Keskenmenon jälkeen mies ei halua yrittää
Sain keskenmenon muutama kuukausi sitten. Myös mies oli surullinen, mutta tuntuu, että käsitteli asian nopeampaa kuin minä. Mies sanoi sen jälkeen, ettei tiedä haluaako enää yrittää ja on kuulemma heittänyt haaveet roskiin. Jos asiasta koittaa puhua, hän ei halua puhua edes ja väittää, että painostan häntä, vaikkei se ole tarkoitukseni. Haluaisin avointa keskustelua.
Tahtoisin vielä antaa uudelle yritykselle mahdollisuuden ja saada miehen puhumaan tunteistaan, mutta hän on sulkeutunut. Muutenkin huomaan, että keskenmenon jälkeen hän on puhunut vain työasioita ja välillä tuntuu, ettei perhe merkitse mitään.
Itse en voi jättää asiaa sopimatta, miksi ei enää yritettäisi, en oikein tiedä mitä hän haluaa. En kuulemma ota huomioon hänen haaveitaan ja tulevaisuuttaan,mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa mitä aiemmin puhuimme.
Voiko tästä enää saada edes keskustelun aihetta. Onko vaihtoehdot lähteä suhteesta tai hyväksyä hiljaisesti, ettei lapsia enää tule ja ehkä myöhemmin katkeroitua
Kommentit (132)
Täytyy tänään taas yrittää hedelmöittää vaimo
Että saadaan kolmas lapsi
.
Pallit kyllä alkaa olleen täynnä kun luin tän ketjun 👍
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tänään taas yrittää hedelmöittää vaimo
Että saadaan kolmas lapsi
.
Pallit kyllä alkaa olleen täynnä kun luin tän ketjun 👍
Alkaa kyllä kerääntyä verta penikseen
Hedelmöittäminen on kiihottavaa
Otat suihin kun ovulaatio ja syljet vessassa ruiskuun (tarvittaessa käytä suppiloo)!!
Sitten tunget ruiskun alapäähän ja tyhjennät
Avot 👍
.
Sanot että ehkä kortsu petti
Vierailija kirjoitti:
Otat suihin kun ovulaatio ja syljet vessassa ruiskuun (tarvittaessa käytä suppiloo)!!
Sitten tunget ruiskun alapäähän ja tyhjennät
Avot 👍
.
Sanot että ehkä kortsu petti
Nii on 👍
Vierailija kirjoitti:
Mies ehkä kuvittelee, että vaihtoehto uudelle lapselle on nykytila, jossa sinä hoidat kodin ja lapset ja mies saa keskittyä uraansa.
Mitäpä, jos esität miehelle, että lapsen sijaan menet töihin ja opiskelemaan (samanaikaisesti), jotta saat pikkulapsivuosien uraviiveen kurottua ja siirrät vaihtelun vuoksi vetovastuun kodista ja lapsista miehelle?
Mielessäni kyllä mietin, että lähtisikö vain töihin niin sitten ei tarvitsisi olla kaikesta vastuussa. Mies ei ehkä ymmärrä, että nyt jos lapset on sairaana, hänen ei ole tarvinut jäädä hoitamaan lapsia kotiin vaan se olen minä. Jos olisin töissä, ei tarvitsisi itse aina olla kotona sairaan lapsen ym kanssa. Eniten ärsyttää se, ettei mies ymmärrä miten paljon minä nyt hänelle mahdollistan
Olen sen asian kanssa sinänsä ok , vaikkei lasta tulisikaan,mutta eihän asiaa voi puhumatta jättää ja olettaa, että se nyt vain meni näin ja mies jatkaa entiseen malliin uraansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ehkä kuvittelee, että vaihtoehto uudelle lapselle on nykytila, jossa sinä hoidat kodin ja lapset ja mies saa keskittyä uraansa.
Mitäpä, jos esität miehelle, että lapsen sijaan menet töihin ja opiskelemaan (samanaikaisesti), jotta saat pikkulapsivuosien uraviiveen kurottua ja siirrät vaihtelun vuoksi vetovastuun kodista ja lapsista miehelle?
Mielessäni kyllä mietin, että lähtisikö vain töihin niin sitten ei tarvitsisi olla kaikesta vastuussa. Mies ei ehkä ymmärrä, että nyt jos lapset on sairaana, hänen ei ole tarvinut jäädä hoitamaan lapsia kotiin vaan se olen minä. Jos olisin töissä, ei tarvitsisi itse aina olla kotona sairaan lapsen ym kanssa. Eniten ärsyttää se, ettei mies ymmärrä miten paljon minä nyt hänelle mahdollistan
Minkä ikäinen olet? Jos et ole paljon yli 35, pieni työelämä/koulutusbreikki kotiäitiydestä tekisi varmasti hyvää perheellenne ja sinulle. Nythän miehesi ja sinun elämäsi tuntuvat kovin toisistaan erkaantuneilta.
Miestä saattaa kiukuttaa taloudellinen vetovastuu ja sinua vetovastuu lapsista ja kodista. Nyt olisi hyvä tilaisuus murtaa teidän rooleja ja lähestyä toisianne.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan. Myös miehesi on menettänyt lapsensa ja haaveensa. Lisäksi on voinut kokea raskaana puolison tukemisen asiassa. Anna hänelle aikaa.
Kyllä, hän myös on menettänyt haaveensa, mutta sitä en ymmärrä , miksi haave pitäisi heittää nyt roskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ehkä kuvittelee, että vaihtoehto uudelle lapselle on nykytila, jossa sinä hoidat kodin ja lapset ja mies saa keskittyä uraansa.
Mitäpä, jos esität miehelle, että lapsen sijaan menet töihin ja opiskelemaan (samanaikaisesti), jotta saat pikkulapsivuosien uraviiveen kurottua ja siirrät vaihtelun vuoksi vetovastuun kodista ja lapsista miehelle?
Mielessäni kyllä mietin, että lähtisikö vain töihin niin sitten ei tarvitsisi olla kaikesta vastuussa. Mies ei ehkä ymmärrä, että nyt jos lapset on sairaana, hänen ei ole tarvinut jäädä hoitamaan lapsia kotiin vaan se olen minä. Jos olisin töissä, ei tarvitsisi itse aina olla kotona sairaan lapsen ym kanssa. Eniten ärsyttää se, ettei mies ymmärrä miten paljon minä nyt hänelle mahdollistan
Minkä ikäinen olet? Jos et ole paljon yli 35, pieni työelämä/koulutusbreikki kotiäitiydestä tekisi varmasti hyvää perheellenne ja sinulle. Nythän miehesi ja sinun elämäsi tuntuvat kovin toisistaan erkaantuneilta.
Miestä saattaa kiukuttaa taloudellinen vetovastuu ja sinua vetovastuu lapsista ja kodista. Nyt olisi hyvä tilaisuus murtaa teidän rooleja ja lähestyä toisianne.
Olen vähän päälle 30. Mies on minua vanhempi. Vaikka hän on jo vanhempi kuin minä, hän sanoi yrityksen aikana , ettei hän koe olevansa liian vanha
Ehkä miehelle pitää antaa vielä aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ehkä kuvittelee, että vaihtoehto uudelle lapselle on nykytila, jossa sinä hoidat kodin ja lapset ja mies saa keskittyä uraansa.
Mitäpä, jos esität miehelle, että lapsen sijaan menet töihin ja opiskelemaan (samanaikaisesti), jotta saat pikkulapsivuosien uraviiveen kurottua ja siirrät vaihtelun vuoksi vetovastuun kodista ja lapsista miehelle?
Mielessäni kyllä mietin, että lähtisikö vain töihin niin sitten ei tarvitsisi olla kaikesta vastuussa. Mies ei ehkä ymmärrä, että nyt jos lapset on sairaana, hänen ei ole tarvinut jäädä hoitamaan lapsia kotiin vaan se olen minä. Jos olisin töissä, ei tarvitsisi itse aina olla kotona sairaan lapsen ym kanssa. Eniten ärsyttää se, ettei mies ymmärrä miten paljon minä nyt hänelle mahdollistan
Minkä ikäinen olet? Jos et ole paljon yli 35, pieni työelämä/koulutusbreikki kotiäitiydestä tekisi varmasti hyvää perheellenne ja sinulle. Nythän miehesi ja sinun elämäsi tuntuvat kovin toisistaan erkaantuneilta.
Miestä saattaa kiukuttaa taloudellinen vetovastuu ja sinua vetovastuu lapsista ja kodista. Nyt olisi hyvä tilaisuus murtaa teidän rooleja ja lähestyä toisianne.
Olen vähän päälle 30. Mies on minua vanhempi. Vaikka hän on jo vanhempi kuin minä, hän sanoi yrityksen aikana , ettei hän koe olevansa liian vanha
Sittenhän sinulla on vielä aikaa lisääntyä runsaasti. Nyt olisi tärkeää saada sinulle vahva itsenäisen talouden pohja, kun olette miehen kanssa ajautuneetniin erillenne ja erilaiseen elämäntilanteeseen.
Lisäyksenä vielä, että miehellä oli kovempi vauvakuume kuopuksemme suhteen. Silloin itse en ollut heti valmis. Nyt ihmetyttää, miksi minun pitäisi antaa kauheat perustelut ja lista miten tämä uusi lapsi vaikuttaisi kaikkeen, vaikka olimme jo yrittäneet. Ei hän mitään listaa minulle tehnyt aikoinaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ehkä kuvittelee, että vaihtoehto uudelle lapselle on nykytila, jossa sinä hoidat kodin ja lapset ja mies saa keskittyä uraansa.
Mitäpä, jos esität miehelle, että lapsen sijaan menet töihin ja opiskelemaan (samanaikaisesti), jotta saat pikkulapsivuosien uraviiveen kurottua ja siirrät vaihtelun vuoksi vetovastuun kodista ja lapsista miehelle?
Mielessäni kyllä mietin, että lähtisikö vain töihin niin sitten ei tarvitsisi olla kaikesta vastuussa. Mies ei ehkä ymmärrä, että nyt jos lapset on sairaana, hänen ei ole tarvinut jäädä hoitamaan lapsia kotiin vaan se olen minä. Jos olisin töissä, ei tarvitsisi itse aina olla kotona sairaan lapsen ym kanssa. Eniten ärsyttää se, ettei mies ymmärrä miten paljon minä nyt hänelle mahdollistan
Minkä ikäinen olet? Jos et ole paljon yli 35, pieni työelämä/koulutusbreikki kotiäitiydestä tekisi varmasti hyvää perheellenne ja sinulle. Nythän miehesi ja sinun elämäsi tuntuvat kovin toisistaan erkaantuneilta.
Miestä saattaa kiukuttaa taloudellinen vetovastuu ja sinua vetovastuu lapsista ja kodista. Nyt olisi hyvä tilaisuus murtaa teidän rooleja ja lähestyä toisianne.
Olen vähän päälle 30. Mies on minua vanhempi. Vaikka hän on jo vanhempi kuin minä, hän sanoi yrityksen aikana , ettei hän koe olevansa liian vanha
Sittenhän sinulla on vielä aikaa lisääntyä runsaasti. Nyt olisi tärkeää saada sinulle vahva itsenäisen talouden pohja, kun olette miehen kanssa ajautuneetniin erillenne ja erilaiseen elämäntilanteeseen.
Varmaan tämäkin hyvä idea. Kuitenkin jos menisin välillä luomaan uraa, en oikein usko, että sitä vauvaa enää tehtäisi, mies alkaa sitten olla mielestään liian vanha
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
No tuo on kyllä hyvä pointti. Sitä välillä mietinkin. Jos saisin lapsen, olisinko oikeasti muka onnellisempi. Nyt tuntuu siltä, mutta kun miettii isoa kuvaa, niin ei se vauva-aika pelkkää vauvakuplan ihanuutta ole. Koen kuitenkin, että jonkinnäköinen kriisi tässä on päällä
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
Tai sitten uraohjus mies on oikein innoissaan jos vaimo lähtee tekemään uraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on jo lapsia, niin mitä märiset?
Jos miehen mielestä lapsiluku on jo täynnä, muttei halua pahoittaa mieltäsi.
Ei hän ole sanonut , että se olisi täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
Tai sitten uraohjus mies on oikein innoissaan jos vaimo lähtee tekemään uraa.
Uraohjus mies innostuu, kun työpäiviin tulee tiukka aikataulu, kun lapset pitää viedä/hakea päiväkodista ja kuskata harrastuksiin ja kotityötkin jaetaan puoliksi?
Mies ehkä kuvittelee, että vaihtoehto uudelle lapselle on nykytila, jossa sinä hoidat kodin ja lapset ja mies saa keskittyä uraansa.
Mitäpä, jos esität miehelle, että lapsen sijaan menet töihin ja opiskelemaan (samanaikaisesti), jotta saat pikkulapsivuosien uraviiveen kurottua ja siirrät vaihtelun vuoksi vetovastuun kodista ja lapsista miehelle?