Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi kumppani ei halua nähdä aina kun mahdollista
03.11.2022 |
Eli molemmilla oma elämä ja näemme pari kertaa viikossa, joskus useammin. Silloin tällöin on päiviä, joina ei olisi muuta pakollista kummallakaan, mutta hän ei haluakaan nähdä. Lepää tai tekee kotitöitä tms.
Ihan ymmärrettävää, mutta kuitenkin pistää miettimään. Itse kun haluaisin olla jokaisen liikenevän hetken hänen kanssaan. Tulee mieleen, että ovatkohan tunteemme eri tasolla. Harmittaa ja pelottaa mihin suuntaan jatkossa.
Onko muilla ollut samaa ja miten on käynyt? Onko esim. kuitenkin muutettu yhteen jossain vaiheessa?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
damsugare vai dammsugare? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin. Kaipaan itse elämänkumppania, en tapailukaveria.
Samaa mieltä. Joko olette kertakaikkiaan liian erilaisia, tai sitten miehellä on ns. naisrinki. Ne lepopäivät on suomeksi: tapailen silloin toisia naisia. Hän arpoo - kenties pitkäänkin - kenet teistä valitsisi. Kukaan ei ole tarpeeksi sävähdyttävä joten pitää pitää pientä rinkiä. Sitten jos jonain päivänä SE OIKEA daami tulee kohdalle, rinki jää. Kyllä silloin nämä omat lepäilyehtoopäivät jäävät, eteenpäin mennään että humisee. Muutetaan yhteen, avioliitot, mahd. lapset ja muut!
Niin nähty. Muistelkaapa vain aiempia miesjuttujanne: jos mies on oikeasti hullaantunut, sen näkee, ja homma etenee.
Terveisin keski-ikäinen täti-ihminen
Toinen täti komppaa. Lisäksi sitä alkaa kummasti haistamaan ne varoitusmerkit jotka aiemmin/nuorempana jäi hoksaamatta.
Ja ne on just se syy, miksi sitä alkaa pohtia ja epäillä kaikenlaista. Vaisto ei varoittele turhaan joten niihin omiin tuntemuksiin pitää uskaltaa ja halutakin luottaa. Tuntuu aika oudoltakin että moni on valmis uskomaan toisen ihmiset puheet ja vakuuttelut, mutta ei uskalla luottaa omiin tuntemuksiinsa.
Kummalla onkaan suurempi tarve valehdella tai maalata musta valkoiseksi? Kumpi ajattelee ensisijaisesti sinun etuasi?
Takerrun vielä noihin imurointi/lepoehtoisiin. Onko mies silloin puhelimella tavoitettavissa? Voiko hänelle soittaa silloinkin? Vastaako viesteihin kuinka pian? Kuittaako viiveellä vain jotain "ok" tms, vai onko pidempiä viestejä/puheluita? Vai onko lepohetket niin pyhitettyjä että kännykkä on poissa, jopa kiinni? Ajan takaa sitä, että näillä jäisi kiinni mahdollisista toisista naisista.
Onko ihmeellisiä "poikien mökkiviikonloppuja" henkilöiden kanssa, joita et ole koskaan nähnyt?
Kun ihminen on sokaistumalla rakastunut, kyllä siinä jää hetkeksi kaverit vähemmälle huomiolle ja yhdessä halutaan viettää kaikki liikenevä aika. Kaverit ymmärtävät tämän. Ja tilanteesta riippuen, voidaan käydä porukalla siellä mökkeilemässä.
Näin nettitreffiaikana on todella yleistä pitää näitä mies/naisrinkejä. Tilanteeseen ajaudutaan juuri kun kukaan ei erityisesti sykähdytä mutta paremman puuttessa joku siinä on jota voi käydä höyläämässä. Kun todellinen löytö ilmestyy, se on menoa! Pölyvillakoirat kasvavat nurkissa sen jälkeen :)
Nuorempana oli kanssa näitä lepäilijöitä ja imuroijia. Eipä niistä mitään tullut. Kaikkeen sitä mukautuikin. Viisastuin sitten aika pian. Naisen on turha jallittaa jotakuta imuroijaa. Jos miestä ei kiinnosta, häntä ei kiinnosta.
Tervisin se sama keski-ikäinen täti-ihminen
Yllättävän paljon alapeukkuja? Kyllä se on ihan tosiasia että miehet vedättää näissä asioissa. Pidetään useaa naista ja keksitään ihmeellisiä tekosyitä miksi ei voi nähdä.
Imurointi niin intensiivistä koko lauantain ettei edes hädintuskin viestiin ehdi vastata, joopa joo! Mahtaa tulla puhdasta siinä 27 neliön yksiössä. Eihän sitä puhelimen ääntä kuule tietenkään kun Hoover pauhaa täysillä koko vuorokauden. Niimpä niin. Sunnuntaina täytyy sitten lepäillä kun on niin rankasti imuroitu.
Luottakaa vaistoonne. Aina sitä haluaa uskoa hyvää toisesta mutta usein toisille puhumalla saa muuta katsantoa asiaan, vaikkapa täältä av-palstalta :)
Ja mikä pahinta, keksivät tekosyitä jotka jonkun toisen tapauksessa voi hyvinkin olla aivan oikea, todellinen syy.
Kiva sitten, että toisella on aivan oikeasti joku hirmukiireinen sesonki töissä, mutta tuo työkiireistä mainitseminen saakin hälytyskellot soimaan siksi että pari aiempaa tapailukumppania käytti sama syytä tekosyynä jotta ei tarvitsisi nähdä..
Miksi miehet ei voi sanoa suoraan, että kuule kun mua ei hotsita (tänään/enää) sun näkeminen? Miksi pitää piiloutua jonkun keksityn syyn taakse? Tai sitten tehdä täydellinen katoamistemppu sen sijaan että sanoisi vaan, että tämä oli tässä.
Ei sitä aiemmin usko todeksikaan ennen kuin omalle kohdalle osuu, että mies voi tosiaan lähteä ostamaan röökiä ja olla sillä reissullaan ikuisesti. Noitahan pitää ihan vaan urbaaniläppinä että mies lähti viemään roskapussia eikä tullutkaan takaisin..
Niimpä. Miehet eivät päätä tapailua koska ei haluta luopua kyseisestä naisesta. Roikotetaan, ja käydään höyläämässä joskus paremman puutteessa. Horistaan rakkaudesta ja kiireistä. Vanha äitikin on 400 km päässä jota pitää käydä katsomassa ja hätä voi tulla piankin jolla mies ostaa itselleen rillutteluviikonlopun kavereiden kanssa Tallinnassa. Muka Varkaudessa äidillään. Mies saa tästä vielä lisäpisteitä kun on niin empaatti ja sympaatti että huolehtii äidistään. Kyllä nää lipevät kikolot puhua osaa.
Tällaisen voi hyvin keksiä koska ei ole tarkoituskasn että nainen tapaisi miehen äidin koskaan. Ei p..noseuraa viedä äidin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin. Kaipaan itse elämänkumppania, en tapailukaveria.
Tämä. Ap:ssa ei ole vikaa, kuten ei ole vikaa tapailukumppanissakaan, tarpeet eivät vain nyt kohtaa. Tämä on sellainen tilanne jossa jompikumpi joutuu joustamaan. Yleensä se on aina nainen, joka koittaa tehdä myönnytyksiä miehelle ja ajattelee olevansa ripustautuva, jos kaipaa intohimoisempaa yhdessäoloa, mutta ei sen niin tarvi olla. Ole ap uskollinen itsellesi ja sille mitä kaipaat, älä tee kompromisseja.
Melkein tuli itku kun luin tämän.
Kiitoksia kaikille tsempeistä ja vertaistuesta.
Joku kirjoitti:
"Jotenkin sitä vaan näissä kaikissa pitäisi olla samalla sivulla ihan luonnostaan"
ja se kolahti.Nyt soi päässä: "Mä päästän sut pois, vaikka sattuu". Ehkä edessä vielä se, jonka kanssa tarpeet kohtaavat paremmin.
Ap
Kyllä ihan varmasti on, on niin paljon ihmisiä jotka etsivät kumppania. Löydät jonkun oikein ihanan ja just oikean.
Vierailija kirjoitti:
taxi drivers kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelin jonkin aikaa. Kumpikin yli 40-vuotiaita ja molemmilla lapsia. Ensin nähtiin ekan vuoden ajan keskimäärin 1-2 kertaa viikossa ja olin hyvin onnellinen tuosta. Sen jälkeen näkeminen harveni kertaan kuukaudessa ja minulle tuo oli liian vähän. Määrää olennaisempaa on kuitenkin se millainen sun rooli toisen elämässä on. Jos koet, että olet tärkeä toiselle tai pikemminkin niin, että koet olevasi yhtä tärkeä kumppanille kuin kumppani on sinulle niin suhde voi toimia. Itse koin, että olen se kumppanin vapaa-ajan suunnitelma C, D tai F, kun hän oli minulle se A heti lapsien jälkeen. Pystyn tarjoamaan kumppanilleni turvaa siitä, että hänellä on paikka elämässäni ja kun minulla on vapaa-aikaa, minä olen saatavilla. Minä en voinut elää sen turvattomuuden kanssa, että minä pidän kalenteriani auki hänelle ja hän puolestaan etsii sisältöä siihen ja mikäli sitä ei löydy, saatan olla ohjelmassa. En tiedä, miten paljon kaipaat turvaa ja vastavuoroisuutta, mutta ne ovat niitä asioita, mitä minä etsin.
M45
Muutoin samaa mieltä mutta uusiosuhteessa etenkin kyllä se puoliso on sijalla A. Lapset tulevat sitten. Ja nämä imuroinnit ja lennokkikerhot ja ompeluseurat sitten.
Uusiosuhteessa koko paletin kasassa pitävä voima on se parisuhde. Jos se alkaa ratkeilla liitoksistaan, se on ero. Uusiosuhteessa kun nämä lapset ovat eriyttävä, ei yhdistävä tekijä. Tämä on ihan asiantuntijatason tietoa, ei mitään mutu-mutinaa.
Ja tätä ei pidä lukea väärin: tottakai lapset huolehditaan ja ikätasoisesti asiat handlataan mutta he eivät kiilaa ohi parisuhteen ja siinä sovittujen asioiden edelle. Aikuisten terve parisuhde on niiden lastenkin etu.
Toki jos molemmat ovat sitä mieltä että lapsien päähänpistojen johdosta kaikki parisuhdejutut voidaan vetää vessasta alas, niin ei kai siinä mitään, mutta ohjenuorana tämä ei toimi. Pahimmillaan tämä jatkuu sittenkin kun lapset ovat jo lähes tai täysi-ikäisiä, he voivat pompottaa biovanhempaansa miten sattuu ja kaikki parisuhdejutut perutaan. Tiedän keski-ikäisiä ihmisiäkin jotka näin sabotoivat biovanhempansa uusioparisuhdetta. Joten asiassa kannattaa olla ajoissa hereillä.
Ja toki jos kevyt tapailusuhde, asioilla ei kai niin väliä mutta ymmärsin ap:n kirjoituksesta että haetaan vakavaa parisuhdetta, ei vain kevyttä tapailua. Onko miehellä lapsia ja jos niin minkä ikäisiä? Mutta sekään ei selitä näitä imurointi-iltoja. Kyllä se imurointi siellä odottaa. Ja näitä voidaan tehdä yhdessäkin, mikäs sen mukavampaa, kun vuoroin toistensa kodeissa tehdä kotitöitä ja hyvä ruoka ja sauna päälle!
Mitä tuo tummennettu osuus käytännösä tarkoittaa? Sitäkö, että kun on sovittu treffit, ja yhtäkkiä tuleekin päällekkäisenä menona lapsen harrastuksen joulujuhla, jossa hän esiintyy, niin treffejä ei siirretä, vaan lapselle sanotaan, että äiti/isi ei nyt pääse sun esitykseen kun äidillä/isillä on parisuhdeaikaa? Tai jos on treffit sovittuna ja juuri ennen treffejä lapsi tulee itkien kotiin ja alkaa kertoa kokemastaan kiusaamisesta tai vaikka varhaismurrosiän ihastus- tai kaverihuolistaan, niin sanotaanko lapselle, että "soita jollekin muulle, äidin/isin täytyy nyt mennä treffeille" - vai soitetaanko treffikumppanille, että lapsi tarvitsee nyt vanhemman tukea, että siirretäänkö treffejä tunnilla tai kahdella?
Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, millä lailla kumppanin siis pitäisi mennä lasten edelle?
Olen eri enkä jaksa kirjoittaa konkreettista esimerkkiä mutta lyhyesti silloin kun teinillä on oikku ja sinne menemiseen pääsee ihan hyvin vaikka bussilla kuten joku tässä esitti. Ei tarkoitettu mitään tärkeitä lapsivaiheiden skippaamisia.
No mutta eihän kukaan nyt jätä etukäteen ostettuja teatterilippuja käyttämättä muutenkaan vain siksi, että teini pitäisi heittää autolla muutaman kilometrin päähän kaverin bileisiin. Oli sitten kyseessä treffit tai vaikka ihan oma meno. Teinille taksirahaa, ja asia on sillä ratkaistu. Tämä esimerkki ei ollut muutenkaan kauhean hyvä, koska eihän se, jos menee etukäteen ostettuun esitykseen, tarkoita sitä, että lapsi tulisi vasta kakkosena.
Taksiraha??!!
Hyvänen isä, menin täysin sanattomaksi! Bussilla mennään, jopa pyöräkin on keksitty.Mutta että taksilla???!!
Koska kakarat on alkaneet kulkea nuorten kemuihin taksilla?
O tempora o mores.
Tosiaan! Mulla on kolme lasta, iät 8-17v. Asutaan siten että etenkin vklp bussit menee huonosti ilta-aikaan. Todellakaan eivät ajele takseilla, oikein naurattaakin ajatus :) Mikä näky se olisi kun he menisivät johonkin kaverilleen TAKSILLA :) En tiedä ketään lasta joka ajelee taksilla. Johan siinä kaveritkin ihmettelisi ja voisi lähteä huhu että tuolla porukalla sitä pätäkkää on, ja hyväksikäyttöjuttuakin voisi jo tulla.
Olen kasvattanut lapset siihen että täytyy ennakoida. Yökyläilevät kavereillaan paljon, lisäksi pyöräilevät lyhyet matkat ja vanhimmalla on mopo.
Ollaan kaikki aika liikkuvaista porukkaa, johan me saisimme taksiliitolta jonkun joulumuistamisen jos me kaikki ajeltaisi taksilla aina :)
Organisoikaa asiat ja samalla tulette opettaneeksi tämän tärkeän taidon lapsille. Kuten myös sen että ei kaikki pyöri heidän oikkujensa ympärillä.
Sori ohis!
Itse laittaisin mieluummin lapsen taksilla matkaan, kuin pyöräilemään iltapimeällä vaikka 7 km. En oikein ymmärrä, mitä kummallista siinä on - aikuiset ajavat lyhyempiäkin matkoja taksilla. Ei kai niitä taksiajeluita nyt jatkuvasti tule, mutta en ymmärrä miksi olisi omituista joskus laittaa vaikka teini-ikäinen kulkemaan taksilla, jos julkinen liikenne ei kulje tai yhteydet ovat hankalat, ja jos matka on pitkä ja joko sää huono tai pimeä.
OKEI
Minulla oli pelkkä suhde.Kai tiedät mikä suhde on?Tapailimme vain viikonloppuna ,kävimme yhdessä tanssimassa.Tuli luokseni yöksi ja päivällä häipy.Muuta aikaa minulla ei tavata ja ei soiteltu arkena,ei viestitelty. Sitä kesti 22vuotta hän kuoli sydis 2021.Toimi meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin. Kaipaan itse elämänkumppania, en tapailukaveria.
Tämä. Ap:ssa ei ole vikaa, kuten ei ole vikaa tapailukumppanissakaan, tarpeet eivät vain nyt kohtaa. Tämä on sellainen tilanne jossa jompikumpi joutuu joustamaan. Yleensä se on aina nainen, joka koittaa tehdä myönnytyksiä miehelle ja ajattelee olevansa ripustautuva, jos kaipaa intohimoisempaa yhdessäoloa, mutta ei sen niin tarvi olla. Ole ap uskollinen itsellesi ja sille mitä kaipaat, älä tee kompromisseja.
Älä heti luovuta . Itse olin ikisinkku introvertti , jonka piti hitaasti totutellen opetella seurustelu ja toisen huomioon ottaminen . Nyt ollaan asuttu viisi vuotta yhdessä . Hän tekee pitkiä työpäiviä ja antaa kotonakin minulle omaa aikaa esim lukurauhan jos tarvitsen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se lyö tulta heti jos on lylödäkseen.
Olen kiinnostunut toisesta ja toimin kuten sinä.Jos toinen ei vastaa samalla intensiteetillä loppuu itseltäni kiinnostus.
Toinen ei tee mitään pahaa mutta emme vain toimi samalla taajuudella ja se on asia mitä Aila ei korjaa.
Alue: Aihe vapaa
Ja mikä pahinta, keksivät tekosyitä jotka jonkun toisen tapauksessa voi hyvinkin olla aivan oikea, todellinen syy.
Kiva sitten, että toisella on aivan oikeasti joku hirmukiireinen sesonki töissä, mutta tuo työkiireistä mainitseminen saakin hälytyskellot soimaan siksi että pari aiempaa tapailukumppania käytti sama syytä tekosyynä jotta ei tarvitsisi nähdä..
Miksi miehet ei voi sanoa suoraan, että kuule kun mua ei hotsita (tänään/enää) sun näkeminen? Miksi pitää piiloutua jonkun keksityn syyn taakse? Tai sitten tehdä täydellinen katoamistemppu sen sijaan että sanoisi vaan, että tämä oli tässä.
Ei sitä aiemmin usko todeksikaan ennen kuin omalle kohdalle osuu, että mies voi tosiaan lähteä ostamaan röökiä ja olla sillä reissullaan ikuisesti. Noitahan pitää ihan vaan urbaaniläppinä että mies lähti viemään roskapussia eikä tullutkaan takaisin..