Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö minulla ole koskaan oikeutta hyvään ja rauhalliseen elämään?
30.10.2022 |
En haluaisi, mutta alan pikku hiljaa olla kyllästynyt ja katkeroitua. Ikää pian 45v ja elämässä ei vain koskaan tunnu tulevan hyvää ja seesteistä aikaa. Taustalla omat henkiset ja fyysiset rankat ongelmat lapsuudesta ja nuoruudesta saakka (traumaattinen lapsuus, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, koulukiusaamista ym.) Aikuisiällä ollut muutaman vuoden välein jatkuvasti mt-ongelmia, omaa ja puolison vakavaa sairastumista, talousongelmia jne. Nyt vihdoinkin, kun oli jopa pari kolme vuotta hyvää aikaa ja ehdin ajatella, että nyt tämän ikäisenä vihdoin voi alkaa vähän elämästä nauttimaankin, saada aikaa itselleen, uusia harrastuksia niin nyt on sitten iäkäs äiti alkanut nopeaan tahtiin sekoamaan saamaan muisisairauden oireita ja siinä sitten ainoana lapsena ja vieläpä kaukana asuvana nyt päivittäin ahdistaa ja huoli, sekä koittaa selvitellä äidin asioita. Eli taas uusi työmaa ja vieläpä entistäkin rankempi edessä. En syytä äitiä ei hän voi asialle mitään, mutta jotenkin vain alkaa niin ärsyttämään, ettei elämässä koskaan tunnu tulevan sitä seesteistä vaihetta, ettei olisi jotain suurta stressiä tai huolta päällä 24/7. Onko muilla vastaavaa ja miten jaksatte?
Kommentit (70)
Ymmärrän ap sinua mutta elämä ei ole aina tasapuolinen eikä helppoa. Jokainen ansaitsee myös onnea ja hyviä asioita mutta valitettavasti ei ole mitään takeita että elämä kohtelisi kaikkia tasapuolisesti.
Lisäksi kannattaa vähän nostaa katsetta omasta navasta. Se on masentuneen ongelma että elämä tahtoo jumiutua sinne oman navan tuijottamiseen ja kaikki kauniskin ympärillä jää huomaamatta. Lisäksi ei kannata ulkoistaa kaikkia ongelmia toisaalle. Pitää myös pystyä näkemään omat virheet ja myöntääkkin ne. Kaikelle et mitään mahda mutta joillekin asioille mahdat kyllä ihan itse jotakin.
Kannattaa kuitenkin miettiä joitakin perusasioita mitä on hyvin esim. verrattuna nälkämaan lapsiin joilla ei ole paljoa vaihtoehtoja elämälleen.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Tarkoitus ei ole ruikuttaa, mutta halusin vain kirjoittaa tilanteesta, että saisin ehkä näkökulmaa asiaan ja vertaistukea, sekä kuulla miten muut jaksavat tällaista? Tämä kun on ainoa paikka, jonne nyt voin asiasta kertoa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Oot laittanut tämän saman kommentin monen erilaisen ongelma-aloituksen alle.
Mikä sulla oikeasti on? Kaipaat huomiota? Hae sitä omana itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Miksi tämäkin sama kirjoitus tänne laitettu jo kaksi kertaa tähän ketjuun??!!
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Odotapa, jonain päivänä sinäkin huomaat, että elämä ei ole reilua. Ja kun joku sitten vastaa sinulle "ruikuti ruikuti", niin muista oma suhtautumisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kuitenkin elänyt itsekseen rauhassa tähän asti? Olisin luullut, että hänellä on kolme lasta ja miesvauva ja kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja ap ottanut eron miehestä, niin sitten pitääkin alkaa vanhempien omaishoitajaksi. Aika monilla naisilla on tällainen elämä.
Elämä on tuollaista. Omaan suhtautumiseen voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on kuitenkin elänyt itsekseen rauhassa tähän asti? Olisin luullut, että hänellä on kolme lasta ja miesvauva ja kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja ap ottanut eron miehestä, niin sitten pitääkin alkaa vanhempien omaishoitajaksi. Aika monilla naisilla on tällainen elämä.
Aloituksessa oli maininta puolison vakavasta sairaudesta, joten ei taida ihan itsekseen olla elänyt.
Ap, minulla on aivan sama kokemus. Ja myös monilla ystävilläni, joiden kanssa puhumme, että elämä ei koskaan jätä rauhaan. Kun tulee lyhytkin melko seesteinen vaihe, arvuuttelemme, että mitäköhän on pian luvassa.
Oma keinoni selviytyä on musta huumori ja eds joidenkin ilonaiheiden löytäminen itselle, mukaan lukien omasta kunnosta huolehtiminen. Mottona: Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. Nimenomaan pystyyn, ei leuka rintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Odotapa, jonain päivänä sinäkin huomaat, että elämä ei ole reilua. Ja kun joku sitten vastaa sinulle "ruikuti ruikuti", niin muista oma suhtautumisesi.
Kaikki täysipäiset on jo lapsena tajunneet, ettei elämä ole oikeudenmukaista. Ruikutuksella ja itsesäälillä pilaa vaan sen hyvä jonka ON saanut.
Kukaan ei pakota omaishoitajaksi. Jos sen ratkaisun tekee, turha valittaminen on tyhmää. Ap:n ongelmat on mitättömiä, itse hän valitsee nyt sekaantua äitinsä asioihin. Voisi valita toisin.
Minä en tajua ihmisiä jotka ruikuttaa vaikka kaikki heidän ongelmansa olisi ratkaistavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne iskeytyi se parvi provoilijoita jotka ottaa aina yhden ketjun kakkimiskohteeksi.
TakaHikiän peräkammarin pojat ry, luultavasti.
AP, ymmärrän sinua. Olen samankaltaisessa tilanteessa. Ei meinaa voimat riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin hämmentävää kun aikuinen ihminen valittaa, ettei elämä ole virheetöntä. Ikäänkuin se muilla olisi.
Omassa ikäluokassa 50 + 99% on jo ollut jotakin terveysongelmaa, siihen lisättynä että on kuollut puolisoja ja jopa lapsia. Työttömyyttä, sairaseläkkeitä, kodin menetyksiä. Tuo on normaalia elämää.
Toi asenne mikä aloittajalla on tekee kaiken vaan raskaammaksi, enkä usko että kukaan viitsii kuunnella tuota irl. Elämän heittämistä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Tarkoitus ei ole ruikuttaa, mutta halusin vain kirjoittaa tilanteesta, että saisin ehkä näkökulmaa asiaan ja vertaistukea, sekä kuulla miten muut jaksavat tällaista? Tämä kun on ainoa paikka, jonne nyt voin asiasta kertoa.
-Ap
Vertaistukea mihin? Siihen että sinulla on ollut aika helppo elämä?
Vai siihen ettet osaa arvostaa elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruikuti ruikuti
Tarkoitus ei ole ruikuttaa, mutta halusin vain kirjoittaa tilanteesta, että saisin ehkä näkökulmaa asiaan ja vertaistukea, sekä kuulla miten muut jaksavat tällaista? Tämä kun on ainoa paikka, jonne nyt voin asiasta kertoa.
-ApVertaistukea mihin? Siihen että sinulla on ollut aika helppo elämä?
Vai siihen ettet osaa arvostaa elämääsi?
Siis henkilö on kokenut lapsuudessa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista sekä aikuisena vakavia sairauksia itsellä ja puolisolla ja isoja talousongelmia, niin sinun mielestäsi on ollut helppo elämä? Millainen se vaikea elämä sitten on?
Ikäänkuin elämässä olisi joku onnellisuustakuu, että rahat takaisin ellei kaikki mene kuten Strömsössä.
Minä juuri pyysin jouluksi meille sukulaista jonka vaimo kuoli yllättäen 40 v hyvän avioliiton jälkeen. Häneltä meni koko elämä, he olivat koko ajan aidosti rakastuneet ja tekivät kaiken yhdessä. Mitähän hän tykkäisi aloituksesta, vaihtaisiko elämää jos voisi.
Mistä tulee se käsitys että elämä on pelkkää onnea? En tunne ketään jolla niin olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hämmentävää kun aikuinen ihminen valittaa, ettei elämä ole virheetöntä. Ikäänkuin se muilla olisi.
Omassa ikäluokassa 50 + 99% on jo ollut jotakin terveysongelmaa, siihen lisättynä että on kuollut puolisoja ja jopa lapsia. Työttömyyttä, sairaseläkkeitä, kodin menetyksiä. Tuo on normaalia elämää.
Toi asenne mikä aloittajalla on tekee kaiken vaan raskaammaksi, enkä usko että kukaan viitsii kuunnella tuota irl. Elämän heittämistä hukkaan.
No ei ole kyllä 99% joutunut kokemaan lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Ei ole myöskään 99 % ollut lähes puolet elämästään sairaana. Näin esimerkiksi.
Jos omaa ystävä- ja tuttavapiiriä ajattelee, niin on niitä, joilla elämä tuntuu olevan kriisistä ja vaikeudesta toiseen menemistä, mutta myös niitä, joilla elämä soljuu aika tasaisesti vuodesta toiseen ilma suurempia kolhuja. Suurin osa sijoittuu sitten siihen välimaastoon. Mutta siis vaihtelua on paljon.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta hyysätä äitiäsi.
Alue: Aihe vapaa
-