Miten olla itsevarma ilman esittämistä?

Ihan hyvä keino on aluksi teeskennelläkin itsevarmuutta, siitä voi tulla tapa. Yleensä kun hallitsee asiat, esim. tekee läksyt, jos on koululainen tai työelämässä pyrkii oppimaan työt hyvin, niin itsevarmuus tulee itsestään.

Pitää kuitenkin muistaa että esitämme eri rooleja elämässä. Roolini on olla äiti, vaimo, sisko, sukulainen, ystävä.. Työpuolella luotettu ja osaava työntekiä. Ja kaikki ne roolit ovat erilaisia mutta ne kaikki tulevat minusta. Pystynkö sitten olemaan kaikissa näissä rooleissa täydellesesti, se on taas eri asia.

Minä olen suht itsevarma, vaikka on mullakin omat kipupisteeni, joita en ole valmis jakamaan. Luulen, että meitä itsevarmoja yhdistää se, ettei olla niin tarkkoja itsestämme, mitä muut ajattelee meistä tai ollaanko pidettyjä vai ei. Ei siksi keskitytä edes niin paljon itseemme vaan esim. keskustelunaiheisiin ja kontaktiin muiden ihmisten kanssa. Eli jos pitäis neuvoa, niin huomio pois itsestä ja turha häpeily pois. Ihmisiä me vaan kaikki ollaan mokinemme ja outouksinemme.

Vierailija kirjoitti:

Todella tärkeä aihe, hienoa kun nostit esiin. Nykyään näkee niin paljon huonoa itsetuntoa, mikä purkautuu töykeytenä, pöyhkeytenä ja itseriittoisuutena. On tosi hankalaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Itsevarmuuden kehittämistä kaipaisi todella moni.

Huonot käytöstavat yleensä kertoo huonosta itsetunnosta tai mt-ongelmista, tai siitä että ihminen on todella pohjalla ja joku asia ns. katkaisee kamelin selän jolloin käyttäytyy vähän ikävästi. Hyvän itsetunnon omaava voi olla myös hiljaisempi, harkitsevampi jne eikä se tee kenestäkään arkaa tai epävarmaa. Jotkut ihmiset kuvittelevat että kovaäänisyys ja itsensä korostaminen jatkuvasti kertoisi hyvästä itsevarmuudesta, itsevarmuutta on se että uskaltaa olla oma itsensä. Kun on rohkeasti oma itsensä, kaikki epävarmuus ja muu katoaa. 

No ei sitä voi esittää. Joko on itsevarma tai ei.

On vaan, ei tätä voi mitenkään ulkoistaa. Joko olet itsevarma tai et. Lähtee aika syvältä itsestä, toki voi ulkoisilla tekijöillä jonkin verran vaikuttaa, mut pääsääntöisesti ei. 

Itsevarmuutta joko on tai joutuu esittämään että on. Luultavasti itsevarmuutta on itselle tutuilla vesillä. Olet luultavasti ja toivottavasti hyvä jossakin asiassa. Tässä mielessä kehotan hankkimaan jonkun vahvan taidon tai osaamisen jolle on kysyntää ja käyttöä. Joka iikalle tekee hyvää myös itsetunnolle ja itsevarmuudelle olla ekspertti jossain ja hyödyllinen. Kyllä varmaan aikanaan aloitettu kokemuksen kerääminen vuosien varrella painaa verrattuna johonkin ummikkoon. En käy neuvomaan tai määräilemään mikä tuo kyky pitää olla, se riippuu sinun taipumuksistasi ja mielenkiinnostasi. Varmaan menestyy paremmin siinä minkä kokee  kiinnostavaksi. Kai olet jostain kiinnostunut? 

Itsevarma täytyy olla, muuten ei ole. Jos yrittää esittää hyvin itsevarmaa niin hankaloittaa omaa oloa ja elämää. Miksi edes pitäisi esittää yhtään mitään? Mikä on ongelmasi, siitä kannattaa lähteä eteenpäin. Mikä siinä itsevarmuudessa on hankalaa ja missä asiassa olet itsevarma, missä taas et? Se on sellaista kokonaisuuden hiomista. Vaikka ei olisikaan ihmisenä täysin itsevarma, on silti mahdollista olla itsevarma jonkun tekemisen tai asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kuitenkin muistaa että esitämme eri rooleja elämässä. Roolini on olla äiti, vaimo, sisko, sukulainen, ystävä.. Työpuolella luotettu ja osaava työntekiä. Ja kaikki ne roolit ovat erilaisia mutta ne kaikki tulevat minusta. Pystynkö sitten olemaan kaikissa näissä rooleissa täydellesesti, se on taas eri asia.

Kaikki emme esitä näitä rooleja vaan edustamme erilaisia rooleja. Mukaudumme erilaisiin tilanteisiin jolloin käyttäytymisemmekin saattaa olla erilaista. Se on täysin normaalia ja hyväkin asia sillä kaikkien kanssa tai kaikissa tilanteissa ei voi olla vain aina tietynlainen. Helpottaa esimerkiksi se jos ei ole asenteellisia ongelmia ja ymmärtää roolinsa merkityksen.

Omalta osaltani tiedän kertoa että sain valtavasti itseluottamusta kun kävin läpi eroprosessin - ja sydänkohtauksen. Uuden alku ja varoitus, uusi mahdollisuus elämälle. Jatkoaika. En aio uhrautua tai suostua mihin vain, nyt aikani on jonkun arvoista. Ylipäänsä nyt edes nykyään jo mietin näitä asioita. Minä kävin kuolleissa josta elvytettiin, peliaikaa on siis vielä. Mikä vaan lekkeripeli ja urpojen ihmisten urpoilu edestakaisin, pyrkyryys ja hölötys ei mene enää läpi. Loppuelämäni on arvokkaampi kuin loputon ämpyily jonninjoutavuuksiin. En silti hosu ympäriinsä vaan täsmälleen päinvastoin, liikun ja syön terveellisesti. Koen olevani jonkun arvoinen joten en siedä mitä vain, äänestän jaloillani ja lompakollani. Muu ei mene jakeluun. Kiitän ja kehun jos on aihetta kyllä. 

Sen mitä olen itse oppinut että paradoksaalisesti kun lakkaat "etsimästä" tai "saavuttamasta" itsevarmuutta olet jo lähellä itsevarmuutta tai saavuttanut jo sen.

Koska, jos jatkuvasti etsit ja pyrit itsevarmuuteen niin vastaasi tulee aina lisää asioita ja esimerkkejä mitä ja miten sinun pitäisi olla, oli se sitten mediasta, somesta, muilta ihmisiltä yms. Tässä on se ero, että olet tällöin muiden muodostamassa itsevarmuudessa et "omassa itsevarmuudessa" jonka sinä, itse, olet muodostanut.

Tuntuu että monilta unohtuu "itsevarmuudessa" se "itse" kohta, eli jos sinä olet varma itsestäsi niin silloin olet, muissa tapauksissa se on muiden päätettävissä jolloin "itse" itsevarmuudessa on turha pointti.

Aikaisemmin olin epävarma, mutta enää en oikein tiedä.

Hyvä kysymys. Tässä asiassa ei todellakaan toimi se "fake it till you make it" vaan tuo itsevarman esittäminen on vaan huonompi vaihtoehto kuin olla oma huonoitsetuntoinen itsensä.

Se aito, terve itsevarmuus luo sellaisen miellyttävän ja jotenkin levollisen karismaattisen olemuksen.