"Etätyö syö jaksamista", kolumni, mitä mieltä?

Me Olemme kaikki yksilöitä;

Tälle toimittajalle se ehkä sopii mulle taas sopii vähemmän.

Niin yksinkertaista se on!

Toimistopäivän jälkeen olen aivan poikki. Etätyö pitää minut hengissä ja varmistaa työnantajalle tehokkaan työpanokseni.

Etätyössä viihtyjät on todennäköisesti perheellisiä ja omaa laajan kaveripiirin ja lemmikkieläimiä.

Riippuu ihmisestä, työstä ja työyhteisöstä, ja monesta muusta tekijästä.

Minun kohdallani työmatkat syövät jaksamista, ja lisäksi tarvitsen paljon aikaa yksin omissa oloissani. Sen ajan, minkä käytän ihmisten kanssa, käytän mieluummin läheisteni kanssa.

Kaikelle on aikansa. Etätyössä on kiistatta hyvät puolensa, kuten ajansäästö. Eivätkä kaikki kaipaa sosiaalisuuttakaan työkavereilta.

Silti on aika kiistatonta, että ihminen tarvitsee edes jonkin verran sosiaalisuutta voidakseen hyvin. Tässä toki isoja eroja ihmisten välillä. Mutta yhteisöön kuuluminen lisää merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita, vähentää mielenterveysongelmia ja itsem*rhia. Siksi on hyvä työpaikoillakin hakea sitä tasapainoa. Välillä yhdessä, välillä etänä. Ja ei, teamsit, slackit jne eivät ole sama asia.

Lapsille jää rutkasti enemmän aikaa, kun työmatkoihin ei mene 1h 30min päivässä. Vaikka teen kotona töitä, olen kuitenkin heidän käytettävissään myös työpäivän aikana, jos akuuttia tarvetta tulee.

Pyykinpesu- ja astianpesukoneet pyörivät työpäivän aikana, joten ne eivät rajoita liikkumista kodin ulkopuolella vapaa-aikana.

Meillä on hyvä tiimihenki töissä ja osataan naureskella ja heittää läppää myös Teamsissa.

Itse olen ollut jo vuosia etätöissä enkä kaipaa mitään tiimejä tai työyhteisöä. Olisi painajainen palata takaisin toimistotöihin, ennemmin hyppään vaikka junan alle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikelle on aikansa. Etätyössä on kiistatta hyvät puolensa, kuten ajansäästö. Eivätkä kaikki kaipaa sosiaalisuuttakaan työkavereilta.

Silti on aika kiistatonta, että ihminen tarvitsee edes jonkin verran sosiaalisuutta voidakseen hyvin. Tässä toki isoja eroja ihmisten välillä. Mutta yhteisöön kuuluminen lisää merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita, vähentää mielenterveysongelmia ja itsem*rhia. Siksi on hyvä työpaikoillakin hakea sitä tasapainoa. Välillä yhdessä, välillä etänä. Ja ei, teamsit, slackit jne eivät ole sama asia.

Tuon viimeisen allekirjoitan. Ihmiset ruudun takana voivat olla aivan erilaisia olemukseltaan kuin livenä. Itse sain kuulla viime viikolla uudelta pomoltani, että "sinähän aivan säteilet valoa näin livenä, teamsin kamerassa näytät paljon vaisummalta". Huonekaverin vaikka uudet kengät huomaa vain paikan päällä jne, tällaiset pienet arjen kohteliaisuudet helposti leikkaantuvat siitä videopuhelusta. Ja tuollaisetkin ovat kuitenkin tärkeitä, työn tekemisen ohella.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut jo vuosia etätöissä enkä kaipaa mitään tiimejä tai työyhteisöä. Olisi painajainen palata takaisin toimistotöihin, ennemmin hyppään vaikka junan alle.

Ohhoh, melkoista draamaa. Jos et ole yksityisyrittäjä, ja pomosi käskee toimistolle, olen aika varma että ennemmin menet kuin tosiaan hyppäät junan alle.

Kyllä. Kaveri on ihan oikeassa.

Omakohtaisella kokemuksella allekirjoitan.

On tietysti hyvä, että esim. pahoina menkkapäivinä voi jäädä kotiin ja tehdä silti töitä mutta säännöllinen rytmi ja ihmisten tapaaminen pitävät paremmin elämässä kiinni ja mielialaa korkealla.

Kotona yksikseen kyhjöttäessä masentuminen on niin lähellä.

Mä en usko täysin etänä toimivaan työyhteisöön. Väkisinkin osa luovuudesta, yhteisen ymmärryksen muodostamisesta, ideoista, hiljaisesta tiedosta jne jää hyödyntämättä pitkällä aikavälillä.

Nautin kyllä etätöistä, yleensä 2-3 päivää viikossa olen etänä ja lähinä. Mutta todella huomaan, että kummallekin on paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut jo vuosia etätöissä enkä kaipaa mitään tiimejä tai työyhteisöä. Olisi painajainen palata takaisin toimistotöihin, ennemmin hyppään vaikka junan alle.

Ohhoh, melkoista draamaa. Jos et ole yksityisyrittäjä, ja pomosi käskee toimistolle, olen aika varma että ennemmin menet kuin tosiaan hyppäät junan alle.

Ei onneksi tarvitse mennä mihinkään toimistolle, työni on palkkatyötä, mutta täysin itsenäistä ja joustavaa. Ei myöskään tarvitse roikkua Teamsissa tai Slackissa. Olen onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaveri on ihan oikeassa.

Omakohtaisella kokemuksella allekirjoitan.

On tietysti hyvä, että esim. pahoina menkkapäivinä voi jäädä kotiin ja tehdä silti töitä mutta säännöllinen rytmi ja ihmisten tapaaminen pitävät paremmin elämässä kiinni ja mielialaa korkealla.

Kotona yksikseen kyhjöttäessä masentuminen on niin lähellä.

Samaa mieltä.

Mä olen puhelinaspa. Pystyn keskittymään paljon paremmin kotona kuin avokonttorissa. Tehot näkyvät myös työnantajalle.

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Opettajana ei enää mahdollisuutta etätyöhön, kuin satunnaisesti.

Korona-ajan etäopetus oli minulle kyllä työssäjaksamisen pelastus. Olen jo työuran loppupuolella.

Ihan hyvä artikkeli. Kyllä siinä on paljon hyviä puolia, että tapaa työkavereitaan. Niin yksilön kuin työyhteisön kannalta.

Ja samaan hengenvetoon, myös etätyössä on paljon hyvää. Itse nautin siitä, että on mahdollisuus molempiin.

Vierailija kirjoitti:

Etätyössä viihtyjät on todennäköisesti perheellisiä ja omaa laajan kaveripiirin ja lemmikkieläimiä.

Eipä ole lemmikkejä valitettavasti eikä laajaa kaveripiiriä tai omaa perhettä, viihdyn silti erinomaisesti etätöissä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana ei enää mahdollisuutta etätyöhön, kuin satunnaisesti.

Korona-ajan etäopetus oli minulle kyllä työssäjaksamisen pelastus. Olen jo työuran loppupuolella.

Olen myös opettaja, ammatillisella puolella, ja pääosin nautin etäopetuksesta. Meillä on edelleen paljon opetusta etänä, joten ihan kivalta ne liveopetuksetkin taas tuntuvat.

Vierailija kirjoitti:

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?