Lue keskustelun säännöt.
Keskenmenon jälkeen mies ei halua yrittää
30.10.2022 |
Sain keskenmenon muutama kuukausi sitten. Myös mies oli surullinen, mutta tuntuu, että käsitteli asian nopeampaa kuin minä. Mies sanoi sen jälkeen, ettei tiedä haluaako enää yrittää ja on kuulemma heittänyt haaveet roskiin. Jos asiasta koittaa puhua, hän ei halua puhua edes ja väittää, että painostan häntä, vaikkei se ole tarkoitukseni. Haluaisin avointa keskustelua.
Tahtoisin vielä antaa uudelle yritykselle mahdollisuuden ja saada miehen puhumaan tunteistaan, mutta hän on sulkeutunut. Muutenkin huomaan, että keskenmenon jälkeen hän on puhunut vain työasioita ja välillä tuntuu, ettei perhe merkitse mitään.
Itse en voi jättää asiaa sopimatta, miksi ei enää yritettäisi, en oikein tiedä mitä hän haluaa. En kuulemma ota huomioon hänen haaveitaan ja tulevaisuuttaan,mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa mitä aiemmin puhuimme.
Voiko tästä enää saada edes keskustelun aihetta. Onko vaihtoehdot lähteä suhteesta tai hyväksyä hiljaisesti, ettei lapsia enää tule ja ehkä myöhemmin katkeroitua
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Sen sydän on särkynyt. Menettänyt oman rakkaan lapsen. Ja niinkuin joku jo sanoikin voi olla ettei myöskään kestä katsoa sun surua, jos toisella kerralla käy samoin.
Sitten jos kieltäytyy kokonaan puhumasta asiasta tai ei suostu terapiaan on sinulla oikeus päättää suhde ja saada lapsia jonkun toisen kanssa, jos lapsia kovin toivot. Vaikea tilanne.
Tiedän tämän. Mielessäni olen oikeasti joutunut miettimään, joudunko lähtemään suhteesta, ihan jo sen vuoksi, että tuntuu kuin meidän elämänarvot eivät enää kohtaisi. Mies on alkanut olla urakeskeinen ja se on pois jo olemassa olevien lasten lapsuudesta. Mies aika puhuu, kuinka sitten tekisimme sitä ja tätä kun lapset kasvaa. Olen kyllästynyt turhiin lupauksiin. Silti edes eroamisen miettiminen sattuu. Olen itse uusperheestä, ja valitettavasti niiden kokemuksien puolesta en halua, että olemassa olevat lapset kärsivät. Eli, lapsia en muiden kanssa tulisi tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on kuitenkin salassa onnellinen, että ei tullut sitä kakaraa siihen rääkymään, paskomaan housuun, kiukuttelemaan, lutkuttamaan tissiäsi eikä se repinyt vit-tua-si rikki syntyessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
Miksi uskot näin?
Jos ura on miehelle kaikki kaikessa, vaimon urasuuntautuminen veisi mieheltä mahdollisyyden jatkaa omaan uraansa panostamiseen. Sairastuneiden lapsien takia töistä poisjäämisiä, aikaisin töistä hakemaan lapsia päiväkodista...
Olen ap. Miten ajattelet, että otan asian puheeksi? Kerron nyt, että lähdenkin alkuvuodesta töihin ja mahdollisesti opiskelemaan?
Vaikka minun piti olla kotona ensi syksyyn . Sotkisiko tämä muka miehen kalenterin täysin? En halua kuitenkaan alkaa miestä uhkaamaan, että asia on joko tai. Erota en kyllä haluaisi
Keskustelet vain miehen kanssa avoimesti siitä, että jos uutta lasta ei hankita, haluaisit lähiaikoina palata työelämään ja siitä, millaisia muutoksia se tuo mukanaan perheenne arkeen, myös miehesi osalta.
Ei se mitään uhkailua ole, jos kahden työssäkäyvän taloudessa lastenhoito ja kotityöt puolitetaan, myös ne lasten sairasteluun liittyvät poissaolot.
Kiitos vinkistä. Nyt keskustelu on ollut sitä , että minä en mieti miten uusi lapsi vaikuttaisi mieheen. Hän ottaa vain uranäkemyksen esiin ja samalla puhuu "kuinka hän mahdollistaa minulle paljon jo nyt". Tarkoittaa siis kotona olemista. Mutta, olisin ollut valmis menemään töihin jo tänä syksynä, mutta miehen mielestä lastenhoidon kannalta on hyvä, että olisin kotona. Joten en minä ole yksin tätäkään päättänyt, että olen kotona
Muistelen kyllä, että myös mies olisi joskus kysynyt, että ajattelenko itse ollenkaan uraa. Mutta onko järkeä , että 2 aikuista perheessä luo vain uraa ja uraa ja uraa
Joskus tuntuu, että mies on ahdistunut myös maailman tilanteesta, mutta tätä ei ole sanonut esteeksi yritykselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Tässä on sellainen biologinen ero, että nainen käy kehollaan läpi sen keskenmenon. Voi muuten olla todella kivuliasta ja veristä psykologisen ja hormonaalisen taakan lisäksi. Lasten teon alussa miehen tarvitsee vain saada orgasmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sydän on särkynyt. Menettänyt oman rakkaan lapsen. Ja niinkuin joku jo sanoikin voi olla ettei myöskään kestä katsoa sun surua, jos toisella kerralla käy samoin.
Sitten jos kieltäytyy kokonaan puhumasta asiasta tai ei suostu terapiaan on sinulla oikeus päättää suhde ja saada lapsia jonkun toisen kanssa, jos lapsia kovin toivot. Vaikea tilanne.
Tiedän tämän. Mielessäni olen oikeasti joutunut miettimään, joudunko lähtemään suhteesta, ihan jo sen vuoksi, että tuntuu kuin meidän elämänarvot eivät enää kohtaisi. Mies on alkanut olla urakeskeinen ja se on pois jo olemassa olevien lasten lapsuudesta. Mies aika puhuu, kuinka sitten tekisimme sitä ja tätä kun lapset kasvaa. Olen kyllästynyt turhiin lupauksiin. Silti edes eroamisen miettiminen sattuu. Olen itse uusperheestä, ja valitettavasti niiden kokemuksien puolesta en halua, että olemassa olevat lapset kärsivät. Eli, lapsia en muiden kanssa tulisi tekemään.
Ootteko miettinyt pariterapiaa? Tai jos miehen mieli vielä muuttuisi kun suru hellittää.
Jokatapauksessa olen pahoillani lapsenne menetyksestä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin monikkomuodosta että lapsia on jo useampia ennestään?
Antaisin olla koko raskautumisian ja tulee tai on tulematta iltatähti sitten joskus. Missään nimessä en kahden(?) lapsen perhettä vauvakuumepäissäni rikkoisi.
Kuka perheessä kantaa taloudellisen vastuun ja millä osuuksilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Tässä on sellainen biologinen ero, että nainen käy kehollaan läpi sen keskenmenon. Voi muuten olla todella kivuliasta ja veristä psykologisen ja hormonaalisen taakan lisäksi. Lasten teon alussa miehen tarvitsee vain saada orgasmi.
Tässä sinulle mies, joka halusit tietää. Voin kertoa tarinani. Keskenmenon alettua luulin lähteväni pian synnyttämään. Supistukset oli kovia. Kun kävin WC ssä, pönttöön plötsähti jotakin todella ällöttävää. Samoin monta kertaa myös housuihin . Käytin silloin kuopuksemme vaippoja, vuoto oli niin kovaa. Veri valui pitkin reisiä. Lisäksi sairaalassa gynekologi ronkki raskausmateriaalia pois. Kokemus oli kammottava.
Tulin ehjäksi vasta kun sain elävän lapsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin monikkomuodosta että lapsia on jo useampia ennestään?
Antaisin olla koko raskautumisian ja tulee tai on tulematta iltatähti sitten joskus. Missään nimessä en kahden(?) lapsen perhettä vauvakuumepäissäni rikkoisi.
Kuka perheessä kantaa taloudellisen vastuun ja millä osuuksilla?
Juu lapsia on jo. Taloudellinen tilanne meillä on ihan hyvä. Toki mies on kantanut suuremman vastuun, mutta on halunnut asian olevankin näin.
Hmm. Lähentäisikö uusi vauva teitä enää vai veisikö entistä enemmän erilleen? Nytkin kuulostaa siltä, että miehen intresti on ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono mies. Tulenko panee sut paksuksi?
Sanon vaan kirjoitti:
Huono mies. Tulenko panee sut paksuksi?
Ja mitähän hänen mies tähän sanoisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan kirjoitti:
Huono mies. Tulenko panee sut paksuksi?
Ja mitähän hänen mies tähän sanoisi
Ei miehelle tarvii kertoa.
A) Mies ei kyennyt kohtaamaan sinun suruasi tai omaansa ja käsittelemmään sitä.
B) mies tajusi ettei haluakaan lapsia ylipäätänsä lainkaan tai ei haluakaan laspsia sinun kanssasi tai sittenkään vielä ole valmis nyt saamaan lapsia
Sinuna antaisin vähän miettimisaikaa ennen kuin yritätte uudestaan. Jospa mies saisi muutamassa kuukaudessa kerrottua mitä päässä liikkuu. Oliko hän sittenkin helpottunut keskenmenosta, muttei voi sanoa sitä ääneen? Muistakaa kondomi nyt ennen yritystä.
Vierailija kirjoitti:
A) Mies ei kyennyt kohtaamaan sinun suruasi tai omaansa ja käsittelemmään sitä.
B) mies tajusi ettei haluakaan lapsia ylipäätänsä lainkaan tai ei haluakaan laspsia sinun kanssasi tai sittenkään vielä ole valmis nyt saamaan lapsia
Sinuna antaisin vähän miettimisaikaa ennen kuin yritätte uudestaan. Jospa mies saisi muutamassa kuukaudessa kerrottua mitä päässä liikkuu. Oliko hän sittenkin helpottunut keskenmenosta, muttei voi sanoa sitä ääneen? Muistakaa kondomi nyt ennen yritystä.
No mies kyllä käyttää huolellisesti kondomia.
Ja meillä on jo lapsia, että isä hän on jo.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä tilanteeseen, anna miehelle aikaa sen mitä se häneltä vaatii. Kaikki olemme yksilöitä.
Meillä tuli keskenmeno pari kuukautta sitten, ja asian käsittely on kyllä ollut melko vaikeaa. Puolisoni otti keskenmenon todella raskaasti ja tuntui että koko suruaika meni hänen tunteidensa läpikäymiseen ja omani jäivät taka-alalle. Ajan kanssa sitten koitin vain unohtaa asian, mutta huomaan sen vaivaavan edelleen. Mekin olemme puheissa sopineet uudelleen yrittämisestä tähän perään, kunhan äidin keho ja mieli ehtii tarpeeksi toipua.
Olen jo traumatisoitunut aiemman avioliiton keskenmenoista niin, että jokaisessa raskaudessa pelkään positiivisesta raskaustestistä aina synnytykseen asti koko välin lapsen menettämistä. En oikein osaa ikinä iloita täysin raskaudesta.
T. Mies
Antaisin tälle 100 ylä-ääntä, jos voisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä tilanteeseen, anna miehelle aikaa sen mitä se häneltä vaatii. Kaikki olemme yksilöitä.
Meillä tuli keskenmeno pari kuukautta sitten, ja asian käsittely on kyllä ollut melko vaikeaa. Puolisoni otti keskenmenon todella raskaasti ja tuntui että koko suruaika meni hänen tunteidensa läpikäymiseen ja omani jäivät taka-alalle. Ajan kanssa sitten koitin vain unohtaa asian, mutta huomaan sen vaivaavan edelleen. Mekin olemme puheissa sopineet uudelleen yrittämisestä tähän perään, kunhan äidin keho ja mieli ehtii tarpeeksi toipua.
Olen jo traumatisoitunut aiemman avioliiton keskenmenoista niin, että jokaisessa raskaudessa pelkään positiivisesta raskaustestistä aina synnytykseen asti koko välin lapsen menettämistä. En oikein osaa ikinä iloita täysin raskaudesta.
T. Mies
Antaisin tälle 100 ylä-ääntä, jos voisin.
Miksi ryhdyt uuteen yritykseen, jos et ole käsitellyt asiaa? Voit vaipua jopa synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Mies ja nainen ajattelee tässäkin asiassa niin erilailla.
Keskustelet vain miehen kanssa avoimesti siitä, että jos uutta lasta ei hankita, haluaisit lähiaikoina palata työelämään ja siitä, millaisia muutoksia se tuo mukanaan perheenne arkeen, myös miehesi osalta.
Ei se mitään uhkailua ole, jos kahden työssäkäyvän taloudessa lastenhoito ja kotityöt puolitetaan, myös ne lasten sairasteluun liittyvät poissaolot.