Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keskenmenon jälkeen mies ei halua yrittää
30.10.2022 |
Sain keskenmenon muutama kuukausi sitten. Myös mies oli surullinen, mutta tuntuu, että käsitteli asian nopeampaa kuin minä. Mies sanoi sen jälkeen, ettei tiedä haluaako enää yrittää ja on kuulemma heittänyt haaveet roskiin. Jos asiasta koittaa puhua, hän ei halua puhua edes ja väittää, että painostan häntä, vaikkei se ole tarkoitukseni. Haluaisin avointa keskustelua.
Tahtoisin vielä antaa uudelle yritykselle mahdollisuuden ja saada miehen puhumaan tunteistaan, mutta hän on sulkeutunut. Muutenkin huomaan, että keskenmenon jälkeen hän on puhunut vain työasioita ja välillä tuntuu, ettei perhe merkitse mitään.
Itse en voi jättää asiaa sopimatta, miksi ei enää yritettäisi, en oikein tiedä mitä hän haluaa. En kuulemma ota huomioon hänen haaveitaan ja tulevaisuuttaan,mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa mitä aiemmin puhuimme.
Voiko tästä enää saada edes keskustelun aihetta. Onko vaihtoehdot lähteä suhteesta tai hyväksyä hiljaisesti, ettei lapsia enää tule ja ehkä myöhemmin katkeroitua
Kommentit (132)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko väsytystaktiikka hyvä
Toimii jos on toimiakseen
En ole ottanut asiaa puheeksi nyt enää. Miehen puheissa huomaan, että hän suunnittelee elämää eteenpäin tällä kokoonpanolla. Silti tuntuu pahalta, eikö hän ymmärrä miten pahalle tämä minusta tuntuu
Olisiko sinun ap aika hyväksyä tapahtunut ja olla kiitollinen olemassa olevista lapsistasi?
Miksi ihmeessä tällaiseen maailmantilanteeseen haluat vielä uutta vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinun ap aika hyväksyä tapahtunut ja olla kiitollinen olemassa olevista lapsistasi?
Miksi ihmeessä tällaiseen maailmantilanteeseen haluat vielä uutta vauvaa?
Noh, ilmeisesti joudun tyytymään tähän sitten. Jatkossa ilmeisesti muutkin kriisit tulee hoitamaan niin, että ollaan vain puhumatta ja ollaan kuin ei mitään olisi tapahtunut
Älä nyt ainakaan tuon asian takia eroa!
Sinulla on vakaa liitto ja lapset, heidän elämänsäkö olisit valmis mullistamaan vauvahaaveen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan tuon asian takia eroa!
Sinulla on vakaa liitto ja lapset, heidän elämänsäkö olisit valmis mullistamaan vauvahaaveen takia?
No se tässä juuri tuntuu vaikealta. Olen itse ollut uusperheen lapsi, joten lapsia en enää kenenkään muun kanssa tee. Enkä halua erota miehestä tämän asian vuoksi.
Olen koittanut hälventää keskenmenosta johtuvaa surua nauttimalla täysillä jo olemassa olevista lapsista, ottamalla lasten serkkuja meille yökylään hoitoon ja järjestänyt kummilasten kanssa aikaa. Tämä on saanut minulle hyvän mielen. Oma mieli on aika vakaa nyt, mutta pelkään, että katkeroidunko jos lapsiluku onkin tässä.
Olisiko joku, jolla ollut tilanne, että lapsiluku ei toteutunut , mutta elämä jatkui hyvänä?
Lähinnä pohdin sellaisia selviytymiskeinoja. Tänne myös mietin, että oma lapsuuteni oli arvaamaton ja turvaton. Nyt kun kaikki on oikeasti hyvin, voiko se tuntua minusta oudolta lapsuudenkokemusten takia.
Ja se tuntuu surulliselta, että viimeinen kokemani raskaus menikin kesken eikä onnellisesti loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan tuon asian takia eroa!
Sinulla on vakaa liitto ja lapset, heidän elämänsäkö olisit valmis mullistamaan vauvahaaveen takia?
Se ero ei välttämättä tulisi sen takia, että uutta lasta ei tule. Todennäköisesti ero tulisi siksi, että asioita ei puhuta ja ajatellaan vain sitä omaa napaa.
Asia on jumissa edelleen. Mies ei edes puhu asiasta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Makuuhuoneessa on ollut hiljaista yli kuukauden ja asia alkaa hiertää ainakin minua.
Alue: Aihe vapaa
No, kyllä mies oli surullinen kun keskenmeno selvisi. Oli jo suunnitellut tulevaisuutta lapsen kanssa ym.