Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Säälihän sisältää alemmuuden tunnetta, mutta toisaalta et voi tietää miten ihmiset olisivat reagoineet, jos piilotit tilanteesi. 

Se on totta, mutta muutaman ikävän kokemuksen jälkeen ei enää halua ottaa riskiä. 

Ymmärrän. Oletko mies vai nainen? Oma käsitykseni on, että miehille on vaikeampaa myöntää olevansa avun tarpeessa, ellei sitten kuulu kaikkein köyhimpiin (tai päihderiippuvaisiin), joiden on pakko kerjätä.

Nainen. Huono rahatilanne ei tarkoita, että olisin joku köyhäinavun tarvitsija. Olet hyvä esimerkki säälivästä ja holhoavasta asenteesta.

En minä sääli köyhiä, nuorempana kyllä säälin ja holhosin myös (en täällä Suomessa kuitenkaan). Minulle luontainen tapa olisi sanoa kaikille, että olen köyhä/rahaton ja jotenkin pyrkiä muuttamaan tilannetta ystävien ja tuttavien avulla. Minusta se on hyvä strategia, koska useampi pää miettimässä ongelmaa on parempi kuin vain yksi. Ja koska en näe siinä mitään hävettävää, että on köyhä.

Sitten jos on vaikka pelannut tai narkannut rahansa, niin oman tilanteen paljastaminen muille tuntuisi varmaan itsestänikin hävettävältä. Mutta se, jos on vaikka pudonnut köyhyysloukkuun ei ole missään tapauksessa asia, minkä näkisin tarpeelliseksi salata (enkä nyt yritä vihjata, että sinä olisit addikti, puhun vain siltä kannalta miten itse todennäköisesti reagoisin).

Mutta voin olla näissä ihan väärässä, kun ei ole kokemusta tuollaisesta tilanteesta. Kokemusperäinen tieto on eri asia kuin etukäteiskuvitelmat siitä miten reagoisi, jos tilanne on päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Ei kukaan paina duunia niska limassa pitkää päivää ilman edes kahvikupposen pituista taukoa!

Duunarihommia olen sen verran itsekin tehnyt, että tiedän. Takuuvarmasti voi luottaa siihen, että ansaitut tauot on se asia josta viimeiseksi tingitään. Aamupäiväkahvi, lounastauko ja iltapäiväkahvi. Ne on Suomessa ihan universaaleja asioita.

Kukaan ei tule sun remontteja tekemään jos ei edes taukoja saa pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Säälihän sisältää alemmuuden tunnetta, mutta toisaalta et voi tietää miten ihmiset olisivat reagoineet, jos piilotit tilanteesi. 

Se on totta, mutta muutaman ikävän kokemuksen jälkeen ei enää halua ottaa riskiä. 

Ymmärrän. Oletko mies vai nainen? Oma käsitykseni on, että miehille on vaikeampaa myöntää olevansa avun tarpeessa, ellei sitten kuulu kaikkein köyhimpiin (tai päihderiippuvaisiin), joiden on pakko kerjätä.

Nainen. Huono rahatilanne ei tarkoita, että olisin joku köyhäinavun tarvitsija. Olet hyvä esimerkki säälivästä ja holhoavasta asenteesta.

En minä sääli köyhiä, nuorempana kyllä säälin ja holhosin myös (en täällä Suomessa kuitenkaan). Minulle luontainen tapa olisi sanoa kaikille, että olen köyhä/rahaton ja jotenkin pyrkiä muuttamaan tilannetta ystävien ja tuttavien avulla. Minusta se on hyvä strategia, koska useampi pää miettimässä ongelmaa on parempi kuin vain yksi. Ja koska en näe siinä mitään hävettävää, että on köyhä.

Sitten jos on vaikka pelannut tai narkannut rahansa, niin oman tilanteen paljastaminen muille tuntuisi varmaan itsestänikin hävettävältä. Mutta se, jos on vaikka pudonnut köyhyysloukkuun ei ole missään tapauksessa asia, minkä näkisin tarpeelliseksi salata (enkä nyt yritä vihjata, että sinä olisit addikti, puhun vain siltä kannalta miten itse todennäköisesti reagoisin).

Mutta voin olla näissä ihan väärässä, kun ei ole kokemusta tuollaisesta tilanteesta. Kokemusperäinen tieto on eri asia kuin etukäteiskuvitelmat siitä miten reagoisi, jos tilanne on päällä. 

tää oli mielenkiintoinen threadi ennen ku tää tyyppi tuli tänne vollottaan omista murheistaan... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Ai että kesken työpäivän on koko ajan valmiina keittämään kahvia kun remppamies menee tauolle? Eikös ihmisillä ole omatkin työnsä ja ei voi olla koko ajan kytiksellä palvelemassa remontin aikataulujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt sitten jättänytkään vielä ketjua, kun kahvittelut vielä puhuttivat, mutta kysyn samalla yhtä asiaa, mikä aiheeseen liittyy. Eli minkä vuoksi vähävaraiset ihmiset häpeävät köyhyyttään? Miksi se on hävettävää? Mihin se oikein perustuu?

En usko, että kukaan pitää köyhiä millään lailla muita huonompina, en ainakaan tunne sellaisia ihmisiä. Nytkin täällä oli ketju, jonka otsikossa luki "tapailumiehen pakastimessa oli punalaputettuja tuotteita". En lukenut ketjua, mutta arvaan, että kirjoittaja on mies, joka ostaa punalaputettuja tuotteita ja häpeää olevansa köyhä.

En ymmärrä tätä. Toisaalta se tuntuu liittyvän myös omaisuudella kerskailuun eli onhan täällä paljon sellaistakin, missä rehennellään omaisuudella ja pilkataan niitä, jotka ovat köyhiä. Sitä olen pitänyt alaluokan varmana tunnusmerkkinä. Onko kyse siitä, että kun asutaan tuollaisten ilkeiden epeleiden piirissä, niin köyhyyttä joutuu häpeämään ja piilottelemaan?

Tuollainen mielestäni puuttuu kehitysmaista. Köyhä on köyhä, ei se aiheuta kenellekään mitään reaktiota, koska se on vain monille tuttu fakta. Myös erilaisia köyhyyden ja näköalattomuuden tuomia haittoja kuten päihdeongelmia ja mielenterveysongelmia suvaitaan eri tavalla kuin esimerkiksi tällä palstalla.

Loppujen lopuksi kuka tahansa voi joutua elämässään huonoon jamaan, sitä ei voi kukaan oikeasti tietää. Ei edes kaikkein varakkain, jos tulee sota tai luonnonmullistus. Voi menettää koko omaisuutensa. Me suomalaisetkin voimme kokea sellaista vaikka lähivuosina. Ydinlaskeuma, pommitukset, alueluovutukset. Ei siitä niin kauan ole, kun osalta jengistä jäi koko omaisuus itärajan taakse - turvallisuudentunne niin että on muka varaa kuittailla muille on kasvanut nopeasti. Historiattomuutta ja näköalattomuutta sekin.

Ymmärrän hyvin, jos 20v yliopisto-opiskelija on köyhä, mutta jos kolmekymppisenä tilillä on alle tonni, on se mielestäni aika noloa. Köyhyyteen liittyy lähes aina epäoptimaalisia elämänvalintoja ja vaikka miten yrittäisi köyhään aikuiseen tutustua avoimin mielin, silmille lävähtää pian kaikenlaista tyhmäilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt sitten jättänytkään vielä ketjua, kun kahvittelut vielä puhuttivat, mutta kysyn samalla yhtä asiaa, mikä aiheeseen liittyy. Eli minkä vuoksi vähävaraiset ihmiset häpeävät köyhyyttään? Miksi se on hävettävää? Mihin se oikein perustuu?

En usko, että kukaan pitää köyhiä millään lailla muita huonompina, en ainakaan tunne sellaisia ihmisiä. Nytkin täällä oli ketju, jonka otsikossa luki "tapailumiehen pakastimessa oli punalaputettuja tuotteita". En lukenut ketjua, mutta arvaan, että kirjoittaja on mies, joka ostaa punalaputettuja tuotteita ja häpeää olevansa köyhä.

En ymmärrä tätä. Toisaalta se tuntuu liittyvän myös omaisuudella kerskailuun eli onhan täällä paljon sellaistakin, missä rehennellään omaisuudella ja pilkataan niitä, jotka ovat köyhiä. Sitä olen pitänyt alaluokan varmana tunnusmerkkinä. Onko kyse siitä, että kun asutaan tuollaisten ilkeiden epeleiden piirissä, niin köyhyyttä joutuu häpeämään ja piilottelemaan?

Tuollainen mielestäni puuttuu kehitysmaista. Köyhä on köyhä, ei se aiheuta kenellekään mitään reaktiota, koska se on vain monille tuttu fakta. Myös erilaisia köyhyyden ja näköalattomuuden tuomia haittoja kuten päihdeongelmia ja mielenterveysongelmia suvaitaan eri tavalla kuin esimerkiksi tällä palstalla.

Loppujen lopuksi kuka tahansa voi joutua elämässään huonoon jamaan, sitä ei voi kukaan oikeasti tietää. Ei edes kaikkein varakkain, jos tulee sota tai luonnonmullistus. Voi menettää koko omaisuutensa. Me suomalaisetkin voimme kokea sellaista vaikka lähivuosina. Ydinlaskeuma, pommitukset, alueluovutukset. Ei siitä niin kauan ole, kun osalta jengistä jäi koko omaisuus itärajan taakse - turvallisuudentunne niin että on muka varaa kuittailla muille on kasvanut nopeasti. Historiattomuutta ja näköalattomuutta sekin.

Ymmärrän hyvin, jos 20v yliopisto-opiskelija on köyhä, mutta jos kolmekymppisenä tilillä on alle tonni, on se mielestäni aika noloa. Köyhyyteen liittyy lähes aina epäoptimaalisia elämänvalintoja ja vaikka miten yrittäisi köyhään aikuiseen tutustua avoimin mielin, silmille lävähtää pian kaikenlaista tyhmäilyä.

nyt se korkki kiinni! pilaat ketjun! mitään mielenkiintoa et tuo, oot tylsä!

Aina sitä työmies sellaisen tupakan mittaisen tauon ehtii pitämään että siinä ajassa kupillisen kahvia siemaisee. Eihän nyt kenenkään työtahti jatkuvasti ole niin intensiivinen, ettei tarjottua kahvia mitenkään ehtisi juomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.

.......................

Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.

Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.

No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?

Ei mun appivanhemmat ole kiinnostuneita valvomaan remonttia ja kahvia keittämään työmiehille. Ei heitä tosiaan kiinnosta miten se remontti on toteutettu. Lopputulos kiinnostaa. (Minun mielestä) yläluokka on porukkaa, jotka toteaa, että kylppäri tarvitsee remontin, soittaa asioidenhoitajalle\talkkarille tms. ja sanoo, että tehdään remontti. Parhaimmillaan lähtevät siltä seisomalta pois ja antavat toisten murehtia tällaiset asiat, mutta todennäköisesti heille esitetään muutaman kuva, josta he valitsevat mieleisimmän. Tämä ei tarkoita sitä, että he jotekin pitäisivät itseään parempana tms. Arvasin, että tästä nousee sanominen, kun puhuin hajuraosta. Koitin vielä sanoa, että sillä ei ole mitään tekemistä arvostuksen kanssa. Tuntuu kuitenkin olevan niinpäin, että ne duunarit räkii ja kiroilee tätä porukkaa, jotka kovasti arvostavat heidän kädentaitoja. Ja maksavat mukisematta laskut (siis se remontin tilaaja huolehtii maksuista). Yläluokan ymmärrys\osaaminen\kiinnostus on vaan kovasti toisenlaista. He oikeasti arvostavat käsityöläisiä, ja varsinkin niitä jotka tekevät työnsä pilkulleen oikein.  Kyllä laattamiestäkin saattaa samat asiat kiinnostaa, mutta se todennäköisyys on kyllä kovin pieni.

Sanna Marin nousi jossain viestissä esille ja entisestä kaupan kassasta ei yläluokkaista saa. Hänellä on asuntolainaakin satojatuhansia, jos en nyt väärin muista lukeneeni. Yläluokkaan synnytään, sinne ei voi nousta. Uusrikkaat on ihan eri porukkaa (mitä esimerkiksi Marin ei ole). Ja varmistukseksi sanon, että minä en kuulu tai tule ikinä kuulumaan yläluokkaan. Sivusta seuraan sitä touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt sitten jättänytkään vielä ketjua, kun kahvittelut vielä puhuttivat, mutta kysyn samalla yhtä asiaa, mikä aiheeseen liittyy. Eli minkä vuoksi vähävaraiset ihmiset häpeävät köyhyyttään? Miksi se on hävettävää? Mihin se oikein perustuu?

En usko, että kukaan pitää köyhiä millään lailla muita huonompina, en ainakaan tunne sellaisia ihmisiä. Nytkin täällä oli ketju, jonka otsikossa luki "tapailumiehen pakastimessa oli punalaputettuja tuotteita". En lukenut ketjua, mutta arvaan, että kirjoittaja on mies, joka ostaa punalaputettuja tuotteita ja häpeää olevansa köyhä.

En ymmärrä tätä. Toisaalta se tuntuu liittyvän myös omaisuudella kerskailuun eli onhan täällä paljon sellaistakin, missä rehennellään omaisuudella ja pilkataan niitä, jotka ovat köyhiä. Sitä olen pitänyt alaluokan varmana tunnusmerkkinä. Onko kyse siitä, että kun asutaan tuollaisten ilkeiden epeleiden piirissä, niin köyhyyttä joutuu häpeämään ja piilottelemaan?

Tuollainen mielestäni puuttuu kehitysmaista. Köyhä on köyhä, ei se aiheuta kenellekään mitään reaktiota, koska se on vain monille tuttu fakta. Myös erilaisia köyhyyden ja näköalattomuuden tuomia haittoja kuten päihdeongelmia ja mielenterveysongelmia suvaitaan eri tavalla kuin esimerkiksi tällä palstalla.

Loppujen lopuksi kuka tahansa voi joutua elämässään huonoon jamaan, sitä ei voi kukaan oikeasti tietää. Ei edes kaikkein varakkain, jos tulee sota tai luonnonmullistus. Voi menettää koko omaisuutensa. Me suomalaisetkin voimme kokea sellaista vaikka lähivuosina. Ydinlaskeuma, pommitukset, alueluovutukset. Ei siitä niin kauan ole, kun osalta jengistä jäi koko omaisuus itärajan taakse - turvallisuudentunne niin että on muka varaa kuittailla muille on kasvanut nopeasti. Historiattomuutta ja näköalattomuutta sekin.

Ymmärrän hyvin, jos 20v yliopisto-opiskelija on köyhä, mutta jos kolmekymppisenä tilillä on alle tonni, on se mielestäni aika noloa. Köyhyyteen liittyy lähes aina epäoptimaalisia elämänvalintoja ja vaikka miten yrittäisi köyhään aikuiseen tutustua avoimin mielin, silmille lävähtää pian kaikenlaista tyhmäilyä.

Millaisesta taustasta itse olet? Missä ja miten olet saanut tietää ihmisten rahatilanteista (he eivät siis ole peittäneet sitä)? Ovatko he pyytäneet sinulta rahaa? Kerro lisää.

Itse en liitä tyhmäilyä köyhiin, vaan ihan kaikenlaisiin ihmisiin. Mutta varakkaiden raha-asioissa ja muissakin asioissa tekemät mokat voidaan ohittaa useimmiten kevyesti. Esimerkiksi minä itse käyttäydyin äskettäin tyhmästi. Hävettää kovasti, mutta en ole myymässä itseäni paholaisille sen takia. Kaikki mokaavat ja käyttäytyvät typerästi välillä.

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.

.......................

Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.

Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.

No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?

Ei mun appivanhemmat ole kiinnostuneita valvomaan remonttia ja kahvia keittämään työmiehille. Ei heitä tosiaan kiinnosta miten se remontti on toteutettu. Lopputulos kiinnostaa. (Minun mielestä) yläluokka on porukkaa, jotka toteaa, että kylppäri tarvitsee remontin, soittaa asioidenhoitajalle\talkkarille tms. ja sanoo, että tehdään remontti. Parhaimmillaan lähtevät siltä seisomalta pois ja antavat toisten murehtia tällaiset asiat, mutta todennäköisesti heille esitetään muutaman kuva, josta he valitsevat mieleisimmän. Tämä ei tarkoita sitä, että he jotekin pitäisivät itseään parempana tms. Arvasin, että tästä nousee sanominen, kun puhuin hajuraosta. Koitin vielä sanoa, että sillä ei ole mitään tekemistä arvostuksen kanssa. Tuntuu kuitenkin olevan niinpäin, että ne duunarit räkii ja kiroilee tätä porukkaa, jotka kovasti arvostavat heidän kädentaitoja. Ja maksavat mukisematta laskut (siis se remontin tilaaja huolehtii maksuista). Yläluokan ymmärrys\osaaminen\kiinnostus on vaan kovasti toisenlaista. He oikeasti arvostavat käsityöläisiä, ja varsinkin niitä jotka tekevät työnsä pilkulleen oikein.  Kyllä laattamiestäkin saattaa samat asiat kiinnostaa, mutta se todennäköisyys on kyllä kovin pieni.

Sanna Marin nousi jossain viestissä esille ja entisestä kaupan kassasta ei yläluokkaista saa. Hänellä on asuntolainaakin satojatuhansia, jos en nyt väärin muista lukeneeni. Yläluokkaan synnytään, sinne ei voi nousta. Uusrikkaat on ihan eri porukkaa (mitä esimerkiksi Marin ei ole). Ja varmistukseksi sanon, että minä en kuulu tai tule ikinä kuulumaan yläluokkaan. Sivusta seuraan sitä touhua.

Muodollisesta käyttäytymisestä:

Hajurako oli mielenkiintoinen termi, sillä itse olen kokenut tuon aivan toisin päin eli minuun pidetään välimatkaa, mutta toisaalta olen kyllä sitä halunnutkin. Eli käyttäydyn siten, että tietyt rajat säilyvät. 

Oletan, että olet sama henkilö, joka aiemmin kertoi hajuraosta appivanhempien suhteen. Sitä piti jo aiemmin kommentoida, että käyttäydyn samoin appivanhempana, mutta siihen ei tosiaan liity mitään henkilökohtaista, vaan käyttäydyn samalla tavalla kaikkia kohtaan, joita en oikeastaan tunne. Tämä ei välttämättä liity yhteiskuntaluokkaankaan, vaikka totta on, että olen kotona oppinut pidättytyvän käytöstavan. Mutta suomalaisethan usein viihtyvät omissa oloissaan, näin olen kokenut, ei olla kovin sosiaalisia melkein mihin tahansa maailmankolkkaan verrattuna.

Käyttäydyn välimatkaa pitäen erityisesti sukulaisten suhteen, koska jos välit eivät ole liian läheiset, säilyvät hyvät välit paremmalla todennäköisyydellä. Käyttäydytään erityisen kohteliaasti, ei puututa liiaksi toisten asioihin, mikä on monesti appivanhempien ja nuoren parin välillä ongelma, että vanhemmat puuttuvat liiaksi. Näin oli aikoinaan oman anoppini kanssa, minkä vuoksi muodollisempi suhtautuminen on tietoinen valinta. 

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Ei mun appivanhemmat ole kiinnostuneita valvomaan remonttia ja kahvia keittämään työmiehille. Ei heitä tosiaan kiinnosta miten se remontti on toteutettu. Lopputulos kiinnostaa.

Tuossa puhut itsesi kanssa ristiin. Aivan varmasti heitä kiinnostaa kuinka remppa on toteutettu, varsinkin jos arvotaloon tehty. Kukaan ei halua huonoa remonttia arvotaloon.

Ja kyllä, jos he ovat ylempää luokkaa niin sitä juomaa tarjotaan. Aina. Jos eivät aivan törkyisiä ole. (Omassa kategoriassaan)

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Ei mun appivanhemmat ole kiinnostuneita valvomaan remonttia ja kahvia keittämään työmiehille. Ei heitä tosiaan kiinnosta miten se remontti on toteutettu. Lopputulos kiinnostaa.

Tuossa puhut itsesi kanssa ristiin. Aivan varmasti heitä kiinnostaa kuinka remppa on toteutettu, varsinkin jos arvotaloon tehty. Kukaan ei halua huonoa remonttia arvotaloon.

Ei vaan he luottavat siihen, että joku toinen tekee sen valvonnan. He näkevät vain lopputuloksen. Eikä heillä edes ole ymmärrystä miten tehdään remontti hyvin. He maksavat sellaisille ihmisille, joilla se tieto on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Ei mun appivanhemmat ole kiinnostuneita valvomaan remonttia ja kahvia keittämään työmiehille. Ei heitä tosiaan kiinnosta miten se remontti on toteutettu. Lopputulos kiinnostaa.

Tuossa puhut itsesi kanssa ristiin. Aivan varmasti heitä kiinnostaa kuinka remppa on toteutettu, varsinkin jos arvotaloon tehty. Kukaan ei halua huonoa remonttia arvotaloon.

Ei vaan he luottavat siihen, että joku toinen tekee sen valvonnan. He näkevät vain lopputuloksen. Eikä heillä edes ole ymmärrystä miten tehdään remontti hyvin. He maksavat sellaisille ihmisille, joilla se tieto on.

Se valvoja on paikalla kaikissa vaiheissa, eritysesti jos arvokämppiä tuunataan. Pienikin virhe tarkoittaa kaiken tekemistä uudelleen ja viivästytä. 

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

Ei mun appivanhemmat ole kiinnostuneita valvomaan remonttia ja kahvia keittämään työmiehille. Ei heitä tosiaan kiinnosta miten se remontti on toteutettu. Lopputulos kiinnostaa.

Tuossa puhut itsesi kanssa ristiin. Aivan varmasti heitä kiinnostaa kuinka remppa on toteutettu, varsinkin jos arvotaloon tehty. Kukaan ei halua huonoa remonttia arvotaloon.

Ei vaan he luottavat siihen, että joku toinen tekee sen valvonnan. He näkevät vain lopputuloksen. Eikä heillä edes ole ymmärrystä miten tehdään remontti hyvin. He maksavat sellaisille ihmisille, joilla se tieto on.

Se valvoja on paikalla kaikissa vaiheissa, eritysesti jos arvokämppiä tuunataan. Pienikin virhe tarkoittaa kaiken tekemistä uudelleen ja viivästytä. 

Ei sinua ainakaan voi vilkkaan mielikuvituksen puutteesta syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille.