"Etätyö syö jaksamista", kolumni, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?

Samaa mieltä. Tuollainen touhu on ekstroverttien kuppikunnan kiusaamisstrategia muita työntekijöitä kohtaan. YT:n kohteeksi pitäisi laittaa nämä kiusaajat.

Hmm, laitetaan palaverikutsu vaikka 5 henkilölle. Kokouksessa ei ole Teams-linkkiä ja kutsussa kerrotaan tilaisuuden olevan neukkarissa X. 4 tulee paikan päälle, yksi ei tule eikä viitsi edes ilmoittaa mitään. Ja ihan vakavasti olet sitä mieltä, että tuo yksi kannattaisi ennemmin pitää töissä kuin ne neljä?

No, ihan miten vaan.

Aika erikoista jättää teams-linkki pois. Sellainen kuulostaa kiusaamiselta.

Omalla työpaikalla toimitaan ainakin kolmella eri mantereella. Olisi todella tökeröä jättää linkki pois palaverikutsusta.

Muutenkin on korrektia pohtia sitä, että kaikki pääsevät jotenkin osallistumaan kokoukseen. Se asia on huomioitava myös silloin kun kaikki osallistujat ovat samalla paikkakunnalla.

Linkin pois jättäminen veisi huonoon valoon palaverikutsun lähettäjän, ei sitä etätyöläistä, jonka jokainen tietää tekevän pelkkää etää.

Omassa työpaikassa ylin johto antoi ohjeet siitä, että viikottaiset ryhmäpalaverit on pidettävä toimistolla. Muuten ryhmät voivat sopia keskenään etä- ja lähityöstä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Olen itse 8 hengen tiimin esihenkilö, ja olen hämmästynyt miten vaikeaa tämä on muutamalle ollut. Aina samoilla henkilöillä on joku syy olla pois, ja pyydetään sitä etäosallistumisen mahdollisuutta. Hyvästä syystä olen ottanut linjoille mukaan, mutta emme tosiaan mitenkään erityisesti panosta hybridikäytäntöihin, vaan etänä oleva sitten pääosin kuuntelee. Tämä myös harmittaa niitä, jotka tulevat paikan päälle, koska olisihan se yhteisön kannalta ihan järkevää olla kaikki samassa paikassa edes joskus.

Minä taas olen vähän puun ja kuoren välissä. Johdon ohjeen mukaan on mentävä ja siksi pitää olla tiukka. Olen tottakai keskustellut näiden henkilöiden kanssa ja ymmärrän heidän syitään tavallaan, silti on sanottava että jos työnantaja jotain vaatii, on todella tympeää vääntää aikuisten ihmisten kanssa tällaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan itse, jos olen pitkään vain etänä (meillä saa valita), työt sujuvat mutta kokonaisuus ja työn hallinta alkaa hämärtyä. Samaten päivät menevät vähän mössöksi, sängystä koneelle, monesti ilman mitään kunnollisia aamupesuja edes, jossain vaiheessa lounas koneen äärellä ja päivä venyy pitkälle iltaan vielä viestejä vilkuillen. Työ on koko ajan läsnä, vaikka tavallaan on lopettanut työpäivän.

Toimistopäivien jälkeen saatan olla väsyneempi kyllä, se hälinä ja isompi määrä keskeytyksiä kyllä kuormittaa. Silti mieleni on jotenkin kirkkaampi, ja palaudun paremmin illalla. Päivässä on parempi rytmi ja kun on vaihtanut kuulumisia, on saanut paljon sellaista tietoa mistä on hyötyä kokonaisuudessa.

Eli itselleni sopii kombo, etää ja lähiä sopivasti ja tilanteen ehdoilla.

Voit aivan hyvin noudattaa rytmiä etätöissäkin. Normaalit aamutoimet, joiden jälkeen siirtyminen työhuoneeseen. Työskentelyä ,jonka jälkeen ruokailutauko. Työskentelyä, kahvitauko. Työskentelyä . Ja kun tunnit täynnä/ työ valmis . Suljet työsi ,poistut työhuoneessa ja siirryt sujuvasti vapaa-ajalle. Opettele asettamaan itsellesi ja työllesi rajoja ja pitämään niistä kiinnostuneille

Tottakai voin. Ei se silti ole sama asia kuin lähteminen liikkeelle edes vähän järkevästi pukeutuneena, tauot yhdessä muiden kanssa ja poistuminen, jossa selkeä siirtymä.

Voit pukeutua ihan niin järkevästi kuin haluat ja käydä vaikkapa lenkillä ennen työpäivän aloittamista, mikäli muuten et tajua siirtyväsi vapaamoodista työmoodiin. Kylläpä ihmiset ovat avuttomia itsensä johtamisessa.

Itse käyn etäpäivinä aivan normaalisti aamupesulla, pukeudun normaalisti ja laitan hajustettakin. Eipähän ainakaan kukaan tuoksuyliherkkä ole uhriutumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu "eipäs juupas" on ihan turhaa koska kyse mielipideasioista. Yhdelle sopii toinen tapa toiselle sitten taas joku muu, joku kaipaa sosiaalisuutta, introverteille tämä on luksusta kun voi olla kaukana muista.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai vastausta.

Totta. Mutta ratkaisu ei voi olla se, että etätöissä pärjäävät ja tulokselliset pakotetaan toisten seuraksi. On OK tehdä lähitöitä, jos se kuuluu työnkuvaan ja siinä pärjää, mutta on täysin kohtuutonta vaatia kaikkia muitakin toimimaan samoin. Edellä joku kirjoitti, että etä- ja hybridikokouksia ei saisi järjestää. Miksi ihmeessä ei saisi? Tuntuu, että jotkut ovat pahasti kiinni seuran tarpeessaan tai vanhanaikaisissa mielikuvissa työntekemisestä. Että pitää olla "yhteisö", jossa juorutaan käytävillä ja kahvipöydissä ja nauretaan huvittuneesti pomon hupaisalle huulenheitolle ja käydään trendikkäästi afterworkeillä. Eivät kaikki sellaista kaipaa eikä se edes kuulu työntekemiseen, vaan on pelkkää ylimääräistä kuorrutusta. Minun puolesta sitäkin saa harrastaa, mutta ei siitä pidä tehdä normia. Eri asia sitten, jos joltakulta ei etätyö oikeasti suju. Mutta siitä ei pidä tehdä päätelmää, että muutkaan eivät pärjää. Varmaan niitä lusmuilijoita on joskus lähitöitä tekevienkin joukossa.

Mitä se tuloksellisuus sitten on? Työssä on toki erilaisia mittareita, millä sitä mitataan, mutta ei kaikki tekeminen ole mitattavissa. Miten mitataan vaikka sitä, että auttaa paljon työkavereitaan? Tai että antaa ison panoksen sille, että tieto kulkee, on se sitten etänä tai toimistolla. On ihan eri asia keskittyä vain omaan tekemiseen vs panostaa tiimin onnistumiseen. Ensimmäinen tyyppi voi vaikuttaa lukujen valossa tuloksellisemmalta, mutta jälkimmäinen on ehkä mahdollistanut hänen onnistumisensa.

Tämä ei varsinaisesti nyt ota kantaa etä-lähiasiaan, vaan yhtenä näkökulmana tähän keskusteluun. Ihminen tarvitsee yhteisöään ja siksi yhteisöllisyyttä tarvitaan siellä työpaikoillakin.

Tämähän riippuu ihan työtehtävästä. Kaikki työ ei ole tiimityötä ja riittää varsin hyvin, että jokainen tekee sen oman tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ovat omissa porukoissa työpaikoilla, eivät juuri huomio muita. Se siitä yhteisöllisyydestä, jos rehellisiä ollaan.

Samoin vanhat kääkät. Yleensä näitä kuppikuntia syntyy paikassa kuin paikassa

Ehkä ne kääkät eivät halua kuunnella ivaa ja pilkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?

Samaa mieltä. Tuollainen touhu on ekstroverttien kuppikunnan kiusaamisstrategia muita työntekijöitä kohtaan. YT:n kohteeksi pitäisi laittaa nämä kiusaajat.

Hmm, laitetaan palaverikutsu vaikka 5 henkilölle. Kokouksessa ei ole Teams-linkkiä ja kutsussa kerrotaan tilaisuuden olevan neukkarissa X. 4 tulee paikan päälle, yksi ei tule eikä viitsi edes ilmoittaa mitään. Ja ihan vakavasti olet sitä mieltä, että tuo yksi kannattaisi ennemmin pitää töissä kuin ne neljä?

No, ihan miten vaan.

Aika erikoista jättää teams-linkki pois. Sellainen kuulostaa kiusaamiselta.

Omalla työpaikalla toimitaan ainakin kolmella eri mantereella. Olisi todella tökeröä jättää linkki pois palaverikutsusta.

Muutenkin on korrektia pohtia sitä, että kaikki pääsevät jotenkin osallistumaan kokoukseen. Se asia on huomioitava myös silloin kun kaikki osallistujat ovat samalla paikkakunnalla.

Linkin pois jättäminen veisi huonoon valoon palaverikutsun lähettäjän, ei sitä etätyöläistä, jonka jokainen tietää tekevän pelkkää etää.

Jos lähdetään olettamuksesta, että kaikki työntekijät ovat Suomesta ja lähialueilta, miksi heiltä ei voitaisi edellyttää toimistolle tulemista? En usko että tuossa keississä on kyse mistään mannerten välisestä toiminnasta, silloinhan on ihan eri käytännöt.

Minusta työnantaja voi sanoa, että tämä tilaisuus on toimistolla ja piste. Työntekijä voi sitten valita halutessaan toisen työnantajan, niin helppoa, mutta jos tämän työnantajan palveluksessa on, tämän säännöillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikelle on aikansa. Etätyössä on kiistatta hyvät puolensa, kuten ajansäästö. Eivätkä kaikki kaipaa sosiaalisuuttakaan työkavereilta.

Silti on aika kiistatonta, että ihminen tarvitsee edes jonkin verran sosiaalisuutta voidakseen hyvin. Tässä toki isoja eroja ihmisten välillä. Mutta yhteisöön kuuluminen lisää merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita, vähentää mielenterveysongelmia ja itsem*rhia. Siksi on hyvä työpaikoillakin hakea sitä tasapainoa. Välillä yhdessä, välillä etänä. Ja ei, teamsit, slackit jne eivät ole sama asia.

Tuon viimeisen allekirjoitan. Ihmiset ruudun takana voivat olla aivan erilaisia olemukseltaan kuin livenä. Itse sain kuulla viime viikolla uudelta pomoltani, että "sinähän aivan säteilet valoa näin livenä, teamsin kamerassa näytät paljon vaisummalta". Huonekaverin vaikka uudet kengät huomaa vain paikan päällä jne, tällaiset pienet arjen kohteliaisuudet helposti leikkaantuvat siitä videopuhelusta. Ja tuollaisetkin ovat kuitenkin tärkeitä, työn tekemisen ohella.

Miten huomionkipeä on ihminen, joka kaipaa kommentteja kengistään tai ulkonäöstään.? Nämähän on täysin tyhjää lätinää. Jos jostain pomo tuntee tarvetta kehua/kiittää niin suoritetusta työstä ja tämä mieluiten rahallisella bonuksella.

Aika monelle ulkonäkö on ihan tärkeää, pukeudutaan siististi ja meikataan, huolehditaan hiuksista jne. Kyllä minusta ainakin on ihan kiva kuulla kehuja uusista vaatteista tai vaikka kivasta kampauksesta. Pärjään toki ilmankin, ei siinä mitään.

Aika tyhjää minusta elämä olisi, jos ei koskaan olisi spontaaneja kehuja. Jaan niitä itsekin mielelläni niin työkavereille kuin muillekin ystävilleni.

Miehenä en uskalla enää kommentoida naiskollegoiden olemusta mitenkään. Enkä kyllä toisten miestenkään.

Miksi pitäisikään kommentoida?

Epäammattimaisyta kiinnittää huomiota toisen henkilöön ja olemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpaikassa ylin johto antoi ohjeet siitä, että viikottaiset ryhmäpalaverit on pidettävä toimistolla. Muuten ryhmät voivat sopia keskenään etä- ja lähityöstä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Olen itse 8 hengen tiimin esihenkilö, ja olen hämmästynyt miten vaikeaa tämä on muutamalle ollut. Aina samoilla henkilöillä on joku syy olla pois, ja pyydetään sitä etäosallistumisen mahdollisuutta. Hyvästä syystä olen ottanut linjoille mukaan, mutta emme tosiaan mitenkään erityisesti panosta hybridikäytäntöihin, vaan etänä oleva sitten pääosin kuuntelee. Tämä myös harmittaa niitä, jotka tulevat paikan päälle, koska olisihan se yhteisön kannalta ihan järkevää olla kaikki samassa paikassa edes joskus.

Minä taas olen vähän puun ja kuoren välissä. Johdon ohjeen mukaan on mentävä ja siksi pitää olla tiukka. Olen tottakai keskustellut näiden henkilöiden kanssa ja ymmärrän heidän syitään tavallaan, silti on sanottava että jos työnantaja jotain vaatii, on todella tympeää vääntää aikuisten ihmisten kanssa tällaisista.

Työnantajalla on oikeus määritellä ,miten ja missä työ tehdään. Toisaalta työntekijä voi vapaasti vaihtaa työpaikkaa, mikäli työnantajan ehdot ei miellytä .

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpaikassa ylin johto antoi ohjeet siitä, että viikottaiset ryhmäpalaverit on pidettävä toimistolla. Muuten ryhmät voivat sopia keskenään etä- ja lähityöstä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Olen itse 8 hengen tiimin esihenkilö, ja olen hämmästynyt miten vaikeaa tämä on muutamalle ollut. Aina samoilla henkilöillä on joku syy olla pois, ja pyydetään sitä etäosallistumisen mahdollisuutta. Hyvästä syystä olen ottanut linjoille mukaan, mutta emme tosiaan mitenkään erityisesti panosta hybridikäytäntöihin, vaan etänä oleva sitten pääosin kuuntelee. Tämä myös harmittaa niitä, jotka tulevat paikan päälle, koska olisihan se yhteisön kannalta ihan järkevää olla kaikki samassa paikassa edes joskus.

Minä taas olen vähän puun ja kuoren välissä. Johdon ohjeen mukaan on mentävä ja siksi pitää olla tiukka. Olen tottakai keskustellut näiden henkilöiden kanssa ja ymmärrän heidän syitään tavallaan, silti on sanottava että jos työnantaja jotain vaatii, on todella tympeää vääntää aikuisten ihmisten kanssa tällaisista.

Minusta tuokin on ihan tärkeä näkökulma, että miten se yhden tai muutaman henkilön jatkuva etäily ja sooloilu vaikuttaa koko tiimin dynamiikkaan. Jos osa tulee paikan päälle mielellään, osa koska käsketään ja osa ei tule, niin kyllä se asettaa ihmiset varsin eriarvoiseen asemaan, jos tätä katsotaan läpi sormien. En itsekään aina rakasta lähikokouksia, mutta kun tietyt on sovittu lähinä olevan, niin en minä koe oikeudekseni siitä alkaa riitelemään.

Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, onko tuollainen ohje järkevä, mutta jos sellainen on, niin sillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin eri mieltä. Itse säästin ja sijoitin nuoresta pitäen niin, että pääsin oravanpyörästä alle 50 vuotiaana ja olen pystynyt elättämään sen jälkeen itseni kotoa käsin työskentelemällä itsenäisesti ja keskittymällä sijoittamiseen. Yksi parhaita puolia tässä vapaudessa sen lisäksi, että saa itse rytmittää päivänsä, on se ettei tarvitse sietää ihmisiä joista ei pidä eikä olla imuroitavana energiasta tyhjäksi ylisosiaalisten ihmisten toimesta. 

Tämä. Työyhteisössä on rasittavaa ihmiset, jotka imevät energiaa muilta ja ne joilla on liiallinen pätemisen tarve. Useimmiten kyseessä on samat tyypit. He venyttävät palavereita ja kokouksia turhalla seurustelulla ja jaarittelulla, häiritsevät toisten työtä seurustelemalla. Utelevat yksityisasioita ja lörpöttelevät omiaan, vaikkei ketään kiinnosta. 

Valtaosaa ihmisistä kiinnostaa jonkinverran työkavereiden elämät muutenkin. Turhalle seurustelulle on ihan paikkansa yhteisössä myös, kunhan se ei hallitse liikaa.

Enpä usko, että kiinnostaa aivan oikeasti. Sosiaalinen konventio vaatii esittämään kiinnostusta.

Etätyö satunnaisesyi on ok, mutta minulta sinakin katoaa motivaatio työtä kohtaan, jos joudun työskentelemään pelkästään kotoakäsin.

Töiden luonne pitää ottaa huomioon. Kaikki eivät tee samanlaista työtä. Ja jos palaveriosallistujat ovat useasta toimipisteestä, kuten omalla työpaikallani, kyllä on järkevintä pitää palaveri Teamsissä. Pelkkiin matkoihin toimipisteeltä toiselle kuluu paljon työaikaa, jonka voi käyttää tehokkaammin, kun ei tarvitse siirtyä päivän aikana paikoista toisiin - pahimmassa tapauksessa joka palaveriin pitäisi vaihtaa toimipistettä. Jos toimistolla paikanpäällä olemista edellytetään, työnantajan on hyväksyttävä ja ymmärrettävä, että työteho vähenee keskittymistä ja tarkkuutta edellyttävissä töissä, koska avokonttorissa ei ole keskittymisrauhaa. Palaverikokoontumisten tarvetta pitää miettiä muutoinkin huolella. Välillä tuntuu, että jotkut järjestävät niitä lähinnä huvin vuoksi ja näyttääkseen, että jotakin tekevät - varaavat palaverille monta tuntia, vaikka mitään asialistaa ei edes ole. 

Meillä oli mielenkiintoinen vääntö myös. TA oli varannut kaikille tiimeille summan x rahaa, joka piti käyttää yhteisöllisyyden kehittämiseen tiimissä. Eli käytännössä järjestää ihan työajalla jotain yhteistä toimintaa, esim käydä syömässä, urheilemassa, museossa, jossain aktiviteetissa, tilata jonkun puhujan tms, tiimin toiveiden mukaisesti.

Ja vaikka kehittämispäivät joskus ovat vähän väkisin väännettyjä, en mitenkään jaksa ymmärtää mikseivät kaikki voisi mennä yhdessä vaikka johonkin kivaan ravintolaan ja viettää iltapäivän yhdessä. Jos ei mitään kummallisempaa haluta tehdä. Mutta tästäkin nousi aivan kamala haloo, ei ole oikein olettaa työajalla osallistumista tällaisiin turhuuksiin. Ja samalla työvirekysely osoittaa, että isoimmat kehittämiskohteet olisivat juuri yhteisöllisyyden puute ja yhteistyön hankaluus.

Niin välillä kyllä mietityttää ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mielenkiintoinen vääntö myös. TA oli varannut kaikille tiimeille summan x rahaa, joka piti käyttää yhteisöllisyyden kehittämiseen tiimissä. Eli käytännössä järjestää ihan työajalla jotain yhteistä toimintaa, esim käydä syömässä, urheilemassa, museossa, jossain aktiviteetissa, tilata jonkun puhujan tms, tiimin toiveiden mukaisesti.

Ja vaikka kehittämispäivät joskus ovat vähän väkisin väännettyjä, en mitenkään jaksa ymmärtää mikseivät kaikki voisi mennä yhdessä vaikka johonkin kivaan ravintolaan ja viettää iltapäivän yhdessä. Jos ei mitään kummallisempaa haluta tehdä. Mutta tästäkin nousi aivan kamala haloo, ei ole oikein olettaa työajalla osallistumista tällaisiin turhuuksiin. Ja samalla työvirekysely osoittaa, että isoimmat kehittämiskohteet olisivat juuri yhteisöllisyyden puute ja yhteistyön hankaluus.

Niin välillä kyllä mietityttää ihmiset.

Varmaan siksi, että yksi haluaaa pizzalle, toinen pihvipaikkaan, kolmas nepalilaiseen, neljäs sushia ja viiden thaikkuruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mielenkiintoinen vääntö myös. TA oli varannut kaikille tiimeille summan x rahaa, joka piti käyttää yhteisöllisyyden kehittämiseen tiimissä. Eli käytännössä järjestää ihan työajalla jotain yhteistä toimintaa, esim käydä syömässä, urheilemassa, museossa, jossain aktiviteetissa, tilata jonkun puhujan tms, tiimin toiveiden mukaisesti.

Ja vaikka kehittämispäivät joskus ovat vähän väkisin väännettyjä, en mitenkään jaksa ymmärtää mikseivät kaikki voisi mennä yhdessä vaikka johonkin kivaan ravintolaan ja viettää iltapäivän yhdessä. Jos ei mitään kummallisempaa haluta tehdä. Mutta tästäkin nousi aivan kamala haloo, ei ole oikein olettaa työajalla osallistumista tällaisiin turhuuksiin. Ja samalla työvirekysely osoittaa, että isoimmat kehittämiskohteet olisivat juuri yhteisöllisyyden puute ja yhteistyön hankaluus.

Niin välillä kyllä mietityttää ihmiset.

Varmaan siksi, että yksi haluaaa pizzalle, toinen pihvipaikkaan, kolmas nepalilaiseen, neljäs sushia ja viiden thaikkuruokaa.

Uskoisin, että pk-seudulta missä mekin olemme, ihan varmasti löytyy joku semitavallista ruokaa tarjoava kiva ravintola, mistä löytyy esim liha/kala/kasvisruoka ilman mitään kummallisuuksia. Ja aikuiset pystyvät siitä sopimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mielenkiintoinen vääntö myös. TA oli varannut kaikille tiimeille summan x rahaa, joka piti käyttää yhteisöllisyyden kehittämiseen tiimissä. Eli käytännössä järjestää ihan työajalla jotain yhteistä toimintaa, esim käydä syömässä, urheilemassa, museossa, jossain aktiviteetissa, tilata jonkun puhujan tms, tiimin toiveiden mukaisesti.

Ja vaikka kehittämispäivät joskus ovat vähän väkisin väännettyjä, en mitenkään jaksa ymmärtää mikseivät kaikki voisi mennä yhdessä vaikka johonkin kivaan ravintolaan ja viettää iltapäivän yhdessä. Jos ei mitään kummallisempaa haluta tehdä. Mutta tästäkin nousi aivan kamala haloo, ei ole oikein olettaa työajalla osallistumista tällaisiin turhuuksiin. Ja samalla työvirekysely osoittaa, että isoimmat kehittämiskohteet olisivat juuri yhteisöllisyyden puute ja yhteistyön hankaluus.

Niin välillä kyllä mietityttää ihmiset.

Varmaan siksi, että yksi haluaaa pizzalle, toinen pihvipaikkaan, kolmas nepalilaiseen, neljäs sushia ja viiden thaikkuruokaa.

Uskoisin, että pk-seudulta missä mekin olemme, ihan varmasti löytyy joku semitavallista ruokaa tarjoava kiva ravintola, mistä löytyy esim liha/kala/kasvisruoka ilman mitään kummallisuuksia. Ja aikuiset pystyvät siitä sopimaan.

Joo, yleensä vähemmistöedustajilla on erittäin pitkä kokemus kompromissien tekemisistä. He joutuvat tekemään niitä joka kerta, kun jotain yhteistä suunnitellaan. Sitten ihmetellään, että osa ihmisistä ei innostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpaikassa ylin johto antoi ohjeet siitä, että viikottaiset ryhmäpalaverit on pidettävä toimistolla. Muuten ryhmät voivat sopia keskenään etä- ja lähityöstä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Olen itse 8 hengen tiimin esihenkilö, ja olen hämmästynyt miten vaikeaa tämä on muutamalle ollut. Aina samoilla henkilöillä on joku syy olla pois, ja pyydetään sitä etäosallistumisen mahdollisuutta. Hyvästä syystä olen ottanut linjoille mukaan, mutta emme tosiaan mitenkään erityisesti panosta hybridikäytäntöihin, vaan etänä oleva sitten pääosin kuuntelee. Tämä myös harmittaa niitä, jotka tulevat paikan päälle, koska olisihan se yhteisön kannalta ihan järkevää olla kaikki samassa paikassa edes joskus.

Minä taas olen vähän puun ja kuoren välissä. Johdon ohjeen mukaan on mentävä ja siksi pitää olla tiukka. Olen tottakai keskustellut näiden henkilöiden kanssa ja ymmärrän heidän syitään tavallaan, silti on sanottava että jos työnantaja jotain vaatii, on todella tympeää vääntää aikuisten ihmisten kanssa tällaisista.

Minusta tuokin on ihan tärkeä näkökulma, että miten se yhden tai muutaman henkilön jatkuva etäily ja sooloilu vaikuttaa koko tiimin dynamiikkaan. Jos osa tulee paikan päälle mielellään, osa koska käsketään ja osa ei tule, niin kyllä se asettaa ihmiset varsin eriarvoiseen asemaan, jos tätä katsotaan läpi sormien. En itsekään aina rakasta lähikokouksia, mutta kun tietyt on sovittu lähinä olevan, niin en minä koe oikeudekseni siitä alkaa riitelemään.

Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, onko tuollainen ohje järkevä, mutta jos sellainen on, niin sillä mennään.

Tämä, niin tämä. Silloin kun kaikki olivat etänä koko ajan, homma oli ihan selkeä. Nyt kun suurin osa on joitakin päiviä viikossa myös toimistolla, alkaa huomata sitä, että ne täysetäilijät koetaan ärsyttävinä ja heidän kanssaan yhteistyö tuntuu hankalammalta. Palavereja pitäisi järjestää näiden ehdoilla, vaikka muut haluavat jutella normaalisti neukkaripöydän äärellä ilman sitä Teamsiin tuijottamista samalla. Haluttaisiin esim. piirrellä seinille (meillä on neukkareissa koko seinän kokoiset hienot valkotaulut), mutta Teamsissa olijat eivät pääse samalla tavalla mukaan...

Niin sitten vaan tuijotetaan sitä ruutua ja tuhrataan jossain Jamboardilla, vaikka jo ergonomiankin kannalta liikkuminen tilassa olisi paljon parempi. Säädetään pienryhmätilojen kanssa vaikka livenä olisi niin helppoa mennä ryhmiin, tulla takaisin, vaihtaa ryhmiä ja kiertää jne.

Eli se pieni täysetäporukka kyllä hyvin onnistuu sabotoimaan muiden työssä viihtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli onmielenkiintoinen vääntö myös. TA oli varannut kaikille tiimeille summan x rahaa, joka piti käyttää yhteisöllisyyden kehittämiseen tiimissä. Eli käytännössä järjestää ihan työajalla jotain yhteistä toimintaa, esim käydä syömässä, urheilemassa, museossa, jossain aktiviteetissa, tilata jonkun puhujan tms, tiimin toiveiden mukaisesti.

Ja vaikka kehittämispäivät joskus ovat vähän väkisin väännettyjä, en mitenkään jaksa ymmärtää mikseivät kaikki voisi mennä yhdessä vaikka johonkin kivaan ravintolaan ja viettää iltapäivän yhdessä. Jos ei mitään kummallisempaa haluta tehdä. Mutta tästäkin nousi aivan kamala haloo, ei ole oikein olettaa työajalla osallistumista tällaisiin turhuuksiin. Ja samalla työvirekysely osoittaa, että isoimmat kehittämiskohteet olisivat juuri yhteisöllisyyden puute ja yhteistyön hankaluus.

Niin välillä kyllä mietityttää ihmiset.

Koska eri ihmiset eivät välttämättä pidä samaa ravintolaa kivana tai eivät miellä ravintolassa syömistä mukavaksi yhdessäoloksi. Kyllä minä voin palkkani eteen syömään mennä jos joku maksaa, muttei se tarkoita että mitenkään erityisesti viihtyisin tai ryhmäytyisin muiden syöjien kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Töiden luonne pitää ottaa huomioon. Kaikki eivät tee samanlaista työtä. Ja jos palaveriosallistujat ovat useasta toimipisteestä, kuten omalla työpaikallani, kyllä on järkevintä pitää palaveri Teamsissä. Pelkkiin matkoihin toimipisteeltä toiselle kuluu paljon työaikaa, jonka voi käyttää tehokkaammin, kun ei tarvitse siirtyä päivän aikana paikoista toisiin - pahimmassa tapauksessa joka palaveriin pitäisi vaihtaa toimipistettä. Jos toimistolla paikanpäällä olemista edellytetään, työnantajan on hyväksyttävä ja ymmärrettävä, että työteho vähenee keskittymistä ja tarkkuutta edellyttävissä töissä, koska avokonttorissa ei ole keskittymisrauhaa. Palaverikokoontumisten tarvetta pitää miettiä muutoinkin huolella. Välillä tuntuu, että jotkut järjestävät niitä lähinnä huvin vuoksi ja näyttääkseen, että jotakin tekevät - varaavat palaverille monta tuntia, vaikka mitään asialistaa ei edes ole. 

Nojoo, palavereja pidetään välillä ihan liikaa ja se on rasittavaa kun osa tulee niihin täysin valmistautumatta. Mutta se on enemmän kulttuurikysymys kuin varsinaisesti etä/lähityöasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mielenkiintoinen vääntö myös. TA oli varannut kaikille tiimeille summan x rahaa, joka piti käyttää yhteisöllisyyden kehittämiseen tiimissä. Eli käytännössä järjestää ihan työajalla jotain yhteistä toimintaa, esim käydä syömässä, urheilemassa, museossa, jossain aktiviteetissa, tilata jonkun puhujan tms, tiimin toiveiden mukaisesti.

Ja vaikka kehittämispäivät joskus ovat vähän väkisin väännettyjä, en mitenkään jaksa ymmärtää mikseivät kaikki voisi mennä yhdessä vaikka johonkin kivaan ravintolaan ja viettää iltapäivän yhdessä. Jos ei mitään kummallisempaa haluta tehdä. Mutta tästäkin nousi aivan kamala haloo, ei ole oikein olettaa työajalla osallistumista tällaisiin turhuuksiin. Ja samalla työvirekysely osoittaa, että isoimmat kehittämiskohteet olisivat juuri yhteisöllisyyden puute ja yhteistyön hankaluus.

Niin välillä kyllä mietityttää ihmiset.

Varmaan siksi, että yksi haluaaa pizzalle, toinen pihvipaikkaan, kolmas nepalilaiseen, neljäs sushia ja viiden thaikkuruokaa.

Uskoisin, että pk-seudulta missä mekin olemme, ihan varmasti löytyy joku semitavallista ruokaa tarjoava kiva ravintola, mistä löytyy esim liha/kala/kasvisruoka ilman mitään kummallisuuksia. Ja aikuiset pystyvät siitä sopimaan.

Joo, yleensä vähemmistöedustajilla on erittäin pitkä kokemus kompromissien tekemisistä. He joutuvat tekemään niitä joka kerta, kun jotain yhteistä suunnitellaan. Sitten ihmetellään, että osa ihmisistä ei innostu.

No se nyt on selvää, että jos on paljon ihmisiä, kaikki eivät pidä samoista asioista. On kuitenkin kaikenlaista ihan suhteellisen neutraalia tekemistä, vaikka yhdessä syöminen tai joku museokäynti tai tyyliin joku hohtogolf, jotka harvemmin mitään isoja inhojakaan saavat aikaan. Tai jos haluaa enemmän ammatillista, ottaa vaikka jonkun luennoitsijan puhumaan ja fasilitoimaan jonkun jutun ryhmälle.