Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tälläisen miehen kanssa pitää toimia.
31.10.2022 |
Ollaan tapailtu reilu 3kk. Aina on tosi kivaa yhdessä ja itse olen aika ihastunut.
Nähdään 1-2 kertaa viikossa. Seksiä on, mutta tehdään paljon muutakin. Mies tuntuu todella tutulta ja turvalliselta, on tuntunut heti alusta asti. Meillä on paljon yhteistä.
Kuitenkin tuntuu, ettei päästä minua kunnolla lähelle tunnetasolla.
Suurinosa tapaamisista on minun aloitteesta. Eli kysyn nähdäänkö ja mies usein ehdottaa heti jo seuraavaa päivää. Koskaan ei ole vedonnut kiireisiin tms. Joskus kun nähdään ehdottaa jotain tekemistä ja sovitaan päivä, mutta tämä harvemmin. Mies laittaa viestiä, jos minusta ei kuulu muutamaan päivään ja toisinpäin.
Tuntuu että on joko sitoutumiskammoinen, joskus pahasti siipeensä saanut tai sitten ei vaan ole tarpeeksi kiinnostunut.
Miten varovasti uskallan kysyä että mikä juttu. Ettei toinen säikähdä. Itsellä ei ole kiire minnekkään, mutta tuntuu ettei tämä nyt etene yhtään minnekkään. Enkä halua tuhlata kummankaan aikaa. En vaan uskalla kysyä, koska pelkään että sitten tämä on tässä.
Kommentit (113)
Tuo on niin lyhyt aika, että itse tuskin vielä muistaisin sinun nimeäsikään. Vaimoonkin rakastumisessa meni parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 kk on tosi lyhyt aika. Mitä sä odotat? Haluatko hänen tunnustavan rakkautensa vai kosivan vai mitä? Mun mielestä tuo on jo hyvin vakiintunut suhde, jos tavataan usean kerran viikossa ja seksiäkin on.
Jos välissä menee useitakin päiviä, ettei edes viestitellä jne., niin on aika todennäköistä, että mies on tuollainen tutun ja turvallisen oloinen monelle muullekin (todennäköisesti peilaa naista, se on ihan tekniikka), ja miehellä saattaa olla monta muutakin kierroksessa.
Jos 3kk jälkeen suhde tuntuu todella epävarmalta, niin en usko, että se siitä enää varmaksi muuttuu.
Tuskin ap mitään kosintaa odottelee, vaan sellaista, että pelailun voisi lopettaa ja sopia, että molemmat haluaa tätä suhdetta ja esim. tavata toisten läheiset (ns. olla julkisesti pari) jne. Jos sekin on epävarmaa, niin ei ole tulossa mitään siitä hommasta.
Mies ei ole vielä varma, kenen tapailunaisen kanssa haluaisi edetä seurusteluun asti.
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun naiset antaa pillua. Jos naiset olisivat kunnollisia ja eivät olisi harrastamassa seksiä jo ekan 3 kk aikana, niin ei olisi tuota ongelmaa.
Mutta syy on miehissä! Ei ikinä naisessa... -.- M27
Tätä näkemystä en ymmärrä. Mulle ainakin seksi on sen verran tärkeää parisuhteessa, etten todellakaan haluaisi rakastua johonkin mieheen, käyttää kuukausia aikaa häneen ja sitten vasta saada tietää, että hän on joku itsekäs pornopanija tms. Olisi hirveä pettymys. Kyllä suhteessa pitää olla vetovoimaa, ja jos sitä on, ei toisesta voi - eikä tarvitse - pitää näppejä erossa.
Mun avioliittokin alkoi siten, että harrastettiin humalassa seksiä.
Sitä paitsi, jos tapailusuhde ei etene, niin saipahan ainakin seksiä. Sitäkään kun ei sinkuille välttämättä tule ovista ja ikkunoista.
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa aloitettu seksi on sellainen voimatekijä, joka lakkauttaa nopeasti miehen kiinnostuksen, tunteet, oma-aloitteisuuden ja kunnioituksen naista kohtaan. Näin se vain menee aina ja iankaikkisesti.
Höpöhöpö. Kaverini on naimisissa (nyt on jo lapsiakin) sellaisen miehen kanssa, jonka tapasi tinderissä ja ensitreffit venähti välittömästi vuorokauden mittaiseksi ja siis yökyläilyksi (oli seksiäkin). Ja ovat hyvätuloisia, korkeakoulutettuja ja konservatiivisia arvoiltaan noin muuten. Jos kolahtaa, niin kolahtaa. Mitä sitä jarruttelemaan. Sopivat myös heti tuon ensimmäisen vuorokauden aikana, etteivät enää tapaile muita, vaan tämä on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Kyllä sitä kolmessa kuukaudessa tietää, kiinnostaako toinen parisuhteeseen asti - mutta kolmessa kuukaudessa ei voi tietää, kantaako suhde silti parisuhteeseen asti. Olettaisin, että moni haluaa esitellä esim. vanhemmille vasta sellaisen kumppanin, jonka kanssa suhde on syventynyt ja vakiintunut, vaikka olisi jo ekoilla treffeillä itse ollut aivan hullaantunut. Ja moni ei esittele vanhemmille kovin varhaisessa vaiheessa muutenkaan - asiaan voi vaikuttaa myös se, millaiset ja miten läheiset välit vanhempien kanssa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Kyllä sitä kolmessa kuukaudessa tietää, kiinnostaako toinen parisuhteeseen asti - mutta kolmessa kuukaudessa ei voi tietää, kantaako suhde silti parisuhteeseen asti. Olettaisin, että moni haluaa esitellä esim. vanhemmille vasta sellaisen kumppanin, jonka kanssa suhde on syventynyt ja vakiintunut, vaikka olisi jo ekoilla treffeillä itse ollut aivan hullaantunut. Ja moni ei esittele vanhemmille kovin varhaisessa vaiheessa muutenkaan - asiaan voi vaikuttaa myös se, millaiset ja miten läheiset välit vanhempien kanssa on.
Itse ainakin haluan testata kiinnostavaa miestä myös läheisten kautta. Eli jos heidän mielestään mies on mulle sopiva, niin olen kahta valmiimpi sitoutumaan. Taas jos he ovat sitä mieltä, että mieti nyt vielä, niin sitten ehkä jarruttelen. Ei sillä, ettenkö itse tekisi päätöstä loppukädessä, mutta esim. läheisimmät ystäväni ovat olleet ystäviäni jo todella pitkään ja arvostan heidän mielipidettään, ihan niin kuin vanhempienkin.
Mutta joo, varmaan on tosiaan aika erilaista suhtautumista läheisten esittelyyn ja se on haastavaa, jos toinen osapuoli kovasti jarruttelee asiaa ja toiselle taas olisi luontevaa jo ihan kevytkin tapailukumppani esitellä läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Kyllä sitä kolmessa kuukaudessa tietää, kiinnostaako toinen parisuhteeseen asti - mutta kolmessa kuukaudessa ei voi tietää, kantaako suhde silti parisuhteeseen asti. Olettaisin, että moni haluaa esitellä esim. vanhemmille vasta sellaisen kumppanin, jonka kanssa suhde on syventynyt ja vakiintunut, vaikka olisi jo ekoilla treffeillä itse ollut aivan hullaantunut. Ja moni ei esittele vanhemmille kovin varhaisessa vaiheessa muutenkaan - asiaan voi vaikuttaa myös se, millaiset ja miten läheiset välit vanhempien kanssa on.
Tämä kuulostaisi mun korvaan ärsyttävältä saivartelulta, jos itse olen ihastunut ja valmis keskittymään ko. mieheen, ja sitten hän selittelisi, että kuinka nyt ei voi mitenkään tietää, että kantaako tämä nyt mihinkään. Sanoisin, että tyyppi ei ole silloin kiinnostunut. Eihän kenelläkään tietenkään ole mitään lasipalloa, että kaikki tietää, ettei voi tietää, että ollaanko viiden vuoden päästä naimisissa, mutta kai nyt kuitenkin kolmessa kuukaudessa osaa sanoa, että haluaako edistää tätä ja sitoutua tähän, vai vieläkö pidetään tämä suhde salassa maailmalta, että voi rauhassa paneskella ympäriinsä ja treffailla muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on oikeasti kiinnostunut , niin mies tekee mitä tahansa ollakseen naisen kanssa.
Mies ei ole sinusta kiinnostunut, ap, olet hänelle seuraneiti ja vakipano. Jos haluat muuta, niin vaihda toiseen mieheen. Jos tuo riittää sinulle, niin olet miehen kanssa. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on oikeasti kiinnostunut , niin mies tekee mitä tahansa ollakseen naisen kanssa.
Mies ei ole sinusta kiinnostunut, ap, olet hänelle seuraneiti ja vakipano. Jos haluat muuta, niin vaihda toiseen mieheen. Jos tuo riittää sinulle, niin olet miehen kanssa. Piste.
Miehet ovat myös usein todella omistushaluisia naisesta, jonka ottavat vakavasti. Haluavat siis pian vakinaistaa suhteen. Jos mies on rakastunut, ei hän todellakaan halua ajatellakaan mahdollisuutta, että nainen treffailisi vielä muitakin, eli haluaisi kyllä tuossa ajassa jo aloittaa seurustelun.
Eli taitaa olla niin, että olet tosiaankin vain tapailunainen. Jos saat omat tunteesi kuriin, eikä sulla nyt ole muutakaan, niin toki voit jatkaa kevyttä suhdetta miehen kanssa, kunnes löydät paremman, mutta kannattanee laittaa tinder taas laulamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee ap:n tilanteesta omat sinkkuajat vahvasti mieleen. Näitä miehiä, jotka haluaa vaan vähän tapailla kuukaudesta toiseen, on Tinder täynnä.
Olen nyt seurustellut parisen vuotta miehen kanssa, jonka kanssa ei myöskään ehditä eikä jakseta ihan joka päivä nähdä eikä ehkä koskaan asuta yhdessä, mutta silti hän on vahvasti sitoutunut ja ottaa minut huomioon kaikessa, mitä tekee. Olemme päivittäin paljon yhteydessä ja olen osa hänen lähipiiriään. Hän haluaa oma-aloitteisesti auttaa minua, jos tarvitsen jossain apua, huomioi myös lapsiani esim. pienin synttärilahjoin ja on muutenkin tosi ihana. Ja tietysti minä yritän vastavuoroisesti olla myös hyvä seurustelukumppani / puoliso.
Hän teki heti alussa (muutaman viikon tapailun jälkeen) jo selväksi, että haluaa olla juuri minun mieheni ja seurustella minun kanssani. Sitä ei ole tarvinnut ihmetellä ja miettiä.
Jos tämä joskus menee syystä tai toisesta poikki, en enää lähde mihinkään puolilämpimiin suhteisiin kenenkään kanssa. Oon mieluummin sitten sinkku loppuikäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun naiset antaa pillua. Jos naiset olisivat kunnollisia ja eivät olisi harrastamassa seksiä jo ekan 3 kk aikana, niin ei olisi tuota ongelmaa.
Mutta syy on miehissä! Ei ikinä naisessa... -.- M27
Tätä näkemystä en ymmärrä. Mulle ainakin seksi on sen verran tärkeää parisuhteessa, etten todellakaan haluaisi rakastua johonkin mieheen, käyttää kuukausia aikaa häneen ja sitten vasta saada tietää, että hän on joku itsekäs pornopanija tms. Olisi hirveä pettymys. Kyllä suhteessa pitää olla vetovoimaa, ja jos sitä on, ei toisesta voi - eikä tarvitse - pitää näppejä erossa.
Mun avioliittokin alkoi siten, että harrastettiin humalassa seksiä.
Sitä paitsi, jos tapailusuhde ei etene, niin saipahan ainakin seksiä. Sitäkään kun ei sinkuille välttämättä tule ovista ja ikkunoista.
Täähän se miehisessä ajattelutavassa hämmentää: harrastaa naisen kanssa seksiä --> kiinnostus loppuu, koska nainen on "helppo" --> jahtaa naista, jonka kanssa loppuviimein harrastaa seksiä hirveän vaivannäön jälkeen --> perustaa naisen kanssa perheen --> vinkuu, ettei saa naiselta seksiä kuin hirveän vaivannäön jälkeen, jos silloinkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenemisella tarkoitan sitä että tavattaisiin vaikka toistemme kavereita, tai perhettä. Vietettäisiin useammin öitä yhdessä. Voisi luottaa siihen että toinen on siinä vielä ainankin huomenna.
Lapsiluku itsellä ainankin täynnä ja naimisiin tai yhteenmuuttamaan ei ole hinku. Lähinnä kai vaan haluaisin tietää tunteeko mies minua kohtaan samalla tavalla kuin minä häntä kohtaan. Muut tulee sitten aikanaan jos tulee. Juuri noita juttuja mietin, kun kaikki sanoo että alussa haluaa olla kaikenaikaa yhdessä yms. Mutta eikai se näin aikuisiällä enää aina ole niin,kun molemmilla omat elämät. Ollaan +35v molemmat.
Joo tiedän ettei asia ratkea kun kysymällä. Mutta miten se on niin vaikeaa. Ja miten sitä kysytään? Tai jos vaan sanon että tykkään sinusta tosi paljon ja odotan mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Kun on älytön yliajattelija joka ei osaa toimia tosi tilanteessa niin elämä on rankkaa🥴
ApNo en minä ainakaan esittelisi perheelle kolmen kuukauden jälkeen, kun ei vielä tiedä mihin suhde etenee. Todennäköisesti en edes kavereille, kun muutenkin nähdään nykyään aika harvoin ja enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Voi mennä hyvinkin ettei tavata kolmeen kuukauteen enkä sitten yhtäkkiä veisi seuraavalle tapaamiselle uutta tuttavuutta.
Mun aviomies oli jo viikon päästä suhteen alusta festareilla mun ja mun kavereiden mukana, ja vanhemmille esittelin kuukauden päästä. Jos ei kolmessa kuukaudessa yhtään pysty sanomaan, että kiinnostaako joku ihminen sua parisuhteeseen asti, niin vastaus on, että ei kiinnosta. Kyllä nyt 3kk:ssa pitää olla jo selvillä, että kiinnostaako vaiko eikö. Eikä se mikään loppuelämän sitoutuminen ole. Seurustelun lopettaminen on aika helppoa, ja avoliitonkin monesti. Vasta yhteiset lapset oikeasti sitoo.
Kyllä sitä kolmessa kuukaudessa tietää, kiinnostaako toinen parisuhteeseen asti - mutta kolmessa kuukaudessa ei voi tietää, kantaako suhde silti parisuhteeseen asti. Olettaisin, että moni haluaa esitellä esim. vanhemmille vasta sellaisen kumppanin, jonka kanssa suhde on syventynyt ja vakiintunut, vaikka olisi jo ekoilla treffeillä itse ollut aivan hullaantunut. Ja moni ei esittele vanhemmille kovin varhaisessa vaiheessa muutenkaan - asiaan voi vaikuttaa myös se, millaiset ja miten läheiset välit vanhempien kanssa on.
Tämä kuulostaisi mun korvaan ärsyttävältä saivartelulta, jos itse olen ihastunut ja valmis keskittymään ko. mieheen, ja sitten hän selittelisi, että kuinka nyt ei voi mitenkään tietää, että kantaako tämä nyt mihinkään. Sanoisin, että tyyppi ei ole silloin kiinnostunut. Eihän kenelläkään tietenkään ole mitään lasipalloa, että kaikki tietää, ettei voi tietää, että ollaanko viiden vuoden päästä naimisissa, mutta kai nyt kuitenkin kolmessa kuukaudessa osaa sanoa, että haluaako edistää tätä ja sitoutua tähän, vai vieläkö pidetään tämä suhde salassa maailmalta, että voi rauhassa paneskella ympäriinsä ja treffailla muitakin.
Olen tuo jolle vastasit, ja olen kyllä samaa mieltä. En minäkään sanoisi toiselle tuollaista enkä haluaisi kuulla sellaista toiselta. Pointtini ehkä oli kuitenkin se, että tapailu- eli tutustumisvaiheessa moni ei vielä esittele toista vanhemmille, ja että se ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, etteikö olisi varma omasta kiinnostuksestaan tai omista tunteistaan. Itsellä voi olla paljonkin haaveita ja odotuksia tulevaan juuri sen kumppanin kanssa, mutta silti voi kokea, ettei perheelle esittelyn aika ole vielä. Ja ei se tarkoita sitä, että treffailee muita, vaikka ei esittelisi vanhemmille. Esim. itse esittelen uuden kumppanin kavereille paljon aikaisemmin kuin vanhemmille, enkä mitenkään pidä suhdetta salassa. Mutta tällä lailla yli 40-vuotiaana ei vain tunnu enää niin tärkeältä joku vanhempien tapaaminen - etenkin, kun itselläni on omia lapsia, jotka ovat nykyisin se varsinainen perheeni. Ja lasten suhteen sitten taas kumppanin esittelyä lykätään vähän muista syistä.
Kolme kuukautta on hirveän lyhyt aika. Voisit sanoa miehelle, että haluat nähdä useammin, mutten minäkään kehota oikein sen pitemmälle menemään.
Tuoreessa muistissa on viimeisin suhteeni: meillä kolahti heti ja viikon jälkeen olimme jo yhdessä mökkeilemässä. Lapsille (aikuisia jo) kerrottiin ja tavattiin kavereitakin jo kuukauden sisään. Oli aivan mahtavaa ja suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta aivan täpöllä.
Kunnes tuli ensimmäiset ristiriidat, joissa huomattiin, ettei itseasiassa tunnetakaan toisiamme ollenkaan. Suhde oli 3 kuukauden kohdalla jo ohi ja taputeltu. Malttia siis!
Lopeta seksin harrastaminen hänen kanssaan ja katso, mitä tapahtuu.
Se että pohtii täällä miehen käytöstä kertoo jo sen, että suhde loppuu pian. Kun homma toimii, se toimii eikä sitä tarvitse yrittää spekuloida keskustelufoorumilla. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun naiset antaa pillua. Jos naiset olisivat kunnollisia ja eivät olisi harrastamassa seksiä jo ekan 3 kk aikana, niin ei olisi tuota ongelmaa.
Mutta syy on miehissä! Ei ikinä naisessa... -.- M27
Tätä näkemystä en ymmärrä. Mulle ainakin seksi on sen verran tärkeää parisuhteessa, etten todellakaan haluaisi rakastua johonkin mieheen, käyttää kuukausia aikaa häneen ja sitten vasta saada tietää, että hän on joku itsekäs pornopanija tms. Olisi hirveä pettymys. Kyllä suhteessa pitää olla vetovoimaa, ja jos sitä on, ei toisesta voi - eikä tarvitse - pitää näppejä erossa.
Mun avioliittokin alkoi siten, että harrastettiin humalassa seksiä.
Sitä paitsi, jos tapailusuhde ei etene, niin saipahan ainakin seksiä. Sitäkään kun ei sinkuille välttämättä tule ovista ja ikkunoista.
Täähän se miehisessä ajattelutavassa hämmentää: harrastaa naisen kanssa seksiä --> kiinnostus loppuu, koska nainen on "helppo" --> jahtaa naista, jonka kanssa loppuviimein harrastaa seksiä hirveän vaivannäön jälkeen --> perustaa naisen kanssa perheen --> vinkuu, ettei saa naiselta seksiä kuin hirveän vaivannäön jälkeen, jos silloinkaan
Niinpä. Seksistä kiinnostumaton ja seksistä kieltäytyvä nainen kiinnostaa, ja sitten parisuhteessa tämän kanssa alkaa ärsyttää ja turhauttaa, kun naista ei seksi kiinnosta ja hän "pihtaa". Mutta kuitenkaan seksistä tykkäävä nainenkaan ei kelpaa suhteeseen, vaikka sitten suhteessa ollessa toivottaisiinkin, että nainen tykkäisi seksistä. Vaikeaa on!
Vierailija kirjoitti:
Se että pohtii täällä miehen käytöstä kertoo jo sen, että suhde loppuu pian. Kun homma toimii, se toimii eikä sitä tarvitse yrittää spekuloida keskustelufoorumilla. Näin se vaan menee.
Usein on näin. Mutta aika usein myös niin, että ihmisillä voi olla joko menneisyydestä johtuvia tai ihan vaikka vaan suhteen alkuaikojen jännityksestä johtuvia epävarmuuksia. Moni miettii suhteen alussa, onko itse tarpeeksi kiinnostava ja samaan aikaan toivoo ja miettii, tykkääkö toinen. Eivät ne omat epävarmuudet aina kumppanista tai suhteen tilasta kerro mitään. Joskus ne voivat kertoa vain omista epävarmuuksista tai vaikka siitä, että kun itse toivoo kovasti jotain, samaan aikaan myös pelkää, että entä jos se ei toteudukaan.
Jos mies on säikky ja häipyy, taitaisi lopulta kadota muutenkin. Nainenkin voisi kysyä kiinnostaako seukkaus vai ei. Jos vastaus on ei, sanoo heippa. Näin draama on joskus ohi. Jos on jo rakastunut helposti suostuu kaikkeen, toisen ehdoilla ja ei uskalla mitään - muuttuu päästäiseksi joka piipittää. Näinkö meille naisille aina käy, vai osaammeko seisoa jaloillamme. Miehellä on jo ajatus kuitenkin tuleeko siitä suhde vai onko se vain kevyttapailu joka päättyy. Jos ei tiedä, se on varmaan EI tai joku epämääräisesti kelluva pilvi taivaalla.