Uusi kumppani ei halua nähdä aina kun mahdollista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin. Kaipaan itse elämänkumppania, en tapailukaveria.

Tämä. Ap:ssa ei ole vikaa, kuten ei ole vikaa tapailukumppanissakaan, tarpeet eivät vain nyt kohtaa. Tämä on sellainen tilanne jossa jompikumpi joutuu joustamaan. Yleensä se on aina nainen, joka koittaa tehdä myönnytyksiä miehelle ja ajattelee olevansa ripustautuva, jos kaipaa intohimoisempaa yhdessäoloa, mutta ei sen niin tarvi olla. Ole ap uskollinen itsellesi ja sille mitä kaipaat, älä tee kompromisseja. 

Melkein tuli itku kun luin tämän.

Kiitoksia kaikille tsempeistä ja vertaistuesta.

Joku kirjoitti:

"Jotenkin sitä vaan näissä kaikissa pitäisi olla samalla sivulla ihan luonnostaan"

ja se kolahti.

Nyt soi päässä: "Mä päästän sut pois, vaikka sattuu". Ehkä edessä vielä se, jonka kanssa tarpeet kohtaavat paremmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

No mun oletus oli, että sinne ei pääse bussilla ja siksi vaati kyytiä vanhemmalta. Kaikkiallahan ei bussit samalla lailla kulje kuin isoissa kaupungeissa. Mutta pointtini toki oli se, että ei missään tilanteessa tuollaisen kuskaamisen takia jätetä teatterilippuja käyttämättä, vaan teinille keksitään vaihtoehtoinen kulkemistapa - oli se sitten bussi tai taksi.

Itse asuin lapsuuden ihan ydinperheessä maalla missä bussit ei todellakaan kulkeneet kuin joskus ja jouluna. Kyllä olisi vanhemmat nauraneet kakkaisen naurun jos olisin vaatinut että kuskatkaa mut Liisalle ja muutaman tunnin päästä takas. Kyllä nää organisoitiin pidemmällä jänteellä.

Oletan että tuissa esimerkissä mamma asuu seudulla jossa bussit kulkee kun sen lapselleen sanoi. Ei kai kukaan äiti niin toope ole että sanoo lapselle että mene bussilla jos ei niitä kulje. Valoja päälle :)

Vierailija kirjoitti:

Itsellä juuri sama tilanne....

Yritin käydä keskustelua aiheesta mitä teemme kun minun läheisyyden tarpeeni ja hänen etäisyyden tarpeensa sattuvat samaan viikonloppuun. Hän väisti koko kysymyksen ja on valmis jatkamaan "itse määrittämällään" tavalla suhdetta.

Tämä mies ei osaa ruokkia läheisyyttä etäämmältä soittelemalla ja viestittelyillä. Aina ei tarvitse nyhjätä samalla sohvalla ja läheinen ja rakastava suhde on mahdollista myös vaikka olisi fyysistä välimatkaa.

Olen kuullut myös tuon imurointi selityksen...siis olen hänen arvojärjestyksessään numero 9. Heti imuroinnin jälkeen.

Tässä kuviossa minulla ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde, koska haluamme eri asioita.

Mulla oli jo ysärillä hetken aikaa miesystävä joka käytti parina lauantai iltana imurointiselitystä. Muutenkin outo. Pistin poikki.

Ahkeria imuroijia nää suomi pojaat ;)

Onko tähän hyvään ketjuun pakko tuoda tuota uusperhehöpinää? Menkää muualle siitä keskustelemaan.

Alkuhuuma on ihanaa aikaa ja kyllä sitä ihastuneena ja rakastuneena varsinkin haluaisi olla mahdollisimman paljon yhdessä. Jos on toisella kierroksella niin lapset voivat tehdä tuon mahdottomaksi ja minusta siinä voi nähdä positiivisiakin puolia. Tärkeää on muistaa kuka sinä olet ollut silloin, kun sinuun on rakastuttu ja kuka kumppanisi on ollut, kun olet rakastunut häneen. Hän on todennäköisesti ollut henkilö jolla on ollut sisältöä elämässään ja löytänyt iloa tekemistään asioista. Kumpaakaan noista ihmisistä ei pidä kahlita. Minusta on upeaa, kun kumppanillani on muitakin tärkeitä asioita elämässään aivan kuten minullakin. Lapsia, perhettä, työ ja harrastuksia. On aika iso juttu ottaa koko vastuu toisen ihmisen onnellisuudesta. Eikä ole hyvä hukata itseään. Minä koitan olla koko suhteen ajan se ihminen joka minä olen. Ei niin, että alkuhuumassa olen se 24/7 iholla oleva rakastaja ilman muita harrastuksia kuin naiseni kaikkien halujen tyydyttäminen ja puolentoista vuoden päästä muutun harrastukseni etusijalle laittavaksi murahtelijaksi, joka kotona lähinnä keskittyy kännykkään.

Mulla onkin ollut vaikeaa suhteissa, koska vaikka en ole alussa 24/7 iholla niin mun näkemishalut eivät kuitenkaan vähene vuodessa. Mä jaan päiväni kuulumiset ja olen henkisesti läsnä samaan tapaan 6 kuukautta suhteen alusta ja 3 vuoden päästä. Mä olen hellä ja hassutteleva ja empaattinen kumppaniani kohtaan, mutta naiset ovat olleet erilaisia alkuihastuksen jälkeen. Tänne jo kirjoitin, miten tapaamistiheys muuttui yhden kanssa. Toiselta katosi kaikki empatia suhteelle omistautuminen ja alkoi hirveä tarve haastaa ja dominoida. Olen joutunut lopettamaan nuo suhteet, koska ne eivät ole enää olleet vastavuoroisia.

Kaiken pointti on, että älkää hukatko itseänne suhteessa ja älkääkä antako kumppaninne myöskään hukata itseään.

M45

Vierailija kirjoitti:

Onko tähän hyvään ketjuun pakko tuoda tuota uusperhehöpinää? Menkää muualle siitä keskustelemaan.

Joo se vähän liitty tähän aiheeseen, kun sivuttiin sitä että jos miehen/naisen lapset vievät kaiken liikenevän vapaa-ajan etc. Meni kyllä vähän jo turhankin sivuraiteelle, myönnettäköön. Olin yksi joka kommentoi tätä puolta asiassa.

Taisi lähteä jostain tokaisusta kun joku totesi että lapset tulee aina ensin jne. Niin eihän siinä sitten kannata paljoa seukkailla jos mies saa vain ne jämäpalat.

Mitähän kolmesti viikossa vehjettään tempovalle kuuluu? Onkohan jo kerrat täynnä tältä viikolta :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

Tosiaan! Mulla on kolme lasta, iät 8-17v. Asutaan siten että etenkin vklp bussit menee huonosti ilta-aikaan. Todellakaan eivät ajele takseilla, oikein naurattaakin ajatus :)  Mikä näky se olisi kun he menisivät johonkin kaverilleen TAKSILLA :) En tiedä ketään lasta joka ajelee taksilla. Johan siinä kaveritkin ihmettelisi ja voisi lähteä huhu että tuolla porukalla sitä pätäkkää on, ja hyväksikäyttöjuttuakin voisi jo tulla. 

Olen kasvattanut lapset siihen että täytyy ennakoida. Yökyläilevät kavereillaan paljon, lisäksi pyöräilevät lyhyet matkat ja vanhimmalla on mopo. 

Ollaan kaikki aika liikkuvaista porukkaa, johan me saisimme taksiliitolta jonkun joulumuistamisen jos me kaikki ajeltaisi taksilla aina :) 

Organisoikaa asiat ja samalla tulette opettaneeksi tämän tärkeän taidon lapsille. Kuten myös sen että ei kaikki pyöri heidän oikkujensa ympärillä.

Sori ohis! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin. Kaipaan itse elämänkumppania, en tapailukaveria.

Samaa mieltä. Joko olette kertakaikkiaan liian erilaisia, tai sitten miehellä on ns. naisrinki. Ne lepopäivät on suomeksi: tapailen silloin toisia naisia. Hän arpoo  - kenties pitkäänkin - kenet teistä valitsisi. Kukaan ei ole tarpeeksi sävähdyttävä joten pitää pitää pientä rinkiä. Sitten jos jonain päivänä SE OIKEA daami tulee kohdalle, rinki jää. Kyllä silloin nämä omat lepäilyehtoopäivät jäävät, eteenpäin mennään että humisee. Muutetaan yhteen, avioliitot, mahd. lapset ja muut! 

Niin nähty. Muistelkaapa vain aiempia miesjuttujanne: jos mies on oikeasti hullaantunut, sen näkee, ja homma etenee. 

Terveisin keski-ikäinen täti-ihminen

Toinen täti komppaa. Lisäksi sitä alkaa kummasti haistamaan ne varoitusmerkit jotka aiemmin/nuorempana jäi hoksaamatta.

Ja ne on just se syy, miksi sitä alkaa pohtia ja epäillä kaikenlaista. Vaisto ei varoittele turhaan joten niihin omiin tuntemuksiin pitää uskaltaa ja halutakin luottaa. Tuntuu aika oudoltakin että moni on valmis uskomaan toisen ihmiset puheet ja vakuuttelut, mutta ei uskalla luottaa omiin tuntemuksiinsa.

Kummalla onkaan suurempi tarve valehdella tai maalata musta valkoiseksi? Kumpi ajattelee ensisijaisesti sinun etuasi?

Takerrun vielä noihin imurointi/lepoehtoisiin. Onko mies silloin puhelimella tavoitettavissa? Voiko hänelle soittaa silloinkin? Vastaako viesteihin kuinka pian? Kuittaako viiveellä vain jotain "ok" tms, vai onko pidempiä viestejä/puheluita? Vai onko lepohetket niin pyhitettyjä että kännykkä on poissa, jopa kiinni? Ajan takaa sitä, että näillä jäisi kiinni mahdollisista toisista naisista. 

Onko ihmeellisiä "poikien mökkiviikonloppuja" henkilöiden kanssa, joita et ole koskaan nähnyt? 

Kun ihminen on sokaistumalla rakastunut, kyllä siinä jää hetkeksi kaverit vähemmälle huomiolle ja yhdessä halutaan viettää kaikki liikenevä aika. Kaverit ymmärtävät tämän. Ja tilanteesta riippuen, voidaan käydä porukalla siellä mökkeilemässä. 

Näin nettitreffiaikana on todella yleistä pitää näitä mies/naisrinkejä. Tilanteeseen ajaudutaan juuri kun kukaan ei erityisesti sykähdytä mutta paremman puuttessa joku siinä on jota voi käydä höyläämässä. Kun todellinen löytö ilmestyy, se on menoa! Pölyvillakoirat kasvavat nurkissa sen jälkeen :) 

Nuorempana oli kanssa näitä lepäilijöitä ja imuroijia. Eipä niistä mitään tullut. Kaikkeen sitä mukautuikin. Viisastuin sitten aika pian. Naisen on turha jallittaa jotakuta imuroijaa. Jos miestä ei kiinnosta, häntä ei kiinnosta.  

Tervisin se sama keski-ikäinen täti-ihminen

Yllättävän paljon alapeukkuja? Kyllä se on ihan tosiasia että miehet vedättää näissä asioissa. Pidetään useaa naista ja keksitään ihmeellisiä tekosyitä miksi ei voi nähdä. 

Imurointi niin intensiivistä koko lauantain ettei edes hädintuskin viestiin ehdi vastata, joopa joo! Mahtaa tulla puhdasta siinä 27 neliön yksiössä. Eihän sitä puhelimen ääntä kuule tietenkään kun Hoover pauhaa täysillä koko vuorokauden. Niimpä niin. Sunnuntaina täytyy sitten lepäillä kun on niin rankasti imuroitu.

Luottakaa vaistoonne. Aina sitä haluaa uskoa hyvää toisesta mutta usein toisille puhumalla saa muuta katsantoa asiaan, vaikkapa täältä av-palstalta :) 

Naiset on hyviä keksimään kaikenmaailman selityksiä yksinkertaisille asioille (mies ei ole rakastunut). Itsekin olen siihen sortunut kun olen niin paljon halunnut uskoa ettei jo syvällä sisimmässäni tietämäni asiat ole totta.

damsugare vai dammsugare? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin. Kaipaan itse elämänkumppania, en tapailukaveria.

Samaa mieltä. Joko olette kertakaikkiaan liian erilaisia, tai sitten miehellä on ns. naisrinki. Ne lepopäivät on suomeksi: tapailen silloin toisia naisia. Hän arpoo  - kenties pitkäänkin - kenet teistä valitsisi. Kukaan ei ole tarpeeksi sävähdyttävä joten pitää pitää pientä rinkiä. Sitten jos jonain päivänä SE OIKEA daami tulee kohdalle, rinki jää. Kyllä silloin nämä omat lepäilyehtoopäivät jäävät, eteenpäin mennään että humisee. Muutetaan yhteen, avioliitot, mahd. lapset ja muut! 

Niin nähty. Muistelkaapa vain aiempia miesjuttujanne: jos mies on oikeasti hullaantunut, sen näkee, ja homma etenee. 

Terveisin keski-ikäinen täti-ihminen

Toinen täti komppaa. Lisäksi sitä alkaa kummasti haistamaan ne varoitusmerkit jotka aiemmin/nuorempana jäi hoksaamatta.

Ja ne on just se syy, miksi sitä alkaa pohtia ja epäillä kaikenlaista. Vaisto ei varoittele turhaan joten niihin omiin tuntemuksiin pitää uskaltaa ja halutakin luottaa. Tuntuu aika oudoltakin että moni on valmis uskomaan toisen ihmiset puheet ja vakuuttelut, mutta ei uskalla luottaa omiin tuntemuksiinsa.

Kummalla onkaan suurempi tarve valehdella tai maalata musta valkoiseksi? Kumpi ajattelee ensisijaisesti sinun etuasi?

Takerrun vielä noihin imurointi/lepoehtoisiin. Onko mies silloin puhelimella tavoitettavissa? Voiko hänelle soittaa silloinkin? Vastaako viesteihin kuinka pian? Kuittaako viiveellä vain jotain "ok" tms, vai onko pidempiä viestejä/puheluita? Vai onko lepohetket niin pyhitettyjä että kännykkä on poissa, jopa kiinni? Ajan takaa sitä, että näillä jäisi kiinni mahdollisista toisista naisista. 

Onko ihmeellisiä "poikien mökkiviikonloppuja" henkilöiden kanssa, joita et ole koskaan nähnyt? 

Kun ihminen on sokaistumalla rakastunut, kyllä siinä jää hetkeksi kaverit vähemmälle huomiolle ja yhdessä halutaan viettää kaikki liikenevä aika. Kaverit ymmärtävät tämän. Ja tilanteesta riippuen, voidaan käydä porukalla siellä mökkeilemässä. 

Näin nettitreffiaikana on todella yleistä pitää näitä mies/naisrinkejä. Tilanteeseen ajaudutaan juuri kun kukaan ei erityisesti sykähdytä mutta paremman puuttessa joku siinä on jota voi käydä höyläämässä. Kun todellinen löytö ilmestyy, se on menoa! Pölyvillakoirat kasvavat nurkissa sen jälkeen :) 

Nuorempana oli kanssa näitä lepäilijöitä ja imuroijia. Eipä niistä mitään tullut. Kaikkeen sitä mukautuikin. Viisastuin sitten aika pian. Naisen on turha jallittaa jotakuta imuroijaa. Jos miestä ei kiinnosta, häntä ei kiinnosta.  

Tervisin se sama keski-ikäinen täti-ihminen

Yllättävän paljon alapeukkuja? Kyllä se on ihan tosiasia että miehet vedättää näissä asioissa. Pidetään useaa naista ja keksitään ihmeellisiä tekosyitä miksi ei voi nähdä. 

Imurointi niin intensiivistä koko lauantain ettei edes hädintuskin viestiin ehdi vastata, joopa joo! Mahtaa tulla puhdasta siinä 27 neliön yksiössä. Eihän sitä puhelimen ääntä kuule tietenkään kun Hoover pauhaa täysillä koko vuorokauden. Niimpä niin. Sunnuntaina täytyy sitten lepäillä kun on niin rankasti imuroitu.

Luottakaa vaistoonne. Aina sitä haluaa uskoa hyvää toisesta mutta usein toisille puhumalla saa muuta katsantoa asiaan, vaikkapa täältä av-palstalta :) 

Alalaji asialle: Miehet jotka ottavat yhteyttä sunnuntaina että voisiko nähdä? Yhteydenotto tulee aina juuri silloin. Perjantait-lauantait on tärkeämpää tekemistä. Usein syy voi olla puhtaasti dokaaminen halutussa seurassa, mutta sinä et jostain syystä kelpaa seuraksi vaan joudut virumaan kotona yksin.

Sunnuntaina jos muutakaan ei ilmene, otetaan suhun yhtys jotta voisiko nähdä? Suomeksi halutaan p**noseuraa. Tullaan illemmalla krapuloissaan haisemaan sun luo ja makuukamarin puolelle. Kohta tämän jälkeen mies lähtee. Palatakseen joskus, ei tiedä koska. Näiden kanssa ei voi sopia koskaan mitään. Usein voi olla ihan vaan kaveriseurassakin dokaamista ohjelmansa (näiden kanssa pystytään kyllä sopimaan Lapin matkat, risteilyt ynnä muut)  mutta mukana voi olla muitakin naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset on hyviä keksimään kaikenmaailman selityksiä yksinkertaisille asioille (mies ei ole rakastunut). Itsekin olen siihen sortunut kun olen niin paljon halunnut uskoa ettei jo syvällä sisimmässäni tietämäni asiat ole totta.

Näinhän se on. Osa meistä naisistakin on tätä yrittänyt tuoda esille ketjussa. Osa vaan jauhaa jostain introverteistä jotka eivät halua koskaan nähdä ettei ahdistu sun muuta. Kyllä siinä introverttiyskin jää taka-alalle kun tapaa Sen Oikean.

Mutta miehet: katkaiskaa suhteen alku, ellei kiinnosta. 

N 41 v

taxi drivers kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

Tosiaan! Mulla on kolme lasta, iät 8-17v. Asutaan siten että etenkin vklp bussit menee huonosti ilta-aikaan. Todellakaan eivät ajele takseilla, oikein naurattaakin ajatus :)  Mikä näky se olisi kun he menisivät johonkin kaverilleen TAKSILLA :) En tiedä ketään lasta joka ajelee taksilla. Johan siinä kaveritkin ihmettelisi ja voisi lähteä huhu että tuolla porukalla sitä pätäkkää on, ja hyväksikäyttöjuttuakin voisi jo tulla. 

Olen kasvattanut lapset siihen että täytyy ennakoida. Yökyläilevät kavereillaan paljon, lisäksi pyöräilevät lyhyet matkat ja vanhimmalla on mopo. 

Ollaan kaikki aika liikkuvaista porukkaa, johan me saisimme taksiliitolta jonkun joulumuistamisen jos me kaikki ajeltaisi taksilla aina :) 

Organisoikaa asiat ja samalla tulette opettaneeksi tämän tärkeän taidon lapsille. Kuten myös sen että ei kaikki pyöri heidän oikkujensa ympärillä.

Sori ohis! 

Itse laittaisin mieluummin lapsen taksilla matkaan, kuin pyöräilemään iltapimeällä vaikka 7 km. En oikein ymmärrä, mitä kummallista siinä on - aikuiset ajavat lyhyempiäkin matkoja taksilla. Ei kai niitä taksiajeluita nyt jatkuvasti tule, mutta en ymmärrä miksi olisi omituista joskus laittaa vaikka teini-ikäinen kulkemaan taksilla, jos julkinen liikenne ei kulje tai yhteydet ovat hankalat, ja jos matka on pitkä ja joko sää huono tai pimeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

No mun oletus oli, että sinne ei pääse bussilla ja siksi vaati kyytiä vanhemmalta. Kaikkiallahan ei bussit samalla lailla kulje kuin isoissa kaupungeissa. Mutta pointtini toki oli se, että ei missään tilanteessa tuollaisen kuskaamisen takia jätetä teatterilippuja käyttämättä, vaan teinille keksitään vaihtoehtoinen kulkemistapa - oli se sitten bussi tai taksi.

Itse asuin lapsuuden ihan ydinperheessä maalla missä bussit ei todellakaan kulkeneet kuin joskus ja jouluna. Kyllä olisi vanhemmat nauraneet kakkaisen naurun jos olisin vaatinut että kuskatkaa mut Liisalle ja muutaman tunnin päästä takas. Kyllä nää organisoitiin pidemmällä jänteellä.

Oletan että tuissa esimerkissä mamma asuu seudulla jossa bussit kulkee kun sen lapselleen sanoi. Ei kai kukaan äiti niin toope ole että sanoo lapselle että mene bussilla jos ei niitä kulje. Valoja päälle :)

Olipa sinulla epäempaattiset vanhemmat. Minun isäni taas kuskasi minua pelkän huonon sään takia vain parin kilometrin matkan ja saatoi esim. teininä soittaa hänelle vaikka keskellä yötä hänen ollessaan jo nukkumassa. Hän laittoi takin yöpuvun päälle ja lähti autolla hakemaan minua. Se viestitti minulle teininä välittämistä ja rakkautta, koska itseäni pelotti kulkea yöllä kotiin.

Ja nyt itse vanhempana en myöskään ikinä nauraisi lapselle, jos hän pyytäisi kyytiä. Mikäli en itse pääsisi kuskaamaan, etsisimme toisen tavan kulkea. Mutta kun tämä keskustelu lähti siitä, kumpi menee edelle, kumppani vai lapset, niin mikäli menisin kumppanin kanssa teatteriin ja lapsi joutuisi kulkemaan bussilla tai taksilla, ei se silti sitä tarkoittaisi, että kumppani menisi minulla lasten edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

No mun oletus oli, että sinne ei pääse bussilla ja siksi vaati kyytiä vanhemmalta. Kaikkiallahan ei bussit samalla lailla kulje kuin isoissa kaupungeissa. Mutta pointtini toki oli se, että ei missään tilanteessa tuollaisen kuskaamisen takia jätetä teatterilippuja käyttämättä, vaan teinille keksitään vaihtoehtoinen kulkemistapa - oli se sitten bussi tai taksi.

Itse asuin lapsuuden ihan ydinperheessä maalla missä bussit ei todellakaan kulkeneet kuin joskus ja jouluna. Kyllä olisi vanhemmat nauraneet kakkaisen naurun jos olisin vaatinut että kuskatkaa mut Liisalle ja muutaman tunnin päästä takas. Kyllä nää organisoitiin pidemmällä jänteellä.

Oletan että tuissa esimerkissä mamma asuu seudulla jossa bussit kulkee kun sen lapselleen sanoi. Ei kai kukaan äiti niin toope ole että sanoo lapselle että mene bussilla jos ei niitä kulje. Valoja päälle :)

Olipa sinulla epäempaattiset vanhemmat. Minun isäni taas kuskasi minua pelkän huonon sään takia vain parin kilometrin matkan ja saatoi esim. teininä soittaa hänelle vaikka keskellä yötä hänen ollessaan jo nukkumassa. Hän laittoi takin yöpuvun päälle ja lähti autolla hakemaan minua. Se viestitti minulle teininä välittämistä ja rakkautta, koska itseäni pelotti kulkea yöllä kotiin.

Ja nyt itse vanhempana en myöskään ikinä nauraisi lapselle, jos hän pyytäisi kyytiä. Mikäli en itse pääsisi kuskaamaan, etsisimme toisen tavan kulkea. Mutta kun tämä keskustelu lähti siitä, kumpi menee edelle, kumppani vai lapset, niin mikäli menisin kumppanin kanssa teatteriin ja lapsi joutuisi kulkemaan bussilla tai taksilla, ei se silti sitä tarkoittaisi, että kumppani menisi minulla lasten edelle. 

Mene pois tästä keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

No mun oletus oli, että sinne ei pääse bussilla ja siksi vaati kyytiä vanhemmalta. Kaikkiallahan ei bussit samalla lailla kulje kuin isoissa kaupungeissa. Mutta pointtini toki oli se, että ei missään tilanteessa tuollaisen kuskaamisen takia jätetä teatterilippuja käyttämättä, vaan teinille keksitään vaihtoehtoinen kulkemistapa - oli se sitten bussi tai taksi.

Itse asuin lapsuuden ihan ydinperheessä maalla missä bussit ei todellakaan kulkeneet kuin joskus ja jouluna. Kyllä olisi vanhemmat nauraneet kakkaisen naurun jos olisin vaatinut että kuskatkaa mut Liisalle ja muutaman tunnin päästä takas. Kyllä nää organisoitiin pidemmällä jänteellä.

Oletan että tuissa esimerkissä mamma asuu seudulla jossa bussit kulkee kun sen lapselleen sanoi. Ei kai kukaan äiti niin toope ole että sanoo lapselle että mene bussilla jos ei niitä kulje. Valoja päälle :)

Olipa sinulla epäempaattiset vanhemmat. Minun isäni taas kuskasi minua pelkän huonon sään takia vain parin kilometrin matkan ja saatoi esim. teininä soittaa hänelle vaikka keskellä yötä hänen ollessaan jo nukkumassa. Hän laittoi takin yöpuvun päälle ja lähti autolla hakemaan minua. Se viestitti minulle teininä välittämistä ja rakkautta, koska itseäni pelotti kulkea yöllä kotiin.

Ja nyt itse vanhempana en myöskään ikinä nauraisi lapselle, jos hän pyytäisi kyytiä. Mikäli en itse pääsisi kuskaamaan, etsisimme toisen tavan kulkea. Mutta kun tämä keskustelu lähti siitä, kumpi menee edelle, kumppani vai lapset, niin mikäli menisin kumppanin kanssa teatteriin ja lapsi joutuisi kulkemaan bussilla tai taksilla, ei se silti sitä tarkoittaisi, että kumppani menisi minulla lasten edelle. 

Mene pois tästä keskustelusta.

Mikä hitsin moderaattori sinä luulet olevasi

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

No mun oletus oli, että sinne ei pääse bussilla ja siksi vaati kyytiä vanhemmalta. Kaikkiallahan ei bussit samalla lailla kulje kuin isoissa kaupungeissa. Mutta pointtini toki oli se, että ei missään tilanteessa tuollaisen kuskaamisen takia jätetä teatterilippuja käyttämättä, vaan teinille keksitään vaihtoehtoinen kulkemistapa - oli se sitten bussi tai taksi.

Itse asuin lapsuuden ihan ydinperheessä maalla missä bussit ei todellakaan kulkeneet kuin joskus ja jouluna. Kyllä olisi vanhemmat nauraneet kakkaisen naurun jos olisin vaatinut että kuskatkaa mut Liisalle ja muutaman tunnin päästä takas. Kyllä nää organisoitiin pidemmällä jänteellä.

Oletan että tuissa esimerkissä mamma asuu seudulla jossa bussit kulkee kun sen lapselleen sanoi. Ei kai kukaan äiti niin toope ole että sanoo lapselle että mene bussilla jos ei niitä kulje. Valoja päälle :)

Olipa sinulla epäempaattiset vanhemmat. Minun isäni taas kuskasi minua pelkän huonon sään takia vain parin kilometrin matkan ja saatoi esim. teininä soittaa hänelle vaikka keskellä yötä hänen ollessaan jo nukkumassa. Hän laittoi takin yöpuvun päälle ja lähti autolla hakemaan minua. Se viestitti minulle teininä välittämistä ja rakkautta, koska itseäni pelotti kulkea yöllä kotiin.

Ja nyt itse vanhempana en myöskään ikinä nauraisi lapselle, jos hän pyytäisi kyytiä. Mikäli en itse pääsisi kuskaamaan, etsisimme toisen tavan kulkea. Mutta kun tämä keskustelu lähti siitä, kumpi menee edelle, kumppani vai lapset, niin mikäli menisin kumppanin kanssa teatteriin ja lapsi joutuisi kulkemaan bussilla tai taksilla, ei se silti sitä tarkoittaisi, että kumppani menisi minulla lasten edelle. 

Mene pois tästä keskustelusta.

Mikä hitsin moderaattori sinä luulet olevasi

-eri

Kai täällä jonkun on paimennettava typeryksiä jotka eivät osaa keskustella aiheesta.

läheisyysriippuvuus on sellaista jos täytyy olla toisen seurassa 24h, tiedän tapaukaisia, oma sukulainen suostui niinpä hänen kaikki aika menee puolison kanssa, vapaa-ajalla on myös vain puolison kanssa, kaikki juhlat ja pyhät puolison kanssa vuodesta toiseen, töistä heti kotiin puolison luo niin ettei jää aikaa kavereille/sukulaisille ei edes 10 minuuttia. Haluaako ap tuollaisen elämän, vai haluaako vain vähän enemmän aikaa. Mielestäni tuon takia läheisyysriippuvaisuus on sairaus, jos toisella on jo kokemusta sellaisesta niin tuskin haluaa rynnätä suhteeseen niin että 24h yhdessä. Ehkä läheisyysriippuvaisille sopisi kumppaniksi parhaiten toinen samanlainen. Ja se että jos näkee vain muutaman kerran viikossa aluksi, ei välttämättä tarkoita mitään, minulla oli sellainen kumppani joka vielä näin vuosienkin jälkeen kaipaa takaisin vaikka emme nähneet päivittäin. Ihmisillä on yleensä muitakin kiireitä työ/opiskelu/omat kaverit jne. Itse en koskaan suostuisi siihen että täytyy olla 24h toisen kanssa vain, näkemättä koskaan ketään muuta tai menemättä mihinkään. Tiedän kyllä tapauksia ja pahimmat tapaukset on jo niitä että puoliso tulee sinne hammaslääkärin huoneeseenkin mukaan, minua ahdistaisi sellainen käytös. Kannattaa vähän rentoutua ja miettiä, onko se niin paha jos uusi puoliso ei ole vieressä 24h.

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma on ihanaa aikaa ja kyllä sitä ihastuneena ja rakastuneena varsinkin haluaisi olla mahdollisimman paljon yhdessä. Jos on toisella kierroksella niin lapset voivat tehdä tuon mahdottomaksi ja minusta siinä voi nähdä positiivisiakin puolia. Tärkeää on muistaa kuka sinä olet ollut silloin, kun sinuun on rakastuttu ja kuka kumppanisi on ollut, kun olet rakastunut häneen. Hän on todennäköisesti ollut henkilö jolla on ollut sisältöä elämässään ja löytänyt iloa tekemistään asioista. Kumpaakaan noista ihmisistä ei pidä kahlita. Minusta on upeaa, kun kumppanillani on muitakin tärkeitä asioita elämässään aivan kuten minullakin. Lapsia, perhettä, työ ja harrastuksia. On aika iso juttu ottaa koko vastuu toisen ihmisen onnellisuudesta. Eikä ole hyvä hukata itseään. Minä koitan olla koko suhteen ajan se ihminen joka minä olen. Ei niin, että alkuhuumassa olen se 24/7 iholla oleva rakastaja ilman muita harrastuksia kuin naiseni kaikkien halujen tyydyttäminen ja puolentoista vuoden päästä muutun harrastukseni etusijalle laittavaksi murahtelijaksi, joka kotona lähinnä keskittyy kännykkään.

Mulla onkin ollut vaikeaa suhteissa, koska vaikka en ole alussa 24/7 iholla niin mun näkemishalut eivät kuitenkaan vähene vuodessa. Mä jaan päiväni kuulumiset ja olen henkisesti läsnä samaan tapaan 6 kuukautta suhteen alusta ja 3 vuoden päästä. Mä olen hellä ja hassutteleva ja empaattinen kumppaniani kohtaan, mutta naiset ovat olleet erilaisia alkuihastuksen jälkeen. Tänne jo kirjoitin, miten tapaamistiheys muuttui yhden kanssa. Toiselta katosi kaikki empatia suhteelle omistautuminen ja alkoi hirveä tarve haastaa ja dominoida. Olen joutunut lopettamaan nuo suhteet, koska ne eivät ole enää olleet vastavuoroisia.

Kaiken pointti on, että älkää hukatko itseänne suhteessa ja älkääkä antako kumppaninne myöskään hukata itseään.

M45

Sä et vaan ole koskaan oikeesti rakastunut ja toi on aika surullista..

Vierailija kirjoitti:

taxi drivers kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

Tosiaan! Mulla on kolme lasta, iät 8-17v. Asutaan siten että etenkin vklp bussit menee huonosti ilta-aikaan. Todellakaan eivät ajele takseilla, oikein naurattaakin ajatus :)  Mikä näky se olisi kun he menisivät johonkin kaverilleen TAKSILLA :) En tiedä ketään lasta joka ajelee taksilla. Johan siinä kaveritkin ihmettelisi ja voisi lähteä huhu että tuolla porukalla sitä pätäkkää on, ja hyväksikäyttöjuttuakin voisi jo tulla. 

Olen kasvattanut lapset siihen että täytyy ennakoida. Yökyläilevät kavereillaan paljon, lisäksi pyöräilevät lyhyet matkat ja vanhimmalla on mopo. 

Ollaan kaikki aika liikkuvaista porukkaa, johan me saisimme taksiliitolta jonkun joulumuistamisen jos me kaikki ajeltaisi taksilla aina :) 

Organisoikaa asiat ja samalla tulette opettaneeksi tämän tärkeän taidon lapsille. Kuten myös sen että ei kaikki pyöri heidän oikkujensa ympärillä.

Sori ohis! 

Itse laittaisin mieluummin lapsen taksilla matkaan, kuin pyöräilemään iltapimeällä vaikka 7 km. En oikein ymmärrä, mitä kummallista siinä on - aikuiset ajavat lyhyempiäkin matkoja taksilla. Ei kai niitä taksiajeluita nyt jatkuvasti tule, mutta en ymmärrä miksi olisi omituista joskus laittaa vaikka teini-ikäinen kulkemaan taksilla, jos julkinen liikenne ei kulje tai yhteydet ovat hankalat, ja jos matka on pitkä ja joko sää huono tai pimeä. 

Jos en olisi opettanut lapsiani ja itseäni ennakoimaan asioita, elämä kävisi monella muullakin tavoin hankalammaksi, ja kalliimmaksi, kuin sillä että näitä taksikeikkoja olisi käytännössä joka viikonloppu jollakulla lapsista. 

Tunnen paljon lapsiperheitä, enkä tosiaan koskaan ole kuullut että joku teini tai nuorempi olisi pyyhkäissyt taksilla,   jonnekin kavereilleen muutaman kilsan päähän. Naurattaa mielikuva vieläkin kun kuvittelen noi meidän penskat huristamassa taksilla kavereilleen :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.

M45

Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.

Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa. 

Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu. 

Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta.  Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä. 

Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle! 

Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?

Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.

 No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena. 

Taksiraha??!!

Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.

Mutta että taksilla???!!

Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?

O tempora o mores.

No mun oletus oli, että sinne ei pääse bussilla ja siksi vaati kyytiä vanhemmalta. Kaikkiallahan ei bussit samalla lailla kulje kuin isoissa kaupungeissa. Mutta pointtini toki oli se, että ei missään tilanteessa tuollaisen kuskaamisen takia jätetä teatterilippuja käyttämättä, vaan teinille keksitään vaihtoehtoinen kulkemistapa - oli se sitten bussi tai taksi.

Itse asuin lapsuuden ihan ydinperheessä maalla missä bussit ei todellakaan kulkeneet kuin joskus ja jouluna. Kyllä olisi vanhemmat nauraneet kakkaisen naurun jos olisin vaatinut että kuskatkaa mut Liisalle ja muutaman tunnin päästä takas. Kyllä nää organisoitiin pidemmällä jänteellä.

Oletan että tuissa esimerkissä mamma asuu seudulla jossa bussit kulkee kun sen lapselleen sanoi. Ei kai kukaan äiti niin toope ole että sanoo lapselle että mene bussilla jos ei niitä kulje. Valoja päälle :)

Olipa sinulla epäempaattiset vanhemmat. Minun isäni taas kuskasi minua pelkän huonon sään takia vain parin kilometrin matkan ja saatoi esim. teininä soittaa hänelle vaikka keskellä yötä hänen ollessaan jo nukkumassa. Hän laittoi takin yöpuvun päälle ja lähti autolla hakemaan minua. Se viestitti minulle teininä välittämistä ja rakkautta, koska itseäni pelotti kulkea yöllä kotiin.

Ja nyt itse vanhempana en myöskään ikinä nauraisi lapselle, jos hän pyytäisi kyytiä. Mikäli en itse pääsisi kuskaamaan, etsisimme toisen tavan kulkea. Mutta kun tämä keskustelu lähti siitä, kumpi menee edelle, kumppani vai lapset, niin mikäli menisin kumppanin kanssa teatteriin ja lapsi joutuisi kulkemaan bussilla tai taksilla, ei se silti sitä tarkoittaisi, että kumppani menisi minulla lasten edelle. 

Jos vanhempasi olisivat olleet eronneita ja isälläsi uusi suhde käynnissä, uusi daami tuskin olisi mielissään siitä kun kaikki viikonloput miehen täytyy olla passissa josko lapsensa kilauttavat että tuu hakemaan. Ei oikein kuulosta aikuisten parisuhteelta paitsi jos uusi daami on samanlaisessa tilanteessa. Toki 2 autoa tarvitaan sitten.

Jossain ydinperheessä tämä voi olla okei, jos vanhemmilla ei viikonloppuisin ole muuta tekemistä kuin katsella telkkaria ja odottaa koska kännykkä kilkattaa.