Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Kengät kertovat kaiken tuloista, ainakin jos mennään ääripäistä toiseen, todella rikkaista köyhempään kansanosaan.
Köyhät tallustelevat lenkkareissa tai huonosti huolletuissa, linttaan astutuissa kierrätyskeskuksesta ostetuissa rönttösissä, kun taas rikkaat pystyvät valitsemaan kenkävalikoimastaan säähän sopivat hyvin hoidetut (melko uudet) kengät.
Sadesäälle eri jalkineet kuin pakkaselle, kaupunkiin eri jalkineet kuin metsävaelluksille.
Rikkaat pukeutuvat myös muutenkin sään mukaisesti, on vedenpitävää kalvoa ja goretexia.
Olen köyhä ja siksi olen huomannut eron selkeästi.
Norjassa ero on silmiinpistävä, oman matkavaatetukseni ja Norjalaisten rikkaiden (suomeen verrattuna) ulkopukeutumisessa.
Nettoni on 150 000€
Kuljen usein miten villasukissa ja crocsi kopiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengät kertovat kaiken tuloista, ainakin jos mennään ääripäistä toiseen, todella rikkaista köyhempään kansanosaan.
Köyhät tallustelevat lenkkareissa tai huonosti huolletuissa, linttaan astutuissa kierrätyskeskuksesta ostetuissa rönttösissä, kun taas rikkaat pystyvät valitsemaan kenkävalikoimastaan säähän sopivat hyvin hoidetut (melko uudet) kengät.
Sadesäälle eri jalkineet kuin pakkaselle, kaupunkiin eri jalkineet kuin metsävaelluksille.
Rikkaat pukeutuvat myös muutenkin sään mukaisesti, on vedenpitävää kalvoa ja goretexia.
Olen köyhä ja siksi olen huomannut eron selkeästi.
Norjassa ero on silmiinpistävä, oman matkavaatetukseni ja Norjalaisten rikkaiden (suomeen verrattuna) ulkopukeutumisessa.
Nettoni on 150 000€
Kuljen usein miten villasukissa ja crocsi kopiossa.
Ostamalla tuotteita yrittäjiltä tai palveluja, voisit jakaa hyvinvointia heidän perheilleen.
Ei ole väärin maksaa liikaakin jos rahaa löytyy.
Tuollainen mitä teet on väärin ja tyhmää koko kansantalouden kannalta!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa sodat vaikuttavat paljon. Oma sukuni on yllä olevan yhden määritelmän mukaan ilmiselvää ylempää keskiluokkaa: 1900-luvun alussa syntyneillä isovanhemmilla on yliopistotutkinnot, mutta heidän vanhemmillaan enimmältä osin ei ole. Isovanhempani kuitenkin selvisivät hyvin sodista ja työelämässä, ja suvussa on ollut vahva akateeminen perinne. On kerätty myös taidetta, harrastettu klassista musiikkia ja niin edelleen. Eli on arvostettu monipuolista sivistystä, jos kauniisti sanotaan. Tai tehty asioita, jotka on koettu luokkanousun edellytyksiksi, jos haluaa olla inhottava. Minullehan kaikki tuo tuli jo lapsesta asti tutuksi, niin en osaa siinä nähdä mitään kummallista.
Mieheni suku on enemmänkin yläluokkainen, joskaan ei mieslinjassa aatelinen. On ollut teollisuutta, korkeaa virkamiesasemaa ja sukunimi, jonka perusteella meitä usein luullaan rikkaiksi. Miehen sukuhaaran kohdalla sota on kuitenkin käytännössä katkaissut kaiken tämän. Appi on kasvanut köyhän yh-perheen lapsena, mikä on vaikuttanut häneen käytännössä yhtä paljon tai enemmän kuin komeat sukutarinat. Varakkaat sukuhaarat ovat jääneet etäisiksi. Miehenkin lapsuudessa on elementtejä, jotka tuovat mieleen enemmän alemmat kuin ylemmät sosiaaliryhmät.
Meillä kotona tilanne näyttääkin siltä, että tietyissä asioissa se ylempiin sosiaaliluokkiin liittyvä ylisukupolvinen tietotaito on periytynyt paremmin minun puoleltani kuin miehen puolelta, vaikka minä olen taustaltani täysin tavis mieheen verrattuna, tai ehkä nousukas: isoisäni oli tavattoman otettu siitä, että menin niin hyviin naimisiin. Tämä tasapainottuu taas lapsissamme, joilla on molempien sukuhaarojen sosiaalinen pääoma.
Minua nyt kovasti kiinnostaakin tuo yläluokan ja ylemmän keskiluokan rajapinta, koska sen tarkastelu auttaa ymmärtämään oman elämänpiirini ilmiöitä. Harmittavaa, että siitä on hyvin vähän tutkimustietoa tai asiallista analyysia.
Kommentoin tähän, että vaikka Suomessa sota minunkin analyysissani vaikuttaa kaikkeen, niin ennen sotia ja kaikissa yhteiskunnissa ei ole mitenkään itsestäänselvää, että aateliston elämä olisi ollut helppoa ja vaurasta yläluokan elämää.
Tähän vaikuttivat useat asiat kuten puolison kuolemat ja uudet avioliitot, konkurssit, joutuminen kuninkaan epäsuosioon, muut poliittiset asiat, avio-ongelmat, addiktiot, sodat ja onnettomuudet. Siis aivan samat asiat, jotka vaikuttavat kielteisesti muidenkin ihmisten elämään, mutta heillä ei ole yhteiskunnallisen aseman mukanaan tuomaa velvoitetta elää tietyllä tavalla. Naiset pystyivät ratkaisemaan noita ongelmia menemällä luostariin, mutta miesten kohdalla se oli erittäin harvinaista. Ja sitten ovat vielä aatelimiesten aviottomat lapset, jotka piti kasvattaa kuten aateliset (arvon mukaisesti) ja naittaa säädyn mukaisesti, vaikkeivat he perineet aatelisarvoa eivätkä omaisuuttakaan (perintö omatunnon mukaan).
On siis väärä käsitys, että aateliston elämä olisi aina ollut helppoa. Paljon oli rutiköyhiä ja kärsiviä aatelisperheitä, jotka joutuivat elämään häpeällisesti köyhyydessä. Feodaaliyhteiskunnasta luopuminen oli sukutragedioiden historiaa, mutta niinhän koko aatelisten historia muutenkin. Vaikka he edustivatkin eliittiä kuninkaan rinnalla.
Mitä sukuhistorioihin tulee, niin kaikista suvuista löytyy luokkanousuja ja laskuja, draamaa, komediaa ja tragediaa. Ei ihme, että suku kiinnostaa monia vanhemmiten. Aika usein lasku ja nousu tapahtuu avioliiton kautta kuten sinunkin suvussasi on käynyt. Edulliset tai epäedulliset naimakaupat vaikuttavat paitsi omaisuuden ja sosiaalisen pääoman kautta, myös geenien kautta. Addiktiogeenit ovat tuhonneet monta aatelissukuakin eli yksi peluri riittää. Nykyisin myös huumausaineet ovat niin vahvoja, että väärä puolisovalinta voi pyyhkiä yhden sukuhaaran kokonaan pois yhteiskunnan alimmille portaille niin, että se sukuhaara sammuu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään.
Tämä riippuu todella paljon ammatista. Kulttuuripuolella on todella paljon korkeasti koulutettuja, hyvätuloisia ja tatuoituja ihmisiä. Tiedän muutaman arkeologin, joilla on ihan kunnolla mustetta ihollaan, mutta ne näkyvät lähinnä kesäkaivauksilla (t-paidat) ja uidessa.
Jossain kaupan kassalla puoli-ilmaiseksi raatavalla on taatusti tiukemmat säännöt ulkomuodon suhteen, koska "asiakaspalveluammatti" ja "mitä asiakkaat ajattelevat". Akateeminen vapaus antaa juuri vapautta, myös itseilmaisun suhteen.
Aloitin juuri opiskelun ja lähes jokaisella opiskelukaverillani on tatuointi (luova ala). Aiemmista kavereistani ja sukulaisistani tiedän vain muutaman tatuoidun, hekin hyvin hillityllä linjalla ja jotenkin tuntuu että tulen eri maailmasta kuin koulukaverini, näkyy muissakin asioissa ja arvostuksissamme. Kuitenkin periaatteessa olemme varmaan samaa luokkaa. En tiedä millä sanalla kuvailla erilaisia maailmojamme.
Sivistyneisyys?
Ehkä sekin, mutta sanoisin enemmänkin konservatiivisuudeksi yhdistettynä tietynlaiseen sivistykseen, sellaiseen jota kenties itse arvostan eniten vaikka olisihan se tylsää jos kaikki olisivat samanlaisia. Monet luovan alan ihmiset ovat hyvinkin sivistyneitä esimerkiksi modernin taiteen virtauksista ja kenties pitävät minua hieman sivistymättömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta peritystä asemastaan ei voi liikkua kuin askeleen suuntaan tai toiseen. Yläluokkalainen työtön perijä on silti minimissään ylempää keskiluokkaa asuessaan vanhassa jugend-asunnossaan eläen perinnöllään leveästi. Alempaan keskiluokkaan kuuluva voi nousta maksimissaan keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan mikäli on erittäin menestynyt akateemisesta sekä tienaa valtavasti.
Heh, mä olen tällainen. Vanhan rahan suvusta oleva musta lammas. Et taatusti uskoisi ulkoapäin. Sukuni pönötys on lähinnä huvittaa, suurin osa palstalaisista ei tunne yhtään sitä maailmaa. Muuten ei rakentaisi fantasioita siitä. Perhekeskeisyysai mikä? Lienettr katseleet liikaa brittien yläluokasta kertovia sarjoja.
Oletko nostanut ytöttömyyskorvausta? Yläluokkainen perijä, joka ei tee töitä on se kaikkein vanhin yläluokkaisuuden tunnusmerkki, joten periaatteessa sinun ei pitäisi olla mikään musta lammas, vaan ihan tavallinen sukusi lammas, jos olet yläluokkainen. Esimerkiksi aateliset eivät ole tehneet töitä, vaan ainoastaan hoitaneet omaisuuttaan - se on perinteisin malli olla yläluokkainen eli olla tekemättä palkkatyötä.
Ja kun tässä on moitittu alaluokkaisia velkaantumisesta, niin historian valossa myös raju velkaantuminen on ollut aina aatelissukujen eli perinteisen yläluokan vitsaus. Aatelisen elämän vaatimukset ovat kovat, mutta tulot eivät kuitenkaan välttämättä olleet sen mukaiset syrjäisellä Suomen maaseudulla tai maaorjien Venäjällä tai aina Pariisissakaan (jos vaikka mies kuoli tai joutui kuninkaan epäsuosioon). Siksi pikkuhiljaa siirryttiin naimaan patruunoita ja pohatoita tai heidän jälkeläisiään, jolloin feodaaliyhteiskunta pikkuhiljaa katosi .
Omaisuuden hoitaminen on työtä.
Niin on, mutta minun pointtini oli se, että tekstistä välittyi mustan lampaan identiteetti sen vuoksi, ettei tee palkkatyötä. Se ei ole yläluokkainen näkökulma, vaan hyvin suomalainen, keskiluokkainen ajatus, jota esimerkiksi jokainen suomalainen puolue korostaa. Kaikkien pitää tehdä työtä eikä saa lojua kotona tekemättä mitään. Paheksunta kohdentuu "rikkaisiin" hyvin laajalti, varsinkin, jos he "eivät tee mitään". Ja tuokin on hyvin nuori näkökulma historian valossa.
Tällainen työn korostaminen on suomalainen piirre, vaikka se varmaan onkin amerikkalainen alun perin. Venäläinen tai ruotsalainen se ei ainakaan ole eikä luterilainen.
Työn korostaminen on luterilaisuuteen kuten muihinkin uskonpuhdistusliikkeisiin kuuluva piirre.
Vanha hokema, mutta sille ei tule katetta tutkimuksesta. Ja katolinen uskonpuhdistus - se on elitistisin jengi mitä ehkä on ollut olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.
Aika monella korkeakoulutetulla ja hyväpalkkaisella on nykyään tatuointi. Ero on vain se että heillä se tatutointi on pieni ja piilossa oleva kun taas näillä muilla on joku iso, kallumainen "live love laugh Mira" tatuointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään.
Hmm. Mä olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvussa on yhtä lailla korkeasti koulutettuja, keskiluokkaa. Pukeudun siististi ja ostan vaatteita vähillä rahoillakin ja meikkaan töihin joka päivä. Ostin äsken siistin Guessin laukun kun Ted Baker alkaa olla kulunut. Ei siis mitään kovin kallista ja ei huippulaadukastakaan, mutta siistiä.
Käyn suihkussa päivittäin, kampaajalla säännöllisesti ja hoidan ihoa ja hampaita. Mulle ainakin merkitsee oman itsetunnon kannalta paljon se, että olen ulkoisesti siisti vaikka tekisin hanttihommaa tai olisin työtön. Ei ole tatuointeja vaikken niitä vastusta ja en yleensä kiroile ilman syytä. En vain näe mitään syytä näyttää karsealta kun ei se niin paljoa maksa olla siisti. Jos ei välitä mistään merkeistäkään niin kirppareilta saa vaikka mitä.
Guess on ultimate wt-merkki.
Oman ulkonäön puunaaminen on tyypillistä lähihoitaja-kampaajille.
En tiedä merkkejä, mutta ne jotka on rikkaita ostaa kalliita vaatteita ja heidän vartalonsa (tontte) saattaa kadulla olla jopa kymmenenkin tuhatta euroa arvoltaan. Enemmänkin jos lasketaan puhelin, älysormukset, korut, nyrkkiraudat mukaan vaatetukseen.
Jos lasketaan koko kropan useiden tonnien tatuoinnit jotka on teetetty maan parhaimmilla katutaiteilijoilla, niin ne kasvaa korkoa ja arvoa kokoajan.
Yksi rikas voi kulkea yli kolketdonaa päällään kävelykadulla.
Ajattele sitä. Voit yrittää pukea sitä Wiikinki-Tyyliksikin.
Tai alentaa weeteiksi. Pätäkkää ei saa silti kynittyä heiltä päältä.
Pätäkkä on ja pysyy päällä, vaikka sua ei miellytä hani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.
Aika monella korkeakoulutetulla ja hyväpalkkaisella on nykyään tatuointi. Ero on vain se että heillä se tatutointi on pieni ja piilossa oleva kun taas näillä muilla on joku iso, kallumainen "live love laugh Mira" tatuointi.
Ei päde tuollainen.
Iso tai pieni tai koko kroppakin voi olla tatuoitu.
Erona on hinta.
Köyhällä tatuointi on ollut halpa ja heikkolaatuinen. Tatuointeja on kenties myös vähemmän, kuten kenkiä kenkäkomerossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta peritystä asemastaan ei voi liikkua kuin askeleen suuntaan tai toiseen. Yläluokkalainen työtön perijä on silti minimissään ylempää keskiluokkaa asuessaan vanhassa jugend-asunnossaan eläen perinnöllään leveästi. Alempaan keskiluokkaan kuuluva voi nousta maksimissaan keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan mikäli on erittäin menestynyt akateemisesta sekä tienaa valtavasti.
Heh, mä olen tällainen. Vanhan rahan suvusta oleva musta lammas. Et taatusti uskoisi ulkoapäin. Sukuni pönötys on lähinnä huvittaa, suurin osa palstalaisista ei tunne yhtään sitä maailmaa. Muuten ei rakentaisi fantasioita siitä. Perhekeskeisyysai mikä? Lienettr katseleet liikaa brittien yläluokasta kertovia sarjoja.
Oletko nostanut ytöttömyyskorvausta? Yläluokkainen perijä, joka ei tee töitä on se kaikkein vanhin yläluokkaisuuden tunnusmerkki, joten periaatteessa sinun ei pitäisi olla mikään musta lammas, vaan ihan tavallinen sukusi lammas, jos olet yläluokkainen. Esimerkiksi aateliset eivät ole tehneet töitä, vaan ainoastaan hoitaneet omaisuuttaan - se on perinteisin malli olla yläluokkainen eli olla tekemättä palkkatyötä.
Ja kun tässä on moitittu alaluokkaisia velkaantumisesta, niin historian valossa myös raju velkaantuminen on ollut aina aatelissukujen eli perinteisen yläluokan vitsaus. Aatelisen elämän vaatimukset ovat kovat, mutta tulot eivät kuitenkaan välttämättä olleet sen mukaiset syrjäisellä Suomen maaseudulla tai maaorjien Venäjällä tai aina Pariisissakaan (jos vaikka mies kuoli tai joutui kuninkaan epäsuosioon). Siksi pikkuhiljaa siirryttiin naimaan patruunoita ja pohatoita tai heidän jälkeläisiään, jolloin feodaaliyhteiskunta pikkuhiljaa katosi .
Omaisuuden hoitaminen on työtä.
Niin on, mutta minun pointtini oli se, että tekstistä välittyi mustan lampaan identiteetti sen vuoksi, ettei tee palkkatyötä. Se ei ole yläluokkainen näkökulma, vaan hyvin suomalainen, keskiluokkainen ajatus, jota esimerkiksi jokainen suomalainen puolue korostaa. Kaikkien pitää tehdä työtä eikä saa lojua kotona tekemättä mitään. Paheksunta kohdentuu "rikkaisiin" hyvin laajalti, varsinkin, jos he "eivät tee mitään". Ja tuokin on hyvin nuori näkökulma historian valossa.
Tällainen työn korostaminen on suomalainen piirre, vaikka se varmaan onkin amerikkalainen alun perin. Venäläinen tai ruotsalainen se ei ainakaan ole eikä luterilainen.
Työn korostaminen on luterilaisuuteen kuten muihinkin uskonpuhdistusliikkeisiin kuuluva piirre.
Onko sinulla esittää jokin teoria sen pohjaksi, että työn korostaminen jotenkin periytyisi luterilaisuudesta Suomessa tai muualla? En ole vielä sellaiseen törmännyt, mutta lukisin mielelläni. Luterilaisuus on hyvin pieni lahko kristinuskossa ja sen merkitys liittyy enimmäkseen politiikkaan. Se oli eliitin väittelyä ja poliitikkojen kamppailua, mistä tavallinen väestö oli syrjässä.
Katolisen reformaation kohdalla taas oli kyse todella voimakkaasti yhteiskunnan ja kirkon konventionaalisia ideaaleja vastaan asettuvat protestiliikkeet, jotka kuitenkin olivat syvästi elitistisiä toisin kuin Luther, jota voisi hyvin verrata Timo Soinin kaltaisiin poliitikkoihin. Hän oli hyvin kansanomainen ja anti-intellektuelli, mikä vetosi poliitikkoihin ja hallitsijoihin, joita kiinnosti irrottautua paavin verotusoikeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On säälittävää että täällä yritetään väittää ettei yläluokkaisuus ja varallisuus kävelisi käsi kädessä. Köyhä ihminen ei voi kuulua yläluokkaan vaikka kuinka yrittäisi pukeutua Armaniin tai tunnistaisi taideteoksia. Rikas ihminen kuuluu auttamatta yläluokkaan halusi hän sitä tai ei. Ainoa tapa menettää yläluokkaisuutensa on köyhtyä eli menettää raha ja valta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alemmilla sosiaaliluokilla on outo tarve ostaa paljon tavaraa ja vaatteita jos saa halvalla (H&M) alennusmyynnistä...
Varakkaampi fiksusti rahaa käyttävä ostaa vain laatua tarpeeseen ja tiedostaa a& eikä siksi osta halpamaissa lapsityövoimalla teetettyjä lumppuja... Laadun voi löytää myös kirppikseltä
No jos ei ole varaa ostaa muulloin vaatteita kuin halvalla alennismyynnistä? Se on pakkorako eikä outo tarve.
Varakas voi miettiä ylevämpiä asioita, kuten laatua ja ympäristövastuuta.
"Laatua löytää myös kirppiksiltä"- on eri asia kuin ostaa säkillinen ekassa pesussa nöyhtääntyviä akryylineuleita h&m kaupasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ihanalla eläinlääkärillä, jonka isällä jo käytin lemmikkejäni, on rautaa naamassa eli lävityksiä ja kehossa hienoja tatuointeja, jotka näkyy käsissä, jaloissa ja kaulassa. En muista kuinka monennen polven eläinlääkäri, mutta firma on oma eli peritty ja ollut olemassa jo kauan. Tukevasti keskiluokkaa ja korkeakoulutettu...
Kodista sen näkee heti. Ylempi sosiaaliluokka arvostaa designiä ja taidetta ja ovat valmiita panostamaan sisustamiseen. Kotoa löytyy melkein aina jokin vähän kalliimpi design-esine, laadukas astiasto tai laadukas kaluste. Ollaan myös valmiita maksamaan laadusta enemmän vaikkei välttämättä olisi kovin korkeatuloinen.
Alempi sosiaaliluokka taas ei harrasta tällaista eikä näe esineiden arvoa. Koti sisustetaan persoonattomasti niin että se näyttää kuin mikä tahansa airbnb-asunto. Heille riittää se tokmannista ostettu mariskooli tai muumimukikokoelma ja joku kliseinen "live love laugh in Paris"-juliste seinällä. Alempi sosiaaliluokka ei myöskään arvosta taidetta, designiä tai muuta vaan näkee tämän turhana ja elitistisenä asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi niitä jotka siellä groupsmapsissa tms. jossa ilmoittelevat ilmestymispaikkojaan. Nyt on erilaisia itsensä paljastajia jotka on viehtyneet lapsista reportoitu eri puolilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään.
Tämä riippuu todella paljon ammatista. Kulttuuripuolella on todella paljon korkeasti koulutettuja, hyvätuloisia ja tatuoituja ihmisiä. Tiedän muutaman arkeologin, joilla on ihan kunnolla mustetta ihollaan, mutta ne näkyvät lähinnä kesäkaivauksilla (t-paidat) ja uidessa.
Jossain kaupan kassalla puoli-ilmaiseksi raatavalla on taatusti tiukemmat säännöt ulkomuodon suhteen, koska "asiakaspalveluammatti" ja "mitä asiakkaat ajattelevat". Akateeminen vapaus antaa juuri vapautta, myös itseilmaisun suhteen.
Arkeologin palkka lienee yleensä aika pieni ja alan työtilanne ainakin heikko, kuten muillakin humanistisilla ja kulttuurialoilla, joten ei ehkä paras esimerkki 'ylemmästä luokasta'. Mielestäni raha ratkaisee enemmän kuin koulutus. Kokemusta on akateemisesta köyhyydestä. Nykyisin ansaitsen hyvin koulutustasoani vastaamattomissa töissä ja todellakin koen yhteiskuntaluokkani nousseen. Huvittaa myös tuo aiempi keskustelu Schjerfbeckin tunnistamisesta yhteiskuntaluokan mittarina. Ja tatuoinnit eivät kyllä kerro nykypäivänä paljonkaan. Kyllä se on raha joka viime kädessä ratkaisee, vaikka av:lla elääkin liikuttava usko kirjahyllyn omistamiseen.
Kertokaapa mihin yhteiskuntaluokkaan, poliittisen- tai uskonnolliseen aatteeseen, ammattiryhmään jne kuuluisi kuvauksen mukainen keski-ikäinen nainen: Hoikka ja pitkä vartalo, pitkähköt ruskeat suorat hiukset auki. Hän on pukeutunut islantilaisneuleeseen ja nilkat peittäviin suoriin farkkuihin, jalassa on mustat nahkaiset lenkkarimalliset ulkoilukengät. Kun tapaat hänet ensimmäistä kertaa, hän tervehtii sinua ja esittäytyy: kättelee ja kertoo nimensä, katsoo suoraan silmiin ja hymyilee sinulle, juttelee hetken, kuuntelee mitä sanot. Hänellä on pienet korvakorut, ei muita lävistyksiä eikä tatuointeja. Ainoat tuotteet joista tunnistat merkin on Polarin aktiivisuusranneke/-kello ja Oura-sormus. Hänellä ei ole käsilaukkua vaan musta olkalaukku tai läppärireppu.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mihin yhteiskuntaluokkaan, poliittisen- tai uskonnolliseen aatteeseen, ammattiryhmään jne kuuluisi kuvauksen mukainen keski-ikäinen nainen: Hoikka ja pitkä vartalo, pitkähköt ruskeat suorat hiukset auki. Hän on pukeutunut islantilaisneuleeseen ja nilkat peittäviin suoriin farkkuihin, jalassa on mustat nahkaiset lenkkarimalliset ulkoilukengät. Kun tapaat hänet ensimmäistä kertaa, hän tervehtii sinua ja esittäytyy: kättelee ja kertoo nimensä, katsoo suoraan silmiin ja hymyilee sinulle, juttelee hetken, kuuntelee mitä sanot. Hänellä on pienet korvakorut, ei muita lävistyksiä eikä tatuointeja. Ainoat tuotteet joista tunnistat merkin on Polarin aktiivisuusranneke/-kello ja Oura-sormus. Hänellä ei ole käsilaukkua vaan musta olkalaukku tai läppärireppu.
Yli 600 viestiä aiheesta ja tulet kysymään tuollaista. Yhteiskuntaluokka muodostuu sinun taustastasi, ei siitä mitä sinulla on päälläsi.
Vierailija kirjoitti:
Kodista sen näkee heti. Ylempi sosiaaliluokka arvostaa designiä ja taidetta ja ovat valmiita panostamaan sisustamiseen. Kotoa löytyy melkein aina jokin vähän kalliimpi design-esine, laadukas astiasto tai laadukas kaluste. Ollaan myös valmiita maksamaan laadusta enemmän vaikkei välttämättä olisi kovin korkeatuloinen.
Alempi sosiaaliluokka taas ei harrasta tällaista eikä näe esineiden arvoa. Koti sisustetaan persoonattomasti niin että se näyttää kuin mikä tahansa airbnb-asunto. Heille riittää se tokmannista ostettu mariskooli tai muumimukikokoelma ja joku kliseinen "live love laugh in Paris"-juliste seinällä. Alempi sosiaaliluokka ei myöskään arvosta taidetta, designiä tai muuta vaan näkee tämän turhana ja elitistisenä asiana.
Määrittele desing-esine? Ja jos se on joku Artek huonekalu, Aalto-maljakko tai Lokki-valaisin, niin tervemenoa vaan sinne Avotakka-osastolle...
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mihin yhteiskuntaluokkaan, poliittisen- tai uskonnolliseen aatteeseen, ammattiryhmään jne kuuluisi kuvauksen mukainen keski-ikäinen nainen: Hoikka ja pitkä vartalo, pitkähköt ruskeat suorat hiukset auki. Hän on pukeutunut islantilaisneuleeseen ja nilkat peittäviin suoriin farkkuihin, jalassa on mustat nahkaiset lenkkarimalliset ulkoilukengät. Kun tapaat hänet ensimmäistä kertaa, hän tervehtii sinua ja esittäytyy: kättelee ja kertoo nimensä, katsoo suoraan silmiin ja hymyilee sinulle, juttelee hetken, kuuntelee mitä sanot. Hänellä on pienet korvakorut, ei muita lävistyksiä eikä tatuointeja. Ainoat tuotteet joista tunnistat merkin on Polarin aktiivisuusranneke/-kello ja Oura-sormus. Hänellä ei ole käsilaukkua vaan musta olkalaukku tai läppärireppu.
Voi hyvää päivää. Kaikki kuvailevat tänne itsensä tai naapurinsa mielenkiintoisena analyysikohteena.
Työn korostaminen on luterilaisuuteen kuten muihinkin uskonpuhdistusliikkeisiin kuuluva piirre.