Lue keskustelun säännöt.
Miten olla itsevarma ilman esittämistä?
Itsellä on ollut ongelmia itsevarmuuden kanssa. Olen koittanut etsiä vinkkejä miten onnistua siinä, niin huomaa esittävinä jotain muuta.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain ohiksena mieleen, että miksi epävarmuus, arkuus, ujous ym. ärsyttävät joitakin ihmisiä niin paljon? Minä olen koko ikäni saanut kuulla moitteita siitä, että olen "aran" oloinen. Arvostelua on tullut silloinkin, kun omasta mielestäni olen ollut jopa melko rentoutunut. Miksi pitäisi olla itsevarma tai itsevarman oloinen?
se tulee jenkeistä kuten kaikki muutkin typeryydet, joita täällä apinoidaan. Jenkeissä vielä"aralle"yritetään saada sairaan leimaa ja samaa on jo apinoitu suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin yleensä toimii, että panostan hyvään ensivaikutelmaan. Siis hypetän ja hehkutan ja psyykkaan itseäni, yritän innostaa ja kannustaa päässäni kun menen johonkin uuteen tilanteeseen, kouluun tai työhön ja oon niin positiivisuus ja ystävällisyys edellä kuin voi. Sitten helpottaa, musta pidetään ainakin enemmän kuin jos menen tosi jännittyneenä ja välttelevänä tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus jos on vaikka pitkä loma välissä tai ei muuten näe noita ihmisiä, alkaa taas vähän jännittää ja vaatii itseltä ihan tuota hehkutusta ja hyviin asioihin keskittymistä niin saa hommat taas sujumaan. Sitten ei tarvitse esittää.
Tätä ilmeisesti itsevarman ihmiset tekee oikeasti, koska itsevarma kaveri kertoi mulle samaa. Itse sen verran epävarma, ettei tommoinen toimi noin nopealla sykkeellä. Mutta uskoisin kyllä, että jos tekee pitempiaikaisen kuurin positiivista aivopesua, niin toi alkaisi uppoamaan kanssa.
Siis itsesuggestio on tosi tärkeää, jos haluaa suoriutua hyvin. Kunhan se pysyy terveellä tasolla. Välillä joillakin menee yli, kun ne on pumpanneet itsensä omaa itseään täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain ohiksena mieleen, että miksi epävarmuus, arkuus, ujous ym. ärsyttävät joitakin ihmisiä niin paljon? Minä olen koko ikäni saanut kuulla moitteita siitä, että olen "aran" oloinen. Arvostelua on tullut silloinkin, kun omasta mielestäni olen ollut jopa melko rentoutunut. Miksi pitäisi olla itsevarma tai itsevarman oloinen?
Terve itsevarmuus herättää luottamusta. Esimerkiksi työyhteyksissä se on tosi tärkeää. Arka, ujo ja epävarma ihminen ei herätä luottamusta siitä, että hommat tulevat hoidetuksi.
Erikoista, että tätä alapeukutetaan. Kyllä ihmisen, joka työskentelee asiakkaan kanssa, pitää olla itsevarma. Ei herärä kellekään luottamusta, jos lääkäri, juristi, talokauppias jne. on epävarma ja arka. Sama pätee tietysti yritysten välisessä asiakastyössä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain ohiksena mieleen, että miksi epävarmuus, arkuus, ujous ym. ärsyttävät joitakin ihmisiä niin paljon? Minä olen koko ikäni saanut kuulla moitteita siitä, että olen "aran" oloinen. Arvostelua on tullut silloinkin, kun omasta mielestäni olen ollut jopa melko rentoutunut. Miksi pitäisi olla itsevarma tai itsevarman oloinen?
Käyttäydytkö töykeästi? Vastaatko katkekontaktiin tai tervehdykseen? Oletko vastavuoroinen?
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain ohiksena mieleen, että miksi epävarmuus, arkuus, ujous ym. ärsyttävät joitakin ihmisiä niin paljon? Minä olen koko ikäni saanut kuulla moitteita siitä, että olen "aran" oloinen. Arvostelua on tullut silloinkin, kun omasta mielestäni olen ollut jopa melko rentoutunut. Miksi pitäisi olla itsevarma tai itsevarman oloinen?
Ajatteleeko nämä toista arvostelevat ja närppivät, että se ujo tai arka muuttuu siitä jotenkin itsevarmemmaksi, kun saa kuulla olevansa vääränlainen?
Musta ei ole oikeastaan normaalia, eikä hyvien käytöstapojen mukaista tuommoinen käytös. Ehkä heillä ei oikein ole sosiaalista pelisilmää eivätkä osaa sanoa oikeita asioita, jotta toinen rentoutuisi seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On epätervettä ja tervettä itseluottamusta. Ensin mainittu on kamalan yleistä nykyään ja sitä kannattaa välttää.
Itsevarmuutta voi lisätä. Mulla on auttanut:
-Laittaudun sen verran, että olo on hyvä ja nätti. Paljon ei tarvitse eikä siinä enää olisi kotoisa olokaan, mutta onhan se varmempi fiiliskun on parhaimmillaan.
-Liikunta. Liittyy edelliseen, mutta paljon myös siihen että todistaa itselleen pystyvänsä tavoitteisiinsa. Eka puolimaraton oli unohtumattomin tältä osin, sillä en aina ole ollut liikunnallinen.
-Ylipäätään tavoitteiden saavuttaminen. Se, että tietoisesti ottaa jonkun ihan pikkasen pelottavankin päämäärän, ja selättää sen (opiskelupaikat, työhön liittyvät tähän).
-Muut vaikeahkot jutut. Parikymppisenä läksin yksin ulkomaille töihin joksikin aikaa. Tämä on ollut ehkä merkittävin itsevarmuutta kehittänyt asia elämässäni.
Olen luonnostaan avoin ihminen, mutta itsevarmuuteni tehnyt pala kerrallaan. Koitan säännöllisin väluajoin tehdä jotain, jossa joutuu sopivasti kokeilemaan rajojaan. Ja ihmisten suhteen muistutan itseäni, että jokainen on ensisijassa kiinnostunut itsestään joten tuskin mun mokia kauaa kukaan muistaisi, ja vähintään maailmankaikkeuden mittakaavassa ne on mitättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin yleensä toimii, että panostan hyvään ensivaikutelmaan. Siis hypetän ja hehkutan ja psyykkaan itseäni, yritän innostaa ja kannustaa päässäni kun menen johonkin uuteen tilanteeseen, kouluun tai työhön ja oon niin positiivisuus ja ystävällisyys edellä kuin voi. Sitten helpottaa, musta pidetään ainakin enemmän kuin jos menen tosi jännittyneenä ja välttelevänä tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus jos on vaikka pitkä loma välissä tai ei muuten näe noita ihmisiä, alkaa taas vähän jännittää ja vaatii itseltä ihan tuota hehkutusta ja hyviin asioihin keskittymistä niin saa hommat taas sujumaan. Sitten ei tarvitse esittää.
Tätä ilmeisesti itsevarman ihmiset tekee oikeasti, koska itsevarma kaveri kertoi mulle samaa. Itse sen verran epävarma, ettei tommoinen toimi noin nopealla sykkeellä. Mutta uskoisin kyllä, että jos tekee pitempiaikaisen kuurin positiivista aivopesua, niin toi alkaisi uppoamaan kanssa.
Siis itsesuggestio on tosi tärkeää, jos haluaa suoriutua hyvin. Kunhan se pysyy terveellä tasolla. Välillä joillakin menee yli, kun ne on pumpanneet itsensä omaa itseään täyteen.
Just näin. Se, että huomio keskittyy korostetusti omaan itseen ja omaan epävarmuuteen/itsevarmuuteen, hankaloittaa muiden ihmisten aitoa kohtaamista.
Joku ihmetteli, miksi arkuus ja ujous herättää närkästystä ympäristössä. Vastaan omasta puolestani, että koska he voivat tahtomattaan olla töykeitä, esim. työpaikalla eivät uskalla tervehtiä vähänkään vieraampia jne.
Mun oma itsevarmuus puhkesi kukkaan vasta kun olin n. 28v.
Alakoulussa olin itsevarma ja menevä, mutta sitten tuli moneksi vuodeksi harmautta ja kolinaa egoon kun teininä silloinen kaveriporukka päätti ettei halua mua enää samaan porukkaan. Löysin myös vähän lapsellisen poikakaverin johon hukutin itseäni lisää ja muutuin joksikin tossukaksi hänen rinnallaan.
Eron jälkeen eka ajatus oli että mulla on tässä nyt 2 vaihtoehtoa: mä voin masentua tai mä voin olla nyt vapaa kaikista, löytää sen oman itseni takaisin ja alkaa elää.
Ja se onnistui, kaveritkin huomasi että muutuin ihan silmissä. Mun lapsuuden itsevarmuus tuli takaisin ja nykyään elämässä menee upeasti: uus mies, oma koti ja hyvä työ ja paljon uusia kavereita/tuttuja. Koen olevani itsevarma, menevä, en pelkää jutella ihmisille, mä rakastan vitsailua ja hauskuutusta ja oon hyvä kuuntelemaan ja juttelemaan. Ja koen että musta aidosti tykätään sen vuoksi.
Enkä mä dissaa ujompia, töissäkin koitan ottaa myös ne hiljaisemmat huomioon ja jos niillä on haluja, mutta ujoutta, niin pyrin tekemään niille myös helpoksi hypätä mukaan yhteisiin juttuihin kutsumalla näitä myös mukaan - ei ole pakko kenenkään enkä loukkaannu, mutta ajattelen että kun itse olen myös ollut aiemmin monta vuotta pelokas/arka, sellainen että en olisi itse uskaltanut kysyä et "mä voisin tulla myös".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsevarmuuden paradoksi on siinä että saat sitä kun lakkaat hankkimasta ja etsimästä sitä - olet sujut itsesi kanssa.
Jokaisella on miinuksia joita voi ja saa tietenkin korjata ja parantaa, mutta yhtä tärkeää on myös hyväksyä ne.
Pahin virhe on pönkittää itsevarmuutta hankkimalla hyväksyntää muilta ihmisiltä. Siinä sinä laitat tärkeän osan itseäsi muiden käsiin, heidän hallinnoutavaksi.
Mitä sitten teet jos nämä ihmiset tavalla tai toisella poistuvat elämästäsi?
Keneen sinä silloin tukeudet ensimmäisenä? Todennäköisesti itseesi. Ja mitä siitä tulee jos et ole sujut itsesi kanssa? Tajuat varmaan pointin.
Omasta mielestä paras esimerkki itsevarmuudesta ja -luottamuksesta oli edesmennyt Motörheadin Lemmy.
Rehellisesti, ruma mies, mutta erinomainen luonne. Perusti yhden merkittävimmistä rock-bändeistä musiikin historiassa, oli monta kertaa lähellä hajota ja meni reippasti yli 15 vuotta ennen kuin alkoi saamaan kunnollista tunnustusta medialta ja lopouun asti veti kunnes henki lähti. Olisiko tuohon päässyt jos perustajajäsenellä itsellään ei olisi ollut järkkymätön itsevarmuus oman asiansa eteen? Tuskin.
Omiin ajatuksiin voi vaikuttaa, ja se mitä koko ajan itselleen kertoo muodostuu herkästi omaksi totuudeksi. Koitan puhua itselleni rehellisesti, mutta kauniisti. En ehkä ole maailman paras, mutta olen riittävän hyvä. En ole täydellisen kaunis, mutta varsin ok, hyvää on tässä ja tässä. Koetan myös käyttäytyä muita ja maailmaa kohtaan niin, että voin katsoa itseäni peiliin rauhallisin mielin.
On ollut tuuri siinä, että omine epätäydellisyyksineenkin mulla on ollut rakastavat vanhemmat eikä ole esim. kiusattu. Vaikka näihin olisi saanut huonot kortit (tältä osin elämä on kammottavan epäreilu) vähän parempi on silti parempi kuin ei mitään, eli yrittämistä tuskin kannattaa lopettaa.
Loppu on vähän filosofista, mutta huomaan itse että kun jää kiinni arkisiin pikkujuttuihin niin itsevarmuus laskee, sitten taas kun tuntuu että oma elämänkatsomus on kirkkaana ja isommat linjat mielessä, niin kaikkineen on parempi olo. Niin että hyväksyy sen että ihmisenä olemiseen kuuluu myös vastoinkäymisiä eikä kukaan voi tietää mitä kaikkea on itselle tulossa, mutta myöskään niiden keskellä ei voi ennustaa kaikkea hyvää mitä vielä on edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Ylipäätään tavoitteiden saavuttaminen. Se, että tietoisesti ottaa jonkun ihan pikkasen pelottavankin päämäärän, ja selättää sen (opiskelupaikat, työhön liittyvät tähän).
Mutta millä keinolla uskottelet itsellesi, että ne asiat mitkä sua pelottaa (ja joista sitten selviät lopulta) ei kuitenkaan ole oikeasti mitään vaikeita asioita, ne on vain tuntuneet siltä? Eli millä ohitat sen että se sun saavutus ei loppujenlopuksi olekaan kummoinen saavutus?
Mulla elämänkokemus karisti ujouden. Sitä ennen olin superarka ja hiljainen ja mietin mitä toiset minusta ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ylipäätään tavoitteiden saavuttaminen. Se, että tietoisesti ottaa jonkun ihan pikkasen pelottavankin päämäärän, ja selättää sen (opiskelupaikat, työhön liittyvät tähän).
Mutta millä keinolla uskottelet itsellesi, että ne asiat mitkä sua pelottaa (ja joista sitten selviät lopulta) ei kuitenkaan ole oikeasti mitään vaikeita asioita, ne on vain tuntuneet siltä? Eli millä ohitat sen että se sun saavutus ei loppujenlopuksi olekaan kummoinen saavutus?
En ymmärrä kysymystä?
Ei mun elämässä ole merkitystä sillä onko joku absoluuttisesti "kummoinen saavutus", vaan juurikin sillä, että ne on mulle _itselleni_ saavutuksia? Jokainen aluksi mahdottomalta näyttänyt tilanne todistaa, että alkuperäiseen havaintoon/pelkoon ei kannata luottaa, oikeasti on pystyvämpi kuin uskoisi. Sillähän sitä uskallusta juuri lisätään et huomaa että turhaan pelkäsi?
En ihan ymmärrä vaihtoehtoakaan. Jos ei suorilta voita Nobelia, ei kannata edes yrittää tms? Mihin arviointiasteikkoon se "ei kummoinen" perustuisi? Aika vähän yleensä vertaan itseäni myöskään muihin. Mulla on esim ultrajuoksijakavereita, joille mun puolimaratonit on aamulenkkejä. Ei se vähennä suorituksen arvoa mulle itselleni.
Itsevarmuus on vahvasti luontainen piirre, joka kovin harvoille suodaan. Ehkä tuo korostuu erityisesti suomalaisissa. Mutta menestyminen varmasti auttaa vajavaisen itseluottamuksen kasvussa. Vaihtoehtoinen tie on henkinen polku, mutta ei sitäkään oikein voi kulkea ilman luontaista johdatusta. Enkä nyt tarkoita mitään jeesustelua vaan aitoa ja syvempää hengellisyyttä maailmankaikkeutta kohtaan. Tuolla tiellä joku saattaa valaistua ja ymmärtää kaikki turhat kahleet, jotka painavat suotta alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Vähän tuntuu, että kaikki kaatuu samaan aikaan päälle. Poikaystävä jätti, työpaikasta lomautus ja varmaan kohta irtisanominen, paras ystävänikin muuttui kylmäksi. Onneksi tapasin kivan miehen, hän antaa minulle itsevarmuutta pelkällä läsnäolollaan.
AP
Olisi parempi, jos et syöksyisi suhteesta suhteeseen vaan tässä välissä laittaisit itsesi kuntoon.
En ymmärrö. On vaan rehellisesti oma itsensä. Jos ei ole itsevarma, silloin itseä voi kehittää että varmuus kasvaa. Jos tarkoitat että miten huijataan eli esitetään itsevarmaa, se on täysin eri asia, koska ethän sinä ole silloin itsevarma. Miten tulla rikkaaksi ei tarkoita että esittää että on rahaa, se on vain illuusion luomista.
Mutta ihmettelen miten aito itsevarmuus tarkoittaisi rahaa tai valtaa? Miksi ego tarvitsisi mitään pönkitystä mistään? Esim. itse tiesin että olin tietyssä töissä hyvä mutta ei se riittänyt kannattelemaan muuten vajavaista itseluottamusta. Se oli työminä mutta työminä oli vähän erilainen kuin se oikea minä siviilissä.
En ole pystynyt millään keinolla parantamaan itseluottamustani. Vaikka kuinka tarkastelisi itseään niin en näe kuin suuria puutteita ja hyviä asioita on hyvin vähän. Olen vaan rehellinen itselleni.
Mielenkiintoisia kommentteja, kiitos paljon näistä! Itselläkin pahoja ongelmia itseluottamuksen kanssa, näistä sai vähän pureskeltavaa itselle.
Tätä ilmeisesti itsevarman ihmiset tekee oikeasti, koska itsevarma kaveri kertoi mulle samaa. Itse sen verran epävarma, ettei tommoinen toimi noin nopealla sykkeellä. Mutta uskoisin kyllä, että jos tekee pitempiaikaisen kuurin positiivista aivopesua, niin toi alkaisi uppoamaan kanssa.