Lue keskustelun säännöt.
Viekö joku lapsensa päiväkotiin ollessaan itse/toinen lapsi kipeä?
Ihmettelen vain
25.10.2022 |
Hei!
Ajauduin tällaiselle keskustelupalstalle, koska jouduin ihan googlettamaan asiaa.
Eli minulle on aina ollut päivänselvää että pidän lapseni kotona, mikäli siihen on vain mitenkään mahdollisuus. Olen ollut nuorempana kesätöissä päiväkodissa, ja tuolloin päätin että omat tulevat lapseni ovat siellä niin vähän kuin mahdollista.
Myös päiväkodilta on tullut kaikille yhteisesti ohje, että pidäthän sisaruksetkin kotona, mikäli lapsesi sairastuu. Tämähän on nyt ihan järkeenkäypää. Kuka edes jaksaa raahautua päiväkodille vapaaehtoisesti "vapaapäivänä".
Olin eilen itse sairaana ja pidin tapani mukaan meidän päiväkotilapsemme myös kotona. Tänään kun vein lapseni hoitoon, ovella opettaja huokaisi että "olet kyllä ihana äiti kun pidät lapsesi kotona kun itse sairastat. (Jne)" Menin suorastaan häkellyksiin kehuista ja jäim miettimään että onko tämä jotenkin poikkeuksellista?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Kyllä ne kuule on ihan ventovieraita toisilleen, ne perheet. Ja henkilökunta tekee virkavirheen, jos se kertoilee kenellekään perheiden asioita.
Olemme ventovieraita, vaikka juttelemme esimerkiksi lastemme synttäreillä ja kyläilemme? OK.
No mitä ilmeisimmin sulle ei kyllä kannattaisi mitään henkilökohtaisempia jutella, jos saamiesi tietojen perusteella luulet sitten tietäväsi perheiden elämästä sellaisen kokonaiskuvan, että on sinun tehtäväsi arvostella heidän toimintaansa.
En suorastaan saamieni tietojeni perusteella vaan sen perusteella, että vakavarainen ydinperhe pitää sairasta lasta päiväkodissa ja koko kesäloman hoidossa. :) Siitähän tässä ketjussa on puhe, että viedäänkö sairaana hoitoon, ja jotkut lapset viedään niin toistuvasti, että ulkopuolinenkin sen huomaa.
No mistä sinä sen tiedät, mitä muuta sinne perheeseen kuuluu? Voi olla noin tuhat syytä, miksi se lapsi sinne päiväkotiin tulee. Sinä tiedät perheestä, että se on vakavaraisen oloinen ja ydinperhe, mutta suurinta osaa heidän asioistaan et tiedä. Miksi vaivaat päätäsi muiden asioilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Siis mitä?? Kuka tietää (= luulee tietävänsä) lapsensa päiväkotikavereiden perheiden toimeentulosta (??) ja perheiden sisäisistä asioista niin paljon, että on oikeutettu arvioimaan näiden perheiden toimintaa?
Millaisia keskusteluja teillä siis käydään ja missä yhteydessä, missä esimerkiksi olet selvittänyt muiden perheiden tulot, varallisuuden ja velat?
Kenellä tahansa voi olla salaisia velkoja, totta. Voi olla vaikka uhkapeliaddikti, vaikka ammatti onkin lääkäri ja asuu hulppealla alueella, missä olen käynyt kylässä, kun lapseni sinne kutsuttiin ja joimme kahvit ja jutustelimme.
En mä sitten tiedä, eikö kaikissa päiväkodeissa vanhemmat tutustu keskenään lainkaan? Meillä on ihan ystävystyttykin, ja vieraistakin vanhemmista osaisin luetella vähintään vanhempien ammatit ja perheen asuinalueen. Monien kodin olen nähnyt. Mutta joo voihan vaikka omalla äidilläni olla jokin kamala luuranko kaapissaan ja kymppitonnien pelivelat, en mä sillä.
Voi jeesus. Eihän sitä nyt jollekin lapsen kaverin perheelle sen kummemmin asioitaan kerrota. Voiko näin tyhmiä ihmisiä edes ollakaan???
Jotenkin hassua, että moititaan ilkeästä ja tuomitsevasta ajattelusta ja sitten samaan hengenvetoon itse haukutaan ihmisiä tyhmiksi. :D
Tässä on useampi ihminen keskustelemassa.
Kyllä tuodaan. Jopa lääkärivanhemmat tuovat terveen sisaruksen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Sun ajattelussa on jotain pelottavaa. Jos kaikki ajattelisivat, ettei mihinkään saa puuttua eikä edes ajatella kriittisesti, kukaan ei esimerkiksi tekisi lastensuojeluilmoituksia lapsista, joiden perheissä on todellisia ongelmia. Koska lasun tarpeen huomaaminen edellyttää kriittistä ajattelua.
Ei edellytä. Riittää kun on huoli ja sehän nyt syntyy ihan kelle vaan mistä vaan milloin vaan, kun se on täysin subjektiivinen tunne.
Nii-in, ja tämä muuko oli objektiivista...? En nyt tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Mulla tekee niin pahaa ne silmin nähden vielä kipeät lapset, jotka ovat saaneet kotona sairastaa ehkä just sen yhden tai kaksi päivää, vaikka vielä yskittää ja nenä vuotaa, että on ihan pakko vähäsen pyöritellä silmiä.
Samoin ne, jotka eivät moneen vuoteen ole saaneet päivääkään kesälomaa tai ehkä just jonkun yhden viikon plus pakolliset pääsiäiset ja joulunpyhät. Pahoittelen, että olen tuomitseva.
No sä voit tietysti pyöritellä silmiä. Siinä perheessä voi olla kuitenkin ihan mikä tahansa tilanne, josta sinä et tiedä mitään. Siellä voi olla esimerkiksi rahatilanne sellainen, että vanhemman on pakko mennä töihin, vakavaa sairautta, surua, masennusta, vaikeuksia jaksamisen kanssa, velvollisuuksia, jotka eivät päälle päin näy. Harmillinenhan se tilanne on, mutta ainoa mihin sinä voit vaikuttaa, on se, pyöritteletkö silmiäsi.
Siis... päiväkotikaverusten perheet eivät ole ventovieraita toisilleen. Vai ovatko teillä? Kyllä mä suunnilleen tiedän esimerkiksi, että tuo sama tyttö tuodaan aina isäviikoilla päiväkotiin vaikka pää kainalossa, tuossa se taas niiskuttaa, toivottavasti ei ole tartuttanut minun tytölleni taas yhtä flunssaa.
En siis väitä, että kukaan tietäisi kaikkea toisten yksityisistä tilanteista, mutta jonkin verran kuitenkin esimerkiksi vanhempien aloista ja perheiden toimeentulosta ja juuri tuollaisista toistuvista ilmiöistä, että samat lapset ovat kipeinä paikalla ja vanhemmille joudutaan soittamaan kesken päivän. (Viimeksi mainitusta lapseni usein kertoo, kun se on jännä tapaus, että x jouduttiin hakemaan kesken päivän.)
Siis mitä?? Kuka tietää (= luulee tietävänsä) lapsensa päiväkotikavereiden perheiden toimeentulosta (??) ja perheiden sisäisistä asioista niin paljon, että on oikeutettu arvioimaan näiden perheiden toimintaa?
Millaisia keskusteluja teillä siis käydään ja missä yhteydessä, missä esimerkiksi olet selvittänyt muiden perheiden tulot, varallisuuden ja velat?
Kenellä tahansa voi olla salaisia velkoja, totta. Voi olla vaikka uhkapeliaddikti, vaikka ammatti onkin lääkäri ja asuu hulppealla alueella, missä olen käynyt kylässä, kun lapseni sinne kutsuttiin ja joimme kahvit ja jutustelimme.
En mä sitten tiedä, eikö kaikissa päiväkodeissa vanhemmat tutustu keskenään lainkaan? Meillä on ihan ystävystyttykin, ja vieraistakin vanhemmista osaisin luetella vähintään vanhempien ammatit ja perheen asuinalueen. Monien kodin olen nähnyt. Mutta joo voihan vaikka omalla äidilläni olla jokin kamala luuranko kaapissaan ja kymppitonnien pelivelat, en mä sillä.
Voi jeesus. Eihän sitä nyt jollekin lapsen kaverin perheelle sen kummemmin asioitaan kerrota. Voiko näin tyhmiä ihmisiä edes ollakaan???
Jotenkin hassua, että moititaan ilkeästä ja tuomitsevasta ajattelusta ja sitten samaan hengenvetoon itse haukutaan ihmisiä tyhmiksi. :D
Tässä on useampi ihminen keskustelemassa.
Kyseinen keskustelija oli sitten hassu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen sairas, en tietenkään ole kykenevä hoitamaan lasta/lapsiakaan.
Toivun myös nopeammin parempaan kuntoon, kun lepään sairaana.
Jos lapset on sairaita, he jää tietenkin kotiin, mutta jos he ovat terveitä, he menevät päivähoitoon/kouluun.
Jos jaksat raahata lapset päiväkotiin, et kyllä ole kovin sairas! Jo se rumba mikä vaikka 2-3 lapsen pukemisessa on!
ÄITI ei jouda sairastamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Sun ajattelussa on jotain pelottavaa. Jos kaikki ajattelisivat, ettei mihinkään saa puuttua eikä edes ajatella kriittisesti, kukaan ei esimerkiksi tekisi lastensuojeluilmoituksia lapsista, joiden perheissä on todellisia ongelmia. Koska lasun tarpeen huomaaminen edellyttää kriittistä ajattelua.
Ei varmaan pitäisi joutua erikseen sanomaan, että lastensuojelulain alaisiin asioihin on jokaisella velvollisuus puuttua. Se ei liity tähän mitenkään, eikä ole peruste sille, että arvostellaan ja kytätään toisten perheiden asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätön aloitus. En tiedä mitä hän sitten tarkoittaa sillä että on kipeä. Minulla oli vilkkaat lapset kahden vuoden ikäerolla ja jos olin vaikka kuumeessa ja sängyn pohjalla, niin oli erittäin suuri helpotus, jos joku vei heidät päiväkotiin, että sain edes sen päiväkotiajan levätä ja nukkua. Jos kukaan muu ei pystynyt viemään heitä, niin yritin sitten siinä kuumeisena ja tuskaisena miettiä, että kumpi olisi parempi, jäädä vain siihen lasten hälinään vai yrittää saada heidät vaatteisiin ja kärrätä päiväkotiin.
Muistan kyllä elävästi ne päivät, kun olin niin huonossa kunnossa, enkä jaksanut hoitaa lapsia. Sehän oli aivan painajaismaista, koska tietyn ikäinen lapsi ei ole hetkeäkään paikallaan, satuttaa itseänsä, tarvitsee jatkuvaa peräänkatsomista. Neljän seinän sisällä he sitten tulevat niin kärttyisiksi, että alkavat riidellä keskenään, ja lopulta sitä sitten löytääkin itsensä jostain puistosta hytisemässä kuumeisena.
Aivan ihanaa äitiyttä sellainen ja varmasti aivan ihania päiviä myös lapsille.
Käyttääkö naapurikyttääjät siis nykyään lastensuojelua perusteena sille, että toisia perheitä pitää arvioida ja arvostella kaikista valinnoistaan? Onko meneillään joku salapoliisileikki, jossa jokaisen velvollisuus on olla koko ajan valppaina arvioimassa toisten perheiden elämää ja toimia, jos vaikka saisi lasun tehtyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Sun ajattelussa on jotain pelottavaa. Jos kaikki ajattelisivat, ettei mihinkään saa puuttua eikä edes ajatella kriittisesti, kukaan ei esimerkiksi tekisi lastensuojeluilmoituksia lapsista, joiden perheissä on todellisia ongelmia. Koska lasun tarpeen huomaaminen edellyttää kriittistä ajattelua.
Ei varmaan pitäisi joutua erikseen sanomaan, että lastensuojelulain alaisiin asioihin on jokaisella velvollisuus puuttua. Se ei liity tähän mitenkään, eikä ole peruste sille, että arvostellaan ja kytätään toisten perheiden asioita.
Liitty sikäli, että on vaarallista, jos liian pitkälle ollaan valmiita hyssyttelemään ja ymmärtämään, ettei vaan perheelle tule paha mieli, koska heillä on varmasti todella vaikea subjektiivinen tilanne, josta kukaan muu ei voi kaikkea tietää.
Tilanne voi ollakin vaikea, mutta on HYVÄ, että siihen kiinnitetään huomiota ja tarvittaessa puututaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen sairas, en tietenkään ole kykenevä hoitamaan lasta/lapsiakaan.
Toivun myös nopeammin parempaan kuntoon, kun lepään sairaana.
Jos lapset on sairaita, he jää tietenkin kotiin, mutta jos he ovat terveitä, he menevät päivähoitoon/kouluun.
Jos jaksat raahata lapset päiväkotiin, et kyllä ole kovin sairas! Jo se rumba mikä vaikka 2-3 lapsen pukemisessa on!
ÄITI ei jouda sairastamaan!
Miksi minä sen sinne raahaisin, on niillä isäkin! Isägän ne joka aamu muutenkin vie, kun on töissä päiväkodin ja koulun välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön aloitus. En tiedä mitä hän sitten tarkoittaa sillä että on kipeä. Minulla oli vilkkaat lapset kahden vuoden ikäerolla ja jos olin vaikka kuumeessa ja sängyn pohjalla, niin oli erittäin suuri helpotus, jos joku vei heidät päiväkotiin, että sain edes sen päiväkotiajan levätä ja nukkua. Jos kukaan muu ei pystynyt viemään heitä, niin yritin sitten siinä kuumeisena ja tuskaisena miettiä, että kumpi olisi parempi, jäädä vain siihen lasten hälinään vai yrittää saada heidät vaatteisiin ja kärrätä päiväkotiin.
Muistan kyllä elävästi ne päivät, kun olin niin huonossa kunnossa, enkä jaksanut hoitaa lapsia. Sehän oli aivan painajaismaista, koska tietyn ikäinen lapsi ei ole hetkeäkään paikallaan, satuttaa itseänsä, tarvitsee jatkuvaa peräänkatsomista. Neljän seinän sisällä he sitten tulevat niin kärttyisiksi, että alkavat riidellä keskenään, ja lopulta sitä sitten löytääkin itsensä jostain puistosta hytisemässä kuumeisena.
Aivan ihanaa äitiyttä sellainen ja varmasti aivan ihania päiviä myös lapsille.
No aamen! Jos on kunnolla kipeä, ei siinä lapsenhoitoon kykene. Jonkun ikäinen lapsi jo sitten voi viihtyä yksinkin, mutta pienten kanssa se on just noin. Myös vanhempi on ihminen, ei robotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Sun ajattelussa on jotain pelottavaa. Jos kaikki ajattelisivat, ettei mihinkään saa puuttua eikä edes ajatella kriittisesti, kukaan ei esimerkiksi tekisi lastensuojeluilmoituksia lapsista, joiden perheissä on todellisia ongelmia. Koska lasun tarpeen huomaaminen edellyttää kriittistä ajattelua.
Ei varmaan pitäisi joutua erikseen sanomaan, että lastensuojelulain alaisiin asioihin on jokaisella velvollisuus puuttua. Se ei liity tähän mitenkään, eikä ole peruste sille, että arvostellaan ja kytätään toisten perheiden asioita.
Liitty sikäli, että on vaarallista, jos liian pitkälle ollaan valmiita hyssyttelemään ja ymmärtämään, ettei vaan perheelle tule paha mieli, koska heillä on varmasti todella vaikea subjektiivinen tilanne, josta kukaan muu ei voi kaikkea tietää.
Tilanne voi ollakin vaikea, mutta on HYVÄ, että siihen kiinnitetään huomiota ja tarvittaessa puututaan.
Juu kyllä. Mutta mitä tekemistä sillä on nyt tämän aloituksen kanssa? Ei liity mitenkään siihen, että joku arvostelee sitä että toinen ei pidä lasta kotona kun on itse sairaana. Se ei ole lastensuojeluasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö naapurikyttääjät siis nykyään lastensuojelua perusteena sille, että toisia perheitä pitää arvioida ja arvostella kaikista valinnoistaan? Onko meneillään joku salapoliisileikki, jossa jokaisen velvollisuus on olla koko ajan valppaina arvioimassa toisten perheiden elämää ja toimia, jos vaikka saisi lasun tehtyä?
Sosiaaliviranomaiset varmasti ihan vakavissaan vastaisivat tähän, että olisi erittäin hyvä, jos tiettyyn pisteeseen asti jokainen OLISI valppaana ja TOIMISI, jos huomaa siihen tarvetta. Liian moni suhtautuu välinpitämättömästi, kun "ei se ole minun asiani, en tiedä kaikkea, perhe huolehtikoon omista asioistaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on tosi hyvä esimerkki siitä, millaista on julma ja tuomitseva vanhemmuuspuhe. Vanhempi todella on vanhemmalle susi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikilla ole samanlaista kuin itsellä, ja perheet tekevät omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Kukaan ei tiedä toisten todellisuutta oikeasti, mutta siihen voi jokainen kyllä vaikuttaa, mitä säteilee ympärilleen. Vähemmän silmienpyörittelyä ja enemmän empatiaa ja toisten kunnioitusta, kiitos, niin perheissäkin voidaan paremmin!
Kyllä siitäkin on ihan hyvä puhua, että iso osa vanhempia todella hoidattaa lapsensa mieluummin jossain muualla kuin kodissa, niin pitkälle kuin mahdollista (ja tässä ei nyt puhuta niistä dramaattisista elämäntilanteista, joita joissain kodeissa silloin tällöin on). On erittäin yleistä perustella omaa haluttomuuttaan elää omien lastensa kanssa sillä, että lapsi saa tarhassa jotain sellaista, mitä ei voi muka kodissa antaa. Valtio ja nykyinen kasvatusideologia tarjoaa nämä perustelut vanhemmille.
Pitää kuitenkin huomata se, että sinä et tiedä sen toisen perheen todellisuutta. Jotkut tekevät väärin, mutta ne, joilla on vaikeaa, eivät ole asioistaan tiedotusvelvollisia ulkopuolisille. Siksi tällainen puhe haavoittaa tosi pahasti niitä, jotka sinnittelevät äärirajoilla jo muutenkin. Ja niitä on oikeasti paljon, se ei ole mikään marginaali-ilmiö, ettei elämä ole helppoa.
Mitä siitä saa itselleen, että tuomitsee ja arvostelee muita? Miten se auttaa yhtään mitään? Millainen maailma olisi, jos voitaisiin vaan tuomitsematta hyväksyä se, että ihmisten elämät ovat erilaisia, ja ihmiset tekevät omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin, eikä ole ulkopuolisen tehtävä niitä lähtökohtia arvailla tai arvioida?
Sun ajattelussa on jotain pelottavaa. Jos kaikki ajattelisivat, ettei mihinkään saa puuttua eikä edes ajatella kriittisesti, kukaan ei esimerkiksi tekisi lastensuojeluilmoituksia lapsista, joiden perheissä on todellisia ongelmia. Koska lasun tarpeen huomaaminen edellyttää kriittistä ajattelua.
Ei varmaan pitäisi joutua erikseen sanomaan, että lastensuojelulain alaisiin asioihin on jokaisella velvollisuus puuttua. Se ei liity tähän mitenkään, eikä ole peruste sille, että arvostellaan ja kytätään toisten perheiden asioita.
Liitty sikäli, että on vaarallista, jos liian pitkälle ollaan valmiita hyssyttelemään ja ymmärtämään, ettei vaan perheelle tule paha mieli, koska heillä on varmasti todella vaikea subjektiivinen tilanne, josta kukaan muu ei voi kaikkea tietää.
Tilanne voi ollakin vaikea, mutta on HYVÄ, että siihen kiinnitetään huomiota ja tarvittaessa puututaan.
Juu kyllä. Mutta mitä tekemistä sillä on nyt tämän aloituksen kanssa? Ei liity mitenkään siihen, että joku arvostelee sitä että toinen ei pidä lasta kotona kun on itse sairaana. Se ei ole lastensuojeluasia.
Minusta se että hoitaa lasta/lapsia sairaana on pikemminkin lastensuojeluasia. Johan siinä on valvonta liian huonoa, kun sairaana hoitaa.
Päiväkodin työntekijänä olen sitä mieltä että tämä ei ole täysin mustavalkoinen asia. Pääsääntöisesti jos perheessä sairastetaan, etenkin hyvin tarttuvaa tautia (vatsatauti, korona) on alle kouluikäisten lasten hyvä jäädä myös kotiin. Vanhempi/vanhemmathan voivat olla niin kipeitä etteivät jaksakaan viedä lasta hoitoon. Toisaalta jos toinen vanhempi menee töihin ja toinen on niin sairas että ei jaksa kunnolla laittaa ruokaa ja hoitaa/olla lapsen kanssa, ulkoilusta puhumattakaan, on lapsen silloin ihan hyväkin olla hoidossa. Ja moni tuo tätäkin esille, että yhden sairaan lapsen lepäillessä kotona voi samalla tehdä jonkin verran etätöitä. Kun siinä olisi vielä aktiivinen terve/terveet sisarukset, olisi tilanne jo toinen, eikä toipilaskaan malttaisi levätä. Toisaalta lasten iästä riippuen olisi sitten seuraa. Eli kuten sanottu, riippuu aivan tilanteesta. Päiväkodeissa ei suoraan tuomita perheitä, ja toki välillä tulee tilanteita joissa olisi ollut suotavampi kaikilla jäädä kotiin. Me emme voi kieltää tuomasta oireetonta lasta varhaiskasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin työntekijänä olen sitä mieltä että tämä ei ole täysin mustavalkoinen asia. Pääsääntöisesti jos perheessä sairastetaan, etenkin hyvin tarttuvaa tautia (vatsatauti, korona) on alle kouluikäisten lasten hyvä jäädä myös kotiin. Vanhempi/vanhemmathan voivat olla niin kipeitä etteivät jaksakaan viedä lasta hoitoon. Toisaalta jos toinen vanhempi menee töihin ja toinen on niin sairas että ei jaksa kunnolla laittaa ruokaa ja hoitaa/olla lapsen kanssa, ulkoilusta puhumattakaan, on lapsen silloin ihan hyväkin olla hoidossa. Ja moni tuo tätäkin esille, että yhden sairaan lapsen lepäillessä kotona voi samalla tehdä jonkin verran etätöitä. Kun siinä olisi vielä aktiivinen terve/terveet sisarukset, olisi tilanne jo toinen, eikä toipilaskaan malttaisi levätä. Toisaalta lasten iästä riippuen olisi sitten seuraa. Eli kuten sanottu, riippuu aivan tilanteesta. Päiväkodeissa ei suoraan tuomita perheitä, ja toki välillä tulee tilanteita joissa olisi ollut suotavampi kaikilla jäädä kotiin. Me emme voi kieltää tuomasta oireetonta lasta varhaiskasvatukseen.
Voi hyvää päivää.
EI TEIDÄN TEHTÄVÄNNE OLE KOSKAAN TUOMITA VANHEMPIA.
OHIS:
Suomessa on niin kallista esimerkiksi asuminen, että meidänkin kaltainen vakavarainen ydinperhe sai säästää ja kiristää vyötä ihan tosissaan, että lapset (3 kpl) saivat olla kotihoidossa yli kaksivuotiaiksi. Me vanhemmat tehtiin työvuoroja hoito- ja vanhempainvapaallakin, minä vaihdoin työpaikkaa ja sain onneksi palkankorotuksen miehen ollessa kotona lasten kanssa vuorollaan. Kaikki koitettiin jakaa reilusti, vastuut niin kotona kuin työssäkin, että kumpikaan ei taantuisi työssään vaan pysyisi kehityksessä mukana. Sellaiset alat missä tapahtuu paljon muutamassakin vuodessa.
Sairaina ja lomilla lapset ovat kotona aikuisten kanssa. Ilman mitään sukulaisturvaverkkoja joudumme kyllä viemään lapset hoitoon ja kouluun silloin, jos he ovat terveinä mutta vanhempi sairastaa. Minulla on lisäksi krooninen sairaus, jossa pahenemisjaksoja. Ei näistä tarhan pihalla jutella.
Jotenkin hassua, että moititaan ilkeästä ja tuomitsevasta ajattelusta ja sitten samaan hengenvetoon itse haukutaan ihmisiä tyhmiksi. :D