Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju muuttui sivun 70 tienoilla kahvikäytäntökeskusteluksi.

Minusta ihan mielenkiintoista, kahvikulttuuri on tärkeä osa suomalaista kulttuuria.

Lopettakaa tuo kahvikuppikeskustelu tai tapatte ketjun 🥱

Kielenkäyttö on todennäköisesti varmin yksittäinen seikka.

Vierailija kirjoitti:

Kielenkäyttö on todennäköisesti varmin yksittäinen seikka.

Av:lla huomaa keskustelutyylistä, kenellä on sivistystä, kirjoitustaitoa ja hyvät perustelut. Ei kyllä välttämättä kerro luokasta muuten, koska täällä ollaan anonyymeja ja siitä on omat seurauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kyllä kunnan palkollisenakin ihmetyttää, että kahvia ei voisi vetäistä huiviin työn lomassa. Aina ei ehdi istua kahvihuoneessa kun on puheluja ja kirjauksia työn alla, tiettyyn aikaan mennessä hoidettavana. Joten joko nopea kulaus muilta jäänyttä kahvia tai kahvi mukaan työhuoneeseen. Tärkeinhän on pysyä virkeänä päivän viimeisinä tunteina ja uskoisin tämän koskevan remppamiehiä samalla tavalla. Kylmä kahvi muuten piristää siinä missä vastakeitettykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Erityisluokanopettaja, tohtorikoulutettava täällä hei!

Minulla on punainen tukka, sivusiili, seitsemän tatuointia, botoxia otsassa ja hyaluronihappoa huulissa sekä poskipäissä. Löytyy myös volyymiripset ja rakennekynnet, microbladingkulmat ja nännilävistys. Kiroilen, juon alkoholia, tupakoin.

Eipä kenestäkään voi asemaa tms. päätellä kovin helposti.

Luon pääni pantiksi, että olet ensimmäisen polven akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

1800-luvun alkupuolella syntyneet isovanhemmat? Olisiko nyt jo vähän Lapin lisää.

Omat isovanhempani ovat syntyneet 1900-luvun alussa, ja kyllä se sukupolvi on jo saanut yliopistokoulutuksen Suomessa.

Korjasin pari viestiä myöhemmin, että kyse oli 1800-lopussa syntyneistä isovanhemmista. Ajattelin jo seuraavaa asiaa eli 1800-luvun alussa syntynyttä isoäidin äitiä, josta viestissä kerroin, siitä lipsahdus.

1900-luvun alussa Suomessa oli mahdollista opiskella monia aineita yliopistossa (en tarkkaan tiedä mitä kaikkia), mutta ei kaikkia. En ole tarkistanut asiaa, mutta esimerkiksi isoisäni ala ei ollu mahdollinen tai koulutus oli heidän mielestään huonompaa kuin Saksassa. Lisäksi tuohon varmaan vaikuttivat kieliongelmat.

Suvussani olen muuten ensimmäinen sukupolvi, joka puhuu sujuvasti englantia. Vanhempieni sukupolvi puhuu saksaa, vaikkei sinne olisikaan mitään muita siteitä kuin koulunkäynti. Tuokin kertoo maailman muuttumisesta. Sain aikoinaan toimia isoäitini tulkkina, vaikka hän puhui sujuvasti saksaa, ranskaa, venäjää, ruotsia ja suomea. Englantia ei puhunut ja maailma muuttui. Saksa ei enää ollutkaan niin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Ei kukaan paina duunia niska limassa pitkää päivää ilman edes kahvikupposen pituista taukoa!

Duunarihommia olen sen verran itsekin tehnyt, että tiedän. Takuuvarmasti voi luottaa siihen, että ansaitut tauot on se asia josta viimeiseksi tingitään. Aamupäiväkahvi, lounastauko ja iltapäiväkahvi. Ne on Suomessa ihan universaaleja asioita.

Kukaan ei tule sun remontteja tekemään jos ei edes taukoja saa pitää.

Jis mulla on remppamiehiä töissä niin tietenkin pitävät taukonsa. Minä en kahvia tarjoa ja mukavempi se varmaan on heidänkin siellä kahvipaikassaan tauottaa ilman, että olen paikalla.

Koulutetut ihmiset ovat hoikkia.  En ole nähnyt nuorta lääkäriä joka olisi lihava.  Enkä juristia.

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut ihmiset ovat hoikkia.  En ole nähnyt nuorta lääkäriä joka olisi lihava.  Enkä juristia.

No et ole kyllä ainakaan asianajotoimistossa käynyt. Kyllä moni lihoo, kun työ vie niin paljon aikaa, ettei ehdi liikkua tai laittaa ruokaa.

Kyllähän se näkyy. Puheista, käytöstavoista ja elämäntyylistä eniten.

Vierailija kirjoitti:

Pystyyn leikatusta keisarileikkaushaavasta tulee pussivatsa.

Olisko vaakaan leikatusta kuitenkin? Ei se pystyyn leikattukaan varmaan kaunistus ole tosin.

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut ihmiset ovat hoikkia.  En ole nähnyt nuorta lääkäriä joka olisi lihava.  Enkä juristia.

Minä olen nähnyt. Mutta pääosin pitää paikkansa kyllä lähes poikkeuksetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kyllä kunnan palkollisenakin ihmetyttää, että kahvia ei voisi vetäistä huiviin työn lomassa. Aina ei ehdi istua kahvihuoneessa kun on puheluja ja kirjauksia työn alla, tiettyyn aikaan mennessä hoidettavana. Joten joko nopea kulaus muilta jäänyttä kahvia tai kahvi mukaan työhuoneeseen. Tärkeinhän on pysyä virkeänä päivän viimeisinä tunteina ja uskoisin tämän koskevan remppamiehiä samalla tavalla. Kylmä kahvi muuten piristää siinä missä vastakeitettykin.

Hieman eri asia kahvitella toimistossa työpöydän ääressä tai remonttia tehdessä.

Meidän pääministeristä, ja useasta päättäjästä, näkee myös tämän. Tavat eivät ole muuttuneet sosiaaliluokan muututtua mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Erityisluokanopettaja, tohtorikoulutettava täällä hei!

Minulla on punainen tukka, sivusiili, seitsemän tatuointia, botoxia otsassa ja hyaluronihappoa huulissa sekä poskipäissä. Löytyy myös volyymiripset ja rakennekynnet, microbladingkulmat ja nännilävistys. Kiroilen, juon alkoholia, tupakoin.

Eipä kenestäkään voi asemaa tms. päätellä kovin helposti.

Luon pääni pantiksi, että olet ensimmäisen polven akateeminen.

Näen sieluni silmin, miten henkilö luo päänsä.

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut ihmiset ovat hoikkia.  En ole nähnyt nuorta lääkäriä joka olisi lihava.  Enkä juristia.

No minäpä olen nähnyt. Vaikka on sitä tutkittukin että keskimäärin korkeampi koulutus yhdistyy parempiin elintapoihin. Yksilötasolla se ei kuitenkaan tarkoita mitään ja todellakin on lihavia lääkäreitä jne, nuoriakin, olemassa.

Lof kirjoitti:

Meidän pääministeristä, ja useasta päättäjästä, näkee myös tämän. Tavat eivät ole muuttuneet sosiaaliluokan muututtua mihinkään.

Minä olen akateemisesta suvusta ja juhlin ihan samaan tyyliin opiskelukavereitteni kanssa kuin pääministeri (tosin mitään jauhoja ei kukaan tuttavapiiristä tietääkseni käytä). Ja kyllä, ollaan suunnilleen saman ikäisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

1800-luvun alkupuolella syntyneet isovanhemmat? Olisiko nyt jo vähän Lapin lisää.

Omat isovanhempani ovat syntyneet 1900-luvun alussa, ja kyllä se sukupolvi on jo saanut yliopistokoulutuksen Suomessa.

Olikohan 1902 kun naiset pääsi Suomessa yliopistoon, en jaksa tarkistaa. Vaikka olisivat syntyneet 1800-l puolella niin ei olisi tarvinnut lähteä ulkomaille oppiin.

Mun 1900-l alussa syntyneet isovanhemmat ei juuri kouluja käyneet, osalla pelkkä kiertokoulu.

Jos naiset ovat pääseet yliopistoon 1902, niin miten on mahdollista että eräs kaukainen edesmennyt sukulainen (nainen) valmistui lääketieteen tohtoriksi 1800 - luvun lopulla?

PalstaTrolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

1800-luvun alkupuolella syntyneet isovanhemmat? Olisiko nyt jo vähän Lapin lisää.

Omat isovanhempani ovat syntyneet 1900-luvun alussa, ja kyllä se sukupolvi on jo saanut yliopistokoulutuksen Suomessa.

Olikohan 1902 kun naiset pääsi Suomessa yliopistoon, en jaksa tarkistaa. Vaikka olisivat syntyneet 1800-l puolella niin ei olisi tarvinnut lähteä ulkomaille oppiin.

Mun 1900-l alussa syntyneet isovanhemmat ei juuri kouluja käyneet, osalla pelkkä kiertokoulu.

Jos naiset ovat pääseet yliopistoon 1902, niin miten on mahdollista että eräs kaukainen edesmennyt sukulainen (nainen) valmistui lääketieteen tohtoriksi 1800 - luvun lopulla?

Hän haki niin sanottua erivapautta sukupuolestaan. Siis, ettei häntä kohdeltaisi naisena tässä asiassa. Siihen aikaan normikäytäntö.

Nykyajan pick me -girlit ja queen beet smmentavat tästä perinteestä. En ole kuin muut naiset.