden mytologisoimista, vaikka äiti olenkin. Mutta en ehkä oleta enempää kirjaa lukematta.

En ole lukenut yhtään Brotheruksen kirjaa, mutta googlasin tämän uudemman muita arvosteluja, ja useimmat kyllä tuntuvat tykänneen. Ei kaikki kolahda kaikkiin. Kriitikon mielipide ei ole mitään kultaa ja totuutta, vaikka sen julkaisisi HS:ssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, hyvä että joku muukin näkee tässä ketjussa sen, mikä mulle tulee ekana mieleen.

Kritiikki ja kritiikin hehkutus teilaavat harvinaisen kaunista naista. Ei oikeutta kirjoittaa naiseudesta at8 äitiydestä, outo on kokemus.

Uskon kriitikolla olevan ammattitaitoa, mutta hänkin on ihminen. On selvää, että kuvankaunis Brotherus on elänyt erilaisen naiseuden suoran himon ja vihan kohteena. Sen on ollut pakko vaikuttaa häneen. Tlikangas on tavallisen näköinen, tuskin kokenut laajaa jumalointia tai vihaa kaduilla, turuilla and toreilla, kuten Brotherus ihan pakosta nuorempana ja nytkin on,

Ja käsi sydämellä, palstamam,at, te olette onnellisia, koska kaunista naista, jolla vielä kaunis, rakastava mieskin, kerrankin lyödään kuin vierasta sikaa. Sitä te täällä peukutatte ja alapeukutatte jokaista kirjoitusta, jossa puolustetaan hänen oikeuttaan kokea naiseutensa ja äitiytensä kuten kokee. Kuinka kukaan voi alapekututtaa sellaista?

Joo, kirjan aforismit ovat kamalia ja naurettavia. Sitä ei kiistä kukaan.

Mutta B ei ole kirjoittanut romaania, siksi on turha analysoida sitä romaanina ja B:n kirjoittaessa omasta naiseudestan kukaan ei voi kritisoida muita kuin lauseita ja kielioppia ja kenties sitä, miksi sellaista nyt julkaistaan, mutta kokemuksen aitous on vain hänen itsensä arvioitvissa.

Suomi on kauniille naiselle julma paikka. Ja Hanna B on kaunis.

Siis ihanko aikuisten oikeasti koet että kaikki naisten välinen vuorovaikutus on ulkonäköjen vertailua? Ja että naisen kauneus on niin arvokas ominaisuus että se voittaa vaakakupissa jopa tekeleen kirjallisen laadun? Ymmärtäisin pointtisi jos kirja olisi ollut kelvollinen, ja kriitikko "kateellisena" yrittänyt sen lytätä, mutta käsittääkseni (en ole kirjaa lukenut ja tuskin luenkaan) kritiikkiin todellakin on ollut aihetta.

Se, onko kirja romaani vai ei, on hiukan monimutkainen kirjallisuusteoreettinen kysymys, mutta ainakin Helsingin kaupunginkirjastossa sen luokitus on 1.4 eli suomenkielinen kertomakirjallisuus. Elämäkerrat ja päiväkirjat ovat sitten jotain muuta.

Erittäin hyvin sanottu. 

Lisäksi valtakunnan suurimpiin lehtiin kirjoittava ammattikriitikko on yleensä niin monissa liemissä marinoitunut ja erikoisalueeseensa niin laajalti perehtynyt, että osaa tarkastella teosta oikeaa kontekstia ja kirjallista jatkumoa vasten ilman että ulkotaiteelliset seikat vaikuttavat asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö vaikuttaa. Se on ihan selvää. Ihan varmasti se on yksi tiedostamaton motiivi monilla jonkinlaiseen vahingoniloon Hb:n kirjan flopatessa.

On myös lapsellista väittää, että ulkonäkö ei nyt ollenkasn olisi osa naiseus-kokemusta tai siis kenenkään identiteettikokemusta. On se mukana siinä kokemuksessa. Että miten itse koet ja miten muut kokevat ulkoisen kuoresi.

This said, kirja voi edelleen olla huono. Ja silti kriitikon tapa lytätä toisen kokemus itsestään ja äitiydestään on tarpeeton ja julma.

Ei se kirjallisuudessa vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraannuttaminen perlkästään scifiin liity, ja se on käsitteenä laajempi kuin kognitiivinen vieraannuttaminen. Joka tapauksessa kriitikko käytti sanaa kirjallisuustieteelle ominaisessa erityismerkityksessä, joka ei varmastikaan kaikille lukijoille aukea ja jättää hiukan hämäräksi, mihin hänen kritiikkinsä Brotheruksen romaanissa viime kädessä kohdistui.

Itselleni kritiikistä välittyi se, että kriitikko yritti kovasti perusteella kriittisyyttään jollakin tavalla teoreettisesti. Ei ilmeisesti riitä, että sanoo kirjan olevan huono. Siinä mielessä hän itse asiassa osoittaa jonkinlaista kunnioitusta tätäkin kirjailijaa kohtaan, että ainakin yrittää tarjota kritiikilleen jonkinlaisen viitekehyksen. Perinteisesti on kaiketi asennoiduttu niin, että suuren päivälehden kriitikolla on jo lähtökohtaisesti niin paljon auktoriteettia, että pelkkä teilaaminen riittää. Nykyään sekin lienee muuttumassa.

Mä koin, että kritiikissä oli paljon hyvää. Pidän myös siitä, ettei pyritä miellyttämään turhaan.

Mutta olisi pystynyt paremmin ilmaisemaan myös sen, että kirjailija ei ole ammattikirjailija eikä ilmeisesti onnistu saamaan tekstiinsä mitään muuta tasoa tai kontekstia tai jonkinlaista perspektiiviä kuin sen oman kokemuksen.

Myös minä koin jotenkin loukkaavana sen, että HBn naiseuden kokemus olisi jotenkin huono. Ei ole mitään oikeaa naiskokemusta.

Ylikangas ja HB ovat naisina hyvin eri tyylisiä ja näköisiä. Asia on niinkin, että naiseus suhteessa ympäröivään yhteisöön tulee hyvin erilaiseksi, kun nainen on ihan syntyjään sädehtivän kaunis. Näin ei saisi sanoa, mutta jotkut ovat. HB on eikä hän sille mitään voi kuten ei kukaan muukaan perimälleen voi.

Kukaan ei koe naiseuttaan yksin jossain kammiossa vaan osana ympäristöään, yhteisöään, yhteiskuntaansa, aikaansa. Yhteisö reagoi. Suomessa kaunis nainen on toki ihailtu mutta ehkäenemmän vihattu. Kysy keneltä hyvänsä kauniilta naiselta sitä vihan määrää mitä on päälleen saanut kadulla kävellessään tai tuötään tehdessä.

Sen faktan valossa tuntuu oudolta, että hyvin arkisen näköinen (ja kymmenen vuotta itseään vanhempaa Brotherusta vanhemman näköinen) naiskriitikko katsoo aiheelliseksi kertoa, ettei tunnista kirjoittajan naiskokemusta. No ei tunnista ei. Se ei tee siitä kokemuksesta sen huonompaa, vaikka lauseen tasolla teksti ei olisikaan briljanteinta, kuten varmaan ei ollut.

Hetkinen hetkinen. Mitä ihmeen tekemistä kriitikon ulkonäöllä on hänen kirjoittamansa kritiikin kanssa? Tekisitkö tämmöisiä oletuksia jos kyseessä olisi mieskirjailija ja mieskriitikko?

Ei Hesarin kritiikit ole mitään ylästelaisten kateuskiusantekoa. Kriitikolla on jokin tietty teoreettinen viitekehys josta hän lähtee, ja jota hän ainakin tässä tapauksessa on pyrkinyt hieman avaamaan. Ei siinä kenenkään pärstäkerroin merkitse mitään.

Silloin se olisi varmasti ihan puhdasta naisvihaa 😅 Huvittaa myös tämä (pätevän) kriitikon ulkonäön vetäminen tähän. Kertoo - no niin- aivan.

Kriitikko kertoo, että eri ikäisen ja eri näköisen naisen kokemus on vääränlainen, koska on hänelle outo. Kriitikko perusteli nimenomaan omalla kokemuksellaan tätä. Jolloin hän kirjoittaa eri sukupolveen kuuluvan ja ihan eri näköisen naisen kokemuksesta, emme myöskään tiedä onko hänen kokemuksensa esim cis-heteron vai jokin muu. Joka tapauksessa se on hyvin erilainen kuin Brotheruksen ja silti hän ei kokenut mitään estettä nostaa omaa kokemustaan merkittävämmäksi ja oikeaksi.

Olen itse samanlainen syntymäkaunis nainen kuin Brotherus ja voin kertoa, että osaamiseni ja älykkyyteni on jatkuvasti kyseenalaistettu nimenomaan naisten taholta. Mitä ylipainoisempi nainen, sen varmemmin. Itse olen suhtaututnut kohteliaasti kaikkiin uusiin tuttavuuksiin, kaiken sukupuolisiin, kokoisiin, näköisiin ja taustaisiin. Samaa ei voi valitettavasti sanoa takaisin päin, Suomessa siis.

Moni tuntuu ajattelevan, että synytmässä saamani keho tai kasvon luusto tai paksut hiukset ovat jotain, johon olen voinut vaikuttaa tai että toisten vastaavien ominaisuuksien laatu olisi mun valittavissa. Mistä tiedän? Todella usein tämä sanallistetaan suoraan päin naamaa, vihaisena, etenkin humalassa. Ei ole jäänyt epäselväksi minulle eikä ystävilleni tai miehelleni, kun tätä saa kuulla, jos iltaisin missään liikkuu ja toisinaan päivisinkin.

Tuli mieleen tässä kun Brotherusta yhdessä tässä kaikki haukkuvat.

Tiedän jo, te alapeukutatte. Sen sijaan, että lukisitte, mitä kirjoitan. Ja ajattelisitte, että oikeasti on näin. Että se nainen, jolle taas pikkujouluiltanasi huudat "euoikeutettu hu..ra" "v..un kultalusikkahuo..a" tai "mene hel..iin säärtes ja kutries kanssa", ei ole tehnyt sulle yhtään mitään mutta toisaatla, et onnistu pilaamaan mun ja ystäväpiirini iltaa kuitenkaan, omasi ehkä.

Öhömm...

"Olen itse samanlainen syntymäkaunis nainen kuin Brotherus ja voin kertoa, että osaamiseni ja älykkyyteni on jatkuvasti kyseenalaistettu nimenomaan naisten taholta. Mitä ylipainoisempi nainen, sen varmemmin."

Eli kyseenalaistat muiden älykkyyden, osaamisen ja arvostelukyvyn sillä perusteella kuinka ylipainoinen hän on.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko aikuisten oikeasti koet että kaikki naisten välinen vuorovaikutus on ulkonäköjen vertailua? Ja että naisen kauneus on niin arvokas ominaisuus että se voittaa vaakakupissa jopa tekeleen kirjallisen laadun? Ymmärtäisin pointtisi jos kirja olisi ollut kelvollinen, ja kriitikko "kateellisena" yrittänyt sen lytätä, mutta käsittääkseni (en ole kirjaa lukenut ja tuskin luenkaan) kritiikkiin todellakin on ollut aihetta.

.

Kukaan ei missään tässä ketjussa ole kirjoittanut tuollaisia väitteitä, joita kommentoit. Kehitit nuo itse provosoituneena siitä, että joku uskalsi sanoa, että vähän tässä nyt kaunista naista lyödään sen lisäksi, että kirjassa toki on kiistatta aihetta kritiikkiin.

En edes pysty käärimään ajatuksiani tuon lauseesi ympärille, että "naisen kauneus on niin arvokas ominaisuus että se voittaa vaakakupissa jopa tekeleen kirjallisen laadun". Eli siis mistä sait tämän aikaiseksi edes? Kuka voisi ajatella noin typerästi, ei kukaan tässä ketjussa ainakaan.

Eli sun mielestä se, että pari täällä on huomauttanut, että HB on kaunis, tarkoittaa jotakin tuollaista muka? ja siksikö hänen naiseuden kokemuksensa erilaisina ovat vain yksiselitteisesti vääriä ja siksikö kriitikko kokee oikeudekseen tuomita ne hömpäksi, siis toisen ihmisen koko identiteetin noin vain suit sait?

Ei edes ole väitetty, että kriitikko olisi kateellinen (paitsi joku vihjaili että haluaiisko kriitikkokim WSOYn kirjailijaksi). On vain väitetty, että kriitikon naiseuskokemus on erilainen, onhan hän ihan eri ikäinenkin. Sekin todella tyhmää häneltä, nelikymppinen tulee dissaamaan viiskymppisen kokemusta falskiksi. Palaatko Ylikangas anteeksipyynnöin sitten kun sinäkin kohtaat vaihdevuodet?

Kun kriitikko itse kävi kirjoittamaan, että ihan on vierasta hänelle tuollainen, että huono kirja, niin on ehkä aika odotettavissa, että lukijallakin on oikeus kyseenalaistaa hänen käsityksensä siitä, miksi Brotheruksen naiseuskokemus olisi jotenkin huono. Mieleen tulee, että kokemuspohja on pakostakin ihan jokaisella erilainen, samoin kriitikolla ja kirjoittajalla on.

Vierailija kirjoitti:

Öhömm...

"Olen itse samanlainen syntymäkaunis nainen kuin Brotherus ja voin kertoa, että osaamiseni ja älykkyyteni on jatkuvasti kyseenalaistettu nimenomaan naisten taholta. Mitä ylipainoisempi nainen, sen varmemmin."

Eli kyseenalaistat muiden älykkyyden, osaamisen ja arvostelukyvyn sillä perusteella kuinka ylipainoinen hän on.

Ei. Kuinka onnistuit lukemaan lauseeni noin? Koska halusit olla ilkeä.

Kun sanon, että on kyseenalaistettu, tarkoitan tietysti konkreettisia tilanteita. Esim. Työhaastatteluita, joissa on kysytty, miten minulla voi olla maisterin paperit, eiköhän aikani ole kulunut meikkaamassa, sanoja vanhempi ylipainoinen nainen, jolla merkittövästi meikkiä ja hiustuotteita hiuksissa, itsellöni ripsiväri ja huulivoide, hiukset poninhännällä.

Vastaavia tilanteita on paljon. Suoraa ilkeyttä, tönimistä (baareissa, ruuhkassa kaupassa), nimittelyä. Yksi yleinen on ollut, kun ylipainoinen sanoo päin naamaa syömishäiriöiseksi. Olen vain hoikka, sukuni on. Oletus siitö, ettei voi olla hoikka ilman anorexiaa. Hölmöä. Loukkaavaa sekä anorektikkoja että muuten hoikkia kohtaan.

Selän takana puhumista, bimboksi nimittämistä. Siis maisteria, laudatur-ylioppilasta. Nuorena baatien vessoissa oli ihan hirveää, yksi lyhyt suurehko nainen sylki kasvoille Tavastian vessassa joskus, en tuntenut häntä mistään.

Kun olin raskaana, kaikki tämä katosi, sillä olin luonnollisesti hieman lihavampi. Palasi taas kun laihduin. Se vasta tuntuukin provosoivan naisia, että on äitinä hoikka.

Saatko kuvan nyt? Tätä tapahtuu todella paljon. EI TIETENKÄÄN kaikkien ylipainoisten suunnalta, suurimman osan suunnalta tietenkään ei. Mutta tuo käytös ei tule juuri koskaan hoikilta, vaan minua lyhemmiltä, ylipainoisilta.

Tästä pääsemmekin alkuperäisee aiheeseen. Kritiikin ontumiseen. Joko tämä saisi teidät ymmärtämään, että jokainen nainen kokee sen oman naiseutensa eri tavalla, minulla on valitettavasti paljon tällaista kokemusta. Sitä tapahtuu vähemmän, kun en ole yksin ja vähemmän, mitä vanhemmaksi muutun, mutta nuorena parikymppisenä se oli kamalaa ja julmaa jossain kaupungin yössä. Se oli kiusaamista, ei mitään muuta.

Ja tuo ilkeä kommentointisi "öhhm" on kiusaamista myös. Luit tahallasi väärin tekstini. En syyttänyt enkä syytä ylipainoisia naisia mistään, sellaisia kuuluu minunkin tuttavapiiriini, mutta tällaista kiusaamiseksi tarkoitettua loukkaamista minä olen kokenut siltä suunnalta ja se on fakta. En mitenkään usko, että olen yksin tämän kokemuksen kanssa. Johan sinunnkin kommenttisi todisti sen: prpvosoiduit siitä, että mainitsin ylipainoisen tuossa yhteydessä etkä pysähtynyt ajattelemaan, että mitä jos lukemani onkin totta.

Jos et itse ole esimerkiksi afrikkalainen tai sitten vaikka minun kaltaiseni nainen, älä tule kertomaan, että sinö tiedät, millaista on kulkea afrikkalaisena tai minun näköisenäni. Et ole kokenut sekuntiakaan sellaista, mitö sinusta poikkeava ihminen kokee. Tää on jokaisen hyvä ymmärtää. Kokemus ihan kadukla kövelemisestä on ihan erilainen nöistä syistä, että miten muut reagoivat. Siksi tämä ketju provosoi minut kirjoittamaan.

(Ja disclaimer: uskon, että ylipainoisia kiusataan myös, aivan varmasti ja se on aivan yhtä väärin. Minä en ole nökemässä niitä tilanteita, mutten väitä, että niitä ei siksi olisi, sillä ihan varmsti on. Mutta myös heissä on kiusaajia.)

En palaa enää tähän ketjuun. Mutten peru sanojani. Empatia ja hyvä kohtelu kuuluu kaiken näköisille ihmisille.