"Etätyö syö jaksamista", kolumni, mitä mieltä?

Osa8hmisistä ei kai halua olla työkaverien kanssa tekemisissä muuten kuin työasioissa.

Tuo ravintolajuttu sai miettimään. Minullakaan ei ole ollut viime vuosina toimistolla ketään, jonka kanssa kävisin lounaalla. Käyn siis yksin lounaalla myös toimistopäivinä. Mutta pystyn kyllä osallistumaan tiimini yhteisöpäiviin ja syömään samaa ruokaa muiden tiimiläisten kanssa silloin, kun sellainen tilaisuus järjestyy.

Jos nyt miettii, niin koulussakin oppilaat käyvät yleensä syömässä koulun ruokalassa toistensa kanssa ja kaikille tarjotaan periaatteessa samaa ruokaa. Luulisi aikuisten pystyvän samaan kerran vuodessa.

Etätöissä on tosiaan puolensa ja puolensa. Aloitin työt ensimmäisenä koronakeväänä ja olen tehnyt siitä lähtien lähes pelkästään etätyötä. Vaikka tykkäänkin tehdä töitä kotoa käsin, olen nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana havahtunut siihen, että olen jäänyt lähes täysin työyhteisön ulkopuolelle. Sama tilanne siis kuin jollain aiemmalla vastaajallakin. Ei todellakaan tunnu siltä, että olisin ollut tässä paikassa jo 2,5 vuotta. Olen kyllä käynyt erilaisissa juhlissa tai illanvietoissa, mutta niissäkin olo on aika väkinäinen, kun en oikein tunne porukkaa.

En nyt oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Tavallaan haluaisin alkaa käydä toimistolla, mutta toisaalta tuntuu siltä, että siellä käyvät enimmäkseen tietyt tyypit, joilla on oma porukkansa. Varsinkaan ne minunkaltaiseni introvertit naiset eivät tunnu käyvän toimistolla juuri ollenkaan, joten vaikea heihin tutusta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Osa8hmisistä ei kai halua olla työkaverien kanssa tekemisissä muuten kuin työasioissa.

Tuo ravintolajuttu sai miettimään. Minullakaan ei ole ollut viime vuosina toimistolla ketään, jonka kanssa kävisin lounaalla. Käyn siis yksin lounaalla myös toimistopäivinä. Mutta pystyn kyllä osallistumaan tiimini yhteisöpäiviin ja syömään samaa ruokaa muiden tiimiläisten kanssa silloin, kun sellainen tilaisuus järjestyy.

Jos nyt miettii, niin koulussakin oppilaat käyvät yleensä syömässä koulun ruokalassa toistensa kanssa ja kaikille tarjotaan periaatteessa samaa ruokaa. Luulisi aikuisten pystyvän samaan kerran vuodessa.

Pystyy, pystyy, mutta ei pakkopulla sitouta tai luo ryhmähenkeä muuta kuin sen ydinryhmän ympärille, joka tapahtuman on suunnitellut oman makunsa mukaiseksi. Itse en käy missään riennoissa nykyisin, mutta pidän työpaikkaa loistavana. Olen myös ollut työpaikassa, missä inhosin itse työtä, mutta kävin yhteisissä tilaisuuksissa mielelläni, koska oli muitakin hyvin saman henkisiä ihmisiä. Makuasioita ei pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Ehkä noinkin ammattitaidottoman ihmisen kannattaisi hakeutua johonkin helpompaan työhön.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Tälle ilmiölle on ihan nimikin, teknoimu ja teknostressi. Jotkut saavat energiaa digiboksi mahdollisuuksista, toisia se kuormittaa kohtuuttomasti.

Jos aihe kiinnostaa, esim https://www.ttl.fi/tyopiste/teknostressi-vai-teknoimu-kumpaa-koet-tyoss… avaa tätä hieman. Työterveyslaitoksella on myös laajempi julkaisu aiheeseen liittyen.

Pöh. Lähityö sitä jaksamista syö, ja ennen muuta työtehoa.

Satunnaisia kohtaamisia tuntemattomien kanssa saan työn ulkopuolella, ja on minulla muutama kaverikin. En minä ihmisiä tavatakseni töissä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Tälle ilmiölle on ihan nimikin, teknoimu ja teknostressi. Jotkut saavat energiaa digiboksi mahdollisuuksista, toisia se kuormittaa kohtuuttomasti.

Jos aihe kiinnostaa, esim https://www.ttl.fi/tyopiste/teknostressi-vai-teknoimu-kumpaa-koet-tyoss… avaa tätä hieman. Työterveyslaitoksella on myös laajempi julkaisu aiheeseen liittyen.

Digiboksi, kiitos autocorrect :D

Siis digin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Ehkä noinkin ammattitaidottoman ihmisen kannattaisi hakeutua johonkin helpompaan työhön.

Ehkä noinkin empatiakyvyttömän ihmisen kannattaisi tosiaan pysyä kaikkien yhteisöjen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Ehkä noinkin ammattitaidottoman ihmisen kannattaisi hakeutua johonkin helpompaan työhön.

Se on ihan todellinen asia, että esimerkiksi jatkuvat viestit eri välineissä kuormittavat aivoja. Me yksilöinä sitten reagoimme siihen eri tavoin. Ei se, että kokee viestintäkanavien määrän ja viestitulvan ja tiedon silppuuntumisen rasittavana ole mikään ammattitaidottomuuden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Ehkä noinkin ammattitaidottoman ihmisen kannattaisi hakeutua johonkin helpompaan työhön.

Ehkä noinkin empatiakyvyttömän ihmisen kannattaisi tosiaan pysyä kaikkien yhteisöjen ulkopuolella.

Miksi pitäisi tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka ei osaa edes työhönsä liittyvää tekniikkaa käyttää? Herää kysymys mitä muuta se ei osaa.

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Ehkä noinkin ammattitaidottoman ihmisen kannattaisi hakeutua johonkin helpompaan työhön.

Ehkä noinkin empatiakyvyttömän ihmisen kannattaisi tosiaan pysyä kaikkien yhteisöjen ulkopuolella.

Miksi pitäisi tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka ei osaa edes työhönsä liittyvää tekniikkaa käyttää? Herää kysymys mitä muuta se ei osaa.

No voi luoja. Sanoinhan että osaan. Se vaan kuormittaa enkä koe olevani yhtään omimmillani Teams-maailmassa vaan nautin siitä, että töitä tehdään yhdessä, asiat keskustellaan kasvotusten ja Teamsia ja Sharepointtia jne käytetään enemmän vain tiedon tallennuspaikkana. Ihan samalla tavalla kuin joku toinen voi kokea ahdistavana ihmisten kanssa olemisen. Kannattaa yrittää ymmärtää, että ihmiset vaan ovat erilaisia ja nauttivat erilaisista tavoista tehdä työtä.

Palavereja pitää järjestää tehokkaasti niin etänä kuin livenäkin. Niissä käsitellään ajankohtaisia asioita, ja palaverin asialistassa on kerrottu osallistujille etukäteen, mitä asioita palaverissa käsitellään ja mistä pitää saada päätöksiä aikaan. Palaverin vetäjä huolehtii siitä, että keskustelu pysyy asiassa eikä rönsyile. Muistan eräitäkin lähipalavereja, joissa palaverin vetäjältä kului puoli tuntia palaverin alusta siihen, kun hän näytteli kuvia, minkälaisia astioita oli taas kyseisenä aamuna kattanut aamupalalle tai minkälaisia pelastusliivejä hänen kissoillaan oli, kun he olivat kesällä purjehtimassa. Eräs työkaverini (mies) puolestaan kertoi, että palaverit, joihin hänen edellytetään osallistuvan, alkavat aina niin, että palaverin naisjäsenet kehuvat toistensa kampauksia ja uusia laukkuja ja vaatteita jne. Olen itse naisena miesvaltaisessa työyhteisössä ja pidän siitä, että palavereissa keskitytään asioihin eikä kehumaan työkaverin kenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen stressiä etätöistä. En käytä sujuvasti esimerkiksi Teamsia (pystyn osallistumaan kokouksiin ja näin kyllä, mutta muuten se tuntuu vieraalta). Olen käynyt koulutuksissa ja periaatteessa osaan, mutta silti digivälineiden käyttö syö minulta energiaa, koska joudun todella paljon pinnistelemään niiden kanssa. Tiimejä on niin paljon, viestejä piippaa joka suunnasta, hallinta katoaa ja tiedostot tuntuvat aina olevan hukassa. Olen onnellinen, kun saan tehdä töitä toimistolla ja olen etänä ehkä yhden päivän kuukaudessa.

Edellä mainitusta johtuen koen stressiä myös sellaisista kokouksista, missä ollaan sekä paikan päällä että etänä. Ne ovat minulle aivan painajaista, haluan nähdä ihmiset joiden kanssa keskustelen ja jos jotain koneella työstetäänkin, mielellään niin, että voidaan katsoa videotykin kautta sitä ja jutella kasvotusten.

Kun joku tuolla aiemmin kommentoi, että on kiusaamista jättää Teams-linkit pois kokouksista, minun näkökulmastani on kiusaamista joutua huomioimaan kahdessa paikassa olijoita, jos siihen ei ole erityistä syytä kuten se, että ollaan eri paikkakunnilla fyysisesti.

Ehkä noinkin ammattitaidottoman ihmisen kannattaisi hakeutua johonkin helpompaan työhön.

Ehkä noinkin empatiakyvyttömän ihmisen kannattaisi tosiaan pysyä kaikkien yhteisöjen ulkopuolella.

Miksi pitäisi tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka ei osaa edes työhönsä liittyvää tekniikkaa käyttää? Herää kysymys mitä muuta se ei osaa.

Herää kysymys, että mistä ja miksi sille, tai edes kenellekään konttorirotalle, maksetaan palkkaa?

Jos minun tarjoamani työ olisi konttorihommaa, niin korona-aika olisi avannut silmäni viimeistään.

Hitot maksaa mitään toimitilavuokraa, kun työn voi teettää kotona, URAKKAPALKALLA.

Siinä erottuisi myös jyvät akanoista samaan syssyyn,.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Täsmälleen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Meillä eniten konttorilla käy ymmärrettävästä syystä ne jotka asuvat 10-30 minuutin matkan päässä. Muutama tällainen tyyppi myös valittaa äänekkäästi kun osa etätyössä viihtyvistä käy niin harvoin konttorilla, ei ilmeisesti ymmärretä ollenkaan miten paljon enemmän aikaa, energiaa ja rahaa työmatkat muilla vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on onneksi toimistolla työpisteet vain max 2/3 henkilökunnalle. Kaikki eivät mahdu millään yhtä aikaa paikalle. Yritys on kasvanut korona-aikana niin paljon. Itse pidän etätyöstä, työmatkani on tunti suuntaansa. Meillä saa olla etänä tai toimistolla niin paljon kuin haluaa, kaikkien oma valinta. Toiset on toimistolla enemmän, toiset eivät lainkaan. Joka kokoukseen on myös teams-linkki, meillä ei harrasteta syrjintää tai kiusaamista. Mielestäni paras malli on se, että jokainen saa valita. On ihan eri asia käydä useita kertoja viikossa toimistolla jos asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä, kuin jos asuu tunnin ajomatkan päässä. Jokaisella on myös omat yksilölliset sosiaalisen kontaktin tarpeet, minulle esimerkiksi riittää kerran viikkoon kaupan kassalle hein sanominen.

Meillä eniten konttorilla käy ymmärrettävästä syystä ne jotka asuvat 10-30 minuutin matkan päässä. Muutama tällainen tyyppi myös valittaa äänekkäästi kun osa etätyössä viihtyvistä käy niin harvoin konttorilla, ei ilmeisesti ymmärretä ollenkaan miten paljon enemmän aikaa, energiaa ja rahaa työmatkat muilla vie.

Tämä nyt taas hieman riippuu paikasta. Jos on ennen koronaa jo aloittanut ko työpaikassa ja on hyväksynyt silloin sen työmatkan, tuntuu vähän kummalliselta, että se onkin kamala kynnyskysymys nyt. Ymmärrän, että tiettyyn mukavuuteen tottuu, ei se silti poista sitä, että niillä työkavereilla on oikeus olla ärtyneitä siitä, jos tiettyä osaa ihmisistä ei koskaan näe.

(Oma työmatkani on noin 45 min ja käyn keskimäärin ehkä kerran viikossa paikan päällä, en itseni vaan tiimini vuoksi)

Vierailija kirjoitti:

Palavereja pitää järjestää tehokkaasti niin etänä kuin livenäkin. Niissä käsitellään ajankohtaisia asioita, ja palaverin asialistassa on kerrottu osallistujille etukäteen, mitä asioita palaverissa käsitellään ja mistä pitää saada päätöksiä aikaan. Palaverin vetäjä huolehtii siitä, että keskustelu pysyy asiassa eikä rönsyile. Muistan eräitäkin lähipalavereja, joissa palaverin vetäjältä kului puoli tuntia palaverin alusta siihen, kun hän näytteli kuvia, minkälaisia astioita oli taas kyseisenä aamuna kattanut aamupalalle tai minkälaisia pelastusliivejä hänen kissoillaan oli, kun he olivat kesällä purjehtimassa. Eräs työkaverini (mies) puolestaan kertoi, että palaverit, joihin hänen edellytetään osallistuvan, alkavat aina niin, että palaverin naisjäsenet kehuvat toistensa kampauksia ja uusia laukkuja ja vaatteita jne. Olen itse naisena miesvaltaisessa työyhteisössä ja pidän siitä, että palavereissa keskitytään asioihin eikä kehumaan työkaverin kenkiä.

Ja mitään välimuotoahan ei ole? Se jos kehuu työkaverin kenkiä on ehkä 10 sekuntia, ei sen palaverin aihe 🤦 Ja se voi olla asia, josta työkaverille tulee hyvä mieli, ja työnteko hyvällä mielellä nyt vaan on tehokkaampaa.

Varsin ylimielinen ja tympeä keskustelu tämä. Ei se nyt ihan niin mene, että toimistolla viihtyvät ovat turhanpäiväisiä hölöttöjiä ja ne etänä tehokkaasti tekevät suunnilleen pitävät firman pystyssä. Työelämä on aika paljon muutakin kuin omissa maailmoissa eteenpäin paahtamista, vaikka sekin on tärkeää, työstä riippuen.

On myös ylimielistä ajatella, että koska Minusta on raskasta lähteä liikkeelle, Minun ei tarvitse. Viis siitä, mitä työyhteisö tai tiimi tarvitsee.

Oikeasti parasta on, että annetaan hyvin pitkälle valita, mutta tarpeen mukaan sitten joustetaan omista mieltymyksistä yhteisön ja työpaikan hyväksi. Ja niinhän sen kuuluisi olla, jos palkkaa tekemisestään saa.