Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, vanhempia evakkoja taitaa olla toisella puolen sukua. Siis niitä jotka itsenäistymisen aikaan hyppäsivät suomen puolelle. En oo ihan varma.

 

Eivät nuo ole evakkoja. Suomalaisia oli palkollisia ja kauppiaina mm. Pietarissa ennen Suomen itsenäistymistä runsain mitoin.

Juuri näin. Silloin ei ollut kyse evakoista. Suomalaisia oli paljon töissä Pietarissa. Isoäitini perhe asui Pietarissa, isoäidin isä oli siellä tehtaassa töissä.  Isoäiti sisaruksineen siirtyi Suomen puolelle ennen kuin rajat sulkeutuivat. Eivät halunneet jäädä jumiin vieraaseen maahan. Isoäiti jäi Venäjältä lähdettyään Karjalaan asumaan ja meni siellä naimisiin ja perusti perheen. Heille tuli sitten myöhemmin Karjalasta lähtö evakkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Maanhankintalaki kyhättiin todella nopeasti. Pisteet Suomelle siitä että eivät jättäneet maataan puolustanutta väestöä rajan taakse. Esim. omat isovanhempani saivat palan maata raivattavaksi. Maata joka ei soveltunut viljelyyn ja pellot täynnä kiviä. Ei vastannut mitenkään sitä tilaa mikä oli rajan takana. Siellähän oli Etelä-Suomea lukuunottamatta Suomen parhaat viljelysmaat. Ruotsinkielinen väestö ei joutunut ottamaan osaa tähän evakoiden asuttamiseen oikein millään tavalla.

Tuo ei pidä paikkaansa. Kun omat isovanhempani saivat uuden tilan menetetyn tilalle, oli paikka Uusikaarlepyy. Oli siinä sopeutumista ihan vieraan kielen puhujien keskelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin pari kertaa vähän ennen koronaa äitini kotipaikalla. Oikein kauniit maisemat, käytännössä autiota, metsää ja kivijalkoja, upea hiekkaranta.

Mutta nyt on sellainen olo ettei enää koskaan sinne koska itänaapuri näytti taas kerran todelliset kasvonsa. 

 

Millainen se maisema oli? Poikkesiko Suomesta?

Sukujuuret ovat Sortavalassa ja mietin millainen se maisema on siellä? Minkälaista metsää ja kasvillisuutta yms.

Joku kumma kaipuu on johonkin kuten isälläni.

Sortavala on erityisen kaunista seutua.  Olen käynyt monesti.  Riekkalansaari oli yksi kauneimmista paikoista siellä, kävin kesällä ja se pikkulintujen määrä!!!  Tie sinne oli kyllä kauheassa kunnossa, mutta kannatti käydä.

Valitettavasti Mantsinsaari jäi näkemättä, ystäväni kävi siellä, koska oli sieltä kotoisin.  Tästä on jo aikaa. Enää sinne ei ole menemistä.  Omat sukujuureni on Sakkolassa ja Muolaassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanhankintalaki kyhättiin todella nopeasti. Pisteet Suomelle siitä että eivät jättäneet maataan puolustanutta väestöä rajan taakse. Esim. omat isovanhempani saivat palan maata raivattavaksi. Maata joka ei soveltunut viljelyyn ja pellot täynnä kiviä. Ei vastannut mitenkään sitä tilaa mikä oli rajan takana. Siellähän oli Etelä-Suomea lukuunottamatta Suomen parhaat viljelysmaat. Ruotsinkielinen väestö ei joutunut ottamaan osaa tähän evakoiden asuttamiseen oikein millään tavalla.

Tuo ei pidä paikkaansa. Kun omat isovanhempani saivat uuden tilan menetetyn tilalle, oli paikka Uusikaarlepyy. Oli siinä sopeutumista ihan vieraan kielen puhujien keskelle. 

Uusikaarlepyy ei olekaan "rannikkoruotsia," johon karjalaisia ei juurikaan asutettu.  Ei heitä tietääkseni ihan Lappiinkaan sijoitettu.  Eikä Ahvenanmaalle.

Ei sentään haluttu tehdä heidän tilannettaan vaikeammaksi kuin se jo muutenkin oli.  Rannikkoruotsalaiset ei vieläkään puhu suomea, ei edes osaa.  Saati silloin.  

Murre-erot oli jo ihan riittävän hankalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, vanhempia evakkoja taitaa olla toisella puolen sukua. Siis niitä jotka itsenäistymisen aikaan hyppäsivät suomen puolelle. En oo ihan varma.

 

Eivät nuo ole evakkoja. Suomalaisia oli palkollisia ja kauppiaina mm. Pietarissa ennen Suomen itsenäistymistä runsain mitoin.

Juuri näin. Silloin ei ollut kyse evakoista. Suomalaisia oli paljon töissä Pietarissa. Isoäitini perhe asui Pietarissa, isoäidin isä oli siellä tehtaassa töissä.  Isoäiti sisaruksineen siirtyi Suomen puolelle ennen kuin rajat sulkeutuivat. Eivät halunneet jäädä jumiin vieraaseen maahan. Isoäiti jäi Venäjältä lähdettyään Karjalaan asumaan ja meni siellä naimisiin ja perusti perheen. Heille tuli sitten myöhemmin Karjalasta lähtö evakkoon. 

Näitä vallankumouksen jaloista Suomeen tulleita sanottiin emigranteiksi.

Mm. George de Godzinsky tuli lapsena Suomeen emigranttina.  Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin pari kertaa vähän ennen koronaa äitini kotipaikalla. Oikein kauniit maisemat, käytännössä autiota, metsää ja kivijalkoja, upea hiekkaranta.

Mutta nyt on sellainen olo ettei enää koskaan sinne koska itänaapuri näytti taas kerran todelliset kasvonsa. 

 

Millainen se maisema oli? Poikkesiko Suomesta?

Sukujuuret ovat Sortavalassa ja mietin millainen se maisema on siellä? Minkälaista metsää ja kasvillisuutta yms.

Joku kumma kaipuu on johonkin kuten isälläni.

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

Ja höpön höpön.  Ei niille mitään hankittu.  

Suomi kävi sotaa.  Onko ymmärretty?

Miksi vain karjalaisten olisi pitänyt kärsiä sodan seuraukset?  Eikös Suomi ole demokraattinen tasavalta?

Kaikki joutuivat luopumaan, tavalla tai toisella.  Karjalaiset maanomistajat saivat korvaukset menettämistä maista, mutta eivät suinkaan täyttä määrää.  Siinä tehtiin valtava selvitystyö, mitä ja minkä verran he kukakin menettivät.  Sen mukaan sitten saivat korvausta valtiolta, mutta ei täyttä määrää.

Kantasuomalaiset joutuivat siis myös menettämään maistaan, koska karjalaisille piti muodostaa asutustiloja, ja mistä sitä maata olisi taivaasta tipahtanut?  Muu Suomi joutui antamaan osuutensa, eli jokainen suomalainen kärsi nahoissaan, koska sota koski kaikkia.

Oma isoisäni oli valtion virkamies ja pienviljelijä Karjalassa.  Hän otti osuutensa rahassa,  sai viran eräältä sisäsuomalaiselta paikkakunnalta ja osti itse sieltä pientilan, jota viljeli loppuikänsä.  Tarinoita on melkein yhtä monta kuin evakkoakin.

Kummallinen käsitys tuo, että vain muut suomalaiset muka joutuivat luovuttamaan omaisuuttaan,  eikä karjalaiset mitään.  Kyllä se sota oli yhteinen onnettomuus ja jokaisen oli osansa kär

sittävä.  Ei minun isoisänikään niitä korvauksia ollenkaan niin paljon saanut, kuin mitä hänellä omaisuutta oli, joka piti sinne jättää.  Hän sai laskennallisen osuutensa niin kuin kuuluukin, koska kaikkien oli jonkun verran luovutettava maataan.  Karjalaisten osaksi tuli vaan vielä se katkera matka ja toisten nurkissa elely niin kauan kunnes saivat elämisensä järjestetyksi.

Oma anoppini kiitteli ikänsä karjalaisperhettä, joka heidän kotiinsa tuli.  Mies oli sodassa ja anoppi kahden pienen lapsen kanssa hoitamassa pientilaa, ja omat appivanhemmat siinä vielä sairastamassa, joita joutui hoitamaan.  Evakkoperhe oli kuin taivaan lahja, auttoivat kaikessa ja ystävyys heihin säilyi pitkälle sodan jälkeenkin.

Ei kaikki tarinat ole ikäviä.  Oma äitini otettiin avosylin vastaan isäni kodissa ja toinenkin miniä oli karjalainen.  Hyvin kelpasivat miniöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Ei siellä yli 80 vuoden takaisessa Karjalassa niin auvoista ollut. Sen aikaiset suht alkeelliset elinolot, köyhyyttä ja ainainen venäjänpelko, kun asuivat ihan rajan lähellä.

Hyvin harva aikuisena tai edes teininä Karjalasta lähtenyt on enää elossa ja seuraaville sukupolville on kaikista nostalgiatarinoista vaan kehittynyt niin idyllinen mielikuva kaikesta.

Asuivat niin lähellä Venäjää? Miten tämä eroaa vaikka Kainuusta tai Pohjois-karjalasta? Onko siellä kurjaa ainaisen Venäjä-pelon takia kun raja on lähellä?

Ei Karjala mitään erityisen köyhää aluetta ollut, päinvastoin.  Kyllä meillä ne köyhemmat alueet oli Lappi ja Kainuu.  Karjala oli kukoistavaa aluetta.  Siellä oli kolme kaupunkiakin.  Uuraan syväsatama oli Suomen suurin ja Viipuri oli Suomen kansainvälisin kaupunki.  

Itä-Karjala oli varmasti vaatimattomampaa seutua, mutta oli sielläkin isoja maanomistajia ja vauraita sukuja.  Kannas oli vilkasta ja hyvin toimeen tulevaa aluetta.Tottakai oli myös köyhyyttä, niin kuin joka puolella Suomea.  Mutta ei Karjala mitään takapajulaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kai sinne Karjalaan olisi ainakin ennen nykysotaa ollut ihan mahdollista muuttaa kuten Venäjälle muutenkin. Miksei halukkaat silloin muuttaneet sinne?

Mitä oikein selität?

Muuttihan sinne väkeä muualta Suomesta ihan niin kuin yleensäkin muutetaan paikkakunnilta toisille 

Isäni vanhin sisko meni opiskelemaan Sortavalan seminaariin Keski-Suomesta, ja jäi Karjalaan asumaan kun sai sieltä opettajan paikan.  Se oli ennen sotia.  Joutui sitten evakoksi niin kuin muutkin siellä asuvat, kun sota syttyi.

Ja on sinne kuule ihan nykyvuosinakin ihmisiä muuttanut, tiedän yhden papinkin, joka muutti Viipuriin asumaan 90-luvulla.  Löysi sieltä vaimon ja jäi sinne.  Onhan monet ostaneet sieltä kesäpaikkojakin itselleen.  Nyt vaan voi olla vähän vaikeata siellä lomailla.

Sodan jälkeen muuttaminen sinne ei oikein ollut mahdollista, rautaesirippu näet.  Jos mitään käsität.

Suursaari Suomenlahdella, Kotkan ja Viron välillä. Ehkä ei muisteta, että sekin menetettiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisiä pakotettiin ottamaan karjalaisia koteihinsa?

Ja miksi ihmisiltä pakkolunastettiin omaisuutta mitkä annettiin ilmaiseksi karjalaisille?

Kuinkahan moni nykyään suostuisi mukisematta samaan?

Ai annettiin ilmaiseksi karjalaisille?

Jotka oli joutuneet antamaan maansa ja omaisuutensa venäläisille ilmaiseksi?

Nykyään suostuttaisiin mukisematta samaan, koska olisi pakko.  Jos sinun talosi ja maasi joutuisi sodassa venäläisten haltuun, totta helkutissa sinulle se tavalla tai toisella oman maan taholta korvattaisiin ja korvauksesta huolehtisivat ne, joilta ei mitään viety.  Sillä tavalla toteutuisi oikeudenmukaisuus, jokainen menettäisi jotain.

Se on tasa-arvoisuutta katsos se.  Ei kukaan sillä tavalla karjalaisillekaan mitään "antanut," että olisi sitten jäänyt itse kokonaan ilman.  

Taidat olla aika lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvulla on vähän toisenlaisia kokemuksia evakoista. Etelä-Suomessa asuvien isovanhempien taloon määrättiin majoittaan evakkoperhe, jolla ei ollut mitään käsitystä hygieniasta eikä yksityisyydestä.

 

Ennakkoluuloinen suhtautuminen evakkohin oli valitettavan tyypillistä tuolle ajalle. Heitä vieroksuttiin mm. erilaisten tapojen, uskonnon tai murteen vuoksi. Tämä vieroksunta ja suvaitsemattomuus kuvastuu tuossa sinunkin kommentissasi. 

Onko sekin ennakkoluuloisuutta, että evakkoperhe yritti viedä talon arvoesineitä, mutta jäi kiinni?

Perheen poika vain onnistui, kunnes jäi kiinni yrittäessään myydä varastamiaan esineitä. Ei huomannut, että esineissä oli nimikaiverrukset.

Katsos kun ihmisiä on ollut moneen junaan jo silloinkin.  Mitä pyhimyksiä ne karjalaiset kaiken kaikkinensa muka olisivat olleet, kun ei niitä muutkaan suomalaiset olleet?

Yhdessä jutussa vanha karjalaismummo aikansa kuunteli, kun heitä oikein haukuttiin, ja totesi sitten vain nöyrästi, että "meijän pit lähtii kaikkiin.  Siinä pit ottaa varkaatkin mukkaan."

Karjalaisuus on luonne, tunne. Ei niin että haluaisi sinne mennä, vaan niin, ettei haluaisi tätä lähihistoriaa unohdettavan

Lahdessa on melko paljon evakkojen jälkeläisiä ja karjalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Lahdessa on melko paljon evakkojen jälkeläisiä ja karjalaisia.

Heinolassa varmaan vielä enemmän. Oliko jotenkin niin, että evakoiden myötä väkiluku kaksinkertaistui.

400 000 evakkoa, niitä jakautui monelle paikkakunnalle

Muistelen kuulleeni, että pellot oli Karjalassa kivettömät. Täällä meidän raivatuilla pelloilla piisas kiviä joka vuosi kerättäväksi

Olen Petsamon evakon lapsenlapsi. Mummo joutui jättämään kotinsa ja päätyi sitten Kalajoen kautta Ivaloon asumaan. Kotonani on kirja Petsamosta ja oli kyllä kaunis paikka. Siellähän oli nikkelitehtaat ja suora reitti Jäämerelle ja luulisin, että ainakin noista syistä itänaapuri näitä alueita himoitsi ja lopulta saikin itselleen. Ivalosta järjestettiin muinoin retkiä luovutetuille alueille ja mummokin pääsi käymään uudelleen Petsamossa. Eivät varmasti ole olleet pelkästään iloisia reissuja... 💔

Vierailija kirjoitti:

Karjalaisuus on luonne, tunne. Ei niin että haluaisi sinne mennä, vaan niin, ettei haluaisi tätä lähihistoriaa unohdettavan

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Ai että Syyriaan voi noin vaan muuttaa takaisin jos suku sattuu olemaan sieltä?

Nyt hei jotain rajaa juttuihin. Tiesitkö, että Syyriasta on lähtenyt pakoon Suomen väkiluvun verran ihmisiä? Vielä enemmän on joutunut jättämään kotinsa ja muuttamaan maan sisällä.

Järjetöntä sotkea tähän karielaisia ja Karielan evakoita koskevaan keskusteluun jotain Lähi-Itää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanhankintalaki kyhättiin todella nopeasti. Pisteet Suomelle siitä että eivät jättäneet maataan puolustanutta väestöä rajan taakse. Esim. omat isovanhempani saivat palan maata raivattavaksi. Maata joka ei soveltunut viljelyyn ja pellot täynnä kiviä. Ei vastannut mitenkään sitä tilaa mikä oli rajan takana. Siellähän oli Etelä-Suomea lukuunottamatta Suomen parhaat viljelysmaat. Ruotsinkielinen väestö ei joutunut ottamaan osaa tähän evakoiden asuttamiseen oikein millään tavalla.

Tuo ei pidä paikkaansa. Kun omat isovanhempani saivat uuden tilan menetetyn tilalle, oli paikka Uusikaarlepyy. Oli siinä sopeutumista ihan vieraan kielen puhujien keskelle. 

 

Kyllä se pitää kutinsa. Enimmäkseen ruotsinkieliset aloveet saivat pitää aloveensa itsellään jakamattomina. Ruotsinkielisillä vastustus oli kovaa ja heillä oli myös valta-asemaa saada äänensä kuuluviin ja tahtonsa läpi.

Se että evakoita päästiin asuttamaan myös muutamiin merenrantamaisemiin, ei muuta koko kuvaa. Oma kalastajasukuni joutui toiselle puolelle Suomea, tasamaalle, jossa ei ole edes pientä järveä lähimaillakaan. Kiviset pienet pellot ja surkeaa metsikköä. Niinpä isäni ja sisarensa lähtivätkin Helsinkiin töiden perään. Kolmas sisar joutui kiusatuksi, syrjäytyi ja masentui ja menetti uskonsa itseensä loppuiäkseen. Muut sisarukset jäivät hautuumaille Luatogalle.

Sukuni asunt ainakin 500 vuotta siellä Luatogalla, joten olen hyvin karielainen, jota eivät kaikki sulata vieläkään, koska iloinen avoimuus herättää kummastusta, kateutta, vihaa.



Kovasti koetan muuttua synkäksi suomalaiseksi, joka ei puhu kellekään mitään ja jurnutan kaikkialla lähinnä omissa oloissani.