Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tälläisen miehen kanssa pitää toimia.
31.10.2022 |
Ollaan tapailtu reilu 3kk. Aina on tosi kivaa yhdessä ja itse olen aika ihastunut.
Nähdään 1-2 kertaa viikossa. Seksiä on, mutta tehdään paljon muutakin. Mies tuntuu todella tutulta ja turvalliselta, on tuntunut heti alusta asti. Meillä on paljon yhteistä.
Kuitenkin tuntuu, ettei päästä minua kunnolla lähelle tunnetasolla.
Suurinosa tapaamisista on minun aloitteesta. Eli kysyn nähdäänkö ja mies usein ehdottaa heti jo seuraavaa päivää. Koskaan ei ole vedonnut kiireisiin tms. Joskus kun nähdään ehdottaa jotain tekemistä ja sovitaan päivä, mutta tämä harvemmin. Mies laittaa viestiä, jos minusta ei kuulu muutamaan päivään ja toisinpäin.
Tuntuu että on joko sitoutumiskammoinen, joskus pahasti siipeensä saanut tai sitten ei vaan ole tarpeeksi kiinnostunut.
Miten varovasti uskallan kysyä että mikä juttu. Ettei toinen säikähdä. Itsellä ei ole kiire minnekkään, mutta tuntuu ettei tämä nyt etene yhtään minnekkään. Enkä halua tuhlata kummankaan aikaa. En vaan uskalla kysyä, koska pelkään että sitten tämä on tässä.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltä, niin tiedät eikä tarvitse kuluttaa energiaa ja aikaa arvailuun.
No sitähän minä kysyin, että miten tätä kysytään varovasti.
Ekat parikuukautta tämä toimi loistavasti ja oli just sellasta tutustumista yms. Mutta kun tämä on vieläkin sellaista. Ei mitään etenemistä.
Enkä usko että mies haluaa vaan seksiä, koska ei joka kerta sitä edes harrasteta kun nähdään. Saatetaan siis käydä vaikka ulkoilemassa yhdessä ja vähän vaan pussaillaan.
Ap
Kuulostaa tylsältä teidän juttu. Mitä sinä itse tunnet ja haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Kyllä sitä kolmessa kuukaudessa tietää, kiinnostaako toinen parisuhteeseen asti - mutta kolmessa kuukaudessa ei voi tietää, kantaako suhde silti parisuhteeseen asti. Olettaisin, että moni haluaa esitellä esim. vanhemmille vasta sellaisen kumppanin, jonka kanssa suhde on syventynyt ja vakiintunut, vaikka olisi jo ekoilla treffeillä itse ollut aivan hullaantunut. Ja moni ei esittele vanhemmille kovin varhaisessa vaiheessa muutenkaan - asiaan voi vaikuttaa myös se, millaiset ja miten läheiset välit vanhempien kanssa on.
Itse ainakin haluan testata kiinnostavaa miestä myös läheisten kautta. Eli jos heidän mielestään mies on mulle sopiva, niin olen kahta valmiimpi sitoutumaan. Taas jos he ovat sitä mieltä, että mieti nyt vielä, niin sitten ehkä jarruttelen. Ei sillä, ettenkö itse tekisi päätöstä loppukädessä, mutta esim. läheisimmät ystäväni ovat olleet ystäviäni jo todella pitkään ja arvostan heidän mielipidettään, ihan niin kuin vanhempienkin.
Mutta joo, varmaan on tosiaan aika erilaista suhtautumista läheisten esittelyyn ja se on haastavaa, jos toinen osapuoli kovasti jarruttelee asiaa ja toiselle taas olisi luontevaa jo ihan kevytkin tapailukumppani esitellä läheisille.
No sitten sitä todennäköisesti onkin itselleen vääränlaisen ihmisen kanssa. Ei kaikki sovi tietenkään toisilleen ja on ihan älytöntä jatkaa sellaista tapailuakaan jossa pitäisi olla valmis menemään suunnilleen solmuun ja olla ihan erilainen kuin mitä oikeasti on ja haluamaan asioita siinä tahdissa mikä sopii toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa aloitettu seksi on sellainen voimatekijä, joka lakkauttaa nopeasti miehen kiinnostuksen, tunteet, oma-aloitteisuuden ja kunnioituksen naista kohtaan. Näin se vain menee aina ja iankaikkisesti.
Höpöhöpö. Kaverini on naimisissa (nyt on jo lapsiakin) sellaisen miehen kanssa, jonka tapasi tinderissä ja ensitreffit venähti välittömästi vuorokauden mittaiseksi ja siis yökyläilyksi (oli seksiäkin). Ja ovat hyvätuloisia, korkeakoulutettuja ja konservatiivisia arvoiltaan noin muuten. Jos kolahtaa, niin kolahtaa. Mitä sitä jarruttelemaan. Sopivat myös heti tuon ensimmäisen vuorokauden aikana, etteivät enää tapaile muita, vaan tämä on hyvä.
Se että sun kaverillasi ja hänen miehellään kävi noin ei tosiaan tarkoita, että noin kävisi kaikille. Eihän heillekään käynyt kuten kaikille niille joiden ekana iltana yhteiseen sänkyyn päätyminen jätti johtamatta parisuhteeseen.
Hassua, että jokin itselle ei-sopiva mielipide perustellaan täysin vääräksi ja älyttömäksi sillä, että omalle serkunkumminkaimankaverille kävi ihan toisin joten kenellekään muulle ei voi käydä toisin.
Se mikä sopii sille omalle kaverille ei välttämättä sovi edes itselle ja saatikka sitten kaikille muille ihmisille. Puolison löytäminen olisi melkoisen helppoa jos kuka vaan sopisi kenelle vaan ja kaikki tuntisi ja ajattelisi asioista samoin. Silloin ei tulisi kenenkään suudelluksi sammakoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Kyllä sitä kolmessa kuukaudessa tietää, kiinnostaako toinen parisuhteeseen asti - mutta kolmessa kuukaudessa ei voi tietää, kantaako suhde silti parisuhteeseen asti. Olettaisin, että moni haluaa esitellä esim. vanhemmille vasta sellaisen kumppanin, jonka kanssa suhde on syventynyt ja vakiintunut, vaikka olisi jo ekoilla treffeillä itse ollut aivan hullaantunut. Ja moni ei esittele vanhemmille kovin varhaisessa vaiheessa muutenkaan - asiaan voi vaikuttaa myös se, millaiset ja miten läheiset välit vanhempien kanssa on.
Tämä kuulostaisi mun korvaan ärsyttävältä saivartelulta, jos itse olen ihastunut ja valmis keskittymään ko. mieheen, ja sitten hän selittelisi, että kuinka nyt ei voi mitenkään tietää, että kantaako tämä nyt mihinkään. Sanoisin, että tyyppi ei ole silloin kiinnostunut. Eihän kenelläkään tietenkään ole mitään lasipalloa, että kaikki tietää, ettei voi tietää, että ollaanko viiden vuoden päästä naimisissa, mutta kai nyt kuitenkin kolmessa kuukaudessa osaa sanoa, että haluaako edistää tätä ja sitoutua tähän, vai vieläkö pidetään tämä suhde salassa maailmalta, että voi rauhassa paneskella ympäriinsä ja treffailla muitakin.
Nimenomaan. Se kertoo aivan kaiken jos/kun toinen(mies) ei ole valmis edes sillä hetkellä katsomaan tuleeko jutusta enemmän ja panostamaan siihen vaan on tuollainen "ans kattoo ja mistä sen vielä voi tietää ja näinhän meillä on ihan täydellistä"- ympäripyöreyksiä toisteleva jahkaaja jolle kyllä seksi (ja muut suhteen edut) maistuu mutta se suhde itsessään onkin ihan no-no ja aivan liian aikaista edes ajatella tuollaista sitoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun naiset antaa pillua. Jos naiset olisivat kunnollisia ja eivät olisi harrastamassa seksiä jo ekan 3 kk aikana, niin ei olisi tuota ongelmaa.
Mutta syy on miehissä! Ei ikinä naisessa... -.- M27
Tätä näkemystä en ymmärrä. Mulle ainakin seksi on sen verran tärkeää parisuhteessa, etten todellakaan haluaisi rakastua johonkin mieheen, käyttää kuukausia aikaa häneen ja sitten vasta saada tietää, että hän on joku itsekäs pornopanija tms. Olisi hirveä pettymys. Kyllä suhteessa pitää olla vetovoimaa, ja jos sitä on, ei toisesta voi - eikä tarvitse - pitää näppejä erossa.
Mun avioliittokin alkoi siten, että harrastettiin humalassa seksiä.
Sitä paitsi, jos tapailusuhde ei etene, niin saipahan ainakin seksiä. Sitäkään kun ei sinkuille välttämättä tule ovista ja ikkunoista.
Täähän se miehisessä ajattelutavassa hämmentää: harrastaa naisen kanssa seksiä --> kiinnostus loppuu, koska nainen on "helppo" --> jahtaa naista, jonka kanssa loppuviimein harrastaa seksiä hirveän vaivannäön jälkeen --> perustaa naisen kanssa perheen --> vinkuu, ettei saa naiselta seksiä kuin hirveän vaivannäön jälkeen, jos silloinkaan
Jaa. Itse en tykkää yhtään seksistä jonkun vasta puolitutun miehen kanssa vaan seksi kuuluu mulla vakiintuneeseen parisuhteeseen, mutta jostain syystä mua (ja muita samoin ajattelevia/tuntevia naisia) pidetään liki poikkeuksetta aina joinakin estyneinä pihtareina.
Enkä mä todellakaan edes harkitsisi parisuhdetta miehen kanssa joka on valmis seksiin suunnilleen kenen kanssa vaan ja pitäisi seksiä jonakin puhtaasti fyysisenä suorituksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun naiset antaa pillua. Jos naiset olisivat kunnollisia ja eivät olisi harrastamassa seksiä jo ekan 3 kk aikana, niin ei olisi tuota ongelmaa.
Mutta syy on miehissä! Ei ikinä naisessa... -.- M27
Tätä näkemystä en ymmärrä. Mulle ainakin seksi on sen verran tärkeää parisuhteessa, etten todellakaan haluaisi rakastua johonkin mieheen, käyttää kuukausia aikaa häneen ja sitten vasta saada tietää, että hän on joku itsekäs pornopanija tms. Olisi hirveä pettymys. Kyllä suhteessa pitää olla vetovoimaa, ja jos sitä on, ei toisesta voi - eikä tarvitse - pitää näppejä erossa.
Mun avioliittokin alkoi siten, että harrastettiin humalassa seksiä.
Sitä paitsi, jos tapailusuhde ei etene, niin saipahan ainakin seksiä. Sitäkään kun ei sinkuille välttämättä tule ovista ja ikkunoista.
Täähän se miehisessä ajattelutavassa hämmentää: harrastaa naisen kanssa seksiä --> kiinnostus loppuu, koska nainen on "helppo" --> jahtaa naista, jonka kanssa loppuviimein harrastaa seksiä hirveän vaivannäön jälkeen --> perustaa naisen kanssa perheen --> vinkuu, ettei saa naiselta seksiä kuin hirveän vaivannäön jälkeen, jos silloinkaan
Niinpä. Seksistä kiinnostumaton ja seksistä kieltäytyvä nainen kiinnostaa, ja sitten parisuhteessa tämän kanssa alkaa ärsyttää ja turhauttaa, kun naista ei seksi kiinnosta ja hän "pihtaa". Mutta kuitenkaan seksistä tykkäävä nainenkaan ei kelpaa suhteeseen, vaikka sitten suhteessa ollessa toivottaisiinkin, että nainen tykkäisi seksistä. Vaikeaa on!
No en mä ainakaan halua parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa joka tykkää seksistä niin, että on (ollut) valmis harrastamaan sitä suunnilleen kenen tahansa kanssa ja miksei vaikka jo ekoillakin treffeillä..
Vierailija kirjoitti:
Kolme kuukautta on hirveän lyhyt aika. Voisit sanoa miehelle, että haluat nähdä useammin, mutten minäkään kehota oikein sen pitemmälle menemään.
Tuoreessa muistissa on viimeisin suhteeni: meillä kolahti heti ja viikon jälkeen olimme jo yhdessä mökkeilemässä. Lapsille (aikuisia jo) kerrottiin ja tavattiin kavereitakin jo kuukauden sisään. Oli aivan mahtavaa ja suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta aivan täpöllä.
Kunnes tuli ensimmäiset ristiriidat, joissa huomattiin, ettei itseasiassa tunnetakaan toisiamme ollenkaan. Suhde oli 3 kuukauden kohdalla jo ohi ja taputeltu. Malttia siis!
Tuskin lopputulos olisi siitä mihinkään muuttunut, jos olisitte jarrutelleet. Teillä olisi vain mennyt paljon kauemmin päästä siihen ristiriitatilanteeseen, eli molempien elämästä olisi mennyt paljon enemmän aikaa ns. hukkaan.
En usko, että läheisesi siitä kärsivät, että tapasivat jonkun uuden ihmisen. Kai he nyt muutenkin juttelee uusille ihmisille joskus. Alaikäiset lapset on toki eri asia, eli heille en kovin helposti puolisona uutta ihmistä esittelisi (tosin lapseni nyt on niin pieniä, etteivät erottaisi mahdollista miesystävää muista ystävistäni, joissa on miespuoleisiakin, eli olisi lasten suuntaan vain kaveri ainakin alkuun, siis voisi tavata kyllä heidätkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa aloitettu seksi on sellainen voimatekijä, joka lakkauttaa nopeasti miehen kiinnostuksen, tunteet, oma-aloitteisuuden ja kunnioituksen naista kohtaan. Näin se vain menee aina ja iankaikkisesti.
Höpöhöpö. Kaverini on naimisissa (nyt on jo lapsiakin) sellaisen miehen kanssa, jonka tapasi tinderissä ja ensitreffit venähti välittömästi vuorokauden mittaiseksi ja siis yökyläilyksi (oli seksiäkin). Ja ovat hyvätuloisia, korkeakoulutettuja ja konservatiivisia arvoiltaan noin muuten. Jos kolahtaa, niin kolahtaa. Mitä sitä jarruttelemaan. Sopivat myös heti tuon ensimmäisen vuorokauden aikana, etteivät enää tapaile muita, vaan tämä on hyvä.
Se että sun kaverillasi ja hänen miehellään kävi noin ei tosiaan tarkoita, että noin kävisi kaikille. Eihän heillekään käynyt kuten kaikille niille joiden ekana iltana yhteiseen sänkyyn päätyminen jätti johtamatta parisuhteeseen.
Hassua, että jokin itselle ei-sopiva mielipide perustellaan täysin vääräksi ja älyttömäksi sillä, että omalle serkunkumminkaimankaverille kävi ihan toisin joten kenellekään muulle ei voi käydä toisin.
Se mikä sopii sille omalle kaverille ei välttämättä sovi edes itselle ja saatikka sitten kaikille muille ihmisille. Puolison löytäminen olisi melkoisen helppoa jos kuka vaan sopisi kenelle vaan ja kaikki tuntisi ja ajattelisi asioista samoin. Silloin ei tulisi kenenkään suudelluksi sammakoita.
Ei tietenkään tarkoita, mutta huomasitko mihin tuo oli vastaus? Eli kunhan totesin, ettei myöskään ole paheksuttavaa heti harrastaa seksiä, vaan hyvin siinäkin voi käydä. Tuo oli siis vain vastine tuollaiseen ihme moraalisaarnaukseen, ettei naiset saisi nauttia seksistä.
Vie se vaivihkaa katselemaan näyteikkunoista kihlasormuksia, aivan puolihuolimattomasti, niin asia selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Kyllä sitä kolmessa kuukaudessa tietää, kiinnostaako toinen parisuhteeseen asti - mutta kolmessa kuukaudessa ei voi tietää, kantaako suhde silti parisuhteeseen asti. Olettaisin, että moni haluaa esitellä esim. vanhemmille vasta sellaisen kumppanin, jonka kanssa suhde on syventynyt ja vakiintunut, vaikka olisi jo ekoilla treffeillä itse ollut aivan hullaantunut. Ja moni ei esittele vanhemmille kovin varhaisessa vaiheessa muutenkaan - asiaan voi vaikuttaa myös se, millaiset ja miten läheiset välit vanhempien kanssa on.
Itse ainakin haluan testata kiinnostavaa miestä myös läheisten kautta. Eli jos heidän mielestään mies on mulle sopiva, niin olen kahta valmiimpi sitoutumaan. Taas jos he ovat sitä mieltä, että mieti nyt vielä, niin sitten ehkä jarruttelen. Ei sillä, ettenkö itse tekisi päätöstä loppukädessä, mutta esim. läheisimmät ystäväni ovat olleet ystäviäni jo todella pitkään ja arvostan heidän mielipidettään, ihan niin kuin vanhempienkin.
Mutta joo, varmaan on tosiaan aika erilaista suhtautumista läheisten esittelyyn ja se on haastavaa, jos toinen osapuoli kovasti jarruttelee asiaa ja toiselle taas olisi luontevaa jo ihan kevytkin tapailukumppani esitellä läheisille.
En itse oikein ymmärrä, miksi aikuinen ihminen antaisi muiden mielipiteiden vaikuttaa edes noin paljon omaan kumppanivalintaan. Vähän kummalliselta kuulostaa.
Mies on nössö eikä kehtaa sanoa "tämä oli tässä". Pitää seksin takia varalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun naiset antaa pillua. Jos naiset olisivat kunnollisia ja eivät olisi harrastamassa seksiä jo ekan 3 kk aikana, niin ei olisi tuota ongelmaa.
Mutta syy on miehissä! Ei ikinä naisessa... -.- M27
Tätä näkemystä en ymmärrä. Mulle ainakin seksi on sen verran tärkeää parisuhteessa, etten todellakaan haluaisi rakastua johonkin mieheen, käyttää kuukausia aikaa häneen ja sitten vasta saada tietää, että hän on joku itsekäs pornopanija tms. Olisi hirveä pettymys. Kyllä suhteessa pitää olla vetovoimaa, ja jos sitä on, ei toisesta voi - eikä tarvitse - pitää näppejä erossa.
Mun avioliittokin alkoi siten, että harrastettiin humalassa seksiä.
Sitä paitsi, jos tapailusuhde ei etene, niin saipahan ainakin seksiä. Sitäkään kun ei sinkuille välttämättä tule ovista ja ikkunoista.
Täähän se miehisessä ajattelutavassa hämmentää: harrastaa naisen kanssa seksiä --> kiinnostus loppuu, koska nainen on "helppo" --> jahtaa naista, jonka kanssa loppuviimein harrastaa seksiä hirveän vaivannäön jälkeen --> perustaa naisen kanssa perheen --> vinkuu, ettei saa naiselta seksiä kuin hirveän vaivannäön jälkeen, jos silloinkaan
Niinpä. Seksistä kiinnostumaton ja seksistä kieltäytyvä nainen kiinnostaa, ja sitten parisuhteessa tämän kanssa alkaa ärsyttää ja turhauttaa, kun naista ei seksi kiinnosta ja hän "pihtaa". Mutta kuitenkaan seksistä tykkäävä nainenkaan ei kelpaa suhteeseen, vaikka sitten suhteessa ollessa toivottaisiinkin, että nainen tykkäisi seksistä. Vaikeaa on!
No en mä ainakaan halua parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa joka tykkää seksistä niin, että on (ollut) valmis harrastamaan sitä suunnilleen kenen tahansa kanssa ja miksei vaikka jo ekoillakin treffeillä..
Kai niitä muitakin miehiä on kuin niitä, jotka harrastavat seksiä kenen tahansa kanssa, ja niitä, jotka tekevät aloitteita seksiin siinä toivossa, että nainen torjuu heidät?
Itse olisin mieluummin miehen kanssa, joka harrastaa seksiä vaikka vähän kevytmielisesti, kuin sellaisen miehen, joka itse tekee aloitteita naiselle "saadakseen seksiä", mutta sitten kokee negatiivisesti, jos nainen vastaa aloitteeseen. En syty kaksinaismoralistisista miehistä.
Jos mies ei halua seksiä ekoilla treffeillä, sitten kannattaa olla myös tekemättä aloitetta seksiin ekoilla treffeillä. Ihan järjetöntä osoittaa itse haluavansa seksiä, ja sitten harrastaakin seksiä ilmeisen tyytyväisenä - ja sitten kuitenkin olla tyytymätön, kun nainenkin halusi seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ajassa pitäisi jo olla rakastumassa, jos se on ylipäänsä tapahtumassa. Ja silloinhan haluaa olla koko ajan yhdessä. Miehellä on ihan mukavaa kanssasi, mutta siinä se. Varmaan sen itsekin tunnet ja tiedät, koska tuollaisen tekstin kirjoitit.
Minusta aikuisten pitäisi pystyä keskustelemaan toiveistaan ja tunteistaan ja jos mies siihen ei säikkyydeltään pysty, niin ei ole ainakaan minua varten.
Ei kaikki halua olla koko ajan yhdessä vaikka olis rakastumassa. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja yksinoloa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon vaan kirjoitti:
Kysy suoraan oletko pelkkä pano vai haluaako mies oikeasti parisuhdetta?
Tämä. Olisiko tosiaan suora puhe aikuisten kesken mitään? Ilman mitään ihme kehitelmiä. Älä kysy jos et kestä totuutta. Luulisi kyllä että totuuden pystyy kuka tahansa kestämään. Vedätystä ja paskapuheita taas ei kenenkään tarvitse sietää.
Sä olet nyt mahdottoman edessä eli yrität saada liekkiin sellaista joka on jo sammumassa. Toki jos jatkat miehen tarpeiden täyttämistä ja ignooraat kokonaan sen mitä itse suhteelta haluat niin pahimmassa (tai parhaassa, riippuu mistä katsoo) tapauksessa saatat päätyä vaikka avioon asti tuon kivireen kanssa.
Eikä sekään enää taida toimia, että alat(te) puhumaan toisin kuin tähän asti. Miehellehän teidän suhde on ollut just siksi jees, ettei siinä hirmuisesti ole juteltu eikä varsinkaan siitä mitä sä suhteelta haluat ja odotat. Miehelle tuo tilanne on just nyt hyvä, se tietää että sulla on tunteita etkä ole menossa mihinkään eli olet siinä mielessä "varma" ja seksiäkin on tarjolla. Nyt kun alat puhumaan ja esittämään toivomuksia suhteen etenemisestä/vakiintumisesta (eli miehen mielestä alat painostamaan) niin se nostaa nopsaa kytkintä kun et enää olekaan se rento ja varma pano joka mukautuu ja tyytyy siihen mitä mies jaksaa antaa.
Se tietysti ei ole mikään iso menetys vaikka kyllä se silti aikansa harmittaa. Varsinkin jos on ehtinyt itse ihastua. Se kantsii kuitenkin muistaa, että tuo suhde ei tuollaisenaan täytä kuin vain miehen toiveet ja halut eikä sitä sinänsä voi edes vaatia että mies muuttuisi. Te ette vaan sovi toisillenne ja/tai jokin vaan meni pieleen vaikka alku on ollutkin kenties lupaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa aloitettu seksi on sellainen voimatekijä, joka lakkauttaa nopeasti miehen kiinnostuksen, tunteet, oma-aloitteisuuden ja kunnioituksen naista kohtaan. Näin se vain menee aina ja iankaikkisesti.
Höpöhöpö. Kaverini on naimisissa (nyt on jo lapsiakin) sellaisen miehen kanssa, jonka tapasi tinderissä ja ensitreffit venähti välittömästi vuorokauden mittaiseksi ja siis yökyläilyksi (oli seksiäkin). Ja ovat hyvätuloisia, korkeakoulutettuja ja konservatiivisia arvoiltaan noin muuten. Jos kolahtaa, niin kolahtaa. Mitä sitä jarruttelemaan. Sopivat myös heti tuon ensimmäisen vuorokauden aikana, etteivät enää tapaile muita, vaan tämä on hyvä.
Se että sun kaverillasi ja hänen miehellään kävi noin ei tosiaan tarkoita, että noin kävisi kaikille. Eihän heillekään käynyt kuten kaikille niille joiden ekana iltana yhteiseen sänkyyn päätyminen jätti johtamatta parisuhteeseen.
Hassua, että jokin itselle ei-sopiva mielipide perustellaan täysin vääräksi ja älyttömäksi sillä, että omalle serkunkumminkaimankaverille kävi ihan toisin joten kenellekään muulle ei voi käydä toisin.
Se mikä sopii sille omalle kaverille ei välttämättä sovi edes itselle ja saatikka sitten kaikille muille ihmisille. Puolison löytäminen olisi melkoisen helppoa jos kuka vaan sopisi kenelle vaan ja kaikki tuntisi ja ajattelisi asioista samoin. Silloin ei tulisi kenenkään suudelluksi sammakoita.
Ei tietenkään tarkoita, mutta huomasitko mihin tuo oli vastaus? Eli kunhan totesin, ettei myöskään ole paheksuttavaa heti harrastaa seksiä, vaan hyvin siinäkin voi käydä. Tuo oli siis vain vastine tuollaiseen ihme moraalisaarnaukseen, ettei naiset saisi nauttia seksistä.
Missä tässä keskustelussa on sanottu, ettei naiset saisi nauttia seksistä? Vai onko se tosiaan niin, että jos et halua päätyä samoihin lakanoihin ekoilta treffeiltä jonkun uuden tuttavuuden kanssa niin silloin et seksistä nauti etkä sitä edes halua harrastaa?!
3kk ja sinä olet jo pesää perustamassa miehen rahoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ajassa pitäisi jo olla rakastumassa, jos se on ylipäänsä tapahtumassa. Ja silloinhan haluaa olla koko ajan yhdessä. Miehellä on ihan mukavaa kanssasi, mutta siinä se. Varmaan sen itsekin tunnet ja tiedät, koska tuollaisen tekstin kirjoitit.
Minusta aikuisten pitäisi pystyä keskustelemaan toiveistaan ja tunteistaan ja jos mies siihen ei säikkyydeltään pysty, niin ei ole ainakaan minua varten.
Ei kaikki halua olla koko ajan yhdessä vaikka olis rakastumassa. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja yksinoloa,
Ajatella, että sä et halua just samaa kuin joku toinen. Kaikki muut tosiaan luuli tähän asti, että kaikki tahtoo tasan samaa ja tasan samassa tahdissa ja siksi kuka vaan voi mennä kimppaan ihan kenen tahansa kanssa eikä kenenkään siksi tarvitse ihmeemmin kuulostella kuka olisi sopiva.
/sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa aloitettu seksi on sellainen voimatekijä, joka lakkauttaa nopeasti miehen kiinnostuksen, tunteet, oma-aloitteisuuden ja kunnioituksen naista kohtaan. Näin se vain menee aina ja iankaikkisesti.
Höpöhöpö. Kaverini on naimisissa (nyt on jo lapsiakin) sellaisen miehen kanssa, jonka tapasi tinderissä ja ensitreffit venähti välittömästi vuorokauden mittaiseksi ja siis yökyläilyksi (oli seksiäkin). Ja ovat hyvätuloisia, korkeakoulutettuja ja konservatiivisia arvoiltaan noin muuten. Jos kolahtaa, niin kolahtaa. Mitä sitä jarruttelemaan. Sopivat myös heti tuon ensimmäisen vuorokauden aikana, etteivät enää tapaile muita, vaan tämä on hyvä.
Se että sun kaverillasi ja hänen miehellään kävi noin ei tosiaan tarkoita, että noin kävisi kaikille. Eihän heillekään käynyt kuten kaikille niille joiden ekana iltana yhteiseen sänkyyn päätyminen jätti johtamatta parisuhteeseen.
Hassua, että jokin itselle ei-sopiva mielipide perustellaan täysin vääräksi ja älyttömäksi sillä, että omalle serkunkumminkaimankaverille kävi ihan toisin joten kenellekään muulle ei voi käydä toisin.
Se mikä sopii sille omalle kaverille ei välttämättä sovi edes itselle ja saatikka sitten kaikille muille ihmisille. Puolison löytäminen olisi melkoisen helppoa jos kuka vaan sopisi kenelle vaan ja kaikki tuntisi ja ajattelisi asioista samoin. Silloin ei tulisi kenenkään suudelluksi sammakoita.
Ei tietenkään tarkoita, mutta huomasitko mihin tuo oli vastaus? Eli kunhan totesin, ettei myöskään ole paheksuttavaa heti harrastaa seksiä, vaan hyvin siinäkin voi käydä. Tuo oli siis vain vastine tuollaiseen ihme moraalisaarnaukseen, ettei naiset saisi nauttia seksistä.
Missä tässä keskustelussa on sanottu, ettei naiset saisi nauttia seksistä? Vai onko se tosiaan niin, että jos et halua päätyä samoihin lakanoihin ekoilta treffeiltä jonkun uuden tuttavuuden kanssa niin silloin et seksistä nauti etkä sitä edes halua harrastaa?!
Olen eri, mutta vastaan silti. Varsinaisesti ei ole sanottu, etteivät naiset saisi nauttia seksistä, mutta on kyllä annettu ymmärtää, että nimenomaan naisen kohdalla on huono asia harrastaa seksiä, vaikka molemmat osapuolet sitä haluaisivat, tapailuaikana / seurustelun alkuaikoina. Sen sijaan ilmeisesti on täysin ok, että mies haluaa seksiä ja tekee aloitteita seksiin - naisen vain täytyy ymmärtää torjua ne kaikki aloitteet, niin sitten seksiä toivova mies on tyytyväinen, kun ei saakaan seksiä.
Pakko myöntää, että tuo on tullut omakohtaisesti huomattua. Ja se sopii hirvittävän huonosti yhteen sen kanssa, että itselle taas seksi on sellainen erityisen yhteenliimaava ja ihastuksen rakkaudeksi muuttava asia.
Tietty sitä ei ihan ekana eikä vielä viidensilläkään treffeillä ole ollut vaan vasta siinä vaiheessa kun itsellä on selkeästi tullut tunteita toista kohtaan ja kaikkinensa tunne, että tässä on nyt eväitä enempäänkin.
Melkein kärjistetysti voisi sanoa, että seksi saa naisen tunteet roihahtamaan ja samaan aikaan se saakin miehen tunteet viilenemään. Ja siis vaikka se seksi olisi oikeasti hyvää. Sen jälkeen miehen kiinnostus kohdistuu enempi vaan siihen seksiin kun taas nainen kaipaa aiempaa enemmän sitä henkistäkin läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja tietynlaista varmuutta toisen tunteista toisin kuin aiemmin. Sitä että suhde muuttuu aiempaa vakavammaksi ja vakaammaksi.
Sen sijaan siinä ei kasvetakaan enää yhteen saati edes edetä samaan suuntaan vaan välille alkaa tulla kuilua joka vaan syvenee syvenemistään, kun tilanne pitkittyy ja vaikka asiasta puhuttaisiinkin. Mies ei kykene/halua/ole kiinnostunut antamaan sellaista läheisyyttä jota nainen kaipaisi ja keskustelu onkin pian mukamas nalkuttamista, koska asiasta joutuu puhumaan toistamiseenkin, kun tilanne ei korjaannu eikä muutu sillä että asia käsitellään kerran. Lisäksi mies ahdistuu kun pitäisi kertoa tunteista joita ei itsellä ole ja nainen taasen ihmettelee miksi mies muuttuu etäiseksi ja pelkää tunteista puhumista. Lopulta nainenkaan ei uskalla ottaa niitä (tai mitään) puheeksi, ettei mies saa sätkyä ja/tai suhde ei loppuisi siihen paikkaan, koska kuitenkin on itse ihastunut kunnolla ja jopa rakastunutkin mieheen.
Tuo ap:n kuvaama tilanne on just tätä, sinällään kaikki on ihan ok mutta silti jotain todella tärkeää suhteesta puuttuu eikä olla ns samalla sivulla eikä suhde etene eikä etenkään syvene.