Miten olla itsevarma ilman esittämistä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ajatella että tilanteissa ollaan minä vastaan muut vaan että siinä on kumpikin osapuoli tekemässä sitä yhteistä kokemusta.

KIITOS! Tämä oli parasta mitä olen lukenut moneen päivään ja olen lukenut aika paljon! Kiitos tästä muistutuksesta!

Vierailija kirjoitti:

Muualta poimittua:

"Hyvä itsetunto ei ole

Samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen. Pelkkää itsevarmuutta ja itsensä näkemistä ainoastaan myönteisessä valossa. Sosiaalista rohkeutta, sillä myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä ihmisellä voi olla hyvä itsetunto.

Mitä eroa on Itsetunnolla ja itseluottamuksella?

Itsetunto on siis sitä, kuinka arvokkaiksi itsemme tunnemme ilman mitään suorituksia. Itseluottamus taas kertoo siitä, mihin kaikkeen uskomme pystyvämme. Jokainen haluaa varmasti raudanlujan itseluottamuksen."

En ymmärrä viimeistä lausetta lainkaan. Eikö pitäisi olla että jokainen haluaa raudanlujan itsetunnon, eikä -luottamuksen? Sehän se kuitenkin on kaiken perusta. Ei se, että uskoisi pystyvänsä ihan mihin vaan, se kun ei ole usein tottakaan.

Siinä missä itseluottamus vaikuttaa tekemiseen, vaikuttaa itsetunto kaikkeen. Olen nähnyt ihmisiä, joilla heikko itsetunto ja he mittaavat arvoaan juuri työn, tekemisen ja muiden heille antaman arvon kautta. He ovat aika ahdistuneita, vaikka suoriutuisivat ulkoisten mittareiden mukaan todella hyvin. Eivätkä pysty huomioimaan voimavarojaan, koska piiska ajaa eteenpäin ja oma arvo katoaa heti (ei totta oikeasti) kun höllää suorittamisessa. Eivät sitten osaa nauttia edes niistä asioista mitä kovasti tavoittelevat, koska intuitiivisesti ymmärtävät ettei se riitä ja kun saa sen muiden arvostuksen tms., se kumiseekin tyhjyttää eikä tuo mitään täyttymystä.

Kyllähän siinä on eroa, että "on itsevarma" vai "esittää itsevarmaa"

Ja sanoisin että esittämällä ei pääse niin pitkälle. Minusta itsevarmuus tulee siitä että vähänku "tiedän mitä teen" ja jos joku sanois mulle vastaan niin siltikin tiedän mitä teen

Mutta en ole aina itsevarma :D

Jossakin tilanteissa sitä tuntee olevansa ikään kuin kotikentällä, ja joskus taas vieraskentällä, urheilutermiä käyttäen

Itsevarmuus on uskoa omiin kykyihinsä. Niin kuin monet muutkin asiat, itsevarmuus on jatkumo, eikä mikään mustavalkoinen juttu. Vähän niin kuin vaikka mielenterveys: kukaan ei ole täysin hullu tai täysin terve aina ja kaikkialla.

On helppoa olla itsevarma, jos on hyväksytty. Niinpä on ihan normaalia, että Ap:n itsevarmuus romahti, kun hän erosi. Hylkäämiskokemus vaikuttaa aina radikaalisti itsevarmuuteen normaaleilla ihmisillä. Ja jos hylkäämiskokemuksia on kertynyt lapsesta asti, itsevarmuuden löytäminen voi vaatia paljon töitä.

Vastavuoroiset ja turvalliset ihmissuhteet ovat omiaan itsevarmuuden rakentumisessa. Ongelma on, että hyvin heikko itsevarmuus aiheuttaa usein antisosiaalista käytöstä, kuten ripustautumista tai välttelyä. Se on tavallaan itseään ruokkiva kehä. Moni on silti löytänyt itsevarmuuden sisältään totaalisen yksinäisyyden hetkellä. Uskonto, taide, liikunta tai mikä vaan voi auttaa tässä.

Äärimmäinen itsevarmuus on röyhkeyttä ja sokeutta ja kertoo huonosta itsetunnosta. Viisas osaa olla epävarma silloin, kun ei tiedä tai osaa. Itsensä kyseenalaistaminen on tervettä ja jopa suositeltavaa. Monella on vaan niin kova tarve esittää itsevarmaa, etteivät uskalla oikeasti katsoa peiliin.

Mua on kuvailtu itsevarmaksi. Joskus oonkin, joskus en. Riippuu päivästä. Yleensä en pelkää ihmisiä lainkaan. Kiusalliset tilanteet, nolatuksi tuleminen yms., joita monet pelkää, ei hetkauta mua. Oon ns. kala vedessä ja tää myös paistaa musta sadan metrin päähän (olen saanut tuntemattomilta palautetta).

Joskus taas en uskaltaisi puhua edes kaupan kassalle. Lukittaudun kotiin ja itken omaa kyvyttömyyttäni. Elämäni on jatkuvaa tuhkasta nousemista.

Olen sellaisessa ammatissa, jossa on pakko olla hieman auktoriteettia, joten harjoittelin sellaisen sopivan autoritäärisen ja itsevarman roolin. Nykyään se on jo osa persoonaani ja voin pukea sen päälleni muissakin kuin ammatillisissa yhteyksissä. Helpommin sanottu kuiten tehty, myönnän. Mutta alkuvaiheessa on pakko hyväksyä se, että ennen kuin istahdat kunnolla siihen rooliin se on oikeasti näyttelemistä. Sun pitää miettiä, millainen haluat olla, ja sitten näytellä sitä. Ja kannattaa aloittaa juuri ammatillisista asiakasrajapintakohtaamisista, koska se asiakas ei huomaa sitä sun näyttelemistä - sillä saattaa olla ammattiryhmäsi edustajista juuri samanlainen mielikuva kuin se, mitä yritätkin näytellä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin yleensä toimii, että panostan hyvään ensivaikutelmaan. Siis hypetän ja hehkutan ja psyykkaan itseäni, yritän innostaa ja kannustaa päässäni kun menen johonkin uuteen tilanteeseen, kouluun tai työhön ja oon niin positiivisuus ja ystävällisyys edellä kuin voi. Sitten helpottaa, musta pidetään ainakin enemmän kuin jos menen tosi jännittyneenä ja välttelevänä tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus jos on vaikka pitkä loma välissä tai ei muuten näe noita ihmisiä, alkaa taas vähän jännittää ja vaatii itseltä ihan tuota hehkutusta ja hyviin asioihin keskittymistä niin saa hommat taas sujumaan. Sitten ei tarvitse esittää.

Minä uskon myös vahvasti tuohon itsensä psyykkaamiseen ja henkiseen valmistautumiseen. Mieti onnistumisia elämässäsi - näiden ei mitenkään tarvitse liittyä tulossa olevaan tilanteeseen. Tärkeintä on, että saat itsellesi hyvän fiiliksen. Auttaa myös jos harjoittelet tilannetta etukäteen vaikka peilin edessä. Ekat 3-5 harjoituskierrosta ovat ihan hirveitä mutta hei, kukaan ei näe ja meno paranee kerta kerralta kun siedätät itseäsi.

Opettele tuntemaan itsesi enkä tarkoita egoa vaan kuka todella olet edes vähäsen niin näet maailman eri perspektiivistä sekä muut ihmiset.

Mitä enemmän tunnet todella itseäsi sitä vähemmän esität.

Vierailija kirjoitti:

Mua on kuvailtu itsevarmaksi. Joskus oonkin, joskus en. Riippuu päivästä. Yleensä en pelkää ihmisiä lainkaan. Kiusalliset tilanteet, nolatuksi tuleminen yms., joita monet pelkää, ei hetkauta mua. Oon ns. kala vedessä ja tää myös paistaa musta sadan metrin päähän (olen saanut tuntemattomilta palautetta).

Joskus taas en uskaltaisi puhua edes kaupan kassalle. Lukittaudun kotiin ja itken omaa kyvyttömyyttäni. Elämäni on jatkuvaa tuhkasta nousemista.

Narsismin oirekuvaan kuuluu juuri tuo suurenmoisesta ihan mitättömään minään ja takaisin vaihtelu. Ei ole tervettä itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus on uskoa omiin kykyihinsä. Niin kuin monet muutkin asiat, itsevarmuus on jatkumo, eikä mikään mustavalkoinen juttu. Vähän niin kuin vaikka mielenterveys: kukaan ei ole täysin hullu tai täysin terve aina ja kaikkialla.

On helppoa olla itsevarma, jos on hyväksytty. Niinpä on ihan normaalia, että Ap:n itsevarmuus romahti, kun hän erosi. Hylkäämiskokemus vaikuttaa aina radikaalisti itsevarmuuteen normaaleilla ihmisillä. Ja jos hylkäämiskokemuksia on kertynyt lapsesta asti, itsevarmuuden löytäminen voi vaatia paljon töitä.

Vastavuoroiset ja turvalliset ihmissuhteet ovat omiaan itsevarmuuden rakentumisessa. Ongelma on, että hyvin heikko itsevarmuus aiheuttaa usein antisosiaalista käytöstä, kuten ripustautumista tai välttelyä. Se on tavallaan itseään ruokkiva kehä. Moni on silti löytänyt itsevarmuuden sisältään totaalisen yksinäisyyden hetkellä. Uskonto, taide, liikunta tai mikä vaan voi auttaa tässä.

Äärimmäinen itsevarmuus on röyhkeyttä ja sokeutta ja kertoo huonosta itsetunnosta. Viisas osaa olla epävarma silloin, kun ei tiedä tai osaa. Itsensä kyseenalaistaminen on tervettä ja jopa suositeltavaa. Monella on vaan niin kova tarve esittää itsevarmaa, etteivät uskalla oikeasti katsoa peiliin.

Hyvin sanottu. Oikeastaan muut aika pitkälle määrittelevät sen, miten varma olet. Näkeehän sen työpaikan suosikeista, että miten itsevarmoja he ovat ja kiusatuista vastaavasti, että on kiusallinen olo esiintyessään. Tykätty tykkää itsestään ja halveksittu ei.

Hankkimalla hyvän itsetunnon ja olemalla häpeilemättä sitä mitä on. Kerran se vain kirpaisee.

Kai se lähtee siitä että hyväksyy itsensä ja on välittämättä siitä mitä muut ajattelee. Et voi kuitenkaan kontrolloida sitä miten muut näkevät sinut, joten yhtä hyvin voit olla vain oma itsesi. Ottakoot tai jättäkööt.

Joku psykologi jossain sanoi käytännössä, että fake it till you make it. Ihmismieli on siitä jännä, että kun tarpeeksi itselleen uskottelee asioita niin lopulta voi oikeasti alkaa uskoa niin. Peili naaman eteen ja kerro toistuvasti itsellesi kuinka hyvä ja upea oot.

Harjoita sisäistä turvaasi.

Varmasti sillä lailla että olet Itse Rakas paskainen, etkä kuuntele toisen murheita vaan ja olet Täynnä itseäsi!

Itse olen julmasti saanut todeta että jos olet kiltti tunteellinen Oikeuden mukainen ei pilkkaa ketään tällä asenteella Et näköjään pääse esiintymään.

Sinun unelmat lytätäyään .

Eli itse rakkaudella näköjään pääse ja sillä ilkeydellä !

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain ohiksena mieleen, että miksi epävarmuus, arkuus, ujous ym. ärsyttävät joitakin ihmisiä niin paljon? Minä olen koko ikäni saanut kuulla moitteita siitä, että olen "aran" oloinen. Arvostelua on tullut silloinkin, kun omasta mielestäni olen ollut jopa melko rentoutunut. Miksi pitäisi olla itsevarma tai itsevarman oloinen?

Ja mitä joku on toisen olemusta arvostelemaan?

Ja miten itse ne kommentit ottaa. Riippuvan se siitäkin paljon.

Olen tällainen.

Itse olen miettinyt, että minä olen minä ja se joku on yksi ihminen. Ei se ole kaikki. Yksi oma minänsä. Hänellä on ihan omat haasteensa.

Kenties joku kiinnittää huomion, kun on itse herkistynyt k.o. asialle. On vaikka itse sanassa tilanteessa tai on ollut.. joskus voi jooa kiusallaan huomautella.

Ehkä aapee oot oma ittes. Sitä pikkuhiljaa kehittyy hyväksymään itseään. Saat olla semmonen kuin olet.. saat kehittää itseäsi, jos siltä tuntuu.

Olennainen on se mitä sinä haluat. Alat mennä sitä kohti. Teet siihen suuntaan valintoja. Pikkuhiljaa. Tässä on tämä koko elämä aikaa. Erilaisia vaiheita on ha tulee.

Olet just hyvä omana itsenäsi. Siitä vaan uteliaana tähän päivään.

Voi olla luottamus omaan osaamiseen ja silti näyttää epävarmalta.  Ihmiset tulkitsevat niin paljon asioita väärin.

Vierailija kirjoitti:

Olen sellaisessa ammatissa, jossa on pakko olla hieman auktoriteettia, joten harjoittelin sellaisen sopivan autoritäärisen ja itsevarman roolin. Nykyään se on jo osa persoonaani ja voin pukea sen päälleni muissakin kuin ammatillisissa yhteyksissä. Helpommin sanottu kuiten tehty, myönnän. Mutta alkuvaiheessa on pakko hyväksyä se, että ennen kuin istahdat kunnolla siihen rooliin se on oikeasti näyttelemistä. Sun pitää miettiä, millainen haluat olla, ja sitten näytellä sitä. Ja kannattaa aloittaa juuri ammatillisista asiakasrajapintakohtaamisista, koska se asiakas ei huomaa sitä sun näyttelemistä - sillä saattaa olla ammattiryhmäsi edustajista juuri samanlainen mielikuva kuin se, mitä yritätkin näytellä. 

Ei autoritarismia ja itsevarmuutta voi harjoitella, ne ovat ihmisellä synnynnäisiä ominaisuuksia. Jos niitä harjoittelee, niin se on sama kuin näyttelee roolia itsestään. Muut ihmiset huomaavat aina, jos tapaavat ja keskustelevat tällaisen "harjoittelijan" kanssa.

Ei ole menossa mitään esitystä; kaikki tuntevat sinut jo 

Feikkaus on out.

Älä välitä on minun vinkkini. Älä välitä mitä muut sinusta ajattelee. Mene ja tee asioita mitkä sinulle tärkeitä. Loppu hoituu kuin itsestään.