Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Korkeampi sosiaaliluokka: Puhetapa, sanavalinnat, puheenaiheet ja tapa reagoida enempi järjellä kuin tunteella asioihin. Käytöstavat on suhteessa sosiaaliseen tilanteeseen, eikä haeta vain persoonallisuutta ja oleteta muiden sopeutuvan.

Kannattaa lukea Anna Kontulan teos Pikkuporvarit jos aihe Suomen oloissa kiinnostaa. 

Lemmikeistä. Yleensä varakkailla ja koulutuilla on kultaisia noutajia, lintukoiria tai vesikoiria. Pari saksanpaimenkoiraakin toki tiedän, mutta ne ovat olleet aivan viimeisen päälle kasvatettuja. Nousukkailla Mannisilla onkin sitten amstaffeja ja pitbulleja. Sosiaalitukiporukalla sitten sellaisia koiria, mitä niillä ei pitäisi olla. Luovan alan porukalla usein rescuekoiria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kengät kertovat kaiken tuloista, ainakin jos mennään ääripäistä toiseen, todella rikkaista köyhempään kansanosaan.

Köyhät tallustelevat lenkkareissa tai huonosti huolletuissa, linttaan astutuissa kierrätyskeskuksesta ostetuissa rönttösissä, kun taas rikkaat pystyvät valitsemaan kenkävalikoimastaan säähän sopivat hyvin hoidetut (melko uudet) kengät.

Sadesäälle eri jalkineet kuin pakkaselle, kaupunkiin eri jalkineet kuin metsävaelluksille.

Rikkaat pukeutuvat myös muutenkin sään mukaisesti, on vedenpitävää kalvoa ja goretexia.

Olen köyhä ja siksi olen huomannut eron selkeästi.

Norjassa ero on silmiinpistävä, oman matkavaatetukseni ja Norjalaisten rikkaiden (suomeen verrattuna) ulkopukeutumisessa.

Nettoni on 150 000€

Kuljen usein miten villasukissa ja crocsi kopiossa.

 

Vai että "usein miten" ja crocsi kopiossa". Hyvin sä vedät. Not.

Nauratti tosiaan. Äkkirikkaat menee viinikurssille (mies). Ennen juotu Koskenkorvaa ja ostettu ns. perhepullo. Pian löytyy lempioopperakin vaikka aikaisemmin ei ole oopperasta tiedetty mitään🙈🙉🙊

Mietin, että vaikka saisin yhtäkkiä miljoonan, niin en tiedä muuttuisiko ulkoasuni juuri yhtään.

Lapsesta saakka olen ollut ulkonäköni kanssa enemmän sitä hällä väliä -osastoa.

Juhliin yms. toki pukeudun arvokkaasti, ja otan pukeutumisessa sään huomioon. Lempitakkini ovat 15-vuotta sitten ostettu villakangastakki (hinta oli alle 50e), sekä Tokmannin alesta ostettu alle 20e vedenpitävä kevyttoppatakki.

Lapseni sen sijaan kulkee laadukkaissa kamppeissa, niitä valitessa laatu ja tekniset ominaisuudet tulevat tärkeydessä ensin, sitten vasta hinta. Lapsen uusista kengistä voin maksaa solmää räpäyttämättä 80 euroa, omissa kengissä taas emmin jo 30 euron hinnassa.

Kai se on se korkeakoulutus edelleen. Suomessa teoriassa kenellä tahansa on mahdollisuus kouluttautua maisteriksi yhteiskunnan tuella. Hyväosaiset yleensä ymmärtävät paremmin syy-yhteysseurauksia, osaavat katsoa asioita laajemmalta pohjalta, tietävät että moni asia tässä maailmassa ei johdu jostain yhdestä syystä vaan asioilla on yleensä taustalla moni muuttuja. Huno-osainen taas ei tajua tällaisesta yhtään mitään. Hänelle kaikki on jokotai ja todella mustavalkoista. Mitään analyyttistä kykyä ajatella itse ei ole. Siksi huono-osaisilla on paljon isompi taipumus hurahtaa populismiin.

Toisaalta pitää muistaa että korkeakoulutus ei tee automaattisesti ihmisestä älykkään tai sivistyneen mutta se antaa tietynlaiset kyvyn ajatella asioita itse.

Vai että näkee kodista ja design-esineistä.

Mulla on ihan massiivisesti lasitaidetta kotonani, tunnettujen taiteilijoiden signeeraamia. Enkä todellakaan kuulu sivistyneistöön tai ylempään keskiluokkaan vaan ihan duunari. Isäni vaan sattui työskentelemään lasihytissä noiden taiteilijoiden kanssa ja sai sitten hyvin tehdystä työstä lahjoja.

Pidän noista töistä ja niissä on tunnearvoa. Samoin kotona on mieleisiäni vanhoja huonekaluja, ihan vaan huutokaupoista tai muualta hankittuja, koska pidän niistä. Olen kiinnostunut taiteesta, designista ja arkkitehtuurista, mutta en koskaan jaksanut keskittyä opiskeluun joten menin sieltä mistä aita on matalin. Olen sähköasentaja, joka kyllä takaa sen, että voin erilaisia asioita ostella. Nyt säästän rahaa erääseen tauluun...

Vierailija kirjoitti:

Vai että näkee kodista ja design-esineistä.

Mulla on ihan massiivisesti lasitaidetta kotonani, tunnettujen taiteilijoiden signeeraamia. Enkä todellakaan kuulu sivistyneistöön tai ylempään keskiluokkaan vaan ihan duunari. Isäni vaan sattui työskentelemään lasihytissä noiden taiteilijoiden kanssa ja sai sitten hyvin tehdystä työstä lahjoja.

Pidän noista töistä ja niissä on tunnearvoa. Samoin kotona on mieleisiäni vanhoja huonekaluja, ihan vaan huutokaupoista tai muualta hankittuja, koska pidän niistä. Olen kiinnostunut taiteesta, designista ja arkkitehtuurista, mutta en koskaan jaksanut keskittyä opiskeluun joten menin sieltä mistä aita on matalin. Olen sähköasentaja, joka kyllä takaa sen, että voin erilaisia asioita ostella. Nyt säästän rahaa erääseen tauluun...

Hyvästä työstä, repesin. Kyllä ne ihan on varastettuja. T: toinen lasisuvun kasvatti

Jösses noi koirajutut. Mitä korkeemmin koulutettu ja mitä enemmän rahaa, niin se pienempi rotukoira. Mistä tiedän? Koska meidän piireissä on totta.

Vierailija kirjoitti:

Vai että näkee kodista ja design-esineistä.

Mulla on ihan massiivisesti lasitaidetta kotonani, tunnettujen taiteilijoiden signeeraamia. Enkä todellakaan kuulu sivistyneistöön tai ylempään keskiluokkaan vaan ihan duunari. Isäni vaan sattui työskentelemään lasihytissä noiden taiteilijoiden kanssa ja sai sitten hyvin tehdystä työstä lahjoja.

Pidän noista töistä ja niissä on tunnearvoa. Samoin kotona on mieleisiäni vanhoja huonekaluja, ihan vaan huutokaupoista tai muualta hankittuja, koska pidän niistä. Olen kiinnostunut taiteesta, designista ja arkkitehtuurista, mutta en koskaan jaksanut keskittyä opiskeluun joten menin sieltä mistä aita on matalin. Olen sähköasentaja, joka kyllä takaa sen, että voin erilaisia asioita ostella. Nyt säästän rahaa erääseen tauluun...

Olipa egosentrinen kirjoitus. "Koska minä olen tällainen niin kaikki muutkin ovat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että näkee kodista ja design-esineistä.

Mulla on ihan massiivisesti lasitaidetta kotonani, tunnettujen taiteilijoiden signeeraamia. Enkä todellakaan kuulu sivistyneistöön tai ylempään keskiluokkaan vaan ihan duunari. Isäni vaan sattui työskentelemään lasihytissä noiden taiteilijoiden kanssa ja sai sitten hyvin tehdystä työstä lahjoja.

Pidän noista töistä ja niissä on tunnearvoa. Samoin kotona on mieleisiäni vanhoja huonekaluja, ihan vaan huutokaupoista tai muualta hankittuja, koska pidän niistä. Olen kiinnostunut taiteesta, designista ja arkkitehtuurista, mutta en koskaan jaksanut keskittyä opiskeluun joten menin sieltä mistä aita on matalin. Olen sähköasentaja, joka kyllä takaa sen, että voin erilaisia asioita ostella. Nyt säästän rahaa erääseen tauluun...

Hyvästä työstä, repesin. Kyllä ne ihan on varastettuja. T: toinen lasisuvun kasvatti

Saattapi olla niinkin :D

Toisaalta, joskus niitä taiteilijoita istui meidän kettiön pöydän ympärillä ensin syömässä äidin tekemää pullaa ja sitten isän kanssa rantasaunaan vähän ryyppäämään...ja samalla tuotiin noita esineitä äidille niinkuin etukäteen anteeksipyynnöksi. Jos nyt oikein raadolliseksi tässä ruvetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta peritystä asemastaan ei voi liikkua kuin askeleen suuntaan tai toiseen. Yläluokkalainen työtön perijä on silti minimissään ylempää keskiluokkaa asuessaan vanhassa jugend-asunnossaan eläen perinnöllään leveästi. Alempaan keskiluokkaan kuuluva voi nousta maksimissaan keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan mikäli on erittäin menestynyt akateemisesta sekä tienaa valtavasti.

Heh, mä olen tällainen. Vanhan rahan suvusta oleva musta lammas. Et taatusti uskoisi ulkoapäin. Sukuni pönötys on lähinnä huvittaa, suurin osa palstalaisista ei tunne yhtään sitä maailmaa. Muuten ei rakentaisi fantasioita siitä. Perhekeskeisyysai mikä? Lienettr katseleet liikaa brittien yläluokasta kertovia sarjoja.

Oletko nostanut ytöttömyyskorvausta? Yläluokkainen perijä, joka ei tee töitä on se kaikkein vanhin yläluokkaisuuden tunnusmerkki, joten periaatteessa sinun ei pitäisi olla mikään musta lammas, vaan ihan tavallinen sukusi lammas, jos olet yläluokkainen. Esimerkiksi aateliset eivät ole tehneet töitä, vaan ainoastaan hoitaneet omaisuuttaan - se on perinteisin malli olla yläluokkainen eli olla tekemättä palkkatyötä. 

Ja kun tässä on moitittu alaluokkaisia velkaantumisesta, niin historian valossa myös raju velkaantuminen on ollut aina aatelissukujen eli perinteisen yläluokan vitsaus. Aatelisen elämän vaatimukset ovat kovat, mutta tulot eivät kuitenkaan välttämättä olleet sen mukaiset syrjäisellä Suomen maaseudulla tai maaorjien Venäjällä tai aina Pariisissakaan (jos vaikka mies kuoli tai joutui kuninkaan epäsuosioon). Siksi pikkuhiljaa siirryttiin naimaan patruunoita ja pohatoita tai heidän jälkeläisiään, jolloin feodaaliyhteiskunta pikkuhiljaa katosi .

Kyllä ja ei. Olen toki aikanani asunut vuosikausia ulkomailla tekemättä mitään, suvun rahoilla. Ollut kirjoilla kalliissa yliopistossa ym. Elin täysin hulttioelämää aika pitkäänkin. Aatelissuvun lukiohäiriöisenä ja adhd:n omaavana lapsena vaihtoehdot on olleet moninaiset aikanaan. Välit suvun sisällä miltei poikkeuksetta aika kylmät. Aikanaan halusin elää kuin muut, mutta oli se vaikeaa kun oli sitä ja tätä. Kiinteistöjä ja rahastoja. Luulen, että tuo, ettei voi kovin helposti edes valahtaa alas työttömän rahattomaan elämään on ainoa seikka, mikä erottaa minut suuresta osasta ihmisiä suomessa. Eikä se ole aina ollut hyvä asia, todellakaan.

Tahdoin sanoa sinulle, että olet osa hyvin pitkää jatkumoa sukusi historiassa, sieltähän sinun geenisikin tulevat. Ei syytä syyllisyyteen, vaan voit katsoa muiden touhuja sivusta ja nähdä asioita toisin siksi, että olet erilainen. Eliitti on aina tarkoittanut sitäkin, tilaa ajatella toisin. Tosin se on voinut johtaa kaulan katkaisemiseen -ei enää nykyään onneksi pelkästään ajattelemisesta täällä Suomessa.

Minäkin olen pelkkä kotirouva nykyään. Ei kuitenkaan ole alemmuudentuntoa suvun tai muidenkaan suhteen. Koska tuollainen työn arvostamisen eetos puuttuu minun lähiympäristöstäni. Se riittää, että olen minä. Onko se elitismiä? Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että näkee kodista ja design-esineistä.

Mulla on ihan massiivisesti lasitaidetta kotonani, tunnettujen taiteilijoiden signeeraamia. Enkä todellakaan kuulu sivistyneistöön tai ylempään keskiluokkaan vaan ihan duunari. Isäni vaan sattui työskentelemään lasihytissä noiden taiteilijoiden kanssa ja sai sitten hyvin tehdystä työstä lahjoja.

Pidän noista töistä ja niissä on tunnearvoa. Samoin kotona on mieleisiäni vanhoja huonekaluja, ihan vaan huutokaupoista tai muualta hankittuja, koska pidän niistä. Olen kiinnostunut taiteesta, designista ja arkkitehtuurista, mutta en koskaan jaksanut keskittyä opiskeluun joten menin sieltä mistä aita on matalin. Olen sähköasentaja, joka kyllä takaa sen, että voin erilaisia asioita ostella. Nyt säästän rahaa erääseen tauluun...

Hyvästä työstä, repesin. Kyllä ne ihan on varastettuja. T: toinen lasisuvun kasvatti

Saattapi olla niinkin :D

Toisaalta, joskus niitä taiteilijoita istui meidän kettiön pöydän ympärillä ensin syömässä äidin tekemää pullaa ja sitten isän kanssa rantasaunaan vähän ryyppäämään...ja samalla tuotiin noita esineitä äidille niinkuin etukäteen anteeksipyynnöksi. Jos nyt oikein raadolliseksi tässä ruvetaan.

Ihan joutavasta sinulle ilkeillään. Uniikit lasiesineesi, joilla on tarina ovat arvokkaita. Niiden arvoa nostaa niiden tarina, joten kannattaa myydä laadukkaassa huutokaupassa, jos joskus tahdot luopua niistä.

Arvostan niitä, joilla on taiteeseen ja taide-esineisiin henkilökohtainen suhde. Se on ihan eri asiaa kuin taide jota ostetasn sen vuoksi, että se on nimekästä ja trendikästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodista sen näkee heti. Ylempi sosiaaliluokka arvostaa designiä ja taidetta ja ovat valmiita panostamaan sisustamiseen. Kotoa löytyy melkein aina jokin  vähän kalliimpi design-esine, laadukas astiasto tai laadukas kaluste. Ollaan myös valmiita maksamaan laadusta enemmän vaikkei välttämättä olisi kovin korkeatuloinen.

Alempi sosiaaliluokka taas ei harrasta tällaista eikä näe esineiden arvoa. Koti sisustetaan persoonattomasti niin että se näyttää kuin mikä tahansa airbnb-asunto. Heille riittää se tokmannista ostettu mariskooli tai muumimukikokoelma ja joku kliseinen "live love laugh in Paris"-juliste seinällä. Alempi sosiaaliluokka ei myöskään arvosta taidetta, designiä tai muuta vaan näkee tämän turhana ja elitistisenä asiana.

Määrittele desing-esine? Ja jos se on joku Artek huonekalu, Aalto-maljakko tai Lokki-valaisin, niin tervemenoa vaan sinne Avotakka-osastolle...

En tiedä mikä mielipiteesi on designistä tai tosta mainitsemastasi artekista mutta sen varmasti tiedät itsekin että harvalla alemman sosiaaliluokkaan kuuluvalla kotitaloudella on joku 3 tonnia maksava aalto-tarjoiluvaunu tai parin tonnin artekin ruokapöytä. Korkeintaan joku kirpparilta ostettu kopio.

Vierailija kirjoitti:

Jösses noi koirajutut. Mitä korkeemmin koulutettu ja mitä enemmän rahaa, niin se pienempi rotukoira. Mistä tiedän? Koska meidän piireissä on totta.

Ei pidä pelkästään kyllä paikkaansa. Kultaisia noutajis ja kaikenlaisia lagottoja löytyy myös.

Tämä keskustelu on täyttä p*skaa muutenkin. Olen itse hyvin varakkaasta suvusta, enkä voisi kuvitella ikinä käyväni tällaista keskustelua. Sivistyneisyyteen kuuluu myös se, ettei erottele ihmisiä pinnallisten tunnusmerkkien perusteella. Tuohon koirajuttuun oli pakko tehdä korjaus. Olen elänyt näisså piireissä 52 vuoden ajan, joten on jonkinlainen käsitys asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa sodat vaikuttavat paljon. Oma sukuni on yllä olevan yhden määritelmän mukaan ilmiselvää ylempää keskiluokkaa: 1900-luvun alussa syntyneillä isovanhemmilla on yliopistotutkinnot, mutta heidän vanhemmillaan enimmältä osin ei ole. Isovanhempani kuitenkin selvisivät hyvin sodista ja työelämässä, ja suvussa on ollut vahva akateeminen perinne. On kerätty myös taidetta, harrastettu klassista musiikkia ja niin edelleen. Eli on arvostettu monipuolista sivistystä, jos kauniisti sanotaan. Tai tehty asioita, jotka on koettu luokkanousun edellytyksiksi, jos haluaa olla inhottava. Minullehan kaikki tuo tuli jo lapsesta asti tutuksi, niin en osaa siinä nähdä mitään kummallista.

Mieheni suku on enemmänkin yläluokkainen, joskaan ei mieslinjassa aatelinen. On ollut teollisuutta, korkeaa virkamiesasemaa ja sukunimi, jonka perusteella meitä usein luullaan rikkaiksi. Miehen sukuhaaran kohdalla sota on kuitenkin käytännössä katkaissut kaiken tämän. Appi on kasvanut köyhän yh-perheen lapsena, mikä on vaikuttanut häneen käytännössä yhtä paljon tai enemmän kuin komeat sukutarinat. Varakkaat sukuhaarat ovat jääneet etäisiksi. Miehenkin lapsuudessa on elementtejä, jotka tuovat mieleen enemmän alemmat kuin ylemmät sosiaaliryhmät.

Meillä kotona tilanne näyttääkin siltä, että tietyissä asioissa se ylempiin sosiaaliluokkiin liittyvä ylisukupolvinen tietotaito on periytynyt paremmin minun puoleltani kuin miehen puolelta, vaikka minä olen taustaltani täysin tavis mieheen verrattuna, tai ehkä nousukas: isoisäni oli tavattoman otettu siitä, että menin niin hyviin naimisiin. Tämä tasapainottuu taas lapsissamme, joilla on molempien sukuhaarojen sosiaalinen pääoma.

Minua nyt kovasti kiinnostaakin tuo yläluokan ja ylemmän keskiluokan rajapinta, koska sen tarkastelu auttaa ymmärtämään oman elämänpiirini ilmiöitä. Harmittavaa, että siitä on hyvin vähän tutkimustietoa tai asiallista analyysia.

Kommentoin tähän, että vaikka Suomessa sota minunkin analyysissani vaikuttaa kaikkeen, niin ennen sotia ja kaikissa yhteiskunnissa ei ole mitenkään itsestäänselvää, että aateliston elämä olisi ollut helppoa ja vaurasta yläluokan elämää.

Tähän vaikuttivat useat asiat kuten puolison kuolemat ja uudet avioliitot, konkurssit, joutuminen kuninkaan epäsuosioon, muut poliittiset asiat, avio-ongelmat, addiktiot, sodat ja onnettomuudet. Siis aivan samat asiat, jotka vaikuttavat kielteisesti muidenkin ihmisten elämään, mutta heillä ei ole yhteiskunnallisen aseman mukanaan tuomaa velvoitetta elää tietyllä tavalla. Naiset pystyivät ratkaisemaan noita ongelmia menemällä luostariin, mutta miesten kohdalla se oli erittäin harvinaista. Ja sitten ovat vielä aatelimiesten aviottomat lapset, jotka piti kasvattaa kuten aateliset (arvon mukaisesti) ja naittaa säädyn mukaisesti, vaikkeivat he perineet aatelisarvoa eivätkä omaisuuttakaan (perintö omatunnon mukaan).

On siis väärä käsitys, että aateliston elämä olisi aina ollut helppoa. Paljon oli rutiköyhiä ja kärsiviä aatelisperheitä, jotka joutuivat elämään häpeällisesti köyhyydessä. Feodaaliyhteiskunnasta luopuminen oli sukutragedioiden historiaa, mutta niinhän koko aatelisten historia muutenkin. Vaikka he edustivatkin eliittiä kuninkaan rinnalla. 

Mitä sukuhistorioihin tulee, niin kaikista suvuista löytyy luokkanousuja ja laskuja, draamaa, komediaa ja tragediaa. Ei ihme, että suku kiinnostaa monia vanhemmiten. Aika usein lasku ja nousu tapahtuu avioliiton kautta kuten sinunkin suvussasi on käynyt. Edulliset tai epäedulliset naimakaupat vaikuttavat paitsi omaisuuden ja sosiaalisen pääoman kautta, myös geenien kautta. Addiktiogeenit ovat tuhonneet monta aatelissukuakin eli yksi peluri riittää. Nykyisin myös huumausaineet ovat niin vahvoja, että väärä puolisovalinta voi pyyhkiä yhden sukuhaaran kokonaan pois yhteiskunnan alimmille portaille niin, että se sukuhaara sammuu kokonaan.

Minun suvussani tai mieheni suvussa ei avioliitoilla ole ollut merkitystä, vaan sodalla. Jos kuolee nuorena ja nuori vaimo jää pienten lasten yksinhuoltajaksi, ei ole avioliiton vika, että olot ovat köyhät. Jos taas säilyy hengissä ja ylenee upseerina sodan johdosta, samalla myös verkottuu ja luo pohjaa sodan jälkeiselle elämälle. Siinä toki auttaa, jos on fiksu ja koulutettu vaimokin.

Kuuluvatko ylimpään sosioekonomiseen yhteiskuntaluokkaan sellaiset ihmiset, joiden isoisä on ollut jääkärinä Saksassa ja saanut sotilaallisista ansioistaan Mannerheim-ristin?

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvatko ylimpään sosioekonomiseen yhteiskuntaluokkaan sellaiset ihmiset, joiden isoisä on ollut jääkärinä Saksassa ja saanut sotilaallisista ansioistaan Mannerheim-ristin?

Aika iäkkäitä ovat semmoiset ihmiset ainakin. Mutta enpä usko, että yksin tuo vie yläluokkaiseksi enää tässä kohtaa, tuohan on vain yksi esi-isä muiden joukossa. Omana aikanaan ollut toki henkilönä merkittävä ihminen. Ja monella noista on ollut jo valmiiksi ylemmän yhteiskuntaluokan tausta.

Vierailija kirjoitti:

Jösses noi koirajutut. Mitä korkeemmin koulutettu ja mitä enemmän rahaa, niin se pienempi rotukoira. Mistä tiedän? Koska meidän piireissä on totta.

Kuningatar elisabethilla oli corgeja.

Iso erottava tekijä on alemman sosioekonomisen aseman omaavien halu pukeutua "näyttäviin" vaatteisiin, riippumatta siitä onko vaate kallis vai ei. Esimerkiksi harva hyväosainen pistää päälleen paitaa jossa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla vaatemerkin nimi ja logo. Se ei yksinkertaisesti ole tyylikästä. 

Hyväosaiset signaloivat muille "samalla tasolla" oleville huomaamattomasti, koska tietävät, että samalla tasolla olevat erottavat mittatilauspuvun (Loro Piana kankaasta tms) Bossin "off-the-rack" puvusta. Tämä vain tehdään hienovaraisemmin.