Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen Petsamon evakon lapsenlapsi. Mummo joutui jättämään kotinsa ja päätyi sitten Kalajoen kautta Ivaloon asumaan. Kotonani on kirja Petsamosta ja oli kyllä kaunis paikka. Siellähän oli nikkelitehtaat ja suora reitti Jäämerelle ja luulisin, että ainakin noista syistä itänaapuri näitä alueita himoitsi ja lopulta saikin itselleen. Ivalosta järjestettiin muinoin retkiä luovutetuille alueille ja mummokin pääsi käymään uudelleen Petsamossa. Eivät varmasti ole olleet pelkästään iloisia reissuja... 💔

Venäjä antoi Petsamon Suomelle vuosina Tarton rauhansopimuksen yhteydessä 1920, mutta otti sen osittain takaisin Moskovan rauhassa 1940 ja kokonaan Moskovan välirauhassa 1944. Mutta ikiajat Petsamo on kuulunut kolttasaamelaisille ja virallisesti Venäjälle.



Onko mummosi kolttain sukua? Muuten et ehkä voi petsamolaisjuurilla kehua (kun Petsamo kuului Suomeen vain 20-24 vuotta).

Isäni on Antrean evakkoja perheensä kanssa.Mistä kylästä jos saa kysyä..

Siellä ne meidän suvun tilat Kannaksen Metsäpirtissä odottavat Suomessa asuvia omistajiaan. Minun perintötilaa viljelee tilanhoitajana kierosilmäinen Kirgiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin pari kertaa vähän ennen koronaa äitini kotipaikalla. Oikein kauniit maisemat, käytännössä autiota, metsää ja kivijalkoja, upea hiekkaranta.

Mutta nyt on sellainen olo ettei enää koskaan sinne koska itänaapuri näytti taas kerran todelliset kasvonsa. 

 

Millainen se maisema oli? Poikkesiko Suomesta?

Sukujuuret ovat Sortavalassa ja mietin millainen se maisema on siellä? Minkälaista metsää ja kasvillisuutta yms.

Joku kumma kaipuu on johonkin kuten isälläni.

Vaikka olisit ihan Sortavalan kaupungistakin, niin lue, Sortavalan maalaiskunta, muistojen kirja. Kirjastoista saa ainakin kaukolainana. Kirja kertoo kasvillisuudesta, elinkeinoista, kulttuurista ja ihan kaikesta elämän menosta. Jotenkin käsittämätöntä, miten edistynyt ja kehittynyt paikka se on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvulla on vähän toisenlaisia kokemuksia evakoista. Etelä-Suomessa asuvien isovanhempien taloon määrättiin majoittaan evakkoperhe, jolla ei ollut mitään käsitystä hygieniasta eikä yksityisyydestä.

 

Ennakkoluuloinen suhtautuminen evakkohin oli valitettavan tyypillistä tuolle ajalle. Heitä vieroksuttiin mm. erilaisten tapojen, uskonnon tai murteen vuoksi. Tämä vieroksunta ja suvaitsemattomuus kuvastuu tuossa sinunkin kommentissasi. 

Onko sekin ennakkoluuloisuutta, että evakkoperhe yritti viedä talon arvoesineitä, mutta jäi kiinni?

Perheen poika vain onnistui, kunnes jäi kiinni yrittäessään myydä varastamiaan esineitä. Ei huomannut, että esineissä oli nimikaiverrukset.

Vuoroin vieraissa, evakoiden omaisuutta ns. katosi juna-asemilta. Kummasti paikalliset sitten omisti esimerkiksi tauluja Monreposta.

Tarkoititko karjalaisia? Oma isä joutui Itä-Lapista lähtemään lapsena  kaksi kertaa. Pääsivät kuitenkin takaisin.

Täällä yksi. Äiti oli Karjalasta. Muutti jo 18 vuotiaana Helsinkiin. 

Täällä Lahdessa on ainakin paljon evakkojen jälkeläisiä. Kyllä heidät erottaa hämäläisestä, ovat puheliaampia, vilkkaampia.