Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Missä vaiheessa ymmärrät että se kahvimukin tuominen työn raatajalle ei ole sama asia kuin kahvipöydässä istuminen? 

Jos minulla on putkimies persvako paljaana kylppärissä ja vien hänelle kupin kahvia...se EI ole sama asia kuin pyytäisin hänet pöytääni istumaan kahvin ja herkkujen ääreen. Se kahvimuki ei sinua pidätä kotoa sen pidempään kuin itse tuomasi vesipullokaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Missä vaiheessa ymmärrät että se kahvimukin tuominen työn raatajalle ei ole sama asia kuin kahvipöydässä istuminen? 

Jos minulla on putkimies persvako paljaana kylppärissä ja vien hänelle kupin kahvia...se EI ole sama asia kuin pyytäisin hänet pöytääni istumaan kahvin ja herkkujen ääreen. Se kahvimuki ei sinua pidätä kotoa sen pidempään kuin itse tuomasi vesipullokaan. 

Suoraan sanottuna, saattaisin soittaa poliisit paikalle jos se putkimies päättäisi tulla kahvittelemaan minun kanssa. Sen kahvikupin hänelle toki aina vien. Se on kohteliasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kahvi on nautintoaine. Ei kai sitä kärsimyksekseen kannata juoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kahvi on nautintoaine. Ei kai sitä kärsimyksekseen kannata juoda.

Sitä juodaan jotta kärsimys olisi hieman siedettävämpää. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Erityisluokanopettaja, tohtorikoulutettava täällä hei!

Minulla on punainen tukka, sivusiili, seitsemän tatuointia, botoxia otsassa ja hyaluronihappoa huulissa sekä poskipäissä. Löytyy myös volyymiripset ja rakennekynnet, microbladingkulmat ja nännilävistys. Kiroilen, juon alkoholia, tupakoin.

Eipä kenestäkään voi asemaa tms. päätellä kovin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kahvi on nautintoaine. Ei kai sitä kärsimyksekseen kannata juoda.

Sitä juodaan jotta kärsimys olisi hieman siedettävämpää. 

Mielenkiintoinen näkemys, mutta sopii hyvin tähän keskusteluun. Minulla ei tulisi mieleenkään tarjota ihmiselle seisomakahvia, jotta hänen kärsimyksensä olisi siedettävämpää. Aivan erikoinen ja uusi ajatus minulle. Annan mieluummin mahdollisuuden keittää itselleen kahvit, kun haluaa nauttia tauosta mukavasti ja viihtyisästi. Tai ehkä keitän itse, jos olen kotona. Kertooko tämä luokkaeroista? Ehkä. En tiedä. Mutta jostain eroista se kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

1800-luvun alkupuolella syntyneet isovanhemmat? Olisiko nyt jo vähän Lapin lisää.

Omat isovanhempani ovat syntyneet 1900-luvun alussa, ja kyllä se sukupolvi on jo saanut yliopistokoulutuksen Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Oma bruttoni lukion opettajana on 5000€/kk. Esim. peruslakimiesten tulot sijoittunevat tyypillisesti tuon tason molemmin puolin. Huippujuristit tietysti tienaavat enemmän, mutta niin tienaavat nekin opettajat, jotka työskentelevät vaikkapa yliopiston professoreina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Oma bruttoni lukion opettajana on 5000€/kk. Esim. peruslakimiesten tulot sijoittunevat tyypillisesti tuon tason molemmin puolin. Huippujuristit tietysti tienaavat enemmän, mutta niin tienaavat nekin opettajat, jotka työskentelevät vaikkapa yliopiston professoreina.

Se lisäys vielä, että maisterin tutkinto on ollut edellytys aineenopettajana toimimiselle yhtä kauan, kuin muillakin akateemisilla aloilla. Tämä koskee siis yläkoulun ja lukion opettajien kelpoisuutta.

Niputit selvästi kaikki opettajat nyt luokanopettajien kanssa samaan ryhmään. Heillähän palkka on pienempi ja ei ole niin kauaa siitä, kun luokanopettajaksi pääsi opistotasoisen seminaarin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

1800-luvun alkupuolella syntyneet isovanhemmat? Olisiko nyt jo vähän Lapin lisää.

Omat isovanhempani ovat syntyneet 1900-luvun alussa, ja kyllä se sukupolvi on jo saanut yliopistokoulutuksen Suomessa.

Olikohan 1902 kun naiset pääsi Suomessa yliopistoon, en jaksa tarkistaa. Vaikka olisivat syntyneet 1800-l puolella niin ei olisi tarvinnut lähteä ulkomaille oppiin.

Mun 1900-l alussa syntyneet isovanhemmat ei juuri kouluja käyneet, osalla pelkkä kiertokoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kahvi on nautintoaine. Ei kai sitä kärsimyksekseen kannata juoda.

Sitä juodaan jotta kärsimys olisi hieman siedettävämpää. 

Mielenkiintoinen näkemys, mutta sopii hyvin tähän keskusteluun. Minulla ei tulisi mieleenkään tarjota ihmiselle seisomakahvia, jotta hänen kärsimyksensä olisi siedettävämpää. Aivan erikoinen ja uusi ajatus minulle. Annan mieluummin mahdollisuuden keittää itselleen kahvit, kun haluaa nauttia tauosta mukavasti ja viihtyisästi. Tai ehkä keitän itse, jos olen kotona. Kertooko tämä luokkaeroista? Ehkä. En tiedä. Mutta jostain eroista se kertoo.

Kukaan ei puhunut seisomakahvista? Minun kahvit keitetään joko podeista tai pressolla. Seisomakahvia ei meillä juoda, sille ei vain ole paikkaa eikä käyttöä. 

Taidat olla hieman hidas... Allun alter-ego? Olen jo useamman viestin ajan miettinyt Allua tässä....

Tämä ketju muuttui sivun 70 tienoilla kahvikäytäntökeskusteluksi.

Kovin kiinnostaa sosiaaliluokka ja varallisuus. Kaikki haluavat kuulua siihen ylimpään kymmenykseen tai peräti prosenttiin. Aloitetaan samanlainen ketju älykkyydestä ja hyvästä ulkonäöstä. Taitaa tulla sama peli. Hauskoja sosiaalisia kilpailijoita olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kahvi on nautintoaine. Ei kai sitä kärsimyksekseen kannata juoda.

Sitä juodaan jotta kärsimys olisi hieman siedettävämpää. 

Lakkaa yrittäminen tai lakkaa uhriutuminen. Ei tollasta kukaan jaksa katella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Oma bruttoni lukion opettajana on 5000€/kk. Esim. peruslakimiesten tulot sijoittunevat tyypillisesti tuon tason molemmin puolin. Huippujuristit tietysti tienaavat enemmän, mutta niin tienaavat nekin opettajat, jotka työskentelevät vaikkapa yliopiston professoreina.

Saa olla aikamoiset ikälisät. Eikös ne palkat vielä nouse lähivuosina, eli tienaat pian jotain 7-8000€/kk?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju muuttui sivun 70 tienoilla kahvikäytäntökeskusteluksi.

Pahoittelen todella, oli ihan mielenkiintoinen keskustelu sinne asti. Allun alter-ego tuli paikalle... ja kuten kaikki foorumilaiset tietävät, Allulle on vaikeaa olla vastaamatta. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun ihmiset tarjoavat remppamiehille kahvit, että eikö hidasta työpäiväänsä istua kahvipöydässä ja varmaan haluaisivat mieluummin päästä aiemmin kotiin kuin istua pullaa mussuttamassa pöydän ääressä.

Ilmenikin että kahvit ryystetään seisaaltaan työn touhussa. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, että joku voisi kahvinsa haluta tuolla tyylillä juoda. Tiedänpä sitten tarjota, kun joskus teen remontin.

Enemmän työt siitä hidastuu kun remppamies lähtee kahville lähimmälle bensa-asemalle. Oletko sitä ikinä ajatellut?

Missään nimessä siinä ei ainakaan jää voitolle olemalla töykeä ja ylimielinen työntekijöitään kohtaan. Luulisi sen nyt ymmärtävän jokainen.

Jos halut saada hyvää palvelua ja parhaan mahdollisen lopputuloksen niin ehkä kannattaa miettiä asiaa myös sen toisen ihmisen kannalta? Tekisitkö itse työssäsi parhaasi sellaiselle asiakkaalle joka ei arvosta sinua?

Työntekijänä haluan mahdollisimman aikaisin kotiin, enkä kohteliaisuudesta roikkua tuntemattomien kahvipöydässä. Nyt luet aika paljon tilanteeseen omasta mielikuvituksestasi.

Yhäkään et ymmärrä eroa sen kahvimukin viemisen sinne työn keskelle vs kahvipöydässä istuminen...

Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti. Mutta toki voi sellaisen mahdollisuuden tarjota, jos se on joillekin tärkeää.

Tauolla toki saattaa se kahvi maistua kaikille, mutta ei välttämättä talonväki ole kotona koko ajan keittämässä ja tarjoilemassa. Itse lähtisin menemään omiin menoihin, jättäisin kahvikamat keittimen viereen ja sanoisin että saa käyttää.

Se kahvikupposen tarjoaminen on ihan puhtaasti hyvän tahdon ele. Sellainen että toivottavasti sulla on vähintään ihan OK päivä kun tulet mun kotiin tekemään duunia. Siihen voi sanoa kiitos tai ei, molemmat on ihan ok kunhan ulostuslo on kuitenkin positiivinen. "Kiitti, just join" tai "Kiitos, kuulostaa hyvältä" tmv on  hyviä vastauksia.

Kukaan ei varmastikaan ole kutsumassa sinua kermakakun kanssa pöytään puhumaan syvällisiä. 

"Sitä tosiaan ihmettelin alunperin että miksi haluaa ryystää kahvinsa työn lomassa, luulisi se jäähtyvänkin aika nopeasti."

Olet ilmeisesti aina ollut palkoillinen etkä koskaan yrittäjä myöskään. 

Itse olen remppahommia joskus tehnyt aivan itselleni ja _aina_ on ollut muki kahvia vieressä. Joskus, niinkuin sanoit se ehtii kylmetä. 

Miksi ihmeessä haluat sen kahvin siihen viereen, etkä juoda sitä tauollasi? En ymmärrä mitä nautintoa tuollaisessa ideassa on. Voisiko joku selittää?

Ajattelet että nauttia pitää? Yrittäjä ei koskaan nauti. Se etuoikeus on varattu pakoillisille. 

Kahvi on nautintoaine. Ei kai sitä kärsimyksekseen kannata juoda.

Sitä juodaan jotta kärsimys olisi hieman siedettävämpää. 

Mielenkiintoinen näkemys, mutta sopii hyvin tähän keskusteluun. Minulla ei tulisi mieleenkään tarjota ihmiselle seisomakahvia, jotta hänen kärsimyksensä olisi siedettävämpää. Aivan erikoinen ja uusi ajatus minulle. Annan mieluummin mahdollisuuden keittää itselleen kahvit, kun haluaa nauttia tauosta mukavasti ja viihtyisästi. Tai ehkä keitän itse, jos olen kotona. Kertooko tämä luokkaeroista? Ehkä. En tiedä. Mutta jostain eroista se kertoo.

Kukaan ei puhunut seisomakahvista? Minun kahvit keitetään joko podeista tai pressolla. Seisomakahvia ei meillä juoda, sille ei vain ole paikkaa eikä käyttöä. 

Taidat olla hieman hidas... Allun alter-ego? Olen jo useamman viestin ajan miettinyt Allua tässä....

Noniin tässä tulikin loistavasti esiin taas yksi sosiaaliluokkien ero eli ihan perustavat käytöstavat. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Erityisluokanopettaja, tohtorikoulutettava täällä hei!

Minulla on punainen tukka, sivusiili, seitsemän tatuointia, botoxia otsassa ja hyaluronihappoa huulissa sekä poskipäissä. Löytyy myös volyymiripset ja rakennekynnet, microbladingkulmat ja nännilävistys. Kiroilen, juon alkoholia, tupakoin.

Eipä kenestäkään voi asemaa tms. päätellä kovin helposti.

Kuulostat alemmalta keskiluokalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

1800-luvun alkupuolella syntyneet isovanhemmat? Olisiko nyt jo vähän Lapin lisää.

Omat isovanhempani ovat syntyneet 1900-luvun alussa, ja kyllä se sukupolvi on jo saanut yliopistokoulutuksen Suomessa.

Olikohan 1902 kun naiset pääsi Suomessa yliopistoon, en jaksa tarkistaa. Vaikka olisivat syntyneet 1800-l puolella niin ei olisi tarvinnut lähteä ulkomaille oppiin.

Mun 1900-l alussa syntyneet isovanhemmat ei juuri kouluja käyneet, osalla pelkkä kiertokoulu.

Minun 1900-luvun alussa syntyneillä isovanhemmilla on kolmella maisterin tutkinnot tai sitä ylemmät koulutukset, neljäs kävi seminaarin eli siis sen oman aikansa luokanopettajkoulutuksen, jota kyllä pidettiin tuohon aikaan myös ihan arvostettuna koulutuksena. Kaikki nämä Suomessa, joskin yksi heistä rakensi myöhemmin akateemista uraa postdokkaamalla ulkomailla, kuten nykyäänkin on tapana tehdä.

Pohjoismaissa ei oikeastaan voi päätellä helposti tai lainkaan satunnaisen kohtaamisen perusteella.