Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?
02.11.2022 |
Tämä aika on ainakin itselläni saanut pintaan kaiken ylisukupolvisen ikävän Laatokan maisemiin. Jos vielä joskus mahdollista niin lähden sinne.
Kommentit (228)
Moi.
Olisi kyllä ihana mennä! Nyt tilanne tosin vähän huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on vaikka kuinka paljon, itsekin olen.
Onneksi pääsin käymään katsomassa perheeni kotipaikkaa (Kannaksella Viipurin naapuripitäjässä) ennen nykyistä tilannetta. Ei taida ihan lähivuosina tai -vuosikymmeninä enää tulla siihen mahdollisuutta.
Olen Lapin sodan evakon lapsenlapsi. En ole ikinä käynyt Lapissa enkä halua muuttaa sinne.
Noin miljoonalla suomalaisella on juuret Karjalassa ja muilla Neuvostoliiton Suomelta viime sodissa anastamilla alueilla. Eli kyllä meitä paljon on täällä palstallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Raja-Karjalan evakkosuvun jäsen ja evakon jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa . Tiedän ja olen kaikki evakkojutut kuullut. Olen kerran siellä käynyt siellä , pelkkää pusikkoa oli piha ja jokin vanha kotikuusi oli jäljellä, valtavan iso puu. Hyvä kun kävin, koska en näe mitenkään, että enää menisin sinne. Pitäkööt sen. En halua takaisin, vaikka miten on suvun maata ollut.
Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli Porkkalan evakko, joten kyllä kai minäkin olen.
Voisihan siellä käydä, mutta ei ole pienintäkään tietoa missä nimenomaisessa kohdassa isäni koti on sijainnut. Eikä sitä ole kukaan enää kertomassakaan.
Taitaa olla metsittynyttä ja pusikoitunutta aluetta, joten siitä tuskin paljon irti saa. Toki Laatokan rannalla ja kallioilla olisi kiva käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.
Olet vain liian nuori. :) Tietyssä iässä joka ikinen ihminen alkaa miettiä juuriaan ja kaivata jonnekin (vielä et tätä varmaan usko, mutta odotapa vain...).
t. Mummo, juuret menetetyssä Karjalassa
Lähes kaikkihan tässä maassa ovat joko toisen tai kolmannen polven evakkoja jomman kumman vanhemman puolelta. Joku harva pohjanmaalainen voi olla olematta, mutta harvassa ne kuitenkin on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on syntynyt Valkjärvellä. Koskaan en ole siellä käynyt enkä osaa oikein kaivata. Isä ja mummo kävivät muutaman kerran jossain retkillä siellä päin mutta ei mitään varsinaista kaipuuta palata sinne ollut heilläkään. Liian paljon oli tuhottu siellä, ja elämä kuitenkin vakiintui tänne suht pian sodan jälkeen. Mummo sekä isä jo kuolleet niin harvoin tulee edes ajateltua että karjalaisia ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.
Olet vain liian nuori. :) Tietyssä iässä joka ikinen ihminen alkaa miettiä juuriaan ja kaivata jonnekin (vielä et tätä varmaan usko, mutta odotapa vain...).
t. Mummo, juuret menetetyssä Karjalassa
Miksiköhän se kaipuu on nimenomaan Karjalaan, eikä vaikkapa mainittuun Jämsään tai Vaasaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni suku on Hiitolasta luovutetulta alueelta. Hän on kuollut jo 30 vuotta sitten. En koskaan ehtinyt hänen kanssaan menemään Hiitolaan, koska hän kuoli sen verran nuorena. Olen kyllä käynyt itse alueella 4 kertaa, mutta en tietenkään löydä varmaan ihan tarkasti suvun entisiä kotipihoja, vaikka olen kartan kanssa käynyt paikan päällä. Ikäväkseni lähes kaikki rakennukset ovat palaneet tai muuten tuhoutuneet. Monet paikat ovat metsittyneet ja entisiä teitä on vaikea löytää. Kaunista on tietenkin luonto ja Laatokka.
Kävin pari kertaa vähän ennen koronaa äitini kotipaikalla. Oikein kauniit maisemat, käytännössä autiota, metsää ja kivijalkoja, upea hiekkaranta.
Mutta nyt on sellainen olo ettei enää koskaan sinne koska itänaapuri näytti taas kerran todelliset kasvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.
Olet vain liian nuori. :) Tietyssä iässä joka ikinen ihminen alkaa miettiä juuriaan ja kaivata jonnekin (vielä et tätä varmaan usko, mutta odotapa vain...).
t. Mummo, juuret menetetyssä Karjalassa
Miksiköhän se kaipuu on nimenomaan Karjalaan, eikä vaikkapa mainittuun Jämsään tai Vaasaan?
Eipä edellisessä sanottukaan että nimenomaan Karjalaan, vaan kiinnostus juuriin jotka mummoa edeltävällä ovat sekä Karjalaan että Jämsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.
Olet vain liian nuori. :) Tietyssä iässä joka ikinen ihminen alkaa miettiä juuriaan ja kaivata jonnekin (vielä et tätä varmaan usko, mutta odotapa vain...).
t. Mummo, juuret menetetyssä Karjalassa
Miksiköhän se kaipuu on nimenomaan Karjalaan, eikä vaikkapa mainittuun Jämsään tai Vaasaan?
Voisko johtua siitä, että Jämsään tai Vaasaan voi mennä tosta vaan. Ostaa vaikka talon ja asettua asumaan.
Ka mie oon. Minulla on kaikki sukujuuret kasvaneet Karjalan maaperässä, ja sen kyllä huomaan monessa asiassa. Itse olen kuitenkin rakentanut oman elämäni tähän (evakko)kylään, enkä varsinaisesti halua muuttaa takaisin. Mutta jos suvun maat palautettaisiin, niin tottakai huolehtisin niistä.
Alue: Aihe vapaa
On, isovanhemmista kolme joutui lähtemään pysyvästi kannakselta. Neljäs asui nykyisen rajan tuntumassa Suomen puolella, joten ei tarvinnut pysyvästi lähteä. Perheensä lähti hetkeksi jonnekin Keski-Suomeen, taisi olla kahteen eri kertaan, silloin kun oli tiukat paikat.