Lue keskustelun säännöt.
Keskenmenon jälkeen mies ei halua yrittää
30.10.2022 |
Sain keskenmenon muutama kuukausi sitten. Myös mies oli surullinen, mutta tuntuu, että käsitteli asian nopeampaa kuin minä. Mies sanoi sen jälkeen, ettei tiedä haluaako enää yrittää ja on kuulemma heittänyt haaveet roskiin. Jos asiasta koittaa puhua, hän ei halua puhua edes ja väittää, että painostan häntä, vaikkei se ole tarkoitukseni. Haluaisin avointa keskustelua.
Tahtoisin vielä antaa uudelle yritykselle mahdollisuuden ja saada miehen puhumaan tunteistaan, mutta hän on sulkeutunut. Muutenkin huomaan, että keskenmenon jälkeen hän on puhunut vain työasioita ja välillä tuntuu, ettei perhe merkitse mitään.
Itse en voi jättää asiaa sopimatta, miksi ei enää yritettäisi, en oikein tiedä mitä hän haluaa. En kuulemma ota huomioon hänen haaveitaan ja tulevaisuuttaan,mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa mitä aiemmin puhuimme.
Voiko tästä enää saada edes keskustelun aihetta. Onko vaihtoehdot lähteä suhteesta tai hyväksyä hiljaisesti, ettei lapsia enää tule ja ehkä myöhemmin katkeroitua
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
On myös mahdillista että miehellä ei ole mitään traumaa tai käsittelemätöntä.
Ensimmäiseen yritykseen lähti naisen mieliksi ja nyt keskenmenon myötä havahtui siihen minkä sielussaan tuntee oikeaksi. Siis että ei kertakaikkiaan halua lapsia.
Vaikka ajattelisi näin, olisi reilua ottaa asia puheeksi. On itselleni todella ahdistavaa elää epätietoisuudessa. Myöhemmin suhde voi asian takia ajautua kriisiin, jos asiasta ei puhuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Miehen mieli muuttui raskautesi aikana ja tajusi ettei haluakaan lapsia. Keskenmeno oli hänelle helpotus koska hän tajusi ettei niitä halua ehkä ikinä. Siitä tässä on nyt kyse. Hän pääsi maistamaan konkreettisesti ajatusta isyydestä ja huomasi että se ahdisti ja hän ei halua kokea sitä tunnetta enää.
Luulisi että mies tietää isyydestä jotain kun heillä kerran on jo lapsiakin...
Mutta tässä näkee millaista miesvihaa palstan analyytikot tuottavat sujuvasti.
Meillä kävi niin että päätimme alkaa yrittää raskautta. Itse lähdin tähän tyypilliseen tapaan ovulaatiotikut etunenässä, joka jo vei mieheltä fiilikset, ymmärrettävästi. Itse pystyn harrastamaan nautinnollista seksiä vaikka tiedostaisin samalla, että yritämme saada alkuun lasta. Mieheni taas ei ja se vaikutti haluihin yrittää ollenkaan. Keskenmeno lannisti tätä vielä entisestään. Lopetin asiasta puhumisen ja jos ostin raskaus- tai ovulaatiotestejä, pidin ne visusti omana tietonani. Ja kappas, keskenmenon jälkeen seuraavasta kierrosta olin raskaana joka oli esikoisemme. Toisen kohdalla tiesin jo paremmin. Kyse ei välttämättä ole keskenmenon menetyksen tuskasta. Miehet tuntuvat herkästi kaiken epäonnistuneen vähentävän heidän miehisyyden tunnettaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Tämä on totta. Itse olen sitä mieltä ettei kaikkea tarvitse juurtajaksain käydä läpi. Asia on tapahtunut eikä sille voi mitään. Jos ette käytä ehkäisyä ja mies edelleen kanssasi seksiä suostuu harrastamaan niin silloinhan se on selvä merkki siitä, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Kaikkia tunteita ei tarvitse sanoittaa. Olen oman mieheni kanssa vasta kuuden vuoden jälkeen alkanut tätä hyväksymään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olisi parasta että mies kävisi juttelemassa ammattilaisella selvästi asia on jäänyt käsittelemättä. Jos mies ei halua työstää asiaa niin eroa, ei hän tule myöskään työstämään muita vaikeita asioita elämässä ja keskusteluyhteytenne alkaa katoamaan. Sinulla on oikeus tavoitella haavettasi lapsesta.
Tältä minustakin tuntuu. Keskenmenon jälkeen hän sanoi, että otetaan pieni aikalisä ja mietitään kaikki vaihtoehdot. Kuitenkaan hän ei halua puhua asiasta lainkaan. Mielestäni painostamista ei ole se, että olen kertonut olevani surullinen menetyksestä.
On täysin mahdollista että mies huomasikin huokaisseensa helpotuksesta kun sitä lasta ei sitten tullutkaan, ja ei suurin surminkaan halua yrittää uudestaan, kun huomasi miten kivi putosi sydämeltä keskenmenon myötä. Varmaan ymmärrät että ei hän tuota voi sinulle ääneen sanoa. Tai ainakin vaikeaa se on. Voithan itse kysyä onko asia näin? Mutta älä kysy kyynelsilmin jollet halua miehen valehtelevan sinua säästääkseen.
Ei mies siis tarvitse välttis mitään terapiaa, hän on saattanut ihan oikeasti päästä asiasta yli nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Tämä on totta. Itse olen sitä mieltä ettei kaikkea tarvitse juurtajaksain käydä läpi. Asia on tapahtunut eikä sille voi mitään. Jos ette käytä ehkäisyä ja mies edelleen kanssasi seksiä suostuu harrastamaan niin silloinhan se on selvä merkki siitä, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Kaikkia tunteita ei tarvitse sanoittaa. Olen oman mieheni kanssa vasta kuuden vuoden jälkeen alkanut tätä hyväksymään...
Mies käyttää oikein huolellisesti tällä hetkellä ehkäisyä. Seksiä ei edes juurikaan ole tällä hetkellä. Huomaan asian hiertävän puolin ja toisin. Mies kokee kaiken asiaan liittyvän puhumisen painostamisena. Keskusteluun hän suostuu, kun olemme listanneet vaihtoehtoja, miten vielä yksi lapsi vaikuttaisi meihin kaikkiin perheenjäseniin. Hän sanoi ensin n. Kuukauden aikalisän olevan paikallaan, mutta se on mennyt jo umpeen. Olen toivoton tilanteen kanssa. Hän ei ainakaan itse ota asiaa puheeksi, vaikka sanoi, että mietitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olisi parasta että mies kävisi juttelemassa ammattilaisella selvästi asia on jäänyt käsittelemättä. Jos mies ei halua työstää asiaa niin eroa, ei hän tule myöskään työstämään muita vaikeita asioita elämässä ja keskusteluyhteytenne alkaa katoamaan. Sinulla on oikeus tavoitella haavettasi lapsesta.
Tältä minustakin tuntuu. Keskenmenon jälkeen hän sanoi, että otetaan pieni aikalisä ja mietitään kaikki vaihtoehdot. Kuitenkaan hän ei halua puhua asiasta lainkaan. Mielestäni painostamista ei ole se, että olen kertonut olevani surullinen menetyksestä.
On täysin mahdollista että mies huomasikin huokaisseensa helpotuksesta kun sitä lasta ei sitten tullutkaan, ja ei suurin surminkaan halua yrittää uudestaan, kun huomasi miten kivi putosi sydämeltä keskenmenon myötä. Varmaan ymmärrät että ei hän tuota voi sinulle ääneen sanoa. Tai ainakin vaikeaa se on. Voithan itse kysyä onko asia näin? Mutta älä kysy kyynelsilmin jollet halua miehen valehtelevan sinua säästääkseen.
Ei mies siis tarvitse välttis mitään terapiaa, hän on saattanut ihan oikeasti päästä asiasta yli nopeasti.
Mies ei varmaan ymmärrä, että itse voin tulla katkerasti, jos asiasta ei suostuta edes puhumaan. Tässä eniten ihmetyttää, että hän erosi aiemmasta naisystävästä nimenomaan siksi, että kyseinen nainen ei halunnut lapsia. Nyt sitten yht äkkiä mies ei halua itse lisää, vaikka olimme jo asiasta sopineet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olisi parasta että mies kävisi juttelemassa ammattilaisella selvästi asia on jäänyt käsittelemättä. Jos mies ei halua työstää asiaa niin eroa, ei hän tule myöskään työstämään muita vaikeita asioita elämässä ja keskusteluyhteytenne alkaa katoamaan. Sinulla on oikeus tavoitella haavettasi lapsesta.
Tältä minustakin tuntuu. Keskenmenon jälkeen hän sanoi, että otetaan pieni aikalisä ja mietitään kaikki vaihtoehdot. Kuitenkaan hän ei halua puhua asiasta lainkaan. Mielestäni painostamista ei ole se, että olen kertonut olevani surullinen menetyksestä.
On täysin mahdollista että mies huomasikin huokaisseensa helpotuksesta kun sitä lasta ei sitten tullutkaan, ja ei suurin surminkaan halua yrittää uudestaan, kun huomasi miten kivi putosi sydämeltä keskenmenon myötä. Varmaan ymmärrät että ei hän tuota voi sinulle ääneen sanoa. Tai ainakin vaikeaa se on. Voithan itse kysyä onko asia näin? Mutta älä kysy kyynelsilmin jollet halua miehen valehtelevan sinua säästääkseen.
Ei mies siis tarvitse välttis mitään terapiaa, hän on saattanut ihan oikeasti päästä asiasta yli nopeasti.
Mies ei varmaan ymmärrä, että itse voin tulla katkerasti, jos asiasta ei suostuta edes puhumaan. Tässä eniten ihmetyttää, että hän erosi aiemmasta naisystävästä nimenomaan siksi, että kyseinen nainen ei halunnut lapsia. Nyt sitten yht äkkiä mies ei halua itse lisää, vaikka olimme jo asiasta sopineet
Mistä tiedät ettei mies halua nyt lisää lapsia?
Ai olette puhuneet asiasta??? Mies siis suustui puhumaan, sinä et vain halua uskoa mitä hän sanoo, tai hänen mielipiteensä ei kelpaa?
Ei ihme että mies kokee tuon painostamisena. Siinähän katkeroidut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Juuri tätä ajatusleikkiä itsekin teen, jotta voin ymmärtää toista. Mutta en pidä realistisena omalla kohdallani, että näin sanoisin. Jotenkin se menetys olisi saatava korvattua. Tuntuu, että tällä hetkellä kantaisin ikuista tyhjyyttä mukanani, jos emme antaisi edes uutta mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Juuri tätä ajatusleikkiä itsekin teen, jotta voin ymmärtää toista. Mutta en pidä realistisena omalla kohdallani, että näin sanoisin. Jotenkin se menetys olisi saatava korvattua. Tuntuu, että tällä hetkellä kantaisin ikuista tyhjyyttä mukanani, jos emme antaisi edes uutta mahdollisuutta.
Olisi nyt vain kiva saada joku nainen kertomaan rehellisesti millaisia kommentteja tuollainen aloitus saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olisi parasta että mies kävisi juttelemassa ammattilaisella selvästi asia on jäänyt käsittelemättä. Jos mies ei halua työstää asiaa niin eroa, ei hän tule myöskään työstämään muita vaikeita asioita elämässä ja keskusteluyhteytenne alkaa katoamaan. Sinulla on oikeus tavoitella haavettasi lapsesta.
Tältä minustakin tuntuu. Keskenmenon jälkeen hän sanoi, että otetaan pieni aikalisä ja mietitään kaikki vaihtoehdot. Kuitenkaan hän ei halua puhua asiasta lainkaan. Mielestäni painostamista ei ole se, että olen kertonut olevani surullinen menetyksestä.
On täysin mahdollista että mies huomasikin huokaisseensa helpotuksesta kun sitä lasta ei sitten tullutkaan, ja ei suurin surminkaan halua yrittää uudestaan, kun huomasi miten kivi putosi sydämeltä keskenmenon myötä. Varmaan ymmärrät että ei hän tuota voi sinulle ääneen sanoa. Tai ainakin vaikeaa se on. Voithan itse kysyä onko asia näin? Mutta älä kysy kyynelsilmin jollet halua miehen valehtelevan sinua säästääkseen.
Ei mies siis tarvitse välttis mitään terapiaa, hän on saattanut ihan oikeasti päästä asiasta yli nopeasti.
Mies ei varmaan ymmärrä, että itse voin tulla katkerasti, jos asiasta ei suostuta edes puhumaan. Tässä eniten ihmetyttää, että hän erosi aiemmasta naisystävästä nimenomaan siksi, että kyseinen nainen ei halunnut lapsia. Nyt sitten yht äkkiä mies ei halua itse lisää, vaikka olimme jo asiasta sopineet
Mistä tiedät ettei mies halua nyt lisää lapsia?
Ai olette puhuneet asiasta??? Mies siis suustui puhumaan, sinä et vain halua uskoa mitä hän sanoo, tai hänen mielipiteensä ei kelpaa?
Ei ihme että mies kokee tuon painostamisena. Siinähän katkeroidut.
No tässä se ongelma on se, että nyt joudun arvailemaan mitä hän haluaa / ei halua. Se, että aikalisän laittoa ennen sanoi, että ei ole nyt valmis yrittämään, kertoo minulle, ettei hän halua. Sitten kuitenkin sanoo, ettei sulje mitään ovea, muttei puhu saa itseäni todella epätietoiseksi. Vaikea olla normaalisti miehen seurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisitte naiset mieltä jos roolit käännettäisiin?
Nainen sanoo ettei halua enää lapsia, keskenmeno oli viimeinen pisara.
Mutta mies haluaisi "keskustella" asiasta. Vieläpä jatkuvasti.
No mutta kun äskenhän sä halusit....
Kertokaa avoimesti mitä mieltä olette miehestä joka tekisi noin.
Juuri tätä ajatusleikkiä itsekin teen, jotta voin ymmärtää toista. Mutta en pidä realistisena omalla kohdallani, että näin sanoisin. Jotenkin se menetys olisi saatava korvattua. Tuntuu, että tällä hetkellä kantaisin ikuista tyhjyyttä mukanani, jos emme antaisi edes uutta mahdollisuutta.
Olisi nyt vain kiva saada joku nainen kertomaan rehellisesti millaisia kommentteja tuollainen aloitus saisi.
Kyllä minä jaksaisin keskustella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
Miksi uskot näin?
Jos ura on miehelle kaikki kaikessa, vaimon urasuuntautuminen veisi mieheltä mahdollisyyden jatkaa omaan uraansa panostamiseen. Sairastuneiden lapsien takia töistä poisjäämisiä, aikaisin töistä hakemaan lapsia päiväkodista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
Miksi uskot näin?
Jos ura on miehelle kaikki kaikessa, vaimon urasuuntautuminen veisi mieheltä mahdollisyyden jatkaa omaan uraansa panostamiseen. Sairastuneiden lapsien takia töistä poisjäämisiä, aikaisin töistä hakemaan lapsia päiväkodista...
Olen ap. Miten ajattelet, että otan asian puheeksi? Kerron nyt, että lähdenkin alkuvuodesta töihin ja mahdollisesti opiskelemaan?
Vaikka minun piti olla kotona ensi syksyyn . Sotkisiko tämä muka miehen kalenterin täysin? En halua kuitenkaan alkaa miestä uhkaamaan, että asia on joko tai. Erota en kyllä haluaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon, että jos ap alatkin vahvasti suunnittelemaan siirtymistä kodin ulkopuolelle uraa luomaan, mies panee sinut raskaaksi tuota pikaa.
Mutta haluatko oikeasti lisää lapsia miehen kanssa, jonka ykkösprioriteetti on oma napa ja ura?
Miksi uskot näin?
Jos ura on miehelle kaikki kaikessa, vaimon urasuuntautuminen veisi mieheltä mahdollisyyden jatkaa omaan uraansa panostamiseen. Sairastuneiden lapsien takia töistä poisjäämisiä, aikaisin töistä hakemaan lapsia päiväkodista...
Sitten ottaisi varmaan eron ja laittaisi vaimon yh ksi
Vierailija kirjoitti:
Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan. Myös miehesi on menettänyt lapsensa ja haaveensa. Lisäksi on voinut kokea raskaana puolison tukemisen asiassa. Anna hänelle aikaa.
Tätä on naaraan vaikea ymmärtää, koska minä, minä. Mies kun on olemassa monelle vain naista varten.
Sen sydän on särkynyt. Menettänyt oman rakkaan lapsen. Ja niinkuin joku jo sanoikin voi olla ettei myöskään kestä katsoa sun surua, jos toisella kerralla käy samoin.
Sitten jos kieltäytyy kokonaan puhumasta asiasta tai ei suostu terapiaan on sinulla oikeus päättää suhde ja saada lapsia jonkun toisen kanssa, jos lapsia kovin toivot. Vaikea tilanne.
Ei kai keskustelu mitään muuta? Harrastakaa seksiä.
Et voi mielessäsi muuttaa asiaa toiseksi.
On myös mahdillista että miehellä ei ole mitään traumaa tai käsittelemätöntä.
Ensimmäiseen yritykseen lähti naisen mieliksi ja nyt keskenmenon myötä havahtui siihen minkä sielussaan tuntee oikeaksi. Siis että ei kertakaikkiaan halua lapsia.