"Etätyö syö jaksamista", kolumni, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palavereja pitää järjestää tehokkaasti niin etänä kuin livenäkin. Niissä käsitellään ajankohtaisia asioita, ja palaverin asialistassa on kerrottu osallistujille etukäteen, mitä asioita palaverissa käsitellään ja mistä pitää saada päätöksiä aikaan. Palaverin vetäjä huolehtii siitä, että keskustelu pysyy asiassa eikä rönsyile. Muistan eräitäkin lähipalavereja, joissa palaverin vetäjältä kului puoli tuntia palaverin alusta siihen, kun hän näytteli kuvia, minkälaisia astioita oli taas kyseisenä aamuna kattanut aamupalalle tai minkälaisia pelastusliivejä hänen kissoillaan oli, kun he olivat kesällä purjehtimassa. Eräs työkaverini (mies) puolestaan kertoi, että palaverit, joihin hänen edellytetään osallistuvan, alkavat aina niin, että palaverin naisjäsenet kehuvat toistensa kampauksia ja uusia laukkuja ja vaatteita jne. Olen itse naisena miesvaltaisessa työyhteisössä ja pidän siitä, että palavereissa keskitytään asioihin eikä kehumaan työkaverin kenkiä.

Ja mitään välimuotoahan ei ole? Se jos kehuu työkaverin kenkiä on ehkä 10 sekuntia, ei sen palaverin aihe 🤦 Ja se voi olla asia, josta työkaverille tulee hyvä mieli, ja työnteko hyvällä mielellä nyt vaan on tehokkaampaa.

Juuri tästä syystä kanalaumassa työskentely rasittaa. Tunteella ja "hyvällä mielellä" operoidaan ei asialla ja ammattitaidolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palavereja pitää järjestää tehokkaasti niin etänä kuin livenäkin. Niissä käsitellään ajankohtaisia asioita, ja palaverin asialistassa on kerrottu osallistujille etukäteen, mitä asioita palaverissa käsitellään ja mistä pitää saada päätöksiä aikaan. Palaverin vetäjä huolehtii siitä, että keskustelu pysyy asiassa eikä rönsyile. Muistan eräitäkin lähipalavereja, joissa palaverin vetäjältä kului puoli tuntia palaverin alusta siihen, kun hän näytteli kuvia, minkälaisia astioita oli taas kyseisenä aamuna kattanut aamupalalle tai minkälaisia pelastusliivejä hänen kissoillaan oli, kun he olivat kesällä purjehtimassa. Eräs työkaverini (mies) puolestaan kertoi, että palaverit, joihin hänen edellytetään osallistuvan, alkavat aina niin, että palaverin naisjäsenet kehuvat toistensa kampauksia ja uusia laukkuja ja vaatteita jne. Olen itse naisena miesvaltaisessa työyhteisössä ja pidän siitä, että palavereissa keskitytään asioihin eikä kehumaan työkaverin kenkiä.

Ja mitään välimuotoahan ei ole? Se jos kehuu työkaverin kenkiä on ehkä 10 sekuntia, ei sen palaverin aihe 🤦 Ja se voi olla asia, josta työkaverille tulee hyvä mieli, ja työnteko hyvällä mielellä nyt vaan on tehokkaampaa.

Juuri tästä syystä kanalaumassa työskentely rasittaa. Tunteella ja "hyvällä mielellä" operoidaan ei asialla ja ammattitaidolla.

Tekisi sinullekkin hyvää saada välillä kehuja, jotka eivät liity työhön. Niin paljon on hiekkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Meillä eniten konttorilla käy ymmärrettävästä syystä ne jotka asuvat 10-30 minuutin matkan päässä. Muutama tällainen tyyppi myös valittaa äänekkäästi kun osa etätyössä viihtyvistä käy niin harvoin konttorilla, ei ilmeisesti ymmärretä ollenkaan miten paljon enemmän aikaa, energiaa ja rahaa työmatkat muilla vie.

Tämä nyt taas hieman riippuu paikasta. Jos on ennen koronaa jo aloittanut ko työpaikassa ja on hyväksynyt silloin sen työmatkan, tuntuu vähän kummalliselta, että se onkin kamala kynnyskysymys nyt. Ymmärrän, että tiettyyn mukavuuteen tottuu, ei se silti poista sitä, että niillä työkavereilla on oikeus olla ärtyneitä siitä, jos tiettyä osaa ihmisistä ei koskaan näe.

(Oma työmatkani on noin 45 min ja käyn keskimäärin ehkä kerran viikossa paikan päällä, en itseni vaan tiimini vuoksi)

Meillä ennen koronaa oli etätyö kielletty käytännössä kokonaan. Ihan poikkeustapauksissa se saatettiin sallia, silloinkin melko raskaan byrokratian kautta. Nykyään ohje on, että tiimi sopii omat käytäntönsä, mutta tietyt esimerkiksi vuosisuunnitteluun liittyvät jutut ollaan toimistolla.

No, tuolloin jo oli ihmisiä, jotka tulivat esimerkiksi noin tunnin työmatkan päästä joka päivä. Ei sitä kyseenalaistettu.

Nyt minua ihmetyttää todella paljon, että nämä ihmiset eivät jaksaisi edes sitä tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa niihin pakollisiin toimistolle tulla. Mitä ihmettä, onnistuihan se ennenkin. Myös moni asiakas haluaa nykyään tavata fyysisesti, ja kyllä on outoa, jos asiakkaalle pitää selitellä, kuinka Pekka ei nyt vaikkapa Hämeenlinnasta jaksa teidän palaverinne takia vaivautua paikalle. (Pääkonttorimme on Vantaalla, asiakkaat pääosin ympäri pk-seutua)

Vierailija kirjoitti:

Varsin ylimielinen ja tympeä keskustelu tämä. Ei se nyt ihan niin mene, että toimistolla viihtyvät ovat turhanpäiväisiä hölöttöjiä ja ne etänä tehokkaasti tekevät suunnilleen pitävät firman pystyssä. Työelämä on aika paljon muutakin kuin omissa maailmoissa eteenpäin paahtamista, vaikka sekin on tärkeää, työstä riippuen.

On myös ylimielistä ajatella, että koska Minusta on raskasta lähteä liikkeelle, Minun ei tarvitse. Viis siitä, mitä työyhteisö tai tiimi tarvitsee.

Oikeasti parasta on, että annetaan hyvin pitkälle valita, mutta tarpeen mukaan sitten joustetaan omista mieltymyksistä yhteisön ja työpaikan hyväksi. Ja niinhän sen kuuluisi olla, jos palkkaa tekemisestään saa.

Ihmisillä on erilaisia työskentelytapoja. Jotkut nykäisevät työkaveria hihasta, kun ovat siinä pisteessä, että ovat jumissa ja tarvitsevat toista. Toiset haluavat vain pallotella täysin keskeneräistä ideaansa. Ymmärrettävästi turhauttaa sellaista, joka haluaisi käyttää työaikaansa tehokkaasti.

Meillä yksi pakollinen etäpäivä kuukaudessa ja kyseisen päivän käytännössä istun jossain siivouskomerossa seurustelematta sen enempää kenenkään kanssa kuin etänäkään. Kysyä voikin, miten työnantaja tai minä hyödyn kategorisesta läsnätyöpakosta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi pakollinen etäpäivä kuukaudessa ja kyseisen päivän käytännössä istun jossain siivouskomerossa seurustelematta sen enempää kenenkään kanssa kuin etänäkään. Kysyä voikin, miten työnantaja tai minä hyödyn kategorisesta läsnätyöpakosta.

Istut etäpäivän siivouskomerossa? Fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Varsin ylimielinen ja tympeä keskustelu tämä. Ei se nyt ihan niin mene, että toimistolla viihtyvät ovat turhanpäiväisiä hölöttöjiä ja ne etänä tehokkaasti tekevät suunnilleen pitävät firman pystyssä. Työelämä on aika paljon muutakin kuin omissa maailmoissa eteenpäin paahtamista, vaikka sekin on tärkeää, työstä riippuen.

On myös ylimielistä ajatella, että koska Minusta on raskasta lähteä liikkeelle, Minun ei tarvitse. Viis siitä, mitä työyhteisö tai tiimi tarvitsee.

Oikeasti parasta on, että annetaan hyvin pitkälle valita, mutta tarpeen mukaan sitten joustetaan omista mieltymyksistä yhteisön ja työpaikan hyväksi. Ja niinhän sen kuuluisi olla, jos palkkaa tekemisestään saa.

Se on aina vaan ne samat ihmiset jotka joutuu joustamaan. Ei se 10 minuutin kävelymatkan päässä töistä asuva lähityöstä tykkäävä ekstrovertti joudu joustamaan kuin korkeintaan siinä että kollega-Mirkkua ei voi häiriköidä kuin teamsin välityksellä.

Sama kun joku mainitsi työpaikan virkistystilaisuudet ja miten kiittämättömiä ihmiset ovat kun eivät vaivaudu niihinkään paikalle. Minulle ei ole virkistäytymistä ahtautua kymmenien muiden kanssa samaan bussiin, körötellä jonnekin hornankuuseen ja siellä padeloida ja ryhmäytyä ja syödä enemmistön maun mukaan valittua ns. herkullista lounasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Meillä eniten konttorilla käy ymmärrettävästä syystä ne jotka asuvat 10-30 minuutin matkan päässä. Muutama tällainen tyyppi myös valittaa äänekkäästi kun osa etätyössä viihtyvistä käy niin harvoin konttorilla, ei ilmeisesti ymmärretä ollenkaan miten paljon enemmän aikaa, energiaa ja rahaa työmatkat muilla vie.

Tämä nyt taas hieman riippuu paikasta. Jos on ennen koronaa jo aloittanut ko työpaikassa ja on hyväksynyt silloin sen työmatkan, tuntuu vähän kummalliselta, että se onkin kamala kynnyskysymys nyt. Ymmärrän, että tiettyyn mukavuuteen tottuu, ei se silti poista sitä, että niillä työkavereilla on oikeus olla ärtyneitä siitä, jos tiettyä osaa ihmisistä ei koskaan näe.

(Oma työmatkani on noin 45 min ja käyn keskimäärin ehkä kerran viikossa paikan päällä, en itseni vaan tiimini vuoksi)

Meillä ennen koronaa oli etätyö kielletty käytännössä kokonaan. Ihan poikkeustapauksissa se saatettiin sallia, silloinkin melko raskaan byrokratian kautta. Nykyään ohje on, että tiimi sopii omat käytäntönsä, mutta tietyt esimerkiksi vuosisuunnitteluun liittyvät jutut ollaan toimistolla.

No, tuolloin jo oli ihmisiä, jotka tulivat esimerkiksi noin tunnin työmatkan päästä joka päivä. Ei sitä kyseenalaistettu.

Nyt minua ihmetyttää todella paljon, että nämä ihmiset eivät jaksaisi edes sitä tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa niihin pakollisiin toimistolle tulla. Mitä ihmettä, onnistuihan se ennenkin. Myös moni asiakas haluaa nykyään tavata fyysisesti, ja kyllä on outoa, jos asiakkaalle pitää selitellä, kuinka Pekka ei nyt vaikkapa Hämeenlinnasta jaksa teidän palaverinne takia vaivautua paikalle. (Pääkonttorimme on Vantaalla, asiakkaat pääosin ympäri pk-seutua)

Tässähän havainnollistuu hyvin tämä bensan/dieselin hinnannousu. Kun työ on aloitettu hinta oli reippaasti alle 2 e/l ja nyt kärvistellaan 2,5 e /l hinnoissa. Onhan se nyt ilmaston pelastamisen kannalta järkevämpää olla fyysisesti matkustamista edestakaisin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi pakollinen etäpäivä kuukaudessa ja kyseisen päivän käytännössä istun jossain siivouskomerossa seurustelematta sen enempää kenenkään kanssa kuin etänäkään. Kysyä voikin, miten työnantaja tai minä hyödyn kategorisesta läsnätyöpakosta.

Sama. Meillä ei omia työpisteitä vaan nopeimmat saavat parhaat paikat, joten kun pääsen pitkänmatkalaisena toimipisteelle, vaihtoehtoina ovat työpisteet oven tai vessan vieressä, missä käy jatkuva trafiikki, tai hakeutuminen johonkin unohdettuun koppiin, jotta edes osan päivän töistä saa hoidettua.  Ai niin, kahvioonkin voi mennä työskentelemään, jos ei ole mitään väliä aikaansaannoksella. Seuraavana etäpäivänä saakin tehdä tunnin pari ekstraa että lähityöpäivän työt saa kunnialla loppuun.

Meillä tehtiin viime keväänä linjaus, että vähintään 2 pv viikossa tiimien tulee olla toimistolla. Tiimi saa itse sopia päivät. Palaverit tulee keskittää noille päiville.

Se aiheutti kauhean valituksen ja moni uhkaili irtisanoutua. En itsekään ollut iloinen, sillä kieltämättä nautin etänä olemisesta ja koen myös keskittymisrauhan tärkeänä.

Ehkä hieman yllättävää on, että sekä taloudellinen tulos että työtyytyväisyys olivat nyt nousseet ihan merkittävästi sekä viime syksystä että keväästä. Olemme pääosin valtiorahoitteinen työpaikka, ja rahoitus on pysynyt samana, joten mitään varsinaista isoa tulopuolen lisäystä ei ole. Pieni osuus tuloista tulee yksityiseltä puolelta, siellä on hienoista kasvua, ei kuitenkaan riittävästi selittämään asiaa täysin. Ainoa sellainen järkeenkäypä selitys on, että tehokkuus on vaan kasvanut ja asiat etenevät paremmin. Henkilöstö on tyytyväisempää ja motivoituneempaa ja toimii paremmin yhdessä näin.

Vierailija kirjoitti:

Minua aina inhottaa, kun joku asettaa omat kokemuksensa ja toimintatapansa normiksi kaikille muillekin. 

Juuri tämä, täyttä faktaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsin ylimielinen ja tympeä keskustelu tämä. Ei se nyt ihan niin mene, että toimistolla viihtyvät ovat turhanpäiväisiä hölöttöjiä ja ne etänä tehokkaasti tekevät suunnilleen pitävät firman pystyssä. Työelämä on aika paljon muutakin kuin omissa maailmoissa eteenpäin paahtamista, vaikka sekin on tärkeää, työstä riippuen.

On myös ylimielistä ajatella, että koska Minusta on raskasta lähteä liikkeelle, Minun ei tarvitse. Viis siitä, mitä työyhteisö tai tiimi tarvitsee.

Oikeasti parasta on, että annetaan hyvin pitkälle valita, mutta tarpeen mukaan sitten joustetaan omista mieltymyksistä yhteisön ja työpaikan hyväksi. Ja niinhän sen kuuluisi olla, jos palkkaa tekemisestään saa.

Se on aina vaan ne samat ihmiset jotka joutuu joustamaan. Ei se 10 minuutin kävelymatkan päässä töistä asuva lähityöstä tykkäävä ekstrovertti joudu joustamaan kuin korkeintaan siinä että kollega-Mirkkua ei voi häiriköidä kuin teamsin välityksellä.

Sama kun joku mainitsi työpaikan virkistystilaisuudet ja miten kiittämättömiä ihmiset ovat kun eivät vaivaudu niihinkään paikalle. Minulle ei ole virkistäytymistä ahtautua kymmenien muiden kanssa samaan bussiin, körötellä jonnekin hornankuuseen ja siellä padeloida ja ryhmäytyä ja syödä enemmistön maun mukaan valittua ns. herkullista lounasta.

Ymmärränkö oikein, että jos "ekstrovertit" haluavat olla 100 % lähinä ja sinunkaltaisesi 100 % etänä, niin kamalasti joudut mielestäsi joustamaan, jos oletkin vaikka 10 % työajasta siellä niiden muiden kanssa? Ja ne muut sitten 90 % kokouksista edelleen on mahdollista olla etänä, vaikka me kaikki tiedämme sen, että hybridimallinen kokous ei ole yhtä hyvä kuin täysin lähi tai etä.

Et ollenkaan huomaa, että se etämahdollisuuden tarjoaminen on myös joustamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Meillä eniten konttorilla käy ymmärrettävästä syystä ne jotka asuvat 10-30 minuutin matkan päässä. Muutama tällainen tyyppi myös valittaa äänekkäästi kun osa etätyössä viihtyvistä käy niin harvoin konttorilla, ei ilmeisesti ymmärretä ollenkaan miten paljon enemmän aikaa, energiaa ja rahaa työmatkat muilla vie.

Tämä nyt taas hieman riippuu paikasta. Jos on ennen koronaa jo aloittanut ko työpaikassa ja on hyväksynyt silloin sen työmatkan, tuntuu vähän kummalliselta, että se onkin kamala kynnyskysymys nyt. Ymmärrän, että tiettyyn mukavuuteen tottuu, ei se silti poista sitä, että niillä työkavereilla on oikeus olla ärtyneitä siitä, jos tiettyä osaa ihmisistä ei koskaan näe.

(Oma työmatkani on noin 45 min ja käyn keskimäärin ehkä kerran viikossa paikan päällä, en itseni vaan tiimini vuoksi)

Meillä ennen koronaa oli etätyö kielletty käytännössä kokonaan. Ihan poikkeustapauksissa se saatettiin sallia, silloinkin melko raskaan byrokratian kautta. Nykyään ohje on, että tiimi sopii omat käytäntönsä, mutta tietyt esimerkiksi vuosisuunnitteluun liittyvät jutut ollaan toimistolla.

No, tuolloin jo oli ihmisiä, jotka tulivat esimerkiksi noin tunnin työmatkan päästä joka päivä. Ei sitä kyseenalaistettu.

Nyt minua ihmetyttää todella paljon, että nämä ihmiset eivät jaksaisi edes sitä tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa niihin pakollisiin toimistolle tulla. Mitä ihmettä, onnistuihan se ennenkin. Myös moni asiakas haluaa nykyään tavata fyysisesti, ja kyllä on outoa, jos asiakkaalle pitää selitellä, kuinka Pekka ei nyt vaikkapa Hämeenlinnasta jaksa teidän palaverinne takia vaivautua paikalle. (Pääkonttorimme on Vantaalla, asiakkaat pääosin ympäri pk-seutua)

Tässähän havainnollistuu hyvin tämä bensan/dieselin hinnannousu. Kun työ on aloitettu hinta oli reippaasti alle 2 e/l ja nyt kärvistellaan 2,5 e /l hinnoissa. Onhan se nyt ilmaston pelastamisen kannalta järkevämpää olla fyysisesti matkustamista edestakaisin.

Minä annan tiimiläisteni olla etänä vaikka täysin, jos haluavat (onneksi kukaan ei halua olla ihan pelkästään etänä). Mutta siinä kohdassa jos asiakkaalle sanottaisiin, ettei tulla tämän luokse asiakkaan niin toivoessa, se alkaisi kyllä olla varoituksen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Meillä eniten konttorilla käy ymmärrettävästä syystä ne jotka asuvat 10-30 minuutin matkan päässä. Muutama tällainen tyyppi myös valittaa äänekkäästi kun osa etätyössä viihtyvistä käy niin harvoin konttorilla, ei ilmeisesti ymmärretä ollenkaan miten paljon enemmän aikaa, energiaa ja rahaa työmatkat muilla vie.

Tämä nyt taas hieman riippuu paikasta. Jos on ennen koronaa jo aloittanut ko työpaikassa ja on hyväksynyt silloin sen työmatkan, tuntuu vähän kummalliselta, että se onkin kamala kynnyskysymys nyt. Ymmärrän, että tiettyyn mukavuuteen tottuu, ei se silti poista sitä, että niillä työkavereilla on oikeus olla ärtyneitä siitä, jos tiettyä osaa ihmisistä ei koskaan näe.

(Oma työmatkani on noin 45 min ja käyn keskimäärin ehkä kerran viikossa paikan päällä, en itseni vaan tiimini vuoksi)

Meillä ennen koronaa oli etätyö kielletty käytännössä kokonaan. Ihan poikkeustapauksissa se saatettiin sallia, silloinkin melko raskaan byrokratian kautta. Nykyään ohje on, että tiimi sopii omat käytäntönsä, mutta tietyt esimerkiksi vuosisuunnitteluun liittyvät jutut ollaan toimistolla.

No, tuolloin jo oli ihmisiä, jotka tulivat esimerkiksi noin tunnin työmatkan päästä joka päivä. Ei sitä kyseenalaistettu.

Nyt minua ihmetyttää todella paljon, että nämä ihmiset eivät jaksaisi edes sitä tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa niihin pakollisiin toimistolle tulla. Mitä ihmettä, onnistuihan se ennenkin. Myös moni asiakas haluaa nykyään tavata fyysisesti, ja kyllä on outoa, jos asiakkaalle pitää selitellä, kuinka Pekka ei nyt vaikkapa Hämeenlinnasta jaksa teidän palaverinne takia vaivautua paikalle. (Pääkonttorimme on Vantaalla, asiakkaat pääosin ympäri pk-seutua)

Tässähän havainnollistuu hyvin tämä bensan/dieselin hinnannousu. Kun työ on aloitettu hinta oli reippaasti alle 2 e/l ja nyt kärvistellaan 2,5 e /l hinnoissa. Onhan se nyt ilmaston pelastamisen kannalta järkevämpää olla fyysisesti matkustamista edestakaisin.

Vaikka bensan hinta olisi mitä, silti se samainen tyyppi ennen koronaa kulki päivittäin valitsemallaan kulkuvälineellä toimistolla. Jos häntä nyt pyydetään ihan korkeintaan kerran kuussa paikalle, ei yleensä sitäkään, niin aika paljon halvemmalla selviää.

Saanko vielä kysyä miten se on kiusaamista, jos joku aivan ilmeisesti kärsii yhteisistä palavereista, ei välitä yhtään työkavereistaan (turha väittää ettei se näy läpi, mitä ajattelet ihmisistä) ja joka ylipäätään tuntuu ajattelevan kaiken yhteisen ja yhteisöllisyyden olevan turhaa, että työyhteisö ei pompi hänen ehdoillaan? Vaan järjestää kokoukset sitten vaikka livenä ilman etämahdollisuutta, yhtenä esimerkkinä.

Nämä tällaiset ankeuttajat ovat työyhteisön pahinta myrkkyä. Kuvittelevat tekevänsä paljon enemmän kuin muut ja parempia ja ammattitaitoisempia päätöksiä. Hyvin harvoin haluavat dialogissa rakentaa yhteistä näkemystä. Ja sitten vielä kiljuvat kiusaamista.

Hohhoijaa, uutta työpaikkaa vaan etsimään, jos on niin raskasta.

Enkä siis sano, etteikö oikeaakin kiusaamista työpaikoilla olisi, tottakai on, ja siihen pitää aktiivisesti puuttua. Mutta se, ettei hankalan ankeuttajan kanssa jakseta loputtomiin, ei ole kiusaamista nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Osa8hmisistä ei kai halua olla työkaverien kanssa tekemisissä muuten kuin työasioissa.

Tuo ravintolajuttu sai miettimään. Minullakaan ei ole ollut viime vuosina toimistolla ketään, jonka kanssa kävisin lounaalla. Käyn siis yksin lounaalla myös toimistopäivinä. Mutta pystyn kyllä osallistumaan tiimini yhteisöpäiviin ja syömään samaa ruokaa muiden tiimiläisten kanssa silloin, kun sellainen tilaisuus järjestyy.

Jos nyt miettii, niin koulussakin oppilaat käyvät yleensä syömässä koulun ruokalassa toistensa kanssa ja kaikille tarjotaan periaatteessa samaa ruokaa. Luulisi aikuisten pystyvän samaan kerran vuodessa.

Korona leviää edelleen. En tosiaankaan mene mihinkään ruuhkaiseen noutopöytäravintolaan. Edes kerran vuodessa tällaisena aikana.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpaikassa ylin johto antoi ohjeet siitä, että viikottaiset ryhmäpalaverit on pidettävä toimistolla. Muuten ryhmät voivat sopia keskenään etä- ja lähityöstä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Olen itse 8 hengen tiimin esihenkilö, ja olen hämmästynyt miten vaikeaa tämä on muutamalle ollut. Aina samoilla henkilöillä on joku syy olla pois, ja pyydetään sitä etäosallistumisen mahdollisuutta. Hyvästä syystä olen ottanut linjoille mukaan, mutta emme tosiaan mitenkään erityisesti panosta hybridikäytäntöihin, vaan etänä oleva sitten pääosin kuuntelee. Tämä myös harmittaa niitä, jotka tulevat paikan päälle, koska olisihan se yhteisön kannalta ihan järkevää olla kaikki samassa paikassa edes joskus.

Minä taas olen vähän puun ja kuoren välissä. Johdon ohjeen mukaan on mentävä ja siksi pitää olla tiukka. Olen tottakai keskustellut näiden henkilöiden kanssa ja ymmärrän heidän syitään tavallaan, silti on sanottava että jos työnantaja jotain vaatii, on todella tympeää vääntää aikuisten ihmisten kanssa tällaisista.

Teillä ei siis keskustella yhtään etätyön hyödyistä eikä perustella mitenkään, kun halutaan pakottaa kaikki paikan päälle? Mitä lisäetua siitä on, että kaikki ovat samassa fyysisessä tilassa, verrattuna siihen, että kaikki tai osa ovat myös toimivien etäyhteyksien päässä? Ihme päähänpinttymiä teillä etkä sinä ja johtonne vaikuta erityisen älyllä pilatuilta. Yrittäkää tulla 2020-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?

Samaa mieltä. Tuollainen touhu on ekstroverttien kuppikunnan kiusaamisstrategia muita työntekijöitä kohtaan. YT:n kohteeksi pitäisi laittaa nämä kiusaajat.

Hmm, laitetaan palaverikutsu vaikka 5 henkilölle. Kokouksessa ei ole Teams-linkkiä ja kutsussa kerrotaan tilaisuuden olevan neukkarissa X. 4 tulee paikan päälle, yksi ei tule eikä viitsi edes ilmoittaa mitään. Ja ihan vakavasti olet sitä mieltä, että tuo yksi kannattaisi ennemmin pitää töissä kuin ne neljä?

No, ihan miten vaan.

Aika erikoista jättää teams-linkki pois. Sellainen kuulostaa kiusaamiselta.

Omalla työpaikalla toimitaan ainakin kolmella eri mantereella. Olisi todella tökeröä jättää linkki pois palaverikutsusta.

Muutenkin on korrektia pohtia sitä, että kaikki pääsevät jotenkin osallistumaan kokoukseen. Se asia on huomioitava myös silloin kun kaikki osallistujat ovat samalla paikkakunnalla.

Linkin pois jättäminen veisi huonoon valoon palaverikutsun lähettäjän, ei sitä etätyöläistä, jonka jokainen tietää tekevän pelkkää etää.

Jos lähdetään olettamuksesta, että kaikki työntekijät ovat Suomesta ja lähialueilta, miksi heiltä ei voitaisi edellyttää toimistolle tulemista? En usko että tuossa keississä on kyse mistään mannerten välisestä toiminnasta, silloinhan on ihan eri käytännöt.

Minusta työnantaja voi sanoa, että tämä tilaisuus on toimistolla ja piste. Työntekijä voi sitten valita halutessaan toisen työnantajan, niin helppoa, mutta jos tämän työnantajan palveluksessa on, tämän säännöillä mennään.

Kuulostaa kyykyttämiseltä. Minä ainakin vaihtaisin työpaikkaa, jos esimies/työnantaja ei kykenisi perustelemaan mitenkään älyvapaita linjauksiaan.

Hullua, että pandemia-ajan opetuksista ja hyvistä puolista ei haluta pitää kiinni. Onko niin, että monia ahdistaa tämä nykymeno ja kaiken pitäisi sen takia olla niin kuin vuonna 2019?

Etätyö olisi oivallinen tapa vaikuttaa liikenteen hiilidioksidipäästöihin. 

Jos Suomessa oltaisiin tosissaan ilmastonmuutoksen kanssa - eikä vain huvikseen haluttaisi nostaa polttoaineveroja - niin kaikki joiden työn luonne ei edellyttäisiä fyysistä läsnäoloa, määrättäisiin tästä alkaen etätöihin.